"Isä anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät."
"Nainen, tämä on poikasi." "Tämä on äitisi!"
"Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa."
"Eeli, Eeli, lama sabaktani?
""Minun on jano."
"Se on täytetty."
"Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni."
"Nainen, tämä on poikasi." "Tämä on äitisi!"
"Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa."
"Eeli, Eeli, lama sabaktani?
""Minun on jano."
"Se on täytetty."
"Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni."
Vastaukset 7
Vanhimmat
http://flash.uskotoivorakkaus.fi/sevensayings/7sayings_etusivu2.html
Fariseukset tiesivät, että Jeesus on Jumalan Poika, Hän oli sen itse heille sanonut. Mutta he vetosivat siihen, että "Jumala on yksi". Ja niinhän Jeesus oli sanonutkin: "Minä ja Isä olemme yhtä." Fariseuksilla taisi olla "oma lehmä ojassa". He pelkäsivät oman asemansa puolesta, Jeesus oli heidän mielestään heidän kilpailijansa. On siis kateudesta kysymys. He tiesivät, koska mitä he sanoivat, kun Jeesus oli ylösnoussut?
Matt. 27:62-64
Seuraavana päivänä, sapatin valmistuspäivän mentyä, ylipapit ja fariseukset lähtivät yhdessä Pilatuksen luo. He sanoivat: "Kunnioitettu maaherra, meille tuli mieleen, että eläessään tuo villitsijä sanoi: 'Kolmen päivän kuluttua nousen kuolleista.' Käske siis vartioida hautaa tarkoin kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa pääse varastamaan häntä ja sanomaan ihmisille: 'Hän on noussut kuolleista.' Viimeinen villitys olisi silloin ensimmäistä pahempi."
Mitä mieltä muut ovat, tiesivätkö fariseukset kuka Jeesus oli?
niin innokkaasti olisi aloittaneet profeettakirjojen kohtien, jotka kertovat Jeesuksesta ja Hänen Jumaluudestaan, muokkaamista.Ainoa mitä eivät päässeet muokkaamaan oli Aleksandrian kirjastossa oleiden kirjoitusten ns. seitsemänkymmenen käännöstä Kreikaksi. Jota sitten alkukristityt käyttivätkin Justinos marttyyrin mukaan, dialogissaan Tryfonin kanssa. Jo hänen aikanaan, enää harvassa synagoogassa oli täysin muokkaamattomia kirjoituksia, vain joissain kaukaisilla syrjäseuduilla oli jäljellä aitoja.Kertoo hän 150 luvun lopulla.
Mielenkiintoisin on tuo: Herra, Herra (Jumalani, Jumalani), miksi minut hylkäsit? (Eeli, Eeli lama sabaktani?).
Jeesus siis kokee olevansa jumalansa hylkäämä ennen kuolemaansa. Se, että hän ihmettelee ja kyselee tästä, viittaa siihen, että hänellä oli ollut usko hänen jumalansa pelastavan hänet. Nyt hieman ennen kuolemaansa hän tajuaa, ettei pelastusta tule ja ihmettelee, miksi näin.
Kohtaus on erikoisen ristiriitainen. Jostain syystä tätä ei poistettu raamatusta Rooman ajan kirkolliskokouksissa, jolloin kristinuskon rajat määriteltiin. Ei poistettu vaikka se selvästi viittaa muuhun kuin Jeesuksen jumaluuteen. Todennäköistä on, että sanat olivat jo tuolloin niin vahavasti yleisesti tunnettuja Jeesuksen viimeisinä sanoina, ettei niitä voitu enää syrjäyttää, vaikkeivat silloin sovittavaan uskontoon oikein sopineetkaan.
Lauseen suuresta ristiriitaisuudesta uskonnon perusteiden kanssa ja siitä, että se on siitä huolimatta jäänyt raamattuun, voisi päätellä sen olevan yksi kaikkein tosimpia tietoja Jeesuksen sanoista. Ehkäpä ainoa tosi tieto hänen ristillä sanomisistaan. Muihin lauseisiin verrattuna se joka tapauksessa on erittäin aidon tuntuinen. Epäilen muiden, kovin ehjien ja rakennettujen lauseiden olevan pelkkää kaunista sepitelmää. Tuollainen epätoivoisen ihmisen huuto, jolloin hän viime hetkillään tajuaa erehtyneensä jumalansa suhteen kohtalokkaasti, on viiltävän aitoa. Mutta täysin kirkkomme oppien vastaista.
jota syntinen tuntee silloin, kun ei kukaan enää rukoile armoa syylliselle ihmiskunnalle. Tietoisuus siitä, että Isän viha synnin tähden kohtasi häntä ihmisen sijasta, teki hänen maljansa niin katkeraksi ja mursi Jumalan Pojan sydämen. Siksi tuo ero Jumalasta ja tuskanhuuto: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit!"
