lapselle huutaminen

3 lapsen äiti

Onko lapselle huutaminen oikein jos lapsi ei monen kerran käskemisen jälkeen tottele? Minun äitini ajattelee että lapselle ei saisi missään nimessä huutaa (menee kuulema lapsi pilalle), ei saisi korottaa ääntää vaan asiat täytyy sanoa nätisti. Mitä mieltä muut äidit ovat tästä?

195

12777

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • isä ja äiti

      Ei pidä huutaa. Huuda vain jos on hätä (tiedäthän tarun jos tarpeeksi huutaa kukaan ei reagoi). Jätä huuto vain hätätilannetta varten.
      Itse madallan ääntäni ja lähes sähisen kun on pinnakerroin95.
      Saatan vihapäissäni antaa varoituksen tulevasta kesäsuunnitelmasta, että kavennan sitä.
      Oma poikani ei välittänyt lisääntyvästä suihkun tarpeesta, vaikka testosteronit ja... haisi kauas.
      Joka toinen päivä suihkua vaihtui jokapäiväiseksi kun otin puolet Italian matkan kustannuksista pois. Ei päässyt mukaan. Sai kuitenkin sen puolet listahinnasta ja osti pelejä. Mummu oli hänen kanssaan. Annoimme 3kk joka viikko aiemmin tästä varoituksen, mutta hän vain nauroi meille, eikä uskonut.
      Mitä ikinä lupaattekaan, pikäkää se
      Mitä ikinä kiellättekään, pitäkää se

      • trigjdfjfdj

        olit luvannut Italian matkan ja et pitänyt lupausta.

        Sai kuitenkin pelit, vaikka ei totellut.

        Kummallista kasvatuslogiikkaa...


      • aikuinen ... lapsi

        kun muistelin omaa lapsuuttani niin muistin että meillä ei pahemmin huudettu. Äänensävy oli aika ajoin todella tiukka ja saatettiin hiukan korottaa mutta ei huudettu. Jotenkin äiti oli saanut taottua päähämme että kun on tehnyt tuhmuuksia, niin koko nimen sanominen tiukalla äänensävyllä hoiti hommansa. Siis ensimmäinen, toinen ja vielä sukunimi tiukasti ja selvästi kun kuului niin tiesi että nyt on jäänyt kines jostain... ja monesti istuin sängyssäni miettimässä tekojani.
        Kun anteeksipyyntö tuli niin että katsoi silmiin ja tarkoitti sitä niin asia oli loppuun käsitelty. Mokasin, tajusin sen ja osasin pyytää anteeksi.
        En tiedä kuinka hyvin tollanen enää nykypäivän maailmassa toimii. (itse olen kyllä vasta 25 eli ei siitä lapsuudesta nyt niin pitkä aika ole)
        Mut eikö aina sanota että lapsiperheessä vanhempien kannattaa muistaa seuraavat kolme: kiristys, uhkailu ja lahjonta
        Mutta muista ettet IKINÄ uhkaile väkivallalla


      • katso peillin

        aloittaja varmaan koko aikaa huudakkaan. Älä nyt arkipäivän keskusteluun mitään lastenlorua hukkuvasta vedä. Itse olet kiristäjä ja se on PALJON pahempaa kuin huutaminen. Ja perushygienia kannatta opettaa lapsille jo ennen murkkuikää eli ennen kuin ne herkkiä vanhempia häiritsevät hajut ilmenee. OLETKO edes ihminen? Pahlolainen ja käärmeet SÄHISEEEEEEEE. Lisääntynyt suihkun tarve???? Voi v........, että on sairasta. Itse en muuten ole koskaan ollut vihapäissäni, ainoastaan väsynyt ja silloin kyllä huusin joskus. Onneksi minulla on nyt kuitenkin kaksi ihnaa, fiksua, kohteliasta ja toiset huomioon ottavaa lasta


      • katina2
        trigjdfjfdj kirjoitti:

        olit luvannut Italian matkan ja et pitänyt lupausta.

        Sai kuitenkin pelit, vaikka ei totellut.

        Kummallista kasvatuslogiikkaa...

        sul ei varmaan ole itellä lapsia ku viittit viisaastella. Musta toi oli huippu hyvä juttu pitää puheensa ja oikeesti jättää matkasta. Itse en olis kyllä antanu euroakaan peleihin


      • sm

        lapsesi hoitamaan asiat huutamalla - huuda. Jos haluat opettaa lapsesi ajattelemaan, kerro mitä jostain vääristä teoista seuraa, niin lapsi oppii ajattelemaan tekojensa seurauksia. Jos huudat tai opetat jatkuvasti, kaikki menee hukkaan ja lapsesta tulee ylilevoton tai hermoraunio, jolla suuri osa tulevasta elämästä menee sen oppiseen ja läpikäymiseen, mitä on joutunut lapsena kokemaan.

        Huutavia naisia miehet sanovat "nalkuttajiksi", sillä siltä se alituinen huutaminen ja käskeminen alkaa tuntua. Mutta yhtä tehoton keino saada toiset lapset tottelemaan tekoystävällisellä äänensävyllä. Äänen sävyn on kerrottava, että nyt vanhempi on tosissaan eikä leikillään.

        Lasta ei pidä uhkailla ja kiristää tyyliin; jos teet näin, minä kostan. Silloin lapsi oppii vain sen, että asiat hoidetaan uhkailemalla ja kiristämällä. Siitäkään ei hyvä seuraa.
        Lapsi on opetettava ymmärtämään oman vastuunsa, sillä hänestä tulee sellainen yhteisön jäsen, mitkä tavat hänelle on opetettu. Mieti, mitä itse inhoat ja miten haluat itseäsi kohdeltavan - huutamallako ja kiristämällä?


      • JapanilaisenMies
        katso peillin kirjoitti:

        aloittaja varmaan koko aikaa huudakkaan. Älä nyt arkipäivän keskusteluun mitään lastenlorua hukkuvasta vedä. Itse olet kiristäjä ja se on PALJON pahempaa kuin huutaminen. Ja perushygienia kannatta opettaa lapsille jo ennen murkkuikää eli ennen kuin ne herkkiä vanhempia häiritsevät hajut ilmenee. OLETKO edes ihminen? Pahlolainen ja käärmeet SÄHISEEEEEEEE. Lisääntynyt suihkun tarve???? Voi v........, että on sairasta. Itse en muuten ole koskaan ollut vihapäissäni, ainoastaan väsynyt ja silloin kyllä huusin joskus. Onneksi minulla on nyt kuitenkin kaksi ihnaa, fiksua, kohteliasta ja toiset huomioon ottavaa lasta

        Sinähän vasta hauska tyyppi olet. Mutta kuten olen jo usein todennut, ilkeys on ehtymätön luonnonvara.


      • srsly

        Mitähän poika teki OIKEASTI rahoillaan ;D ryyps ryyps


      • soono italiaana
        katina2 kirjoitti:

        sul ei varmaan ole itellä lapsia ku viittit viisaastella. Musta toi oli huippu hyvä juttu pitää puheensa ja oikeesti jättää matkasta. Itse en olis kyllä antanu euroakaan peleihin

        Toi pelien antaminen oli ehkä vähän tyhmää, lapset saa niin helposti nykyään aina "pelejä" et ne pysyis ruodussa - mut toi että jättää pois sivistävästä ja avartavasta Italian matkasta oli kyl veemäistä; no toivottavasti poika on pian niin iso että matkustaa yksin sinne Italiaan.


      • 1@2
        soono italiaana kirjoitti:

        Toi pelien antaminen oli ehkä vähän tyhmää, lapset saa niin helposti nykyään aina "pelejä" et ne pysyis ruodussa - mut toi että jättää pois sivistävästä ja avartavasta Italian matkasta oli kyl veemäistä; no toivottavasti poika on pian niin iso että matkustaa yksin sinne Italiaan.

        Näin. Pelejä vaan lapsille niin eivät häiritse, kun vanhemmat viettävät "laatuaikaa".


      • Suihkunkoraikas

        Jätit pojan kotiin, kun ei käynyt tarpeeksi usein suihkussa.
        No en osaa ajatella, että ratkaisu olisi hyvä.


      • just just

        Jotain on perheessä vialla muualla kuin lapsessa, jos lapsi ei halua peseytyä.

        Ihan törkeää viedä luvattu matka pois. Ehkä jollain muulla keinolla pitäisi päästä sopuun peseytymisestä.

        Minulla on kolme poikaa ja murrosiän kynnyksellä ihan kyllä ilman mitään kiristyksiä on peseytymistä vähän tihennetty. Ihan itsekin ovat huomanneet tarpeen.


      • höhh123

        Voi kun omaisin tuon auktoriteetin! Tiedän olevani liian lepsu ja annan periksi liian helposti! En ikinä pystyisi jättää lasta lomamatkalta pois, en edes viime kesänä huvipuistoreissulta.... :-( Näin sitä on saanut itselleen kolme kuritonta kakaraa jotka ei tottele mitään :-((( Väsynyt olen ja pettynyt itseeni. Tyttö sai uuden ponin kesällä eikä nyt hoida/ratsasta sitä...mutta minä hölmö kiinnyin siihen ja vähän on paha "uhkailla" ponin myymisellä jos lapset tietää ettei äiti raaski antaa pois.....


    • ..............

      lapselle ei huudeta.

      • aikuinen nainen

        Enpä tiedä onko sulla itsellä lapsia kun olet noin jyrkkä. Kyllä tulee väkisinki jossain tilainteissa huudettua vaikka ei tarvis. Lapsilla on myös oma tahto, jota ne tosiaan käyttää hyväkseen, kokeillaakseen mitä saavat läpi. En kuitenkaan suosittele huutamista koska itse olen saanut lapseni ymmärtämään puhetta.
        Terveisin kolmen lapsen ja kohta neljän lapsenlapsen Äiskä.


      • pieni äiti vaan

        huutaa, mutta lapsi saa huutaa myös!!!!. Minun isäni kauhisteli aikoinaan käytyään meillä (siis tyyttärensä luona), kun huudettiin niin kauheasti.... Realiteetit omaava äitini huomautti hänelle:"siellä huusi kaikki, myös lapset". HAUKKU ei haavaa tee.
        Nyt on lapset täysi-ikäisiä ja maaaaaaaiiilman parhaita. Vierailta saan kehuja, kun olen kasvattanut niin fiksuja lapsia.


      • JOSEHFIINA

        LAPSI TÄYTYY PUHUMALLA SAAD USKOMAAN. EI HUUTAMALLA. KAUHISTUTTI,KUN KUULIN ÄIDIN HUUTAVAN JA RÄYHÄÄVÄN 3- 4 V:LLE LAPSELLE,SMOIN TOISENKERRAN KOHTASIN ISÄN JOKA RÄYHÄSI. PURATTEKO OMAA PAHAA OLOANNE VIATTOMAAN LAPSEEN? MIKSI TEETTE LAPSIA .JOS EI HERMOTKESTÄ PUHUA JA PUHUMALLA SAADA LAPSI USKOMAAN. ITSELLÄKIN OLLUT LAPSIA JA PUHUMALLA JA RAJAT ASETTAMALLA LAPSI TOTTELEE.


      • Sordiino
        JOSEHFIINA kirjoitti:

        LAPSI TÄYTYY PUHUMALLA SAAD USKOMAAN. EI HUUTAMALLA. KAUHISTUTTI,KUN KUULIN ÄIDIN HUUTAVAN JA RÄYHÄÄVÄN 3- 4 V:LLE LAPSELLE,SMOIN TOISENKERRAN KOHTASIN ISÄN JOKA RÄYHÄSI. PURATTEKO OMAA PAHAA OLOANNE VIATTOMAAN LAPSEEN? MIKSI TEETTE LAPSIA .JOS EI HERMOTKESTÄ PUHUA JA PUHUMALLA SAADA LAPSI USKOMAAN. ITSELLÄKIN OLLUT LAPSIA JA PUHUMALLA JA RAJAT ASETTAMALLA LAPSI TOTTELEE.

        Huudat itsekin tällä palstalla.


    • Saafra

      Kyllä lapselle saa ääntään korottaa, mutta vain vakavasta aiheesta ja harvoin. Huutaminen menettää tehonsa, jos sitä käyttää liikaa. Ihmettelen suuresti tätä suuntausta, ettei saisi korottaa ääntään. Minulle ei ole lapsena huudettu kotona, mutta kodin ulkopuolella nuorena ja aikuisena kyllä. Shokki on aikamoinen, jos ei ole kotona oppinut, että huutaminen on yksi tapa ilmaista suuttumista ja turhautumista.

      • räyhräyh

        Meillä ei myöskään huudettu koskaan kotona lapsille,eivätkä vanhemmatkaan huutaneet toisilleen.
        Sitten kun muutin pois kotona avopuolisoni kanssa yhteen asumaan olin aivan paniikissaa kun riidan tullen hän huusi todella lujaa.Olin aivan itkuissani ja hoin että älä hyvä mies huuda,puhutaan mieluummin.Menihän siinä nelisen vuotta että opin itsekin purkamaan tunteitani huutamalla ja se oli tosi vapauttavaa.Avokkikin oli tyytyväinen kun aloin oppia huutamaan.Nyt meillä on jo isot lapset ja me kaikki huudetaan,toki niin ettei rumia asioita saa sanoa toista loukatakseen eikä haukkua.Korkeintaan on sanottu haista paska.
        Mä olen kyllä tyytyväinen että aikoinaan opin huutamaan,sillä kun lapsuudenkotini oli sellainen ylirauhallinen niin olin aivan keskeneräinen kun lähdin kylmään maailmaan.Ja kyllä lapsetkin ovat tottuneet huutamiseen ja ovat totelleet oli sanan paino tämä tai tuo.
        Tosin nykyään ei enää ehkä niin paljon tule huudettua kun lapsilla on teini-iän kompuroinnitkin jo takana.Mieheni kanssa kyllä joskus karjutaan,mutta se ei onneksi ainakaan muita haittaa kun asutaan korvessa :D ......eikä se haittaa meitäkään sillä riidan jälkeen sitten todetaan että oho,olipas taas vartin verran talossa volyymit kaakossa :D


      • tikkariukko
        räyhräyh kirjoitti:

        Meillä ei myöskään huudettu koskaan kotona lapsille,eivätkä vanhemmatkaan huutaneet toisilleen.
        Sitten kun muutin pois kotona avopuolisoni kanssa yhteen asumaan olin aivan paniikissaa kun riidan tullen hän huusi todella lujaa.Olin aivan itkuissani ja hoin että älä hyvä mies huuda,puhutaan mieluummin.Menihän siinä nelisen vuotta että opin itsekin purkamaan tunteitani huutamalla ja se oli tosi vapauttavaa.Avokkikin oli tyytyväinen kun aloin oppia huutamaan.Nyt meillä on jo isot lapset ja me kaikki huudetaan,toki niin ettei rumia asioita saa sanoa toista loukatakseen eikä haukkua.Korkeintaan on sanottu haista paska.
        Mä olen kyllä tyytyväinen että aikoinaan opin huutamaan,sillä kun lapsuudenkotini oli sellainen ylirauhallinen niin olin aivan keskeneräinen kun lähdin kylmään maailmaan.Ja kyllä lapsetkin ovat tottuneet huutamiseen ja ovat totelleet oli sanan paino tämä tai tuo.
        Tosin nykyään ei enää ehkä niin paljon tule huudettua kun lapsilla on teini-iän kompuroinnitkin jo takana.Mieheni kanssa kyllä joskus karjutaan,mutta se ei onneksi ainakaan muita haittaa kun asutaan korvessa :D ......eikä se haittaa meitäkään sillä riidan jälkeen sitten todetaan että oho,olipas taas vartin verran talossa volyymit kaakossa :D

        Mulla on NIIN hyvä esimerkki, kun kukaan ei koskaan huuda lapselle. Sitten kun lapsi tulee pahimpaan murkkuikään, se huuta itse koko maailmalle kuinka hänestä ei välitetä! Huutaminenkin on huomionantamista lapselle. Jos se ei se kuuntele pikkuäänellä tulevaa puhetta on sille aivan pakko huutaa, niin että se huomio tulee kertakaikkiaan ymmärretyksi. Pikku sanominen ja keskustelu toki yritetään saada menemään läpi, kaikki toiveet ja määräykset, mitä lapselle täytyy antaa, mutta jos se ei vaan onnistu, konstit on monet. Parempi niin, kuin sillalailla että lapsi toteaa, ettei kukaan oo koskaan välittänyt hänestä. Murkkuiässä on vaikeeta saada enää tajuumaan, että kyllä sua on huomioitu aina....


    • lapsi.on.peili

      Kyllä ja ei.

      Lasten edessä ei pidä näytellä hillittyä viilipyttyä, joka aina säilyttää malttinsa ja rauhallisuutensa, jos ei kerran sellainen luonnostaan ole. Sehän olisi kuin eläisi koneen kanssa, joka vain monotonisesti toistaa samaa: ei saa koskea hellaan, ei saa koskea hellaan, ei saa koskea hellaan...

      Toisaalta huutaminen kasvatusmenetelmänä on huono ja vanhingollinen keino. Kuten muutkin sanoivat, se menettää nopeasti tehonsa, mutta lisäksi se on nöyryyttävä tapa kohdella toista. Kuvittele miltä itsestäsi tuntuisi jos pomosi tai aviopuolisosi huutaisi sinulle, kun teet jotain väärin!

      Kultainen keskitie kulkee siinä, että puhut lapselle samoin kuin toivoisit itsellesi puhuttavan: ystävällisesti, kärsivällisesti ja ymmärtäväisesti, MUTTA kun lapsi ylittää rajasi ja suutut, niin silloin todella suutut ja voit huoletta korottaa ääntäsi, kunhan sanojesi sisältö ei kohdistu loukkaavasti lapseen, vaan ilmaisee vain, että olet suuttunut.

      On muitakin tehokeinoja kuin huutaminen. Joku jo mainitsi äänen madaltamisen ja lähes sähisemisen. Ilmeet, eleet ja koko käytös voivat ilmaista oletko ennemmin vihainen, surullinen, järkyttynyt, pettynyt vai kenties jotain muuta. Koko tunteiden skaala on luvallinen. Muista kuitenkin, että lapsesi tulee melko varmasti kopioimaan käytöstäsi eli lapsi jolle huudetaan tulee itsekin huutamaan (viimeistään murrosiässä ja sitten vanhemmat kirjoittavat täällä kuinka pahalta tuntuu, kun oma murkku huutaa päin naamaa...).

      • ''MURKKU''

        Mun iskä huutaa joka päivä vaikka tuntuu etten olisi tehnyt mitään! 3 pikkusisarusta tekee kaiken ilkeän. ;(
        Äiti huutaa useammin. Se ei tunnu kivalta. Itse minun piti esittää yhdessä näytelmässä ja olla siinä yksi kiukkuinen tyyppi mutta en osannut olla yhtään kiukkuinen. Opettaja sanoi että ajattele vaikka pikkusisaruksiani kun huudan mutta ei auttanut. Iskä ja äitikin on sanonut mulle joskus kun oon ollut lapsenvahtina että muista että sinä määräät. Itse olen yrittänyt eli en osaa huutaa. Joskus pelkään että koko talo palaa maan tasalle! Jos teillä on monta lasta ja yksi jää aina lapsenvahdiksi, opettakaa se hhuutamaan. Tää ei ole hauskaa.


      • vannalapio
        ''MURKKU'' kirjoitti:

        Mun iskä huutaa joka päivä vaikka tuntuu etten olisi tehnyt mitään! 3 pikkusisarusta tekee kaiken ilkeän. ;(
        Äiti huutaa useammin. Se ei tunnu kivalta. Itse minun piti esittää yhdessä näytelmässä ja olla siinä yksi kiukkuinen tyyppi mutta en osannut olla yhtään kiukkuinen. Opettaja sanoi että ajattele vaikka pikkusisaruksiani kun huudan mutta ei auttanut. Iskä ja äitikin on sanonut mulle joskus kun oon ollut lapsenvahtina että muista että sinä määräät. Itse olen yrittänyt eli en osaa huutaa. Joskus pelkään että koko talo palaa maan tasalle! Jos teillä on monta lasta ja yksi jää aina lapsenvahdiksi, opettakaa se hhuutamaan. Tää ei ole hauskaa.

        Huutaminen ei ole aina paras vaihtoehto! :D Oletko kokeillut kiristämistä? Siis esim. nukkumisajan aikasemmin panosta tai ulkona olemisen ajan pituudesta? :) Itse toimin lapsenvahtina 1-2 viikossa. Itse käytän kiristys tekniikkaa ;D. " Jos et nyt lopeta sitä lumipallojen heittelemistä lähdetään sisälle" :) Yleensä toimi eikä edes tarvi korottaa ääntä! Kokeile sinäkin.


    • desibeli kertaa perh

      Eli mitä hän kokemuksen syvällä rintaäänellä ehdottaa tunteiden ilmaisun vaihtoehdoksi? Entä miten sinut on kasvatettu? Huudolla vai ilman eli onko hänellä aina ollut tämä sama kanta? Ja jos on ollut niin mitä itse muistat lapsuudestasi, millä keinoin lapsuudenkodissasi saatiin lapset tottelemaan?

      itse huudan suuttuneena lapsilleni ja he ottavat mallia ja huutavat minulle ja toisilleen. On sitten aika desibelit, kolme lasta. Parempi se on huutaa ku tehdä vielä jotain pahempaa(esim. nimittely ja käsiksi käyminen ovat mielestäni pahempaa) Mutta ottaisin kyllä mieluusti vinkkejä vastaan mitä rakentavaa huutamisen tilalle.

