Nyt kun Pääsiäistä vietetään ja monet kyläilee omaisten ja sukulaisten luona niin kysynpä että miten menee suvun kanssa? Onko välit sydämelliset vai jäätävät vai onko välejä enää ollenkaan?
Säilyykö välit omaisiin ja sukulaisiin vaikka toinen uskoo ja toinen ei? Vai tuleeko uskonasiat aina riidan merkeissä häiritsemään ihmissuhteita?
Onko juhlapyhistä tullut pakollisia vierailupäiviä jolloin kiristellen hampaita lähdetään kyläkierroksille vai onko lupa viettää pyhäpäivät omassa seurassa tai Herran seurassa? Kokeeko joku että hänet on jätetty yksin ja unohdettu?
Hyvää Pääsiäistä kaikille!
Säilyykö välit omaisiin ja sukulaisiin vaikka toinen uskoo ja toinen ei? Vai tuleeko uskonasiat aina riidan merkeissä häiritsemään ihmissuhteita?
Onko juhlapyhistä tullut pakollisia vierailupäiviä jolloin kiristellen hampaita lähdetään kyläkierroksille vai onko lupa viettää pyhäpäivät omassa seurassa tai Herran seurassa? Kokeeko joku että hänet on jätetty yksin ja unohdettu?
Hyvää Pääsiäistä kaikille!
Vastaukset 36
Vanhimmat
Kiitos kysymästä, hyvin on mennyt ei uskovaisten kanssa.
Naapurin mammalla (ei uskova) oli tänään synttärit ja kutsui minutkin
juhliin. Käytin puheenvuoron ja luin erään koskettavan pienen
kertomuksen.
Päivän sankari kyynelsilmin kiitteli että hyvä kun tulit ja tuon
kertomuksen luit,,,, eikä ollut kuin muutama sana uskosta.
(kaikki läsnäolevat tietävät että olen uskossa)
Omat sukulaiset asuvat kaukana, emmekä tapaa montakaan kertaa vuodessa.
Onneksi on hyvät nettiyhteydet, eikä ole ongelmia ihmissuhteissa.
Kaikki tämä on Jumalan armoa, josta saan kiittää
hyvää Jumalaa, Jeesuksen nimessä.
Huomenna on sitten kokouksen vuoro ja kotikäynti.
Hyvää Pääsiäisen jatkoa.
Sehän hauskaa että pääsit synttäreillä käymään. Se oli varmaan hyvä kertomus minkä luit. Jumala voi käyttää niitäkin kertomuksia missä ei ole monta sanaa uskosta. Hyvin erilaiset asiat puhuttelevat ihmisiä ja näihin saamme pyytää viisautta ja johdatusta Jumalalta.
En minäkään usein tapaa sukulaisia enkä omaisia kun ovat kaukana. Puhelimessa puhutaan silloin tällöin, tänään viimeksi äidin kanssa. Emme ole sukurakkaita mutta eipä nyt sentään ilmiriidoissakaan onneksi kenenkään kanssa olla. :)
Hyvät Pääsiäisen jatkot myös.
rouvansa kassa lähes kokopäivän, ja oli ihan sukuslais yhteyttä, se on aina erilaista, kuin vieraan, vaikka olisi kuinka hyvä ystävä, yhtään ystävää väheksymättä ! Verisukulaisuus on ainutlaatuista jokaisen kohdalla.
* Ja aivan samoi on Jeesuksen veren yhtys Hengen yhdydsiteellä Pyhän Hengen osallsuudessa taas aivan omaa yhteyttä, jota ei kokea missään maaulla eikä kenenkään muun kanssa, molemmat veri "sukuslaisuudet" ovat tärkeitä ja voimaa antavia ja elämän myönteistä ! Hyvä kysymys on aloituksesi !
Se on totta että sukulaiset ja omaiset on tärkeitä ja on suuri asia jos suhteet sinne suuntaan on kunnossa, se kun ei ole mikään itsestäänselvyys. Onhan Suomi24:lläkin tuo Suku on pahin -palsta jossa jotkut purkaa pahaa oloaan liittyen sukulaissuhteiden kiemuroihin. Jeesuskin lupaili eripuraisuutta ennemmin kuin rauhaa...
