Miksi luterilaisessa kirkossa saarnataan aina niin raskaasti ja syyttävästi?
Nytkin pääsiäisen aikana kirkossamme saarna oli pitkä,raskas ja tuntui jo saarna oli jo niin korkealla lentävää... Ihmisistä huomasi kuinka he ikään kuin kadottivat juonen josta pappi puhui....onko tarkoitus tämä.
En tarkoita että kirkossa tulisi olla "hullun hauskaa" vaan että sinne olisi hyvä mennä ja sieltä lähdettäessä mieli olisi vielä parempi.
Toivoisin, että voisin lähteä kirkosta virkistäytyneellä mielellä enkä maahan lyötynä.
Nytkin pääsiäisen aikana kirkossamme saarna oli pitkä,raskas ja tuntui jo saarna oli jo niin korkealla lentävää... Ihmisistä huomasi kuinka he ikään kuin kadottivat juonen josta pappi puhui....onko tarkoitus tämä.
En tarkoita että kirkossa tulisi olla "hullun hauskaa" vaan että sinne olisi hyvä mennä ja sieltä lähdettäessä mieli olisi vielä parempi.
Toivoisin, että voisin lähteä kirkosta virkistäytyneellä mielellä enkä maahan lyötynä.
Vastaukset 21
Vanhimmat
lue toi "kysymyksiä hihhuleille.."
mielestä jo nimi "Jumalan palvelus" on naurettava, mitä Jumalaa tälläinen hiukkanen muka pystyy palveleen?
Jumalanpalvelus on nimeltään se kirkossa Jumalan kunnioittamiseksi järjestettävä uskonnollinen tilaisuus, johon kuuluu mm. saarna ja mahdollisesti ehtoollinen. Hiukkanen voi olla tilaisuudessa rauhallisin mielin, sillä ei hänen tarvitse mitenkään erikseen siellä Jumalaa palvella, riittää kun hän on mukana tilaisuudessa.
Tilaisuuden nimi on siis jumalanpalvelus, ei Jumalan palvelus.
Jumalan kunnioittamista ja palvelemista on kristillinen arkinen elämä, johon saa neuvot ja voiman jumalanpalveluksesta, jossa saarna ja opetus on oikein ja kohdallaan Kristuksen opin kannalta ELI JUMALANPALVELUKSESSA JUMALA PALVELEE IHMISTÄ SANAN JA SAKRAMENTTIEN KAUTTA eikä päinvastoin!
ja yöllä kun kukaan ei näe, kristityt raiskaavat lapsensa masturboivat ristiinnaulitunkuvilla
selityksen otin sanasta sanaan Uudesta suomen kielen sanakirjasta vuodelta 2002. Jos sinulla on sanoille omat selityksesi, niin sille en voi mitään. Minusta kuitenkin pitäisi hyväksyä suomen kielessä sanoille virallisesti annetut selitykset eikä posmittaa tsottsot-tyyliin omiaan.
Menee kommunikointi vaikeaksi, jos kullakin on suomen kielen sanoille omat selityksensä, kun millään ei viitsitä tarkistaa sanojen merkityksiä.
en pyytänyt kommentteja oikeinkirjoituksesta
En kai minä sinulle mitään kommentteja ole antanut.
Minulla ei ole tapana puuttua kenenkään oikeinkirjoitukseen. ( Siinä olisikin loppumaton urakka. Sitä paitsi teen huolimattomuusvirheitä itsekin. ) Ainoa asia, mihin puutun, on se, jos sanojen merkitykset on suomen kielen kannalta ymmärretty väärin, koska silloin järkevästä keskustelusta ei tule mitään.
Miksi luterilaisessa kirkossa saarnataan aina niin raskaasti ja syyttävästi?