      • suoraahuutoo

        meillä sama ongelma..huudetaan ihan liikaa, mutta en osaa välttää sitä. sitten myös lapset huutaa takas ja toisilleen, ei yhtään mukavaa!!! haluisin tän loppuvan, mutta miten??


      • Meteli seis
        suoraahuutoo kirjoitti:

        meillä sama ongelma..huudetaan ihan liikaa, mutta en osaa välttää sitä. sitten myös lapset huutaa takas ja toisilleen, ei yhtään mukavaa!!! haluisin tän loppuvan, mutta miten??

        Tietäen nykyisen kiireen mikä perheissä on ja sen ressaantumisen niin eipä ole ihme.että huutokin välillä raikuu.Siitä huutamisesta puheen ollen sanonta,että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.Eli lapset kyllä huutavat takaisin.Ehkä tilanteessa on parasta vanhempina yrittää hillitä itsensä ja hillitä huutoa ja isoäänistä puhetta.Monestikkin sillä on päinvastainen vaikutus kuin yleensä luullaan.Johtunee luultavasti lasten reaktiosta muuttuneeseen elämäntapaan ja kodin ilmapiiriin.Rauhoittuu siinä muksutkin ajan kuluessa.


      • 5

        lapselle huutaminen ei mielestäni ole hyvää kasvatusta.oppii vaan saman tavan ja sitten kun ollan murrosiässä niin sitten vasta huudetaankin.ihme juttuu nykyää kun kuulee että lapsi tai nuori haistattelee vanhemmille tai koulussa opettajalle.opetetaanko kotona enää mitään käytöstapoja ja rajoja.lapsi oppii,uskoo jos olet tehnyt selväksi huutamati,että se olet sinä joka määräät.


      • kllkkjhh
        5 kirjoitti:

        lapselle huutaminen ei mielestäni ole hyvää kasvatusta.oppii vaan saman tavan ja sitten kun ollan murrosiässä niin sitten vasta huudetaankin.ihme juttuu nykyää kun kuulee että lapsi tai nuori haistattelee vanhemmille tai koulussa opettajalle.opetetaanko kotona enää mitään käytöstapoja ja rajoja.lapsi oppii,uskoo jos olet tehnyt selväksi huutamati,että se olet sinä joka määräät.

        siis kun huudan lapsille, että "Nyt vauhtia!" sanottuani vaikkapa pukeutumisesta kiireisessä tilanteessa ensin asiallisesti, niin se ei suinkaan ole haistattelua tai nimittelyä, joita en halua kuulla omasta enkä lapseni suusta.


    • Viisas oppii..

      kuin koiranpentu. Mikään huutaminen tai läpsiminen ei opeta lasta yhtikäs mihinkään suuntaa. Lapselta pitää ottaa hänen "rakkaimmat lelut" pois ja antaa takaisin kun lapsi oppii tekemään asia oikein. Kiukuttelevaa lasta ei kannata huomioida. Yksinkertaisilla asioilla lapset kasvatetaan. Ei tarvitse olla raketti-insinööri lasten kasvatuksessa.

      • hevari1981

        Lapsi ei todellakaan ole tyhmä!! lapset ovat älykkäitä ja ajattelevia olentoja..lapset oppivat meidän puheista ja tekemisistä tarkkailemalla kaiken....Mitä siis saavutamme huutamalla? Parhaassa tapauksessa lapsesta tulee todella arka! Itse madallan ääntäni ja puhun hitaasti ja selkeästi kun olen "suuttunut" niin lapsille kuin aikuisille.. toimii paljon paremmin.. Huutamalla ei saa mitään aikaiseksi!!!


      • joopajooo

        Sä et ainakaan tän tekstin perusteella vaikuta raketti-insinööriltä, Toivottavasti joku tulee ja ottaa sulta vibraattorin pois, kun teet jonkin asian väärin...

        Eikä lapsia ja koiranpentuja voi verrata. Missä näitä ääliöitä sikiää?


      • 3-lapsen yh-äiti

        "Siis yhtä tyhmä kuin koiranpentu!!" Koira, ei edes pentu ole tyhmä! Vain omistajat, jotka kohtelevat koiria voivat käyttäytyä tyhmästi. Koira oppii todella nopeasti ja paljon asioita. Eikä lapsikaan ole tyhmä!

        Voi huoh teitä immeisiä. Huuda jos huudat, ei se auta, kiristä, uhkaile ja lahjo, ne valitettavasti ovat ne tehokkaimmat tavat. Viisaat päättäjät on tietty nämä kieltänee, mutta eivätpä ole antaneet edes yhtä toimivaa keinoa tilalle. Joten mistä nekään mitään tietää.


      • 24223123
        joopajooo kirjoitti:

        Sä et ainakaan tän tekstin perusteella vaikuta raketti-insinööriltä, Toivottavasti joku tulee ja ottaa sulta vibraattorin pois, kun teet jonkin asian väärin...

        Eikä lapsia ja koiranpentuja voi verrata. Missä näitä ääliöitä sikiää?

        Lapsi on koiran kanssa samalla tasolla vauvaikäisenä mutta viimeistään kun oppii kävelemään, menee tietoisuudessa koiran ohi. Eli lapsen ja koiran vertaaminen on vähän hankalaa mutta mahdollista kun kyse ei ole kuitenkaan siitä että koira olisi tärkeämpi kuin lapsi.

        Sekä lapsi että koira oppivat palkitse&rankaise-opetuksella, se heissä/niissä on samaa. Lapsi vain menee pian ohi kehityksessä kehittyneempien aivojen takia.


      • Elä huuva!

        Ei, riittää kun on ilkeä.


    • dsrtkilö

      Tunnen itseni erittäin huonoksi äitiksi... Huudan päivittäin esikoiselleni 3v ja olen muutenki niin väsynyt kun perheessämme vauvakin. Olen päivittäin lasteni kanssa yksin, mies kotona vain viikonloppuisin. Hermostun joka asiasta, huudan ja vedän kädestä kovaa esim. penkille istumaan. Auttakaa, olenko hullu äiti??? Ikinä en ehdi leikkiä lapseni kanssa, vaan kotityöt odottaa aina kun saan vauvan nukkumaan...

      • :(

        Kuulostaa niin tutulta tuo tilanne, tosin meillä mies kyllä kotona joka päivä, mutta vasta klo 21 jälkeen.
        Olen myöskin väsynyt ja stressaantunut kahden lapseni kanssa (3,5 ja 1,5). Vanhempi tietää tasan mistä narusta vetää jotta hermostun. Hän opettaa nuoremmalle kaikki pahat tavat, huutelee vessaan ja yllyttää kaivamaan pyttyä, näyttää miten roskiskaappi avataan tai jättää tahallaan auki vietyään roskat, avaa ulko-oven jotta nuorempi pääsee ulos ja muutenkin on alkanut todella ilkeäksi, tönii nuoremman alas sohvalta/sängystä, nipistelee ja ottaa tukasta kiinni tai muuten vain ohimennessään tönäisee tai lyö.

        Tietyssä pisteessä menetän malttini, koskaan en ole lyönyt mutta huudan kyllä ja välillä melko kovaakin.
        Meillä ei jäähy toimi, on koitettu penkille istuttamista ja ulkona seisottamista, mutta sama meno jatkuu kun jäähy loppuu. En tiedä millä tuollaista pientä lasta kiristäisikään, karkkipäivä ei hänelle ole tärkeä eikä ole mitään matka tms. suunnitelmiakaan mitä voisi perua, leluja olen ottanut pois rangaistukseksi, mutta sekään ei tunnu auttavan silloin saan vain lisä riesaa kun ei ole millä leikkisi niin sitten on enemmän aikaa kiusaamiseen.

        Harmittaa jälkeenpäin kun on mennyt huutamaan, mutta tuo lapsi jatkaa pahantekoaan kunnes saa minut suuttumaan....


      • aikuinen nainen

        Et todellakaan ole huono äiti vaan todella ymmärrettävää, olen nimittäin itse ollut vähän samassa tilanteessa kolmen lapsen kanssa. Koita kuitenki ottaa rauhallisesti ja kokeilla kun puhut rauhallisesti, mutta tomerasti niin luultavasti saat asiasi paremmin perille, kokeille vaik olisikin vaikeeta. Koita kestää kyl se siitä. T: Äiskä ja mummo.


      • gabum
        :( kirjoitti:

        Kuulostaa niin tutulta tuo tilanne, tosin meillä mies kyllä kotona joka päivä, mutta vasta klo 21 jälkeen.
        Olen myöskin väsynyt ja stressaantunut kahden lapseni kanssa (3,5 ja 1,5). Vanhempi tietää tasan mistä narusta vetää jotta hermostun. Hän opettaa nuoremmalle kaikki pahat tavat, huutelee vessaan ja yllyttää kaivamaan pyttyä, näyttää miten roskiskaappi avataan tai jättää tahallaan auki vietyään roskat, avaa ulko-oven jotta nuorempi pääsee ulos ja muutenkin on alkanut todella ilkeäksi, tönii nuoremman alas sohvalta/sängystä, nipistelee ja ottaa tukasta kiinni tai muuten vain ohimennessään tönäisee tai lyö.

        Tietyssä pisteessä menetän malttini, koskaan en ole lyönyt mutta huudan kyllä ja välillä melko kovaakin.
        Meillä ei jäähy toimi, on koitettu penkille istuttamista ja ulkona seisottamista, mutta sama meno jatkuu kun jäähy loppuu. En tiedä millä tuollaista pientä lasta kiristäisikään, karkkipäivä ei hänelle ole tärkeä eikä ole mitään matka tms. suunnitelmiakaan mitä voisi perua, leluja olen ottanut pois rangaistukseksi, mutta sekään ei tunnu auttavan silloin saan vain lisä riesaa kun ei ole millä leikkisi niin sitten on enemmän aikaa kiusaamiseen.

        Harmittaa jälkeenpäin kun on mennyt huutamaan, mutta tuo lapsi jatkaa pahantekoaan kunnes saa minut suuttumaan....

        Tehoaa kun lupaa hänelle palkkion, esim joku mielilelu jolla hän saa illalla leikkiä jos on kilttinä (tai kirja, pieni makupala, video yms)
        Palkkion voi laittaa näytille tai sen kuvan voi piirtää paperille seinälle/ottaa vaikka mukaan. Jos lapsi tietyssä tilanteessa menettelee hyvin hän saa palkkion (esim. kävelee reippaasti kaupassa kärryjen vieressä eikä karkaa juoksentelemään ympäri ostoskeskusta) ja jos ei palkkiota ei tule (hän on karannut omille teilleen taas kerran), kuvakin laitetaan loppupäiväksi pois näkyvistä.
        Palkkiomenetelmässä täytyy olla sinnikäs ja ehdoton että se alkaa toimia. Kannataa iskeä siihen kiinni mikä on lapselle arvokkainta valuuttaa, eli ne mieleiset asiat.


      • Arkiniksi
        :( kirjoitti:

        Kuulostaa niin tutulta tuo tilanne, tosin meillä mies kyllä kotona joka päivä, mutta vasta klo 21 jälkeen.
        Olen myöskin väsynyt ja stressaantunut kahden lapseni kanssa (3,5 ja 1,5). Vanhempi tietää tasan mistä narusta vetää jotta hermostun. Hän opettaa nuoremmalle kaikki pahat tavat, huutelee vessaan ja yllyttää kaivamaan pyttyä, näyttää miten roskiskaappi avataan tai jättää tahallaan auki vietyään roskat, avaa ulko-oven jotta nuorempi pääsee ulos ja muutenkin on alkanut todella ilkeäksi, tönii nuoremman alas sohvalta/sängystä, nipistelee ja ottaa tukasta kiinni tai muuten vain ohimennessään tönäisee tai lyö.

        Tietyssä pisteessä menetän malttini, koskaan en ole lyönyt mutta huudan kyllä ja välillä melko kovaakin.
        Meillä ei jäähy toimi, on koitettu penkille istuttamista ja ulkona seisottamista, mutta sama meno jatkuu kun jäähy loppuu. En tiedä millä tuollaista pientä lasta kiristäisikään, karkkipäivä ei hänelle ole tärkeä eikä ole mitään matka tms. suunnitelmiakaan mitä voisi perua, leluja olen ottanut pois rangaistukseksi, mutta sekään ei tunnu auttavan silloin saan vain lisä riesaa kun ei ole millä leikkisi niin sitten on enemmän aikaa kiusaamiseen.

        Harmittaa jälkeenpäin kun on mennyt huutamaan, mutta tuo lapsi jatkaa pahantekoaan kunnes saa minut suuttumaan....

        Kotona kannattaa olla esimerkiksi sisäkeinu, johon voi laittaa toisen istumaan (pienemmän) jne. ja silloin toinen ei ehdi tehdä "tuhojaan" ja opettaa toiselle ei-sopivia tapoja! Äiti pystyy tekemään joitakin omiakin hommmia. Virkaa tms. Minulla poika oikein nautti, kun ompelimme jotakin yhdessä. Tee muistipeli esim vauvojen sosepurkin kannnesta. Puuhailu lapsen kanssa, kuten leipominen, on yleensä lapsesta mieluisaa. Tiskaaminen on kanssa rentouttavaa. Varaa vaan essun lapselle ja pyyhkeen, jolla lattian voi kuivata. Kaikenlainen kodin hommiin osallistuminen lapsen iän ja taitojen mukaan vahvistaa itsetuntoa ja onnistumisen elämykset kantavat pitkälle.
        Huomion kiinnittäminen muuaalle auttaa usein, ainakin kiukun tullessa. Rauhallinen musiikki soimaan (klassinen, ei sanoja...). Lue lapselle eli varaa pieni hetki päivässä ei-aineelliselle huomiolle. Rutiinit ja päivän ennakointi. Käytä siinä kuvan tyyppistä apukeinoa, johon olitkin lasta jo totuttanut. Laitatte merkin sen hetken kohdalle, mikä on menossa ja etenette sen avulla tarpeen mukaan. Rytmi luo lapselle turvallisuutta ja auttaa ennakoimaan asioita.
        Levon ja riittävän ravinnon saanti auttaa, koska olemmehan me aikuisetkin kiukkuisia, jos veren sokeri laskee tai yritämme painaa herkkujen voimalla eteenpäin. Lisäaineet ja karkki tekevät ylilevottomaksi. Päivälevolle auttaa kirjan katseleminen, satukasetti ym.
        Tässä vain muutamia esimerkkejä,jotka ovat omien lapsiemme kohdalla auttaneet. Läsnäolo on se paras tae siitä, että lapsi tottelee. Keskustele ja kiitä. Jos koko ajn huudat ja komennat, niin se menettää tehonsa ja muuta et kohta saakaan tehdä.


      • minä733

        sinuna hakisin apua.esim.ystäviltä lasten hoidossa.ilmeisesti olet lopen väsynyt.tarvitset omaaa aikaakin välillä ja tilanne varmaan rauhottuu.lapsesi ei ymmärrä miksi huudat vaan pelkää.joten varmaankin ,huutaa takaisin tai alistuu.mietipä asiaa.eikö olisi parempi lapsille kuten itsellesikin hakea apua joko ystäviltä tai sosialitoimen kautta.hyvää kevään alkua.


    • rose18

      monen kerran käskemisen jälkeen huudan kun menetän maltin ja tulee takasin huutoa, minusta pitää saada purkaa edes jotenkin.
      jolloin osittain hyväksyn ja osittain taas en.
      minusta tunteita saa näyttää, kuhan ei ala väkivaltaiseksi.
      huuto on paras keino siinä vaiheesssa.

    • vaan tiukka käskytys

      Laskeudu alas, silmät lapsen silmien tasolle, madalla ääntäsi ja vaadi lasta yksinkertaisen selkeästi katsomaan sinua suoraan silmiin, kunnes anat luvan katsoa muualle. Vältä tarttumista lapseen.
      Nyt katse kokoajan lapsen silmiin suunnattuna, esitä käskysi lapselle, mahdollisimman yksinkertaisessa ja pelkistetyssä muodossa, hidastaen ja tauottaen puherytmiäsi ja edelleen matalaäänistä puhetyyliä käyttäen. Pidä pieni tauko, lasta kokoajan silmiin katsoen ja kysy ymmärsikö hän, mitä juuri sanoit.
      Jos lapsi nyökkää, tai ilmaisee sanallisesti ymmärtäneensä käskyn, pyydät häntä toimimaan.
      Irroita katse lapsesta ja nouse ylös, vaikka lapsi olisi itkuinen tuossa tilanteessa, älä sorru lohduttamaan häntä, vaan poistu jatkamaan omia toimiasi ja vaivihkaa katsot, menikö käsky perille.
      Muista myös antaa kiitosta lapselle, kun hän on toimittanut antamasi tehtävän.
      Omasta kokemuksesta voin sanoa, että meillä tämä on ainakin toiminut.

      • rose18

        väkisin katsominen silmiin on henkistä kidutusta.
        meillä silmiin katsominen ei onnistu mutta kyllä se ymmärrys menee perille.
        päiväkodissa väkisin on näyttävästi käsketty koska lapsi laittaa silmät kii ja vetäytyy pitkää pituutta rennoksi.
        lapsi osaa näyttää tunteensa jos tietää ettei ole tehnyt väärin.


      • huohjahuoh

        Älä ny viitti puhua täyttä potaskaa.
        Jos sä kasvatat lapses noin niin tee se ihan rauhassa,mutta älä anna tommosia apinan kasvatus ohjeita tänne.


      • mtem78

        Ihan kuin koiran kouluttamista =)


    • kaiku vastaa

      niin paljon kuin sielu sietää, kunhan muistat, että ne huudot jäävät lapsesi päähän kaikumaan ikuisiksi ajoiksi.

      Huuda ja ymmärrä, jos hän vetäytyy arkana muiden lasten leikkiessä.

      Huuda ja ymmärrä, jos hän kiusaa muita lapsia, sillä hän hallitsee vain epäterveen kommunikoinnin.

      Huuda ja ymmärrä, että nuoresi saattaa hermojaan lepuuttaakseen polttaa röökiä ja juoda viinaa päälle.

      Kuinka paljon sinulle saa huutaa? Kestätkö hyvin huutavaa esimiestä?

      Lopuksi: kuvittele saavasi omat huutosi jonain päivänä lapseltasi takaisin.

      • Näin meillä

        araksi tule, jos vanhempi korottaa ääntään. Yleensä huutavan vanhemman lapsella on niin voimakastahtoinen lapsi, että siinä on varmasti kasvattajan kestokyky koetuksella. Ei sellaista lasta araksi huutamalla nujerreta.

        Toisaalta ammattikasvattajatkin sanovat, että on luonnotonta olla koskaan suuttumatta. Eihän se ole normaalia käytöstä ollenkaan, koska ihmisellä on tunne-elämäkin olemassa ja lapsi saa aika oudon mallin, jos vanhempi ei ikinä näytä suuttumistaan mitenkään.

        Lapseni ovat jo aikuisia, mutta heidän pienenä ollessaan korotin kyllä ääntä toisinaan, kun MITKÄÄN kasvatuskeinot (ei edellä esitetyistäkään mikään, esim. rakkaiden lelujen pois otto tai minkään etuuden kieltäminen) eivät enää auttaneet. Silloin seinänaapuri sanoi, että "On se kamalaa kun tuollaisille suloisille tytöille pitää noin suuttua, kun en minä koskaan huuda omalle poikalaumallenikaan." Joopati joo. Nyt tilanne on se, että omat suloiset tyttöni ovat kunniallisesti koulunsa käyneet, on hyvät työpaikat, kestävälle vaikuttavat parisuhteet jne. Mutta naapurin poikalauman vanhin on jo vuosia sitten ollut ensimmäisen kerran vankilassa, kolme muutakin näyttää suuntautuvan vankilauralle, kunnon työpaikkaa heillä ei ole tällä hetkellä kenelläkään. En tiedä, johtuuko sitten huutamisesta tai huutamatta jättämisestä, mutta vissi ero näyttää kasvatustuloksissa olevan joka tapauksessa.


      • painovirhepaholainen
        Näin meillä kirjoitti:

        araksi tule, jos vanhempi korottaa ääntään. Yleensä huutavan vanhemman lapsella on niin voimakastahtoinen lapsi, että siinä on varmasti kasvattajan kestokyky koetuksella. Ei sellaista lasta araksi huutamalla nujerreta.

        Toisaalta ammattikasvattajatkin sanovat, että on luonnotonta olla koskaan suuttumatta. Eihän se ole normaalia käytöstä ollenkaan, koska ihmisellä on tunne-elämäkin olemassa ja lapsi saa aika oudon mallin, jos vanhempi ei ikinä näytä suuttumistaan mitenkään.

        Lapseni ovat jo aikuisia, mutta heidän pienenä ollessaan korotin kyllä ääntä toisinaan, kun MITKÄÄN kasvatuskeinot (ei edellä esitetyistäkään mikään, esim. rakkaiden lelujen pois otto tai minkään etuuden kieltäminen) eivät enää auttaneet. Silloin seinänaapuri sanoi, että "On se kamalaa kun tuollaisille suloisille tytöille pitää noin suuttua, kun en minä koskaan huuda omalle poikalaumallenikaan." Joopati joo. Nyt tilanne on se, että omat suloiset tyttöni ovat kunniallisesti koulunsa käyneet, on hyvät työpaikat, kestävälle vaikuttavat parisuhteet jne. Mutta naapurin poikalauman vanhin on jo vuosia sitten ollut ensimmäisen kerran vankilassa, kolme muutakin näyttää suuntautuvan vankilauralle, kunnon työpaikkaa heillä ei ole tällä hetkellä kenelläkään. En tiedä, johtuuko sitten huutamisesta tai huutamatta jättämisestä, mutta vissi ero näyttää kasvatustuloksissa olevan joka tapauksessa.

