Viimein syy ja selitys kaikelle

Hienoa ! Sinun aikasi tulee nyt! Hyvä että olet pääsemässä eteenpäin! En ollut minäkään lapsena mikään lahjakas vaan aina kaikki meni riman ali...aikuisena olen sosiaalinen,kavereita on ja ammatti joka tuo leivän..ja perhe kasassa! Tsemmpiä vaan tulevaisuuden suhteen!

Hyvää jatkoa ja onnea opintoihin!!!!!!

Ihana kuulla, että olet tyytyväinen kun arvoitus on ratkeamassa. Sinua voisi vielä auttaa paljonkin sensomotorinen kuntoutus. Minulla on kolme ylivilkasta lasta, yksi on saanut ADD diagnoosin, muita ei ole sillä lailla tutkittu mutta kyllä sen huomaa. Vein kaikki kolme sensomotoriseen kunrtoutukseen ja siitä on ollut todella paljon apua. Numerot ovat nousseet ja ADD-lapsen erituisoppilaspäätöstä ollaan purkamassa ennen yläasteelle siirtymistä.Sensomotorisesta kuntoutuksesta hyötyvät myös aikuiset, koskaan ei ole liian myöhäistä kuntouttaa itseään. Katso netistä, näitä keskuksia on eri puolella Suomea.

Aivan kuten itsellä,tosin eri sukupuolena. En ikinä tehnyt läksyjä tai lukenut kokeisiin mutta siitä huolimatta itseäni kiinnostavissa aineissa päästötodistuksessa oli mm.fysiikka 9,kemia 9,englanti 9,liikunta 9,ruotsi 9..sitten taas tosin nämä aineet mitkä eivät kiinnostaneet; uskonto 5,musiikki 5,äidinkieli 6,historia 6,sekä nämä sen aikaiset käytös 7 ja huolellisuus 6....ei paljon painanut auktoriteettien sana omaa tahtoa vastaan,tein kaiken juuri niin kuin huvitti. Muut numerot noudattivat samaa kaavaa,eli ei mitään logiikkaa.Jossain testeissäkin minua käytettiin kun olin kuullemma aivan liian vilkas,eikä silloin siihen mitään diagnoosia saatu. Onneksi ikä on nyt luontaisesti vähän hiljentänyt tahtia,sohvalla on jopa mukava koisia tekemättä mitään!!! Ennen en olisi voinut muutamaa minuttia pitempään olla paikallaan!!! Tiedä mikä adhd tai muu minua nuorenpana riivasi mutta täytyy sanoa että kyllä hauskaa on piisannut ja hyvin on elämässä parjännyt ihan joka saralla.

Onnea diagnoosista! Muista,että kyse on myös lahjasta, eikä vain nöyryyttävästä oireyhtymästä ja johon liittyisi vain paljon huonoja muistoja. Yleensä diagnoosi on myös helpotus läheisille ja antaa selityksen monille asioille, joita kukaan ei ole tähän mennessä täysin käsittänyt.

Minulla on aikuisena todettu adhd ja elän ilman lääkitystä, koska en halua sitä käyttää. Olen sopusoinnussa impulsiivisuuteni kanssa ja vaikka se ei mikään pääsylippu sosiaaliseen seuraelämään olekaan, niin aivan taatusti tie kohti energistä ja mielenkiintoista elämää. Kai tiedät, että oireyhtymän yksi parhaimpia puolia on se, ettei meistä tule tasapaksuja elämään alistuneita pökkelöitä? Meissä säilyy lapsekkuus ja innostus ja tappioistakin huolimatta emme jaksa keskittyä niiden suremiseen,joten elämämme jatkuu yleensä aina rivakasti eteenpäin.

Valitse siis se valoisampi elämä, koska oireyhtymistään ruikuttavia on luvattoman paljon. Osa meidän ongelmista on ihan nykypäivän tasapäistämisestäkin johtuvaa, josta ns. normaalitkin kärsivät. Persoonallisuutta ja suorasukaisuutta pelätään, vaikka joskus se on ainoa keino saada vaikkapa työelämässä pienen firman asiat vietyä eteenpäin. Minäkin olen monet kerrat kuunnellut isojen ukkojen ulinaa, miten voikin ämmä olla hirveä suustaan, mutta minä olen myös ollut se joka on asioille myös tehnyt jotakin kuin jäänyt tuleen makaamaan.

