Onko se, että yhdellä (tai useammalla) planeetalla tässä maailamankaikkeudessa on kehittynyt eliölaji, joka kykenee pohdiskelemaan omaa olemassaoloaan, todiste siitä, että elämällä sinänsä on jokin tarkoitus?
Vai onko kysymys vaan siitä, että kyseinen eliölaji tultuaan "tietoiseksi" ryhtyy miettimään omaa olemassaoloaan ja kehittelee erilaisia selityksiä?
Tästä seuraisi sitten erilaiset uskonnot ja uskomuset.
Elämä sinänsä voidaan nähdä ilmiönä, joka kuuluu tähän maailmankaikkeuteen, harvinaisena, yleisenä, tai ainutlaatuisena, sitä me emme voi ainakaan vielä tietää.
Elämän olemassaolo itsessään ei tarkoita sitä, että sillä olisi jokin tarkoitus.
Vai onko kysymys vaan siitä, että kyseinen eliölaji tultuaan "tietoiseksi" ryhtyy miettimään omaa olemassaoloaan ja kehittelee erilaisia selityksiä?
Tästä seuraisi sitten erilaiset uskonnot ja uskomuset.
Elämä sinänsä voidaan nähdä ilmiönä, joka kuuluu tähän maailmankaikkeuteen, harvinaisena, yleisenä, tai ainutlaatuisena, sitä me emme voi ainakaan vielä tietää.
Elämän olemassaolo itsessään ei tarkoita sitä, että sillä olisi jokin tarkoitus.
Vastaukset 28
Vanhimmat
"Elämän olemassaolo itsessään ei tarkoita sitä, että sillä olisi jokin tarkoitus."
Hyvin sanottu.
Jokainen ihmiseläin voi elämälleen etsiä mielekkään tarkoituksen toki mutta yleistäminen siten, että olisi olemassa jokin suurempi kaikkia koskeva tarkoitus on aika hölmöä minusta. Samoin kuin on muidenkin absoluuttien pakkokehittäminen... Mitä näitä nyt on: totuus, moraali, jne.
Toki meillä elävänä olentona muiden elävien olentojen seassa on sama tarkoitus kuin niillä muillakin:
Selviytyä ja lisääntyä.
ilmeisesti ainoa eliölaji, joka ei ajattele sitä, mikä on elämän tarkoitus.
Älä viitsi puhua paskaa.
Minulle tämän pallon pinnalla olevana eliölajina riittää täysin elämäni tarkoitukseksi se, että elän oman elämäni niin, etten ainakaan aiheuta haittaa tämän lajin säilymiselle ja toivon mukaan olen edes jollain pienellä tavalla hyödyksi.
Jos olen täysin tarpeeton, Niin so what.
Ei ainakaan jää jälkeenpäin harmittamaan, kävi miten päin vaan;)
elämä itse. Meille uskovaisille elämä on Jumalan lahja ja näin pääsiäisenä korostuu uskomme ikuiseen elämään taivaassa. Ateisteille se on laaki ja vainaa, ei mitään eloa tämän jälkeen.
"Elämän tarkoitus on elämä itse."
Eikö elämän tarkoitus ollutkaan jumalien palvonta?
Minullekin riittää elämän tarkoitukseksi elämä itse.
Minä en vain tarvitse siihen mitään yliluonnollisia olentoja palvoakseni.
Elämä ja olemassaolo itsessään riittää.
Tuosta ikuisesta elämästä jossakin kuvitteellisessa taivaassa, niin voisikohan se vaan olla ihmiseläimen päänsisäistä kuvitelmaa, vai mikä todistaa että sellaista on?
bakteeri ja pölypunkki ja hammaskaries kuitenkin ovat.
Uskovainen uskoo elävään Jumalaan ja Jeesuksen ylösnousemukseen, Pyhän Hengen ohjaukseen täällä maan päällä.
En nyt saarnaa pidä, kun töitäkin pitäis tehdä välillä.
Miksi sitten ei kaikille teisteille kelpaa kun ateisti sanoo että elämän tarkoitus on elämä itse, silloin tulee usein se "elämällä ei ole tarkoitusta ilman jumalia"-mantra.