        Jopas ajatus pätkii välillä. Piti tietysti sanoa, että huutavan vanhemman lapsi on niin voimakastahtoinen jne. :)


      • muusasiko

        osoitat kyvyttömyytesi puhua, kun huudat - huudat itsellesi -


      • haist p----

        selvästi voit kertoa, että SINULLA EI ole lapsia............


      • leski iskä

        Ihan hyviä varoituksia vanhemmille. Toimii varmasti!

        Vielä kun joku kertoisi yhtä hyvin miten lapsia kuuluu kieltää itse väsyneenä ja stressaantuneena. Eikä muuta valoa tunnelinpäässä näy kuin kova luonto.

        Neuvoissa tuskin auttaa isoäitien ohjeen, kun aika on kullannut omat kasvatus ajat. Tai sellaisten henkilöiden ohjeet, jotka eivät hoida itse lapsiaan vuodesta toiseen 24/7.

        Itse olen huomannut, että maltti on valttia ja hymyä/naurua väliin.

        Toivottavasti tätä ei lue kukaan sellainen, joka vaan sanoo "Ei kannattais hankkia lapsia, jos ei osaa hoitaa."


    • minna65

      Kyllä saa huutaa.Jos ei tehoa,täytyy ja saa myös lyödä!

      • 5laps.mummo

        EI saa huutaa JA EI MISSÄÄN NIMESSÄ LYöDÄ MITÄ JoS SINUA Minna löisi joku kaksikolme kertaa isompi ihminen kuin sinä, oisiko kiva löisit varmaan takaisin, mutta lapsen pitää kärsiä vanhempien pahoinpitelyt kun vielä ei edes osaa kertoa siitä kenellekkään .


      • Huohjahuoh
        5laps.mummo kirjoitti:

        EI saa huutaa JA EI MISSÄÄN NIMESSÄ LYöDÄ MITÄ JoS SINUA Minna löisi joku kaksikolme kertaa isompi ihminen kuin sinä, oisiko kiva löisit varmaan takaisin, mutta lapsen pitää kärsiä vanhempien pahoinpitelyt kun vielä ei edes osaa kertoa siitä kenellekkään .

        On siinä varsinainen 5 lapsen mummo !

        Joo,jos lapsi tekee väärin niin antakaa niille suklaata
        Älkää huutako,sanokaa vain hys hys.
        Ei saa tukistaa,pitää vain paijjata hennosti.


      • Mira1990

        miun mielestä voi korottaa äntään, huutaa ei saa missän tapauksessa, tulet vain saamaan sen takaisin jonain kauniina päivänä!
        Lyöminen on täysin kielettyä!!! Opetat vain lapsesi aggressiiviseksi!


      • hyvä äiti

        Lasta EI saa lyödä,vaikka hermot menisikin!!!!Kyllä lapsi kohta tajuaa mitä pitää tehdä.Voisi melkein sanoa HUONOKSI ÄIDIKSI sitä,joka lyö lastaan.Ehkä lapsi ei ymmärrä,mutta ei siitä saa rangaista!Ei koulussakaan opettajat lyö oppilaita jotka eivät ymmärrä.ÄLYHOI!


      • sadfetdryg
        5laps.mummo kirjoitti:

        EI saa huutaa JA EI MISSÄÄN NIMESSÄ LYöDÄ MITÄ JoS SINUA Minna löisi joku kaksikolme kertaa isompi ihminen kuin sinä, oisiko kiva löisit varmaan takaisin, mutta lapsen pitää kärsiä vanhempien pahoinpitelyt kun vielä ei edes osaa kertoa siitä kenellekkään .

        minua piiskattiin ja paljon. mutta ihan normaali ihminen on kasvanut minusta. en toki omaa lastani halua lyödä, mutta jos siitä tulee samanlainen kun minusta niin en tiedä mitä teen. voin sanoa että ennen kouluikää sain piiskaa ihan aiheesta. mutt kyllä loppui pahantekokin kun uhattiin risulla ja annettiin sitä risua. ne oli ne sen ajan kasvatuskeinot. ja vanhempien kanssa on puhuttu kaikki ja anteeksi pyydetty moneen kertaan. sitä jää vanhempi katumaan kun piiskasi lapsiaan. kun toimivat sen parhaan tiedon mukaan minkä osasivat. en suosittele piiskaamaan, mutta ei se ole paha äitikään joka joskus sortuu lyömään tai tukkapöllyä antamaan. kellä meillä ei mene hermot koskaan?


      • h4234

        No moni kyllä käyttää fyysistä kuritusta mutta se on huono tapa. Lapsi on kehittymättömämpi olento kuin aikuinen ihminen, siksi fyysinen väkivalta rangaistuksena opettaa lasta säihähdyksellä ja kivulla. Lyöminen on vihonviimeinen asia jopa fyysisessä kurinpidossa, siis täysin laitonta ja epäinhimillistä.

        Jos puhe ei tepsi, lapsi poistetaan tilanteesta jäähylle jolloin oppii oikeudenmukaisuutta ilman väkivaltaa. Lapsi jota lyödään, oppii tavan itse ja käyttää mahdollisesti väkivaltaa sellaisissakin tilanteissa joissa toinen ihminen hänen mielestään ansaitsee opetuksen - eli väkivallalla on oikeutus aikuisenakin.

        Voisin ehkä hyväksyä ns kevyen tukistamisen jos lapsi on todela härkäpäinen ja esim. lyö muita ihmisiä. Mutta silloinkin pitäisi kaikki muut keinot käyttää ensin. Jos lapsi on aggressiivinen ja lyö aikuisia, muita lapsia tai eläimiä - jotain on jo mennyt vikaan kasvatuksessa ellei kyseessä ollut ensimmäinen kerta.
        Ensimmäinen kerta on lapsella aina kokeilua, rajojen hakua.


    • aikuinen nainen

      Olen sitä mieltä,että ei mielellään huudeta,mut kokemuksesta tiedän kolmen aikuisen lapsen äitinä. Ei todellakaan ole heppoa olla huutamatta, itse olen huutanut kun on yksin kertaisesti ei puhe mene perille,
      mut suurimman osan asioista olen saanut korjattua puhumalla. Olen edelleenki sitä mieltä, puhumalla asiat paranee ja lapseni myös ovat samaa mieltä lapsenlapsien myötä. Kolmen lapsen äiti ja kohta neljän lapsen mummu.

    • Mykkä....

      Älä huuda, kyllä lapsi kuulee. Jos lapsi kuuro ei kannata huutaa. Huutaminen menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, siinä välillä ei tapahdu mitään.

      Enpä tiedä mitään inhempaa kuin lapsen kasvattaminen huutamalla.

      • hm

        erilaiset äänenpainot niinkuin kissakin komenrtaa pentujaan.


    • ghtjghki

      Mutta ei koko ajan ja se huutaminen pitää olla sellaista että samalla täytyy olla syy.Ja en tarkoita että huutaa kurkku suorana vaan korottaa ääntä ja lyhyet terävät huudot vain.Tutun lapsi on lasten osastolla ja kyllä sielläkin koroteaan ja huudetaan jos lapset ei tottele tai muuta.Mutta ei tietenkään huvikseen saa huttaa,

      • ....

        ei ihme että nyky ajan kakarat hyppii silmille yms kun tää kasvatus on mennyt niin huonoksi ei saa kurittaa enää mitenkää ei saa huutaa tai muutakaan omassa lapsuudessa tukistaminen oli yleistä nykyään ei sellaista ees saa tehdä ilman että saa jotkut ihmiset oven taa ja saa varoituksia kasvatuksesta..nuoret ja jotkut lapset tietävät että aikuiset eivät saa koskee heihin joten tekevät mitä tahtovat haukkuvat suoraan päin näköä.. kuri pitää olla kakaroihin! ei mikään lässyn lässy kasvatus..


      • Seurasin
        .... kirjoitti:

        ei ihme että nyky ajan kakarat hyppii silmille yms kun tää kasvatus on mennyt niin huonoksi ei saa kurittaa enää mitenkää ei saa huutaa tai muutakaan omassa lapsuudessa tukistaminen oli yleistä nykyään ei sellaista ees saa tehdä ilman että saa jotkut ihmiset oven taa ja saa varoituksia kasvatuksesta..nuoret ja jotkut lapset tietävät että aikuiset eivät saa koskee heihin joten tekevät mitä tahtovat haukkuvat suoraan päin näköä.. kuri pitää olla kakaroihin! ei mikään lässyn lässy kasvatus..

        lasten kasvatusta ranskalaiseen tapaan pari-kolmevuotiaan ruvetessa kiukuttelemaan marketissa. Siinä sai pentu pienen tukkapöllyn ja näytti ymmärtävän että rajat tuli vastaan. Enpä usko että tuosta seuraa mitään pysyvää vammaa sieluun. Ei pennut niin tyhmiä ole etteivät ymmärtäisi ottaa kaikkea sitä valtaa perheessä minkä saavat.


      • Tosi mummo
        Seurasin kirjoitti:

        lasten kasvatusta ranskalaiseen tapaan pari-kolmevuotiaan ruvetessa kiukuttelemaan marketissa. Siinä sai pentu pienen tukkapöllyn ja näytti ymmärtävän että rajat tuli vastaan. Enpä usko että tuosta seuraa mitään pysyvää vammaa sieluun. Ei pennut niin tyhmiä ole etteivät ymmärtäisi ottaa kaikkea sitä valtaa perheessä minkä saavat.

        olla sopiva paikka kysyä teiltä monilta äideiltä täälä netissä ja tosi elämässä asia, jonka olisin halunnut kysyä jo monta kymmentä vuotta aina sen tavatessani. Että kun teillä on lapsia, joko yksi tai kaksi tai jopa kolme ja useat sanovat, että tulevat hulluiksi lasten kanssa eivätkä jaksa niitä ja uupuvat jne ja kotitöitten vuoksi eivät ehdi olla lasten kanssa iltaisin edes muutamaa hetkeä tai jopa paria tuntia, niin MIKSI IHMEESSÄ TE OLETTE NIITÄ LAPSIA TEHNEET!? Onko lasten vika, että he ovat syntyneet? Miksi ette käytä ehkäisyä, ettette saa lapsia ja tule hulluiksi? En oikeasti voi käsittää tätä. Eri asia on kehitysmaissa, mutta että täällä teollisuusmaissa naiset tekevät itsensä hulluiksi vaikka ei olisi pakko! Miksi teidän pitää mahdollisimman äkkiä lähteä synnytyksen jälkeen töihin ja viedä pieni vauva joka päivä vieraaseen hoitoon kun te nyt kuitenkin olette sen itse maailmaan saattaneet?
        No, nyt vastataan, että kun perhe tarvitsee rahaa. Kun on asunto ja auto ja vaikka mitä hullutuksia ostettu velaksi ja pitää saada sitä ja tätä, niin pakkohan on mennä töihin. Lapsenko on maksettava teidän tuhlailunne ja taidottomuutenne ajatella ja toimia taloudellisesti? Ettekö ehdi hankkia kaikkea sitten kun lapset ovat jo isoja? Pitääkö kaikki saada hetkessä: asunto, auto, tavaroita, tavaroita, ulkomaanmatkoja mitä vain teille kaupataan ja lopulta avioero ja yhteiskunnan syytteleminen kaikesta tapahtuneesta?
        Lapsi, uusi ihminen, on jotakin niin kallisarvoista, että te ette tajuakaan. Ainakaan kaikki.
        Minä tiedän. Olen äiti ja nyt jo mummo. Valitsin aikoinani perheeni ja lapseni niin kauaksi aikaa, että lapseni ei enää välttämättä tarvinnut minua joka hetki ja vasta sen jälkeen menin todella töihin. Elimme köyhästi ja nyt saan normaalia paljon pienempää eläkettä, mutta en hetkeäkään kadu. Siis todellakaan meillä ei pröystäilty kuluttamalla, mutta koti oli turvallinen ja lämmin eikä kaljapullot kilisseet.
        Toivottavasti joku kimppaantuu laillani ja vastaa. :)


      • tyttö vaan
        Seurasin kirjoitti:

        lasten kasvatusta ranskalaiseen tapaan pari-kolmevuotiaan ruvetessa kiukuttelemaan marketissa. Siinä sai pentu pienen tukkapöllyn ja näytti ymmärtävän että rajat tuli vastaan. Enpä usko että tuosta seuraa mitään pysyvää vammaa sieluun. Ei pennut niin tyhmiä ole etteivät ymmärtäisi ottaa kaikkea sitä valtaa perheessä minkä saavat.

        Eipä nuo ole itselläkään päivittäiset tukkapöllyt vammoja sieluun jättäneet. Oikeastaan olen vain tyytyväinen siihen että tukkapöllyjä on tullut, opinpa siinä rajat enkä kuulu siihen pullamössönuorisoon jolla ei ole mitään kunnioitusta ketään eikä mitään kohtaan.


      • et silleen
        Seurasin kirjoitti:

        lasten kasvatusta ranskalaiseen tapaan pari-kolmevuotiaan ruvetessa kiukuttelemaan marketissa. Siinä sai pentu pienen tukkapöllyn ja näytti ymmärtävän että rajat tuli vastaan. Enpä usko että tuosta seuraa mitään pysyvää vammaa sieluun. Ei pennut niin tyhmiä ole etteivät ymmärtäisi ottaa kaikkea sitä valtaa perheessä minkä saavat.

        Niinpä, voi vaan miettiä miksi nykyään täällä Suomessa jo alle teini-ikäisetkin käyttäytyvät kuin pellolla kasvaneet. (Eivät suinkaan kaikki) Olisko yksi syy siinä että, tämä yhteiskunta suosii vain pehmokasvatusta, joka ei valitettavasti kaikkiiin kovapäisempiin tehoa. Ja sitten vaan syyllistetään vanhempia jos nämä huutavat tai antavat tukkapöllöä luupäisille jälkeläisilleen.
        Ja vieraat ihmisethän eivät missään nimessä voi huomauttaa jos penskat tekevät typeryyksiä. Ei, saa kyllä heti kuulla että et sä mua määrää! Mielestäni kaikkien aikuisten kuuluu ohjata nuoria, niinkuin koiralaumassakin tehdään asiain järjestys selväksi.
        Sitä kritisoidaan, että vanhemmat eivät kanna kasvatusvastuutaan, mutta tämä holhoava yhteiskunta on osittain nostanut sen vastuun pois vanhemmilta tuolla holhoavalla, ylhäältäpäin käskyttävällä tyylillään, joka sanelee mikä oikea tapa kasvattaa lapsia ja mikä ei. Hyvä esimerkki siitä oli, kun 1. lapseni aikaan kiinteää 'sai ruveta syöttämään' kolmikuisille. 1,5v myöhemmin ikäraja oli 4kk, ja sitähän ei sit mitenkään voinu vauvaa ruokkia kiinteällä aiemmin. Maahanmuuttaja-perheissä tämä seikka saattaa tilastollisesti näkyä sevästikin, kun näiden vanhempien tuntemat,hyväksi havaitsemat kasvatusmetodit ovat täällä pannassa.
        Aasiassa ollessani ensimmäinen asia, joka pisti kuin tikulla silmään, oli se että lapset, isot ja pienet, käyttäytyivät huomattavan paljon paremmin kuin täällä, etenkin vieraita kohtaan. Jos lapset kiukuttelivat, läppäsy rauhoitti kummasti ja that's it.

        Pelkkä sivistynyt keskustelu lasten kasvatuksessa on kuin kommunismi; kaunis ajatus, muttei suinkaan aina toimivin.


      • kokkelikooo
        Tosi mummo kirjoitti:

        olla sopiva paikka kysyä teiltä monilta äideiltä täälä netissä ja tosi elämässä asia, jonka olisin halunnut kysyä jo monta kymmentä vuotta aina sen tavatessani. Että kun teillä on lapsia, joko yksi tai kaksi tai jopa kolme ja useat sanovat, että tulevat hulluiksi lasten kanssa eivätkä jaksa niitä ja uupuvat jne ja kotitöitten vuoksi eivät ehdi olla lasten kanssa iltaisin edes muutamaa hetkeä tai jopa paria tuntia, niin MIKSI IHMEESSÄ TE OLETTE NIITÄ LAPSIA TEHNEET!? Onko lasten vika, että he ovat syntyneet? Miksi ette käytä ehkäisyä, ettette saa lapsia ja tule hulluiksi? En oikeasti voi käsittää tätä. Eri asia on kehitysmaissa, mutta että täällä teollisuusmaissa naiset tekevät itsensä hulluiksi vaikka ei olisi pakko! Miksi teidän pitää mahdollisimman äkkiä lähteä synnytyksen jälkeen töihin ja viedä pieni vauva joka päivä vieraaseen hoitoon kun te nyt kuitenkin olette sen itse maailmaan saattaneet?
        No, nyt vastataan, että kun perhe tarvitsee rahaa. Kun on asunto ja auto ja vaikka mitä hullutuksia ostettu velaksi ja pitää saada sitä ja tätä, niin pakkohan on mennä töihin. Lapsenko on maksettava teidän tuhlailunne ja taidottomuutenne ajatella ja toimia taloudellisesti? Ettekö ehdi hankkia kaikkea sitten kun lapset ovat jo isoja? Pitääkö kaikki saada hetkessä: asunto, auto, tavaroita, tavaroita, ulkomaanmatkoja mitä vain teille kaupataan ja lopulta avioero ja yhteiskunnan syytteleminen kaikesta tapahtuneesta?
        Lapsi, uusi ihminen, on jotakin niin kallisarvoista, että te ette tajuakaan. Ainakaan kaikki.
        Minä tiedän. Olen äiti ja nyt jo mummo. Valitsin aikoinani perheeni ja lapseni niin kauaksi aikaa, että lapseni ei enää välttämättä tarvinnut minua joka hetki ja vasta sen jälkeen menin todella töihin. Elimme köyhästi ja nyt saan normaalia paljon pienempää eläkettä, mutta en hetkeäkään kadu. Siis todellakaan meillä ei pröystäilty kuluttamalla, mutta koti oli turvallinen ja lämmin eikä kaljapullot kilisseet.
        Toivottavasti joku kimppaantuu laillani ja vastaa. :)

        Kyllä sinällään, mutta nykyisin nuo elinkustannukset on karanneet niin ylös, että jos on kaksi pienituloista vanhempaa, niin ei meinaa riittää kahden palkka edes niihin pakollisiin menoihin, saati että olisi varaa mitään humputella. Toki sopii kysyä että kannattaako niitä lapsia nykyään enää pienituloisten tehdäkkään, kun rahat vaan ei oikein riitä.


    • huono kuulo, EI!

      http://www.vau.fi/Teemat/Teemakategoriat/Kasvatus/Kun-pinna-palaa/
      Netissä ja kirjoissa on vaikka kuinka paljon neuvoja, miten lasta tulee kasvattaa. Huutaminen lapselle on yleensä merkki omasta heikosta ihmistuntemuksesta/itseluottamuksesta, sekä sen pohjalta alkuihmisen voiman-vallanilmaus(pelko/uhka mm. syynä).

      On oikein huutaa jos meteli ympärillä vaatii huutaa, että lapsi kuulee äidin vaativan huomiota(jos lapsi on esimerkiksi menossa tielle, jossa voi jäädä auton alle ja lapsi siinä tilanteessa ei ole käden ulottuvissa). Siinä mielessä artikkeli ei selvitä asiaa todenmuksiasesti. Siispä ole kriittinen kun kuuntelet psykologeja.

      Jos todella rakastat lastasi et silloin aseta häntä uhan tai pelon alle huutamalla, vaan pyrit ohjaamaan ilman valtaa ja pelottelua. Se onkin suuri haaste ihmiselle, joka on omassa lapsuudessaan saanut(ja yleensä näin on)kokea tuota väärää vallankäyttöä. Me kaikki teemme tulevaisuudesta siedettävämmän, kun jaamme rakkauttamme pyyteettömästi, ja varsinkin juuri silloin kun kohde, joko lapsi tai muuten alakynnessä oleva lähimmäinen herättää meissä nuo eläimelliset(oman opitun pelon)hallitsemissysteemit.

    • IhanHyväÄiti

      Kyllä lapselle saa huutaa.Minulla on poika(2v5kk.)
      Ainakin hän on niin ittipää,että joskus pitää huutaa,että menee jakeluun.
      Minä sanon pari kertaa ja jos ei tottele,niin korotan ääntä.Silloin poika tajuaa,että nyt on tosi kyseessä.
      Ei se ole lapsen pelottelua,vaan jos lapsi ei sanomalla ymmärrä,niin äänen korottaminen on merkki,että nyt on tosi kyseessä.
      Ei se lapsi huutamisesta traumoja saa(kunhan ei huuda aina ja koko ajan),se on minusta merkki siitä että välittää lapsestaan,ettei käy vahinkoja.Jos minä en koskaan korottaisi pojalle ääntä,niin hän olisi monesti satuttanut itsensä(jos ei sanomista ole uskonut)hyppiessä,juostessa jne.
      Kaikki tehköön niin kuin parhaaksi näkee,mutta tämä on minun tapani ja toimii ainakin meillä.

      • haleja kiukutteleval

        Hirmuesimerkki siitä ihmisestä, joka on pilattu jo lapsena, käyttämällä huutamista ja sen seurauksena pelottelun uhkaa apuna kasvatustilanteessa, mihin ei ole ollut muuta vaihtoehtoa.
        Aikuisena voi valita etsiä itse kasvatuskeinonsa, varsinkin kun niitä nyt on esillä, jos vain "vähänkin" haluaisi nähdä vaivaa tiedon hankkimiseen sekä OMANtekniikan kehittämiseen, minkä nimi on RAKKAUS, EI MANIPULOINTI.
        "IhanHyväÄiti" on mielestään keksinyt hyvän keinon, mutta kuullostaa liian vaivattomalta tekniikalta. Teetkö olosi helpoksi nyt? Kasaat ongelmat myöhemmäksi ja pilaat lapsesi elämän.


