Koirakuiskaaja

eivät verrattavissa, toinen on kouluttaja ja toinen psykologi

Mie kyl tykkään Victoriasta enempi. Hän hoitaa koiran ongelmia ratkomalla ongelman syyn ja hoitamalla sen pois päiväjärjestyksestä, mut Cesar kouluttaa koiran vain olemaan reagoimatta asiaan, eikä niinkään sitä miksi koira reagoi.

Esimerkkinä: Molemmilla kouluttajilla asiakkaana koira, joka hyökkäili rullalautojen kimppuun. Victoria totutti koiran olemaan pelkäämättä rullalautoja ja se rauhoitti koiraa, vaikkei se koskaan kai oppinu niistä tykkäämään.

Mut Cesar vaan kielsi koiraa näyttämästä pelkoaan pukkaisemalla(ei potkaisemalla) koiraa jalalla kylkeen aina, kun se meinas ärähtää rullalaudalle. Näin koira pelkäsi niitä edelleen ja nyt vielä pelkäsi rangaistuksen pelossa näyttämästä pelkoaan. Ei hyvä minusta.

Victorian metodit vievät tietty vähän enempi aikaa ja vaativat muutenkin omistajalta enempi panostusta, mutta ovat järkevämpiä ja pehmeämpiä keinoja. Se, että koiraa vain kielletään tekemästä jotain ei auta koiraa ymmärtämään tilannetta ja opittavaa asiaa. Se oppii vain, et tulee "monoa" jos en tottele :(

VS vs CM kirjoitti:

Mie kyl tykkään Victoriasta enempi. Hän hoitaa koiran ongelmia ratkomalla ongelman syyn ja hoitamalla sen pois päiväjärjestyksestä, mut Cesar kouluttaa koiran vain olemaan reagoimatta asiaan, eikä niinkään sitä miksi koira reagoi.

Esimerkkinä: Molemmilla kouluttajilla asiakkaana koira, joka hyökkäili rullalautojen kimppuun. Victoria totutti koiran olemaan pelkäämättä rullalautoja ja se rauhoitti koiraa, vaikkei se koskaan kai oppinu niistä tykkäämään.

Mut Cesar vaan kielsi koiraa näyttämästä pelkoaan pukkaisemalla(ei potkaisemalla) koiraa jalalla kylkeen aina, kun se meinas ärähtää rullalaudalle. Näin koira pelkäsi niitä edelleen ja nyt vielä pelkäsi rangaistuksen pelossa näyttämästä pelkoaan. Ei hyvä minusta.

Victorian metodit vievät tietty vähän enempi aikaa ja vaativat muutenkin omistajalta enempi panostusta, mutta ovat järkevämpiä ja pehmeämpiä keinoja. Se, että koiraa vain kielletään tekemästä jotain ei auta koiraa ymmärtämään tilannetta ja opittavaa asiaa. Se oppii vain, et tulee "monoa" jos en tottele :(

Lue lisää

Paha verrata: toinen on kouluttaja, toinen psykologi. Victoria käyttää metodeja, jotka jokaisen tulisi hallita jo koiraa alunperin kouluttaessa. Ne toimivat myös ongelmakoirille tai ongelmatilanteissa, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Siitä eteenpäin onkin sitten Millanin keinot toimivampia.

Hmm.. mitenhän asian selittäisi niin et kukaan tyhmempi ymmärtäisi: älä vertaa kouluttajaa ja psykologia.

Ei mitenkään helpompia "potilaita" ollu ne joita Victoria ohjelmassaan on kouluttanut, silti metodit toimineet hyvin. KOvapäinenkin koira tarvitsee ymmärtämystä miksi se käyttäytyy juuri niin kuin käyttäytyy. Niihin taustoihin Victoria pyrkii vaikuttamaan eikä vain kiellä koiraa toimimasta väärin, kuten C.Millan tekee. Mielestäni syiden ratkominen auttaa koiraa pidemmän päälle paremmin kuin vain rangaistuksen pelko.

marisa1 kirjoitti:

Ei mitenkään helpompia "potilaita" ollu ne joita Victoria ohjelmassaan on kouluttanut, silti metodit toimineet hyvin. KOvapäinenkin koira tarvitsee ymmärtämystä miksi se käyttäytyy juuri niin kuin käyttäytyy. Niihin taustoihin Victoria pyrkii vaikuttamaan eikä vain kiellä koiraa toimimasta väärin, kuten C.Millan tekee. Mielestäni syiden ratkominen auttaa koiraa pidemmän päälle paremmin kuin vain rangaistuksen pelko.

Lue lisää

Hienosti näyttää hallitsevan koiria, esim. sen yhden mäykyn asettaminen paikolleen emäntänsä sängyllä ilman että mäykky kävi häneen kiinni. Haluaisin nähdä saman tämän palstan (huom, ei tämän ketjun) asiantuntioilta. Silti pitää muistaa että telkkarissa ei näytetä kaikkea, eikä varsinkaan shown nimimiehen epäonnistumisia. Vanha sanonta "kaikki mikä lukee lehdessä ei ole totta" pitää paikkansa myös tv:ssä. Siitä huolimatta Cesar on mielestäni hyvä kouluttaja ja metodit fiksuja. Stilwellin opit näyttävät toimivan tv:ssä myös, mutta joku näiden välimuoto lienee hyvä.

Ketjun aloittajalle vastaisin että Cesarin metodit ovat oikein hyviä, varsinkin jos kyseessä on jo ongelmakoira. Victorian metodit taas sopivat lähes kaikille koirille, mutta: meille suomalaisillehan koirien ulkoiluttaminen ym. on itsestään selvä asia, toisin kuin amerikkalaisille / briteille näyttää ohjelmien perusteella olevan. Voi vaan ihmetellä kuinka moni koira maailmassa voi huonosti vaikka (tai sen takia) sille annetaan kaikki mahdollinen.

Joku kertoikin tuosta rullalauta esimerkistä. Toinen oli opettanut koiran sietämään lautoja, toinen peittämään sietämättömyytensä lautoihin.

Sitten kun ihmisillä on näitä "kovia" koiria, niin eihän koiraa sa mitenkään sietämään, kova koirahan ei opi mitään, joten nuo pehmeät keinot ei vain toimi. Sitten on harmi, että monet "kovat" koirat ovat myös teräviä ja hyökkääviä toisilta ominaisuuksiltaan. Eli herranJumala, miten hyökkäävää koiraa muka saisi siedätettyä, kun se laittaa vastaan jo kuritustkin mitä sille tarjotaan... Täytyy kurittaa siksi vähän kovempaa, onhan koira niin kova, kukkahattutädit helvettiin alta, kun puhutaan "kovasta" koirasta...

Eli jotain se kova koirakin oppii sitten sietämään: Kuritusta, sillä jossain vaiheessa se potku/tökkäsy kylkeen on jo niin epämiellyttävä, että "kova" eli tyhmäkin koira jo oppii, että kannattaa olla reakoimatta, ettei sitä potkua tule..

(Ja tuosta tyhmästähän ne omistajat vasta tykkäävät, mutta heiltä on jäänyt tajuamatta, että koiran hyökkäävyys tai terävyys ei liity koiran kovuuteen, vaan kovuus/ pehmeys sektorilla kuvataan ainoastaan koiran kykyä oppia asioita...)

Caniksessa aivan äärettömn hyvä artikkeli asiasta ja ohjaajien "tää on niin kova" asenteesta...

http://canis.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=54&Itemid=93

"Huonoa käytöstä katsotaan läpi sormien, koska on hienoa omistaa kova koira. Ja joskus omistajalle näyttää jopa olevan tärkeämpää, että koiralla on suuri taistelutahto, paljon toimintakykyä ja hyvä hermorakenne, kuin että se toimii hyvin metsässä tai tottiskentällä.

