noiden kapitalistipuolueiden kok. kepu, rkp, ja vihreät jäsenillä, joilla itsellään on omaisuutta ja rahaa yllin kyllin, olisi taito hoitaa talouspuolen asioita oikein huolella ja kannattavasti, mutta kuinkas ollakaan?
Vajaan vaalikauden ovat saaneet huseerata maamme johdossa, niin ovat sössineet tämän maan talouden täysin kuralle. Talouden, joka oli mitä parhaimmassa kunnossa heidän tullessaan valtaan.
Mistähän moinen voisi johtua?
Olisiko syynä se, että päästyään hoitamaan yhteisiä varoja, kuvittelee kapitalisti, että nämä varat on annettu hänen leikkikaluikseen, pelinappuloiksi, joilla kapitalisti saa jännitystä elämäänsä kunnon lottopelurin tavoin.
Ajatteleeko kapitalisti olemattomilla aivonystyröillään, että nämä yhteiset rahat on annettu hänelle sijoitettaviksi yhpäri maailmaa tyhmänrohkeisiin riskisijoituksiin, joilla hän kuvittelee saavansa yhdessä viikossa satojen prosenttien koron. Samoin hän olettaa, että näillä yhteisillä varoilla hänen täytyy ehdottomasti pelastaa muita kapitalistihallituksia, jotka ovat rikastumisen huumassa sortuneet riskisijoituksiin ja menettäneet rahansa. Ja varsinkin yksittäisiä kapitalistiveljiä, jotka ovat idioottimaisuuttaan laittaneet omat rahansa tuottamaan viikossa miljoonia ja sitten hävinnyt koko omaisuutensa, näitä kapitalistihallitus katsoo oikeudekseen pelastaa yhteisillä varoillamme. Näinhän kävi vasta hiljattaen Islannissa, jonne jotkut suomalaiset älypäät Kataisen kaverit meinasivat menettää omaisuutensa. Hallituksemme riensi apuun ja laittoi muutamia satoja miljoonia euroja rahoja Islantiin, että Kataisen kaverit saivat omansa pois.
Siitä tämä kapitalisti on kanssa kummallinen, että hän ei millään haluaisi itse laittaa omia varojaan ropoakaan tähän yhteiseen kassaan, vaan hän sulkee kiivaasti rahasäkkinsä suun ja kiikuttaa sen sinivalkoisilla siivillä kiireesti jonnekin kaukomaille turvaan. Jos tuntuu, että hänen on kuitenkin pakko antaa omiaan yhteiseen kassaan, niin silloin kapitalisti turvautuu lainmuutokseen. Hän säätää itselleen oman lain, joka turvaa sen että hänen rahansa ovat hänen rahojaan. Kapitalistin olettamushan on se, että rahvaan täytyy elättää koko eliittikansa.
Mitäköhän tälle kaikelle voitaisiin tehdä?
Olisiko ideaa siinä, että lastattaisiin kaikki kapitalistit valtamerialuksiin ja kuljetettaisiin heidät jonnekin valtameren keskellä olevalle saarelle. Mukaan annettaisiin Monopolipelejä ja värikuula-aseita, sekä joitakin alkeellisia työkaluja.
He voisivat perustaa sinne oman valtionsa ja pelata siellä mielin määrin sijoituspelejään ja leikkiä sotaleikkejä, sekä ehkäpä opetella alkeellisilla työkaluilla tekemään oikeata työtä, kuten viljelemään maata (kuokka sitä varten), tai sitten he voisivat veistää puun rungoista kanootteja (kirves) itselleen meloakseen naapurisaarille sieppaamaan alkuasukkaita orjikseen sieltä, kun työnteko alkaisi rasittaa heitä.
Siellä heillä olisi vallan lokoiset oltavat, kun he kaikki kansalaiset olisivat samanmielisiä. ei tulisi poliittisia vääntöjä, eikä heidän tarvitsisi enää rasittaa ajatuksiaan sillä, kuinka voisi parhaiten vielä kusettaa rahvasta.
