Ei politiikka ole nykyisin sen rumempaa kuin ennenkään. Politiikassa ja kepupolitiikassa etenkin on aina ollut oman tai jonkin pienen ryhmän edun asettamista yleisen edun edelle, kieroilua, valehtelemista, selkään puukottamista ja muita vastenmielisiä ilmiöitä, ja poliitikot ovat porsastelleet viinan ja vieraiden naisten kanssa. Mutta ennen ei ollut niin valpasta ja tehokasta mediaa, joten me emme tienneet politiikan vastenmielisistä lieveilmiöistä yhtä hyvin kuin nykyään.
Kyllä niistä toki ennenkin yhtä ja toista tiedettiin. Kekkosen kuningastien katkaisemiseksi tietoa hotelli Kämpin kabinettitiloissa tapahtuneesta Kekkosen ja Ranskan lähettiläämme Tauno Jalannin tappelusta levitettiin laajalle maalaisliiton omien, Kalliokoskea tukeneiden voimien toimesta. Samoin tietoa Kekkosen juopottelusta ja naisseikkailuista, joista ”muhinointia” leskirouva Anne-Marie Snellmanin kanssa pidettiin maalle vaarallisena siksi, että tuon amerikkalaisen Associated Press-tietotoimiston edustajana Suomessa toimivan naisen uskottiin oleva kansainvälinen vakooja. Enemmän noista tiedettiin ”puskaradion” kuin lehtien kautta. Ernesti Hentusen lehti ”Totuuden torvi” kyllä kertoi noistakin avoimesti. Lehti heittäytyi runolliseksi kertoessaan naisesta kilpailleen Kekkosen saaneen puukosta silloin, kun hän oli sairaalassa hoidettavana vatsahaavan vuoksi:
”Kansa jo mietti, sekooko äijältä järki,
Tampereen raitilla joi, kävi vieraissa, härki,
pahemmin luuli jo itsekin selkäänsä saavan,
lääkärit tutki, löysivät – vatsahaavan!
Voi, voi – pieniä ovat Ilkka Kanervan ja Matti Vanhasen tekemiset tuolla rintamalla tekijämiesten tekemisiin verrattuna, kyseisten herrojen julkitulleet tekstiviestittelyt olisi entisaikana kuitattu naurahduksella poikamaisena kujeiluna. Nyt niistä ulkoministeri joutui eroamaan ja eroaahan se Vanhanenkin, joskin eron todellisena syynä lienevät suuremmat, julkituloaan odottavat töppäykset. Maalaisliitto-kepussa on kuitenkin totuttu suuremmatkin julkitulleet töppäykset kuittaamaan vähättelyllä, ja eräät – kuten Juhantalonkin koplausyritykset – on luettu poliitikolle suorastaan meriitiksi, eivätkä ne asianomaisen kannatusta ole vähentäneet äänestäjienkään keskuudessa.
Osataan sitä muissakin puolueissa, kuten taas nähdään. Marja Tiuraa käy vähän sääliksi. Omassa kattilassaan hän on soppansa keittänyt, mutta kattilan alla piti liian kovaa tulta hänen puolueensa. Miksi ihmeessä kolmannen kauden kansanedustajasta, vaaleissa maan neljänneksi suurimman ja vaalipiirinsä suurimman äänisaaliin saaneesta naisesta ei tullut ministeriä? Millä edellytyksillä esim. Anne Holmlund ajoi hänen ohitseen? Tunsiko savolainen Katainen Tiuran paremmin kuin hänen pirkanmaalaiset äänestäjänsä?
Surkuhupaisaksi on nyt mennyt tuo Tiura-tapaus. Kaikkihan siinä valehtelevat, siitä ei ole epäilystä, mutta tuntuu yhä enemmän siltä, että Merisalo ja Kelmi-Korhonen valehtelevat enemmän kuin Tiura. Ihmeellistä on myös se, että pääministerimme muisti palailee asiassa pätkittäin. Olen jo kohta 75-vuotias, mutta kyllä minulla paljon parempi muisti on kuin minua 20 vuotta nuoremmalla Vanhasella – vaikka jo edesmennyt vaimoni joskus väitti muistiani valikoivaksi. Noin huonomuistisen miehen on todellakin aika jättää pääministerin tehtävä. Mutta hänen tilalleen saattaa tulla vielä huonomuistisempi Väyrynen, jolla on paljon sellaisia tekemisiä, joista hän ei muista mitään. No, jos Väyrynen tulee Vanhasen seuraajaksi, pääministerinä hän onneksi jää lyhytaikaiseksi, sillä hänen johdollaan kepu liikahtaa reilusti lähemmäs luonnollista kokoaan.
Kimmo Kiljusen matkalippusekoilusta on nyt näköjään saatu paljon porua aikaiseksi täällä. ”Pieniä ovat silakat joulukaloiksi”, sanoisin, mutta jos suurempia kaloja ei saada, niin iloitaan niistäkin. Varovaisempi olisi kuitenkin pitänyt olla paljon maailmaa matkustelevan tohtorismiehen. Mutta ihmisiähän vain poliitikotkin ovat, niin on Kiljunen kuten Tiurakin, Kanervasta, Vanhasesta ja Juhantalostakin puhumattakaan, inhimillisin heikkouksin. Ihminen vain oli Kekkonenkin. Melkoista lapsenuskoa muun lapsellisuuden lisäksi on niillä, jotka täällä näkyvät pitävän poliitikkoja jonkinlaisina yli-ihmisinä ja Kekkosta suorastaan Jumalana.
Yleensä aina järkevä ja asiallinen jäbä eli Transit-mies näkyi paheksuvan mediaa politiikan sivuilmiöiden – ennen kaikkea kai Tiuran tapauksen – jatkuvasta pyörittämisestä. Luulin kyllä hänen vanhana mainosmaakarina paremmin tuntevan nykymedian olemuksen ja sen bisnes-tietoisuuden. En minäkään pidä roskalehdistä, enkä niitä koskaan lue, mutta kannatan kyllä vapaata ja avointa tiedonvälitystä. Meidän on tarpeen tietää valitsemistamme edustajista, jotta voimme seuraavissa vaaleissa tarkistaa kantamme, vaihtaa edustajaamme ja jopa puoluettamme – jos emme satu olemaan kepulaisia!
Kyllä niistä toki ennenkin yhtä ja toista tiedettiin. Kekkosen kuningastien katkaisemiseksi tietoa hotelli Kämpin kabinettitiloissa tapahtuneesta Kekkosen ja Ranskan lähettiläämme Tauno Jalannin tappelusta levitettiin laajalle maalaisliiton omien, Kalliokoskea tukeneiden voimien toimesta. Samoin tietoa Kekkosen juopottelusta ja naisseikkailuista, joista ”muhinointia” leskirouva Anne-Marie Snellmanin kanssa pidettiin maalle vaarallisena siksi, että tuon amerikkalaisen Associated Press-tietotoimiston edustajana Suomessa toimivan naisen uskottiin oleva kansainvälinen vakooja. Enemmän noista tiedettiin ”puskaradion” kuin lehtien kautta. Ernesti Hentusen lehti ”Totuuden torvi” kyllä kertoi noistakin avoimesti. Lehti heittäytyi runolliseksi kertoessaan naisesta kilpailleen Kekkosen saaneen puukosta silloin, kun hän oli sairaalassa hoidettavana vatsahaavan vuoksi:
”Kansa jo mietti, sekooko äijältä järki,
Tampereen raitilla joi, kävi vieraissa, härki,
pahemmin luuli jo itsekin selkäänsä saavan,
lääkärit tutki, löysivät – vatsahaavan!
Voi, voi – pieniä ovat Ilkka Kanervan ja Matti Vanhasen tekemiset tuolla rintamalla tekijämiesten tekemisiin verrattuna, kyseisten herrojen julkitulleet tekstiviestittelyt olisi entisaikana kuitattu naurahduksella poikamaisena kujeiluna. Nyt niistä ulkoministeri joutui eroamaan ja eroaahan se Vanhanenkin, joskin eron todellisena syynä lienevät suuremmat, julkituloaan odottavat töppäykset. Maalaisliitto-kepussa on kuitenkin totuttu suuremmatkin julkitulleet töppäykset kuittaamaan vähättelyllä, ja eräät – kuten Juhantalonkin koplausyritykset – on luettu poliitikolle suorastaan meriitiksi, eivätkä ne asianomaisen kannatusta ole vähentäneet äänestäjienkään keskuudessa.