Luuk.12:51-53 "Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhan? Ei, sanon minä teille, vaan
eripuraisuutta. "Sillä tästedes riitautuu viisi samassa talossa keskenään, kolme joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan". "Isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtänsä vastaan ja tytär äitiänsä vastaan ja miniä anoppiansa vastaan".
Mutta hyvä se on jos ei ihan noin huonosti asiat ole. Hyvää Pääsiäisen jatkoa!
Olen ajatellut, että uskoontulon alkuaikoina sain kokea
eritasoista vihamielisyyttä ja pahoja sanojakin halveksivassa
mielessä uskoni tähden.
Onneksi rakkaussuhde Jeesukseen oli niin palava että en kompastunut mitään
negatiivistä sanomaan, tekemään, tai osoittamaan mieltäni.
Ymmärsin että vihollinen heidän kautta hyökkäsi, kun eivät Jeesusta tunteneet.
Nyt osa on jo mullan alla ja heidän sielunsa kohtalon tietää Jumala yksin.
On hienoa kun sai nekin ennen uskoontuloa tapahtuneet ikävät asiat
hoitaa kuntoon ja sopia puhelimitse, kun harvoin nähtiin/nähdään.
Kyllä armon kokeminen Jeesuksessa on ihmeellinen, se vaikuttaa
näidenkin päivien aikana siunaavaa ja esirukousmieltä ihan kaikkia
ihmisiä kohtaan - myös tällä palstalla olevia.
suvaitsevaisuus niin yksilöllistä ja usein kasvatuksestakin kiinni.
Usein olen palstoilta lukenut että uskovaisten ja ei-uskovien ystävyys ja perhesiteet on katkenneet, mutta eihän sitä pidä yleistää kaikkiin.
Se on sitä suvaitsemattomuutta ja suvaitsemattomuutta tai ymmärtämättömyyttä on myös se jos ilmaisee vihana erilaisen mielipiteen esittäjän.
Eiköhän suvaitsevaisuus, tiedon lisääntyessä, ole viime aikoina mennyt isoin harppauksin parempaan suuntaan.
Pahempaa se asia oli ennen kun itsekin törmäsin vastaavaan lähiympäristössä.
Raamatusta lisää tuskaa.
Olen joskus ajatellut mitä se tarkoittaa.
Sitten käsitin, että esim. mitä enemmän ymmärrän ihmisen kohtalosta
kuoleman jälkeen, sitä suurempi hätä tulee sieluista(ihmisistä)
jotka eivät ole vielä Jumalan lapsia.
Toisaalta vastuu uskovaisena on toinen asia joka lisää tuskaa,
kun kokee oman avuttomuutensa ja näkee heikkoutensa.
Samalla se synnyttää toivoakin, onhan Jeesus voittanut
kaiken pahan vallan ja kun aika koittaa,
ilmestyy Hän ja vie jälleen eteenpäin Jumalan suunnitelmaa
suuren harppauksen tämän maailman kohdalla - ja ihmisen.
sinun uskomukseen perustuvaa ja meidän ei-uskovaisten näkökulmasta murehdit turhaan meidän puolesta.
Jos murehtimisesi johtaa käytännön tekoihin, esim. tyrkyttämään omaa uskoasi toisille niin se on myös suvaitsemattomuutta ja vastoin monia ihmisten perusoikeuksia, joita on lueteltu laissa ja kansainvälisissä artikloissa ja julistuksissa.
palstalaisista Jumalalle enemmän, minun ei tarvitse puhua
palstalaisille niin paljon Jumalasta.
En minä pysty ketään pelastamaan mutta Jumala voi.
Suvaitsevaisuus on sitä että voidaan vaihtaa mielipiteitä
vaikka elämän periaatteet eivät lepääkään samalla perustuksella.
Toisaalta etuoikeuteni ja myös velvollisuuteni Jeesuksen löytäneenä on tuoda se esille
ne mahdollisuudet, jotka Hän tarjoaa ihmiselle.
Suvaitsevaisuutta on myös kuunnella ja kommentoida.