Missäkähän kohtaa tulee se ratkaiseva ero siinä, että mikä on eliö, mikä ei???
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eliö
On tämänkin taustalla!
http://naurunappula.com/543555
Jakautuuko homo sapiens laji tästä lähtien kahteen uuteen lajiin?
-Homo sapiens ateismus
-Homo non sapiens reigiosmus
:)))))))))))))))))
-Homo non sapiens religiosmus
toteamus: "Elämän olemassaolo itsessään ei tarkoita sitä, että sillä olisi jokin tarkoitus."
on aika hyvin todettu!
Ja elämän tarkoitus? Niin, kyllä ihmisen pitääkin itse luoda elämälleen tarkoitus. Mutta onko ateisti sitten vapaampi valitsemaan elämänsä tarkoituksen kuin uskova?
paitsi elämä.
Kyllä nää kivenmurikat ja kaasupallot pyöris tuolla aivan hyvin ilman ainuttakaan elävää organismia. Mutta kun nyt tällaisiksi ollaan kehitytty niin pidetään huolta, että lajimme ja muut lajit säilyvät niin kauan kuin niiden nyt ylipäätään on mahdollista säilyä.
"Kyllä nää kivenmurikat ja kaasupallot pyöris tuolla aivan hyvin ilman ainuttakaan elävää organismia"
Tokihan ne pyöris, ja pyöriikin monet kaasupallot ja kivenmurikat.
Tuossa aloituksessani vaan heitin ajatuksen, että josko elämän esiintymisen mahdollisuus siellä täällä maailmankaikkeudessa kuuluu itse sen ominaisuuksiin ja aina silloin tällöin, kun "tuuri" käy, niin sitä myös ilmenee.
Nyt kävi tuuri tällä planeetalla.
Sitä taas ei tiedä vanha Erkkikään, onko tuuri käynyt muuallakin, ja kuinka usein.
Taas ajatus siitä, että jokin yliluonnollinen toimija olisi rakentanut koko systeemin vain sitä silmällä pitäen, että saisi ihmiskunnan aikaiseksi, on kyllä ylimielisyyden huippu.
Sinänsä on tarkoitus,sillä ihminenhän on vain yksi elämän laji, miljardien muidet joukossa.
Tullessaan itsetietoiseksi, synnyttämänsä ajatuksen avulla, niin se on keksinyt tälle itsetietoisuudelle oman tarkoituksensa, uskontojen ja aatteiden avulla.
Se haluaa tehdä kuolemattomaksi tämän tietoisuuden, mutta koska se on aikaa ja ainetta, ja niinollen syyn ja seurauksen lain alainen, joten sillä ei voi olla kuolemattomuutta, sillä vain ajaton elämä on kuolematon
Elämän todellinen tarkoitus on elää kunnes kuolee !
Sen ymmärtävät kaikki. Kivillä ei ole paljon arvoa, mutta muurahaisilla on jo arvoa. Kotielämillä on enemmän arvoa kuin muurahaisilla. Ihmistenkin joukossa enemmän tietoisilla on enemmän arvoa. Tästä seuraa myös, että elämän tarkoitus on tietoisuus. Sillä voi tehdä mitä tahansa. Maailmankaikkeus on tuottanut ihmisen ja on ilmeisesti arvokkaampi kuin ihminen ja voi olla tietoinenkin.
Mikä on hiekkakiven tarkoitus?
Ja kuka niistä tarkoituksista oikein päättää?
Jos on "tarkoitus" tarkoittaa se sitä että on myös jotkin lähtö- sekä lopputilanteet. "Tarkoituksen" täyttäminen toteuttaa siirtymän noiden kahden välillä.
Kun katsoo planeettaamme on selkeä "tarkoitus" ihmisille hallita maapalloa. Enkä tarkoita tätä nyt alistavana, haltuunottavana hallintana vaan enemmänkin huoltapitävänä ja suojelevana elementtinä. Tämä on mielestäni täysin luonnollinen asema otettavaksi ensimmäiselle eläinlajille joka tajuaa että sellainen posti on yleensäkin olemassa. Meillä on täydet teknologiset valmiudet kaikkien ruokkimiselle ja kouluttamiselle jotta voimme vain lopettaa oravanpyörässä juoksun ja heittäytyä rantatuoleihimme katselemaan maailman menoa.