Osataan sitä muissakin puolueissa, kuten taas nähdään. Marja Tiuraa käy vähän sääliksi. Omassa kattilassaan hän on soppansa keittänyt, mutta kattilan alla piti liian kovaa tulta hänen puolueensa. Miksi ihmeessä kolmannen kauden kansanedustajasta, vaaleissa maan neljänneksi suurimman ja vaalipiirinsä suurimman äänisaaliin saaneesta naisesta ei tullut ministeriä? Millä edellytyksillä esim. Anne Holmlund ajoi hänen ohitseen? Tunsiko savolainen Katainen Tiuran paremmin kuin hänen pirkanmaalaiset äänestäjänsä?
Surkuhupaisaksi on nyt mennyt tuo Tiura-tapaus. Kaikkihan siinä valehtelevat, siitä ei ole epäilystä, mutta tuntuu yhä enemmän siltä, että Merisalo ja Kelmi-Korhonen valehtelevat enemmän kuin Tiura. Ihmeellistä on myös se, että pääministerimme muisti palailee asiassa pätkittäin. Olen jo kohta 75-vuotias, mutta kyllä minulla paljon parempi muisti on kuin minua 20 vuotta nuoremmalla Vanhasella – vaikka jo edesmennyt vaimoni joskus väitti muistiani valikoivaksi. Noin huonomuistisen miehen on todellakin aika jättää pääministerin tehtävä. Mutta hänen tilalleen saattaa tulla vielä huonomuistisempi Väyrynen, jolla on paljon sellaisia tekemisiä, joista hän ei muista mitään. No, jos Väyrynen tulee Vanhasen seuraajaksi, pääministerinä hän onneksi jää lyhytaikaiseksi, sillä hänen johdollaan kepu liikahtaa reilusti lähemmäs luonnollista kokoaan.
Kimmo Kiljusen matkalippusekoilusta on nyt näköjään saatu paljon porua aikaiseksi täällä. ”Pieniä ovat silakat joulukaloiksi”, sanoisin, mutta jos suurempia kaloja ei saada, niin iloitaan niistäkin. Varovaisempi olisi kuitenkin pitänyt olla paljon maailmaa matkustelevan tohtorismiehen. Mutta ihmisiähän vain poliitikotkin ovat, niin on Kiljunen kuten Tiurakin, Kanervasta, Vanhasesta ja Juhantalostakin puhumattakaan, inhimillisin heikkouksin. Ihminen vain oli Kekkonenkin. Melkoista lapsenuskoa muun lapsellisuuden lisäksi on niillä, jotka täällä näkyvät pitävän poliitikkoja jonkinlaisina yli-ihmisinä ja Kekkosta suorastaan Jumalana.
Yleensä aina järkevä ja asiallinen jäbä eli Transit-mies näkyi paheksuvan mediaa politiikan sivuilmiöiden – ennen kaikkea kai Tiuran tapauksen – jatkuvasta pyörittämisestä. Luulin kyllä hänen vanhana mainosmaakarina paremmin tuntevan nykymedian olemuksen ja sen bisnes-tietoisuuden. En minäkään pidä roskalehdistä, enkä niitä koskaan lue, mutta kannatan kyllä vapaata ja avointa tiedonvälitystä. Meidän on tarpeen tietää valitsemistamme edustajista, jotta voimme seuraavissa vaaleissa tarkistaa kantamme, vaihtaa edustajaamme ja jopa puoluettamme – jos emme satu olemaan kepulaisia!
Vastaukset 54
Vanhimmat
Puhut paljon ajan seuraamisesta, mutta et näytä vieläkään tajuavan, että Kekkonen oli aikanaan hyvä presidentti. Hän ei kuitenkaan elä enää, saati sitten olisi vallassa.
Jos tarkemmin asiaa mietit ja teet objektiivisia havaintoja, vahvistat, kuten minäkin, että Keskusta on tämän hetken laajimmin asiat näkevä ja AINOA suomalaisperäinen puolue.
Muilla puolueilla on huomattavan paljon kapeampi näkökulma ja he ovat täysin rinnoin menneet tähän päättömään ja neuroottiseen globalisaatiokohellukseen.
Sanot, että ”et näytä vieläkään tajuavan, että Kekkonen oli aikanaan hyvä presidentti”. Kyllä minäkin silloin, aikanaan, pidin Kekkosta enimmäkseen varsin hyvänä presidenttinä, vaikka muistan ajan, jolloin Kekkonen ei vielä ollut presidentti, ja silloin minulla kuten useimmilla suomalaisilla oli Kekkosesta varsin toisenlainen käsitys. Sitä hieman sivuan avauksessani. Mutta sitten Kekkonen sai minut kuten useimmat suomalaiset uskomaan hänen hyvyytensä, jopa lähes korvaamattomuuteensa presidenttinä.
Mutta sittemmin olen lukenut Kekkosesta varsin paljon, hyvin monista eri lähteistä, ja oppinut ymmärtämään, että hänen puoluetoverinsa, viimeiseksi maalaisliittolaiseksikin tituleerattu Viljami Kalliokoski oi oikeassa sanoessaan joskus 1950-luvun alkuvuosina, että ”Urho Kekkosen politiikan ainoa sisältö ja päämäärä on Urho Kekkonen”.
Kekkonen itse teki itsestään korvaamattoman kansan silmissä, eikä sille käsitykselle ollut koskaan todellista katetta. Inhottavinta minusta on, että siinä – kuten jo valtaan pääsyssäänkin – hänellä oli korvaamattomana apuna kommunistinen diktatuuri Neuvostoliitto, kotikommunistiemme tuki myös. Olen itse vaihdellut puoluetta äänestäessäni eri vaaleissa, mutta niin suureen keikaukseen en pystyisi kuin Urho Kekkonen pystyi, kaiken entisensä hylkäämiseen ja ryhtymään kaveeraamaan pahimpana vihollisenaan aiemmin pitäneen kanssa. Lisäksi hän sai vielä puolueensa tekemään saman tempun. Kyllä miehessä silloin täytyy olla suuria ominaisuuksia, mutta minkälaisia – minusta sellaisia, joita ei voida vain hyviksi ja kunniallisiksi ylistää.
Et näy ymmärtävän, että mollaamasi globalisaatio on niin vahva totuus tämän päivän maailmassa, että siitä ulkopuolelle jääminen olisi katastrofi pienelle Suomelle. Olen taatusti isänmaallinen ihminen, mutta myös realisti, ja näen selvästi, ettei nykyisessä maailmassa Suomi pärjää missään yksin. Ei edes maanpuolustuksessa, jonka tosiasian vuoksi meidän pitäisi liittyä Natoon. Kepu suurista puolueistamme vanhakantaisimpana – ajastamme eniten jälkeenjääneenä – vastustaa selvimmin kaikkea kehityksemme ja menestyksemme vuoksi tarvittavaa globalisaatiota, niin myös Nato-jäsenyyttä.
Huolestuttavinta Suomessa on kansainvälisesti vakavasti otettavien johtajien puute.
Halosesta, kuten ei Vanhasestakaan ole tiukan paikan tullen pitämään puoliamme muiden kuin poliitikkojen päsmäröimässä maailmassa.
Väyrynen on tällä hetkellä ylivoimaisesti pätevin poliitikko, erityisesti ulkopolitiikassa.
Hyvien johtajien vaje on siis huutava, pitäisikö lähteä täydentämään vajetta, ominaisuuksia saattaisi olla.
Natojäsenyys lisäisi jännitettä Suomen ja Venäjän välillä. Venäjähän on tavanomaisten aseiden osalta lähes kivikaudessa NATO:on verrattuna, joten siinä suhteessa ei todellista uhkaa ole.
…millaista johtajaa kaipaat. Sanot ”Halosesta, kuten ei Vanhasestakaan ole tiukan paikan tullen pitämään puoliamme muiden kuin poliitikkojen päsmäröimässä maailmassa” Keiden muiden kuin poliitikkojen ”päsmäröimässä” maailmassa poliittisten johtajiemme pitäisi toimia? Yritysjohtajat on erikseen, mutta kyllä poliittiset johtajat johtavat tätä Suomi-yritystä ja nimenomaan muiden poliittisten johtajien johtamassa maailmassa.