- En usko, että siellä aina saarnataan raskaasti ja syyttävästi. Saarna on sellainen, kuin saarnaaja sattuu olemaan. Kyllä saarnaamista harjoitellaan, mutta julkinen puhe ei ole helppo hahmottaa sellaiseksi, että siitä kaikki aina pitävät. Raskaus on suhteellista, samoin syyttävyys. Joskus on hyvä hiljentyä vakavampien asioiden ääreen, joskus on hyvä mennä itseensä ja tehdä jopa parannusta. Sana vaikuttaa. On hyvä, jos suola joskus vähän kirveltää. Ei ole tarkoitus, että palaisimme kirkosta aina samanlaisina kuin sinne mennessämme olemme.
Nytkin pääsiäisen aikana kirkossamme saarna oli pitkä,raskas ja tuntui jo saarna oli jo niin korkealla lentävää... Ihmisistä huomasi kuinka he ikään kuin kadottivat juonen josta pappi puhui....onko tarkoitus tämä.
-Nykyään saarnat kestävät noin 10min. Se on paljon vähemmän kuin joskus aiemmin. Raskaus ja vaikeaselkoisuus on myös asia, josta voi antaa papille palautetta. Nykyään sen voi tehdä sähköpostitsekin, jopa nimettömänä ([email protected]). Mutta ymmärretään pappiakin. Aina ei irtoa tekstiä kuten parhaimmillaan. Varsinkin kiireisinä aikoina papilla voi olla puhetilaisuuksia niin paljon, että kuulemasi saarna voi olla varsinaisen puserruksen lopputulos!
En tarkoita että kirkossa tulisi olla "hullun hauskaa" vaan että sinne olisi hyvä mennä ja sieltä lähdettäessä mieli olisi vielä parempi.
-Kohtuullinen toive. Tähän papit pyrkivät, mutta tavoite on toisaalta kova. Ihmiset myös odottavat niin eri asioita. Kerran samaa pappia kiitettiin ja haukuttiin samasta saarnasta. Toisen mielestä se oli Sopivan havainnollinen ja ymmärrettävä ja mielenkiintoinen. Toisen mielestä se oli pinnallinen eikä sisältänyt riittavästi hengellistä antia.
Toivoisin, että voisin lähteä kirkosta virkistäytyneellä mielellä enkä maahan lyötynä.
- Jos saarna ei ole antoisa, ehkä raamatunlukukappaleet, virret tai rukoukset kuitenkin?
Ei oma suola kirvellä vaan minua pännii yleensä pappien "moraalisaarnat".
Ja mitä tulee kommentteihin on todella typerää tarttua jonkin sanan oikeinkirjoitukseen, koska aiheessa tarkoitettiin koko hela hoitoa, joka liittyy yleensä sunnuntaisin pidettävään jumalanpalvelus.
Sen pituinen se.
Luterilaisen kirkon jumalanpalvelusuudistus jäi puolitiehen. Kaavoihin kangistuneen kirkon on vaikea uudistua, kun konservatiiviset mielipiteet pitävät joka tapauksessa uudistukset minimissä.
Maallistuneessa kansankirkossamme pyritään enemmänkin miellyttämään kaikkia ja pitämään kynsin hampain kiinni kaikista kastetuista. Hampaaton ja aika ajoin asian vierestä kulkeva Jumalan Sanan julistus on omiaan vieraannuttamaan kirkosta. Nykyihmiselle ei riitä, että hän vain istuu passiivisena penkissä, joten ei kannata silloin myöskään ihmetellä kirkossa kävijöiden vähyyttä.
Toisaalta monet luulevat - ehkä sinäkin - että saarnan pitäisi aina miellyttää ja virkistää. Jumalan Sana ei miellytä kuitenkaan koskaan niitä, jotka kulkevat omia polkujaan. Mutta niille, jotka ovat ottaneet vastaan evankeliumin, jokainen lausuttu Jumalan sana on virkistävää ravintoa.