Kun katsoo universumia onkin sitten suurempia kysymysmerkkejä. Onko meidät tarkoitettu myös muun universumin "paimentajiksi"? Onko meillä yleensäkään mitään asiaa mihinkään muualle kuin tälle pallolle? Ainakin avaruuden käsittämättömät etäisyydet sekä erittäin vihamielinen ympäristö antaisivat sellaisen kuvan että ihan helpolla se ei tule onnistumaan. Mutta kun kaikki se tavara kerta on siellä niin kai sillä jokin tarkoitus on. Voi olla että maan kaltaiset planeetat on tarkoitettu synnyttämään elämää ja muokkaamaan sitä muihin paikkoihin sopiviksi. Kun löydetään jonkinlainen pieneliöiden kombinaatio josta 80% selviää hengissä kaikissa mahdollisissa olosuhteissa joista asteroiditkin selviää niin voisimme alkaa linkoamaan elämää ympäri galaksia.
Selkeimpänä toimintalinjana näen mielessäni kuitenkin sellaisen että ensin lopetetaan sotiminen ja muukin toistemme rääkkääminen täällä oman pallon päällä. Sen jälkeen kun ihmiskunta pystyy keskittymään tieteisiin koko potentiaalillaan niin tutkitaan miten pääsemme tältä pallolta eteenpäin. Ja sitten vain tehdään se. Ihmiset ovat nähneet uusien alueiden valtaamisen aina jonkinlaisena päämääränä, tämä pallo on nyt vaan loppunut kesken. Jos uusia halutaan vallata ei sinne kukaan yksin pääse joten yhteistyö on ratkaisu.
jokaisessa kohdassa avauudessa, mutta millaisessa muodossa, se esiintyy eri planeetoilla, sillä sen esiintyminen
ei välttämättä ole maan kaltaisista olosuhteista kiinni, koska se voi esiintyä myös ihmiselle näkymättömällä
tasolla, koska sillä tasolla, voi materian synnyttämä ajatuskin leijua
Voiko ihminen lopettaa sodat, ei voi, sillä 3000 tuhatta vuotta sitten valmistauduttiin sotaan ja päälikkö sanoi puhessaan, että olkoon tämä viimeinen sota maanpäällä, mutta tuo sota jatkuu yhä, eikä lopukkaan ennekuin sotija surmaa itsensä, ei fyysisesti vaan psykologisesti.
Vain ihmisen psykologisen perimän kuolema, lopettaa tuon sodan, joka henkisesti on kaikkien sota kaikkia vastaan, ja fyysiseti eri henkisten ryhmittymien sotaa toisia vastaan
Tässä henkisessä tilassa ihmisestä ei ole edes maan hoivaajaksi, ja on vaaraksi muilla planeetoilla, oleville elämille
Uskonnot ja aatteet tekevät kaikkensa, että ihmisen perimä ei muutu,sillä ne elävät, ihmisen kokemasta kärsimyksestä ja väkivallasta, sillä jos ihminen muuttuisi, niin se olisi uskontojen ja aatteiden kuolema, ja ihmisen vapautuminen pahuuden vallasta
Ainiin... Pakkohan minun tämä on laittaa kun ei kukaan muu ole laittanut:
http://fullygeek.com/wp-content/uploads/2007/07/20060314215022answer_to_life.png
Elämän tarkoitus = 42
Siinähän se.
nukutti itsensä ikiuneen pari viikkoa sitten. Oli vain jättänyt viestin - elämälläni täällä ei ole mitään tarkoitusta -. Mutta totuus on hänellekin avautunut, kun juttu ei lopu fyysiseen kuolemaan.
Te ateistit rohkaisette ihmispoloisia epätoivoisiin päätöksiin!
Joo, ateistien syy kun joku tappaa itsensä. Vika ei koskaan ole itsessä, aina muissa.
Ihmisellä ei paljon muita oikeuksia ole kuin kuolla silloin kuin haluaa, niin miksi se sitten on niin kamalaa jos joku tätä oikeutta toteuttaa.