Ottamatta erityisesti kantaa Vanhasen tai Halosen kykyihin siinä olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että Kekkonen ei nykyisessä maailmassa pärjäisi niillä ”kekkoskonsteillaan”. Kekkonen oli tosin älykäs mies, joten varmaan hän toimisikin nyt toisin. Sitä vain hieman ihmettelen, että Suomella ja nimenomaan demareilla oli varaa luopua miehestä, joka niin erinomaisesti sopi nykymaailmassa tarvittaviin poliittisiin johtajatehtäviin, Martti Ahtisaaresta.
Kovin ristiriitainen olet tässä: ”Natojäsenyys lisäisi jännitettä Suomen ja Venäjän välillä. Venäjähän on tavanomaisten aseiden osalta lähes kivikaudessa NATO:on verrattuna, joten siinä suhteessa ei todellista uhkaa ole.” Vaikka Venäjä voi ollakin kivikaudessa Natoon verrattuna, niin kyllä se sillä meihin verrattuna ylivoimaisella potentiaalillaan tavanomaisessa aseistuksessaan ja miesvoimassaan on pelottava tekijä, mutta jos Nat9on suojiin pääsemme, niin meille ei siitä todellista uhkaa ole.
Oletkohan oikeasti kapitulantti tai ollut sellainen, ja jos, niin millähän tasolla ja missä tehtävissä? Varsin erikoisia ovat näkemyksesi kapitulantin näkemyksiksi, kenelläkään tuntemallani kapitulantilla sellaisia ei juuri ole. Eikä kukaan sotilas ihaille Paavo Väyrystä johtajana, ei todellakaan, eikä ulkopoliitikkonakaan hänen historiansa muistaen.
Sekä yleisellä- että sotilastasolla. Suomessa vallitsee laissez faire tila, jossa anarkia on ottanut vallan.
Kyllä Sinunkin tulisi evp:sta tajuta, että johtajan on joskus näytettävä olevansa tehtävänsä mittainen.
Johtajana erilaisissa tilanteissa katsoisi olevani riittävän kokenut.
Venäjällä on tietysti " tauhkaa", mutta niin on uhkiakin. Meidän suuntaan Venäjä toimii vain ääritilateissa. Niitä ei ole näkyvissä. NATO:oon liittyessämme voimistaisimme samalla USA:n hegemoniaa ja vetäisimme terrorismia puoleemme, vaikkapa itärajan takaa ihan aluksi.
Minä en kunnioita millään tavalla asema-arvovaltaa, tekoja täytyy olla. Jos et Väyrystä arvosta, voisitko nimetä kyvykkäämmän ulkopolitiikan osaajan.
…tämän avaukseni näkyy muodostuneen kahdenkeskiseksi keskusteluksemme, kun ylläpito on poistellut kaikki muut saamani vastineet ja myös pari vastaustani niihin. Sitä tavanomaista törkyilyähän nuo poistetut saamani vastineet olivat, että eipä niissä hyvä hävinnyt.
Mutta sitten tuohon vastineeseesi:
Laissez faire-tilalla ymmärtääkseni tarkoitetaan lähinnä sitä, että markkinoilla olisi oltava vapaa valta niillä toimivilla ilman, että siihen poliitikot puuttuisivat. Olen kyllä vapaan markkinatalouden kannattaja, mutta poliittista – yhteiskunnallista – säätelyäkin tarvitaan. Siinä suhteessa taidan olla hieman kallellaan sosialidemokratiaan, joskin myös kokoomuksessa jo kauan on tuo periaate tunnustettu. Ja on myös toiminut yhteiskunnassamme, jossa suinkaan ei vallitse anarkia. Kommunismiako pitäisit parempana, tai jotakin muuta pakkovaltaa?
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että johtajan on näytettävä olevansa tehtävänsä mittainen. Mutta en usko, että Paavo Väyrynen ulkopolitiikkamme johtajana sellainen olisi. Hänen ”kykynsä” olivat kenties sopivia siihen Kekkosen aikakauteen, kun oli vielä olemassa Neuvostoliitto, joka määritti silloisen ulkopolitiikkamme, jossa tarvittiin aivan muita avuja kuin nykyisessä avoimessa maailmassa. Paavo Väyrynen on jäänyt sen ajan vangiksi, se on nähty mm. hänen pyrkimyksissään ajaa kaksilla rattailla EU-politiikassamme.
Natojäsenyytemme merkityksestä olemme myös hyvin erimielisiä. Se, että Nato-jäsenyys vetäisi terrosimia puoleensa, on paljon toisteltu klisé, jolle kuitenkaan ei ole mitään perusteita. Onko Norja ollut erityisesti terrorismin maalitauluna? Ei Tanskakaan, vaikka se aiheutti valtavan kohun niillä Mhammad-pilapiirroksillaan. Kyllä ne eräisiin Euroopan maihin tehdyt terrori-iskut ova johtuneet aivan muista syistä kuin maiden Nato-jäsenyydestä. Mutta Naton antama suoja on kiistaton, etkä sinäkään sitä kiellä.
Väyrystä kyvykkäämmän ulkopolitiikan osaajan nimeämiseksi ei tarvitse mennä historiaan: Alexander Stubb on sellainen, erittäin selvästi.
Tuskinpa meidän on tarpeen jatkaa tätä kahdenkeskistä keskusteluamme, jospa antaisimme tilaa muille – en nyt kuitenkaan tarkoita niitä tavanomaisia, jotka tällä kertaa näkyvät aina tulevan poistetuiksi, kuten pitääkin.
Juhani Suomi on analysoinut Stubbin pätevyyden, luotan siihen.
Kannattaa myös tutustua Venäjän asevoimiin ja sotilasstrategiaan, haulla löytyy ja turhat pelkotilat hälvenevät.
Koetatko tiivistää sanomaasi? Se vaikuttaa liikaa esikuntaupseerille ominaiselta tekstiltä, sen itsensä vuoksi.
Hyvää illanjatkoa!
Vahvojen johtajien kaipuu perustuu ainoastaan siihen näkökulmaan, että on olemassa "toisia" joita vastaan meidän on puolustettava itseämme. Vahvaa johtajuutta kaipaavat, eivät yleensä pysty perustelemaan toivettaan mitenkään, tämä johtuu siitä, että kaipaus on perusteeton. Olemme Euroopan Unionissa ja tämän vuoksi, koska Unioni on yhteistoimintaelin, emme tarvitse vahvoja johtajia pitämään puoliamme, ellemme sitten näe Unionia sisäisten ristiriitojen näyttämönä nimenomaan siten, että maat taistelevat keskenään.
Vahvan johtajan kaipaus on irrelevantti nykyaikana, se on sitä koska näkemys perustuu vanhentuneeseen ihmiskäsitykseen. tämän näkökulman mukaisesti "massat" ovat alempiaroisia ja he tarvitsevat ihmisiä yläpuolelleen. Yli-ihmisnäkemys on varsin sitkeähenkinen ja sen pohjalla oleva maailmankuva ei vastaa todellisuutta. Ihmisten tiedontaso on korkea ja aina ja joka tapauksessa ryhmän voimavarat ja tietämys ovat suurempia kuin olisi yksittäisen ihmisen.
Johtajuus on tärkeä, sitä ei kiellä kukaan. Tarvitsemme vastuunkantajia, tämä on välttämätöntä, koska vastuullisia ihmisiä on oltava. Nykyaikainen johtajuus on nimenomaan tätä, otetaan vastuu niistä päätöksistä ja teoista jotka on (yhdessä) tehty. Vanhasen johtajuus on nimenomaan tämän tyyppistä, siitä voi antaa pääministerillemme tunnustusta. Vaikka sotkuja Keskustapuolueessa on muuten ollutkin ja Vanhasen yksityiselämässä tekemät ratkaisut, kertovatkin epävarmasta ja osittain tilannetajuttomasta ihmisestä, hallituspolitiikka hän on johtanut linjakkaasti, oman linjansa mukaisesti ja vastuullisesti. Halosella ei ole ollut mitään mahdollisuuksia kehittyä johtajana, valtaoikeuksien karsiminen on tästä pitänyt huolen. emme voi siis verrata "vanjoja" johtajiamme nykyaikaisiin, maailman kun on niin merkittävästi muuttunut. Väyrysen tapa toimia on vanhaa johtajuutta, siihen ei ole olemassa paluuta.