Jeesus oli ihmisruumissa, hän kärsi siis kaiken aivan kuin ihminen. Hämmästyneinä enkelit katselivat Vapahtajan epätoivoista tuskaa. Taivaan joukot peittivät kasvonsa tältä kauhealta näyltä. Eloton luontokin ilmaisi myötätuntonsa pahoinpideltyä ja kuolevaa Luojaansa kohtaan. Täydellinen pimeys peitti ristin kuin musta vaate: "Niin yli kaiken maan tuli pimeys, jota kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen saakka".
Isän Jumalan läsnäolo oli verhottu tuohon paksuun pimeyteen. Hän tekee pimeyden teltakseen ja kätkee kirkkautensa ihmissilmältä. Jumala ja hänen pyhät enkelinsä olivat ristin luona. Isä oli Poikansa kanssa. Hän ei kuitenkaan ilmaissut läsnäoloaan. Jos Jumalan kirkkaus olisi ilmestynyt esiin pilvestä, kaikki katselijat olisivat tuhoutuneet. Jumala verhosi paksuun pimeyteen Poikansa viimeiset inhimillisen tuskan hetket.
(Alfa ja Omega/EGW)
Oli siis kysymys siitä, että Jeesuksen harteilla olivat nyt kaikkien synnit ja Jeesus koki sen, mikä kuuluisi meille, eli kadotuksen, helvetin. Me ihmiset emme tajua, mitä elämä täällä maapallolla olisi jos Jumala vetäisi täältä Henkensä pois, jos Jumalaa ei olisi. Tällaisen eron Jeesus koki ja se, oli paljon hirveämpää kuin Jeesuksen fyysinen tuska.
Kun tämän ymmärrämme, jos nyt rajoittuneilla aivoillaimme siihen pystyisimme, nousee sydämessämme vieläkin suurempi syvä kunnioitus ja ihailu Jeesusta kohtaan. Jeesus kärsi ja kesti - loppuun asti, että meidän ei tarvitsisi, että meillä olisi elämä.
Tulkitset Jeesuksen ajatuksia yli evankeliumien. Sinun mukaasi hän oli katkera ja teki sydän murtuneena eron Jumalasta. Viittaat siihen, että Jeesus oli ihmisruumiissa ja hän tunsi epätoivoista tuskaa. Tätä tulkintaa eivät evankelistat ole tehneet. Saattaa silti olla niin, että olet oikeassa.
Tuollaisesta tulkinnasta, jossa Jeesuksen ihmisruumis vaikutti ainakin tuolloin hänen puheidensa siältöön tulee kristinuskolle suuria ongelmia. Mitkä muut hänen puheistaan tai teoistaan ja opetuksistaan ovatkin sellaisia, joiden lähtökohta ei olekaan Jumala vaan jokin ihmisruumiin tunteen aiheuttama virhetulkinta. Sillä sellaiseksihan sinä omassa uskossasi selität nuo Jeesuksen sanat.
Jos lähdemme tielle, jossa me valitsemme oman mieltymyksemme mukaan hänen sanoistaan ne, joilla on mielestämme jumalallista merkitystä, olemme hyvin kaukana kristinuskon perusteista. Sinun Jeesuksesi vaikuttaa hyvin inhimilliseltä eikä selvästikään osalta pyhää kolminaisuutta. Uskontomme Jumala ei tee epätoivoisana virhearviointeja tai ole katkera ja murra sydäntään.
Sinä voit rakentaa omiin ajatuksiisi sellaisen Jumalan tai Jeesuksen kuin haluat, mutta silloin asetut Raamatun yläpuolelle.
eikös kuolleet makaakkaan tiedottomassa tilassa haudoissaan jeesuksen paluuseen ja ylöstempaukseen saakka.
Klassissa kielissä, esimerkiksi latinassa ei ole pisteitä ja pilkkuja, ne on laitettu niiden kielien tekstiin, joihin Raamattua on käännetty, kun sitä on käännetty muille kielille esimerkiksi englanniksi tai suomeksi.
Luuk. 23:43
Tuo teksti esimerkiksi latinaksi (textus receptus) on näin:
και ειπεν αυτω ο ιησους αμην λεγω σοι σημερον μετ εμου εση εν τω παραδεισω
Tässä sama teksti kreikaksi, joka pitäisi olla lähinnä originaalia:
και ειπεν αυτω αμην σοι λεγω σημερον μετ εμου εση εν τω παραδεισω
Eli jos otetaan lauseesta pisteet ja pilkut pois tulee siitä tällainen:
Niin Jeesus sanoi hänelle totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa -> Ja jos tehdään uusi lause: Niin Jeesus sanoi hänelle:"Totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä: Sinun pitää oleman minun kanssani paratiisissa". Silloin teksti on ymmärrettävä muuhun Raamatun tekstiin nähden.
Jeesushan ei ollut sanomansa mukaan (Marialle) vielä mennyt ylös. Jeesus sanoi hänelle: "Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö"( Joh. 20:17 ).