Huono käytös johtuu kuitenkin ennemminkin tavasta, jolla koira on koulutettu. On typerää syyttää sitä, että on saanut epätavallisen kovan tai epätavallisen voimakkaalla taistelutahdon omaavan koiran. On todistettavasti olemassa monia luonteeltaan kovia koiria, jotka huolimatta luonnon antamista "varusteistaan" käyttäytyvät esimerkillisesti ilmaistessaan maalimiehen, leikkiessään sen kanssa tai tavatessaan muita koiria ja ihmisiä. On siis selvää, että koulutustavalla on merkitystä koiran käyttäytymiseen. "

"Lisääntynyt aggressiivisuus on tunnettu rangaistuksen sivuvaikutus. Tutkimuksissa on todettu, että kivulle altistettu eläin hyökkää todennäköisemmin toisen eläimen kimppuun (Ulrich & Azrin, 1962) kuin eläin, jota ei ole altistettu kivulle."

"Ironista kyllä, joskus harjoittelu tuottaa lisää harmeja. Koiraa koulutetaan pakotteilla ja saadaan aikaan ongelmia, joita ratkotaan pakotteilla eli samoilla keinoilla, jolla ongelmat alkujaankin saatiin aikaan. Näin jokaisella harjoittelukerralla upotaan aina vain syvempiin ongelmiin.

On tärkeää huomioida, ettei kaikista koirista tule aggressiivisia, vaikka niitä koulutetaan pakottein ja fyysisin rangaistuksin. Suurin osa koirista mukautuu ja niistä tulee passiivisia. Tämä on jossain määrin rotukysymys: suursnautserista tulee helpommin aggressiivinen kuin englanninsetteristä. Mutta JOS havaitset mainitsemieni kaltaisia ongelmia, kannattaa hieman miettiä, miten koulutat koiraa."

" Milloin voit vaikuttaa?

Ei ole todellakaan kovin saada koiranomistajia uskomaan, että heidän ongelmansa suurelta osin johtuvat vääränlaisesta koulutustavasta. Sikailijakoirien ohjaajien tyypilliset vastaukset löytyvät tältä listalta:

1. Koirani on taistelunhaluinen ja minun täytyy voittaa se.

2. Koirani yrittää koko ajan testata minua. Jos annan sille pikkusormen, se vie koko käden.

3. En voi palkita sitä kovinkaan usein, koska silloin siitä tulee entistä villimpi.

4. Ei ole mitään hyötyä naksuttaa ja palkita koiraa, jos se on jo menossa täyttä vauhtia kohti toista koiraa.

5. Minun täytyy antaa sille palautetta, kun se tekee jotain väärin!

6. Positiivinen vahvistaminen toimii tietyillä roduilla, mutta kunnolliselle kovalle palveluskoiralle täytyy näyttää, missä kaappi seisoo! "

"Jos koirasta tulee kova, hankala tai vaikeasti palkittava, ongelma on todennäköisesti pakotepohjaisen koulutuksen noidankehässä, voimassa ja vastavoimassa, sekä muissa rangaistuksen sivuvaikutuksissa.

Lopuksi

Koiran sikailuun on aina syynsä. Valitettavasti ohjaajat usein syyttävät koiran ominaisuuksia ja yrittävät ratkoa ongelmia samalla tavalla kuin ne on alkujaan aiheutettukin eli fyysisillä pakotteilla."

... kirjoitti:

Joku kertoikin tuosta rullalauta esimerkistä. Toinen oli opettanut koiran sietämään lautoja, toinen peittämään sietämättömyytensä lautoihin.

Sitten kun ihmisillä on näitä "kovia" koiria, niin eihän koiraa sa mitenkään sietämään, kova koirahan ei opi mitään, joten nuo pehmeät keinot ei vain toimi. Sitten on harmi, että monet "kovat" koirat ovat myös teräviä ja hyökkääviä toisilta ominaisuuksiltaan. Eli herranJumala, miten hyökkäävää koiraa muka saisi siedätettyä, kun se laittaa vastaan jo kuritustkin mitä sille tarjotaan... Täytyy kurittaa siksi vähän kovempaa, onhan koira niin kova, kukkahattutädit helvettiin alta, kun puhutaan "kovasta" koirasta...

Eli jotain se kova koirakin oppii sitten sietämään: Kuritusta, sillä jossain vaiheessa se potku/tökkäsy kylkeen on jo niin epämiellyttävä, että "kova" eli tyhmäkin koira jo oppii, että kannattaa olla reakoimatta, ettei sitä potkua tule..

(Ja tuosta tyhmästähän ne omistajat vasta tykkäävät, mutta heiltä on jäänyt tajuamatta, että koiran hyökkäävyys tai terävyys ei liity koiran kovuuteen, vaan kovuus/ pehmeys sektorilla kuvataan ainoastaan koiran kykyä oppia asioita...)

Caniksessa aivan äärettömn hyvä artikkeli asiasta ja ohjaajien "tää on niin kova" asenteesta...

http://canis.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=54&Itemid=93

"Huonoa käytöstä katsotaan läpi sormien, koska on hienoa omistaa kova koira. Ja joskus omistajalle näyttää jopa olevan tärkeämpää, että koiralla on suuri taistelutahto, paljon toimintakykyä ja hyvä hermorakenne, kuin että se toimii hyvin metsässä tai tottiskentällä.

Huono käytös johtuu kuitenkin ennemminkin tavasta, jolla koira on koulutettu. On typerää syyttää sitä, että on saanut epätavallisen kovan tai epätavallisen voimakkaalla taistelutahdon omaavan koiran. On todistettavasti olemassa monia luonteeltaan kovia koiria, jotka huolimatta luonnon antamista "varusteistaan" käyttäytyvät esimerkillisesti ilmaistessaan maalimiehen, leikkiessään sen kanssa tai tavatessaan muita koiria ja ihmisiä. On siis selvää, että koulutustavalla on merkitystä koiran käyttäytymiseen. "

"Lisääntynyt aggressiivisuus on tunnettu rangaistuksen sivuvaikutus. Tutkimuksissa on todettu, että kivulle altistettu eläin hyökkää todennäköisemmin toisen eläimen kimppuun (Ulrich & Azrin, 1962) kuin eläin, jota ei ole altistettu kivulle."

"Ironista kyllä, joskus harjoittelu tuottaa lisää harmeja. Koiraa koulutetaan pakotteilla ja saadaan aikaan ongelmia, joita ratkotaan pakotteilla eli samoilla keinoilla, jolla ongelmat alkujaankin saatiin aikaan. Näin jokaisella harjoittelukerralla upotaan aina vain syvempiin ongelmiin.

On tärkeää huomioida, ettei kaikista koirista tule aggressiivisia, vaikka niitä koulutetaan pakottein ja fyysisin rangaistuksin. Suurin osa koirista mukautuu ja niistä tulee passiivisia. Tämä on jossain määrin rotukysymys: suursnautserista tulee helpommin aggressiivinen kuin englanninsetteristä. Mutta JOS havaitset mainitsemieni kaltaisia ongelmia, kannattaa hieman miettiä, miten koulutat koiraa."

" Milloin voit vaikuttaa?