"Antakaa tehdä vapaasti" on nykyaikaan sopiva iskulause, sen merkitystä on korostettava, koska vain siten pärjäämme maailmanlaajuisessa kilpailussa, kun ihmiset voivat toteuttaa luovuuttaan mahdollisimman vapaasti. Olisikin aika päivittää oma ihmiskuvansa sen suuntaisesti, että näemme toisemme voimavaroina emmekä viholliskuvana. Näköpiirin avartaminen olisi hyvä tehdä maailmanlaajuisesti.
Natoon liittymisen ongelmana on se, että järjestö on jo nyt turhan suuri ja voimakas, siltä puuttuu kunnollinen oppositio, tämän vuoksi liittoutumattomuus on tärkeää. Sotilasmahti, ilman merkittävää vastavoimaa, on vaarallinen, mikäli siltä puuttuu ulkopuolinen kritiikki, tämän olemme oppineen historiasta. Oppi on vahvempi, kuin se opetus, jonka olemme saaneet ollessamme suurvallan naapurissa.
Ei täällä kukaan mitään yli-ihmistä hae. Johtamisen perusteet on kuitenkin osattava.
Osaatko sanoa missä esim Halonen on niitä oppinut? Alaisten kohtelu ei ainakaan ole hanskassa.
Liian usein myös luullaan, että korkea teoreettinen koulutus valmistaa myös johtajuuteen. Asia on toisin. Se johtaa useimmiten liikaan teoretisointiin, käytännön näkökulma uhohtaen.
Olen pitkään, päivittäin askarrellut käytännön johtamisen parissa, näkökulmaa siis pitäisi olla.
Johtaminen ei edelleemkään ole nykyanarkistista sähläämistä.
Väyrysellä on kirkas kokonaisnäkemys ja Suomen etu ensimmäisenä, muilla se on vielä hakusessa.
Onko Sinulle opetettu johtamisen perusteet, minulle on.
Yhteiskunnallinen johtajuus on eri asia, kun yksittäisen firman luotsaaminen, tämän olisi hyvä ymmärtää, koska se on demoraatisen päätöksenteon peruasia.
Halosen kyvystä hoitaa suhteitaan alaisiin, en osaa sanoa mitään, en ole siten kiinnostunut juoruiluista.
Teoreettinen koulutus ohjaa teoreettiseen ajatteluun, sillä on myös taipumus avartaa maailmankuvaa ja laajentaa ihmiskäsitystä, ei toki aina.
Johtamiskoulutuksia on varsin monenlaisia, en tiedä mikä on saamasi koulutus. Vaikea on kuitenkin uskoa, että missään vakavasti otettavassa johtajakoulutuksessa, ei osattaisi erottaa erilaisia johtamistapoja ja mitä on yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja sen mukainen johtajuus. On aivan itsestään selvää, ettei demokratiaan sovi vahva johtajuus, sen soveltaminen on sitä vaikeampaa mitä monimutkaisemmasta yhteiskuntarakenteesta on kyse.
Väyrysen tapa toimia ei ole demokratiaan sovelias, hänen touhunsa viime vaalien jälkeen oli varsin kuvaava. Emme tarvitse ihmistä, jonka valta sokaisee, emme myöskään kaipaa henkilöä jonka isänmaallisuus menee sokeuden puolelle. Emme siis enää elä maailmassa, jossa vain meidän etujamme voidaan ajatella, unohtaen kokonaisnäkemyksen koko Unionin alueella.
Hyvin samankaltaisia ovat näkemyksemme johtajuudesta. Yhteiskunnallinen johtajuus, jota myös poliittiseksi johtajuudeksi voidaan kutsua, on todellakin hyvin erilaista kuin jonkin yrityksen tai sen osana olevan työyhteisön johtaminen. Ja molemmat hyvin erilaisia kuin sotilasjohtaminen.
Poliittisessa johtamisessa tarvitaan nykyisin aivan toisenlaisia taitoja kuin joskus Kekkosen aikaan, eikä niitä ”Kekkosen taitoja” olisi itse asiassa tarvittu silloinkaan. Paavo Väyrysellä niitä nykyisin tarvittavia taitoja ei ole, syistä, joita tuon tuossa aiemmin esille, ja joita sinä tuot lisää.
Yritysjohtajuudessakaan eivät ne ns. vahvat johtajat ole välttämättä parhaita, joskin niitä aina pyritään käyttämään silloin, kun yritys on vaikeuksissa. Silloin he usein osoittautuvat vain yhden konstin timpermanneiksi, eli säälimättömiksi saneeraajiksi.
Sotilasjohtaminenkaan ei ole parhaimmillaan sellaista äkseeraamista, kuin joskus luullaan. Sotilasjohtajana ei menesty tyyppi, joka suhtautuu alaisiinsa periaatteella, että ”pelätkää edes, jos ette voi kunnioittaa”.
Sotilasjohtamiseen omalle vaatimattomalle tasolleni olen saanut melkoisesti koulutusta mm. silloisella vuoden mittaisella kanta-aliupseerien peruskurssilla, mestarikurssilla ja luutnanttikurssilla. Kiitettäväksi noissa kaikissa on johtamistaitoni arvioitu. Myös reserviupseerikurssilla johtamistaitoni arvioitiin kiitettäväksi, ja sopivuudekseni määritettiin 1/jääkärijoukkueenjohtaja, 2/tukijoukkueenjohtaja, 3/jääkärikomppanian päällikkö. Tässä siitä todistetta:
http://sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-snc3/hs515.snc3/27017_379904184181_758244181_3629754_6618179_n.jpg
Käytännössä olen noita saamiani oppeja päässyt harjoittamaan lähinnä vain varusmieskouluttajana perusyksikössä ja aliupseerikoulussa, joukkueen varajohtajana, komppanian vääpelinä, mestarikurssin johtajana ja toimistoupseerina sekä YK-joukoissa että Pääesikunnassa.
Kun sotilaseläkkeelle 45-vuotiaana jäätyäni tulin Valion palvelukseen, silloinen hallintojohtaja kutsui minut luokseen ja papereitani pyöritellen totesi, että ”sinulla on erinomainen koulutus- ja kokemustausta tehtävääsi” ja sitten minua tiukasti silmiin katsoen jatkoi” ja sotilastaustastasi on sekin hyöty, että osaat käskeä, jos muu ei auta”. Heti ymmärsin, että hän hieman pelkäsi minun rupeavan simputtamaan alaisiani. Niin en sentään koskaan tehnyt.
Valiolla ollessani sain vielä melkoisesti myös johtajakoulutusta, Valion omassa koulutuksessakin ja myös Johtamistaidon opistossa mm. silloin muodissa olleessa tulosjohtamisessa ja vähän myöhemmin suosituksi tulleessa tiimijohtamisessa. Itsellänikin oli johdossani kiinteistötiimi ja konttoripalvelutiimi, ja niiden kokouksissa aina keskustelun jälkeen yhdessä päätimme menettelyistä, joihin sitouduimme ja niinpä toiminta oli kitkatonta ja tuloksellista.
Yhteiskunnallinen eli poliittinen johtaminen on lähinnä juuri tuollaista tiimijohtamista, ja siinä ei ns. vahva johtaja menesty, sillä tiimin – hallituksen tai muun – yksipuolinen käskyttäminen ei tuota toivottua tulosta. Matti Vanhanen ei todellakaan ole ihan huono tiimijohtaja, joskin myös tiimijohtajalla pitäisi olla visioita, pääministerillä muustakin kuin vain eläkeikien korottamisesta.
että niin yritys kuin poliittinen johtamistaito vanhenee ajan myötä, mutta
ei sotilaallinen.
Vai käsitinkö taas kapin teorian aivan väärin?
Nykyisin puhutaan laatujohtamisesta myös yritystoiminnassa, tämä laatujohtajuus on luonteeltaan varsin lähellä demokraattista päätöksentekoprosessia. Johtajuus on siis menossa pois "vahvan johtajuuden" ideasta myös liike-elämässä. Hämmästyttävää onkin kuulla näitä, kumpujen yöstä kohoavia haikailuja, kun etsitään osaamista ja taitoa kipparoida koko valtiota.
