Olen hirviö äiti..!

Mannerheimin lastensuojelun sivuilta löytyy paljon kaikenlaista tietoa ja mm. vanhemmille puhelinnumero jossa jutella mieltä vaivaavista asioista.

Mll järjestää myös vanhempainryhmiä, joista voit saada apua tilanteeseesi. Hienoa, että haluat eroon tavastasi, itse tajusin vasta nyt kuinka typerästi olen jo pitkään menetellyt.

Viisautta sinulle:)

Illalla, joku tunti ennen nukkumaan menoa, voisi alkaa nukkumisrituaalia hoitelemaan. Eli iltasyöminen, hammaspesu, yöpuku ja sänkyyn meno ja yhdessä yhden tai useamman kirjan lukeminen hämärässä huoneessa. Sitten kirjan jälkeen pientä höpsöttelyä (ei liian aktivoivaa) ja sitten silittelyt ja hyvänyön suukotukset ja toivotukset. Kun lapsi tietää, että on kivaa tekemistä, eli iltasatuja äitylin kanssa, niin menee mielellään nukkumaankin.

Lasta kannattaa mielummin kannustaa ja innostaa tekemisiin, kuin äkkiseltään vain käskeä, komentaa ja pakottaa. Mites olisi lasten elämästä kertovat kirjat..

merkki siitä että on aika aloittaa iltatoimet! Juuri kuten tuolla neuvottiin. Hyvissä ajoin...ei tartte huutaa.
Mietit jo, että on pieni, siis sun on ohjattava ja opastettava, hän ei tiedä, mikä hänelle on HYVÄKSI!
Lue oppaita ja noiki rusinat pullasta. Tahkokallio, Sinkkonen, Arajärvi, lapsen kehityspsykologiaa...ja lopeta huutaminen, se ei auta.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/

Onneksi tiedostat ongelman itse ja tässä vaiheessa. Olet oikeassa yrittää muuttaa huutamistasi. Pyri sellaiseen tilanteeseen että jo pelkkä vakava ilme saa lapsen tietämään että nyt pitää totella. Tietenkään se ei tule aina onnistumaan.

Pari vinkkiä olisi että ole aina määrätietoinen. Eli jos jonkun 'käskyn' annat niin älä muuta mieltä tai luista sen toteutuksesta. Pikku hiljaa lapsi oppii että parasta vaan tehdä niin kuin pyydät kun sen joutuu pian tekemään kuitenkin.

Ehkä voit käyttä ilmeitää ja muutamaa sanaa viestimään suurta yllätystä ja kauhistusta jos lapsi ei ala keräämään leluja pois. Aivan kuin se olisi todella eriskummallista. Sillä lapsihan oppii meiltä koko ajan mikä on normaalia toimintaa ja välttää sitä mikä on tosi outoa.

et ole hirviöäiti, vaikka tietenkään ei ole hyvä että huudat lapsellesi...MUTTA...kaikki me ollaan ihmisiä ja jostakin luin, että 50% huutaa välillä lapsilleen. Mielestäni pääasia on, että hermot eivät menisi joka päivä, vaan harvoin ja että lapsi tuntee itsensä rakastetuksi joka päivä ja häntä halitaan ja hellitään enemmän kuin huudetaan. Itsellä on 1-vuotias lapsi ja olen pari kertaa menettänyt täysin hermoni väsyneenä, mutta olen mennyt toiseen huoneeseen huutamaan ja valitettavasti välillä olen tiuskaissut lapselle rumasti. Kovasti yritän, mutta tiettyyn pisteeseen asti hermot eivät vaan enää kestä, mutta itsellä on auttanut se, että ennakoin ne tilanteet, joissa hermot saattavat mennä ja "tsemppaan itseni niissä tilanteissa".

heräsin tuossa jokin aika mieheni kanssa siihen,että huudamme tytöllemme 7v aivan liikaa ja nyt hän on ruvennut käyttäytymään samalla tavalla meitä kohtaan...

olemme vain yksinkertaisesti kertoneet aina iltaisin,että "puolen tunnin päästä on nukkumaanmenoaika " jne..eli aloittaneet hyvissä ajoin, ja tehneet asiat pienestä pitäen suunnilleen samaan aikaan ja samassa järjestyksessä. Lapselle muutenkin rajat ovat rakkautta, niin kliseeltä kuin kuulostaakin. ja vielä enemmän rakkautta on se,että kun vanhemmat jotain sanovat, se myös pitää. (tästä meillä on lipsuttu valitettavan usein...lapsi kun on ollut aika haastava ja omapäinen pienestä pitäen.ennen oli näin, mutta nyt on muuttunut.) Huutaa ei tarvitse, mutta tiukkana on oltava! eli se aikuisen sana on laki! toki joskus annamme hänelle esim.2 vaihtoehtoa joista saa itse valita, mutta tärkeissä asioissa olemme "pomoja".

