Elokuva Kuulustelu vääristelee historiaa

gegen Faschismus kirjoitti:

Tein sen virheen että katsoin tuoreen suomalaisen propagandaelokuvan Kuulustelu, joka pyrkii pesemään puhtaaksi Suomen natsimenneisyyttä, kuten niin monet suomalaisen elokuvateollisuuden vastenmieliset tuotteet nykyisin. Elokuva oli, paitsi uskomattoman pitkäveteinen ja tekotaiteellinen, myös poliittisesti tendenssimäinen ja suorastaan fasismia salakavalasti myötäilevä. Yhdynkin siksi täysin dosentti Johan Bäckmanin oivaltavaan analyysiin filmistä:

"Filmi kertoo kuuluisasta neuvostolaisesta desantti Kerttu Nuortevasta, jonka Valpon miehet julmasti raiskasivat ja kiduttivat, kunnes lähettivät takaisin Neuvostolaan. Nuorteva on ollut aiheena muutamalle kirjalle, joiden tendenssi on sama: asian kaunistelu. Toissapäivänä minulle kirjoitti ja sitten soitti Matti Kassila, joka paheksui kirjassani Pronssisoturi esittämääni näkemystä Nuortevan kohtelusta. Kassilan mielestä Nuortevaa kohdeltiin hyvin ja pideltiin silkkihansikkain (vähän kuin luksusprostituoitua), ja samaa asiaa ajaa nyt myös Jörn Donner. Elokuva on piinallista katsottavaa, kun fasistipyöveleiden kidutus ja raiskaus esitetään mm. kynttiläillallisen muodossa.

Donner ei tiedä, että sodanajan Valpossa vakoojaepäillyt toivotettiin tervetulleiksi huutamalla "saatanan juutalainen vakooja" ja vetämällä turpaan. Myös Nuorteva aikanaan etsintäkuulutettiin tuntomerkeillä "tyypillisen juutalaisen näköinen". Juutalaisvastaisuus oli Valpossa yleistä, oltiinhan Hitlerin liittolaisia. Mikään ei viittaa siihen, että Nuortevaa olisi kohdeltu yhtään sen paremmin. Olen itse selannut hänen papereitaan supon arkistossa: niissä todetaan, että hän joutui "kuulustelujensa" aikana lukuisia kertoja mielisairaalaan, missä kuulusteluja jatkettiin. Kun päälle lätkäistiin kuolemantuomio, voi vain kuvitella, mikä oli vointi. Sodan loputtua Kerttu lähetetiin takaisin Neuvostoliittoon, missä hänelle lätkäistiin 10 vuotta maanpetoksesta. Desantti oli laverrellut, eikä sitä tietenkään annettu siellä anteeksi. Oikea neuvostosoturi ei antaudu vangiksi, vaan räjäyttää itsensä, ampuu kuulan kalloonsa tai ottaa myrkkyä. Sodan jälkeen Kerttu yritti neuvostodiplomaattien kautta saada jonkinlaista hyvitystä raiskaajiltaan. Suomi oli natsien liittolainen, Valpossa oli sama meininki. On turha kuvitella, että toiminta olisi ollut jotenkin inhimillisempää, vaikka Jörkka yrittää niin väittää. Jörn Donner on siis tuonut meille lähiulkomaissa tyypillisen historian väärentämisen perinteen. Myös Suomi yritetään siistiä natsismista, mutta miksi? Ketä se hyödyttää, että Kertun kohtalo yritetään siistiä tällaisilla likaisen valheellisilla elokuvilla?"

Bäckman on tapansa mukaan oikeassa, kaikessa. Fasismi, natsismi, antisemitismi, antikommunismi, russofobia ja rasismi ovat Suomessa kulkeneet käsi kädessä synkkänä aikana, joka edelsi suomalaisen fasismin tappiota ja demokratian voittoa vuonna 1944. Tuota pimeää aikaa Suomessa ei vieläkään pystytä kuvaamaan totuudenmukaisesti sen enempää faktan kuin fiktionkaan alueella. Kansallista häpeää ei ole pesty pois. Denatsifikaatio on Suomessa yhä suorittamatta. Antifasistien velvollisuus on toimia kansakunnan omatuntona ja vaatia että suomalaisten fasistirikollisten teot paljastetaan niin Suomen kansalle kuin muullekin maailmalle koko karmeudessaan.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä