Hengen johtamana ?

"" Pierson kävi 60-luvulla puhujamatkalla Suomessakin, jossa yhteydessä minulla oli tilaisuus kuunnella hänen tulkattua puhettaan.
Oli niin tiukkapipoista pyhitysjulistusta, että mietiskelin, kauanko mies jaksaa noin pyhänä pysyä. ""

Niinhän sitä sapattiakin pitää viettää vain periaatteen vuoksi.
"Putsattu" kaikista säädöksistä, vain sapattiraamit kaulassa koruna.
Kevyt ies sellainen kun ollaan muodon vuoksi tiukkoja, mutta käytäntö
sitten on kunkin pyhä yksityisasia. Sinetti otsassa riittää - vertauskuva
aivoista.

Eiköhän se usko käy tässä ja nyt aikaa.
Jos vaikka joku tarttuu auranvarteen, niin kehoitetaanko katsomaan taakse?
Parhaiten seurakunta hoituu siinä, että jokainen elää uskon todeksi elämässä ja jakaa suun tunnustusta Jeesuksesta.
Joka hetki löytyy mistä tahansa sanomista jos sanomaan ruvetaan.
esim. erään suuren vapaansuunnan kirkon perustuksissa vapisee repimisen meininki, mutta ketä se palvelee?

Vai mitä olet mieltä, tässä ja nyt hetkestä ja oman uskon suun tunnustuksen merkityksestä.

ts. Yhdessä koolla, se oli alkuseurakunnan motto ja ehkä siihen olisi tässä ajassakin hyvä pyrkiä.

Se väärä epäuskon henki, mikä vaikuttaa hengittää niskaan jokahetki.

Tuo Jesaja 1:9-20, sekä Stefanoksen puhe Ap.t. 7:1-53.
Siinä voisi hieman pakanauskovatkin pysähtyä, ei kovin kummosempaa porukkaa.
Siihen Sodoman ja Gomorran perustukselle ollaan paljon rakennettu ja sydän ei ole saanut ympärileikkautua Jumalan tahtoon.

Niskurikansa on tämä uskon kansa.

Parannusta, mutta parannusta omista teoista olisi lähtökohtana jokaisella.

Eiköhän se siitä lähde rakentumaan.

Mutta kun katsoo tätä pakana kristillisyyttä, jää noitten jakeitten jälkeen miettimään, missä me oltaisiin parempia kuin edeltäjät? Hedelmä pakkaa olemaan vain niin mätää ja muotojumalista.