"Väärämielinen ja oikeamielinen"? Voimme arvostella oikein, jos asetamme vastatusten väärämielisen ja oikeamielisimmän ihmisen! Ja millainen tämä vastatusten asettelu tulee olemaan? - Seuraavanlainen. Emme saa vähentää väärämieliseltä mitään hänen väärämielisyydestään, vaan oletamme kumpaisenkin "täydelliseksi" 'omassa elämänlaadussaan. Ensiksi väärämielinen tehköön etevien "ammatinharjoittajien tavoin"! Mutta oikein taitava Lääkäri kyllä eroittaa, sen mikä on mahdotonta ja mikä mahdollista hänen ammattialalla, ja ryhtyy tietenkin jälkimmäiseen, ja jättää edellisen sikseen.
Ja jos hän on jossakin tehnyt virheen s.o. erehdyksen, niin hän kykenee sitä korjaamaan. Samoin väärämielinen, kun hän oikealla tavalla ryhtyy vääryyden töihin, älköön vaan; joutuko kiinni, jos kerran mielii olla tosi väärämielinen: vaan sitä joka joutuu kiinni tietysti pidetään halpana ja raukkana, sillä onhan vääryyden huippu siinä, että mies vaikuttaa oikeamieliseltä, vaikka ei sitä olekkaan.
No niin. Täydellisesti väärämieliselle on näin siis annettava täydellisin vääryys - älköönkä häneltä sitä vähennettäkö, vaan sallikaamme hänen harjoittaa suurinta vääryyden tointaan, ja samalla hankkia itselleen suurin mahdollinen oikeamielisyyden maine. Mutta jos hänelle sattuu jokin "kompastus", niin olkoon hänellä kyky selviytyä siitä pulasta'. Hän näet osatkoon sekä puhumalla vakuuttavasti, jos jokin hänen ilkitöistään saatetaan ilmi, että myöskin hän saa käyttää väkivaltaa milloin sitä tarvitaan, hänen hankkimiensa ystäviensä, ja rohkeutensa kuin myös varojensa avulla.
Kun nyt ositimme väärämielisen tallaiseksi. Niin asettakaamme ajatuksissamme hänen rinnalleen oikeamielinen, suora ja 'Jalo mies' joka ei mielellään halua kunnolliselta näyttää, vaan olla kunnollinen: Kunnon Mies! No niin häneltä on siis tuo ulkonäkö riistettävä, sillä jos häntä pidetään oikeamielisenä, niin hän saa osakseen kunnian osoituksia ja lahjoja siksi, että häntä pidetään oikeamielisenä, eikä silloin ole varmaa, että onko hän sellainen oikeamielisyyden vai lahjojen,ja arvonannon tähden.
Sen vuoksi häneltä on riisuttava kaikki - paitsi oikeamielisyys, ja hänet on asetettava päinvastaiseen asemaan kuin tuo edellinen, vaikka hän ei harjoita mitään vääryyttä, mutta hän olkoon nyt, mitä pahimmassa väärämielisyyden maineessa, jotta hänen oikeamielisyytensä olisi koetuksessa, koska huono maine ja siitä johtuvat seuraukset eivät voi häntä pehmentää/lannistaa. Näin hän olkoon järkkymätön, kuolemaan asti häntä pidettäköön väärämielisenä. (Näin tehtiin Jeesus Kristukselle). Eli kautta koko elämän vaikka Hän on oikeamilinen. Ja näin siis nyt toinen saavuttaa näistä esimerkki "miehistä" väärämielisen maineen, ja toinen oikeamielisen maineen".
Mutta äärimmäisen huipun ratkaiskaa te lukijat, - kumpi on heistä onnellisempi? Tässä on nyt sitten hiottu molemmat miehet puhtaiksi "arvostelua varten"! He ovat siinä kuin kuvapatsaat. Tässä ne ovat sellaisina, eikä nähdäkseni enää ole vaikea ollenkaan myöntää, tai kertoa millainen elämä kumpaistakin odottaa, se on todella myönnettävä! Tänä päivänä suurin osa ihmiskuntaa tulee sanomaan kumpi on onnellisempi; koska pitävät edullisempana väärämielisyyttä.
He tulevat sanomaan näin! Että oikeamielinen, kun hänen tilansa on tallainen: Hän joutuu "ruoskittavaksi, kidutettavaksi, kahleissa pidettäväksi, että häneltä tullaan ehkäpä silmät päästä poltetaan, ja että hänet lopulta, kun hän on kärsinyt kaikkea pahaa ihmisten taholta naulitaan ristiin".. Hän saa siten tietää, ettei tule pyrkiä olemaan oikeamielinen, vaan näyttämään oikeamieliseltä! Väärämielisillä on valtaasema niin valtioissa kuin kirkkoyhteisöissäkin, miksi? Siksi, että niitä pidetään oikeamielisinä, siksi niillä on valta tehdä jäsenilleen mitä ne haluaa. jatkan seuraavassa palstassa!