    • doctoreye

      Ja arvaa miks:
      Pras keino saada tottelemaan minun mielestä Kannattaisi alkaa itkemään ja puhua itsekseen ongelmista ja sitten rukoilla Jumalalta apua.
      Tämä ainakin toimii elokuvissa. Tunteet ihmisillä on.
      Ja arvatkaapas mitä.
      Mun iskä ja äiskä eivät huuda minulle.
      Ei kannata uskoa mua!

      • En todellakaan usko

        viaton ja katso niitä elokuviasi. Oletko kellarilapsi?


    • The_Evil_Of_Silence

      Ihmisten traumaattinen menneisyyksien vuoksi heistä tulee näkymättömiksi (kuvaannollinen). Ihmiset teeskentelevät että kaikki on ihan OK, mutta todellisuudessa heidän sydämensä on täynnä sulkeutuneisuus ja ovat hyvin haavoittuneita. Aikuisetkin kärsivät pahoja ongelmia.

      • ympäri käytiin

        yhteen tultiin. Eli vois laittaa pussin nyt kiinni.


      • ympäri käytiin kirjoitti:

        yhteen tultiin. Eli vois laittaa pussin nyt kiinni.

        Lapselle ei pidä huutaa jos ei tottele. Tottelemattomuudesta pitää sanoa tyynellä ja vakvalla äänensävyllä että olis hyvä totella. Jos ei tottele millään niin sitten jos on käyttäytynyt huonosti laittaa tuolin johonkin nurkkaan mistä voi nähdä lapsen ja käskee istumaan siinä. Kun lapsi istuu tuolissa, on hyvä alkaa selvittämään miksi lapsi kiukuttelee.

        Kysy onko lapsella jotain murheita vai onko huono olo kun käyttäytyy huonosti, usein lapsi kiukuttelee vain koska on huono olo tai saadakseen huomiota, ja asiasta puhuminen auttaa parhaiten.

        Jos mitään syytä ei selvi ja kiukuttelu jatkuu, käske lasta istumaan tuolista ja miettimään käytöstä, ja päästää lapsi pois "häpeä nurkasta" kun lapsi on pyytänyt anteeksi tai on valmis juttelemaan.

        Lasta ei sovi huomioida jos hän kiukuttelee, päinvastoin on hyvä idea laittaa jotain tavaroita joita voi paiskoa kunhan kyseessä ei ole mikään jolla voi satuttaa.

        Ainoa asia josta pitää huolehtia on se, että lapsi istuu nurkassa pää nurkkaan kohden. Käy kysymässä aikooko lapsi pyytää anteeksi tai puhua miksi käyttäytyy huonosti vasta sitten kun lapsi on istunut hyvän tovin aivan rauhallisena.

        Lapset ovat herkkiä siinä missä kaikki ihmiset vasta 12 - 13 vuoden iässä, nuorempi vasta opettelee ilmaisu taitoja ja muita kommunikointi taitoja. Jos menee huutamaan ja raivoamaan alle 12 vuotiaalle lapselle huononkäytöksen takia, lapsi voi oppia huutamaan takaisin ja että se on oikein.

        Jos lapsi alkaa hankalaksi eli potkii, puree ja kiljuu yms. silloin pitää ottaa tiukka ote käsistä ja estää lyömästä samalla kun ilmoittaa ettet päästä irti ennen kuin lapsi on rauhallinen. Älä kuitenkaan pidä liian lujaa kiinni, jos lapsi huutaa että sattuu, niin hellittää otetta mutta ei päästä irti.

        Jos kyse on yli 13 vuotiaasta lapsesta ja tulee erittäin aggressiiviseksi, niin pakota lapsi mahalleen maahan makaamaan, pidä lapsen käsiä maassa niiden omalla puolella ja paina hellästi polvella selkää.

        Viimeinen on äärikeino jota ei sovi käyttää ellei lapsi käyttäydy vaarallisen aggressiiviseksi ja ei rauhoitu millään.

        Lapselle huudetaan vain jos pitää varoa jotain, kuullakseen kun kutsutaan jne. Huutamista ei kannata lapselle rangaistus tarkoituksena käyttää vaan neutraalina huomiointina


      • Jalosydan
        Vilhunaattor kirjoitti:

        Lapselle ei pidä huutaa jos ei tottele. Tottelemattomuudesta pitää sanoa tyynellä ja vakvalla äänensävyllä että olis hyvä totella. Jos ei tottele millään niin sitten jos on käyttäytynyt huonosti laittaa tuolin johonkin nurkkaan mistä voi nähdä lapsen ja käskee istumaan siinä. Kun lapsi istuu tuolissa, on hyvä alkaa selvittämään miksi lapsi kiukuttelee.

        Kysy onko lapsella jotain murheita vai onko huono olo kun käyttäytyy huonosti, usein lapsi kiukuttelee vain koska on huono olo tai saadakseen huomiota, ja asiasta puhuminen auttaa parhaiten.

        Jos mitään syytä ei selvi ja kiukuttelu jatkuu, käske lasta istumaan tuolista ja miettimään käytöstä, ja päästää lapsi pois "häpeä nurkasta" kun lapsi on pyytänyt anteeksi tai on valmis juttelemaan.

        Lasta ei sovi huomioida jos hän kiukuttelee, päinvastoin on hyvä idea laittaa jotain tavaroita joita voi paiskoa kunhan kyseessä ei ole mikään jolla voi satuttaa.

        Ainoa asia josta pitää huolehtia on se, että lapsi istuu nurkassa pää nurkkaan kohden. Käy kysymässä aikooko lapsi pyytää anteeksi tai puhua miksi käyttäytyy huonosti vasta sitten kun lapsi on istunut hyvän tovin aivan rauhallisena.

        Lapset ovat herkkiä siinä missä kaikki ihmiset vasta 12 - 13 vuoden iässä, nuorempi vasta opettelee ilmaisu taitoja ja muita kommunikointi taitoja. Jos menee huutamaan ja raivoamaan alle 12 vuotiaalle lapselle huononkäytöksen takia, lapsi voi oppia huutamaan takaisin ja että se on oikein.

        Jos lapsi alkaa hankalaksi eli potkii, puree ja kiljuu yms. silloin pitää ottaa tiukka ote käsistä ja estää lyömästä samalla kun ilmoittaa ettet päästä irti ennen kuin lapsi on rauhallinen. Älä kuitenkaan pidä liian lujaa kiinni, jos lapsi huutaa että sattuu, niin hellittää otetta mutta ei päästä irti.

        Jos kyse on yli 13 vuotiaasta lapsesta ja tulee erittäin aggressiiviseksi, niin pakota lapsi mahalleen maahan makaamaan, pidä lapsen käsiä maassa niiden omalla puolella ja paina hellästi polvella selkää.

        Viimeinen on äärikeino jota ei sovi käyttää ellei lapsi käyttäydy vaarallisen aggressiiviseksi ja ei rauhoitu millään.

        Lapselle huudetaan vain jos pitää varoa jotain, kuullakseen kun kutsutaan jne. Huutamista ei kannata lapselle rangaistus tarkoituksena käyttää vaan neutraalina huomiointina

        Minun mielestäni lapselle ei pitäisi huutaa, mutta ääntä saa kyllä korottaa jos se on tarpeen. Joskus täytyy myös itsensä lapsen tilassa ja miettiä miltä se mahdollisesti lasta kohtaa tuntuu. Lapsi voi kokea huutamisen uhkaavana ja tästä voi jäädä pahemmassa tapauksessa traumoja lapselle. Ne voivat johtaa jopa mielenterveys ongelmiin joissain tapauksissa. Hoitaja käynneillä palataan menneeseen ja lapsuus on tärkeässä osassa.

        Huutaminen on jo eräänlainen aggression purkamistapa ja tavallinen ihminen voi jo säikähtää tätä vahvaa asioitten ilmaisu keinoa. Lapsi ei tiedä elämän alkuvaiheessa mikä on oikein ja ottaa mallia kasvattajansa tavoista. Jossain vaiheessa lapsi voi kokea, että huutaminen on oikein ja jossain vaiheessa omalla lapsella voi olla lapsia myös. Vaikka lapsi ei aikuisena muista lapsuuttaan kovin hyvin enää niin se jättää jonkin muistikuvan mikä pinttyy päähän.

        Lapset haluavat joka tapauksessa rakastavat vanhemmat ja hyvän elämän vaikka eivät tajua sitä pienenä ollessaan. Mutta kuitenkin hyvä kasvatus tuo menestystä lapselle ja kiitos kuuluu sitten vanhemmille. Asiat ratkeavat kyllä kunhan vain ongelma on selvä ja se hoidetaan asian mukaisesti.


      • 12v
        Vilhunaattor kirjoitti:

        Lapselle ei pidä huutaa jos ei tottele. Tottelemattomuudesta pitää sanoa tyynellä ja vakvalla äänensävyllä että olis hyvä totella. Jos ei tottele millään niin sitten jos on käyttäytynyt huonosti laittaa tuolin johonkin nurkkaan mistä voi nähdä lapsen ja käskee istumaan siinä. Kun lapsi istuu tuolissa, on hyvä alkaa selvittämään miksi lapsi kiukuttelee.

        Kysy onko lapsella jotain murheita vai onko huono olo kun käyttäytyy huonosti, usein lapsi kiukuttelee vain koska on huono olo tai saadakseen huomiota, ja asiasta puhuminen auttaa parhaiten.

        Jos mitään syytä ei selvi ja kiukuttelu jatkuu, käske lasta istumaan tuolista ja miettimään käytöstä, ja päästää lapsi pois "häpeä nurkasta" kun lapsi on pyytänyt anteeksi tai on valmis juttelemaan.

        Lasta ei sovi huomioida jos hän kiukuttelee, päinvastoin on hyvä idea laittaa jotain tavaroita joita voi paiskoa kunhan kyseessä ei ole mikään jolla voi satuttaa.

        Ainoa asia josta pitää huolehtia on se, että lapsi istuu nurkassa pää nurkkaan kohden. Käy kysymässä aikooko lapsi pyytää anteeksi tai puhua miksi käyttäytyy huonosti vasta sitten kun lapsi on istunut hyvän tovin aivan rauhallisena.

        Lapset ovat herkkiä siinä missä kaikki ihmiset vasta 12 - 13 vuoden iässä, nuorempi vasta opettelee ilmaisu taitoja ja muita kommunikointi taitoja. Jos menee huutamaan ja raivoamaan alle 12 vuotiaalle lapselle huononkäytöksen takia, lapsi voi oppia huutamaan takaisin ja että se on oikein.

        Jos lapsi alkaa hankalaksi eli potkii, puree ja kiljuu yms. silloin pitää ottaa tiukka ote käsistä ja estää lyömästä samalla kun ilmoittaa ettet päästä irti ennen kuin lapsi on rauhallinen. Älä kuitenkaan pidä liian lujaa kiinni, jos lapsi huutaa että sattuu, niin hellittää otetta mutta ei päästä irti.

        Jos kyse on yli 13 vuotiaasta lapsesta ja tulee erittäin aggressiiviseksi, niin pakota lapsi mahalleen maahan makaamaan, pidä lapsen käsiä maassa niiden omalla puolella ja paina hellästi polvella selkää.

        Viimeinen on äärikeino jota ei sovi käyttää ellei lapsi käyttäydy vaarallisen aggressiiviseksi ja ei rauhoitu millään.

        Lapselle huudetaan vain jos pitää varoa jotain, kuullakseen kun kutsutaan jne. Huutamista ei kannata lapselle rangaistus tarkoituksena käyttää vaan neutraalina huomiointina

        minkälainen mukula ny nurkas istuis en mä ainakaa =)


      • ennenvanhaan
        12v kirjoitti:

        minkälainen mukula ny nurkas istuis en mä ainakaa =)

        tuolilla istuttu, siellä seistiin. Tämä oli 60-luvulla normaalia toimintaa, samoin kuin tiukempien opettajien tapa lyödä karttakepillä oppilaiden sormille silloin kun aihetta oli. Senkin muistaa lopun ikäänsä mutta meni myös sanoma perille.


    • kiljunenx

      Koetan hoitaa asiat puhumalla, mutta lapselle saa huutaa jos asia on todella vakava ja saatava perille, eikä tunnu muuten uppoavan.
      Olen huutanut lapselle jos jos lapsi on tehnyt jotain vaarallista.

      Huudan myös kotona lapsen kuullen joskus itselleni,elämälle ja Jumalalle. Lapsi oppii että tunteita saa ja tulee näyttää. Jos on paha olo saa vaikka huutaa ääneen, ennemmin kuin että kieltää tunteensa ja hautaa ne sisälle.

      Tulen itse perheestä jossa vanhempani eivät näyttäneet juuri mitään voimakkaanpia tunteita, enkä lapsena ja nuorena siksi itsekään heille mistään tunteistani siis osannut kertoa.
      Hiljaisuus on pelottavaa ja kun vanhempi vaan istuu eikä sano mitään. Jos minulle olisi edes huudettu murrosiässä sekoiltuani olisin saanut viestin että vanhemmat välittävät. Vaan ei.

      Oma lapseni onneksi uskaltaa näyttää ja kertoa tunteensa ja jos minulla joskus pinnan kiristymisen takia ääni turhaa kohoaa hän sanoo: äiti ole hiljaa, sun pitää nyt rauhoittua. Johan desibelini laskee.

      Eri asia on sitten henkinen väkivalta, eli kokoajan lapselle tyhjästä huutaminen, huutamalla alistaminen, jatkuva raivoava huutaminen. Lapseen ei pidä purkaa omaa pahaa oloaan huutamalla hänelle asioita.
      Jos tuntuu että liian usein huutaa lapsilleen, on aika ottaa yhteyttä lähinpää perheneuvolaan tai mielenterveystoimistoon.

      • ihania ja täydellisiä kasvattijia...


      • -tämäkin-

        Tuossa aiemmin nimimerkki "lapsi on peili" sanoi mielestäni oikein,

        "Kultainen keskitie kulkee siinä, että puhut lapselle samoin kuin toivoisit itsellesi puhuttavan: ystävällisesti, kärsivällisesti ja ymmärtäväisesti, MUTTA kun lapsi ylittää rajasi ja suutut, niin silloin todella suutut ja voit huoletta korottaa ääntäsi, kunhan sanojesi sisältö ei kohdistu loukkaavasti lapseen, vaan ilmaisee vain, että olet suuttunut."

        Juuri näin. Lapsen on hyvä huomata, että vanhempi ei ole kone. Se nimittäin tarkoittaa sitä, että hänenkään ei tarvitse sellainen olla. Tunteet voi näyttää suoraan ja aidosti ja asioista voi puhua, mutta silti pitää olla rajat, kuinka toista ihmistä kohdellaan. Jos lapsi ne rajat ylittää, hänen pitää myös kantaa tekemisistään vastuu.

        Huutaminen sinänsä ei ole mikään kynnyskysymys, vaan se, mitä sanotaan. Hiljaa ja rauhallisesti puhumallakin on mahdollista olla niin loukkaava, että se vahingoittaa lapsen kehitystä ja itsetuntoa. Puhun kokemuksesta. Kunpa minunkin äitini olisi huutanut kerran kunnolla mieluummin kuin naputtanut hiljaa milloin mistäkin koko kasvuikäni ajan. Ja yleensä mieluiten silloin, kun muita oli saapuvilla jolloin tilanne oli mahdollisimman nöyryyttävä.

        Omia lapsiani en moiselle altista. Meillä puhutaan ja huudetaan asiat suoraan.


      • Huutaja huutia

        Joo. Olen huutanut ja harmittaa. Lapset on reippaita ja eloisia. Seurassa ujoja aluksi. Sitten kyllä ihan eloisia, kun tutustuvat.
        Toiselle kaverit tosi tärkeitä, haluaa olla heidän kanssaan. Toinen enempi itsekseen, ehkä ujompi kiintymäänn. Sosiaalisia kyllä. Nuorin ei niin paljon ole huutoa saanut osakseen. Katsotaan näkyykö hänessä.

        En tiedä mikä on luonteenpiirrettä ja mikä kasvatuksen vaikutusta. Se huudon määrä kyllä kaduttaako harmittaa ja mietityttää mitä olenkaan tuhonnut.

        Toisaalta tiedän, että paljon olen tehnyt hyvin myös.

        Huutaminen ei ole kivaa. Ei hunajasta. Ei huudon kohteesta. Se on aika turhaa ja luulin, että se myös loukkaa. Itse en tökkää, jos puoliso minulle ärjäisee. Olen aika herkkä sille.


        Ja silti huudan lapsille. Se on tyhmää. Se huutaminen. Lapset on arvokkaita.


    • Joviaaaali

      Tottakai pitää huutaa,ei ne muuten mitään usko/opi !
      Miettikää nyt itse,paijaatteko vain päätä jos vaikka lapsenne heittää kivellä toista lasta päähän ja sonette vain että ai ai pikku vesseli.
      Luulette tekevänne oikein kuin pidätte kuin kukkaa kämmenellä mutta pieleen menee.

    • Jautsijaukki

      HUUDA NIIN, että talo raikaa, niin kyllä se siitä :D ei niille muuten mikään mene perille, mutta tietysti jossakin vaiheessa saattaa käydä niin sitten, että kun huudat ja huudat ja huudat, niin se apina huutaa sulle takas ja sun huudon teho on silloin loppunut :) Pennut on oikeastaan aika kamalia otuksia.

    • 123459988

      Saa huutaa, jos tilanne vaatii kunhan ei huuda liian usein. Jos lapset riehuvat juosten ja huutaen ja repivät samalla toisiltaan tavaroita käsistä tai kiusaavat toisiaan, eivätkä tottele (ole kuulevinaankaan) useammasta normaaliäänisestä käskystä, ei jää oikein muita vaihtoehtoja kuin huutaa, mikäli haluaa tapahtuvan loppuvan heti. Toki fyysisesti tässä voisi mennä väliin, mutta mielestäni parempi ensin koittaa huutaa.

      • vanha muori

        Olen huutanut ja huudan joskus vieläkin vaikka ovat molemmat jo aikuisia. Myönnän, että tiilenpäitä olisin lukemassa, sen verran poikaani pöllyytin hänen ollessaan pieni. Tosin, hän kyllä on aina myöntänyt, (ikää nyt 28 v) että koskaan ei rangaistusta annettu aiheetta. Eikä varoittamatta... Olen sitä mieltä, että vanhemman on parempi huutaa, kuin jättää huutamatta, paineet saattaa kasaantua liian suureksi, jos yrittää liian kauan olla "liian fiksu". Toiset lapset vaan eivät usko tavallista puhetta, sitä on vaikea uskoa niiden vanhempien, joiden lapset ovat mukautuvaisia. Itselläni lapset oli kuin yö ja päivä, tytär oli kiltti kuin mikä, ei tarvinnut huutaa... mutta pojan kanssa kalisteltiin sarvia jatkuvasti. Maalaisjärkeä, käyttäkää sitä.


    • 1 prinsessan isukki

      tottakai saa huutaa, itekkin korotan ihan huoletta ääntä mm. julkisilla paikoilla. sitten kaikki kukkahattutädit jotka on luoneet nykyisen paskaläjä sukupolven johon itsekkin kuulun kattelee kummastuneina "miten tuo voi tehdä noin, pitäisikö soittaa sosiaalitoimistoon, varmaan ottaa lastaan tukastakin kiinni".
      niin kauan kun opetat lapselles oikean ja väärän, sekä muutamia hyviä elämän nuoria kuten perushyvät käytöstavat niin et voi epäonnistua. huutakkin saa niin perkeleesti, voimasanoja voi käyttää myös. ainakin oma 3v tietää ettei vahingossakaan käytä sanoja saatana tai perkele vaikkakin meikäläisen suusta joissain tilanteissa ko. sanat on oppinutkin.

      anna palaa vain! ne menee rikki ihan jostain muusta jos on mennäkseen.

    • kunnonisä

      Minä olen lapsuudessani saanut huutoa,tukkapöllöä, remmiä, puudutuksia, koivuniemenherraa ja vieläpä paljasta kättä takapuolelleni niin että huuto pääsi. Ja näillä samoilla kurinpitomenetelmillä kasvatan myös omat lapseni. En voi käsittää sellaisia nykyajan vanhempia jotka eivät kurita lastaan. Sehän on aivan naurettavaa. Niinhän se sanontakin kuuluu, että joka vitsaa säästää.. jne

    • SHOUD

      EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA !!! NEHÄN MENEE RIKKI SIITÄ.

      • kunnonisä

        jos lapselle ei pidetä kunnon kuria, niistä alkaa tuntua siltä että niistä ei välitetä.


      • 12v

        en ole mennyt rikki vaikka huutoa tulee esimerkiksi mönkkärillä kaahailu1


    • Kolme lasta ja äippä

      Ja olenhan toki minäkin joskus jonkun pelin hävinnyt. Mutta oman energian tuhlausta se on. Ei kannata.

      Kannattaa aina pitää sen minkä lupaa. Säännöt ja määräykset. Siinä se pähkinänkuoressa. Elämää tää vaan on.

      • huutajjjaa

        siinä vaiheessa kun minä huudan ni tilanne on kyllä se että peli on hävitty kersojen osalta, et vissiin osaa olla vakuuttava?


