Mihin kokoomuksen kansanedustaja Marja Tiura nyt loikkaa, kun sillat sekä kokoomukseen että keskustaan on annettu kolmivuotisten ahtojäiden mukana mennä? Kokoomus ei nimittäin enää koskaan anna Tiuralle mitään merkittävää tehtävää puolueessa, tämän kiristettyä puoluetta loikkausuhkauksella. Toisaalta Tiura on rikkonut välinsä keskustan päärahoittajaan Arto Merisaloon. Sitä kepussa ei anneta koskaan anteeksi, joten väylä sinnekin on ikuisen tulvan vallassa. Demarit eivät ikipäivinä ota noin epäluotettavaa yksilöä jäsenekseen, joten se siitä. Tiura on suurpuolueumpikujassa, yksin pienellä jäälautalla.
Vihreisiin Tiura voisi yrittää loikata, koska vihreissä voi olla mitä mieltä hyvänsä mistä hyvänsä asiasta. Toisaalta jos vihreät pyrkivät seuraavaan, mahdollisesti kokoomusvetoiseen hallitukseen, Tiura ei välttämättä ole mikään neuvotteluvaltti. Vasemmistoliitto taas tuntuu Tiuran suhteen melko erikoiselta mahdollisuudelta. Vaikka olihan siellä Suvi-Annekin vuosikaudet. RKp voisi tulla kysymykseen, koska sielläkin voi olla vihreiden tapaan mitä mieltä hyvänsä, kunhan osaa sanoa muutaman sanan Ruotsin itäistä murretta.
Ehkä Tiuran tuleva viiteryhmä löytyy kuitenkin lähinnä kristillisistä tai persuista. Kristillisiin johtotehtäviin pääsee helpoiten kertomalla uskoontulostaan. Jumalan koettelemukset politiikan saralla voisivat olla se tärkeä "merkki", joka antaisi Tiuralle syyn liittyä kristillisiin. Toisaalta persujen johdon jalkojen juureen pääsisi nopeiten ilmoittamalla suomalaisten kärsivän merkittävästi muunmaalaisten laiskureiden sosialiturvakuppauksista. Kokoomuslaisen taustansa hän voisi yhdistää perussuomalaisiin väittämällä sotaveteraanien kärsivän nälkää pakolaisten hyysäyksen takia. Miten hyvänsä, Tiuran tie on pienpuolueissa.
Vihreisiin Tiura voisi yrittää loikata, koska vihreissä voi olla mitä mieltä hyvänsä mistä hyvänsä asiasta. Toisaalta jos vihreät pyrkivät seuraavaan, mahdollisesti kokoomusvetoiseen hallitukseen, Tiura ei välttämättä ole mikään neuvotteluvaltti. Vasemmistoliitto taas tuntuu Tiuran suhteen melko erikoiselta mahdollisuudelta. Vaikka olihan siellä Suvi-Annekin vuosikaudet. RKp voisi tulla kysymykseen, koska sielläkin voi olla vihreiden tapaan mitä mieltä hyvänsä, kunhan osaa sanoa muutaman sanan Ruotsin itäistä murretta.
Ehkä Tiuran tuleva viiteryhmä löytyy kuitenkin lähinnä kristillisistä tai persuista. Kristillisiin johtotehtäviin pääsee helpoiten kertomalla uskoontulostaan. Jumalan koettelemukset politiikan saralla voisivat olla se tärkeä "merkki", joka antaisi Tiuralle syyn liittyä kristillisiin. Toisaalta persujen johdon jalkojen juureen pääsisi nopeiten ilmoittamalla suomalaisten kärsivän merkittävästi muunmaalaisten laiskureiden sosialiturvakuppauksista. Kokoomuslaisen taustansa hän voisi yhdistää perussuomalaisiin väittämällä sotaveteraanien kärsivän nälkää pakolaisten hyysäyksen takia. Miten hyvänsä, Tiuran tie on pienpuolueissa.
