Liittoutuminen ja liittoutumattomuus ovat epäselviä vaihtoehtoja mietittäessä sitä, kuinka sotia voidaan ehkäistä tai niihin joutumista. Historia tuntuu antavan tukea kummallekin vaihtoehdolle.
Suomessakin on itsenäisyyden ajan mietitty sitä, pysytäänkö puolueettomana vai hakeudutaanko sotilasliittoon. Ensi kerran tämä esille jo heti itsenäisyyden alussa, kun Suomi haki turvaa Saksasta Neuvostovenäjää vastaa. Kun tämä ei Saksan heikkouden vuoksi oikein luonnistanut, etsittiin turvaa Ruotsista ja muista lähinaapureista. Sitten kuitenkin käännyttiin kuitenkin puolueettomaksi. Hävityn sodan jälkeen Suomi liittoutui NL:n kanssa, vaikka muodollisesti pyrkikin olemaan puolueeton. EU:hun liittymisen jälkeen Suomi on löyhästi liittoutunut turvallisuuspoliittisessa mielessä myös EU-jäsenten kanssa, mutta sotilasliitto Nato on myös ollut esillä.
Ensimmäinen maailmansodan edellä Eurooppa oli liittoutunut. Tunnetuin oli Venäjän ja Ranskan liittosopimus. Uskottiin, että tällainen liittoutuminen voi ehkäistä sodan, kun vastapuoli joutuisi usean rintaman sotaan liittoutumisen vuoksi. Kävi kuitenkin toisin. Suurvaltojen taloudelliset intressit olivat luonnollisesti sodan taustalla, mutta sota levisi kulovalkean tavoin liittosopimusten takia. Suhteellisen merkityksettömästi Itävalta-Unkarin ja Serbian kiistasta kehkeytyi liittoutumisten takia nopeassa tahdissa suursota, jossa lähes koko Eurooppa oli mukana. Liittoutuminen siis veti sotaan mukaan sellaisiakin maita, jotka olisivat voineet kahdesti miettiä sotaan lähtemistä, jos sotilasliittoa ei olisi ollut.
Ennen toista maailmansotaa liittoutuneet valtiot olivat ottaneet opiksi eivätkä haluneet sitoa itseään ainakaan kovin lujasti mihinkään liittoon. Saksalle tehtiin paljon myönnytyksiä, jotta sota vain voitaisiin välttää. Länsivallat olivat valmiit uhraamaan Saksan itäisiä naapureita, vaikka olivat "taanneet" näiden itsemääräämisoikeuden. Länsivallat eivät panneet tikkua ristiin jonkun Puolan takia. Niinpä totalitaristiset suurvallat Saksa ja NL saattoivat häikäilemättömästi jakaa pikkuvaltioita keskenään. Länsivallat eivät halunneet sitoa käsiään ennakolta, vaan ratkaista liittoutumisen tilanteen mukaan. Niinpä ne kyllä tarjosivat Suomelle apua, koska niitä kiinnosti Pohjoisen rintaman herruus, mutta ne eivät välittäneet Puolasta tai Baltian maista, koska siellä länsivalloilla ei ollut erityisiä inttressejä.
Toiseen maailmansotaan suurvalloilla oli toinen asenne tykkänään. Jokainen kolmesta (Saksa, NL ja Länsivallat) suurvallasta oivalsi, että sota on voitettavissa sillä, että usutetaan kaksi muuta ensin sotimaan keskenään ja korjataan sitten kypsä hedelmä lopuksi. Saksa ei kuitenkaan voinut tätä taktiikkaa noudattaa, sillä se tiesi kaiken keskellä olevana luonnollisesti joutuvansa ensimmäisenä sotaan. Saksan intressi olikin syödä kilpailijansa järjestyksessä ensin länsi ja sitten itä. Stalin pelasi korttinsa kaikkein ovelammin, mutta tuli silti yllätetyksi housut kintuissa, kun Saksa lähtikin sotaan ennen aikojaan NL:a vastaan. Suurvaltojen liittoutumattomuusasenne merkitsi sitä, että pienet valtiot joutuivat suurten mielivallan alaisiksi. Kansainliittoon suurvalloista Saksa ja NL ainakin viittasivat verisellä kintaalla. Molotov mm. sanoi Paasikivelle monasti suoraan, että Kansainliitosta ei kukaan piittaa.