On aivan selvää, että hierarkkista johtajuutta tarvitsevia laitoksia on edelleenkin olemassa, armeija on eräs tällainen ja toinen on terveydenhoito. Hierarkkisuus on tärkeää, koska vastuuta ei voida kaikissa tapauksissa hämärtää. Jos joudutaan tekemään päätöksiä joissa on kyse ihmisten elämästä, silloin vastuulliset henkilöt on löydyttävä. Armeija ei tämän tyyppistä johtajuutta kaipaa rauhanoloissa, mutta muuten kyllä.
Työterveyslaitos on määritellyt terveen työyhteisön toimintatavat, ne ovat lyhyesti tämän suuntaiset:
* oman itsensä ja muiden ihmisten arvostus
* yksilön ja ryhmän vapaus ajatella ja toimia
* tehokkaat muutoksen hallintavalmiudet ja uudistuminen
* henkilöstön terveydestä huolehtiminen
* kasvun ja oppimisen mahdollisuudet
* työn ja ympäristön riskien hallinta
* erilaisuuden näkeminen voimavarana työyhteisössä
* työn ja muun elämän näkeminen kokonaisuutena.
Vahvaa johtajuutta ei siis nähdä enää voimavarana ei edes työyhteisöissä.
Pluralismi on ainoa tapa jos yhteiskuntaa pyritään kehittämään, tämän suuntauksen vastakohtina ovat autoritaarisuus tai oligarkisuus, siis yhteiskunnat valta ja päätöksenteko on keskitetty tietylle eliitille, tämän tyyppiset yhteiskunnat kaipaavat vahvaa johtajuutta. Väyrysen näkemykset ovat varsin autoritaarisen maailmankuvan luomia, sikäli hän on kaukana hyvästä johtamistyylistä.
On mahdotonta ajatella sekä demokratiaa, että samaan aikaan haaveilla vahvasta johtajasta, tämä on mahdotonta siksi, koska perinteisen näkemyksen mukaisesti ko. johtamistapa ei kuuntele muita. Demokratia on toistaiseksi paras yhteiskuntamalli, se on sitä sitä enemmän, mitä monimutkaisemmaksi maailma muuttuu. Hallita ei voi ilman tietoa ja tietoa ei kenelläkään yksittäisellä ihmisellä voi olla riittävästi. jotta päätöksenteon perusteet olisivat riittävän selkeät. Tarvitaan paljon erilaisia näkemyksiä ja niistä muodostettavia kompromisseja, vaikka tämä näyttääkin heikolta johtamiselta, se on ainoa tie, koska etujen ristiriitaisuus on olemassa. Yhteiskuntaa on kehitettävä tasapuolisuuden nimissä ja kaikkien arvoja kunnioittaen, muuten ei ole yhteiskuntamoraalista pohjaa, koska se rapautuu väistämättä, jos osa ihmisistä suljetaan ulos yhteiskunnallisesta päätöksenteosta.
Armeijassa johdin vain sinkopartiota (2 miestä), mutta kun ampuja totesi ettei hommasta tule mitään niin käski minun suksia vittuun.
Sittemmin johdin jalkarättejä ja kumisaappaita rättivarastolla.
Yritysten johtamisen luonne on muuttunut suuresti patruuna-aikakaudesta, kun on tullut mukaan vaikuttajiksi ensin ammattiyhdistykset, sitten työpaikkademokratia, ja yritysten luonne muutenkin on ajan myötä muuttunut ja moninaistunut.
Poliittisen johtamisen laita on samoin. Elämme nyt kokonaan toisenlaisessa maailmassa kuin vanhempina historiallisina aikoina, jolloin oli perusteita sille, että maita ja kansojaan johtivat yksinvaltaisesti kuninkaat. Siltä ajalta periytyi johtamiskäsityksiä ja -tapoja vielä aikakauteen, jossa sellaisia ei olisi enää tarvittu. Kekkonen on niistä hyvä huono esimerkki.
Sotilasjohtaminen on edelleen muuttumatonta sikäli, että tilanteessa, jossa sotaväkeä tositoimiin tarvitaan, johtajan on käskettävä ja hänen käskyään on kaikkien noudatettava. Sotaväen rikoslaki tuntenee edelleen rikoksen nimeltä ”johtajan käskyn täyttämättä jättäminen”. Tiedämme myös, että Neuvostoliiton puna-armeijassa varsinaisen sotilasjohtajan lisäksi olivat poliittiset johtajat, komissaarit, joilla ei ollut sotilaskoulutusta, mutta oli hyvin suuri valta, ja siitä seurasi paljon hankaluuksia ja sotilaallista tehottomuutta, ja se hyvin näkyi myös puna-armeijan suhteettoman suurina miestappioina talvisodassammekin.
Mutta sotilasjohtajankaan ei suinkaan aina ja kaikessa tarvitse vain käskyttää tiukasti, vaan kyllä hyvä johtaja saa joukkonsa toimimaan muillakin menetelmillä, rauhan aikana varsinkin, ja myös sodassa, muistammehan Tuntemattoman sotilaan luutnantti Koskelan tavan johtaa. Sotilasjohtajakaan ei voi siis missään tilanteessa kohdella alaisiaan periaatteella ”pelätkää minua edes, jos ette voi kunnioittaa”. Valitettavasti hieman tuollaista periaatetta on ollut meillä jopa korkeimmilla poliittisilla johtajillamme. Ai, kenellä vai? Tiedättehän toki.
...vain toteamalla, että olen kaikesta sanomastasi aivan samaa mieltä.
punikit ovat tietysti perseestä samoin sinä narsistipelle.
Globalisaatio on yksi ilmiö ilmiöiden joukossa. Se ei ole mikään päämäärä sinänsä. Tosin siitä näkyy tulleen jonkinlainen muoti-ilmiö, jonka perässä kaikki trendikkäät laumasielut laukkaavat tai vähintäänkin juoksevat. Nato kuuluu samaan kategoriaan. Monella on suuri hinku päästä sotimaan, koska jos ei sodi, ei voi koskaan voittaakaan, arvelee varmaan liipasinherkin väestönosa.
Tuo lähes uskonkappaleeksi kohonnut yksinjäämisen pelko on kummallinen. Jos jokin valtio koetaan tärkeäksi, on se ja sama, onko se yksin vai laumassa, sitä puolustetaan kumminkin. Sitä paitsi, jos kuuluu yhteen kultapossukerhoon, on epätodennäköistä, että voi enää kuulua toiseen. Sitoutuminen lienee peräti vanhakantaista. Sen kai modernit alfaaniurokset jo tietävätkin.
Kun globalisaatio on joka tapauksessa toteutunut tosiasia, emmekä me pienenä Suomena voi sitä muuksi muuttaa, niin mielestäni on järkevää pyrkiä käyttämään sitä hyväkseen, kun ”turha on potkia tutkainta vastaan” – tiesi jo vanha kansakin.
Natoon ja sen antamaan turvan suhtautuminen on samanlaista realismia. Entisenä sotilaana olen edelleen melkoisesti kiinnostunut maanpuolustusasioista ja mm. monien maanpuolustusta lähellä olevien yhdistysten jäsenyyksieni ja tuntemieni aktiivipalveluksessa olevien sotilaiden kautta minulla on hyvä käsitys oman puolustuskykymme mahdollisuuksista, ja niin heikoksi sen tiedän, ettemme yksin pärjää alkuunkaan, jos tosipaikka tulee. Eikä se tosipaikka ole koskaan ennenkään juuri etukäteen ilmoittanut tulostaan. Seuraan tarpeeksi valppaasti myös maailmanpolitiikkaa ja itäisen suurvaltanaapurimmekin tekemisiä ja sanomisia, ja pidän varman turvallisuuden tunteeseen tuudittautumista petollisena ja vastuuttomanakin myös jälkipolvia ajatellen. Hinkua päästä sotimaan ei liene kenelläkään täysjärkisellä, vähiten sotilailla, jotka tietävät ensimmäisinä tuleen joutuvansa.
Sitoutumispyrkimys on sikäli vanhakantaista, että sellaista pyrkimystä meillä oli talvisodan edelläkin, mutta emme päässeet siinä tulokseen. Seuraukset siitä tiedämme.