Kuvittele, että se kurja lapsuus voi myös olla juuri se oikea lapsuus. Kun minua tutkittiin ja diagnosoitiin useampi asiantuntija sanoi, että tämän päivän varmuuteni adhd:na on pitkälle lapsuuden tiukkoja rajoituksia, selkokielistä palautetta jne. Ettenkö olisi ollut koulussa kiusattu ja opettajien pilkkaama, mutta tällä impulsiivisuudella annoin samalla mitalla takaisin. Se oli silloin aivan hirveää, mutta adhd:n valossa näen sen hyvän puolen että minä myös opin vetämään rajat, mitä suostun sietämään ihmisiltä. Opin ymmärtämään ihmisen heikkoutta ja olen hyvin tarkka oikeudenmukaisuudesta, joka koskee myös ympärilläni olevia ihmisiä. Adhd ei pelkää astua barrikaadeille taistelemaan oikean asian puolesta.

Mitä paremmin olet tuttu oireyhtymäsi kanssa ja annat sille tilaa, sitä paremmin pärjäät sen kanssa. Sitä voi hallita ja vaalia ennakoimalla ja välttämällä tilanteita, joissa sen kanssa on vaikea olla. Diagnoosin saatuani lopetin työsuhteeni, koska tajusin että paha oloni työssäni johtui täysin epäsopivasta työrytmistä ja lähdin välittömästi hakeutumaan hektisemmälle sektorille. Nyt voin hyvin!

Kun opiskelet muista kunnioittaa itseäsi siinä, ettet jaksa olla luennoilla samaa määrää kuin muut. Ota jotakin, mitä voit pyöritellä käsissäsi ja jos olet fiksu sanot luennoitsijalle etukäteen, että joudut välillä jaloittelemaan. Pääasia, että annat kehosi levottomuudelle vastinetta ja vaikka taitat paperin tuhanteen taitokseen kuin simahdat/ räjähdät. Omalla kohdallani hoidan tilanteen sillä, että kyselen paljon,tyhmiäkin.

kuulin, että mulla olis add. Kertoisitko minkälainen sinun ADD on? Haluan itselleni hoidon....

En tahtoisi olla tyly ilosi keskellä mutta mutta:
- diagnoosi ei paranna sinua
- diagnoosi ei korvaa pääsykokeita
- diagnoosi ei tuo elämää vaan se pitää itse elää eikä opinnot ja ammatti ole kuin kapea kaista siitä
- diagnoosi ei muuta menneisyyttä
- aika harva kokemukseni mukaan saa aikuisena mitään järisyttävää apua lääkkeestä
Onnea nyt kuitenkin valitsemallasi tiellä!

Minkälaiselle lääkärille pitäs varata aika? Haluan sairauteni pois

ja sen huomaa monista aikuisista(käyttäytyvät kuin lapset).Tutkimusten mukaan kaikki lisäaineet ja kemialliset
yhdisteet ympäristössä altistavat ylivilkkauteen jne. en tiedä. Kummallista mutta ylivilkkaus on selvästi lisääntynyt.

Mukava kuulla että otat asian niin että näet sen eteenpäin vievänä asiana. Uskon että saavutat kaiken sen minkä olet aina halunnutkin saavuttaa! Jotkun kun tuntuu lopettavan elämisen sillä verukkeella että omistavat jonkun sairauden ja vetovaat aina siihen että kun on se ja se niin ei voi...

Itse olen epävakaa persoonallisuus ja itselleni diagnoosin saaminen oli helpotuksen sijaan järkytys! oma maailmani romahtio täysin. Vähän kuin olis laittanut peilin eteen ja näyttänyt että tälläisen sinä olet. Ei ollu kaunista katottavaa, mutta ei voinut enää liiemmin minnekkään vaistääkkään kun pohjalla on tuhansia kysymyksiä, testejä ym ym niin asia oli otettava vastaan.

Diagoonisn jälkeen tajusin itse myöhemimn että olen saanut vihdoin hirviölleni kasvot ja niitä kasvoja aijon vetää turpana ja lujaa! =) ei se aina ole helppoa mutta muuttuu rutiiniksi ajan myötä ja mikä hienointa olen saavuttanut kaikki ne päämäärät mitkä olen halunnutkin saavuttaa.