Ei ole todellakaan kovin saada koiranomistajia uskomaan, että heidän ongelmansa suurelta osin johtuvat vääränlaisesta koulutustavasta. Sikailijakoirien ohjaajien tyypilliset vastaukset löytyvät tältä listalta:

1. Koirani on taistelunhaluinen ja minun täytyy voittaa se.

2. Koirani yrittää koko ajan testata minua. Jos annan sille pikkusormen, se vie koko käden.

3. En voi palkita sitä kovinkaan usein, koska silloin siitä tulee entistä villimpi.

4. Ei ole mitään hyötyä naksuttaa ja palkita koiraa, jos se on jo menossa täyttä vauhtia kohti toista koiraa.

5. Minun täytyy antaa sille palautetta, kun se tekee jotain väärin!

6. Positiivinen vahvistaminen toimii tietyillä roduilla, mutta kunnolliselle kovalle palveluskoiralle täytyy näyttää, missä kaappi seisoo! "

"Jos koirasta tulee kova, hankala tai vaikeasti palkittava, ongelma on todennäköisesti pakotepohjaisen koulutuksen noidankehässä, voimassa ja vastavoimassa, sekä muissa rangaistuksen sivuvaikutuksissa.

Lopuksi

Koiran sikailuun on aina syynsä. Valitettavasti ohjaajat usein syyttävät koiran ominaisuuksia ja yrittävät ratkoa ongelmia samalla tavalla kuin ne on alkujaan aiheutettukin eli fyysisillä pakotteilla."

Lue lisää

Yleensä yritetään laittaa "kova kovaa vastaan", vaikka koiraa auttaisi paljon paremmin se, että asian taustoihin kiinnitettäis huomiota ja katottaisiin miksi koira on niin "kova". Yleensä siihen on syynä pelko, hämmennys tai joku muu syy, eikä "ilkeys" tai "vittumainen luonne", johon sitten pitäisi rajuilla metodeilla puuttua.
Kovakin koira on pehmeillä keinoilla koulutettavissa, sillä kovat keinot vain saavat reaktiot piiloon, mutta ei poista niitä. Pehmeillä keinoilla koira saa käyttää aivojaan ja oppii uusia tapoja tehdä asioita ja samalla kokea lauman ja johtajan hyväksyntää. Sehän on koiralle paras palkinto.

Älkää siis, kakkahattusedät, rääkätkö niitä kovia koirianne, vaan, vaikka se vie aikaa ja on välillä turhauttavaakin, niin auttakaa koiraanne olemaan onnellinen ja rauhallinen lauman jäsen. Se onnistuu vain pehmeillä keinoilla.

pehmeys rules kirjoitti:

Yleensä yritetään laittaa "kova kovaa vastaan", vaikka koiraa auttaisi paljon paremmin se, että asian taustoihin kiinnitettäis huomiota ja katottaisiin miksi koira on niin "kova". Yleensä siihen on syynä pelko, hämmennys tai joku muu syy, eikä "ilkeys" tai "vittumainen luonne", johon sitten pitäisi rajuilla metodeilla puuttua.
Kovakin koira on pehmeillä keinoilla koulutettavissa, sillä kovat keinot vain saavat reaktiot piiloon, mutta ei poista niitä. Pehmeillä keinoilla koira saa käyttää aivojaan ja oppii uusia tapoja tehdä asioita ja samalla kokea lauman ja johtajan hyväksyntää. Sehän on koiralle paras palkinto.

Älkää siis, kakkahattusedät, rääkätkö niitä kovia koirianne, vaan, vaikka se vie aikaa ja on välillä turhauttavaakin, niin auttakaa koiraanne olemaan onnellinen ja rauhallinen lauman jäsen. Se onnistuu vain pehmeillä keinoilla.

Lue lisää

...Olen erittäin otettu koirankoulutusohjaajien uudesta sukupolvesta.

Otin itse palveluskoirarodun edustajan ja kävin sitä kouluttelemassa pk-lajeihin 90-luvun lopulla. Hyvin nopeasti selvisi, että koirani oli liian pehmeä silloiseen vallitsevaan koulutuskulttuuriin, lopetimme ja siirryimme muihin lajeihin. Myöhemmin otin noutajan, jonka kanssa myös hiukan kävimme pk-puolta, mutta silloin olin jo itse tietoisesti päättänyt oman linjani, joten koulutuskulttuuri ei sinänsä haitannut, kieltäydyin vain tyynesti tarjotuista koulutusmetodeista.

Nyt olen itse koulutusohjaajana tokossa ja olen erittäin ilokseni huomannut, että pk:ssa nousee aivan mahtava uusi sukupolvi. Tokon paska puoli meillä päin on, että ei käytetä viettiä hyväksi, vaan enemmän leperrellään niiden makupalojen kanssa koiralle kuin koiralle, pakkokin kun ryhmässä on kymmenen aloitelevaa koiraa, ei siinä hirveästi uskalla saalistusviettiä nostella... Mutta kun meidän uusia nuoria pk-puolen lupauksia on ollut ajoittain pitämässä tokoharjoituksia ryhmille, niin voi hitsi, että sitä on ilo seurata ja olen itsekin osallistunut ikälopun koirani kanssa heidän aloittelijoiden harjoituksiinsa. Jalon palveluskoiran kouluttamisessa on kuitenkin sitä jotain ja kun se tehdään vielä fiksusti ja osaten perustella miksi näin tehdään, niin kyllä niistä opeista hyötyy ihan fifienkin ohjaajat... Jotenkin tokossa riittää laiska tyylikin, kyllä se fifi sieltä makupalan perässä taapertaa kunhan annetaan aikaa... Mutta terävän ja vaikka hyökkäävänkin palveluskoirarodun edustajan kanssa tekemisissä olemaan tottuneet näkevät koiran kouluttamisen täysin toisella tavalla. Se vaatii koko ajan askeleen edellä olemista ja haastaa ohjaajan ihan eritavoin hommaan ja siihen voi ryhtyä kuka tahansa vaikkei olisikaan varsinaisen palveluskoirarodun edustajan ohjaaja ja sen asenteen tuominen tokoonkin olisi aivan ehdotonta...

"...näkyy olevan perehtynyt todella hyvin koirien käyttäytymiseen ja mitä sielä nupissa tapahtuu ja miksi." , sanoo ketjussa joku Cesarista.
Minun mielestä se taas ei oikein tajua koirista muuta kuin, että ne "haluu alistua johtajan tahtoon". Ei koira ihan niin yksoikonen elukka ole. Tottakai koiran pitää voida tuntea olevansa turvallisen johtajan laumassa, mutta ei se ole sen ainoa psyykkinen tarve.
Koirilla on monitahoisempi sisäinen elämä ja siksi myös saattaa tulla helposti häiriökäyttäytymistä. Etenkin jos ei ole mitään rajoja, liian vähän ulkoilua ja virikkeitä jne., kuten molemmissa aloittajan mainitsemissa ohjelmissa on nähty.
Myös hämmästyi Cesarin kommenttia, kun pari oli seurustellut 1kk, ja heidän koirat ei tulleet toimeen keskenään. Parin mies sanoi, et he harkitsi parisuhteen lopettamista, kun koiria ei voi pitää yhdessä. Siihen C. virnuili, et -"Only in USA." eli hänen mielestään hölmöä laittaa koirat parisuhteen yläpuolelle. Ite en todellakaan luopuisi koirastani yhden kuukauden seurustelun jälkeen!

blommor kirjoitti:

"...näkyy olevan perehtynyt todella hyvin koirien käyttäytymiseen ja mitä sielä nupissa tapahtuu ja miksi." , sanoo ketjussa joku Cesarista.
Minun mielestä se taas ei oikein tajua koirista muuta kuin, että ne "haluu alistua johtajan tahtoon". Ei koira ihan niin yksoikonen elukka ole. Tottakai koiran pitää voida tuntea olevansa turvallisen johtajan laumassa, mutta ei se ole sen ainoa psyykkinen tarve.
Koirilla on monitahoisempi sisäinen elämä ja siksi myös saattaa tulla helposti häiriökäyttäytymistä. Etenkin jos ei ole mitään rajoja, liian vähän ulkoilua ja virikkeitä jne., kuten molemmissa aloittajan mainitsemissa ohjelmissa on nähty.
Myös hämmästyi Cesarin kommenttia, kun pari oli seurustellut 1kk, ja heidän koirat ei tulleet toimeen keskenään. Parin mies sanoi, et he harkitsi parisuhteen lopettamista, kun koiria ei voi pitää yhdessä. Siihen C. virnuili, et -"Only in USA." eli hänen mielestään hölmöä laittaa koirat parisuhteen yläpuolelle. Ite en todellakaan luopuisi koirastani yhden kuukauden seurustelun jälkeen!

