Boris Jartsev/Boris Rybkin toi Suomelle NL:n terveiset että rajoja piti siirtää, tapahtuma ketju johti sitten lopulta Talvisotaan. Protokollan mukaisesti hänellä ei tietysti olisi pitänyt olla mitään asiaa ulkoministeri Erkon tai myöhemmin Tannerin puheille.
Jartsev kuitenkin otettiin vastaan mutta hänen viestiinsä ei kiinnitetty tarpeeksi huomiota, varmaankin juuri tästä protokolla syystä. Tannerin 'Olin ulkoministeri talvisodan aikana' kirjassa kerrotaan että Jartsev ilmestyivät vielä uudelleen kuvioihin kun rauhantunnusteluja tehtiin rouva Kollontayn kautta Tukholmassa.
Mitä tästä Boris Jartsev/Boris Rybkin hahmosta tiedetään ? Ilmeisesti kyseessä oli enemmänkin tiedustelun kuin puolueen mies ? Mikä oli hänen kohtalonsa sotien jälkeen ? Suomalaiset eivät häneen kai enää tuon Tannerin tapaamisen jälkeen törmänneet ?
Jartsev kuitenkin otettiin vastaan mutta hänen viestiinsä ei kiinnitetty tarpeeksi huomiota, varmaankin juuri tästä protokolla syystä. Tannerin 'Olin ulkoministeri talvisodan aikana' kirjassa kerrotaan että Jartsev ilmestyivät vielä uudelleen kuvioihin kun rauhantunnusteluja tehtiin rouva Kollontayn kautta Tukholmassa.
Mitä tästä Boris Jartsev/Boris Rybkin hahmosta tiedetään ? Ilmeisesti kyseessä oli enemmänkin tiedustelun kuin puolueen mies ? Mikä oli hänen kohtalonsa sotien jälkeen ? Suomalaiset eivät häneen kai enää tuon Tannerin tapaamisen jälkeen törmänneet ?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oli NKVD:n mies Suomessa vuosina 1935-39. Toimi jatkosodan aikana Tukholmassa yhdessä vaimonsa kanssa. Kuoli 1947 Tsekkoslovakiassa "epämääräisessä" auto-onnettomuudessa.
Jartsev/Rybkin oli kuitenkin Tannerin mukaan Tukholmassa kun rouva Kollontay välitti viestejä Stalinille ja Molotoville. Suomesta Jartsev häipyi ennen talvisodan alkua, ilmeisesti kutsuttiin kotiin kun kävi selväksi että Suomi ei taivu ehdotettuihin uusiin rajan vetoihin. NKVD:n miehiä varmasti. Oli hyvin erikoinen vero että NL:n lähetystön ns. perusvirkailija otti kontaktia ulkoministeriin jne.
Taitaa olla eräänlainen "kotiryssä" prototyyppi tämä Jartsev. Jos silloin 30-luvulla Jartsevin roolia ei oikein ymmärretty niin myöhemmin kotiryssiä oli jokaista poliitikkoa varten kaksinkappalein.
Täältä löytyy mielenkiintoista tietoa Rybkinin vaimosta, joka oli agent-provocatour itsekin
"
Siinä missä Boris Jartsev Helsingissä esitti Neuvostoliiton vaatimuksia Suomelle, hänen vaimonsa Zoja Voskresenskaja (1907-1992) vaikutti Tukholmassa ja Neuvostoliiton sikäläisen lähetystön tiedustelupäällikkönä oli miestäänkin merkittävämpi taustahahmo, joka ”organisoi Suomen poliittisia puhdistuksia ja kotiryssäjärjestelmää”. (Osmo Apunen, KU 20.2.2009).
"
http://veikkohuuska.blogit.fi/tag/boris-rybkin/
Rybkin oli kiero ilkeä juutalainen kuten suurin osa Neuvostoliiton johdosta ja virkamiehistä. Oli niitä sotilaskomentajina ja partisaaneinakin kohtuuton määrä suhteutettuna heidän väestömääräänsä.
Venäjällä nämä tiedustelupuolen suuret kaverit, pysyy asiakirjojen kätköissä myös kuolemansa jälkeen ...
Niiden perään on turha huudella, on omat hautausmaat joista ei muut tiedä, eikä arkistot näiden kavereiden kohdalla aukea joka kyselijälle.
Eipä Venäjällä ketään muuta taitavaa tiedustelumiestä ollutkaan kun Richard Sorge. Ja hänkin saksalainen.
:D
Onhan siellä ollut muutama kovanluokan Suomalainenkin, joista ei tietoja tihku, ei edes hautapaikkaa Suomalaisille omaisille.
On tokkiisa. Suomessa ei kuitenkaan oikein tykätä Eino Rahjasta ja Kuusisesta.
OW:n hautapaikkahan on siellä kuuluissa Kremlin muurissa, ei se liene salaisuus
...agentteina useassa maassa. Suomessa Boris toimi myös viestinviejänä Suomen ulkoministerille.
Boris kuoli virallisesti onnettomuudessa, mutta hautajaisissa Zoja kokeneena vakoilijana huomasi totuuden. Oliko se luodinreikä?
Jäätyään KGB:stä eläkkeelle Zoja, joka oli jäänyt ilman omia lapsia, ryhtyi kirjailijaksi. Hänen lastenkirjansa olivat suosittuja Neuvostoliitossa. Zoja kirjoitti salanimellä, kuten oli toiminut koko työuransakin ajan.
NL jota Rybkinit olivat valvelleet hyvin ja uskollisesti, palkitsi Zoja Rybkinan murhauttamalla hänen miehensä. Eräs Tukholmassa toiminut USA:n diplomaatti, joka tapaili epävirallisesti mutta esimiestensä toimeksiannosta vakoilijoiksi tiedettyjä Rybkineitä (jotka tasan tarkkaan tiesivät tämän jenkin todelliset hommat), kertoo Zojan puhuneen innostuneesta peite-henkilöllisyyteensä liittyneestä perheestä -ja sen lapsista joita ei ollut olemassakaan.
Zoja uskoi siihen mitä teki, teki kaiken niin hyvin kuin osasi, otti vakoilijan kaikki riskit, oli luopunut omasta elämästään valtion hyväksi, joka petti hänet. Minkä virheen Zoja Rybkina teki?
Vaikka hän toimi meitä vastaan, sodan ja kylmän sodan vastapuolella, suodaan hänelle yksi lämmin ajatus. Hän on sen ansainnut.