Olemme siis melkoisesti erimielisiä, mutta arvostan sitä, että sinulla on mielipiteitä asioista eikä vain minusta, kuten noilla tyhjäpäillä, jotka ovat olleet eniten vaikuttamassa tämän pitkän ketjun syntymiseen.
Edellisessä avauksessani sinulla oli hyvä viesti, jonka luin illalla, mutta en silloin siihen jaksanut vastata, vaan ajattelin aamulla niin tehdä. Avaukseni oli kuitenkin yön aikana poistettu ja viestisi samoin. Se harmitti minua, vaikka nyt en viestisi sisältöä muistakaan.
Kiitos tästäkin viestistäsi!
Sotilaallisen liittoutumisen keskeinen kysymys on mielestäni se, miksi liittoudutaan. Tai oikeammin se, miten tämä liittoutuminen tulkitaan. Jos liittoutumiseen ei nähdä mitään tarvetta, niin miksi liittoutua? Politiikassa keskeistä on ennustettavuus. Monet konfliktit aiheutuva siitä, että status quo rikkoutuu eivätkä osapuolet tiedä enää, mihin toinen osapuoli pyrkii tai mitä aikoo.
Strategisiin ratkaisuihin vaikuttaa oleellisesti tilanne. Mitään universaalia strategiaa tuskin on olemassa tai sellaista strategiaa, joka olisi kaikilla sama. Toisaalta taas harjoitettu politiikka on myös kulttuurikysymys mitä suurimmassa määrin. Aikojen kuluessa on muotoutunut tietyt toimintamallit, jotka luovat pohjan vakiintuneille menettelyille ja muutokset näissä menettelyissä ovat omiaan aiheuttamaan pikemminkin sekaannusta kuin turvallisuuden lisääntymistä sikäli mikäli niinkin perustavaa laatua olevaa asiaa kuin puolustuspolitiikkaa ryhdytään muuttamaan. Jos toinen osapuoli muuttaa käytäntöjään, automaattinen seuraus tästä on se, että vastapuoli tekee muuttunutta tilannetta vastaavat toimenpiteet.
Suomen asema idän ja lännen saranakohtana ei voi ottaa huomioon vain toista osapuolta, vaan huomioon on otettava molemmat. Tällä vanhahtavalta kuulostavalla toteamuksella on tietty viisautensa. Suomi on katsonut puolueettomuuden olevan paras strategia tilanteessa. Ja koska asemamme ei ole miksikään muuttunut, niin miksi muuttaa puolueettomuus, liittoutumattomuus, joksikin muuksi? Kenties siinä tapauksessa asia olisi toisin, jos jakoa itään ja länteen ei enää olisi olemassa. Tämä olettamus kumminkin lienee toistaiseksi ainakin hypoteettinen.
Se tosiaan kummastuttaa, miksi asialliset kirjoitukset häviävät palstalta ja tilalle jää kaikenlainen sonta. Se on peräti kummalista, herättää suorastaan kysymyksiä.
"Miksi ihmeessä kolmannen kauden kansanedustajasta, vaaleissa maan neljänneksi suurimman ja vaalipiirinsä suurimman äänisaaliin saaneesta naisesta ei tullut ministeriä? Millä edellytyksillä esim. Anne Holmlund ajoi hänen ohitseen? Tunsiko savolainen Katainen Tiuran paremmin kuin hänen pirkanmaalaiset äänestäjänsä?"
Eilen illalla täällä oli ahkera sheriffi, joka poisteli tästä ketjusta törkyvastineita sitä mukaa kuin niitä tuli. Ja sheriffille riitti töitä! Sheriffi oli ilmeisesti keskustamyönteinen, ja hän halusi pitää kepulaisuuden kuvaa valheellisen siistinä. Illalla palstalta lähtiessäni jonossa ei ollut yhtäkään törkyläjää.
Mutta sitten on sheriffi vaihtunut, ja uusi sheriffi on ajatellut, että ahkeruus täytyy palkita. Ilmeisesti tuolta yhdeltä ja samalta – tiedämmehän, kuka siellä puskassa on – nuo kaikki uudet töryt ovat tulleet. Kun nyt saamme nähdä, millaista satoa sivistysliike keskusta tuottaa, niin palsta on aidosti kepulaisen näköinen. Siitä kiitos sheriffille!
Onhan siinä kapitulanttimies sentään vielä halunnut näyttää, että toisenlaistakin kepulaisuutta on olemassa; en tosin hänen kepulaisuudestaan muuten tiedä, mutta Paavo Väyrystä hän ainakin näkyy ihailevan. Kun jo eilen keskustelin asian puoleltani loppuun hänen kanssansa, en enää sitä jatka.
Niinpä niin sen sijaan näkyy vastanneen kapitulanttimiehelle hänelle tyypillisellä viisaalla kirjoituksella. Mutta kun myös Niinpä niin kanssa olen noista asioista keskustellut tarpeeksi ja tiedämme toistemme mielipiteet – jotka minulla ja hänellä eroavat ainakin Nato-näkemyksemme osalta, niin en nyt jää keskustelemaan hänenkään kanssansa, kun ohjelmassani on paljon muuta.
Jätän areenan vapaaksi tuolle ”runoilijalle” – jospa hän saisi keskustalaisuuden kuvaa laajentamaan jonkun kaverinkin, esim. controlmanin, inventinen, kili-Kallen tai PappaMannisen – niitä kavereita kun hänen ei tarvitse kaukaa hakea!
Kun sinulla oli unet märkiä ja pierut kuivia. Nyt on pierut märkiä ja unet kuivia. Semmosta se on elämä vanhalla vaippa-aliupseerilla nykyään, kaikki vain nauraa...;)
Vaippa-aliupseeria???....;)
jonkun huviteltua Kapin kustannuksella eilen ehtoolla.
No saipahan kapitollo olla hetken onnessaan.
Suomalaiselle evp vaippa-aliupseerille???
16-17.04 Pohjois-Savon perussuomalaisten piirikokous ja iltamat. Kuntoranta jo täysi kysykää Oscarista majoitusta ja koittakaa tulla kimppakyydeillä Kuntorantaan autojen määrä ylittää paikoitusalueen vetävyyden. Keskiviikon Sinun Savo jakelu 28 000 Savon Silmukka 81 000 Warkauden lehti ja Savon Sanomat mukaan lukien ta...voittaa arviolta 150 000 taloutta tilaisuus saanut suurta suosiota jo etukäteen.
Timo Soini saapuu Varkauden kirjaston auditorioon la 17.04 klo 13 pohjois -Savo ilmoittaa ehdokkaitaan Pentti Oinosen lisäksi ei vaaliliittoa.
Totesin avauksessani näin:
>>Surkuhupaisaksi on nyt mennyt tuo Tiura-tapaus. Kaikkihan siinä valehtelevat, siitä ei ole epäilystä, mutta tuntuu yhä enemmän siltä, että Merisalo ja Kelmi-Korhonen valehtelevat enemmän kuin Tiura
Mitä sinulla "muuta" olikaan? Täällähän sinä luuhaat jatkuvasti. Kuivita nyt itsesi ja lähde vaikka runkkaamaan luontoon. Ankaraa naurua ja hirnahtelua.
Harva ihminen on ns. patologinen valehtelija, toisin sanoen ihminen jolla on tarve olla epärehellinen.
Valheita esitettään varsin monesta syystä ja on tutkittu, että ihmiset valehtelevat päivittäin noin 20-30 kertaa. Valheet ovat pääosin ns. valkoisia valheita, kierrettään totuutta, jotta ei loukkailtaisi toisia. Oikaistaan vähän rehellisyydestä, että päästäisiin itse hieman helpommalla, vaikkapa näin, myöhästyminen selitetään moottorivialla, eikä sillä ettei nyt vain kiinnostanut lähteminen.