Lue lisää

Se,että koira käyttäytyy ihan jees o omasta mielestäni helppo saavuttaa. Se,että hallinta jatkuu ja koira kuuntelee sinua ääritilanteissa o mahdollista selkeesti vaan vahvalla johtajuudella. Fifille ei välttämättä tarvi olla niin "vahva" persoona kuin esim palveluskoira tyyppiselle koiralle. Näistäkin löytyy vielä omat vieläkin haastavammat yksilöt koulukunnasta Käyttöpuolenkoirat. Jokanen koira o yksilö ja tietenkin tämä kannattaa huomioidaan sitä koulutettaessakin.

... kirjoitti:

...Olen erittäin otettu koirankoulutusohjaajien uudesta sukupolvesta.

Otin itse palveluskoirarodun edustajan ja kävin sitä kouluttelemassa pk-lajeihin 90-luvun lopulla. Hyvin nopeasti selvisi, että koirani oli liian pehmeä silloiseen vallitsevaan koulutuskulttuuriin, lopetimme ja siirryimme muihin lajeihin. Myöhemmin otin noutajan, jonka kanssa myös hiukan kävimme pk-puolta, mutta silloin olin jo itse tietoisesti päättänyt oman linjani, joten koulutuskulttuuri ei sinänsä haitannut, kieltäydyin vain tyynesti tarjotuista koulutusmetodeista.

Nyt olen itse koulutusohjaajana tokossa ja olen erittäin ilokseni huomannut, että pk:ssa nousee aivan mahtava uusi sukupolvi. Tokon paska puoli meillä päin on, että ei käytetä viettiä hyväksi, vaan enemmän leperrellään niiden makupalojen kanssa koiralle kuin koiralle, pakkokin kun ryhmässä on kymmenen aloitelevaa koiraa, ei siinä hirveästi uskalla saalistusviettiä nostella... Mutta kun meidän uusia nuoria pk-puolen lupauksia on ollut ajoittain pitämässä tokoharjoituksia ryhmille, niin voi hitsi, että sitä on ilo seurata ja olen itsekin osallistunut ikälopun koirani kanssa heidän aloittelijoiden harjoituksiinsa. Jalon palveluskoiran kouluttamisessa on kuitenkin sitä jotain ja kun se tehdään vielä fiksusti ja osaten perustella miksi näin tehdään, niin kyllä niistä opeista hyötyy ihan fifienkin ohjaajat... Jotenkin tokossa riittää laiska tyylikin, kyllä se fifi sieltä makupalan perässä taapertaa kunhan annetaan aikaa... Mutta terävän ja vaikka hyökkäävänkin palveluskoirarodun edustajan kanssa tekemisissä olemaan tottuneet näkevät koiran kouluttamisen täysin toisella tavalla. Se vaatii koko ajan askeleen edellä olemista ja haastaa ohjaajan ihan eritavoin hommaan ja siihen voi ryhtyä kuka tahansa vaikkei olisikaan varsinaisen palveluskoirarodun edustajan ohjaaja ja sen asenteen tuominen tokoonkin olisi aivan ehdotonta...

Lue lisää

En oikein ymmärrä tuota "silloiseen vallitsevaan koirakulttuuriin".Koira koulutetaan sillä,mikä parhaiten yksilöllä pelittää.Toki onhan niitäkin,jotka haluaa sen tapahtuvan vaan sillä,mikä itseä miellyttää...
Mutta jos se ei sovikaan,ja metsään mennään,niin noh,aina niitä löytyy...
Mutta kenenkään ei tarvi tehdä "minkään vallitsevan mukaan".Jos on kouluttaja/kouluttajia,joilla ei ole silmää parhaaseen tapaan kouluttaa yksilöä ajatellen,niin sitten muualle.Kyllä noin on ollut mahdollisuus ihan 90-luvullakin. No sitä en tosin tiedä,mitä missäkin " kylässä" on ollut koulutusten taso ja yksilöllinen huomiointi...
Kiinnostaa,mitä tarkoitat mainitsemallasi "koulutuskulttuurilla" ja mikä siinä ei sopinut pehmeälle koiralle?

Mitä tarkoitat, että tokossa riittää "laiskatyyli" ? Puhutko nyt joittenkin mielihaluista vai kokeista?
Minusta on ihan turhaa yleistystä,että riittää tokossa,se on ihan harrastajasta kiinni ja myöskin koulutusohjaajasta. Ja se riittääkö,niin on toki käsitteellinen eli mitä sillä sanalla ylipäätään tarkoitetaan...
Myöskin kannattaa muistaa,että tokossa varsinkin ylemmissä luokissa liikkeiden tarkkuus merkitsee paljon eli monet haluaa löytää sen kauhun tasapainon,tehokkaan suorituksen,mutta niin että täsmällisyys ei kärsi "liiasta" tehosta.Mitään laiskaa suritusta en siinä näe,jos suorituksessa on selkeästi tarmoa,vaikkei ihan turbolla käykkään.Kannattaa myös muistaa,että tokossa myös käy hyvinkin erilaisia rotuja,vietikkäämpiä,miellyttämishaluisempia,kuin myös ihan jotain muuta.Ja silloin myös suoritukset voi näyttää hyvinkin erilaisilta,koska myöskin rodunomaisuus voi asettaa omat puolensa peliin.

Mutta terävän..." Miten näkee?Miten se poikkeaa siitä,että yksilölle haetaan se tapa kouluttaa,mikä parhaiten toimii ? Itse en näe asioita millään toisella tavalla,vaan aina sillä mikä parhaiten toimii.Sillä ei ole mitään merkitystä,onko kyse "jalosta pk-koirasta",fifistä ( mitä sillä tarkoitetaankin...).
Ihmisillä tosin on myös oma ideaalinsa tapa kouluttaa,on se sitten mitä,niin omasta puolestani se on ok,kunhan se vaan toimisi ( riippuu tavoitteista tosin mitä toimivuutta haetaan) ja pysytään inhimillisissä tavoissa.

En tiedä mitä asenteesta tokoon puhut,mutta kuten sanoin,kaikki lähtee koirien ohjaajista,koulutusohjaajista ja yhdistysten resursseista suhteessa kouluttajien määrään ja koulutettaviin joissain tapauksissa.Mutta ainahan kaikkea voi myös kehittää ja kritiikin sijaan voi mennä itse sitä kehitystä myös ajamaan...