Ruotsi ja Sveitsi ovat esimerkkejä valtioista, jotka ovat onnistuneet liittoutumattomuuspolitiikkansa turvin pysymään sodasta erillään. Silti voi ainakin Ruotsin osalta sanoa, että sillä kävi vain hyvä tuuri. Tästä tuurista Ruotsi voi osin kiittää myös suomalaisia. Jos Suomi olisi totaalisesti hävinnyt sodan ja tullut miehitetyksi, Ruotsi olisi tullut vedetyksi sotaan jokseenkin varmasti mukaan. Jos Suomi olisi hyväksynyt länsivaltojen tarjouksen maaliskuussa 1940, Ruotsi olisi tullut niin ikään vedetyksi suursotaan.
Liittoutuminen on paitsi suuvaltojen liittoja toisiaan vastaan, myös pienten turvautumista johonkin suureen toista suurvaltaa vastaan. Historia osoittaa, että liittoutuminen voi vetää niin pienet kuin suuret muiden käymään sotaan. Se on liittoutumisen huono puoli. Toisaalta liittoutuminen voi torjua sodan ennakolta. On ilmeistä, että jo Suomen ja Pohjoismaiden sotilasliitto olisi voinut ennakolta torjua NL:n hyökkäyksen marraskuussa 1939.
Baltian maat ja Venäjän reunusvaltiot ovat kilvan liittoutuneet Natoon. Se on luonnollista turvan hakemista, kun tarkastelee niiden kohtaloa Saksan ja Venäjän välissä. Suomi on vaikeamman ratkaisun edessä. Täällä joudutaan punnitsemaan sitä, kumpi on parempi: pysyä liittoutumattomana suurvaltojen eturistiritojen ulkopuolella samalla periaatteella kuin Ruotsi vai hakea liittoutumisella turvaa Venäjän uhkaan vastaan kuten Baltian maat. Liittoutumattomuus voi merkitä sitä, että jäisimme sivustaseuraajaksi tai turvattomaksi sotarintamaksi. Liittoutuminen voisi nostaa hyökkääjän kynnystä, mutta samalla se vetäisi meidät automaattisesti mukaan jossain etelämpänä alkavaan kahakkaan.
Suomessakin on itsenäisyyden ajan mietitty sitä, pysytäänkö puolueettomana vai hakeudutaanko sotilasliittoon. Ensi kerran tämä esille jo heti itsenäisyyden alussa, kun Suomi haki turvaa Saksasta Neuvostovenäjää vastaa. Kun tämä ei Saksan heikkouden vuoksi oikein luonnistanut, etsittiin turvaa Ruotsista ja muista lähinaapureista. Sitten kuitenkin käännyttiin kuitenkin puolueettomaksi. Hävityn sodan jälkeen Suomi liittoutui NL:n kanssa, vaikka muodollisesti pyrkikin olemaan puolueeton. EU:hun liittymisen jälkeen Suomi on löyhästi liittoutunut turvallisuuspoliittisessa mielessä myös EU-jäsenten kanssa, mutta sotilasliitto Nato on myös ollut esillä.
Ensimmäinen maailmansodan edellä Eurooppa oli liittoutunut. Tunnetuin oli Venäjän ja Ranskan liittosopimus. Uskottiin, että tällainen liittoutuminen voi ehkäistä sodan, kun vastapuoli joutuisi usean rintaman sotaan liittoutumisen vuoksi. Kävi kuitenkin toisin. Suurvaltojen taloudelliset intressit olivat luonnollisesti sodan taustalla, mutta sota levisi kulovalkean tavoin liittosopimusten takia. Suhteellisen merkityksettömästi Itävalta-Unkarin ja Serbian kiistasta kehkeytyi liittoutumisten takia nopeassa tahdissa suursota, jossa lähes koko Eurooppa oli mukana. Liittoutuminen siis veti sotaan mukaan sellaisiakin maita, jotka olisivat voineet kahdesti miettiä sotaan lähtemistä, jos sotilasliittoa ei olisi ollut.
