Millä valtuuksilla joku ex-linnakundi alkoi häärätä täysin ulkopuolisena politiikassa hallitusneuvottelujen aikana?
Oikeuttiko keskustan jäsenyys siihen?
Ja millä kaikilla tavoin hän silloin puuhasteli?
Esiin tuli yksi tapaus, kun eräs lörpöttelijä lörpötteli sivu suunsa.
Oikeuttiko keskustan jäsenyys siihen?
Ja millä kaikilla tavoin hän silloin puuhasteli?
Esiin tuli yksi tapaus, kun eräs lörpöttelijä lörpötteli sivu suunsa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Vastaile itse noihin kysymyksiin ensin, niin tiedetään mistä päin tuuli nyt puhaltaa!
Vaalirahoittaja halusi kuvitella, että hän rahoittajana oli oikeutettu sekaantumaan hallitusneuvotteluihinkin.
Hänhän tiettävästi oli yhteydessä kokoomusjohtoon ja tyrkytti Tiuraa ministeriksi.
Samoin taisi tämä Tiura, joka 20 000€ sai, kuvitella, että tämä rahoittaja on oikea henkilö toimimaan yhteyshenkilönä tässä loikkausasiassa, kun ministeritie kokoomuksessa katkesi rahoittajan neuvoista huolimatta.
Olihan heillä ollut jo aiemminkin yhteisiä puuhasteluja.
Kun puuhasteluista ei muuta seurannut kuin ikävyyksiä ja poliisikuulusteluja, joissa kertomukset menivät ristiin, meni myös lämpimät välit poikki.
Paljon on vielä paljastumatta ja varmasti moni tälläkin hetkellä toivoo, ettei kaikki paljastukaan peläten kuitenkin samalla, että jotain omaan koipeen kolahtavaa kuitenkin paljastuu.
Kuis kävi, oliko rahalla valtaa?
Poliisi tutkii, onko rahalla saatu vaikutettua ja missä määrin poliittisiin toimijoihin eri tasoilla.
Siellä on epäiltynä näiden ympyröiden tiimoilta ties mitä kepulaista valtuuston, säätiön ja minkä kaikkien puheenjohtajaa tai juoksupoikaa juuri siitä, että rahalla olisi vaikutettu heidän toimintaansa.
Kiireesti näitä eroamisia alkoi tulla jossain vaiheessa, jopa Vanhasen jalkakin kipeytyi niin pahasti, ettei voi jatkaa enää puheenjohtajana, kun poliisi alkoi seurata valuutan kulkureittejä.
Rupesit esittämään taas salaliittoteoriaa kun faktat loppu.
Mutta tutkikoon poliisi.
http://suomenkuvalehti.fi/blogit/polkomfi/vaalirahakohu-riepottelee-likaista-puolitusinaa
http://yle.fi/alueet/lappi/2010/02/keskustan_yhteyspaallikko_lasse_kontiola_vaikenee_1437466.html;jsessionid=CEF7DD11B7EFD650B0E...
.
korsimo
karjalainen
korhonen
kekkonen
kauppinen
pekkarinen
kääriäinen
tiitinen
vanhanen
väyrynen
Juhantalo mukaan, niin koossa on jo likainen tusina.
Wäinö Tanner oli ex-linnankundi kun valittiin SDP:n puheenjohtajaksi. SDP myös käynnisti verisen kapinan vuonna 1918. Se olisi pitänyt puolueena kieltää ikuisiksi ajoiksi niin olisi vältytty monelta onnettomuudelta. Onneksi SDP:n vaikutusvalta on nykyään enää vähäinen. Sen viimeinen linnake on presidentinlinna. Sinne keskittyy kaikki likainen poliittinen peli Suomessa. Kun se parin vuoden päästä luonnollista tietä kukistuu, Suomessa päästään vihdoinkin opettelemaan normaalia länsimaista porvarillista demokratiaa.
Väinö Tanner.
60-vuotias.