    • olentyytyväinen
    • Harmaapaita

      sanoivat ainakin nuoriso-ohjaajaystävälleni, että on hyvä kun tämä huutaa kun tekee jotain kiellettyä. Jotkut kun eivät huuda niin ei tiedä mitä saa tehdä ja mitä ei. Olen myös itse nuoriso-ohjaaja ja tulee toisinaan huudettua lapsille/nuorille, mutta niin harvoin että varsinkin lapset yleensä pelästyvät ja kuuntelevat. Huudan sen takia koska meno menee välillä liian villiksi, toinen vaihtoehto on varsinkin ulkona puhaltaa pillliin. Yleensä lapsille huutaminen liittyy johonkin vaaratilanteeseen. Yksi toinen ohjaaja ei pystynyt leirillä huutamaan, joten pyysi minua huutamaan. On totta että jos huutaa liian usein, siitä menee teho. Äitini huusi todella usein ja siihen tottui, eikä sillä ollut mitään vaikutusta. Mutta isä jos huusi, niin sitten oli tosi kyseessä ja melkein itku kurkussa. Mielestäni huutajalla pitää olla auktoriteettiä, eräs miespuolinen ohjaaja kun huusi lapsille (12v.), niin pojat nauroivat kierien maassa. Eli ei ole aina miehillä sitä auktoriteettiä. Itselläni on 8 kk. vauva ja toivon, etten tulevaisuudessa hänelle turhasta huuda. Siskoni on ikävä kyllä perinyt äitimme mallin ja huutaa tytöilleen mielestäni liian pikkuasioista.

      • 12v

        kun äitini sanoo jotain ei mahda mennä perille mutta kun isäni jotain sanoo ni sit mennää eikä meinata


    • aulis_*_

      helluntailaisilla ja muilla lahkolaisilla tuntuu olevan lupa myös kurittaa lasta fyysisesti, sillä raamattu kuulemma jopa käskee siihen. mutta siitähän ei saa puhua esim suomi24ssä, koska moinen teksti voi johtaa rikossyytteeseen..

      niin että huuda vaan. kyllä mullekki huudettiin ja sanottiin ikävästi. ja musta kasvoi rakastava ja tunteva ihminen.

      • lölkjh

        Raamatussa puhutaan rakkaudesta ja että lapsien tulisi kunnioittaa vanhempiaan eivätkä vanhemmat saisi kiihottaa lapsiaan vihaan. Paavalin kirjeessä, lue, älä luule:)


    • gangsta lapsi

      yleensä kun mulle huudetaan huudan takaisin niin toinen hiljentyy kummasti, toimii vanhempiin, opettajiin, kavereihin, kokeile

      • skjsdfhksjdfh

        :DD näin.


      • Ellen Osaa

        Kuule, kun sulla on omia, näinköhän hiljennyt omies huutaessa takaisin ?

        A. Pää punaisena huutava murkku on vain murkku, joka iältäsi olet, ja se kuuluu ikäkauteesi,
        B . Jos omani toimisivat vastaavasti ,ajattelisin, että olisivat kuten itsestäsi nimeä käytit, Gangsta-lapsi.
        Hiljentymiseni syy olisi se, että miettisin ankarasti, vienkö lääkäriin päivystysluonteisesti vai odotanko aamuun asti. Muuten pitäisin merkkinä mielenterveydellisestä ongelmasta, jos sellaista sattuisi alinomaa. En siis oman, vaan lapseni, joka 15-vuotias totisesti vielä on.


        Etkö muuten tule huomatuksi ?
        Ja jos tuolla tavalla tulet, oletko varma,että vanhempasi todella hiljentyvät siksi, että saat valtaa.
        Eiköhän lähinnä hiljene hävyttömyytesi ja töykeytesi edessä...

        Kaikki mulle nyt heti ? Kyllä !
        Ehkä vielä joku rakastaa sua niin läheltä, että huutaa ei tarvitse, ja joku neuvoo, ettei se ole sulle mitenkään edes järkevää.
        Mietipä uudelleen, pikkuinen.
        5 lapsen äitinä tämän rakkaudella sulle sanon.


    • dfgdfg

      Itselleni ainakin huudettiin ja väkivaltaakin käytetty, tosin tietääkseni turhaan. Mutta ite huomannu kyl, että pikkuveljet ei tottele ollenkaan, jos niille ei vähintään huuda -.- Kannattaa se nulikka kasvattaa vauvasta asti silleen, että ei tarvi huutaa.

      • 3 lapsen faija

        Tottakai voi huutaa lapselle, mutta sen pitää tarkoittaa jotain. Jos huuto ei riitä, pitää seurata jotakin kovempaa... Meillä huudan lapsilleni jotakin asiaa kovempaa ehkä kerran viikossa (tyyliin HAMMASPESULLE! kun ei kolme kertaa kauniisti riitä) Käytän yleensä suoraan armeijaääntä, eikä muksuille jää sanoma epäselväksi. Lapset tietävät, että käy kuten silloin kerran, kun aamulla jouduimme huutamaan pukeutumisesta ja sitä ei lpulta tapahtunut ja oli pakko lähteä töihin, veimme yhden lapsen kylmässä autossa puolipukeisena hoitoon. Sen jälkeen ei tarvinnut edes huudahtaa pukeutumisesta.

        On tärkeä erottaa lasten ymmärtämättömyys, suuttumus ja ilkeys toisistaan. Lapset ymmärtävät ja ovat oikeudentuntoisia, jolleivät ole sairaasti kasvatettuja kakaroita (jotka uhiteltuaan äidille eivät päässeet Italiaan, vaan jäivät pelaaman palkintopelejä kotiin mummon kanssa). Rakastatan lapsiani ja osoitan sen heille joka päivä monta kertaa ja olen valmis tarpeen tullen huutamaan heille monta kertaa päivässä. Tätä kaikkea kutsutaan kasvattamiseksi. Muut välimallit ovat luovuttamista, laiskuutta tai tyhmyyttä.


    • gyhujik

      Voi herranjumala mitä hyysäystä... kukkahatut taas asialla... ette osaa kasvattaa kersojanne jos todella ajattelette että ei saa edes huutaa.. ei huh huh... niin sitä päätähän pitää vaan taputella.. voi nykyään jo nähdä tällaisen kasvattamisen tuloksen. on se kumma kun ei osaa vanhemmat nykyään enää kasvattaa lapsiansa.. nehän tekee mitä vain jos niitä kasvattaa noin. itse olin yksi päivä bussissa kun jotkut kakarat heittelivät karkkipapereita päälle... tuollaista sukupolvea kasvaa nykyisin kun ei nykyvanhemmat osaa kasvattaa! perkeleen nössöjä kaikki!

      • Öök

        Samaa mieltä kanssasi ja sitten jos niitä mistään säännöistä ymmärtämättömiä kultakeijuja alat ojentaa saat silmillesi kaikki vi**n ja muiden elinten väliset kirosanat. Jos nipistät vähän korvasta ajaa auvo kurvinen pihallesi huomenaamulla porshellaan suunnilleen käräjille viemään. "Kun meidän lapsi...kun Meidän lapsi jne.." Jos ois älyä niinkuin on rahaa niin kannattaisi ajatella teenkö lapsen, mutta kun ei oo ? Tekeminen on hauskaa mutta seurauksista ei osata pitää kiinni kun ensimmäiset 9 kuukautta.

        Noh toisaalta tämä palsta kuuluu niihin "mihin tää maailma on menossa" vuodatuksiin.


      • tiukkis metrossa

        no mitä sanoit näille sotkeville pennuille. Kai huomautit heille asiasta. Kyllä se on MEIDÄN KAIKKIEN TEHTÄVÄ KASVATTAA noita nuoria jotka kokeilevat että missä se raja menee. Hyvinkin on voitu kotona opettaa ettei paikkoja saa sotkea, mutta ei se aina heti mene jakeluun. Kun sitä samaa asiaa toitotetaan joka suunnalta päivästä toiseen, vuodesta toiseen, niin onnistumisen todenäköisyys kasvaa huomattavasti ja voila! lopulta meillä onkin yhteiskuntakelpoinen aikuinen edessämme.
        Mutta jos kukaan ei reagoi siihen kun sotkee vaikka äiti olis kieltäny, ihan vaan kokeillakseen rajojaan, niin mitäpä sellaisilla säännöillä on mitään väliä nuorelle.
        Kyllä yleinen välinpitämättömyys on vähintään yhtä pahasta kuin tukkapöllö. Pahempaa jos multa kysytään.


    • riitu.m

      En ole itse äiti, mutta lasten kanssa paljon tekemisissä oleva.
      Olen sitä mieltä että lapsi on tarpeeksi viisas ymmärtämään normaalia puhetta. Näkee valitettavasti paljon niitä mukuloita jotka ei edes kuule normipuhetta koska heille huudetaan alvariinsa.
      Sekin menettää tehonsa. Lapsuudessani meillä ei huudettu, osattiin keskustella. Pelottavia hetkiä pienelle pahaa tehneelle, varsin ku niistä ilmotettiin etukäteen. Eikä lyöty, vaikka se luunappi joskus napsahtikin. Mutta senkin tiesi ansaitsevansa=) (nykyään kai moinen kuritus ei ole sallittua.)
      Kukin tyylillään, huutaminen ei kai sinänsä ole rikos, ja tuskin ne kläpitkään siittä pilalle menee mutta ehkäpä se silti on tarpeetonta. koittakaapa joskus sanoa "älä juokse!!!!" sijasta "nyt me kävellään rauhassa"
      Hyvää kevättä!

    • ei mene pilalle

      lapselle huutaa, vaan puhua tasaisella ja määrätietoisella äänellä.

    • 2 lapsen äiti

      nimittäin vaaratilanteissa ja silloin kun ei muuten saa ääntänsä kuuluville.

      Jos haluaa pönkittää omaa voimaansa ja valtaansa, niin huutaa voi vaikka kurkkunsa käheäksi, sillä korkeintaan saa lapsensa pelokkaaksi ja alistumaan.

      • aivovamma123

        uskomatonta jauhamista. Lisää pullamössö kouluampujia, no ei anneta suklaata ja se siitä.. ei p...le


      • 2 lapsen äiti
        aivovamma123 kirjoitti:

        uskomatonta jauhamista. Lisää pullamössö kouluampujia, no ei anneta suklaata ja se siitä.. ei p...le

        Keskustelemallakin saa kasvatettua mallikelpoisia kansalaisia. Ääntään voi korottaa ja äänenpainoa muuttamalla teho voi olla jopa parempi kuin päin kasvoja huutaminen.


    • khukgk

      nökö sentään. Tuppiremmillä persiille, jos huutaminen ei auta. Pää asia, että uskoo

      • äidit.

        Puhuu lapsilleen lähes huutaen. On erittäin ärsyttävää,kun kaupoissa,virastoissa,lääkärikeskuksissa ym.Äidit "puhuu"lapsilleen lähes huutaen. Jos lapsi ei usko normiäänellä sanottua käskyä tai pyyntöä,silloin käydään hakemassa se lapsi,eikä toisteta samaa asiaa ääntä korottaen. Mutta tämä on ihan opetus asia,johon lapsi on tottunut jo siellä kotona. Voihan tietysti olla niin,että äidillä on myös pätemisen tarve,jolla hän haluaa muilta ihmisiltä huomiota,katsokaapa miten ihana lapsi minulla on ja kuinka ihana minä olen.Mutta todellisuudessa tällaiset vanhemmat ovat ärsyttävän tyhmiä.


    • onnea kasvatukseen

      äitisi kanssa; ei yksinkertaisesti ole tarpeen huutaa. Mutta....jos olet ottanut tavaksi huutaa, ovat varmaankin siihen tottuneet eli hankala korjata käytäntöä. Itse olin 3 lapsen yksinhuoltaja ja ihmettelin kerrostalossa asuessa, miksi normaalit perheet, joissa kaksi vanhempaa, tarvitsevat kasvatuskeinoksi huutamista.

      Mitä mulle oli tapahtunut, etten tarvinnut käyttää huutamista; yksinkertaisesti minut oli kasvatettu remmillä ja vitsalla "kiltiksi" lapseksi ja olin onnellinen, että omilla lapsillani oli oma tahto, tiuskivat ja tekivät sitä mitä minä en koskaan saanut tehdä jne. Rakastin ja rakastan totta kai vieläkin sydämeni pohjasta heitä. Olivat elämäni suurin ilo ja valo. Parhaimmat käskytyssanat olivat "kultaseni" ja "muru". Kuule muru, voisitko tehdä sen jne. Huusin äärettömän väsyneenä joskus, n. pari kertaa vuodessa ja täytyy myöntää, että niin vähän käytettynä se oli todella tehokasta. Lapset tajusivat, että äiti on nyt tosissaan. Pyysin myös lasten isältä apua, että nyt menee mulla yli eli en jaksa. Onneksi hän ymmärsi auttaa. Välillä olin niin väsynyt, että vaan itkin.

      Lapsille myös ovat pidettävä annetut lupaukset, rajat ovat oltavat turvalliset eli tietävät, missä mennään. Lisäksi heidät on pistettävä vastaamaan omista teoistaan. Mulla oli suht vapaa kasvatus, mutta yksi asia oli taattu eli halusin tietää, missä kulloinkin ovat eli että ovat turvassa. Nytkin vielä ilmoittavat, kun ovat päässeet perille kotiinsa tms. Kun sääntöjä ei ole kovin paljon ja niistä vähistä pidetään ehdottomasti kiinni, on helppo olla. Perheessä ei ole jatkuvaa huutamista ja rääpimistä, on levollinen, hyvä olla kaikilla.

      Lapseni ovat jo aikuisia ja ovat hyviä, kunnon kansalaisia. Olen heistä tavattoman ylpeä, kuten olen ollut koko heidän elämänsä aikana. Poikani kerran sanoikin, että vaikka he kusisivat kadulle (mitä eivät koskaan tee), äiti silti olisi heistä ylpeä. Niin kai se sitten on.

      Yksi asia kannattaa muistaa, että lapset syntyvät viattomina ja on meidän käsissä, millaisia heistä tulee. Luonne-eroja tietysti on, mutta aina, kun he käyttäytyivät jotenkin oudosti, löysin itsestäni syyn heidän käytökseen. Lapsilla ei ole muuta keinoa kertoa, että on paha olla kuin käyttäytyä huonosti. Eivät he tee sitä pahuuttaan tai ilkeyttään. Heistä kasvaa pahoja ainoastaan meidän ansiosta. Oma kokemukseni on, että rakkaus on paras kasvattaja.

      Hyvää jatkoa koko perheelle tässä vaikeassa kasvatustehtävässä!

    • tiukka äitipuoli

      Mutta mun mielestä ei ole hyvä suorastaan huutaa. Minulle on kotona huudettu pienenä ja se tuntui pahalta. Exän perheessä kaikki hoitivat asiat huutamalla, se oli heille normaalia keskustelua, ja mulle taas olis tirahtanut tippa silmään sellaisesta. Joten kai tämä(kin) on perhekohtaista. Mutta jos muksu ei millään tottele, voi mielummin ottaa pois leluja ja muita juttuja joita jää kaipaamaan, ja sovittelu pitäisi aina olla molemminpuolista ja lapselle jäädä sitten hyvä mieli.

      Miesystävän 5 ja 7 vuotiaat tyttäret tekevät välillä mut ihan hulluks; ne ei kuuntele yhtään mitä sanotaan. Jos esim. tv (mistä en itse välitä yhtään, mulla ei ole edes digiboksia eikä tule) on päällä ja täytyisi saada vastaus kysymykseen, ne reagoi vasta kun niille huudetaan aika kovaa että halloo. En viitsi ruveta siihen itse. Jos monen kysymiskerran jälkeen ei viitsitä edes päätä kääntää eikä vastata, menen ja suljen tv:n. Ja päälle sitä ei laiteta ennenkuin oppi on mennyt perille.

      Vielä kun saisin tytöille ääntä korottamatta opetettua muutamat itsestäänselvyydet, kuten hampaiden harjaus aamulla ja jälkiensä siivoaminen. Tuntuu kyllä että olen ihan liian tiukka muutenkin, en halua että noin pienet mukulat juo kahvia tai saavat mielinmäärin roskaruokaa ja karkkia. Nyt pääsiäsenä ovat ihan ad-hd-tuulella olleet kun ovat ihan sokerihumalassa. Ja normaalistikin aamusta asti tungetaan mukulat täyteen sokerimuroja ja istutetaan tv:n ääreen? Ei uppoa mun kaaliin kyllä.

    • lapsen näkökulma

      Minulle on huudettu. On myös tukkapöllyä yms. sellaista joka luokitellaan nykyään pahoinpitelyksi kaiketi. Olen hieman alle 30v. Meillä äiti huusi. Käytännössä aina. Jo alle 10 vuotiaana opin halveksimaan häntä siitä, tarkempaa aikamäärettä en osaa antaa sillä huudosta katosi voima jo aiemmin, mutta koska halveksunta tuli.. en muista. Ja halveksin yhä. Äitini on sanonut että hän ei itseään huutamisesta moiti. Minulla ei ole lapsia, koirilleni huudan välillä. Se harmittaa.
      Äitini näki kerran, miten laitoin koirani järjestykseen vakavammasta tottelemattomuudesta (koira oli nuori, ja kokeili silloin rajojaan). Käänsin koiran tassut taivasta kohti ja murisin, näytin hampaita. Koira luovutti, eikä toistanut virhettään. Äitini totesi tyytyväisenä, että hänkin on sen arvovallan teidän kanssa vähän samalla tavalla hankkinut. Totesin hänelle, että itseasiassa et, sillä minä olen tehnyt tuon vain ehdottomasti sitä vaativassa tilanteessa, kaksi-kolme kertaa yhteensä. Sinä teit niin jatkuvasti, eikä minua teini-ikäisenä varsinkaan kiinnostanut pätkääkään sinun mielipiteesi asioista, varsinkaan kun ne tulivat huutamalla ja muksimalla (tosin vain siihen asti, kunnes löin takaisin). Eikä hän ole sitä arvostusta saanut takaisin.
      Isääni sen sijaan arvostan ja kuuntelen, soittelen usein ja kysyn mielipidettä tai muuta. Ja arvatkaas, huusiko tai muksiko hän? :)

      • onkin sinua

        viisaampi kun uskoo, kuka sanoo viimeisen sanan. Niin kauan kun olit vanhempiesi elätettävänä, he luonnollisesti määräsivät, mitä tehdään.


      • lapsen näkökulma
        onkin sinua kirjoitti:

        viisaampi kun uskoo, kuka sanoo viimeisen sanan. Niin kauan kun olit vanhempiesi elätettävänä, he luonnollisesti määräsivät, mitä tehdään.

        Tais mennä pointti ohi sulta.
        Uskoin sitä, joka kohteli reilusti.
        En sitä, joka huusi aiheesta kuin aiheesta.


    • -jess

      Vaikka en olekaan itse äiti, niin ehkä voin silti vastata tähän viestiin. Omasta mielestäni lapselle huutaminen ei ole hyvä ajatus. Tiukka voi olla ilmankin, että korottaa ääntään huutotasolle. Parhaiten toimii itsevarma keskusteleminen eikä epämääräinen huuto, josta kummallekkin osapuolelle tulee vain pahamieli...

      • hippula74

        Saa lapselle välillä korottaa ääntä ja sanoa tiukastikkin,mutta jos ihan kurkku suorana huutaa niin ei varmasti ole kivaa.
        Lapsi oppii itsekkin puhumaan huutamalla tai huutaa kiukuspäissään vanhemmilleen takaisin.
        lapset yleensä pelkäävät kovia ja äkillisiä ääniä.
        ja mietippä ensin itse miltä tuntuisi jos työkaverisi ym huutaisi sulle aina kun teet mokan.
        Lapselle pitäisi puhua niin kuin itse haluaisit itsellesi puhuttavan tai puhut muillekkin aikuisille.
        Miksi vain lapselle saisi huutaa?


      • Ellen Osaa
        hippula74 kirjoitti:

        Saa lapselle välillä korottaa ääntä ja sanoa tiukastikkin,mutta jos ihan kurkku suorana huutaa niin ei varmasti ole kivaa.
        Lapsi oppii itsekkin puhumaan huutamalla tai huutaa kiukuspäissään vanhemmilleen takaisin.
        lapset yleensä pelkäävät kovia ja äkillisiä ääniä.
        ja mietippä ensin itse miltä tuntuisi jos työkaverisi ym huutaisi sulle aina kun teet mokan.
        Lapselle pitäisi puhua niin kuin itse haluaisit itsellesi puhuttavan tai puhut muillekkin aikuisille.
        Miksi vain lapselle saisi huutaa?

        Totuushan on se, että äiti joka huutaa, on rehellinen sekä itselleen että lapselleen huutaessaan , kun sana ei mene perille.
        Hampaitten takaa sihisty, teennäinen , vihaa tihkuva itsensä hillitseminen se vasta muksun lopullisesti hämmentääkin.
        Kun naama näyttää happamammalta mutta ääni on teennäisen pidättyvä, ettei vain lapsiparka vahingoitu, se vasta lasta hämmentääkin.
        Kehonkieli, äänensävy, pidätetty suuttumus... paha asia. Ole vihainen aiheesta, se kasvattaa varomaan oikeita asioita.

        Parempi sanoa suoraan, että nyt teit sellaista ,mitä minä äitinä en halua sinun tekevän, kuin , että näytät vihaisella naamallasi kuitenkin, että olet suuttunut.
        Harva meistä sentään osaa olla niin hyvä näyttelijä, että ilmeet ja eleet eivät todellisia tunteitamme paljastaisi.