Ei muuta kuin rähinä päälle ja otat siitä takaraivossa kummittelevasta ADD kaverista sellaisen kunnon kuristusotteen. =)

todettiin ala-asteella motorinen mbd diagnoosi, mikä myöhemmin aikuisena "päivitettiin" ADD diagnoosiksi. Minutkin on tutkittu ja todettu , että olen matemattisesti keskitasoa lahjakkaampi. Lukeminen/opiskelu eivät ole minua kiinnostaneet. Minulta puuttuu ja on aina puuttunut ylivilkkaus, mutta muuten olen varsinkin lapsena uppoutunut omiin ajatuksiini esim. koulutunneilla.. Itse olen oppinut elämään asian kanssa ja tiedän hyvin omat "rajoitteeni". En esimerkiksi pärjää työpaikoissa joissa on liian monta rautaa tulessa samaan aikaa ja jartkuva kiire... En vain pysty riittävän hyvin muistamaan monia asioita samanaikaisesti ja sukkuloimaan päälleekäisten vaihtuvien työtehtävien välillä..

KATKERA EI SAA OLLA . SE TUHOAA SINUT LOPULLISESTI, KATSO TULEVAAN AVOIMIN SILMIN ÄLÄ KÄPERRY MENNEESEEN. PRKL.

SORRY ET P PYSTY ADHD SSÄ OPISKELMAAN .Minulla kavereita jotka ovat vain joutuneet lopettamaan koulunsa ja opiskelunsa kun eivät adhd :n kanssa pysty opiskelmaan . Minä olen myös älykäs ja vilkas mutta ei kuitenkaan ole adhd että revi ja raavi siitä !!!

Tuntui todella mielenkiintoiselta lukea kirjoittamasi artikkeli ja jos olet saanut apua tai saat apua diagnoosiin ADHD joka on todella kiusalliunen sairaus jos ajattelee ehkä lääkäriä joka ei ole huomioinut oireitasi ja olet ehkä joutunut käymään myös kierroksen eri psykiatrisissa sairaaloissa tai psykiatrin vastaanotolla.
On ehkä syytä alkaa ajattelemaan miksi lääkärit ovat hyvin jäävejä muuttamaan toisen lääkärin lausuntoa koska kukaan ei loppujen lopuksi tiedä kuinka monella potilaalla todellisuudessa on ADHD tai jokin muu psyykkinen sairaus tai diagnoosi ja moni itsekin ihmettelee,olenko sairas vai mistä oireet johtuvat jne. ja kertomuksesi todistaa lääkärin olleen väärässä,mutta onneksi olkoon että näin monen vuoden jälkeen on asiaan tullut oikaisu.

Muun ohella yksi mahdollinen (kuulema paras ?) psyykenlääke
on intiaanisokeri eli täysruokosokeri, jossa on kaikki alkuperäiset
hivenaineet, aminohapot ym. mukana. Maahantuojan sivuilta:
www.intiaanisokeri.fi

voi katsoa esim. mitä aineita siihen kuuluu:
www.intiaanisokeri.fi/data/intiaanisokeri/vertailutaulukko.html

Tässä on myös yksi energia- eli jaksamisjuoman ohje:
www.intiaanisokeri.fi/index.php?sivu=kayttosuola

Jossain tutkimuksessa, oisko ollut 1990-luvulla, tutkittiin,
mitä vaikutusta raakaruokosokerilla on valkoista sokeria
käyttäneillä epäsosiaalisilla ja vihamielisillä teineillä (molemmilla
ryhmillä muuten sama psykoterapia). Selvisi, että raakaruoko-
sokeria syönneillä huonot oireet ym. paranivat verrattuna
vertailuryhmään.

Toisena muistan jostain lukeneeni, ettei sokeriruokoa pureskeleville
lapsille tullut reikiä ollenkaan, mutta olis kiva saada varmistusta tähän.

Henkiseltä kannalta oon lukenut, että sokeri mm. vahvistaa minuutta,
jonka takia sille voisi ylistyspuheen pitää. (Luultavasti siis tumma sokeri,
ei vaalea.)

Hyvää jatkoa!

Ja maailma on tehty pumpulista ja sokerista ja parhaimman lääkityksen omaava palkaataa oitis.
Kannattaisi samalla katsella ympärille ja miettiä ettei sitä koulutusta ja ammattia tule "normaaleillekkaan" sama työttömyys uhkaa oli sitten diagnoosia tai ei.
Hienoa että asi selvisi mutta sen myötä tulet huomaaman että saman verran kun ovia aukee menee tuplasti kiinni.