Tuskin yksikään elossaoleva suomalainen voi yhdistää itseensä niin paljon suomalaisessa yhteiskunnassa suoritettua työtä neljän viime vuosikymmenen aikana kuin tänään 60 vuotta täyttävä toimitusjohtaja Väinö Tanner. Me voimme panna hänen rinnalleen ja edelleen miehiä, joiden saavutukset poliittisessa toiminnassa ovat näkyvämmät ja tunnustetummat kuin hänen, me voimme taloudelliselta alalta löytää nimiä, jotka ovat antaneet suuremman panoksen talouselämämme kehittymiselle kuin hän, yksinpä osuustoiminnankin alalta voimme tavata jonkun, jonka sarka siinä on yhtä hyvin muokattu kuin hänen. Mutta kukaan toinen ei kaikilla näillä aloilla ole suorittanut sitä työtä, mikä on suotu Väinö Tannerin suorittaa. Hän on elänyt alusta lähtien mukana kansanvaltaisen valtioelämämme eri vaiheissa, nähnyt sen valtavan heräämisen, työskennellyt sen hyväksi vaikeina Venäjän vallan aikoina, kokenut raskaiden vuosien 1917 ja 1918 takatalven, ollut mukana kohottamassa työväenluokan takaisin vaikuttavaksi tekijäksi suomalaiseen demokratiaan, taistellut sen tuhoon pyrkiviä voimia vastaan ja lopuksi opettanut koko Suomen kansan ymmärtämään järjestyneen työväestön arvon valtakunnallemme. Hän on työskennellyt osuustoimintaliikkeessä sen vaatimattomasta alusta lähtien ja yhtenä kaikkein ansiokkaimmista kohottanut sen voimaan, jonkalaista muualla maailmassa saadaan hakea. Hän on ollut mukana monella eri paikalla edistämässä Suomen taloudellista kehitystä ja ohjaamassa sen suuntaa. Lyhyesti sanoen: hän on suorittanut yhden elämän puitteissa monen miehen työn suomalaisen yhteiskunnan hyväksi.
Mikä on ollut tämän paljon aikaansaavan miehen "salainen ase", jonka turvin hän on kyennyt niin tehokkaasti edistämään omikseen ottamiaan asioita? Hänen työntäyteinen elämänsä on todistus erinomaisesta lahjakkuudesta ja tarmosta, joka hakee vertojaan. Se on todistuksena täydellisestä antautumisesta niiden ihanteiden palvelukseen, jotka mies on itselleen omaksunut ja joiden hyväksi hän on päättänyt elämäntyönsä omistaa. Mutta sittenkin tarjoaa hänen omalaatuinen persoonallisuutensa parhaan selityksen siihen, miksi Väinö Tanner on se mies, mikä hän on ollut ja on.
Väinö Tannerissa on paljon sellaista, joka on suomalaisinta, mitä miehessä voi olla: hän on varma mielipiteissään, joskus itsepäisyyteen saakka, hän on rehellinen ja luotettava kannanotoissaan, hän on uskollinen asialleen ja tovereilleen, hän on realiteettinen mies, kylmä ja kovakin asioissaan, mutta lämmin ihmisenä, hän on humoristinen omalla jäyhällä tavallaan. Hän on rohkea mies, niin rohkea, että hän puolustaa omaa oikeuttaan, työväenluokan oikeuksia ja meidän yhteisiä oikeuksiamme, olivatpa vastassa mitkä voimat tahansa. Mutta Väinö Tannerissa on myös sellaista, jota meiltä suomalaisilta yleensä puuttuu: hän on etevä organisaattori ja hän on johtajaluonne.