Ja jos hän on jossakin tehnyt virheen s.o. erehdyksen, niin hän kykenee sitä korjaamaan. Samoin väärämielinen, kun hän oikealla tavalla ryhtyy vääryyden töihin, älköön vaan; joutuko kiinni, jos kerran mielii olla tosi väärämielinen: vaan sitä joka joutuu kiinni tietysti pidetään halpana ja raukkana, sillä onhan vääryyden huippu siinä, että mies vaikuttaa oikeamieliseltä, vaikka ei sitä olekkaan.
No niin. Täydellisesti väärämieliselle on näin siis annettava täydellisin vääryys - älköönkä häneltä sitä vähennettäkö, vaan sallikaamme hänen harjoittaa suurinta vääryyden tointaan, ja samalla hankkia itselleen suurin mahdollinen oikeamielisyyden maine. Mutta jos hänelle sattuu jokin "kompastus", niin olkoon hänellä kyky selviytyä siitä pulasta'. Hän näet osatkoon sekä puhumalla vakuuttavasti, jos jokin hänen ilkitöistään saatetaan ilmi, että myöskin hän saa käyttää väkivaltaa milloin sitä tarvitaan, hänen hankkimiensa ystäviensä, ja rohkeutensa kuin myös varojensa avulla.
Kun nyt ositimme väärämielisen tallaiseksi. Niin asettakaamme ajatuksissamme hänen rinnalleen oikeamielinen, suora ja 'Jalo mies' joka ei mielellään halua kunnolliselta näyttää, vaan olla kunnollinen: Kunnon Mies! No niin häneltä on siis tuo ulkonäkö riistettävä, sillä jos häntä pidetään oikeamielisenä, niin hän saa osakseen kunnian osoituksia ja lahjoja siksi, että häntä pidetään oikeamielisenä, eikä silloin ole varmaa, että onko hän sellainen oikeamielisyyden vai lahjojen,ja arvonannon tähden.
Sen vuoksi häneltä on riisuttava kaikki - paitsi oikeamielisyys, ja hänet on asetettava päinvastaiseen asemaan kuin tuo edellinen, vaikka hän ei harjoita mitään vääryyttä, mutta hän olkoon nyt, mitä pahimmassa väärämielisyyden maineessa, jotta hänen oikeamielisyytensä olisi koetuksessa, koska huono maine ja siitä johtuvat seuraukset eivät voi häntä pehmentää/lannistaa. Näin hän olkoon järkkymätön, kuolemaan asti häntä pidettäköön väärämielisenä. (Näin tehtiin Jeesus Kristukselle). Eli kautta koko elämän vaikka Hän on oikeamilinen. Ja näin siis nyt toinen saavuttaa näistä esimerkki "miehistä" väärämielisen maineen, ja toinen oikeamielisen maineen".
Mutta äärimmäisen huipun ratkaiskaa te lukijat, - kumpi on heistä onnellisempi? Tässä on nyt sitten hiottu molemmat miehet puhtaiksi "arvostelua varten"! He ovat siinä kuin kuvapatsaat. Tässä ne ovat sellaisina, eikä nähdäkseni enää ole vaikea ollenkaan myöntää, tai kertoa millainen elämä kumpaistakin odottaa, se on todella myönnettävä! Tänä päivänä suurin osa ihmiskuntaa tulee sanomaan kumpi on onnellisempi; koska pitävät edullisempana väärämielisyyttä.
He tulevat sanomaan näin! Että oikeamielinen, kun hänen tilansa on tallainen: Hän joutuu "ruoskittavaksi, kidutettavaksi, kahleissa pidettäväksi, että häneltä tullaan ehkäpä silmät päästä poltetaan, ja että hänet lopulta, kun hän on kärsinyt kaikkea pahaa ihmisten taholta naulitaan ristiin".. Hän saa siten tietää, ettei tule pyrkiä olemaan oikeamielinen, vaan näyttämään oikeamieliseltä! Väärämielisillä on valtaasema niin valtioissa kuin kirkkoyhteisöissäkin, miksi? Siksi, että niitä pidetään oikeamielisinä, siksi niillä on valta tehdä jäsenilleen mitä ne haluaa. jatkan seuraavassa palstassa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lainvaatija pyrkii NÄYTTÄMÄÄN oikeamieliseltä, mutta armahdettu pyrkii
TOIMIMAAN OIKEAMIELISESTI.
Toisin-sanoen väärämielinen voi ryhtyä minkä laisiin liikesuhteisiin ja muihin suhteisiin kenen kanssa tahansa, ja hän menestyy ja vaurastuu/rikastuu, hyötyen siitä, ettei hylkää vääryyden töitä. Vaikka hän ryhtyy kiistoihin yksityisiin tai julkisiin voittaa hän aina vastustajansa, ja rikastuu heidän kustannuksellaan, näin hän on pohatta, ja tekee tietysti hyvää ystävilleen ja pahaa vihamiehilleen; ja hän suorittaa kirkkoyhteisönsä jumalalleen runsaita ja komeita uhreja ja kymmenyksiä, ja muita lahjoituksia, ja siten palvelee jumalaansa, ja tietenkin niitä ihmisiä joita erikoisesti tahtoo palvella, ja paljon tehokkaammin kuin oikeamielinen.