Jumalanpalvelusuudistuksessa ei ollut kyseessä vain uudistus tämän päivän tarpeita ja mieltymyksiä varten. Historiallinen ja ekumeeninen näkökohta olivat myös erittäin tärkeitä. Kirkossa uudistus on usein paluuta lähteille. Kirkossa uudistus palvelee myös kristittyjen yhteyttä. Sen tähden tarvittiin (ja myös hyödynnettiin) olemassaolevaa tietoa alkukirkon jp-käytännöistä ja muiden kristillisten kirkkojen jp-uudistuksista.
//"Kirkossa uudistus palvelee myös kristittyjen yhteyttä."
Historialliset ja ekumeeniset näkökohdat ovat toki tärkeitä. Mikäli uudistus halutaan viedä käytännössä todella loppuun asti, silloin kristittyjen yhteyttä ja alkukirkon elementtejä pitää painottaa enemmän. Luterilaisen kirkon messut ovat uudistuksesta huolimatta edelleen sangen passiivisia. Elävyys puuttuu.
Alkukirkkohan on roomalais-katolinen kirkko paavin
johtama instituutio.
Teologisesti ajateltuna alkukirkko tarkoittaa juuri roomalais-katolista kirkkoa, kuten totesitkin, mutta Raamatun näkökulmasta katsottuna se tarkoittaa kyllä apostolien alkuseurakuntaa tai alkukirkkoa (suomennoksesta riippuen). Ja itse tarkoitin tätä jälkimmäistä.
Lieneekö vika uudistuksessa vai meissä seurakuntalaisissa??
Alkukirkko on yhteisnimitys ensimmäisen kristillisen sukupolven seurakunnille, joiden uskosta ja elämästä Uusi testamentti kertoo. Jerusalemin ohella alkukirkko käsittää ne apostoli Paavalin ja muiden lähetyssaarnaajien perustamat seurakunnat, jotka tunnustautuivat ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Jeesukseen ja noudattivat elämässään hänen opetuksiaan.
Sanoisin, että vikaa on molemmissa. Luterilaisen kirkon perinteeseen on kuulunut harras synkistely. Koska tämä synkistely on lut. kirkon vahvaa perinnettä - leikillisesti voisi jopa puhua brandista - se ei voi olla vaikuttamatta seurakuntalaisiin.
Mutta sanotaanko jossakin kohtaa Raamattua, ettei saisi olla iloinen? Sanotaanko jossakin kohtaa Raamattua, että tunteet eivät kuulu uskoon? Usko on iloinen asia, mutta harvalla kirkon penkkiä kuluttavalla se näkyy päälle päin.
Pääsiäinen kutsuu meitä näkemään, miten ylösnousemuksen aurinko loistaa, miten yön kylmyys väistyy ja aamun linnut laulavat, kukat kukkivat ja ruoho viheriöi. Kun Jumala luo uutta, alamme aavistella enkelin kosketuksen. Minunkin elämäni pimeydessä on Kristus käynyt. Minunkin sisimpäni hautakammio on Jumalalle tuttu, elämää estävät kivet on vieritetty pois.
”Ylistä, koko luomakunta. Suuren kuninkaan valo loistaa ympärilläsi. Katso, pimeys on väistynyt kaikkialta.”
Kaikki riippuu yksinomaan siitä, miten kukin meistä ottaa evankeliumin sanoman vastaan. Kun otat sen vastaan niin kuin lapsi, joka luottaa täydellisesti vanhempiinsa, olet elävän veden lähteellä. Kun palvelet Jumalaa Pyhän Hengen ohjauksessa, etkä luota mihinkään omaasi, saat iloita ja ylistää Herraa kaikesta. Eikä se ilo rajoitu pelkästään pääsiäiseen.
Olen joskus kuullut myös filosofisia ja viisaita saarnoja, mutta myös äärettömän ärsyttäviä papatuksia ja todennut, ettei ole tärkeää,minkä asian puolesta papit saarnaavat, vaan mitä he puhuvat.