        Kannattaa tietysti myös miettiä, mikä saa huutamaan, onko asia huutamisen arvoinen, vai onko kyseessä oma väsymys, fyysinen tai henkinen.
        - parempi huutaa kuin antaa lapselle viesti, että juu, pidä vaan kätes siinä kuumalla hellan levyllä, kyllä lääkärisetä sen käden parantaa...

        Moni onneton aikuinen on nimenomaan "meillä ei lapselle sanota pahasti"- kasvatuksen uhri, joka aikuisenakaan ei kykene tulkitsemaan kanssaeläjiensä ilmeitä ja äänenpainoja oikein, seurauksena pahimmassa tapauksessa ä mielenterveyden järkkyminen tai vakavat ongelmat parisuhteessa.

        Rauhaa millä hyvänsä ei toimi, eikä muuten toimi se Räyhää millä hyvänsä myöskään, eiköhän toimivin metodi ole se, että reagoi nopeasti tapahtuneeseen tilanteeseen sopivalla , rehellisellä tavalla, jossa tunne ja kasvot äänineen puhuvat samaa kieltä puhutun sanoman kanssa.
        Moni aikuinen ei esim. osaa ottaa juuri tästä syystä tosissaan peruslausetta: " rakastan sinua "- koska ei ole lapsena koskaan nähnyt rehellisiä, aitoja tunteita vanhempiensa kasvoilla.
        Ole mitä olet, kasvatat tasapainoisempia aikuisia.

        Omillani ainakin on toiminut, ja olen sentään 5:n , elämässään suht. hyvin menestyneen lapsen äiti.


      • konkurssi.
        Ellen Osaa kirjoitti:

        Totuushan on se, että äiti joka huutaa, on rehellinen sekä itselleen että lapselleen huutaessaan , kun sana ei mene perille.
        Hampaitten takaa sihisty, teennäinen , vihaa tihkuva itsensä hillitseminen se vasta muksun lopullisesti hämmentääkin.
        Kun naama näyttää happamammalta mutta ääni on teennäisen pidättyvä, ettei vain lapsiparka vahingoitu, se vasta lasta hämmentääkin.
        Kehonkieli, äänensävy, pidätetty suuttumus... paha asia. Ole vihainen aiheesta, se kasvattaa varomaan oikeita asioita.

        Parempi sanoa suoraan, että nyt teit sellaista ,mitä minä äitinä en halua sinun tekevän, kuin , että näytät vihaisella naamallasi kuitenkin, että olet suuttunut.
        Harva meistä sentään osaa olla niin hyvä näyttelijä, että ilmeet ja eleet eivät todellisia tunteitamme paljastaisi.

        Kannattaa tietysti myös miettiä, mikä saa huutamaan, onko asia huutamisen arvoinen, vai onko kyseessä oma väsymys, fyysinen tai henkinen.
        - parempi huutaa kuin antaa lapselle viesti, että juu, pidä vaan kätes siinä kuumalla hellan levyllä, kyllä lääkärisetä sen käden parantaa...

        Moni onneton aikuinen on nimenomaan "meillä ei lapselle sanota pahasti"- kasvatuksen uhri, joka aikuisenakaan ei kykene tulkitsemaan kanssaeläjiensä ilmeitä ja äänenpainoja oikein, seurauksena pahimmassa tapauksessa ä mielenterveyden järkkyminen tai vakavat ongelmat parisuhteessa.

        Rauhaa millä hyvänsä ei toimi, eikä muuten toimi se Räyhää millä hyvänsä myöskään, eiköhän toimivin metodi ole se, että reagoi nopeasti tapahtuneeseen tilanteeseen sopivalla , rehellisellä tavalla, jossa tunne ja kasvot äänineen puhuvat samaa kieltä puhutun sanoman kanssa.
        Moni aikuinen ei esim. osaa ottaa juuri tästä syystä tosissaan peruslausetta: " rakastan sinua "- koska ei ole lapsena koskaan nähnyt rehellisiä, aitoja tunteita vanhempiensa kasvoilla.
        Ole mitä olet, kasvatat tasapainoisempia aikuisia.

        Omillani ainakin on toiminut, ja olen sentään 5:n , elämässään suht. hyvin menestyneen lapsen äiti.

        "Omillani ainakin on toiminut, ja olen sentään 5:n , elämässään suht. hyvin menestyneen lapsen äiti."


        Miten tuota menestystä mitataan?
        Entä, jos tulee vaikeuksia? Kestääkö henkinen kantti vai luhistuuko ihminen vaikeuksien edessä.

        Saksalainen miljönäärikin tappoi itsensä, kun tuli vähän vaikeuksia.


      • mörköfantti
        Ellen Osaa kirjoitti:

        Totuushan on se, että äiti joka huutaa, on rehellinen sekä itselleen että lapselleen huutaessaan , kun sana ei mene perille.
        Hampaitten takaa sihisty, teennäinen , vihaa tihkuva itsensä hillitseminen se vasta muksun lopullisesti hämmentääkin.
        Kun naama näyttää happamammalta mutta ääni on teennäisen pidättyvä, ettei vain lapsiparka vahingoitu, se vasta lasta hämmentääkin.
        Kehonkieli, äänensävy, pidätetty suuttumus... paha asia. Ole vihainen aiheesta, se kasvattaa varomaan oikeita asioita.

        Parempi sanoa suoraan, että nyt teit sellaista ,mitä minä äitinä en halua sinun tekevän, kuin , että näytät vihaisella naamallasi kuitenkin, että olet suuttunut.
        Harva meistä sentään osaa olla niin hyvä näyttelijä, että ilmeet ja eleet eivät todellisia tunteitamme paljastaisi.

        Kannattaa tietysti myös miettiä, mikä saa huutamaan, onko asia huutamisen arvoinen, vai onko kyseessä oma väsymys, fyysinen tai henkinen.
        - parempi huutaa kuin antaa lapselle viesti, että juu, pidä vaan kätes siinä kuumalla hellan levyllä, kyllä lääkärisetä sen käden parantaa...

        Moni onneton aikuinen on nimenomaan "meillä ei lapselle sanota pahasti"- kasvatuksen uhri, joka aikuisenakaan ei kykene tulkitsemaan kanssaeläjiensä ilmeitä ja äänenpainoja oikein, seurauksena pahimmassa tapauksessa ä mielenterveyden järkkyminen tai vakavat ongelmat parisuhteessa.

        Rauhaa millä hyvänsä ei toimi, eikä muuten toimi se Räyhää millä hyvänsä myöskään, eiköhän toimivin metodi ole se, että reagoi nopeasti tapahtuneeseen tilanteeseen sopivalla , rehellisellä tavalla, jossa tunne ja kasvot äänineen puhuvat samaa kieltä puhutun sanoman kanssa.
        Moni aikuinen ei esim. osaa ottaa juuri tästä syystä tosissaan peruslausetta: " rakastan sinua "- koska ei ole lapsena koskaan nähnyt rehellisiä, aitoja tunteita vanhempiensa kasvoilla.
        Ole mitä olet, kasvatat tasapainoisempia aikuisia.

        Omillani ainakin on toiminut, ja olen sentään 5:n , elämässään suht. hyvin menestyneen lapsen äiti.

        Pyri olemaan lapsesi kanssa rehellinen. Kiellä vain sellaisissa tapauksissa joissa valvot kiellon loppuun asti, että kieltosi ei kärsi inflaatiota. Lapsien pitää saada tehdä moniakin asioita joista sinä et pidä. Jos et pysty olemaan kieltosi takana, jätä kieltämättä. Itse aikoinaan vältin ehdotonta kieltoa ja kielsin vain erittäin harvoin. Selitin mieluimmin, että ei ole hyödyllistä ja viisasta tehdä niin ja niin. No hän on ollut erittäin helppo ja kiltti lapsi. Tosiasiassa meillä ei ole ollut koskaan konfliktia.


      • Ellen Osaa
        konkurssi. kirjoitti:

        "Omillani ainakin on toiminut, ja olen sentään 5:n , elämässään suht. hyvin menestyneen lapsen äiti."


        Miten tuota menestystä mitataan?
        Entä, jos tulee vaikeuksia? Kestääkö henkinen kantti vai luhistuuko ihminen vaikeuksien edessä.

        Saksalainen miljönäärikin tappoi itsensä, kun tuli vähän vaikeuksia.

        Tulkita kannattaa kuten se on: menestynyt ihmissuhteissa, ammatissa, elämässä, kenelläkään ei ole vielä järki nyrjähtänyt.. joten on se nykyaikana hyvin, kun joka kolmas lapsi ja nuori aikuinen kärsii jonkinasteisesta mielenterveyden ongelmasta.

        Meidän porukasta siis tuon laskutavan mukaan pitäis yhdellä olla pahoja ongelmia ja toisella alkavaa sellaista. Opiskelut, työllistyneet, kahdella pitkä parisuhde. Kukaan ei käy sossun luukulla, ei edes Kelan. Eikä olla rikkaita, normiduunareita.
        Menestyksen mittari ei ole raha, vaan ympärillä pysyvät lähimmäiset tai niiden puute.
        - näin ainakin meillä tätä menestystä mitataan.
        Omasta arvomaailmastasi lähtien tietenkin mittaat,mikä on tärkeää elämäsi onnistumiseksi.


      • mc-street
        mörköfantti kirjoitti:

        Pyri olemaan lapsesi kanssa rehellinen. Kiellä vain sellaisissa tapauksissa joissa valvot kiellon loppuun asti, että kieltosi ei kärsi inflaatiota. Lapsien pitää saada tehdä moniakin asioita joista sinä et pidä. Jos et pysty olemaan kieltosi takana, jätä kieltämättä. Itse aikoinaan vältin ehdotonta kieltoa ja kielsin vain erittäin harvoin. Selitin mieluimmin, että ei ole hyödyllistä ja viisasta tehdä niin ja niin. No hän on ollut erittäin helppo ja kiltti lapsi. Tosiasiassa meillä ei ole ollut koskaan konfliktia.

        Minusta lapsille saa huutaa mutta ei kaikesta.


    • rapapalli

      noe ei todellakaan mene lapsi pilalle jos sille huutaa. silloha se vasta pilalle mennee ku ei piä kuria ollenkaa

    • satunnainen kulkija

      no eiköhän huuto kuulu vain äärimmäisiin tapauksiin.

      Vähän liikaa näkee nykyään ihmisiä jotka luulee, että huutamalla saavuttaa jotain...

      • selväksi.

        Jos ei normaali kielto tai sanominen auta, voi ääntä koventaa tai jopa huutaa. Hakkaaminen ei välttämättä lisää kuin uhmaa mutta tukkapölly tai joku sopiva rangaistus jossa lapsi laitetaan häpeämään muiden nähden, saattaa tehota. Vanhana ammattikoulun opettajana voinen kertoa ettei moni asia hävetä murrosikäistä poikaa enemmän kuin se että kaverit naureskelevat. Pistin tunnilta myöhöstyneen sällin pihalle lunta kolaamaan, urakkatyö tietty. Ja muilla pojilla oli hauskaa. Kyllä se ainakin jossain määrin tehosi. Kun totaalisia jokapaikan luusereita ruvettiin ymmärtämään ja paapomaan rajattomasti, sain tarpeekseni ja siirryin pois paskahommista yksityiselle sektorille. Meillä oli kolleegojen kanssa sanonta että jos ei ennen eläkeikää pumppu petä niin pää ainakin. Piti valitettavan hyvin paikkansa.


    • huutaa

      jos lapsellasi ei kuulo vikaa,niin ei kannata huutaa:HAUKKUVA KOIRA EI PURE!meillä toimii aresteilla(ei uhkailulla)ja jonkin lelun ostamatta jättäminen jne..!jos huudat lapsillesi he eivät kunnioita eivätkä ainakaan tottele sinua ikinä!tee pelisäännöt selviksi etkä jousta yhtään,niin saat tuloksia.näin meillä ja toimii,en tiedä toimiiko teillä,mutta on kokeilemisen arvoista!tsemppiä!

    • Lapsen Turva

      Lapsia on monenlaisia kuten vanhempiakin.Jotkut vanhemmista alkavat opettaa lapsiaan aikaisemmin kuin toiset.Jotkut opettavat lapsensa rakkaudella toiset taas kirves kädessä huumepäissään.Koti on lapselle kauan oikea varsinainen maailma.Kestää melko kauankin ennen kuin muut vaikutteet ulkopuolelta tulevat mukaan,kuten päiväkodit ja koulut sekä pihakaverit ja mitkäkin kaverit.Niinkauan kuin lapsi asuu kotona,pitäisi vanhempien määrätä kodin hengen parhaaksi katsomallaan tavalla.On melko ikävässä jamassa jos koti sortuu vaikka aineisiin ja lapsi joutuu vaikka nuoriso hoitoon taikka koulukotiin? Ehkä nämäkin ovat parempia vaihtoehtoja kuin täysin avuton koti.Papeille jotka sanovat olevansa Jumalan Sanansaattajia pitäisi saattaa ymmärrykseen että ei Jumala ole varmaankaan tarkoittanut vihitytäväksi lääkkeitä väärin käyttäviä taikka muita kieroutuneita matalaotsaisia?Kai näihin pitäisi soveltaa ensin luotettavat lääkärintodistukset,ennenkuin Pappi alkaa Jumalan Sanaa soveltamaan,Pyhään avioliittoon.Suomessakin on paljon Kirkollis-Pyhiä,mikä saa uskontomme tärkeäksi ja lakimme sanotaan myötäilevän paljon Raamatun kirjaimia.Tekopyhyys ja Totuuden kiertely Raamatustamme ei ketään pelasta.Se on pahoista hengistä.Eli Vanhempien tulisi katsoa ollakseen kykeneviä olemaan vanhempia,ennenkuin suinpäin hyökkäävät toistensa kimppuun lapsia tekemään. Sivilivihkimisessä kuten Avioliitossakin ja Avioliitonnomaisessa elämässäkin kuten kihloissa olossakin,mikä on lupaus avioliitosta.Kyllä ihmisten tulisi tuntea jokseenkin hyvin toisensa ennenkuin luovat kodin lapsineen,jotta lapsilla on turvaa siellä ja henki muutenkin keskimmäärin hyvä.

    • Näin se onn

      Kun on pari kertaa sanottu nätisti, niin ensin korotetaan ääntä ja sitten korotetaan ääntä lisää. Jos et ole auktoriteetti edes nyt, et ole sitä koskaan.

    • myrskylyhty11

      Hei. Minun lapseni ovat tänään aikuisia. Kaksi ihanaa lasta minulla onkin. Tyttäreni ovat luonteeltaan aivan erilaisia vaikka he tulevat samoista vanhemmista. Vanhempi oli pienenä herkempi, enemmän haaveilija, termpperamenttiakin löytyi kun hän sitä tarvitsi, mutta hänelle hyvin harvoin korotin ääntäni, hänelle meni puhe paremmin perille. Mutta minun nuorempi oli sitten ihan eri maata, hän oli tulinen ja otti koko huoneen haltuun kun astui sisään. Jos koulupäivä oli mennyt pieleen tai joku muu ärsyttänyt häntä, niin kuulin jo ovenavauksesta ja tervehdyksestä millä tuulella hän oli kun tuli kotiin. Ja hän ärsytti ja yritti saada riidan aikaiseksi kaikin tavoin, ja onnistu melkein aina siinä. Meillä on molemmilla tulinen luonne ja sitten huutaminen alkoi. Hän tyhjensi "paskaämpäreitään" turvallisesti kotona, koska tiesi että minuun voi luottaa ja pärjään hänen tulisuudelle, hän lähti monta kertaa ovet paukkuen ilmoittaen että ei koskaan tule takaisin, mutta parin tunnin päästä tuli tekstiviesti, ANTEEKSI. Emme koskaan vatvonut riitojamme, tiesimme molemmat että se oli sillä sekunnilla ohi kun paine sisällä oli purkautunut. Mutta muista, älä koskaan mollaa tai arvostele lapsen persoonaa tai egoa, riidelkää reilusti asiasta tai hänen käyttäytymisestä, mutta ei halveksivasti tai alentavasti, vaan puhtaasti tulisena riitana. Silloin kun lapsi on tehnyt jotain väärää ja kertoo sen sinulle, älä missään nimessä silloin huuda, vaan kuuntele ja opasta, ja tue häntä vääryyden korjaamiseksi, koska silloin hän tarvitsee sinun tukeasi ja opastustasi että hän saa ja oppii korjaamaan viheitään, kaikille tapahtuu virheitä ja virheittemme kauttahan me kaikki opimme, ja TÄRKEÄTÄ on antaa lapsen itse korjata tuellasi jos on tarpeen virheitään, koska sen kautta hän saa myös itseluottamusta ja uskoa itseensä, eli hänelle tulee hyvä mieli, jos korjaat hänen virheitä häneltä jää kokematta tuon hyvän mielen. Lue lisää curlingvanhemmista, niin vältyt ehkä niistä virheistä.

      Kun päivällä olin huutanut heille kun palosireeni, ja sitten illalla seisoin sängyn vieressä ja katselin niitä rakkaita lapsokaisiani, niin oli hirveän huono omatunto ja pelko, että tuhoa heidät ja antaa heille ikuisia traumoja, silloin lupasin taas itselleni että huomenna en huuda, ja kun huominen tuli ja he tappelivat, riitelivät, nahistelivat ja pyysin heitä sata kertaa lopettamaan, niin en enää sanonut nätisti, enkä vähän kovemmallakaan äänellä vaan huusin kurkku suorana, ja silloin vasta meni perille, silloin he tiesivät, että mittani on täysi. En ole koskaan ollut marttyyrivanhempi, en ole koskaan halunnut antaa heille huonoa omatuntoa, vaan reilusti ollaan riidelty ja huudettu. Eivätkä he ole saanneet mitä traumoja. Olemme jutelleet nyt aikusina, ja he ovat hemmetin tyytyväisiä että heillä on ollut rajat ja olen uskaltanut olla vanhempi ja auktoriteetti.

      Paras kiitos mitä olen saannut on kun tulinen tyttäreni sanoi minulle kun odotti ensimmäistä lastaan: Äiti, toivottavasti minusta tulee yhtä hyvä äiti kun sinä olet ollut meille. Suurempaa kiitosta ei äiti voi saada.

      Uskalla olla vanhempi, uskalla näyttää rajat, uskalla rakastaa lapsiasi, luota omaa intuitioosi, ja yritä ettet kaada huonoo tuultasi lapsiesi niskaan, ja jos sen teet pyydä anteeksi ja selitä miksi olet semmoinen paska, anna heidän tehdä virheitä, ja jos heillä on ihan hirvittävää kerrottavaa, niin pyydä että he varoittavat sinua ennen kun kertovat ja saavat sinulta lupauksen ettet suutu etkä huuda, sillä tavalla saat pidettyä heidän luottamuksensa ja he uskaltavat kertoa sinulle asiansa, ja saada sinulta sen tuen minkä he tarvitsevat. Kiitä heitä, kunnioita heitä, ja anna heidän luovuutensa kukkia, niin sadon korjaat kun he ovat ihania aikuisia.

      Onnea ja voimia, koska sitä tarvitaan lasten kasvatuksessa. Se ei ole ruusunpunaista elämää, se on helvetin kovaa duunia saada ne aikuisiksi. Huh. huh hyvä että minulla on se jo takanapäin, mutta ihanaa se oli niin kauan kun se kesti.

      PS. Muista kuunnella heitä, juuri sillä hetkellä kun he sitä vaativat tai haluavat kertoa sinulle jotain, tunnin päästä he eivät enää kerro. Ja hali heitä, ja kerro että rakastat heitä. Kyllä se siitä

      • helmet64

        Voi kun hienosti kirjoitit,ittelläni on kaksi heinoa poikaa 13 ja 15 vuotiaat ovat kuin yö ja päivä. Välillä ollaan toisillemme kuin vihankostajat ja sitten niin rakkaita. Huudettu on ja huudetaan vastakin kun on aihetta. Toivon vaan että heistä tulee kunnollisia miehiä,jotka huutoonsa vastaavat. Alku ainakin on lupaava jää nähtäväksi kuin käy.


    • Isomummeliini

      Huutamalla menee mistä aita on matalin. Jos haluat ettei lapsen oppiminen aktivoidu, niin huuda. Katastrofissa ja tulipalossa huudetaan ja se saa vinon hätätilareaktion aikaiseksi eikä silloin todellakaan kuunnella ja opiskella. Huutaminen on myös pelkoa ja avuttomuutta josta vastapuoli saa vallantunnetta. Oikea kasvatus on jotain muuta vuorovaikutusta. Huutaja on jo menettänyt kasvatusotteensa ja vain enää pelottelee. Pätee niin lapsiin kuin aikuisiin.

      • Huudatus

        Saa huutaa, mutta vain kohtuudella. Jos vaikka lapsi ajaa fillarilla kypärättä tms.

        Mulle on huudettu lapsena mutta on musta silti kehittynyt ihan normaali nuori aikuinen enkä ole koskaan huudosta kärsinyt kuin hetkellisesti ja päätellyt, ettei kannata tehdä samoin toiste, jotta välttyy huudoilta... Jopa Koivuniemen Herra on tuttu. Liekkö näillä vaikutusta siihen, etten ole ollut ikinä mikään ns. "pullamössönuori". Jaapa, mitäpä sitä pohtimaan, positiivisella asenteella vauhdilla vaan eteenpäin!

        Niin metsä vastaa kuin sille huutaa...


