Kirjoitan sinulle tähän ohjenuorana pitämääni pikkuruisen runon. Kirjoittajaa en tiedä. Alunperin se on ollut isossa hääkuvassamme raameihin kirjoitettuna...
"ON HYVÄ AJATELLA SINUA,
SE ANTAA TOIVOA.
SINUA AJATELLESSA KUULEN KUIN LAULUN,
MAAILMAN KAUNEIMMALLA ÄÄNELLÄ LAULETUN.
MUTTA PELKKÄ TOIVO EI RIITÄ,
EN TAHDO VAIN KUUNNELLA,
TAHDON MYÖS LAULAA."
Kaikkea hyvää ja yhtä antoisaa loppuelämää, kuin mitä omanikin on ollut.
Olet sen ansainnut.
Tein virhearvion, kun lähdin aikuisena leikkimään. Suonet anteeksi.
"ON HYVÄ AJATELLA SINUA,
SE ANTAA TOIVOA.
SINUA AJATELLESSA KUULEN KUIN LAULUN,
MAAILMAN KAUNEIMMALLA ÄÄNELLÄ LAULETUN.
MUTTA PELKKÄ TOIVO EI RIITÄ,
EN TAHDO VAIN KUUNNELLA,
TAHDON MYÖS LAULAA."
Kaikkea hyvää ja yhtä antoisaa loppuelämää, kuin mitä omanikin on ollut.
Olet sen ansainnut.
Tein virhearvion, kun lähdin aikuisena leikkimään. Suonet anteeksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiitoksia kauniista runostasi. Yritän painaa sen mieleeni. :-)