Ennen toista maailmansotaa liittoutuneet valtiot olivat ottaneet opiksi eivätkä haluneet sitoa itseään ainakaan kovin lujasti mihinkään liittoon. Saksalle tehtiin paljon myönnytyksiä, jotta sota vain voitaisiin välttää. Länsivallat olivat valmiit uhraamaan Saksan itäisiä naapureita, vaikka olivat "taanneet" näiden itsemääräämisoikeuden. Länsivallat eivät panneet tikkua ristiin jonkun Puolan takia. Niinpä totalitaristiset suurvallat Saksa ja NL saattoivat häikäilemättömästi jakaa pikkuvaltioita keskenään. Länsivallat eivät halunneet sitoa käsiään ennakolta, vaan ratkaista liittoutumisen tilanteen mukaan. Niinpä ne kyllä tarjosivat Suomelle apua, koska niitä kiinnosti Pohjoisen rintaman herruus, mutta ne eivät välittäneet Puolasta tai Baltian maista, koska siellä länsivalloilla ei ollut erityisiä inttressejä.
Toiseen maailmansotaan suurvalloilla oli toinen asenne tykkänään. Jokainen kolmesta (Saksa, NL ja Länsivallat) suurvallasta oivalsi, että sota on voitettavissa sillä, että usutetaan kaksi muuta ensin sotimaan keskenään ja korjataan sitten kypsä hedelmä lopuksi. Saksa ei kuitenkaan voinut tätä taktiikkaa noudattaa, sillä se tiesi kaiken keskellä olevana luonnollisesti joutuvansa ensimmäisenä sotaan. Saksan intressi olikin syödä kilpailijansa järjestyksessä ensin länsi ja sitten itä. Stalin pelasi korttinsa kaikkein ovelammin, mutta tuli silti yllätetyksi housut kintuissa, kun Saksa lähtikin sotaan ennen aikojaan NL:a vastaan. Suurvaltojen liittoutumattomuusasenne merkitsi sitä, että pienet valtiot joutuivat suurten mielivallan alaisiksi. Kansainliittoon suurvalloista Saksa ja NL ainakin viittasivat verisellä kintaalla. Molotov mm. sanoi Paasikivelle monasti suoraan, että Kansainliitosta ei kukaan piittaa.
Ruotsi ja Sveitsi ovat esimerkkejä valtioista, jotka ovat onnistuneet liittoutumattomuuspolitiikkansa turvin pysymään sodasta erillään. Silti voi ainakin Ruotsin osalta sanoa, että sillä kävi vain hyvä tuuri. Tästä tuurista Ruotsi voi osin kiittää myös suomalaisia. Jos Suomi olisi totaalisesti hävinnyt sodan ja tullut miehitetyksi, Ruotsi olisi tullut vedetyksi sotaan jokseenkin varmasti mukaan. Jos Suomi olisi hyväksynyt länsivaltojen tarjouksen maaliskuussa 1940, Ruotsi olisi tullut niin ikään vedetyksi suursotaan.
Liittoutuminen on paitsi suuvaltojen liittoja toisiaan vastaan, myös pienten turvautumista johonkin suureen toista suurvaltaa vastaan. Historia osoittaa, että liittoutuminen voi vetää niin pienet kuin suuret muiden käymään sotaan. Se on liittoutumisen huono puoli. Toisaalta liittoutuminen voi torjua sodan ennakolta. On ilmeistä, että jo Suomen ja Pohjoismaiden sotilasliitto olisi voinut ennakolta torjua NL:n hyökkäyksen marraskuussa 1939.