Ja me rahvas, me saisimme huokaista helpotuksesta, kun saisimme muutaman kymmenen vuoden kuluttua selvitettyä kapitalistien tekemät taloussotkut.
Vajaan vaalikauden ovat saaneet huseerata maamme johdossa, niin ovat sössineet tämän maan talouden täysin kuralle. Talouden, joka oli mitä parhaimmassa kunnossa heidän tullessaan valtaan.
Mistähän moinen voisi johtua?
Olisiko syynä se, että päästyään hoitamaan yhteisiä varoja, kuvittelee kapitalisti, että nämä varat on annettu hänen leikkikaluikseen, pelinappuloiksi, joilla kapitalisti saa jännitystä elämäänsä kunnon lottopelurin tavoin.
Ajatteleeko kapitalisti olemattomilla aivonystyröillään, että nämä yhteiset rahat on annettu hänelle sijoitettaviksi yhpäri maailmaa tyhmänrohkeisiin riskisijoituksiin, joilla hän kuvittelee saavansa yhdessä viikossa satojen prosenttien koron. Samoin hän olettaa, että näillä yhteisillä varoilla hänen täytyy ehdottomasti pelastaa muita kapitalistihallituksia, jotka ovat rikastumisen huumassa sortuneet riskisijoituksiin ja menettäneet rahansa. Ja varsinkin yksittäisiä kapitalistiveljiä, jotka ovat idioottimaisuuttaan laittaneet omat rahansa tuottamaan viikossa miljoonia ja sitten hävinnyt koko omaisuutensa, näitä kapitalistihallitus katsoo oikeudekseen pelastaa yhteisillä varoillamme. Näinhän kävi vasta hiljattaen Islannissa, jonne jotkut suomalaiset älypäät Kataisen kaverit meinasivat menettää omaisuutensa. Hallituksemme riensi apuun ja laittoi muutamia satoja miljoonia euroja rahoja Islantiin, että Kataisen kaverit saivat omansa pois.
Siitä tämä kapitalisti on kanssa kummallinen, että hän ei millään haluaisi itse laittaa omia varojaan ropoakaan tähän yhteiseen kassaan, vaan hän sulkee kiivaasti rahasäkkinsä suun ja kiikuttaa sen sinivalkoisilla siivillä kiireesti jonnekin kaukomaille turvaan. Jos tuntuu, että hänen on kuitenkin pakko antaa omiaan yhteiseen kassaan, niin silloin kapitalisti turvautuu lainmuutokseen. Hän säätää itselleen oman lain, joka turvaa sen että hänen rahansa ovat hänen rahojaan. Kapitalistin olettamushan on se, että rahvaan täytyy elättää koko eliittikansa.
Mitäköhän tälle kaikelle voitaisiin tehdä?
Olisiko ideaa siinä, että lastattaisiin kaikki kapitalistit valtamerialuksiin ja kuljetettaisiin heidät jonnekin valtameren keskellä olevalle saarelle. Mukaan annettaisiin Monopolipelejä ja värikuula-aseita, sekä joitakin alkeellisia työkaluja.
He voisivat perustaa sinne oman valtionsa ja pelata siellä mielin määrin sijoituspelejään ja leikkiä sotaleikkejä, sekä ehkäpä opetella alkeellisilla työkaluilla tekemään oikeata työtä, kuten viljelemään maata (kuokka sitä varten), tai sitten he voisivat veistää puun rungoista kanootteja (kirves) itselleen meloakseen naapurisaarille sieppaamaan alkuasukkaita orjikseen sieltä, kun työnteko alkaisi rasittaa heitä.
Siellä heillä olisi vallan lokoiset oltavat, kun he kaikki kansalaiset olisivat samanmielisiä. ei tulisi poliittisia vääntöjä, eikä heidän tarvitsisi enää rasittaa ajatuksiaan sillä, kuinka voisi parhaiten vielä kusettaa rahvasta.
Ja me rahvas, me saisimme huokaista helpotuksesta, kun saisimme muutaman kymmenen vuoden kuluttua selvitettyä kapitalistien tekemät taloussotkut.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.