Vastaukset 27
Vanhimmat
tehtävään. Melkeinpä yksin on tässä nyt viimepäivinäkin joutunut puolustamaan keskustan päärahoittajaa (kuten mainitset Merisalosta) vastaan. Ainoastaan kokoomuksen Sampsa Kataja on todennut, että ei ole mitään merlitystä kuka on ollut aloitteellinen. Hienon holjakkaasti ja samalla asiallisesti on Marja tuonut hauskoja termejä esiin. Poliitikkojen ympärillä kun pyörii pyrkyreitä, suhareita ja helppo-heikkejä. Olen seurannut myös hänen ajankohtaisia kirjoituksiaan. Ovat asiallisia, kiinnostavia ja helppolukuisia. Marjasta on ainesta vaikka kokoomuksen johtoon.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010040211410495_uu.shtml
Puolueen puheenjohtajaksi voi kait kokoomuksessakin valikoitua vain, jos on puolueväen päättävän elimen enemmistö takanaan? Mistäs me semmoinen tiuralle napataan, kun ei vaalien äänikuningattaruudella ja kolmannella kaudella pääse edes "käsilaukun kokoiselle" ministerin postille?
Siellä on myös asiasta.
olevan noita kekkosmaisia piirteitä. Kekkonen ei hyväksynyt kokoomusta hallitukseen, vaikka kokoomus sai huomattavan vaalivoiton. Silloin Virolainen virnuili kokoomukselle. Nyt kokoomuksessa virnuillaan Tiuralle.
Keskusta ja kokoomus ovat autoritäärisiä verrattuna esim. demareihin. Presidentti Ahtisaari käytännössä valittiin valittiin virkaansa demareiden kaikille avoimessa presidenttiehdokasvaalissa. Nobelistihan sieltä sitten pyöräytettiin.
mitä sanot keskustan ja kokoomuksen autoritäärisyydestä, jos siitä mainitaan ko. puolueiden puolueohjelmissa.
nobelisti.
En nyt vuosiin ole lukenut kokoomuksen ja keskustan puolueohjelmia, mutta vanhasta muistista muistaisin niiden olevan tasavaltalaisia, demokraattisuuteen kannustavia ja yhdenvertaisuutta alleviivaavia. Mutta mutta..
Puolueiden käytännöt ovat sellaisia, että puoluejohtoon valikoituu vain tiukan seulan kautta (yleensä). Demaritkaan eivät pysyneet yleisen kansanvallan kaudella Ahtisaaren presidenttiehdokkuuden kautta pidempään. Puolue petettiin, kun Ahtisaari valittiin Sorsan "varman" ehdokkuuden sijasta. "Kansa" petti Sosialidemokraattisen puolueen. Noh Ahtisaarelle kostettiin kuuden vuoden kuluttua.
Jos mietimme kokoomuksen tai keskustan viimeisimpiä puheenjohtajia, osa on valikoitunut kokoomuksen tai keskustan kentän silloisesta tahdosta. Pertti Salolainen valittiin aikoinaan kokoomuksen kentän tahdosta puheenjohtajaksi. Hän oli jatkuvan kampituksen kohteena puoluetoimiston masinoimana. Salolaisen kauden valtionvarainministerin muistelmissa todistetaan Viinasen käyneen hallitusneuvotteluita sosialidemokraattien kanssa salaa puheenjohtajaltaan. Melkoista kentän tahdon ja päähallituspuolueen vähättelyä. Myöhemmin Sauli Niinistön (huudettiin autöritäärisenä ihmisenä johtajaksi) "Management by Perkele" puheenjohtajuuden jälkeen puheenjohtajaksi valittiin järkevä ihminen, joka halusi yhteistyötä uudistuskykyisien voimien kanssa. Häntä puukotettiin selkään omien taholta siinä määrin, että sääliksi kävi. Kokoomus ei ollut valmis Suomen asettamiseen länsimaisiin olosuhteisiin.