Hei, ymmärrän täysin tilanteesi :)

Tyttäreni on samaa kokenut. Pojalta ehkä helpommin ymmärretään levoton toiminta ja kinesteettinen oppiminen muttei oikein työltä.

Tyttäreni on menestynyt kyllä keskimääräisesti keskinkertaisesta hiukan paremmin, mutta alisuoriutuu hänkin, sillä jos jaksaisi keskittyä edes kuuntelemaan kerran asian tarkasti... osaa sen heti tai lähes heti. Näin ollen ei ole jäänyt ns. mihinkään haaviin... eli on tehnyt kaikki koulutyönsä alaasteella lähes itsenäisesti ja usein koululäksynsäkin bussimatkalla koulusta kotia ihan mallikelpoisesti. Levoton käytös ja touhuaminen tunnilla on laskenut arvosanoja jopa 2-4 arvosaa tunti ja koearvosanoista erityisesti alakoulussa. Näin opettajat ovat osaltaan lähes kiusaanneet ja latistaneet hänen persoonaansa koko kouluajan. Hän opiskelikin yläasteella parhaiten itsekseen mielellään öiseen aikaan, jolloin ei ollut muita virikkeitä niin paljoa, että pysty keskittymään. Sinänsä se tietysti vaati veronsa aamu heräämisissä ja päivä työskentelystä. Tämä vaikutti taas siihen, että hän sai opettajilta jatkuvasti lisää negatiivista palautetta keskittymisestä ja myöhästelystä. Univaje taas lisäsi flussia. Mutta itseopiskelu sairaana oli todella tehokasta, kun pystyi toipilaana keskittymään paremmin oleelliseen ja sai elää hänelleen itselleen sopivassa rytmissä. Tällaien elämänrytmi kyllä on ollut ja on edelleen haaste meille vanhemmille.

Musiikkiopinnoissa hänellä on tarkka ja autenttinen muisti, joten nuotinluku jää vähemmälle jne... ja samoin musiikkiopinnot jäivät normiopetuksessa kesken musiikkiopistossa, kun pedagogiset taidot ja tavoitteet ovat musiikkioppilaitoksilla ns. normioppilaita varten eli normaalin lahjakas ja ahkera sekä rauhallinen on heille se oikea tai sitten ainakin lahjakkaan pitää olla pitkäjänteinen. Tällaisessa seurassa tyttäreni ikävystyy ja tulee levottomaksi. Jos hän osaa jotakin, hän vaatii jo seuraavaa haastetta ja toimintaa...

Hän on kärsinyt siitä ja kokenut olevansa myös kokoajan erinlainen ...joidenkin opettajien silmätikku ja konervatiivisen kauhu.

Joten edelleen ymmärrystä löytyy... meilläkään ei mitään diaknoosia ole tehty, kun selviytyy kutakuinkin ok yhteiskunnassa vielä näin kotona asuvana nuorena... mutta entäs sitten, kun pitää pitää omasta taloudesta huoli ja olla tässä konservatiivisessa maailmassa normi-ihmisten joukossa... sinänsä seuransa hän etsii juuri erillaisten ehkä samanlaisten ihmisten seurasta...

ONNEA:D

Heip. Mulla todettiin adhd vasta lukioiässä. Pääsin tutkimuksiin kun olin nääntyä lukujen alle. Älykkyydessäni ei tutkimusten mukaan ollut vikaa, olin vain alisuoriutuja. Peruskoulu meni helposti kun en ollut erityisen häirikkö, mutta lukiossa en saanut viimein suunniteltua opintojani eikä suuretkaan ponnistelut tuottaneet tulosta. Aistini ovat aina olleet herkät ja käytökseni on aika temperamenttista. Välillä jumiuduin nysväämään pitkiksi ajoiksi jotain todella epäolennaista, jos se vain kiinnosti. Päihteisiin en onneksi sortunut, koska vanhempani pitivät kunnon rajat enkä saanut maleksia kaupungilla edes viikonloppuisin. Harrastin rumpujen soittoa, mutta kaikki bändiviritelmät kaatuivat keskinäisiin erimielisyyksiin.