.. kirjoitti:

Se,että koira käyttäytyy ihan jees o omasta mielestäni helppo saavuttaa. Se,että hallinta jatkuu ja koira kuuntelee sinua ääritilanteissa o mahdollista selkeesti vaan vahvalla johtajuudella. Fifille ei välttämättä tarvi olla niin "vahva" persoona kuin esim palveluskoira tyyppiselle koiralle. Näistäkin löytyy vielä omat vieläkin haastavammat yksilöt koulukunnasta Käyttöpuolenkoirat. Jokanen koira o yksilö ja tietenkin tämä kannattaa huomioidaan sitä koulutettaessakin.

Lue lisää

" Se,että..." Toisille ihmisille helpompi saavuttaa,kuin myös toisille koirille.Ja sitten ihan toisinpäin...

" Se,että hallinta jatkuu..." Tuossa olenkin sitten ihan samaa mieltä.

" Fifille ei tarvi..." No nyt pitäisi määritellä fifi.Onko se ei-palveluskoiratyyppinen klönttinä vai mitä ?

Minä taas sanoisin niin,että viimekädessä kaikki on yksilöitä,mutta koulutettavuutta,kuin myös yleistä "kuuliaisuutta" ajatellen vaikuttaa nimenomaan koiran rotu,jalostuksessa painotetut asiat koulutettavuutta ajatellen,ei niinkään onko se "jalo pk-koira",tai edes käyttis vai näyttiskään viimekädessä...
Itse asiassa,jos ruvetaan ajattelemaan sanaa pk=palveluskoira,niin eiköhän karkeesti ajatellen varsinkin ensimmäinen sana kertoa jotain...
Tietty jokainen määrittelee sanan " haastava" omalla tavallaan.Mutta jotkut voi määrittää sen niinkin,että ne on myöskin haastavia,joilla ei sitä p-sanaa ole pahemmin painotettu jalostuksessa tai alkuperäisessä käyttötarkoituksessa.Vaan ehkä jotain ihan muuta ;)

molossi kirjoitti:

En oikein ymmärrä tuota "silloiseen vallitsevaan koirakulttuuriin".Koira koulutetaan sillä,mikä parhaiten yksilöllä pelittää.Toki onhan niitäkin,jotka haluaa sen tapahtuvan vaan sillä,mikä itseä miellyttää...
Mutta jos se ei sovikaan,ja metsään mennään,niin noh,aina niitä löytyy...
Mutta kenenkään ei tarvi tehdä "minkään vallitsevan mukaan".Jos on kouluttaja/kouluttajia,joilla ei ole silmää parhaaseen tapaan kouluttaa yksilöä ajatellen,niin sitten muualle.Kyllä noin on ollut mahdollisuus ihan 90-luvullakin. No sitä en tosin tiedä,mitä missäkin " kylässä" on ollut koulutusten taso ja yksilöllinen huomiointi...
Kiinnostaa,mitä tarkoitat mainitsemallasi "koulutuskulttuurilla" ja mikä siinä ei sopinut pehmeälle koiralle?

Mitä tarkoitat, että tokossa riittää "laiskatyyli" ? Puhutko nyt joittenkin mielihaluista vai kokeista?
Minusta on ihan turhaa yleistystä,että riittää tokossa,se on ihan harrastajasta kiinni ja myöskin koulutusohjaajasta. Ja se riittääkö,niin on toki käsitteellinen eli mitä sillä sanalla ylipäätään tarkoitetaan...
Myöskin kannattaa muistaa,että tokossa varsinkin ylemmissä luokissa liikkeiden tarkkuus merkitsee paljon eli monet haluaa löytää sen kauhun tasapainon,tehokkaan suorituksen,mutta niin että täsmällisyys ei kärsi "liiasta" tehosta.Mitään laiskaa suritusta en siinä näe,jos suorituksessa on selkeästi tarmoa,vaikkei ihan turbolla käykkään.Kannattaa myös muistaa,että tokossa myös käy hyvinkin erilaisia rotuja,vietikkäämpiä,miellyttämishaluisempia,kuin myös ihan jotain muuta.Ja silloin myös suoritukset voi näyttää hyvinkin erilaisilta,koska myöskin rodunomaisuus voi asettaa omat puolensa peliin.

Mutta terävän..." Miten näkee?Miten se poikkeaa siitä,että yksilölle haetaan se tapa kouluttaa,mikä parhaiten toimii ? Itse en näe asioita millään toisella tavalla,vaan aina sillä mikä parhaiten toimii.Sillä ei ole mitään merkitystä,onko kyse "jalosta pk-koirasta",fifistä ( mitä sillä tarkoitetaankin...).
Ihmisillä tosin on myös oma ideaalinsa tapa kouluttaa,on se sitten mitä,niin omasta puolestani se on ok,kunhan se vaan toimisi ( riippuu tavoitteista tosin mitä toimivuutta haetaan) ja pysytään inhimillisissä tavoissa.

En tiedä mitä asenteesta tokoon puhut,mutta kuten sanoin,kaikki lähtee koirien ohjaajista,koulutusohjaajista ja yhdistysten resursseista suhteessa kouluttajien määrään ja koulutettaviin joissain tapauksissa.Mutta ainahan kaikkea voi myös kehittää ja kritiikin sijaan voi mennä itse sitä kehitystä myös ajamaan...

Lue lisää

...pk-lajeissa oli sukupolvea ala Pertti Vilander, eli johtajuutensa perässä juoksijoita. Nykyisin on aivan loistavaa, kun kuuntelee ihmisten esittävän asiansa koulutusohjaajalle, aloittaen, kuten aina: "meillä koira yrittää pomottaa ja ongelmaksi on tullut..." ja ohjaaja vastaa, että "paneudutaanpa mielumin siihen ongelmaan, eikä johtajuuteenne...". 90-luvun lopulla täällä meillä päin (en tiedä paikallista koirien koulutuksen tasoa muuhun maahan verrattuna) sai aina vastaukseksi vain neuvoja paneutua siihen alistamiseen, eli jotain: "vie koiralta ruokakuppi kun se syö, että oppii että sinä määräät sen perustarpeista", jos koira karkasi metsässä eläimien perään... Mutta se fyysinen alistaminen oli se pahin juttu, mitä tarjottiin, koska "kyllähän täysiverinen ja -päinen palveluskoirarodun edustaja kestää fyysistä alistamista ja alistuuhan susikin johtajalleen...". Ja tämä on tosi: Nyrkin isku on kuulema paras keino irrottaa leluunsa liian tervästi suhtautuva koira "saaliistaan"... Sen verran voinen kertoa, että PeVi on muutaman vanhanpolven koulutusohjaajamme henkilökohtainen tuttava ja lisäksi yhdistyksemme näitä vanhempia koulutusohjaajia pyörii edelleen pk-lajien tuomareina ja kennelliiton kouluttajina ympäri suomen, he myös vetävät paikallisia harjoituksia edelleeen. Tuskin enää yksikään heistä puhuu fyysisen alistamisen puolesta, silloin se kuului asiaan...

"Mitä tarkoitat, että tokossa riittää "laiskatyyli" ? Puhutko nyt joittenkin mielihaluista vai kokeista?"