Demokratiassa voi olla vaarallista nimitellä miestä johtajaksi, mutta Tannerista sen voi sanoa. Hän on demokraattinen johtajatyyppi, likipitäen sen ihanne. Hän ei ole noussut johtajaksi kansankiihoittajana, hänen johtajapaikkansa on ikäänkuin tullut hänelle hänen ominaisuuksiensa vuoksi. Hän on johtaja asiantuntemuksensa, rohkeutensa ja luotettavuutensa ansiosta, hän on johtaja ilman suuria eleitä, siis siinäkin perinjuurin suomalainen tyyppi. Hän on tullut johtajaksi asioiden pakosta, häntä on tarvittu ja hän on ottanut tämän aseman vastaan. Ja hän osaa tehtävänsä. Hän tietää, että liike, jonka tulevaisuudesta hän tärkeältä osalta vastaa, voi menestyä ainoastaan yhtenäisenä ja ulospäin yksimielisenä. Johtajan seuraaminen on osoitus siitä joukkovoimasta, jonka avulla järjestynyt työväki on valloittanut itselleen aseman yhteiskunnassa. Mutta johtajanakin Tanner on "hyvin koulittu demokraatti", hänen omaa ajatustaan käyttääksemme, hän hyväksyy enemmistön kannan, vaikka olisi taistellut sitä vastaan, ja työskentelee sen voittoonviemiseksi. Mutta samaa demokraattista koulutusta hän vaatii toisiltakin.
Sanoimme, ettei Tanner ole saavuttanut asemaansa poliittisessa elämässä kansankiihoituksen avulla. Ja merkillistä tosiaan: hän ei ole hyvä puhuja sanan ulkonaisessa mielessä. Mutta hänen puheensa ovat sittenkin enemmän odotettuja ja enemmän huomattuja kuin kenenkään toisen nykypäivien poliitikon. Hänen puheessaan on vankkaa asiallisuutta, siinä on vakuuttavuutta ja siinä on huumoria. Hän on meidän harvoja "vapaasti puhumisen" taitajia. Hänellä on sanomisen halua ja sanomisen iloa, joskus niin paljon, että käytetyt ylisanat ovat jääneet moniksi kuukausiksi poliittisen kiistelyn makupaloiksi.
Väinö Tannerin toimintaa suomalaisessa yhteiskunnassa on johtanut pyrkimys vähäväkisen kansan taloudellisen ja valtiollisen aseman parantamiseen ja tietoisuus siitä, että se on mahdollista ainoastaan omien järjestöjen avulla. Hän on saattanut olla ahdasmielinen puoluemies taistellessaan puolueensa olemassaolon ja etujen puolesta vastustajia vastaan, mutta kun hän on joutunut asemaan, jossa hänen hoidettavanaan ovat olleet koko kansan asiat, on häneen saanut luottaa. Hyppäys kiivaasti arvostelevasta oppositiomiehestä hallitsevaksi ministeriksi on hänen kohdallaan ollut aina onnistunut, koska hänen vastuuntuntonsa ja persoonallinen rohkeutensa on ollut niin suuri, että hänellä on ollut varaa toimia sitä Tanneria vastaan, joka oli puhunut "mahdottomia" oppositiossa ollessaan.
Väinö Tannerin työ sosialidemokraattina ja työväenjohtajana on tullut oikeisiin mittasuhteisiin vasta viime aikoina, kun porvarillisissakin piireissä on opittu näkemään järjestyneen työväenliikkeen kansallinen merkitys. Työväenliikkeen nousu suvaituksi yhteiskunnassamme oli saavutus sekin, mutta sen tunnustaminen itsenäisyytemme, vapautemme ja kansanvaltamme elimelliseksi osaksi on vasta saattanut työväenliikkeen ja sen riveihin kuuluvan osan Suomen kansaa oikeaan asemaansa. Se on asettanut myös Väinö Tannerin työn työväenliikkeen voimakkaana johtajana ja oikealla tiellä pysyttäjänä oikeaan arvoonsa. Tannerin on kannattanut elää 60. vuosipäivänsä. Hän saa nähdä, kuinka sille työlle, jonka hän poliittisessa elämässä on suorittanut, annetaan vastustajienkin taholta tunnustus. Sivallukset, joita häneltä on saatu, unohdetaan, ja myönnetään, että hänen työnsä työväenliikkeessä on ollut paljon merkitsevä osa kansallisessa kehityksessämme. Väinö Tannerin on kannattanut elää näin pitkälle, niin että hän, monet kerrat vihatuin ja parjatuin mies, saa nähdä olevansa paitsi omiensa rakastama myös vastustajiensa arvostama ja kunnioittama.