Keskustan puheenjohtajaksi valittiin 2000-luvun alussa kentän suosikki, Anneli Jäätteenmäki. Autoritäärinen Esko Aho ei ollut päässyt yli häviöstään presidentinvaaleissa Tarja Haloselle ja moninaisten oiketteluiden jälkeen luopui keskustan puheenjohtajuudesta. Anneli oli kentän ja pohjanmaalaisten suosikki, huolimatta veljeilystään vasemmistolaisten arvojen kanssa. Anneli Jäätteenmäen paljastuminen äärivasemmistolaiseksi myyräksi ei tietenkään tarkoita keskustassa mitään pahaa, koska keskustan vihollinen ei ole äärivasemmisto Suomessa, vaan markkinahenkeä ymmärtävä sosialidemokratia etelässä. Pikapäämisteriys loppui skandaaliin, kepulaistenkin päät painuivat aitoon häpeään. Ketään muuta ei saatu pääministeriksi suostumaan, kuin ....
Kuten alussa annoin ymmärtää, autoritäärisyys vaihtelee suurten puolueiden sisällä. Suomalaiset puoluejohdot eivät luota kansaan, eivätkä puoluejäseniinsä koko ajan. Demokraattisesti kannatettavien johtajien jälkeen mielellään tukeudutaan "annettuihin johtajiin". Manttelin periyttämisestä ja saappaiden antamisesta perilliselle on suurissa puolueissa kokemusta. Rafael Paasion antama perintö Kalevi Sorsalle toimi kekkoslovakiassa, samoin Rihtniemen kuoleman siirtämän poliittisen perinnön siirtäminen Holkerille, ja edelleen Suomiselle onnistuivat mainiosti, Junniloita lukuunottamatta kaikki söivät "annetusta pöydästä".
Suhteet muuttuivat 1980-luvun lopulla. Kalevi Sorsa onnistui vielä periyttämään puheenjohtajuutensa oman puheenjohtajuutensa varmistaneen isän pojalle. Pohjois-korealaiset asenteet istuivat vielä kekkoslovakian demareissa. Pertti Paasio ei onnistunut, ei myöskään "talousliberaali" Ulf Sundqist. Demarit olivat ymmällään ja valitsivat puoliväkisin "väliajan kaudeksi" EU-myönteisen Paavo Lipposen puheenjohtajakseen. Lipponen on harvinainen sekoitus kansanvaltaista ja autoritääristä johtamismallia. Hän suojelee kansanvaltaisia instituutioita raivokkaasti, samalla arvostellen niiden toimijoita mahdollisten väärintoimintojen johdosta. Lipponen on sellainen tasavallan patruuna.
Kataisten ja Vanhasten aikana autoritäärisyys ei näy eleissä. Se on kohteliasta vastuunsiirtoa seuraaville hallituksille.
näyi ainakin kevään 2007 ministerivalinnoissa. Äänikuningatar ja pitkäaikainen valtiopäivämies Tiura heitettiin sivuun kuin rukkanen. Vielä ilveiltiin: korkeintaan käsililaukun kokoisen salkun sopivan Tiuralle. Sitten ei järjestetty edes sitä hänelle. Kokoomus oli asettanut Tiuran kansanedustajaehdokkaaksi. Herääkin kysymys, hoopottaako kokoomus kansaa asettamalla sellaisia ehdokkaita, joilla ei ole mahdollisuutta kansalta saamistaan valtakirjoista ja tehdystä valtiopäivätyöstä huolimatta edetä ministeriksi. Jos näin on, on silloin parempi, että ei aseta ehdokkaaksi tai ilmoittaa siitä sitten kansalle ennen äänestystä. Kyllä minusta elämä tässä tasavallassa soljuu paljon paremmin, kun "ajetaan niillä hevosilla" kuin kansa antaa. Se kai se on se länsimaisen demokratian tarkoitus, eikä autoritäärinen juppimaisuus.
"
kaveriksi sinne pottukellariin, Korhosellahan on se kuulu Jorma
Ennenhän Suomessa syötiin paljon perunaa pääaterioilla. Nykyisin Suomi on muuttunut, pasta ja vihannekset muissa muodoissa ovat syrjäyttäneet perunan.
Peruna on kuitenkin edelleen läheinen keskustalaisille. Puoluesihteeri Korhonen pakenee puoluetovereitaan ja mediaa "perunakellariin"? Toisaalta puheenjohtaja Vanhanen viettelee naisiaan kehittyneellä perunalla, uuniperunalla. Uuniperunaa ennen ja jälkeen saunan, uuniperunaa ennen ja jälkeen panon. Pikkuisen yksipuoliselta pelkkä peruna vaikuttaa, mutta jos tykkää?
vaikuttaa hyvin yksinkertaiselta, ei ihme jos joku pääsee vaikka hotellihuoneyön, (ei tapahtunut mitään) kautta ministeriksi ja joku kiristelisi hieman suitsia.
Matti Vanhasesesta kuvastuva prototyyppi on patologinen valehtelija, joka hylkää kohteensa hetkellisen mielihyvänsä täytyttyä. Ystävyyssuhteet perinteisissä merkityksissä ovat mahdottomia. Säälittävää ja antaa tilaa muille moraalittomille.
Luuletko, että Tiuralla olisi loikkauksen jälkeen vielä äänestäjiä?
loikata. Lapsethan ne ovat elämän päätarkoitus ja Tiurahan saa jo hyvän eläkkeen eduskunnasta.
Tiuran kannatus voi puolittua, kuten Karpelankin, mutta puolittuneella kannatuksellaankin (loikkarina) hän on vahvoilla pienemmässäkin puolueessa. En toki sitä toivo, siis Tiuran menestystä. Minusta puolueloikkarin pitää aina lähteä siitä, että hän eroaa puolueestaan ja lähtee ehdokkaaksi uuden puolueensa listoilla. Reilua äänestäjien kannalta.
Demareihin Tiura sopii oikein hyvin. Siellähän tunnetusti järjenkäytölle ei paljon painoarvoa anneta vrt. Erkki Tuomioja vastaan Jutta Urpilainen), vaan suurella suulla ja armottomalla kimiyksellä pärjää.
Entäpä persut? Heillehän Tiura olisi oikea lottovoitto ja eikös juuri persut ole kaipailleet valtakunnantasolla tunnettua naispolitikkoa riveihinsä?
Tilanne näyttää tämänpäiväisen selvityksen jälkeen siltä, että asiassa on Tiuran sana Korhosen ja Merisalon sanaa vastaan. Nyt pitäisi Merisalon antaa puhelunauhansa medialle sellaisinaan ja media saisi ne julkaista, niin kuin Tiura pyysi "kokonaan ja pätkimättä" niin, että puheiden asiayhteys ja tarkoitus eivät jää lukijoiden tulkinnan varaan.
Jotain kertoo sekin, että Tiura on jättäytynyt omasta pyynnöstään pois vaalipiirinsä kokoomusyhdistyksen kansanedustajaehdokkaita koskevasta jäsenäänestyksestä. Hän näyttäisi haluavan, että asia selviää ennen kuin hän ilmoittaa jatkostaan, koska jäsenvaali näin sekavassa väitteiden sopassa voisi tuoda hänelle vähemmän ääniä, mitä hän ansaitsisi.
Eli: asia olisi hyvä koettaa selvittää, koska Merisalolla kerran on nauhat keskusteluistaan. Tiuran väite Apu-lehden haastattelussa nimittäin oli sen verran kova, että on vaikea uskoa täyspäisen naisen ryhtyvän julkistamaan noin kovia väitteitä, jos hän olisi itse ollut se, joka aloitti puheet loikkauksesta.