Lukion selvitin Concerta-lääkkeen avulla. Olin yllättynyt, että pystyin keskittymään tunnilla ja mieleen jäi enemmän asioita. Ennen olin tunneilla vain osittain mukana ja ajatus vaelteli missä milloinkin, jopa tuolin selkänojan kiinnitysniiteissä. Nukkunut olen aina huonosti, mutta aloin rytmittää ja aikatauluttaa päivääni uudella tavalla ja se toi paremmat unetkin.

Olen aina ollut kiinnostunut biologiasta. Hain ja pääsin opiskelemaan sitä. Osaan suhtautua opintoihini nyt niin että en ahnehdi liikaa, vaan aikataulutan päivät ja suunnittelen paremmin. Lääkettä tarvitsen välillä, mutta olen huomannut että aivoni on kehitellyt ikäänkuin uusia työskentelyratoja korvaamaan niitä aikaisempia puutteellisia. Toivon kaikille kanssaihmisille iloisia päiviä. Ei jäädä valittamaan vaivojamme vaan mennään eteenpäin. Käännetään homma voitoksi, sillä jossain yhteydessä tuli esille, että aika monella merkkihenkilöllä on tämä sama juttu, eivät vaan ole tulleet ulos kaapeistaan. Ja suurin osa ihmisistä ei edes tiedä että heillä on adhd. Meitä on siis moneksi.

Noin sitä pitää. Olen itse myös melkoinen ADD, ja koska olen opiskellut alalla kyllin pitkälle (erinäisten mutkien kautta) olen voinut ohjata samoista oireista ja vielä vaikeammista kuin itse aikoinani kärsivän ( tai ei hän vielä sananmukaisesti kärsi, mutta oireilee) 6 v tyttäreni näihin tutkimuksiin, jottei hänellä olisi edessään sinun tiesi kaikkine vastoinkäymisineen. Neurologisesti terveet tai tavalliset eivät tiedä miltä se tuntuu, kun pääkoppa on muurahaispesä. Diagnoosi selkeyttää ja lisää itseymmärrystä,mutta saattaa se masentaakin, kun tajuaa omat rajoituksensa. Toisaalta kaikilla on omat rajoitteensa ja ymmärtäminen on tärkeintä. Onnea matkaan, toivotaan parempaa tulevaisuutta kaikille joilla on tämä häiriö.

Joo tulipa oltua vähän vilkas aikanaan peruskoulussa ja aina opettajien kanssa kusessa. Mutta elämä on ollut, sanoisinko monisäikeistä. En hlauaisi olla kukaan muu.
Kannattaa pyrkiä sinne korkeakouluun. Itselläni on se kokemus että en oikein menestynyt opinnoissa kuin vasta korkeakoulussa.

minun kaverillani on ollut ihan samanlaisia oireita kuin sinulla..kaikki mitä kerroit viittasi häneen.. olen huolissani hänestä kun lääkärit ei anna hänelle oikeita lääkkeitä. kyseinen henkilö kärsii koska hänetkin on sanottu älykkäämmäksi mitä on mutta hän ei pysty keskittymään mihinkään.

miten hän saisi tarvittavat lääkkeet. Hän myös teki adhd testin niin se näytti 107 pistettä, mä sain 34.. ja raja oli 70 pist. ja hän vain kärsii. miten voin auttaa häntä saamaan oikean lääkityksen, koska hän haluaisi opiskella ja olla normaali...kiitos avusta

Haluan onnitella todella sinua. Tutkimuksissa on saatu tietoa.

'Tieto lisää tuskaa' - sanotaan. Niinkin tapahtuu, mutta tietoa jokainen haluaa.
Sen perusteella voidaan ihmistä auttaa oikein keinoin.

Onnea ja paljon voimia sinulle!

näitä juttuja kehittelee?aina ilman tunnistettavaa niciä?

Ehkä on ylivilkkausmikälie TAI meitä ihmisiä on erilaisia! Kaikki ei jaksa keskittyä tai suoriutua pitkäjänteisistä jutuista, eikö tätä voisi hyväksyä ilman, että kaikki tätä nykyä diagnosoidaan... Ei kaikkien tarvitse olla tasaista harmaata massaa.