Puhun edelleen meillä päin vallitsevasta kulttuurista koirien koulutukseen. Eli palveluskoirat harjoittelevat tottista pienissä ryhmissä, kentällä on maksimissaan kaksi koiraa, toinen harjoittelee ja toinen on häiriö koirana. Koiran yksilöllisiin ominaisuuksiin panostetaan kovasti ja koiran kanssa treenaamisessa ei anneta ohjaajien lipsua, annetaan ihan suoranaista palautetta suoraan ohjaajalle. Koirienohjaajat ovat sitoutuneita harrastukseensa, koulutusohjaajat tutustuvat heihin henk koht ja tietävät miten heitä käsitellään. Aivan kuten käy kun jotain muutakin lajia harjoitellaan intensiivisesti; tutustutaan ohjaajien ja koirien kesken ja ryhmä koot pienenevät. Jostain syystä pk-puolella saavat kuitenkin pidettyä ryhmäkoon pienenä jo alkeista saakka.. (Ei varmaan tarvitse kysyä miksi...)

Tokossa meillä ryhmässään on vähintään kymmenen koiraa ja jokainen on kentällä yhtä aikaa. Ihmisiltä ei myöskään vaadita niin paljoa, koska he ovat harrastelijoita, jos jäseninä aioitaan pitää, niin haukkuja tai kritiikkiä koiran ja ohjaajan suhteesta ei voi antaa. Koulutusohjaaja joutuu varomaan jopa vitseissään, ettei tule loukattua ketään. Tekisi mieli sanoa ihmiselle joka närkästyy koiralleen, kun se ei kuuntele, hiukan topakammin, että ole perkele itse kuuntelemisen arvoinen, mutta ei voi, mitättömämmistäkin tulee sanomista hyvin helposti. Piristävänä vaihteluna siis sitten nämä pk-lupaukset, jotka kyllä antavat tulla ihmisille mitä ajattelevat heidän tyylistään.. Palautetta siitä tulee, mutta ei se vahinkoa tee, kun ei nämä ohjaa viikottain tai kuukausittainkaan toko ryhmiä.

Tietenkin on erikseen tokossakin kilpailevat ja sitoutuneet harrastajat. Tietenkin he käyttävät jo ihan omassa toiminnassaankin jo viettiä koiran koulutuksessa hyväksi. Tottakia tiedän, että yhdistyksessämme on tosi monia ihmisiä joilla on tottelevaisuusvalioita ja muita erittäin hyviä koiria lajin parissa ja tiedän, ettei niitä ole laiskasti koulutettu makupaloilla...

Meillä päin valtaosan koiraharrastajista kuitenkin muodostavat nämä harrastelijat, eivät sitoutuneet aktiivikoiranohjaajat. Ja kun puhuin siis tokon toimintakulttuurista tarkoitin näitä keskivertoisia tokoharjoituksia. Tietenkin tämä riippuu paikkakunnan ominaisuuksista. Meillä viikottain pk-lajeissa harjoittelee ehkä noin 20-30 koiraa, kun taas tokoharjoituksissa viikottain käyjiä on 70 - 100, joista se pari-kolmekymmentä aktiivista... Ryhmien ohjaajia tokossa on yleensä kolme, joskus menee vielä paskemmin, 40 koiraa kolmelle tai kahdelle ohjaajlle kerralla ja se on soromoro yksilöllisyydelle, tervemenoa viettikoulutus, tervetuloa makupalat...

Olen yhdistykseni tokokoulutusohjaaja, kuten vissiin viestissäni sanoinkin... Eli minulla on mielestäSi täysi oikeus antaa kritiikkiä vallitsevista koulutuskulttuureista, sillä kuten sanoit; silloin on vara valittaa, kun on itse mukana kehittämässä toimintaa.

... kirjoitti:

...pk-lajeissa oli sukupolvea ala Pertti Vilander, eli johtajuutensa perässä juoksijoita. Nykyisin on aivan loistavaa, kun kuuntelee ihmisten esittävän asiansa koulutusohjaajalle, aloittaen, kuten aina: "meillä koira yrittää pomottaa ja ongelmaksi on tullut..." ja ohjaaja vastaa, että "paneudutaanpa mielumin siihen ongelmaan, eikä johtajuuteenne...". 90-luvun lopulla täällä meillä päin (en tiedä paikallista koirien koulutuksen tasoa muuhun maahan verrattuna) sai aina vastaukseksi vain neuvoja paneutua siihen alistamiseen, eli jotain: "vie koiralta ruokakuppi kun se syö, että oppii että sinä määräät sen perustarpeista", jos koira karkasi metsässä eläimien perään... Mutta se fyysinen alistaminen oli se pahin juttu, mitä tarjottiin, koska "kyllähän täysiverinen ja -päinen palveluskoirarodun edustaja kestää fyysistä alistamista ja alistuuhan susikin johtajalleen...". Ja tämä on tosi: Nyrkin isku on kuulema paras keino irrottaa leluunsa liian tervästi suhtautuva koira "saaliistaan"... Sen verran voinen kertoa, että PeVi on muutaman vanhanpolven koulutusohjaajamme henkilökohtainen tuttava ja lisäksi yhdistyksemme näitä vanhempia koulutusohjaajia pyörii edelleen pk-lajien tuomareina ja kennelliiton kouluttajina ympäri suomen, he myös vetävät paikallisia harjoituksia edelleeen. Tuskin enää yksikään heistä puhuu fyysisen alistamisen puolesta, silloin se kuului asiaan...

"Mitä tarkoitat, että tokossa riittää "laiskatyyli" ? Puhutko nyt joittenkin mielihaluista vai kokeista?"

Puhun edelleen meillä päin vallitsevasta kulttuurista koirien koulutukseen. Eli palveluskoirat harjoittelevat tottista pienissä ryhmissä, kentällä on maksimissaan kaksi koiraa, toinen harjoittelee ja toinen on häiriö koirana. Koiran yksilöllisiin ominaisuuksiin panostetaan kovasti ja koiran kanssa treenaamisessa ei anneta ohjaajien lipsua, annetaan ihan suoranaista palautetta suoraan ohjaajalle. Koirienohjaajat ovat sitoutuneita harrastukseensa, koulutusohjaajat tutustuvat heihin henk koht ja tietävät miten heitä käsitellään. Aivan kuten käy kun jotain muutakin lajia harjoitellaan intensiivisesti; tutustutaan ohjaajien ja koirien kesken ja ryhmä koot pienenevät. Jostain syystä pk-puolella saavat kuitenkin pidettyä ryhmäkoon pienenä jo alkeista saakka.. (Ei varmaan tarvitse kysyä miksi...)

Tokossa meillä ryhmässään on vähintään kymmenen koiraa ja jokainen on kentällä yhtä aikaa. Ihmisiltä ei myöskään vaadita niin paljoa, koska he ovat harrastelijoita, jos jäseninä aioitaan pitää, niin haukkuja tai kritiikkiä koiran ja ohjaajan suhteesta ei voi antaa. Koulutusohjaaja joutuu varomaan jopa vitseissään, ettei tule loukattua ketään. Tekisi mieli sanoa ihmiselle joka närkästyy koiralleen, kun se ei kuuntele, hiukan topakammin, että ole perkele itse kuuntelemisen arvoinen, mutta ei voi, mitättömämmistäkin tulee sanomista hyvin helposti. Piristävänä vaihteluna siis sitten nämä pk-lupaukset, jotka kyllä antavat tulla ihmisille mitä ajattelevat heidän tyylistään.. Palautetta siitä tulee, mutta ei se vahinkoa tee, kun ei nämä ohjaa viikottain tai kuukausittainkaan toko ryhmiä.

Tietenkin on erikseen tokossakin kilpailevat ja sitoutuneet harrastajat. Tietenkin he käyttävät jo ihan omassa toiminnassaankin jo viettiä koiran koulutuksessa hyväksi. Tottakia tiedän, että yhdistyksessämme on tosi monia ihmisiä joilla on tottelevaisuusvalioita ja muita erittäin hyviä koiria lajin parissa ja tiedän, ettei niitä ole laiskasti koulutettu makupaloilla...