Nyt emme ole huutaneet hänelle vähään aikaan, vaan selittäneet kauniisti asiat ja vaikka ei haluaisi kuunnellakaan ,niin kummasti se kantautuu kuitenkin sinne korvien väliin, pieneen päähän. ;) Olemme myös huomanneet jo lyhyessä ajassa suuren muutoksen lapsen käytöksessä, joka juontaa suoraan meidän käytöksestä. Meillä on oikeasti ollut kivaa kotona nyt muutaman viikon, kun ennen se oli pelkkää itkua ja hampaiden kiristystä.. Olen raskaana vkolla 14, joten siinäkin mielessä hyvä aika ryhdistäytyä,ettei tehtäis samaa virhettä toistamiseen... ja tuon esikoisen kanssa jaksais touhuta vauvankin synnyttyä, kun ei ol epelkkää tappelua.

Suosittelen lämpimästi huutamisen lopettamista! tottahan toki jokainen joskus huutaa, kun on oikein paha päivä tai väsynyt jne,mutta senkin voi sitten vaikka kertoa lapselle, että "äitillä on tänään huono päivä" jne.jotta lapsi voisi ymmärtää, mistä aikuisen käytös johtuu, vaikkei turha kiukuttelu ole silti aikuiseltakaan hyvää käytöstä.

On tässä itsekullakin hirviö äiti joka on sairaaloissa joka 3. Päivä ja soittelee tutuilleni että olen masentunut.saa raivokohtauksia, minulla nokkosihottuma,pystyn lähimpään kauppaan menemään.soittelee kaikille ja keksii vaivoja päästäkseen sairaalaan.mikäli ei pääse soittelemaan, ryhtyy raivoamaan ja peruuttaa joululahjat (esim. Lukemaan kirjoja puhelimessa).kun olin ulkomailla, väitti että olen hotellihuoneessa sekoilemassa, vaikka olin biojätepusseja hakemassa paikallisesta ostoskeskuksesta.kun olin ollut leikkauksessa, alkoi soitella ja huutaa, että lopeta sairastaminen, aamuhuutelu pahinta, soittaa yöt ja väitttää että minä hänelle soitan.kun olin kylässä soittelee ja häiritsee , kyse onkin luonnevikaisesta ihmisesta

On kiva lukea että ihmiset haluu oikeesti muuttua:)
Oma äitini ...No en oikeen usko että muuttuisi tosta mihinkään.
Oon vasta 12v mut voin kyl kuvitella miltä teistä äideistä tuntuu.
Me Lapset (mitä nyt oon tästä asiasta kavereiden kaa puhunu)tunnetaan olomme yleensä sellasissa tilanteissa ahdistuneiksi. Jos en ole itse tehnyt mitään väärää ,tuntuu pahalta että minulle huudetaan.
Eli äidit vaikka kiukuttaa nii älkää näyttäkö sitä lasten edessä.

;)

On hyvä, että olet jo havahtunut näkemään, miten pahoin olet lastasi kohdellut.
Lapsella on omat itsenäistymisensä kaudet ja silloin hän ei ymmärrä käskyä, että nyt vuoteeseen tai jotain muuta vaatimusta.

Voit esim. sanoa että kun leikit tuon leikin loppuun , sitten laitat uninallen nukkumaan ja siinä pieni usein nukahtaa ilman mitään huutamaista eli ei huudeta neuvotellaan asia, se voi että luen sadun ja sitten tulee unihiekkaa.

Toinen on aikataulu, että lapsen rytmi vaati oikein sitä nukkumista tiettyyn aikaan ja siitä ei tingitä siitä aikataulusta. Pienet yhteiset rutiinit auttavat paljon, hetkenkin hetki rauhallisesti sylissä rauhoittaa lasta paljon.
Tärkeää on myös, että vanhemmat ymmärtävät lapsen kehittymisen vaiheita. Näistä saa hyvin tietoa esim. Mannerheimliiton sisuilta netistä, voi hake esim. 4 vuotiaan kehitys, kun nämä ymmärtää, silloin ymmärtää myös lapsen käytöstä, mutta luomalla kotiin turvallisuuden tunteen lapselle ja tuon aikataulun säästyy monelta päänsäryltä, eikä lapselle tarvitse huutaa, häntä pitää osata ohjata leikin keinoin.
Ainakin meillä onnistunut oikein hyvin.

Miksi pitää huutaa jos kuulijan kuulossa ei ole vikaa?! päinvastoin huutaminen voi saada vastapuolen lukkoon ja silloin ei mene viesti perille.. en myöskään ymmärrä koirille huutamista, ne vasta menevätkin tästä lukkoon kun eivät ymmärrä.. itse käskytin meidän koiraa kuiskaamalla ja ja eleillä, totteli välittömästi toisin kuin huutamista käyttäneet muut perheenjäsenet. Enkä minä edes ollut se isäntä :D

Olen huutanut omille lapsilleni, harvoin mutta kuitenkin olen. On se paljon parempi purkamistie kuin lyöminen. Ihan sopivia ihmisiä niistä on tullut. Nyt huudan joskus lapsenlapsille, kun mikään ei mene putkeen, kun kaksi juoksee eri suuntiin teiden lähellä. Eivät he mitenkään säikähtäneiltä näytä. Tietenkin haluaisin olla hillitty ja hieno ihminen, mutta kun hätäännyn, en vain pysty. En oikein usko, että lapsi saa pysyviä vaurioita huutamisesta. En kuitenkaan koskaan huuda mitään loukkaavaa enkä alentavaa, pelkästään että nyt menee hermo enkä osaa hoitaa tätä rauhallisesti.