Yleensä valhe tai asian todenperäisyys on helposti havaittavissa siitä, kuka valehtelee ja miksi. Ihmiset harvoin valehtelevat, mikäli siitä ei ole hyötyä itselleen. Voidaankin siis kysyä, onko Merisalolle hyötyä siitä, että hän valehtelee Tiurasta? Mikä olisi motivaatio tähän? Merisalon puolesta siis puhuu se, ettei hän hyödy valehtelusta lainkaan, ellei sitten jonkinlainen kosto ole kyseessä. Tiuran kannalta tilanne on selkeämpi, hän hyötyy siitä ajatuksesta, että häntä on houkuteltu Keskustapuolueeseen. Kiusallista olisi hänen kannaltaan se, että hän kiukutellessaan olisi uhkaillut loikkauksella. Asian esille ottaminen tässä vaiheessa oli myös tarpeen, koska huhut loikkausyrityksestä olisivat tulleet esiin jossakin vaiheessa kun uusia vaaleja varten työtä tehtäisiin. Aina joku kertoo. Yksi asia on kuitenkin selvä, Tiurasta ei olisi ministeriksi, niin huono on hänen paineensietokykynsä ja harkintakykykin on hakuisessa. Voidaan siis ainakin se sanoa, että hallituksen ministerit valinnut -teki oikean ratkaisun.
Jos näin asioita lähestyy, silloin Merisalo on uskottavampi. Kuitenkin, arvailuahan tämäkin on.
Toki on helppo päätellä Tiurankin valehtelevan, ja juuri mainitsemillasi perusteilla, mutta nyt olet ehkä epähuomiossa liian yksipuolien. Asia kun näyttää olevan niin, kuin jo avauksessani sanoin, eli
>>Surkuhupaisaksi on nyt mennyt tuo Tiura-tapaus. Kaikkihan siinä valehtelevat, siitä ei ole epäilystä, mutta tuntuu yhä enemmän siltä, että Merisalo ja Kelmi-Korhonen valehtelevat enemmän kuin Tiura >”Vaalirahakohun aikana media on demonisoinut Merisalosta jonkinlaisen politiikan kulissien takaisen kummisedän, Don Corleonen, mutta nauhasähläyksen myötä hän vaikuttaa pikemminkin harhamaailmassa elävältä Don Quijotelta”.
Ongelmahan on se, kuka oli aloitteellinen Tiuran loikkaussuunnitelmassa. On kohtalaisen varmaa, ettei Keskustapuolueen kannalta, kesken hallitusneuvottelujen toteutettu loikka, ollut mitenkään toivottava juttu. Keskustapuolueen aloitteellisuus vaikuttaisikin varsin oudolta, miksi sotkea hyvin sujuneita neuvotteluja? Suurimman puolueen asemahan oli jo olemassa.
Merisalon aloitteellisuus on epäuskottava sekin, hän ei olisi hyötynyt lainkaan Tiuran loikkauksesta, koska ministerinpaikkaa ei olisi ollut Keskustapuolueeltakaan tarjolla. Tiuran kompetenssi ja hyödynnettävyys olisivat vähentyneet merkittävästi.
Tiuran tapauksessa loukkausuhittelut olisivat mahdollisia ja loogisia, hän on aika luontevasti voinut käyttää loikkausuhkaa eräänä keinona, kun ministerinpaikkaa ei muuten irronnut.
Tämä hahmotelmani ei perustu ihmisten tuntemiseen, sen lähtökohtana on loogisen käytöskuvion näkemisen pyrkimys. Tietenkin jos lähdetään siitä, että Keskustapuolueen ja Merisalon toiminnassa ei ole logiikan häivää, silloin premissini ovat väärät.
...mutta se ei muuta mitään Merisalosta sanomaani, jolle on jo hyvin vahvat todisteet, vahvemmat kuin sinänsä loogisen päättelysi tuloksena Tiuraa vastaan puhuvat.
En kinastele asiasta enempää.
Kun huomaan tämän avaukseni saamissa noin neljässäkymmenessä vastineessa vielä runsaiden poistojenkin jälkeen ainakin puolet olevan tuolta samalta tyypiltä tulleita, niin mieleeni nousee eräässä sotaväen esikuntapalveluja koskevassa opaskirjasessa aikoinaan ollut toteamus "turhaalin työtä voidaan tehdä tehokkaasti". Toteamusta vahvistettiin kuvalla, jossa kaksi miestä lapioineen hikoili saman hiekkakasan kimpussa, toinen lapioi hiekkaa pois kasasta ja toinen mätti sitä samaa hiekkaa kasaan takaisin. Napoleon aikoinaan pyysi Jumalan varjelusta tyhmistä ja ahkerista alaisista, sillä he saavat niin paljon vahinkoa aikaan, etteivät viisaat ja ahkerat ehdi sitä korjata, kun Napoleonin mukaan viisaita ja ahkeria oli kovin vähän.
Tällä palstalla toimii tehokkaasti eräs tyhmä ja ahkera ja tekee turhaa työtä sikäli, ettei hän saa sitä huomiota, jota hän tavoittelee ja näkyy sitä niin kipeästi kaipaavan, kun takarivin Taavina on aina varmaan joutunut jäämään huomiota vaille. No, onhan hänellä toki merkityksensä. Meille ei-kepulaisille hän antaa mukavasti hykerryttävää kuvaa siitä, että sivistysliike keskustakaan ei ole pystynyt korvaamaan tuossa varhempaan murrosikäänsä jääneessä tyypissä sitä, mistä hän on jäänyt Luojalta saamapuolelle. Vieläköhän Oiva Härkönen toteaisi tuosta kakarasta samoin kuin totesi muutamia vuosia sitten, eli
onhan hän sentään kepulainen!
sopii vallan mainiosti myös sinun määrittelyyn. Siinä ei ole kahta sanaa ;)
Fiksumpi kirjoittaja jättäisi edellisen kaltaiset vuodatukset tyystin kirjoittamatta. Arveletko noiden nostavan arvostustasi ihmisten silmissä? Enpä usko.
Minä olen puhunut ahkerasti asioista, hän yhtä ahkerasti vain minusta. Siitähän kukin puhuu, mikä häntä kiinnostaa. Jos asioista kiinnostuminen puhuminen on tyhmempää kuin minusta kiinnostuminen ja puhuminen, olen sitten tyhmä, ja sinäkin kuulut sitten viisaiden joukkoon.
Tuo edellinen oli vain huomioni, eikä anna minulle aihetta tätä enempään.
Minä entinen Uusi-Ukki, nykyisin vanha, olen seurannut Kapin ja niimpä niin ajatuksenvaihtoa, tästä Tiuri tapauksestata. Tapaushan on selvä kuin pläkki, Tiuri siis oletti, että hän saa suurena puolueensa ääntenkerääjänä ilman muuta Ministerinpostin.
Koska hän oli tietoinen, että Keskustassa sen postin saa myöskin Kepun ääniharava, tämä melkein aivoton Taja Karpelakin. Tiura ajatteli, että jos tuo Karpela katsotaan Kepussa inisteri ainekseksi, nin totta jukolauta myöskin hänelle viisaalle kokoomusnaiselle myöskin Ministerinpaikka kuuluu.
Kokoomuksessa kuitenkin katsotaan näitä valintoja eri silmällä kuin Keskustassa. Olihan Karpela jo viettänyt Pääministerin kanssa jo sen kuuluisan Lemmenyön siella huuetaalissa vai mikä sen hotellin nimi nyt onkaan, no sehän on toisarvoista missä muhinoitiin ja miten.
Kokoomuksella on kuitenkin vielä Poliittista ryhtiä, joka Kepulta kokonaan puuttuu, he katsoivat kylmästi, että Tiura ei ole "Ministeriainetta", mikä asia on jo nyt tullut selväksi kaikille suomen kansalaiselle.
Tulin vain tämän kertomaan, tein asiasta jo aloitteenkin, vaan se poistettiin palstalta alle aika yksikön, toivottavasti tämä vastaukseni saa olla vähän aikaa, jotta ihmisille totuus valkenisi.????????
Aikalailla samansuuntaisesti ajatusratamme kulkevat.
Kiva taas nähdä kirjoituksiasi!
Minua ei voisi Tiuri vähemmän kiinnostaa, mutta Jompen selkään hyppään heti kun vaippa-aliupseeri Ouluun saapuu. Näin on näreet, herra paratkoon???
rotta takaisin navettaasi pelailemaan kepulaista älypeliä!
Hauska rahapeli kesällä.
Kirjoittanut: Sonnimies 3.12.2008 klo 09.16
Nuorna miesnä pelasin tätä paljonkin. Miehiä sai osallistua peliin vaikka kuinka monta. Laitettiin sovittu rahasumma yhteiseen pottiin ja käytiin selinmakuuseen.