Meillä päin valtaosan koiraharrastajista kuitenkin muodostavat nämä harrastelijat, eivät sitoutuneet aktiivikoiranohjaajat. Ja kun puhuin siis tokon toimintakulttuurista tarkoitin näitä keskivertoisia tokoharjoituksia. Tietenkin tämä riippuu paikkakunnan ominaisuuksista. Meillä viikottain pk-lajeissa harjoittelee ehkä noin 20-30 koiraa, kun taas tokoharjoituksissa viikottain käyjiä on 70 - 100, joista se pari-kolmekymmentä aktiivista... Ryhmien ohjaajia tokossa on yleensä kolme, joskus menee vielä paskemmin, 40 koiraa kolmelle tai kahdelle ohjaajlle kerralla ja se on soromoro yksilöllisyydelle, tervemenoa viettikoulutus, tervetuloa makupalat...

Olen yhdistykseni tokokoulutusohjaaja, kuten vissiin viestissäni sanoinkin... Eli minulla on mielestäSi täysi oikeus antaa kritiikkiä vallitsevista koulutuskulttuureista, sillä kuten sanoit; silloin on vara valittaa, kun on itse mukana kehittämässä toimintaa.

Lue lisää

"Silloinen kulttuuri..."Voi olla,etten ymmärtänyt mitä tarkoitat,mutta en oikein ymmärrä Pevin yhteyttä tuohon.Kun ei ole tuo ihan varsinaisesti koulutusjuttuja.
Jos puhutaan kouluttamisesta,niin minun mielestäni kyllä 90-luvulla jo koulutus oli edennyt enemmänkin viettien puolelle (hyvä niin),ja pakotteet osaltaan väistyneet siitä,mitä oli taas joskus "keski-ajalla".
Eli enemmän viettejä käytettiin/käytetään hyväksi.
Vilanderilaisuus=johtajuus oppiin uskominen ei ole ihan synonyymit.Itsekkin uskon jonkinsortin jälkimmäiseen,enkä ole mikään pevifani.Ja se,että uskoo johtajuuteen,ei tarkoiota sitä,että ihminen noudattaa vaan tiettyä kaavaa,normikasvatuksessa tai koulutuksessa.Vaan riippuu siitä,miten asiat näkee.
Noin on mielestäni ollut,ihan kuin nytkin.

Sorry,mutta mainitsemasi touhu kuulostaa kyllä melkoiselta keski-ajan käpykylän touhulta :D
Nimittäin yleisesti ottaen,kuten sanoin,niin eiköhän 90-luvulla ollut jo paljonkin erilaista tapaa toimia.Toki aina ääripäitä löytyy,jopa vieläkin,mutta ylipäätään siltä väliltä.Ja noit varsinaiset alistusjutut on kyllä aika historiallista kamaa.
Mutta kuten sanoin,minusta 90-luvulla oltiin jo aika keskitiellä asioista,ja paljonkin tiedettiin ja hyödynnettiin koirien käyttäytymistiedettä.

Koulutukset on taas sitä,millaiseksi yhdistykset ja mikä huomiion ottaen aika olellista,mihin niiden resurssitkin riittää.
Pk-kentillä,ihan samoin kuin rotuyhdistysten omissa on se vahvuus,että koulutettavia on yleensä huomattavasti vähemmän kuin kaikkien rotujen yleisissä tottelevaisuus ym.koulutuksissa.
Eli silloin tullaan helposti siihen,että on pakosti rivikoulutuksia,yksilösuorituksia ei voi välttämättä samoin tehdä kokonaisuudessaan,kuten pienissä ryhmissä.
Mutta,jos yleisten suroissa löytyy mahdollisuutta ( riippuu kouluttajien määrästä,pystyykö sitoutumaan ehkä enemmänkin),niin voi hyvin tehdä myös vaikka osaltaan pienryhmiä tai kurssimuotoisia koulutuksia niille,ketkä haluaa.Se sitten,jos ei ole halukkuutta,niin sille ei voi mitään.

... kirjoitti:

...pk-lajeissa oli sukupolvea ala Pertti Vilander, eli johtajuutensa perässä juoksijoita. Nykyisin on aivan loistavaa, kun kuuntelee ihmisten esittävän asiansa koulutusohjaajalle, aloittaen, kuten aina: "meillä koira yrittää pomottaa ja ongelmaksi on tullut..." ja ohjaaja vastaa, että "paneudutaanpa mielumin siihen ongelmaan, eikä johtajuuteenne...". 90-luvun lopulla täällä meillä päin (en tiedä paikallista koirien koulutuksen tasoa muuhun maahan verrattuna) sai aina vastaukseksi vain neuvoja paneutua siihen alistamiseen, eli jotain: "vie koiralta ruokakuppi kun se syö, että oppii että sinä määräät sen perustarpeista", jos koira karkasi metsässä eläimien perään... Mutta se fyysinen alistaminen oli se pahin juttu, mitä tarjottiin, koska "kyllähän täysiverinen ja -päinen palveluskoirarodun edustaja kestää fyysistä alistamista ja alistuuhan susikin johtajalleen...". Ja tämä on tosi: Nyrkin isku on kuulema paras keino irrottaa leluunsa liian tervästi suhtautuva koira "saaliistaan"... Sen verran voinen kertoa, että PeVi on muutaman vanhanpolven koulutusohjaajamme henkilökohtainen tuttava ja lisäksi yhdistyksemme näitä vanhempia koulutusohjaajia pyörii edelleen pk-lajien tuomareina ja kennelliiton kouluttajina ympäri suomen, he myös vetävät paikallisia harjoituksia edelleeen. Tuskin enää yksikään heistä puhuu fyysisen alistamisen puolesta, silloin se kuului asiaan...

"Mitä tarkoitat, että tokossa riittää "laiskatyyli" ? Puhutko nyt joittenkin mielihaluista vai kokeista?"

Puhun edelleen meillä päin vallitsevasta kulttuurista koirien koulutukseen. Eli palveluskoirat harjoittelevat tottista pienissä ryhmissä, kentällä on maksimissaan kaksi koiraa, toinen harjoittelee ja toinen on häiriö koirana. Koiran yksilöllisiin ominaisuuksiin panostetaan kovasti ja koiran kanssa treenaamisessa ei anneta ohjaajien lipsua, annetaan ihan suoranaista palautetta suoraan ohjaajalle. Koirienohjaajat ovat sitoutuneita harrastukseensa, koulutusohjaajat tutustuvat heihin henk koht ja tietävät miten heitä käsitellään. Aivan kuten käy kun jotain muutakin lajia harjoitellaan intensiivisesti; tutustutaan ohjaajien ja koirien kesken ja ryhmä koot pienenevät. Jostain syystä pk-puolella saavat kuitenkin pidettyä ryhmäkoon pienenä jo alkeista saakka.. (Ei varmaan tarvitse kysyä miksi...)

Tokossa meillä ryhmässään on vähintään kymmenen koiraa ja jokainen on kentällä yhtä aikaa. Ihmisiltä ei myöskään vaadita niin paljoa, koska he ovat harrastelijoita, jos jäseninä aioitaan pitää, niin haukkuja tai kritiikkiä koiran ja ohjaajan suhteesta ei voi antaa. Koulutusohjaaja joutuu varomaan jopa vitseissään, ettei tule loukattua ketään. Tekisi mieli sanoa ihmiselle joka närkästyy koiralleen, kun se ei kuuntele, hiukan topakammin, että ole perkele itse kuuntelemisen arvoinen, mutta ei voi, mitättömämmistäkin tulee sanomista hyvin helposti. Piristävänä vaihteluna siis sitten nämä pk-lupaukset, jotka kyllä antavat tulla ihmisille mitä ajattelevat heidän tyylistään.. Palautetta siitä tulee, mutta ei se vahinkoa tee, kun ei nämä ohjaa viikottain tai kuukausittainkaan toko ryhmiä.