      • ei missään nimessä

        ei lapselle saa huutaa.TÄYTYY nostaa perse pois tietsikalta ja olla läsnä eikä huutaa.mutta jos on prk vaikeeta niin sanoisin kyllä miehille että näyttäkää ovea sellaisille ämmille.ne on sellasii monesti että on jo lapsia monen miehen kanssa.Eikä nähdä kun oma napa sillä omalla ajalla.lasten kanssa pitää touhuta kaikkia ei vaan olla tärkeenä koneella sanonko jo mitä katsomassa.Moni nykynainen on tosi ISOLLA HOOLLA.näin se vaan on kun silmä välttää.istuskellaan kons kenenkin sylissä kun ollaan omalla ajalla ja otettu parit siiderit.woi prk.tuntuu että monelta nykyajan naiselta on jäänyt sanoisinko lapsuus kesken.äiti ei ole välittänyt kun aika on kulunut shoppailessa.on ollu nin pirskatin tärkeetä ostamista että on ihan konkurssiin asti liuennut.ajatelkaa ottakaa järki kätöseen ennen kuin on myöh


    • lotuus

      ...ja ei saa jos ei halua!

    • Kasvatusmies

      En tiedä, kyllä mulle on huudettu ja vähän saanut tukkapöllyäkin joskus, oppisinpahan ainakin kunnioittamaan vanhempiani. Ei nyt mitenkään jokapäiväistä ollut mutta ihan fiksu ja hyväkäytöksinen nuori minusta on tullut, en edes ollut ikinä jälki-istunnossa. Nykyään ei ole kuria edes kouluissa, pennut saa vittuilla päin naamaa ja pitäisi vaan hyssytellä "noh noh, noin ei saa sanoa" itse kun olin ala-asteella, joka oli ihan 90 luvulla niin opettaja laittoi nurkkaan seisomaan koko tunniksi naama seinään päin. Nykyään varmaan saa sitäkään koulussa tehdä. Kyllä mielestäni tunteita saa näyttää, anna mennä vaan niin lapsi tietää että nyt teki jotain väärin kun toinen noin raivostuu. . En nyt yllytä tarkoituksella läpsimään ja huutamaan mutta kyllä jos OIKEASTI on aihetta niin ei mikään luunappi varmaan kellekään pahaa tee...

      • 5+5

        kuule viitsi "luunappimies" !

        Olisiko itsellesi kivaa,jos olisit lapsi,niin sinulle päin näköä luunappia arvaamatta paukuteltaisi?

        Vanhemman taholta tuleva pelottelu ja kipu yhdessä,ei ole hyvää kasvatusta.

        Hyvällä ohjaamista ja hiukan iloakin lapsen elämään. Kiitos!

        Omia työhuolia ei liioin tarvi lapsiin purkaa!


    • pikkuneitinä

      Minulle on huudettu, annettu tukkapöllyä ja selkään. Kiusasin pikkusiskoa ja -veljeä ottamalla heiltä leluja enkä antanut takaisin, äiti moneen kertaan kielsi kiusaamasta enkä totellut, joten sain tukkapöllyä, tämä yhtenä esimerkkinä.

      Ei ne silloin pienenä mukavalle tuntuneet, mutta näin aikuisena kun mietin, olin ne ansainnut koska en uskonut vanhempiani.

      • justjustjust

        monen neuvot on kovin hyviä...
        mie en huuda lapsilleni mutta ymmärrän että jotku niin tekee...
        minulle on huudettu lapsena ja myös minun mieheni huutaa meillä lapsille kotona opetetulla mallilla...
        joten mie nyt tässä suojelen jotenkin lapsia siltä niin etten ite huuda vaikka olenkin lasten kans 24/7 jo viidettä vuotta...
        vain viikonloput on mies kotona... vanhin poikani on miltei 5 vuotias adhd poika joka todella kysyy hermoja...
        jotenkin olen jo niin kiintynyt tähän poikaa et en ees osaa huutaa sille...
        ja ajan saatossa olen saanukin sen jollain lailla tottelemaan.. tosin välillä kiristystä,uhkailua ja lahjontaa käyttämällä mut toimii kuiten ennen ei...
        mutta taas huutava mieheni ei saa poikaan mitään otetta... ja poika huudatuttaa isäänsä tahallaan...

        normaalit 3v poika ja 1,5v tyttö lapseni eivät kyllä tarvi ees kiristystä ja uhkailua huutamista vaan tottelevat ihan puhetta...
        ja ne ei opi välillä tuhmalta isolta veljeltä ku joka kerta kertoo jokaiselle et se on väärin/tuhmaa...
        pienemmät on meillä tosi ylpeitä ku heitä aina kehuu kilteydestä eikä niitä ees haluta olla tuhmia:)

        kehuminen on minusta kaikkein paras vaihtoehto...
        ei se heti toimi mut ajan kans...

        mut lapsia on niin erilaisia...


      • Kiristystä?
        justjustjust kirjoitti:

        monen neuvot on kovin hyviä...
        mie en huuda lapsilleni mutta ymmärrän että jotku niin tekee...
        minulle on huudettu lapsena ja myös minun mieheni huutaa meillä lapsille kotona opetetulla mallilla...
        joten mie nyt tässä suojelen jotenkin lapsia siltä niin etten ite huuda vaikka olenkin lasten kans 24/7 jo viidettä vuotta...
        vain viikonloput on mies kotona... vanhin poikani on miltei 5 vuotias adhd poika joka todella kysyy hermoja...
        jotenkin olen jo niin kiintynyt tähän poikaa et en ees osaa huutaa sille...
        ja ajan saatossa olen saanukin sen jollain lailla tottelemaan.. tosin välillä kiristystä,uhkailua ja lahjontaa käyttämällä mut toimii kuiten ennen ei...
        mutta taas huutava mieheni ei saa poikaan mitään otetta... ja poika huudatuttaa isäänsä tahallaan...

        normaalit 3v poika ja 1,5v tyttö lapseni eivät kyllä tarvi ees kiristystä ja uhkailua huutamista vaan tottelevat ihan puhetta...
        ja ne ei opi välillä tuhmalta isolta veljeltä ku joka kerta kertoo jokaiselle et se on väärin/tuhmaa...
        pienemmät on meillä tosi ylpeitä ku heitä aina kehuu kilteydestä eikä niitä ees haluta olla tuhmia:)

        kehuminen on minusta kaikkein paras vaihtoehto...
        ei se heti toimi mut ajan kans...

        mut lapsia on niin erilaisia...

        Eli jos et tee niin kuin minä nyt sanon, niin......mitä?

        Kuulostaa pahemmalle kuin huutaminen.


      • justjusjust
        Kiristystä? kirjoitti:

        Eli jos et tee niin kuin minä nyt sanon, niin......mitä?

        Kuulostaa pahemmalle kuin huutaminen.

        esim. jos et tottele mitä äiti sanoo et saa katsoa televisiota, menetät kiltteystarran tälle päivälle, joudut sisäarestiin, ne on meillä varmaan nää yleisimmät uhkailu kiristykset.... enkä usko siitä niiden henkimaailman kärsivän mut pettymys on suuri ku rangastus kopsahtaa... ja muistaa ainaki hetken taas ainakin nyt ku ikää tullu hieman lisää...


    • sm

      on kasvatusvastuu. On neuvottova jo ennen kuin lapsi tekee mitään kiellettävää. Mutta lapsi kokeilee kaikkea, koska onhan hänen opittava se, mitä elämä on. Jos lasta jokapaikasta kieltää, hän ei opi paljon muuta kuin sen, ettei saakaan oppia. Lasta voi opettaa kokeilunluonteisesti, miltä tämä tuntuu, tai tämä tai tämä. Näin lapsi oppii erottamaan asiat toisistaan, miten toinen tuntuu pahalta ja toinen hyvältä. Koska vankilat on olemassa ja elämä on kovaa, lapselle on opetettava, miten viranomaiset rankaisevat, jos teet jotain kiellettyä. Jos lapsi kysyy, mikä on kiellettyä, voi kertoa nämä perinteiset väkivalta, varastaminen, valehtelu, pinnaaminen, toisen kiusaaminen ym.

      • miltä tuntuu

        kun satuttaa fyysisesti? Pitääkö häntä nipistää tai antaa tukkapöllyä, että hän oppii miltä toisen satuttaminen tuntuu?

        Ei pieni lapsi ymmärrä mitä toisen aiheuttama kipu on ennenkuin hän kokee sen jollain tavalla itse, enkä suosittele, että vanhemmat sellaista lapselle opettaa.


      • 66pera
        miltä tuntuu kirjoitti:

        kun satuttaa fyysisesti? Pitääkö häntä nipistää tai antaa tukkapöllyä, että hän oppii miltä toisen satuttaminen tuntuu?

        Ei pieni lapsi ymmärrä mitä toisen aiheuttama kipu on ennenkuin hän kokee sen jollain tavalla itse, enkä suosittele, että vanhemmat sellaista lapselle opettaa.

        Joo kyllä lapsille noilla keskusteluilla ei sais huutaa?

        Jos on omia lapsia niin väitän että varmaan huudatte!Varsinkin jos niitä on samanikäisä monta,tai
        melkein samanikäisiä.

        Joo varmaan pitäisi lahjoo lapset? Se varmaan onkin hyvä juttu sitten kun vanhenee tartee aina kalliinpaa...

        Kyllä ne osaa narusta vedellä,jollette ole semmoista viellä kuullu..


    • ex-yh-isä vm.-52

      Olin itse 2 alle kouluikäisen yh kunnes he lensivät pesästä. En huutanut tai käyttänyt "vitsaa". Kun kieltämiset, nurkkaa seisomaan pistämiset tai kotiarestit eivät purreet viimeinen keino oli ottaa pois se mikä oli tärkeintä. Television katselu, pelaaminen tietokoneella tms. joka oli osa joka päivästä elämää lapsella. Se yleensä puri. Kun he olivat tottelevaisia ja kilttejä vein heidät macciin tai kysyin mitä he toivoivat. Se että palkitsee lapsen kun hän toimii oikein ja rankaisee tottelemattomuudesta on paljon tehokkaampi tapa kasvattaa kuin huutaminen, kiristäminen tai fyysinen rangaistus. Lapsi ymmärtää paremmin tekoja kuin puheita. Lyhyesti sanottuna diplomatialla pääsee pitemmälle mutta sen tien minkä valitset se on pidettävä... jos lipsut ei paluuta ole.

    • kjhhs

      Alatteleppa asiaa omalle kohalle, ku olet lapsi ja et ymmärrä kaikkea mitä sulta vaaditaan ja olet tutkimassa iloisena ja keskittyneenä asian oikeaa "kulmaa", esim. että miten multa jonka nimeät et vielä tiedä, etkä sen tarkoitusta, irtoaa omin käsin kukkapurkista ja kukka jonka nimeä et tiedä musetuu käsissä piniksi palasiksi..mukava huomata kuinka multa pöllähtää pitkin mattoa ja sitä voi vaikka hieroa omiin kasvoihin ja vaatteisiin..oi kuinka valaisevaa ja mukavaa..niin Äiti tai Isä tulee huutaen luoksesi ja pelottelee sinua, vielä tukkapöllyä antaen jms. Eikö tämä jo valaise sinua asian ytimeen ettei saa pelotella lasta vaan ohjata ja neuvoa..Älä tee lapsestasi narsistista yksilöä, omalla hermostuneella käytökseläsi, vaan mieti miksi olet hermostunut ja hoida oma mielenterveytesi kuntoon ja eroa vaikka puolisostasi jos hän tekee sinun elämästäsi "kynnysmatto" ilmiön, äläkä delekoi omaa pahaa oloasi kaleimpiin lahjoihisi eli lapsiisi.LUE www.SAM VAKNIN .fi Mitä huutamiseen tulee niin se on äänen käyttö taitoa eri tilanteisiin, esim. kuiskaaminen on jo jotain.. ja muut äänen painot ja voimakkuus tarkoitta taas jotain.. älä siis turruta itseäsi ja ympäristöäsi mölinääsi, vaa opettele erilaisia äänenpainotuksia koska kuiskaaminenkin on tehokas tapa kommunikoida..ja molinä on rumaa ja sitä yleensä käytetään jos kuulia on kaukana tai on huono kuuloinen.

    • äittee

      16 vee poikani ja hänen ystävänä pääsivät ensimmäiseen kesätyöhönsä. Pomona oli varsin ärhäkkä tyyppi, joka korotti välillä ääntään. Kaverin äiti soitti minulle, että asialle pitäisi tehdä jotain, koska käytös ei ole enää asiallista. Poikani ei ollut edes kertonut kotona tapauksesta. Kun kyselin, mitä on tapahtunut, niin poika vastasi, ettei ollut kiinnittänyt edes sen enempää huomiota. " Kyllähän se välillä aina huutaa ja räyhää, mutta ei ees niin pahasti kuin sinä joskus" Eli elävässä elämässä tulee varmasti vastaan myös niitä jotka huutavat.

      Jatkuva huutaminen menettää tehonsa, mutta tuskin itse äänen korottaminen traumoja aiheuttaa, vaan mitä sanotaan. Olen kuullut "hyvien kasvattajien" uhkailevan ja lahjovan hyvinkin "ystävällisellä" ja jäätävällä äänellä.

      Ja jos lapsi on laittamasssa kättään kuumaan hellaan, kumpi pysäyttää käden, napakka "ei" vai lässytys siitä että älä kultapieni nyt vaan laita.... "Byyääääähhhh!!!!"

      • kiukkupussi1234

        No siis mä olen huutava äiti:( enkä ole siitä todellakaan ylpeä. Erottiin mieheni kanssa ja elän päälle 2 v kanssa. Olen itse luonteeltani todella tempperamenttinen ja mullakun menee mitta täyteen siis rupean huutamaan kun jossain armejassa. Sit kun olen sen suurimman raivoni saanut purettua, tulee todella pahamieli.. tiedän että ei saisi huutaa, mutta en saa sitä pois itsestäni. Kerran kokeilin noita kaikenlaisia menetelmiä.. polvistuin katsoin silmiin jne. ja päätin että en huudan vaan komennan. Paskanmarjat, vielä enemmän teki tuhojaan ja nauro päälle;(

        Miten helvetissä joku voi vaan hyssytellä? en mä ainakaan. Itse olen kasvanut perheessä missä ei koskaan huudettu, ei tukistettu ei annettu selkäsaunaa.. no sit musta tuli koulukiusaaja.. sylin opettajien päälle, en käynyt koulua, murrosiässä ja vähän vanhempana varastin työkseni, olin joka viikonloppu putkassa, hakkasin poliiseja jne.

        No nyt olen kuitenkin rauhottunut..mutta en mä tiiä oliko vika kasvatuksessa mutta koskaan mua ei kuritettu tein mä vaikka mitä. Ei se ole hyvä mun mielestä. Olen sanonut tästä vanhemmilleni, että miks ette koskaan kurittanu mua..käyttäydyin täysin sikamaisesti kaikkkia kohtaan enkä kunnioittanut ketään.

        No onneks järkee on tullu päähän mutta, mä ainakin omalle pojalle pien kurin sanokoon kaikki tietävät neuvolatädit mitä tahansa. Paskat nakkaan niistä.


    • tiluleija

      Jos aletaan huutamaan, se tarkoittaa että vanhempi on luovuttanut sen asian osalta, on neuvoton ja alkaa huutamaan, lapsi on voittanut.
      Huutaminen ei auta oikeasti mitään. Vain sillä on väliä miten paljon olet läsnä lapsellesi, miten paljon kuuntelet häntä. Se ei riitä että leikit hänen kanssaan, vaan siitä on oltava läsnäolon voima minkä lapsi aistii.

      lapsilla on herkempi aistimus energioiden suhteen ja jos vanhempi on tressaantunut ja äkäinen, lapsi aistii sen hyvin. Mitä nuorempi lapsi on, sitä herkemmin sen ottaa vastaan vanhemman energian itselleen.

      Huutamaan on turha lähteä ja älkää varsinkaan alkako uhkailemaan millään. Jos et ole valmis antamaan ehdotonta rakkautta lapsellesi, miksi hankkia lapsia?

      Tietysti jos lapsen kasvaessa, hän voi olla pirulainen, mutta mistäs se pirulaisuus johtuu? Se johtuu läsnäolon puutteesta, enkä nyt tarkoita että oltaisiin vain fyysisesti paikalla lapsen seurassa, vaan täydellä keholla ja mielellä. Sellainen "pirulaisuus" johtuu monista asioista, myös ruokapuoleen.

      Älä ikinä anna lapselle mössöä, missä on sokeria ja paljon säilöntäaineita. Se vahvistaa liika energisuutta ja sitä ettei lapsi kuuntele.

      Älä...huuda...lapselle. Siitä ei ole hyötyä, siitä tulee negatiivinen tunne sun lapsees kohtaa ja itsees kohtaa.

      • jos huuda

        Niinpä...älä huuda lapselle mutta harva vanhempi se siinä onnistuu. Ihmettelen näitä juttuja täällä "itse en ole koskaan huutanut lapsilleni", "huutaminen on lapselle pahasta"... ja jne. Ei mikään lapsi satunnaisesta huutamisesta tai äidin pinnan katkeamisesta kieroon kasva. Enkä jaksa uskoa, että kenenkään vanhemman äänijänteet kestää koko aikaista huutamista. Se, että oppiiko lapsi mitään siitä, kun äiti pää punaisesna meuhkaa vai siitä, että asiallisesti ja tiukasti sanoo on jo sitten ihan eriasia. Mutta kyllä jokainen lapsi silloin tällöin huutamisen kestää.
        Kannattaa vähän tarkkaila koska se oma pinna katkeaa ja menee huutamisen puolelle. Se on totta, että lapsi tottuu huutamiseen ja ei usko yhtään mitään. Vanhemman oma huono käytösmalli antaa lapselle ihan saman oikeuden.
        Eikä näille lapsille (omia 5 kpl) nyt kauheasti tarvitse keuhkota, kun on perus hommat hallussa. Arjessa rytmi (nukkuminen, syöminen...), keskustelua, yhdessä oloa, arvostamista ja rakastamista, niin homma pyörii mielekkäästi eteenpäin.


    • asdfaa

      ei saa huutaa, itsellä monet yöunet ja itsetunto mennyt vanhempien huutamisen takia

    • Isä kolmelle

      Huutamisessa eo ole mitään sanomaa mutta ääntä pitää korottaa jos ei mene perille.

    • ei lapselle tarte huutamalla puhua.meilä le koskaan huudettu vaan sanottu mitä tehdään.jos ei näytä tottelevan niins yliin ja kertoo lapsi sylissä kyllä lapsi siitä oppii.onpa tässä vanhana mukava kuulla kun lapset ihan normaalisti puhuvat ja kiittävät vanhempia kun eivät huutaneet.tottelevaisia lapsia on tullut.
      en ymmärrä huutamista vaikka itse olen 80,armeijan homma on asia erikseen.

      • Näin on!

        "armeijan homma on asia erikseen"


    • matti ellos
    • Tillinvarsi

      Kaikki huutavat/karjuvat lapsilleen, ken muuta väittää niin valehtelee tai on itse tosi pahoissa ongelmissa korviensa välin suhteen.
      Minulla oli äiti joka ei huutanut vaan tuijoteeli syyttävästi, napsutteli sormiaan ja nakkeli niskojaan. Saattoi olla parikin viikkoa mykkäkoulussa minulle, 10 -vuotiaalle lapselleen. Syyksi riitti ihan mikä tahansa, kohan äiti purki itseään ja pahaa oloaan. Olin valmis myöntämään koko maailman synnit kunhan äitini vain lopettaisi syyttävän hiljaisuuden ja mulkoilun.
      Tyttökaverini äiti karjui kuin metsäpeto ja ihailin häntä suuresti, tuo saattoi karjaista että nyt hemmettiin meiltä vieraat mukulat JA HETI. Toivoin koko lapsen sydämelläni että minunkin äitini olisi huutanut ja asia olisi ollut sillä selvä. Päätin jo tuolloin että valitsen tyttökaverini äidin kasvatustavat kun saan omia lapsia. Ja kun niitä sain... :
      Meillä huudettiin, rakastettiin, hoivattiin, pyydettiin anteeksi ja itkettiin. Toki naurettiin myös paljon ja kovaa. Joskus nauratti niin paljon että se melkein muuttui itkuksi. Huuto kuului taatusti tuuletusikkunoista parin sadan metrin säteellä kaikille.
      Iloista, aurinkoista ja lämmintä kevättä.

    • niin metsä vastaa ..

      Kyllä voi lapselle huutaa, jos joskus hermot menee kun samasta asiasta 1000netta joutuu sanomaan.
      Eri asia sitten, että onko siitä vastaavaa hyötyä. Kun alituiseen vaan huudetaan, niin oppii se lapsi itekkin aikuisena huutamaan asiansa.
      Pointtini olkoon se ettei aikuistenkaan aina tarvitse olla täydellisiä ja virheettömiä kasvattajia. Se on täysin epärealistinen vaatimus ja luo vain turhia paineita.
      Kasvatus on niin kuin moni muukin asia elämässä, ei siihen ole mitään mustavalkoista oikein-väärin-kaavaa

      • ä1

        Hyvä lisä huutamiseen on myös lapsen lyöminen! Olen äitinä 6v lyönyt lastani, eikä ole ekan kerran jälkeen enää käyttäytynyt huonosti. Kyhjöttää nurkassa vaan.


      • Korvat soi

        Jokin kasvatuksessa on pielessä silloin kun lapsi tottelee vasta, kun aikuinen HUUUUTAAA.
        Moni on ratkaissuat asian huutamalla heti paikalla. Nopeuttaa toimintaa. Lapsikin oppii taipuvaiseksi ja nopeaksi. Miten keskinäiset välit sitten kehittyvät?
        Liekö se viisain tapa?

