Moips oon 18 vuotta oleva nuori mies ja mua nyt pikku hiljaa rupee ärsyttää ku en saa mitää aikaseks. Mulla on naispuolisia kavereita/ystäviä hyvännäköisiäkin muttakun nekin on suurin osa varattu, muista en oo ottanut sen enempää selvää kun mitä todennäköisemmin on. Sitten baari reissuilla, onhan siel moniakin hyvän näkösiä mimmejä mutta en osaa lähestyä koska olen aika ujo, kännissä vähemmin mutta ujo kuitenkin. Menen jollain tavalla lukkoon kun pitäisi rupea puhumaan, okei lukkoon on ehkä väärä sana mutta alan puhumaan sellaisista aiheista mitkä ei mua hirveesti kiinnosta ja sitä varmasti vielä vähemmän. Jos nään siellä jonkun hyvännäkösen, jään vaan tuijottamaan vaikka tottakai pitäisi mennä juttelemaan, tuijotanko jotenkin töykeästi, olenko itse jotenkin vaikeasti lähestyttävä? olen jotenkin alkanut pitämään itsestäänselvyytenä sitä että kaikki on varattuja, enkä nyt tarkoita että olisin nirso että iskisin silmät pelkästään kaikista kauneimpiin ja söpöimpiin vaan skaala on aika laaja. Saa olla vähän painoa muttei liikaa ja pitää pitää ulkonäöstä jotenkin huolta.
Itse oon alkanut treenaamaan, treenannut nyt noin 2 vuotta käynyt salilla että tulisi lihasmassaa ja saisi vähän itseluottamusta parempaan kuntoon. Ulkonäössä ei pitäisi olla mitään suurta vikaa vaikka pienoiset finnit häiritseekin (ainakin itseäni), esimerkiksi hiukset on aina laitettu, ei kuitenkaan liian ja vaatetuskin on asianmukaista (farkut ja kauluspaita useinmiten). Iskurepliikkejä oon yrittäny katella mutta ne on vähän liikaa mulle. Pitäis joku keskustelu aihe löytää vielä ns. tuntemattoman tyypin kanssa mikä on ensin jotain vähän normaalimpaa ja sitten pitäs myöhemmin ehkä osoittaa jollain helpolla tavalla kiinnostusta.
Kaipaisin nyt vinkkejä naisilta ja miehiltä ujolle nuorelle miehelle, joka on tähän asti tyytynyt vain tuijotteluun ja tuttujen ihmisten kanssa jutusteluun.
Itse oon alkanut treenaamaan, treenannut nyt noin 2 vuotta käynyt salilla että tulisi lihasmassaa ja saisi vähän itseluottamusta parempaan kuntoon. Ulkonäössä ei pitäisi olla mitään suurta vikaa vaikka pienoiset finnit häiritseekin (ainakin itseäni), esimerkiksi hiukset on aina laitettu, ei kuitenkaan liian ja vaatetuskin on asianmukaista (farkut ja kauluspaita useinmiten). Iskurepliikkejä oon yrittäny katella mutta ne on vähän liikaa mulle. Pitäis joku keskustelu aihe löytää vielä ns. tuntemattoman tyypin kanssa mikä on ensin jotain vähän normaalimpaa ja sitten pitäs myöhemmin ehkä osoittaa jollain helpolla tavalla kiinnostusta.
Kaipaisin nyt vinkkejä naisilta ja miehiltä ujolle nuorelle miehelle, joka on tähän asti tyytynyt vain tuijotteluun ja tuttujen ihmisten kanssa jutusteluun.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minäpä yritän tässä jotain omien kokemuksieni kautta kertoa mikä kannattaa ja mikä ei. :D
EI missään nimessä näin:
-"Moi. Oot kaunis. Tää on mun elämän onnellisin hetki ku tapasin sut"
Seuraava repliikki sitten olikin jo:
-"Sitten kun mennään naimisiin, saadaan lapsia" jnejne.
Eli ei todellakaan näin, aika hyökkäävää, lopettaa aika nopeasti mielenkiinnon.
Ja ei kyllä todellakaan näin!
Mies tulee pöytään. Katsoo ja kehuu ulkonäköä. Seuraavassa hetkessä käsi on naisen reidellä..
-"Sulla on ihanat reidet"
Mitähän tästäkin voisi jo päätellä? Ihme kun ei kysynyt että monelta ne aukee. :D
Jos huomaa kiinnostavan henkilön, voi mennä juttelemaan. Jos hän istuu pöydän äärellä, on kohteliasta kysyä saako istua tai liittyä seuraan. Siitä sitten joitain puheenaiheita, kuten esim että mitä kuuluu, mistäpäin, minkä niminen, ikä...Perusjuttuja mitä kysytään jos ihmiseen tutustutaan. Itse olen myös aika ujo, nainen tosin. :D Mutta kuitenkin. Jos itse kiinnostun jostain miehestä niin ei siinä muuta kuin menen moikkaamaan ja kysyn mitä kuuluu, sitten kysellään että mistäpäin ja minkä ikäinen jne. Usein aika hyvä puheenaihe on musiikkimaku. Jos molemmilla vähänkään kohtaa musiikkimaku, niin siitä riittää kyllä juttua. Ainakin minun kohdalla, koska musiikki on lähellä sydäntäni. Mutta sekin tietenkin riippuu ihan henkilöstä mikä kiinnostaa ja mikä ei...
En tiedä oliko tässä mun vastauksessa mitään järkeä mutta toivottavasti olis :D
Itse olen 22 vuotias, mutta paljon muita ikäisiäni nuoremman näköine mies. Ulkonäköäni on kehuttu monesti, mutta minun on äärettömän vaikea tutustua naisiin, menen aivan lukkoon kun pitäisi sanoa jotain. Niinä harvoina kertoina, jolloin olen päässyt paremmin keskustelemaan, on minut aina lopulta torjuttu. Olenko sitten liian pennun näköinen? Missä vika?
Joskus vuosia sitten, kun viimeksi harrastin seksiä, kumppani ihmetteli miksi olen aina yksin, kun hänen mielestään "olen aivan uskomattoman ihana". Mutta oliko se valetta? Ovatko kaikki valehdelleet minulle, jotten tuntisi itseäni täydeksi paskaksi; nollaksi, jollaiseksi kyllä tällä hetkellä itseni tunnen..
Enää en halua käydä baareissa tai juhlissa, kun tuntuu, että minulle vain nauretaan, ilkutaan ja lopulta kaikki katoavat ympäriltäni. Olen pudonnut sosiaalisen elämän ulkopuolelle.