Tietenkin on erikseen tokossakin kilpailevat ja sitoutuneet harrastajat. Tietenkin he käyttävät jo ihan omassa toiminnassaankin jo viettiä koiran koulutuksessa hyväksi. Tottakia tiedän, että yhdistyksessämme on tosi monia ihmisiä joilla on tottelevaisuusvalioita ja muita erittäin hyviä koiria lajin parissa ja tiedän, ettei niitä ole laiskasti koulutettu makupaloilla...

Meillä päin valtaosan koiraharrastajista kuitenkin muodostavat nämä harrastelijat, eivät sitoutuneet aktiivikoiranohjaajat. Ja kun puhuin siis tokon toimintakulttuurista tarkoitin näitä keskivertoisia tokoharjoituksia. Tietenkin tämä riippuu paikkakunnan ominaisuuksista. Meillä viikottain pk-lajeissa harjoittelee ehkä noin 20-30 koiraa, kun taas tokoharjoituksissa viikottain käyjiä on 70 - 100, joista se pari-kolmekymmentä aktiivista... Ryhmien ohjaajia tokossa on yleensä kolme, joskus menee vielä paskemmin, 40 koiraa kolmelle tai kahdelle ohjaajlle kerralla ja se on soromoro yksilöllisyydelle, tervemenoa viettikoulutus, tervetuloa makupalat...

Olen yhdistykseni tokokoulutusohjaaja, kuten vissiin viestissäni sanoinkin... Eli minulla on mielestäSi täysi oikeus antaa kritiikkiä vallitsevista koulutuskulttuureista, sillä kuten sanoit; silloin on vara valittaa, kun on itse mukana kehittämässä toimintaa.

Lue lisää

painoin kesken kaiken lähetys-nappia,joten jatkoa pukkaa vielä :D

Mutta,kaikessa koulutuksessa voi tehdä sen niin hyvin kun voi.Eli,esim.itse olen vetänyt hyvinkin erilaisia koulutuksia.Ja noissa rivikoulutuksissa voi pyrkiä ihan samoin mahdollisimman hyviin tuloksiin,kuin mahdollista.Eli kun suorituksia opetetaan,niin kyllä niiltä koulutettavilta voi vaatia mahdollisimman hyviä suorituksia ja opettaa niin,että liikkeet olisi mahdollisimman moitteettomia.Sehän on normisti ainakin koulutuksen tarkoitus.Eli virheet huomioidaan,niihin puututaan,kuin myös ylipäätään ongelmakohtiin ja pyritään aina hyviin suorituksiin.Itse en näe mitään keskivertaisia harjoituksia,koska resurssien mukaan pitäää pyrkiä mahdollisimman hyvään.
Sitä en sitten tiedä,jos jossain on tai haluaan pitää joku höpönhöpönryhmiä,joissa ei ole mitään väliä miten sompaillaan...Itse tosin en näe sen palvelevan ketään viimekädessä.
Koulutusohjaajan pitäisi pyrkiä mahdollisemmaan hyvään toimintaan.Siihen kuuluu myös virheisiin puuttuminen,kritiikki,palaute ym.MUTTA,oleellisinta on,miten se tehdään ;)
Sen voi ja pitääkin tehdä mahdollisimman asiallisesti,tarvittaessa vaikka rautalangasta vääntäen,mutta asiallisesti.Pienissä tutuissa ryhmissä hyvä puoli on se,että kouluttaja voi näyttää vähän enemmän persoonallisuuttaankin :D ,koska tunnetaan paremmin toisensa.
Mutta vieraitten kanssa kannattaa olla vähän tarkempi,vaikka siinä huumoripuolessa.Mutta,itse oleellisesta ei tarvi tinkiä eli hyvästä koulutuksesta,mihin kuuluu mm.kritiikki.
Jos ihan normaalitoimintaa ei ihmiset kestä,niin sitten ei voi mittään ja ollaan pikkuisen hakoteilla...
Itse en ole moiseen pahemmin törmännyt.Tosin jotain hankalia poikkeamia vuosien varteen on sattunut,mutta mitäs niistä,kaikkea kun löytyy...

Tiedän erittäin hyvin myöskin isojen yhdistysten ongelmat ;)

Mutta,vaikkei tietenkään samaan pysty kuin yksilöllisissä pienryhmissä,niin kyllä mahdollisen hyvään voi aina pyrkiä.Ja ihan samoin isoissa ryhmissä voi viettikoulutusta hyödyntää omalta osaltaan,siinä palkatessa.
Niin hyväähän saavutusta ei tietenkään saa aikaiseksi,kun koulutuksessa,jossa pystytään kerralla hyödyntämään alusta asti ja loppuun kunnon vietinnostoa.
Niin,ja onhan se makupaloilla palkkakin vietin hyödyntämistä myöskin.

Mutta kuten sanoin,yhdistystä voi kehittää monin tavoin.Toimintoja voi pilkkoa,välillä ryhmitellä ym.
Kunhan vaan siihen löytyy halukkaita niin toimimaan.Se sitten,jos ei niitä ole tai halutaan pitää ehkä jostain vanhoista jäänteistä kiinni,niin sille ei sitten mitään voi...

Ai niin,niille koulutettaville kannattaa aina tähdentää,että kentällä annetaan opit, ja paino on myös sillä,että koira toimii myös muitten läheisyydessä,häiriötekijöissä ym.
Mutta se suuri pointti on tulosten muodostumisessa,mitä se ohjaaja ja koissu tekee myös kentän ulkopuolella.Pelkkä kentällä käyminen " kerran viikossa" kun ei ole se ainoa tie päämäärään,vaan myös mahdollisimman aktiivinen ( mihin sitten tähtääkin) myös kahdestaan opittuja hyödyntäen koissun kanssa ja vähän eripaikoissakin ;O)

Mutta onnea koulutusohjaajan duuniin :)
Ja vanhan vinkki,aina kannattaa pyrkiä mahdollisimman hyvään suoritukseen´,myös omassa työssään.Silloin hommasta tulee kaikkein antoisinta ;)

marisa1 kirjoitti:

Ei mitenkään helpompia "potilaita" ollu ne joita Victoria ohjelmassaan on kouluttanut, silti metodit toimineet hyvin. KOvapäinenkin koira tarvitsee ymmärtämystä miksi se käyttäytyy juuri niin kuin käyttäytyy. Niihin taustoihin Victoria pyrkii vaikuttamaan eikä vain kiellä koiraa toimimasta väärin, kuten C.Millan tekee. Mielestäni syiden ratkominen auttaa koiraa pidemmän päälle paremmin kuin vain rangaistuksen pelko.

Lue lisää

"Victoria pyrkii vaikuttamaan eikä vain kiellä koiraa toimimasta väärin, kuten C.Millan tekee."
..älä puhu jos et ymmärrä. MOLEMMAT vaikuttavat, mutta eri tavoin. Kouluttaja kouluttaa, psykologi vaikuttaa olotilaan ja mieleen -> molemmat vaikuttavat käytökseen mutta täysin eri tavoin. Ja vaikka koirien ongelmat ovat samoja ne ovat eri syistä samanlaisia. Opettele elekieltä ;)