Silloin kun päätin etten konfirmoidu reaktiot uskovaisilta oli odotettua negatiivisemmat, ja vahvistivat päätöstäni olla konfirtoitumatta. Jotkut melkein huusivat, jotkut haukkuivat, jotkut kiristivät, jotkut itkivät ja jotkut leikkivät ettei koko asiaa olisi tapahtunut.
Miten voi kutsua itseään kristityksi, mutta rikkoa koko uskonnon perusarvoja ilman katumusta!? Minua uhattiin että isoisäni kuolisi järkytyksestä jos en konfirmoidu. Myöhemmin kun toinen isoisäni kuoli kysyin jos tätä kiristäjää yhtään kaduttaa että kiristi minua isoisäni kuolemalla. Näköjään ei ollut niin.
Se on yleistä että lapset konfirmoituu vain lahjojen ja rahojen takia. Miten se voidaan hyväksyä kristillisissä piireissä? Ja miksi saa vahvistaa muttei kieltää uskonsa 14 vuotiaana?
Minulla ei ole mitään kristinuskoa vastaan, mutta niitä jotka käyttävät uskontoaan väärin. Ja niitä on paljon.
Miten voi kutsua itseään kristityksi, mutta rikkoa koko uskonnon perusarvoja ilman katumusta!? Minua uhattiin että isoisäni kuolisi järkytyksestä jos en konfirmoidu. Myöhemmin kun toinen isoisäni kuoli kysyin jos tätä kiristäjää yhtään kaduttaa että kiristi minua isoisäni kuolemalla. Näköjään ei ollut niin.
Se on yleistä että lapset konfirmoituu vain lahjojen ja rahojen takia. Miten se voidaan hyväksyä kristillisissä piireissä? Ja miksi saa vahvistaa muttei kieltää uskonsa 14 vuotiaana?
Minulla ei ole mitään kristinuskoa vastaan, mutta niitä jotka käyttävät uskontoaan väärin. Ja niitä on paljon.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja millä tavoilla uskoa voi käyttää oikein?
sano jokin hyvä asia jonka tekeminen on mahdotonta ilman uskontoa
Kirkosta eroaminen ;o)
Hieno päätös puolustaa omia ajatuksiaan. Monet ei samaan pysty varsinkaan tuon ikäisenä. Itsekin tyydyin heittämään vain muutaman vastalauseen ja jouduin taipumaan painostuksen alla.
Edit: typo edellisessä viestissä.
Kun vauvana kastetaan uskontoon kuuluvaksi, ei siinä paljoa kysellä itse liittyjältä - se muiden tekemä päätös on sinun mukanasi täysi-ikäisyyteen asti. Jos tuntuu siltä, ettet pysty uskomaan jumalaan, on aivan oikein jättää konfirmaatio väliin. Uskonto ja usko on täysin henkilökohtaisia asioita, eikä niitä voi kukaan määrätä harjoittamaan.
Minä olen myös törmännyt aikoinaan samanlaisiin uskovaisiin, jotka suunnilleen huusivat, kun kuulivat etten ollut heidän talkoohommissa mukana vaikka jotkut pippalot olivat laittaneet pystyyn. Tuli sellaista tekstiä että "mitä muutakaan tekisit kuin olisit siellä"--- mietin itsekseni että tekisin vaikka mitä muuta :) Kyllä se täti siitä sitten jäähtyi ja asia jäi sikseen - enkä mennyt tuleviinkaan talkoisiin, hoitakoon ne ketä kiinnostaa ne. Nykyisin olen kirkosta eronnut, kun kyllästyin koko touhuun.
Toki tuollaisissa uskonnoissa pitää olla tietynlaista painostusta, ehkä jossain mielessä jopa uhkailua, etteivät jäsenet lähtisi pois noin vain. Olet näennäisesti vapaa valitsemaan konfirmaation - mutta jos käytät vapaata valintaasi, saattaa heidän mukaansa tapahtua hirveitä (esim kuvaamasi isoisäsi kuolema). Voi olla että kohtaamasi jäsenet ovat hyvinkin totisia uskovia, jotka kuvittelevat heillä olevan kaikki oikeudet määrittää mikä on sallittua.
Uskonto on ihmisille vain yksi vallankäytön väline, siitä kumpuaa halu estää sinun omat ajatuksesi. Kannattaa taistella oman tahdon puolesta ja näyttää ettet taivu heidän muottiinsa.
Tuolta löytyy paljon kriittisessä mielessä laadittua asiaa
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/
silloin, jos joku pyytää sinua lapsensa kummiksi tai itse / puolisosi haluaa kirkkohäät. Olehan yhtä jämeränä em. tapauksissa. Paljon on niitä jotka aikuisena käyvät rippikoulun. Jos konfirmaatiosta koet sinulle olevan vahinkoa, niin ehdottomasti pysy poissa.
oli siis hänen omista sukulaisistaan ja tuttavistaan, jotka olivat tuotamieltä
ja he ovat luterilaisia ja sinä yleistit sen kaikkia kristittyjä koskevaksi ?
-