Mutta, jos Tiura valehtelee, niin paluuta eduskuntaan kokoomuksen listoilta hänellä ei enää voi olla.
..sellainen yksisilmäinen puoluepukari, joka vielä uskoo Tiuran "meriselitykset" puolueloikkaus jupakastaan todeksi.
Vain tämä on Faktaa: 1.Tiuraa ei katsottu ministeri kelpoiseksi kokoomuksessa, vaikka äänikuningatar olikin. 2. Tiura yritti kiristää kokoomusjohtoa uhkailemalla puolueloikkauksella, jos ei pääse kulttuuri ,tai opetusministeriksi.3.Tiuran uhkailuja ei otettu todesta kokoomuksessa. 4. Tiura otti yhteyttä keskustapuolueeseen todistaakseen uhkailunsa, mutta hallitusovi ei auennut. 5.Seuraavaksi TIURA yritti ministeriksi keskustan kautta. Tiura otti yhteyttä KOrhosen kautta Vanhaseen ja sopi Vanhasen kanssa yhteisestä tapaamisesta.6. Kun Tiuralle tehtiin selväksi, että keskusta ei tule hyväksymään häntä missään tapauksessa ministeri kiintiöönsä Tiura perui tapaamisen Vanhasen kanssa.
7. Tiura palasi asiaan AVUN haastattelussa tänä keväänä, jossa haastattelussa hän syytti keskustan johtoa moraalittomasta yrityksestä liehitellä häntä siirtymään keskusta ryhmään. Että sellainen VALEHTELIJA ja juonittelija tämä tämänkertainen KOKKAREIDEN ÄÄNIKUNINGATAR. HYI HELVETTI.
"Demarit eivät ikipäivinä ota noin epäluotettavaa yksilöä jäsenekseen, joten se siitä."
Onhan niillä se turkulainen kunnallispoliitikkokin, joka piti miljonäärin tytärtä vankinaan pari viikkoa ja sai siitä jo tuomionkin, joten ei yksi loikkari ole ongelma eikä mikään.
Kunnallistasolla erehdyksiä tapahtuu, valtakunnan tasolla demarit näyttäisivät olevan tarkempia.
Ei vaan kyllä Marja jatkaa Kokkareiden ilona ja äänikuningattarena. Manse saa aina arvoisensa edustajat.
Marja Tiura on Pirkanmaan oma Kauko Juhantalo. Aina sieltä jotain ääniä tulee, kun pesukoneet ja thailippikset kirpputorille kantaa.
Tiura loikkaa seuraavissa vaaleissa siviiliin. Sillä tuskin enää löytyy niin pöljiä ihmisiä, jotka hänet uudelleen eduskuntaan äänestäisivät. Siviilissäkin voi olla aika hankalaa löytää uutta duunia, kun on tuolla lailla ja tuossa mittakaavassa mokaillut. Toinen iltapäivälehti listaisi peräti viisi kansanedustajalle sopimatonta aktiviteettia alkaen lippusotkusta päätyen huonekaluihin. Tämä loikkaamissotku ja sen tiimoilta valehtelu taitaakin olla jo kuudes munaus. Vaalirahojakaan Tiura ei ole vielä maksanut takaisin, vaikka muut kokoomuslaiset ovat sen yhteisestä päätöksestä tehneet.
Tiura avautui sopivasti näin pääsiäisen alla ja aivan kuin marttyyrin osaa pääsiäisnäytelmään hakien. Viattomuuttaan vannoen ja tekemällä itsestään sijaiskärsijän hän ehkä luulee välttävänsä "ristiinnaulinnan" ja saavansa kansalta anteeksi. Ehkä on vielä niitäkin, jotka tuohon täkyyn tarttuvat.
Papukaijamaisuuden perusteella SDP:hen.