Tässä päivänä muutamana käyskentelin pitkin Tammerkosken siltaa ja kävelyni osoitti minulle että liikun eteenpäin vauhdikkaasti.
Ateismi on uskonvarainen käsitys eli uskonto, jonka mukaan Jumalaa ei ole olemassa. Ateistit ovat useimmiten materialisteja.
Ateismilla on pinnalla vastauksia mutta syvissä asioissa suuria paradokseja ja ristiriitoja. Pintatasolla, koska luonnontiede on rajoittanut itsensä vain luonnolliseen, ateismilla näyttää menevän hyvin. Mutta tässä on kyse vain tieteen rajauksesta, ei totuuden etsimisestä (ks. tieteisusko). Syvätasolla ateismista seuraa erittäin synkkiä asioita ja siksi ateistit eivät yleensä ole ajatelleet asioita syvemmin, vaan tieteen pintataso riittää, ja siinäkin rajoitutaan vain ateismiin sopiviin tuloksiin, muut tulokset eivät tyypillisen ateistin mielestä ole tieteellisiä.
Ateismin todelliset älylliset perustelut ovat heikot, mutta siihen liittyvien positiivisten mielikuvien ja retoriikan takia jotkut päätyvät ateisteiksi. Useimmat ateistit ovat pitkälti omaksuneet kulttuurimme kristinuskon perustelemat arvot ja moraalin, eivätkä yleensä ajattele ateismin seurauksia kovinkaan syvällisesti. Vaikka ateismin perimmäinen sisältö on kestämättömän synkkä, ateismi on monille toiveajattelua siten, että ateisti kieltää Jumalan koska ei halua olla vastuussa tekemisistään ja elämäntyylistään Jumalalle. Osa ateisteista on myös saattanut kokea syviä pettymyksiä tai syvää kärsimystä ja ateismi voikin olla kapinallisen vastaus Jumalaa tai kristittyjä kohtaan. Tällainen ateismi on ymmärrettävää negatiivista toiveajattelua, mutta lopulta se ei ole älyllisesti perusteltavissa.
Filosofisen ja teologisen koulutuksen puute on monille julkisille ateisteille tyypillistä. Asiantuntijoina esiintyvät ateistit ovat usein luonnontieteilijöitä (esim. Richard Dawkins) ja siten asiaatuntemattomia tahoja arvioimaan Jumalan olemassaoloa.
Ateismi on uskonvarainen käsitys eli uskonto, jonka mukaan Jumalaa ei ole olemassa. Ateistit ovat useimmiten materialisteja.
Ateismilla on pinnalla vastauksia mutta syvissä asioissa suuria paradokseja ja ristiriitoja. Pintatasolla, koska luonnontiede on rajoittanut itsensä vain luonnolliseen, ateismilla näyttää menevän hyvin. Mutta tässä on kyse vain tieteen rajauksesta, ei totuuden etsimisestä (ks. tieteisusko). Syvätasolla ateismista seuraa erittäin synkkiä asioita ja siksi ateistit eivät yleensä ole ajatelleet asioita syvemmin, vaan tieteen pintataso riittää, ja siinäkin rajoitutaan vain ateismiin sopiviin tuloksiin, muut tulokset eivät tyypillisen ateistin mielestä ole tieteellisiä.
Ateismin todelliset älylliset perustelut ovat heikot, mutta siihen liittyvien positiivisten mielikuvien ja retoriikan takia jotkut päätyvät ateisteiksi. Useimmat ateistit ovat pitkälti omaksuneet kulttuurimme kristinuskon perustelemat arvot ja moraalin, eivätkä yleensä ajattele ateismin seurauksia kovinkaan syvällisesti. Vaikka ateismin perimmäinen sisältö on kestämättömän synkkä, ateismi on monille toiveajattelua siten, että ateisti kieltää Jumalan koska ei halua olla vastuussa tekemisistään ja elämäntyylistään Jumalalle. Osa ateisteista on myös saattanut kokea syviä pettymyksiä tai syvää kärsimystä ja ateismi voikin olla kapinallisen vastaus Jumalaa tai kristittyjä kohtaan. Tällainen ateismi on ymmärrettävää negatiivista toiveajattelua, mutta lopulta se ei ole älyllisesti perusteltavissa.
Filosofisen ja teologisen koulutuksen puute on monille julkisille ateisteille tyypillistä. Asiantuntijoina esiintyvät ateistit ovat usein luonnontieteilijöitä (esim. Richard Dawkins) ja siten asiaatuntemattomia tahoja arvioimaan Jumalan olemassaoloa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.