Vievätkö ortodoksit ruokaa haudalle? Näin minulle väitettiin että ortodoksisella hautausmaalla näkee ruokaa haudoilla. Jos tällaista tehdään niin miksi? Ketä ruokitaan?
Ruokaa haudalle?
Kiinnostunut.
62732
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mielikuvitusta
Liekö kysymyksessä venäläinen tapa, Neuvostoliiton ajoilta peräisin, jolloin ei ortodoksikirkolla ollut paljoa sanottavaa.
http://www.venajaseura.com/?sc=4903&sc2=4918&sc3=4920
"Pääsiäinen on ennen kaikkea kirkollinen juhla. Kuitenkin myös maallisella puolella pääsiäinen on säilyttänyt jopa neuvostovallan vuosina vainajien muistojuhlan aseman. Tuolloin viedään lähiomaisten haudoille seppeleitä ja ruokaa - kananmunia ja leipää. Haudalla pidetään muistohetki ja nostellaan maljoja vainajan muistolle."
Savolaismummo kysyy evakolta:
Milloinkas ne teidän vainajat tulevat syömään niitä haudalle jätettyjä piirakoita?
Evakko:
Luulisin että ne tulevat samoihin aikoihin kuin ne teidän kukkien haistelijatkin.
minua fiksumman ja asiasta enemmän tietävän pitäisi vastata. En tiedä viedäänkö Suomessa ruokaa haudoille mutta itänaapurissa semmoista tapaa noudatetaan. Jos tiedän oikein, tapa on peräisin esikristilliseltä ajalta. Siellä vanhassa hyvässä Karjalassahan säilyivät pitkään rinnakkain sekä pakanalliset että kristilliset tavat. Siitä oli hyötynsä ja ehkäpä haittansakin. Hyötypuolelle voidaan kai laskea esim. runonlaulamisen säilyminen. Itärajan takaahan se Lönnroth keräsi materiaalinsa Kalevalaan.
Kuten jo aluksi sanoin: enemmän tietävät jatkakoot.
on pitää vainajien muistoaterioita haudoilla. Ihmettelen mitä kummastelemista siinä on? Muistoateroita ei kuitenkaan vietetä pääsiäisenä, vaan vainajan kuoleman vuosipäivänä tai ns tuomaantiistaina, pääsiäisviikon jälkeisellä viikolla. Silloin pakatkaamme piirakat, keitetyt kananmunat ja vodkapullo koriin ja suunnatkaamme haudoille!
Tuomaan tiistai hautausmaalla
Hautausmaan pilvinen iltapäivä, vielä paljasoksaiset puut – ja riemullinen ylösnousemustropari: litaniaa toimittaa isä Aleksej Sjöberg yhdessä isä Gennadij Stolbowin ja kanttori Juri Zadorovin kanssa.Perinteisesti Helsingin ortodoksisella hautausmaalla toimitetaan apostoli Tuomaan sunnuntain jälkeisenä tiistaina litaniat. Omaiset ja ystävät kerääntyvät läheistensä haudoille, ja papit kiertävät haudalta toiselle toimittamassa vainajien litanian.
Tuomaan tiistaina toimituksessa toistetaan pääsiäisen riemullista troparia ”Kristus nousi kuolleista…” Syyttä ei Tuomaan tiistaita mainita ”vainajien pääsiäiseksi”. Tänäkin vuonna oli hautausmaa siistitty talven jäljiltä. Omaiset ja ystävät olivat tuoneet haudoille valkoisia ja keltaisia kevään kukkasia ja pajunoksia. Hautalyhdyt hohtivat valoaan pilvisenä iltapäivänä. Monilla haudoilla oli punaisia pääsiäismunia ja joillekin tuonilmaisiin siirtyneille olivat sukulaiset tuoneet pashaa ja pääsiäisen muita herkkuja. Näinpä, kuinka Georgios Koulliasin haudalla pappi kreikkalaiseen tapaan kaatoi ensiksi lasillisen viiniä vainajalle hautaan, ja sen jälkeen kaikki nostivat maljan vainajan muistolle.
Kirkkomme kehottaa meitä jatkuvasti muistamaan rukouksissa edesmenneitä. Vainajien puolesta kannettu esirukous on meidän elossa olevien rakkauden ilmaus. Kun pääsiäisenä yöpalveluksessa veisataan kasteveisua, niin Tuomaan tiistaina läheistemme haudoilla konkreettisella tavalla osoitamme uskomme ja rakkautemme. Kun läheisemme ovat kasteessa pukeutuneet Kristukseen, on tämä puku kuoleman jälkeen heille lopullisesti kirkastunut. Kristuksessa nukkuneet elävät kuolemansa jälkeen Kristuksessa. Rakkaus Kristukseen yhdistää elävät ja kuolleet. ”Hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien, sillä kaikki hänelle elävät” (Lk. 20:38). Jaamme pääsiäisen riemun myös tuonilmaisiin siirtyneiden kanssa.
Tiistaina iltapäivällä, kun liikenne Ruoholahdessa kohisee pahimmillaan, kantautui hautausmaalta hartaana ja vaikuttavana pappien ja laulajien veisuu. Pyhää suitsutuksen tuoksua tuuli kantoi yli kivimuurin keskelle ruuhkassa olevia autoja. Suomen-, kirkkoslaavin- ja kreikankieliset troparit toistivat ylösnousemuksen vapauttavaa sanomaa. Omaisten iloiset pääsisäistervehdykset ja puheensorina todistivat pääsiäisen riemun olen yhtä, niin meille eläville kuin kuolon uneen nukkuneillekin.
Itselläni ei hautausmaalla ole sukulaisia, mutta sykähdyttävän hetken koin seisoessani tuonilmaisiin joulun tienoissa siirtyneen Klaudian puisen hautaristin ääressä isä Mitron toimittaessa litaniaa. Muistin elävästi väsymättömän rukoilijan hauraan hahmon, joka uskollisesti oli mukana pyhän profeetta Elian kirkossa jokaisessa palveluksessa.
Kun sanotaan, että kirkkomme rukoilee uskossa ja iankaikkisen elämän toivossa nukkuneiden jäsentensä puolesta, tunsin totisesti mitä tuo lause tarkoittaa.
On turhaa vertailla mitkä kirkkomme toimituksista ja perinteistä ovat vaikuttavimpia, mutta Tuomaan tiistain litaniat vainajille on joka tapauksessa todella vaikuttava kokemus. Minulle tuona tiistaina avautui varsin konkreettisesti moni Kirkkomme opetuksen kohta. ”Rakkaus on väkevä kuin kuolema” (Kv.8:6). Kuolemakaan ei voi rakkauden siteitä katkaista.
Teksti ja kuvat: Ari Sirviö
http://www.ort.fi/ortodoksiviesti/ov0404/vainajat.htm