Se, kenen nokanpäähän ensiksi istui kärpänen sai koko potin. Sitten aloimme ihmettelemään, kun yksi pukiasentaja keräsi melkein poikkeuksetta potin. Aloin seuraamaan oliko sillä jotain vippaskonsteja mielessä ja olihan sillä.
Miekkonen kaivoi takasilmäänsä sormellaan ja pyhkäisi sillä nokanpäätään, ottiko peräti "hiertimen"? Hetihän semmoiseen nokkaan kärpänen lehahti.
Hoh, hoh hoooooo,kun tuli mukavia muistoja mieleen, tuonkin pelin myötä.
Sinä olet häpeällinen punikkitolvana, valehteleva vanha eunukkihome. Kepulainen on sentaan ihminen.
Sinäpunikkitollo luuhaat täällä jatkuvasti, vaikka "MIEHENÄ" lupasi häippäistä. Puhalla surkimus vittuun ja vikise.
Amerikkalaismyönteinen kova Natottaja ja vihaa kommareita. Kekkostakin inhoaa siksi, että se tukeutui kommareihin ja Neukkulaan. EU:hun rähmällään ja vastustaa Väykkyä, joka yrittää venkoilla EU:ta vastaan. Äänestänyt kokoomusta ja kehuu Stubbia ulkoministerinä. Onpa tosi outo punikki.
Vai oliskohan niin, että se punikki oletkin sinä. Oliskohan myös niin, että kaikessa olet yhtä uskottava kuin siinä, että kapi on punikki. Niin sen täytyy olla tietenkin. Kiva, että selkis, kun vähän funtsi.
on itseasiassa samaa ideologiaa. Rodchildit ja Rockefellerit rahoittivat bolchevikkejä, että ne pääsivät valtaan venäjällä silloin 1900 luvun alkupuolella.
Olisit vaan tullut paloheinän eunukkipunikki omalla nimmarillasi.
En ole tänään täällä paljonkaan aikaani viettänyt, mutta sen verran kuitenkin, että olen vastaillut niihin muutamiin asiallisiin viesteihin, joita on tullut. Seppo_Ilmariselta saamaani äsken ällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8990683/43574490
Ei ainakaan osu silmiini muita oman vastineensa ansaitsevia viestejä, ja noista muutamasta toisenlaisesta riittänee vain pari toteamusta. Olenhan minä tosiaan tällä taustalla ja näillä mielipiteillä varsin outo punikiksi, kuten joku näkyy jo todenneen.
Uusi tieto minulle on sekin, että kommunistit ja kaikki imperialistit (ei impperialistit) voidaan niputta noin samaksi ideologiaksi. Kyllä kommunistista imperialismia oli olemassa, ja sillä oli pyrkimyksiä meihinkin nähden, mutta esim. amerikkalaista imperialismia olen pitänyt sen vastavoimana. Ja olen luullut, että jos Rothchildit (ei Rodchildit) ja Rockefellerit aikoinaan tukivat bolševikkeja, sille oli muut perusteet kuin poliittiset mieltymykset. Mutta kepusaitillahan on aina oma totuutensa, olkoon sitten kohteen historia, politiikka tai tämän kirjoittaja.
Hyvää yötä!
Hoh, hoh, hooooooooo, paloheinän lyhväjalkainen tankero puhuu paljon ja kaikki paskaa.
Ps. Hei taas, tulit vielä vilkaiseman. Hoh, hoh, hoooooooooo
"Puskapuolustaja", kun kapi itse itseään puskasta puolustaa.
Naurattaa tämä persaukinen aliupseeri-tollisko...:)))))))))))))))))
tiesit näistä homoyhteyksistä?
Evp:t
Kirjoittanut: Controlman http://galleria.suomi24.fi/Controlmanhttp://galleria.suomi24.fi/Controlman/ Eilen / klo 23:19
Nämät tollakot, jotka jäivät nuorena eläkkeelle varsinkin 70-luvulla, tekivät paljon hallaa Suomelle. Silloin niitä valittiin virkoihin jatkuvasti, räikeimpänä esim. Teemu Tuominen Hippoksen puh, joht.
Ei tosin kauan Teemu juoksuttanut hevosia, joutuessaan jättämään virkansa.
Eniten minua ihmetyttää tämä täällä mellastava punikki Kapo,
joka ei ole päivääkään käynyt koulua ja silti pääsi kepulaisten Valiolle jonkin sortin talkkariksi. Täytyy olla jotain homoyhteyksiä, muuten en ymmarra.
"pensaskepulainen" se vasta on huvittava;-))))))))))))
Terve Oiva!
Kirjoittanut: mullimies1 http://galleria.suomi24.fi/mullimies1http://galleria.suomi24.fi/mullimies128.3.2009 klo 20.11
Saitin ylivoimainen älykkö ja tietomies.
Puna-kapi itki minun uljaan nimim. Sonnimies1 banniin, koska ei pärjännyt minulle väittelyssä.
Mutta piikitän nyt "pillumaalaria" ja muitakin Suomensyöjä-punikkeja mullimies1:nä.
pumppukepulaisen elämä ei ole ruusuilla tanssimista.... Maaseudulla huvit on vähissä...
Yritä ymmärtää
Sonnimies.13.9.2009 20:56
Me täällä maaseudullamme me emme ole saaneet sukupuolivalistusta. Lestadiolaisalueilla ikämme eläneinä ja pietismin hengessä kasvatettuina, kaikenlainen seksuaalisuus on meille kauhistus. Me emme tee Sitä muuten kuin suvunjatkamismielessä ja puhumista Siitä vältämme. Naiset ovat meille kotitalouskoneita ja osoittavat oikeutensa elämäänsä ainoastaan synnyttämällä. Sukupuolielämä on likaista ja koemme Sen ahdistavana aina, joten ajatuksetkin, miesten välisestä seksistä ovat niin jänniä, että fantasomme niistä jatkuvasti, emme tietenkään julkisesti muualla kuin Keskustapalstalla, joka on pyhä paikkamme.
Meidän kokemuksemme miesten välisestä ystävyydestä ovat rajoittuneet siihen, että makaamme niityllä paskakokkare nenänpäässä. Kärpäsiä odotellen. Muunlaista kontaktia emme uskalla ottaa, ties vaikka synti, tai vielä pahempi sosiaalidemokratia tarttuisi.
Viisauskin on vaarallinen tila sitä pyrimme välttämään, koska silloinkin sielunvihollinen voi uhata, tai Lipponen.
Emme siis lue mitä kirjoitat, arvelemme sen kuitenkin olevan jotenkin vaarallista, kertovat tiedonkin tarttuvan varomattomaan. Koska emme lue, ymmärrämme viestisi aina tavallamme, samoin teemme Kapin kohdalla, jonka kirjoitusten lukeminen on hieman vaarallisempaa -jos mahdollista.
Ystävällisin terveisin: Sonnimies
Roikuu linjoilla on line tilassa.
Nysäkullia vituttaa niin , että torahampaar narskuvat.
Ei ole vaippa-aliupseerilla muuta elämää kuin tämä palsta...:))))))))))))))
Ps. epätoivoisena ruikkii nyt puskasta...;)
Totista totta on Sonnimiehen pyhä Kapiviha;-)))) Vai vielä huumorilla..... Annetaan sonnimiehen kertoa tunteistaan leelijanlepotuolissa;
Allekirjoitan
Kirjoittanut: Sonnimies1 http://galleria.suomi24.fi/Sonnimies1http://galleria.suomi24.fi/Sonnimies117.3.2009 klo 09.15
Juuri noin. Vituttaa tuo laho ukonkääpä, joka on ottanut elämäntehtäväkseen kepun mollaamisen. No, sitä elämääkään ei tuon ikäisellä ja ihraisella rapamahaalla kovin pitkästi ole.
Yhtä iljettäviä kepuvihollisia ovat Jäbä45 ja Mpp.
Vanha ruma ukko postaa itsestään kuvia palstalle.
Mustalais mannen näköinen kasvohalvauksen runtelemma naama.
Pelikaanin leukapussi ja valtava rapamaha, lyhyet lengot sääret.
Normi ihminen häpeäsi tämmöstä olemusta, mutta vaippa-aliupseerilla vauhti vaan kiihtyy narsismissa, liekö keväällä osuutta asiaan??