Siis kaikesta päättäen, hänen täytyy olla Jumalalle rakkaampi kuin oikeamielinen? - Näin siis adventistien mielestä Jumala on varannut väärämieliselle paremman osan, kuin oikeamieliselle. Onhan meillä tapana kehoittaa lapsiammekin, että tulee olla oikeamielinen. Mutta emme me silloin suinkaan ylistä oikeamielisyyttä, tai sen paremmin halveksi väärämielisyyttä. Meidän tulee tutkia sitä hyvin tarkoin. Sanoessamme täytyy olla oikeamielinen/rehellinen: emme kyllä ylistä oikeamielisyyttä/rehellisyyttä, vaan siitää koituvaa ihmisten arvonantoa niin, että saavuttaisimme mainetta oikeamielisen nimen avulla, että sen nimen avulla saisin korkeita paikkoja, sekä viran ylennyksiä seurakunnan jäsenten kustannuksella.
Ja näin maallinen kunnia kasvaa ja Jumalaa on kaunista ylistää kun hän siunaa maallisella menestyksellä, ja ihmiset arvostavat. Näin on hyvä maine olla ihmisten silmien alla: Ulottavatpa nämä kirkkoyhteisön ihmiset vielä pitemmälle, ja he sanovat sen merkityksen ulottuvan *Jumalan suomaan suureen arvonantoon, kun he väittävät Jumalan lahjoittavan tallaisille hurskaille lahjoittavan aivan ylenpalttisesti maallista mammonaa.
Mitenkä luulemmekaan tämän tallaisen edellä mainitun; hyveestä ja paheesta, vaikuttavan, siihen miten Jumala ja ihmiset tallaiseen suhtautuvat. Millä tavalla se vaikuttaa yleiseen tajuntaan ihmiskunnassa? Mitenkä hyvät ystävät luulemmekaan sen vaikuttavan nuorten kuulijain sydämiin/sieluihin? Kun me ajattelemme ensisijaisesti herkkiä jalolahjaisia, sellaisia jotka suorastaan kiiruhtavat sen puoleen, mitä kuulevat puhuttavan, ja siitä päättelemään millaisia ihmisten tulee olla, ja mitä tietä hänen on kuljettava viettääkseen elämänsä parhaimmalla tavalla.
Lienee kai todennäköisintä, että nuorukainen lausuu itselleen? - Nuo puheethan tietävät sitä, että minulla, jos olen oikeamielinen ei ole siitä mitään hyötyä, jos ei minua myöskin oikeamielisenä/rehellisenä pidetä, - vaan sitävastoin vaivaa ja vastuksia ja harmia köyhyyttä, kaikenlaista vaivaa. Mutta väärämielisellä joka on hankkinut oikeamielisyyden maineen (alussa mainitulla tavalla), sitä vastoin näyttää olevan kerrassaan autuaallinen elämä. Niimpä koska varallisuus, ulkonainen hyvinvointi, kauneus, ihmisten kunnioitus ja ystävien ihastelut minua kohtaan, siinä ovat ne arvot jotka nujertavat tuollaisen oikeamielisen totuuden arvotkin, näin ajattelee nuorukainen---.
Missä viipyy kirkkoyhteisöjen totuuden käsittämisen raja? - Nuorukainen ajattelee kuuluisuuden pinnalle nousun mahdollisuuksia näin. Portaiksi ja koristeiksi miknun on maalattava "hyveen valekuva". Mutta sitten - eihän Jumalaa voi pettää eikä väkivalloin pakottaa - entä jollei häntä ole olemassakaan, tai hän ei välitä meidän asioistamme? Sen mitä olemme kuulleet saarnaajilta ja pastoreilta, väittävät, että hän on hartain lupauksemme ja toivomme, ja että Hän on rukouksin ja uhrein ja kymmenyksin ja muiden lahjoituksin taivutettavissa ja suostuteltavissa.
Ja jos siis tulee heitä uskoa, niin meidän on harjoitettava heidän oppinsa mukaan, ja uhrattava Jumalalle vääryden teoilla hankkimastamme varoista. Sillä jos olemme oikeamielisiä, vältämme kyllä rangaistuksen Jumalan puolelta, mutta joudumme sysämään luotamme vääryydestä koituvat edut. Väärämielisinä taas rikastumme, ja jos rikomme - teemme vääryyttä, niin suostutamme *Jumalan rukouksilla ja lahjoilla ja kymmenyksillä, ja siten pääsemme "rankaisematta".
Millä perusteella, siis ihminen enää valitsisi oikeamielisyyden koska kirkotkaan ei sitä pidä tarpeellisena uskonkysymyksissä? Antaahan vääryys paljon nautittavamman elämän ajan-alhossa. Ja mehän olemme sen jo omaksuneetkin, - vaikka noudatamme teennäistä säädyllisyyttä ja moraalia, hurskautta, joka ei ole johtanut meitä mihinkään "todelliseen"....