Onneksi olkoon, varmasti suuri helpotus saada vastaus kaikkeen! :)

Itsekin olen miettinyt, onko minullakin ADD, en pysty keskittymään lukemiseen tai matematiikan tehtäviin. Ainoastaan jos aihe todella, todella kiinnostaa. Tiedän olevani älykäs ja pystyisin parempiin tuloksiin koulussa, mutta lukeminen ei vain yksinkertaisesti onnistu. :s Opettajakin sanoi että "kapasiteettia todellakin riittää, kunhan viitsisit lukea enemmän", mutta olen alkanut miettiä ettei se pakosti ole viitsimiskysymys... Pitäisiköhän itsekin käydä jonkinlaisissa testeissä...?

neurologiset sairaudet/herkkyys on suorastaan veemäinen haitta "normaalien/terveiden" maailmassa, jossa pitäisi olla systemaattinen, kovanahkainen jne. Olen aina tiennyt että minussa on jotain ongelmaa muihin verrattuna ja aikuisena se on alkanut selviämään vahingon kautta ja kun olen äkännyt etsiä tietoa. Parhaiten se tulee esille silloin kun olen nauttinut jotain "päihdettä." Se houkuttelee neurologisen herkkyyden esille. Kaikki mahdolliset on pulpahtaneet esiin, kuten epilepsia, erilaiset nykimiset, hermostuminen, paniikkihäiriö, vapina jne. Lapsesta asti olen ollut ylivilkas, teininä se tosin kääntyi unelmoinnin puoleen, vaikka hermostuneisuus ja liikehdintä on aina jäänyt jäljelle. Silleen olen myös ollut aina ehkä jopa tavallista fiksumpi, että pidän paljon asioita omana tietona ja miellelläni peitän omat ongelmat, koska kaikilla on omat ongelmat omasta takaa. Mitäpä sitä muita lisää rasittamaan. Koulussa olen suoriutunut olemattomalla keskittymisellä keskitasoisesti. Joskus harvoin jos olen päättänyt lukea, kiitettävä numero on pamahtanut. Monta muutakin lahjaa on siunaantunut, mutta kun en osaa hyödyntää niitä oikein, koska olen levoton sielu. Päätöksenteko kyky ja organisointi tuottaa eniten ongelmia ja nimenomaan se estää hyvin suoriutumisen tärkeissä asioissa. Täytyisi varmaan mennä neurologin juttusille ja testeihin... En vaan millään viitsisi sitäkään saada aikaiseksi.

itellä pahimmasta päästä adhd. todettiin vasta reilu parikymppisenä. JA TOIVON ETTÄ NÄÄ LÄÄKE/HUUME KESKUSTELIAT LUKEE TÄMÄN! adhd on lasten tauti joka on jo syntyessään,,suurella osalla murrosiän myötä adhd poistuu,sitte jää muutamia onnettomia joilla se on sitte läpi elämän. mun diagnoosi ei oo hatusta vedetty vaan psykiatrin tekemä joka perehtynyt aikuisten adhd:hen ja siinä meni 4 ,3tunnin haastattelua kokeita ja vanhempien haastattelu ja viimenää se sano että hän ihmettelee miks ei oo aiemmin todettu ku ei selvempi voi olla syy.(enkä tienny kun loppu vaiheessa miks kävin siellä) mut voin sanoo että oli aika helpottunu olo kun sain nimen ja selityksen moneen asiaan että oon laiska tyhmä kömpelö huono muistinen sosiaalisesti puutteellinen koulu jäi pulpetin alle enkä tajuu matikasta mitään. kävin sitte kanssa virallisessa älykkyys testissä joka kesti 4,h. ja tulos oli normaalia fiksumpi miinus että adhd haittaa keskittymistä. sain lääkkeet concertan joka pikkuhiljaa nostettiin 54mg. ja sitä oon vuosia jo syöny. ja se EI ole huume ja se parantaa mun arki elämää. ne kellä oikeesti adhd se on pakollinen kuten hermosärky kivuista kärsivälle on hermosärky lääkkeet että ne pystyy elämään suht normia elämää.adhd potilaat on esm,minä itse lääkkeistä huolimatta vaikeita ihmisiä ja tulee niitä väärin ymmärryksiä koska ajatus on nopeempaa kun muilla tai sitte se ajatus hyppää ihan muuhun ja kaikki pitäis olla jo eilen tehty. mut ollaan me mukavia kekseliäitä huumorilla varustettuja vauhikkaita normi ihmisiä siltikin;)