Minun ei pidä tyrkyttää mutta jos kysyt, tai kirjoitat sellaista,
ja mielipiteeni on sama kuin Raamatun, voin sen kirjoittaa, etkä sinä suutu.
Enkä minä suutu vaikka olet eri mieltä.
Olmmeko samoilla linjoilla tässä asiassa?
jotakuinkin noin on.
Jos joku on kiinnostunut vaihtamaan mielipiteitä niin voi kertoa ja jos joku kysyy niin silloin voi myös ehdotella tai suositella omaa näkemystään toiselle.
ollen olen alkanut oppimaan jotakin keskustelusta.
Kiitos.
Olet näyttänyt esimerkkiä joissakin mielipiteissäsi.
Olen ajatellut että tuosta kannattaisi ehkä ottaa mallia.
Tämä oli rohkaisevaa,,,en ole sitten ihan toivoton tapaus
keskustelun oppimistaitojen suhteen.
Kiitos avustasi.
Täytyy kyllä myöntää että olen inhimillinen ja joskus mokailen mutta kuitenkin vahingossa tai tietämättäni.
jos rehellisiä ollaan.
Suvaitaan sekin- ihmisiähän me ollaan.
Ja arvokkaita sellaisia kaikkine hienoine ominaisuuksineen.
"Olen ajatellut, että uskoontulon alkuaikoina sain kokea
eritasoista vihamielisyyttä ja pahoja sanojakin halveksivassa
mielessä uskoni tähden".
"Onneksi rakkaussuhde Jeesukseen oli niin palava että en kompastunut mitään
negatiivistä sanomaan, tekemään, tai osoittamaan mieltäni.
Ymmärsin että vihollinen heidän kautta hyökkäsi, kun eivät Jeesusta tunteneet".
Muuten samantapaisia kokemuksia mutta en ole onnistunut olemaan aina negatiivista sanomatta tai ajattelematta tai jättämään oman puolustamiseni Jumalalle. En ole erityisen ansioitunut uskon vaelluksessani, olenpahan vaan edelleen elossa ja uskossa monista hyökkäyksistä huolimatta.
kirjoittamani tilanteet ja onnistumiset eivät olleet minun onnistumisia,
vaan Jeesuksen.
Kyllä muissa yhteyksissä minäkin kompastelin, jos en aina sanoin,
niin vihamielisten ajatusten kanssa jouduin painimaan.
Onneksi Jeesuksessa saimme armahduksen ja uuden voiman
jokaiselle päivälle.
Hän on uskollinen.
Olkaamme rohkealla mielellä, armo ja veri riittää.
On riittänyt minunkin monien epäonnistumisten yli.
(tai Jeesuksen epäonnistuminen ja MINUN onnistuminen, eikö?)
Hyvin menee, mutta menköön.
Hyvää pääsiäistä!
suvunkin kanssa,kun valimatkaa on jonkun 10000 km tai sinne pain....ei ole ainakaan liian usein ovelle potkimassa... joskus saisi olla vaikka useimminkin.
vanha kiinalainen sananlasku sanookin---valimatka tekee ystavia-- pittaa paikkaansa
Hiski Salomaalle (alk. Hiskias Möttö).
http://www.youtube.com/watch?v=P59U0jFMxxo
Olipa mukava pitkästä aikaa kuulla tuo vanha laulu. Ennen lapsuuskodissa kuunneltiin Metsäradiot ja Sävellahjat ja tuokin kappale niiltä ajoilta mieleen muistuu.
Tässä toisen reissumiehen mielestäni aika kaunis kappale.
http://www.youtube.com/watch?v=DIWFqFuD8a8
On sitä välimatkaa hyvä olla edes jonkun verran.
Snl.27:10 "Ystävääsi ja isäsi ystävää älä hylkää, äläkä hätäpäivänäsi mene veljesi taloon: parempi läheinen naapuri kuin kaukainen veli".
Metsäradiossahan Hiski soi paljon.
Rautavaara on täyttä rautaa ja mielestäni Suomen paras laulujen tulkitsija karismaattisella äänellään ja oli legenda muutoinkin niin urheilussa kuin haastattelu-lausunnoissaankin.
Hyvää yötä
hiski laulaa paatoksella,johon ei taida nykylaulajat yltaa lahimainkaan..ja viela ,kun on ollut omakohtaiset kokemukset...
en valitettavasti ole hiskille sukua...olisi mukavaa..
mutta kylla on hiukkasen tullut isoa mannerta koluttua..torontossa olen asunut lannella kauankin.
west is the best....usaa...ta olen matkustellut halki ja poikki..floridassa en ole ollut..[en tykkaa alligaateista] paitsi laukkumateriaalina..
mutta sanoppas..miksi tiskarin polkassa hiski laulaa--kylla torstai meita nyt lohduttaa??
tuohon on selva syy..tere..l-h
Ensimmäisenä tulee mieleen että torstai oli tilipäivä.
torstai oli köksapiikojen ja renkien vapaapaiva silloin..siksi se lohdutti
[voi myos olla tilipaivakin en tuota tieda] tere--l-h
muata-- mina menen paivaunille[nap] kello on 2.57 iltapaivaa... oita vua teille
emantakin kuorsaa olohuoneessa,niin etta kattolamppu helisee...
Hyvät yöt kaikille!
http://www.youtube.com/watch?v=pIbS4mXrPAQ&feature=related
riittää 300 - 4000 km välimatka, tilapäisesti enemmänkin,
kun Brasialassa joku perheestä on.
Hyvät puolensa molemmissa, mutta tärkeintä on,
ettei ole "hampaankolossa" kielteisiä juttuja,,,,
juuri ennen Pääsiäistä moittivia puhelinsoittoja kun olimme aikaisemmin erään vanhuksen pyynnöstä todistaneet hänen omakätisesti kirjoittaneen nimensä laatimaansa testamenttiin, jolla hän määräsi omaisuutensa jollekin yhdistykselle, siis muille kuin omille serkuilleen. Häneltä ei jäänyt elossa olevia lapsia eikä lasten lapsia.
Ennen testamentin laatimista hän antoi ymmärtää että serkut ja heidän perillisensä suhtautuivat hieman ynseästi hänen vierailuihinsa ja yhteyden ottoihinsa. Nyt he kuitenkin hyvin arvattavasta syystä olisivat kovin kiinnostuneita hänen viimeisistä hetkistään ja myös kohtalaisen suuresta omaisuudestaan. Ei hän ollut uskovainen eikä Jumalan kieltäjä, sanoi olevansa epäilevä tuomas, joka joskus tunsi olonsa yksinäiseksi ja kertoi elämästään.
´
Siinä on eräällä tavalla "sukurakkaus" herännyt eloon sitten sukulaisen elämän päätyttyä. Surullista kyllä, olen havainnut tuttavapiirissä sitä että selän takana valitetaan omaisen tai sukulaisen ikävistä luonteenpiirteistä ja tavoista mutta asianomaiselle ei uskalleta mitään näistä puhua, kun ei haluta ottaa kipeitä asioita esille koska siinä voisi vaarantua tulevan perinnön suuruus. Eihän se puhuminen välttämättä muuta ihmisen tapoja mutta ainakin hänellä olisi mahdollisuus tarkistaa tyyliään. Totta on myös se, että on äärimmäisen vaikeaa toista loukkaamatta ottaa sellaisia asioita esille jos itse kokee joutuneensa väärin kohdelluksi jo vuosien ajan.
Erään ystäväni isä on puheiden perusteella varsinainen tyranni ja käyttäytynyt edesmennyttä vaimoaan ja tytärtään kohtaan todella huonosti mutta nämä ovat vain kuunnelleet tätä käyttäytymistä eivätkä ole koskaan antaneet palautetta asianomaiselle itselleen. Voin huomata ystävästäni miten tuollainen alistava ja mitätöivä suhtautuminen isän taholta on vaikuttanut häneen. Eivät ole uskovaisia mutta ehkä tuo jonkun uskovaisen mielestä on hyvin "kristillinen" tapa ottaa vanhemmalta vastaan millaista tahansa palautetta? Luulen että itse olisin antanut tulla samalla mitalla vaikka uskovainen olenkin. Mutta kukin tyylillään. On vaan tosi helppo katkeroitua kun joutuu väärin kohdelluksi ja ketäpä meitä se katkeruus ei olisi vaanimassa?
Kohta se on tämäkin Pääsiäinen ohi kun on jo maanantai. Hyvää 2.pääsiäispäivää!
Perinnön saamisen takia "sukurakkauden" olisi pitänyt herätä aikaisemmin. Serkut eivät peri, ja ilman testamenttia jäämistö menee valtiolle. Tavallisten ihmisten tavalliset jäämistöt valtio yleensä luovuttaa vainajan asuinkunnalle.
"Kohta se on tämäkin Pääsiäinen ohi kun on jo maanantai. Hyvää 2.pääsiäispäivää!"
Kiitos, sitä samaa.
Testamentin voi tehdä niin, ettei todistajien tarvitse nähdä sen sisältöä. Riittää, kun todistajat tietävät, että kysymyksessä on testamentti eli jälkisäädös. Testamentin sisältö tulee tällöin ilmi vasta perunkirjoituksessa. Testamentin toimeenpanijana toimii yleensä vainajan valitsema henkilö. Joskus "lähin omainen" voi olla viranomainen, joka panee testamentin käytäntöön eli toteuttaa vainajan viimeisen tahdon.
serkutkin tietyissä tilanteissa ovat perillisiä.
minulla ovat testamentin tekijät kirjoituttaneet useita sekä hallintaan että omistukseen oikeuttavia testamentteja. Eihän siitä vielä kovin kauan ole, kun serkuilla vielä oli perimisoikeus. Testamentin todistajien päätarkoitus on todistaa että perinnön jättäjä itse on oikeuskelpoisena ollessaan omakätisesti testamentin allekirjoittanut.
´
niin että jos isän tai äidin veli tai sisar ehtii periä veljensä ja sisarensa, mutta kuolee ennen kuin perinnönjako on suoritettu, heidän lapset, siis serkut, tätien ja setien lapset saavat ikään kuin kiertotietä serkuiltaan perintöä.
´
Esim.
Salomon kuolee naimattomana ja lapsettomana ja hänet perivät hänen elossa olevat sisaruksensa Saara ja Simeon. Simeon kuolee ennen kuin häntä ennen kuolleen Salomonin jäämistön perinnönjako on suoritettu tai edes perunkirjoitusta on tehty. Salomonin perintö menee Saaralle ja Simeonin lapsille, mutta Simeonin lapsille veljensä jälkeen kuolleen isänsä perintönä, koska tämä oli elossa Salomonin kuollessa.
Saara on sisarena veljensä Salomonin perillinen. Simeonin lapset perivät isänsä Simeonin veljeltään Salomonilta saaman perinnön, mutta eivät itse ole suoraan vanhapoika-setänsä Salomonin perillisiä.
Jos Simeon olisi kuollut ennen veljeään Salomonia, Simeonin lapset perisivät suoraan setänsä Salomonin yhdessä tätinsä Saaran kanssa, koska sisarusten lapset perivät isänsä/äitinsä ilman rintaperillistä kuolleen sisaruksen. He tulevat laillisina perijöinä perintöön oikeutetun vanhempansa sijaan. Jos Simeonilla on kaksi lasta, nämä perivät kumpikin neljänneksen ja täti Saara puolet Salomonin jäämistöstä.
Jos kaikki sisarukset ja heidän vanhempansa ovat kuolleet ja jäljellä on vain ilman rintaperillisiä olevia serkuksia, nämä eivät enää peri toistensa jälkeen jättämää omaisuutta ilman testamenttia.
Pläkki!
Nyt ok, tosin ei kovin usein nähdä välimatkan takia.
Alussa oli vaikeampaa, koska varsinkin miehen suku oli korkeakirkollista
ja antoi myös asenteidensa näkyä.
Joskus joku veljistä oli kutsunut meidätkin tyttärensä rippikirkkoon,
mutta toinen veli totesi heti hautuumaan kulmalla
kirkkoon mennessä: Mitäs te täällä teette?
Lahkolaiset, nääs....
Mutta siunaamaan meidät on kutsuttu, että siunauksen perisimme.
:)