        Muistan itse ihailleeni setääni, joka kysyi kunnioittavasti serkultani, jaksaisiko hän vähän tulla auttamaan isää. Minun äitini olisi vastaavassa tilanteessa karjaissut: "Tule heti auttamaan minua!" vaikka aina olin kuuliainen ja tottelin heti.

        Minä olin tottunut jatkuvaan ärjymiseen, mutta siitä seurasi kyllä, että aikuisena en juuri ollut missään tekemisissä äitini kanssa, koska hän ei tahtonut tavoistaan päästä. Hän oli oikeassa, minä väärässä. Hän ilmoitti miten asiat olivat, ja oli järkevintä aina olla samaa mieltä.

        Myöhemmin en edes vastannut, kun hän esitti mielipiteensä asiasta kuin asiasta.
        Mitä hän minun mielipiteelläni olisi tehnyt?


    • wet234

      No huuto viimeisenä keinona koska lapsi oppii saman tavan. Jos lapsi ei tottele puhetta, niin sitten tiukennetaan puhetyyliä ei ääntä. Jos äänen vakava sävy ei auta, lapsi voidaan mieluummin keskeyttää tekemästä jotain pahaa fyysisesti. Eli ei tukkapöllyllä vaan ottamalla lapsi pois tilanteesta ja pistämällä jäähylle. Näin lapsi oppii että puhe tarkoittaa asiaa eikä tarvitse odottaa huutoon asti. Tai siis ei voi odottaa koska ei ole odotettavissa huutoa vaan suoraan rangaistus kuten elämässä usein käykin. Ei työelämässä odoteta niin pitkään mokia tehden että pomo tulee huutamaan, silloin on usein jo myöhäistä.

    • Sanelma-1700

      No totta helvetissä lapselle saa huutaa, jos viesti ei mee perille. Lapselle pitää asettaa tarkat rajat joko hyvällä tai pahalla, näytettävä kuka määrää. Itse suosittelen "ennenvanhaan-kasvatusta". Oppiipahan kunnon kersaksi eikä hypi silmille.
      Omaa kokemusta on sen verran, että jos tein jotain typerää niin palkka oli huutoa ja kaukosäädintä. Ja totta puhuen olen todella kiitollinen vanhemmille tästä.
      KURI KUNNIAAN!!

    • Isä, vain...

      Ei voi olla todellista, tämähän menee samaan luokkaan kuin milloin vaihdan vaipat lapselleni :D.
      Koko ketjun luin läpi ja muutamia trolleja lukuunottamatta, ei voinut kuin ihmetellä.
      Tottakai voi huutaa, rakastaa, kiristää, lahjoa jne. mutta oikeassa paikassa, loogisesti(paitsi rakastaa, sillehän ei voi mitään), eikä todellakaan omaa pahaa oloaan vaan, vaan siitä syystä mitä lapsi on tehnyt, jos on on tuonut 10 kokeesta kotiin, silloin lahjotaan, jos on rikkonut minun uuden kannettavan kolalla, silloin huudetaan ja kun on tunteet rauhoittuneet, silloin voidaan keskustella miksi huudettiin... nämä ns. kykyisen kasvatuksen äidit tuntuvat ammentava oppinsa jostain samasta naistenlehdestä, jotka kirjoittavat uusia juttuja lehtiin päihittääkseen edelliset jutut, ja niin se naisen logiikka pyörii.
      Vaikka kuinka halutaan että lapsi syntyy täydellisenä lapsena, niin ei se näin mene, vaan tarvitsee kasvattaa, ja huomasin että koiraa on käytetty monta kertaa esimerkkinä, niin käytetään tässäkin, pitbull ja tiibetinspanieli kasvatetaan samanlailla, hellästi ilman huutoa, kumman omistaja joutuu ensin kärsimään menetyksestä?
      Siis ihmiset omaavat luonteen jo pienestä pitäen, ja ikävä kyllä se on muokattava malliin jonka muu yhteiskunta hyväksyy, keinot?, no ne mitkä tepsii, ei jokainen lapsi usko lempeää jutustelua, arestia tai muuta kieltoa, no annettaankos sen sitten mennä vaan potkimaan naapurin Kyllikki 80v päähän, kun kotona ei uskallettu laittaa rajoja, ihminen on kumminkin vain eläin, vaikka se monesti yritetään unohtaa?
      Jokainen tekee virheitä, mutta silloin pitäisi joku olla sanomassa(huutamassa) mikä meni pieleen!
      Kouluissa on menty liian pitkälle fyysisen koskemattomuuden kannalta, itse muistan vieläkin kun suutuspäissäni huusin jotain hävytöntä opettajalle, ja hän vei minut korvasta nurkkaan, siellä oli aikaa miettiä korva punoittavana, ja oli viimeinen kerta kun huutelin(opin muita tapoja purkaa pahaa oloani, liikunta).
      Ja on huonosti jo asiat jos tarvitsee olla netin palstoilla kyselemässä tälläisiä asioita, eikös äitinne ole teitä kasvattanut.
      Ei jaksa enää sepustella enempää, mutta se vielä, kaikki lapset ei ole samanlaisia, joten älkää hyvät ihmiset LUKEKO mistään kasvatusoppeja, siis jos teidän omien korvien välissä jotain liikkuu, tehkää niinkuin on paras oman lapsenne kannalta, piste, ja se oli siinä.

      Jos joku keksii hirveitä aukkoja, täytän mielelläni ne kasvattajan argumenteilla, en ole lapseni kaveri vaan kasvattaja.

    • anteeksi VAAN

      kyllähän sitä joskus tulee ääntä käytettyä.
      Kun on samaa asiaa jankannut jonkin 50 krt niin ehkä pinna voi palaa ja sitten alkaa huuto.

      Mutta muistakaapa...
      sitten kun tilanne on ohi:Lapselta voi ja pitää pyytää anteeksi.Selittää tilanne.

      Eihän elämä aina ole huutoa...

    • t. EINESTUKKI

      LISÄÄ UUTISIA!!!

    • Äitiliinix

      hoitoon te lastenne pahoinpitelijät ja huutajat! Teiltä siis puuttuu täysin kyky kasvattaa lapsenne, ette ole kypsiä ihmisiä vaan itsekin ilmeisesti jääneet murkkuasteelle. Huutamisesta, tukkapöllyistä ja läpsimisestä ei ole pitkä matka todelliseen vammauttavaan pahoinpitelyyn. Miten KUKAAN voi huutaa 2,5 vuotiaalle, halooooo!!!! Missä lapsen tulisi olla täysin turvassa jos ei kotonaan..? Viekää lapsenne päivähoitoon jos ette jaksa ja hakekaa itsellenne apua, sitä saa terveyskeskuksesta ja neuvolasta. Ottakaa mieluummin huumoria peliin. Lapset ovat myös kilpailuhenkisiä ja voit antaa lapselle eri vaihtoehtoja (voi käyttää pientä huijaustakin), näin pääsee parempaan lopputulokseen ihan varmasti. Suosittelen Keijo Tahkokallion kirjoja ja vielä parempi jos pääsisitte livenä kuulemaan häntä. Todella hyviä konsteja ja oikeaa asennetta kasvatukseen. Lasten kasvatus on kuin perhokalastusta, pidetään lapset siiman päässä ja annetaan tarpeen vaatiessa löysää tai kiristetään siimaa... Itse olen kasvattanut kaksi lasta, nyt 15 ja 20 v. ja ovat hyvin käyttäytyviä ja omilla aivoillaan ajattelevia nuoria. Itse sain pienenä kaikkea mahdollista kuritusta ja minulle se on ollut aina tietynlainen painolasti koko elämäni. Sitä en halunnut omille lapsilleni. Tutustukaa lapsiinne, jättäkää netti ja muut harrastukset siksi aikaa vähemmälle kun lapset ovat pieniä. Jokainen lapsi on kuin arvokas taimi joka tulee kasvattaa, tukea ja lannoittaa, vahvaksi! Ja muista kertoa kuinka paljon rakastat juuri häntä. Ja jos sinulla on useampia lapsia, koeta järjestää joskus aikaa vain yhden lapsen kanssa olemiseen, se on tärkeää!

      • eheheheheheh

        Tuolta saa lainaa pikavippilista.blogspot.com


      • loooooooooole

        Kyllä minusta huutamisella ja kunnon hakkaamisella on todella SUURI ERO. Minusta ei ole kovin kypsää väittää että äänen korottamisesta tai huutamisesta tulisi lapselle jotain traumoja..? No sinä olet ensimmäinen.


    • pikkumiehen puolesta

      Minua vihloo korvia vieläkin, jos joku huutaa. Lapsille ei saa korottaa ääntä. Pitää puhua sievästi. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

    • Nadasja-emilia
    • Mummi50

      huutaa! Lapsi ymmärtää kyllä puhetta, kunhan asiat selvittää lapselle kärsivällisesti ja toistaa asioita usein.

      • ikäväkyllä8987

        Kaikki eivät ole helppoja lapsia.


    • tyyppi123456789

      Nykyään on vain hyvä lapselle että hänkin saa purkaa paineita huutamalla vaikka nyt vanhemmalle. On ihmiset ennenkin huutanut ja sillä on peykologisia vaikutuskia. Ainainen huutaminen ei kuitenkaan ole hyväksi.

    • 15v poika

      Isäni on huutanut minulle lähes joka asiasta koko lapsuuteni ajan ja siitä seurauksena olen agressiivinen ja suutun helposti kuten myös isäni.. Eli lapsi ottaa mallia aikuisesta vai miten se meni? ainakin omalta osaltani näin käynyt ei voi mitään luonteelleen

    • yksityinen ihminen

      minun iskä huutaa joskus minulle koska iskä on tyhmä

    • 41

      Oikeaa tapaa kasvattaa ei taida olla.

      Mieheni kotona ainoa rangaistus oli selkäsauna, todella harvoin. Asiat vaan hoidettiin niinkuin isä katsoi parhaaksi. Mieheni vastustaa fyysistä kuritusta mutta ei ole myöskään oppinut neuvottelemaan eikä riitelemään. Hän vaan tekee kuin jyrä niinkuin itse haluaa eikä osaa näyttää enempää myönteisiä kuin kielteisiäkään tunteita.

      Omassa lapsuudenkodissani annettiin välillä tukkapöllyä, huudettiin aina mutta pahimpana on jäänyt mieleen jatkuva haukkuminen ja alistaminen. Meitä on neljä siskosta ja jokainen muistaa kuinka emme osanneet mitään, ymmärtäneet mitään ja kuinka olemme oma-aloitteettomia. Teimme mitä vaan se piti itku kurkussa tehdä uudelleen kun lopputulos ei koskaan kelvannut. Perheen ulkopuolisille kyllä kehuttiin. Puolet aikuisiästä on mennyt opetellessani etten olekaan niin huono kuin äitini väitti. Itse "puhdistan ilmaa" huutamalla mitä mieheni ei voi sietää.

      Esikoiseni raivarit pahimmillaan vahingoittivat niin häntä itseään kuin muitakin. Ei tehonnut kielto, keskustelu, istuttaminen, kiinnipito, tukkapölly eikä selkäsauna. Lahjonta oli kaikista epäonnistunein, joka kerta panokset vain kasvoi. Ikävimpänä hänellä on jäänyt mieleen kiinnipito, vieläkin (murrosikäisenä) säpsähtää jos kosken yllättäen käsivarteen.

      Sen olen näistä oppinut että alistaminen vie itsetunnon, väkivalta luo pelon, huutaminen kuurouttaa, lahjonta johtaa siihen ettei lapsi lopulta tee mitään ilman palkintoa. Jos lapsi ei kuuntele puhetta keinot on vähissä.

      Nuorimmaisen kanssa haetaan oikeaan tapaa. Vielä niin pieni että kerran pyydän nätisti, toisen kerran tiukemmin ja sitten toimitaan eikä kysellä. On vasta vajaa 2v eikä selvästikään vielä ymmärrä tekojen ja seurausten yhteyttä mutta on kuullut äitinsä huutavan kun ulos lähtiessä puetaan kolmatta vaippaa kun kaksi ensimmäistä on väkisin pukiessa revennyt...

    • rose18

      kyllä minä huudan kun suutun ja totteen nyt meni hermot ja yleensä silloin rangaistus on pahempi, ei peliä illalla ja istumaan miettii tekoja.
      yleensä voi huuto tulla illalla kun lapsi on päivän temppuillu.

      ei se huutaminen satuta kun lapsi tottunut ja minä hyväksyn sen , koska minusta vanhemmalla on oikeus purkaa itseään ja lapsellakin on oikeus purkaa itseään. mutta fyysistä väkivaltaa en hyväksy.

      • rose18

        ei kokoajan huutaminen ei ole hyvästä.
        mutta eiköhän sekin helpota kun yrittää rauhoitella itseään.


    • EI!! !

      MINUA ÄRSYTTÄÄ KUN VANHEMPANI HUUTAVAT MINULLE KAIKESTA, EIVÄTKÄ SISKOILLENI MITÄÄN!
      JOS VAIKKA VAHINGOSSA KAADAN MEHUA PÄÄLLENI, RUPEAVAT HUUTAMAAN JA RAIVOAMAAN JA VIELÄ LYÖMÄÄN!
      JA JOS SISKOT TEKEVÄT JOTAIN SANOVAT VAAN " OHO " VITUTTAA NOI SAATANA! TEKIS MIELI TEHÄ ITSARI! JA KOULUSTAKIN KUN TULEN, PELOTTAA VAAN KOTIIN MENNÄ KUN VANHEMPANI HUUTAVAT :(

    • Viha(ttu)

      En lukenut kaikkea, mutta huomasin että muutamalla oli sama ongelma kuin minulla. Eli äitini oli hyvin agressiivinen ja huusi usein. Toisinaan(mutta harvemmin) kävi käsiksi. Opin pelkäämään häntä ja pelästyisin jos hän taas huutaisi.

      Nykyään minä olen myös agressiivinen ja jos joku tulee eteeni kun olen huonolla tuleella niin kyllä minä huudan. Ilman syytä.

      Eli niin siinä käy.

      Ps. lapset eivät ole psykoterapeutteja vanhemmilleen.

      • joopajootaas65456

        Huvikseen varmaan huusi?

        "Nykyään minä olen myös agressiivinen ja jos joku tulee eteeni kun olen huonolla tuleella niin kyllä minä huudan. Ilman syytä."

        Oot varmaan murrosiässä.


      • --

        Meillä isä huusi ja oli pahalla tuulella aina. Nyt sama moodi on tarttunut itseeni ja siskooni. Sisko kierrättää samaa epidemiaa nyt omaan lapseensa.

        Arvaa teenkö itse lapsia?


      • Hyvät välit

        Minulla oli samanlainen äiti. Isona siskona kuuntelin sitä huutoa monen lapsen kohdalla ja tein päätöksen, että kunnioitan aikanaan omia lapsiani. On alentavaa karjua lapselle.
        Hermot saattoivat joskus pamahtaa ja ääntä tuli korotettua, mutta silmitöntä huutamista en harrastanut koskaan.
        Yleensä keskustelimme asioista silloin, kun ei ollut stressin uhkaa päällä. Pienien lapsien kanssa sovimme etukäteen käytöstavoista kylässä ja kaupassa, ja kotiin tultuamme kiitin aina hyvästä käytöksestä.
        Koskaan ei minun tarvinnut seurata potkuraivaria kaupan karkkihyllyllä.

        Sama teini-ikäisten kanssa. Elämänohjeita tipottain silloin tällöin ja kiitos herkässä.


      • Keinot lapsillakin
        -- kirjoitti:

        Meillä isä huusi ja oli pahalla tuulella aina. Nyt sama moodi on tarttunut itseeni ja siskooni. Sisko kierrättää samaa epidemiaa nyt omaan lapseensa.

        Arvaa teenkö itse lapsia?

        Juuri tuo asenne jatkaa huonoa käytöstä sukupolvesta toiseen. Traaginen marttyyri: "Nyt sama moodi on tarttunut itseeni..."
        JOS kerran tunnistat, että käytöksesi on huonoa ja opittu huonon esimerkin mukaan, niin SINÄ olet se, joka asian pystyy korjaamaan.

        Tiedätkös, minä tein pienenä lapsena päätöksia, kun huomasin vanhempieni äkäilevän ja ärsyyntyvän ihan turhasta, että noin en minä isona tee. Enkä tehnyt.

        Mietin, mitä lupaan, ja jos en pystynyt lupaustani lunastamaan, selitin asian tarkkaan. Ikinä en syksyllä sanonut, että sitten kesällä tehdään sitä ja sitä. Ikinä en sanonut, että jos et nyt tottele, niin sitten et ikinä saa toivomaasi asiaa. Ikinä en sanonut, että minun lapsuudessani ei kukaan koskaan kiusannut ketään.

        Ja varsinkin säästelin äänivarojani aina. Kun sitten joskus sain hepulin, niin sillä oli tosi vaikutus.
        Mutta opin hyvin nuorena laskemaan kymmeneen ennen kuin avasin suuni tiukassa tilanteessa. Ivallinen hymy oli lapsuudessani hyvä valtti. Sain sillä aikaan paljon enemmän kuin huutamalla.


    • Yhtähuutoa

      Jos joku sanoo, ettei ole koskaan huutanut lapsellensa, niin hänellä on valikoiva muisti.
      Kyllä jokaisella pinna palaa joskus.

      On vain pidettävä varansa, ettei lapsi opii siihen, että pitää totella VASTA sitten, kun mutsi huutaa kurkku suorana. Tehokkaampia keinoja pitää löytyä.
      Tyttäreni osasi sen: laski kolmeen, ja jos ei siihen mennessä... Tehosi aina!
      Itsekin ihmetteli, mitä sitten, jos hän olisi lasknut kolmeen ilman tulosta. Koskaan ei kuitenkaan tarvinnut ratkaista sitä ongelmaa.

      Joku samantapainen ehkä teilläkin tepsisi.

    • Tättä

      Siskoni huuttaa lapselleen ja tämä on nyt viiden vanhana alkanut osoittaa selviä agression merkkejä ja huutaa jo mm. siskolleen. Joten ei varmasti kovin tervettä mikään huutaminen ja hermojen kiristys.

      Pelonsekaisella mielenkiinnolla seuraan tämän kasvatuksen tuloksia. Pelkään että jo nyt on menty pahasti metsään.

      Mieti mitä teet, sitä seuraat sitten vielä vuosien päästä.

    • Epätoivoinen poika

      Minun äitini huutaa minulle joka päivä ja se alkaa ottaa pannuun.

    • snorkkeli

      Minun vanhemmat sanoo että pitää, totella mutta onneksi te ette, tee niin.

    • Adolf Hitler

      Minun vanhemmat sanoo että pitää, totella mutta onneksi te ette, tee niin.

    • potta

      Minun vanhemmat sanoo että pitää, totella mutta onneksi te ette, tee niin.

      • 12vee42234

        lol :D no kuitenki.. Saa huutaa, minulle on huudettu, läpsäisty tarpeen tullen ja EI TULE MITÄÄN TRAUMOJA -.- NYKYÄÄN NÄMÄ PULLAMÖSSÖ-VANHEMMAT ANTAVAT LAPSENSA TEHDÄ KAIKKEA! Huomaa kyllä että kenen lapset menestyy koulussa! itse olen 12-vuotias, ja kyllä on tehty selväksi että kasia ei tuoda kotiin! rakastan äitiäni ja olen kiitollinen hänelle kunnollisesta kasvatuksesta. On tullu tukkapöllyä ja luunappeja. 20 vuoden päästä suomella on todennäköisesti joku pullamössö hallitsija.... -.-"


      • eräs ennustaja
        12vee42234 kirjoitti:

        lol :D no kuitenki.. Saa huutaa, minulle on huudettu, läpsäisty tarpeen tullen ja EI TULE MITÄÄN TRAUMOJA -.- NYKYÄÄN NÄMÄ PULLAMÖSSÖ-VANHEMMAT ANTAVAT LAPSENSA TEHDÄ KAIKKEA! Huomaa kyllä että kenen lapset menestyy koulussa! itse olen 12-vuotias, ja kyllä on tehty selväksi että kasia ei tuoda kotiin! rakastan äitiäni ja olen kiitollinen hänelle kunnollisesta kasvatuksesta. On tullu tukkapöllyä ja luunappeja. 20 vuoden päästä suomella on todennäköisesti joku pullamössö hallitsija.... -.-"

        "itse olen 12-vuotias, ja kyllä on tehty selväksi että kasia ei tuoda kotiin!"

        Hienot vanhemmat sinulla kun ovat ehdollistaneet rakkautensa sinuun koulunumeroiden perusteella. Jos sinulla on tuuria niin huomaat myöhemmin elämässäsi rakastivatko he todella sinua vai sitä mitä sinä teit. Ehkäpä voit päätellä alentavasta suhtautumisesta muihin ihmisiin sen että vastaus on tekojen perusteella.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      103
      1585
    2. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      78
      1234
    3. Mitä oikein

      Näet minussa? Kerro.
      Ikävä
      88
      1147
    4. Lopeta tuo mun kiusaaminen

      Ihan oikeasti. Lopeta tuo ja jätä mut rauhaan.
      Ikävä
      139
      1076
    5. Mika Muranen juttu tänään

      Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras
      Sananvapaus
      1
      1047
    6. Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta

      Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt
      Raamattu
      582
      1015
    7. Kotipissa loppuu

      Onneksi loppuu kotipizza, kivempi sotkamossa käydä pitzalla
      Kuhmo
      20
      930
    8. Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."

      Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih
      Tv-sarjat
      8
      912
    9. Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."

      Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum
      Tv-sarjat
      12
      796
    10. Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa

      On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida
      Kokkola
      8
      710
    Aihe