Väinö Tanner, suomalainen valtiomies suomalaisen työväenliikkeen johdossa on eräs tae kansamme itsenäisyystahdon jatkuvasta säilymisestä ja lujittumisesta.
http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2009/08/20/merisalo-vangittiin/200918512/12
Eihän Kepussa ole kuin tuomittuja rikollisia - ja jokunen vielä tuomitsematon :-)
.. vankilassa ihmiskaapauksesta ja yli 8 miljoonan euron vaalirahan kiristämisestä DEMAREILLE !!
mutta Aulikkia se ei lohduta yhtään.
joku hemmo ottaa yhteyttä kepun puoluesihteeriin ja järjestelee tapaamisia jonkun toisen puolueen edustajan kanssa, joka otti yhteyttä tähän hemmoon.
Miksi ei otettu suoria yhteyksiä?
Kuinka tällainen hemmo sai järjestettyä itsensä asemaan, jossa hän toimi välikätenä, jolle ei esimerkiksi Korhonen uskaltanut sanoa, että loikkaamishaluiset voivat ottaa yhteyttä suoraan häneen?
Hemmo on saman paikkakunnan kasvatteja kuin Tiura. Halusi varmaan kotikylän tytön ministeriksi. Kotikylän tyttö ei osannut pysyä hallitusneuvottelujen aikana nahoissaan ja suututti Kataisen. Katainen antoi Tiuran ministerihaaveille suorasanaiset pakit, jolloin tämä ryhtyi suustuspäissään hommaamaan loikkausta Keskustaan. Yön-parin yli nukuttuaan katui ja peruutti koko homman. Paljon kuitenkin ehti tapahtua. Tuira teki helvetinmoisen virheen ryhtyessään julkisesti maalaamaan omaa osuuttaan toisenlaiseksi kuin se tosiasiassa oli.
Hemmo oli siis hyväntahtoisena välimiehenä Tiuran itsensä pyynnöstä. Ei ihme että hemmoa ottaa pattiin kun saa koko paskasaavin omaan syliinsä.
Ongelmana Suomessa onkin liian vähäinen rahoitus suoraan elinkeinoelämältä, koska monet hyvät lobbaukset jäävät varjoon vähäisen näkyvyyden takia.
Kunnissa asiat on hoidettu paremmin ja merkittävimmät tukijat saavat paremmin kaavoituspäätöksiä aikaan varsinkin niissä kunnissa, joissa on aktiivinen vuorovaikutus elinkeinoelämän ja kunnan päättäjien välillä toimii.
Vaikea ymmärtää tilannetta, jossa kaikkinainen vaalituki on pahasta ja tuomittavaa, eihän sillä ratkaisulla kuntien kehittäminen etene mihinkään. Aina tarvitaan rohkeita ennakkoluulottomia päätöksiä kehityksen viemisessä eteen päin ja ketkä sitä tekee ellei ne joilla on rahaa käytettävissä.
Kertokaapa hyvät paskanjauhajat kuinka teidän toimillanne kuntia kehitetään ja rakennetaan vastustaessanne kaikkea? Teidän vastustuksella syntyy vaan Punikkilan tasavallan harmaa köyhä vyöhyke. Raha ratkaisee kaikessa eteen päin pyrkivässä kehityksessä, ongelma on vain, että rahaa pannaan liian vähän likoon päätösten vauhdittamiseen.
Mainitse yksi tällainen esimerkkikunta.
Muuten lasken koko vaalitukiperustelusi pelkäksi paskapuheeksi.
Kysymyksesi ei ollut aiheellinen.
Äänestän Kepua. Isä ja äiti käski niin.
Rahan valtuuksilla.
Millä valtuuksilla taas jotkut ovat päättäneet illan kuuluessa poistattaa "asiattomina viesteinä" A-studion haastattelusta alkaneet keskustelut?
Jossain vaiheessa Kepulikonstit eivät enää riitä..