Baltian maat ja Venäjän reunusvaltiot ovat kilvan liittoutuneet Natoon. Se on luonnollista turvan hakemista, kun tarkastelee niiden kohtaloa Saksan ja Venäjän välissä. Suomi on vaikeamman ratkaisun edessä. Täällä joudutaan punnitsemaan sitä, kumpi on parempi: pysyä liittoutumattomana suurvaltojen eturistiritojen ulkopuolella samalla periaatteella kuin Ruotsi vai hakea liittoutumisella turvaa Venäjän uhkaan vastaan kuten Baltian maat. Liittoutumattomuus voi merkitä sitä, että jäisimme sivustaseuraajaksi tai turvattomaksi sotarintamaksi. Liittoutuminen voisi nostaa hyökkääjän kynnystä, mutta samalla se vetäisi meidät automaattisesti mukaan jossain etelämpänä alkavaan kahakkaan.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus muuten, mutta mitä tarkoitaa; "Stalin pelasi korttinsa kaikkein ovelammin"? Sisältääkö väite mitään lukua tai suuretta? EI. Sisältääkö se mitään tosiseikkoja? EI. Lause voidaan siis pyyhkiä yli, sillä se ei voi sisältää muuta kuin, jos ei nyt suoranaisen valheen, niin ainakin harhaluulon.
Se tarkoittaa sitä, että Stalin onnistui parhaiten tässä "sota syö tulevan vastustajan" -taktiikassa. Hyökkäämättömyyssopimus Saksan kanssa osoittaa tuota oveluutta. Sopimukseen liittynyt etupiirijako tarkoitti sitä, että NL sai ajan voittamisen (=aikaa varustautua) lisäksi mahdollisuuden parantaa strategisia asemiaan tulevaa koitosta varten. Saksa oli sodassa Englantia ja Ranskaa vastaan. Kumpi tahansa niistä voittaisikin se olisi sodan heikentämä. NL:n kannalta näytti aivan varmasti hyvältä myös se, että Saksa jumittui sotaan Englantia vastaan. Stalin halusi elokuussa 1939 varmistaa sen, että Saksa sotii ainakin ensin lännessä eikä idässä.
Väite sisältää selvän siis hyvin luvun. Vuosien 1939 ja 1941 kesien välillä on noin 720 päivää. Tämä on se aikavoitto, minkä Stalin saavutti. Jokainen voi sitten tykönään miettiä sitä, miten olisi käynyt, jos Saksa olisi ensin hyökännyt itään ja tehnyt Ranskan kanssa hyökkäämättömyyssopimuksensa. Demokraattinen Ranska ei halunnut Hitlerin kaltaisen fasistin kanssa sopia mistään. Stalinille Hitlerin filosofia ei sen sijaan muodostanut mitään estettä.
Stalin laski vikaan vain siinä, että hän ilmeisesti odotti Hitlerin tavalla tai toisella päättävän sodan lännessä ennen kuin hyökkäys itään voi alkaa. Toki Stalin oli Mein Kampfin lukenut.
jo -30 luvulla;))
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1996/6.syyskuu/gif/TANKKI2.JPG
Tuohan on ilmiselvä T-18 kopio. Millainenhan mahtoi olla väritys?
Renaultia? Eiköhän tuollainen löytyne Parolasta, väri oli muistaakseni harmaa.
Todellakin, mistä muusta se olisi mallinsa saanut. T-18 edusti vain naapurimaan uusinta teknologiaa ja muistutti erehdyttävästi vaalivankkuria ajoittuen juuri vuoteen 1930. Sitä paitsi ei tainnut Suomella olla käytössäkään yhtään T-18:sta.
http://mailer.fsu.edu/~akirk/tanks/
Aika pitkälti samaa mieltä.Tosin Stalinin kyvyistä olen eri mieltä, lähinnä sattumaa/tuuria/johdatusta.... ??.
Itse en kannata liittoutumista ,kenenkään kanssa.
Oma mielipiteesi ?
Itse en usko Suomen joutuvan enää sotaan.Tämän voin "perustella" uskoni nojalla Jumalaan.En millään maallisella tiedolla.
Valitettavasti "tiedän" maailman joutuvan VARMASTI sotaan, joka on viimeinen tässä luodussa maailmassa.Ja, eritoten Israelia tulee kohtaamaan suuret vainot/sodat.
Suomi, Kreikka ,Israel, samalla aikavyöhykkeellä,
samat värit lipuissaan,vihollinen läpi historian tullut idästä,niin on oleva myös viimeisinä päivinä.
Israelin ollessa sortumaisillaan vihollistensa edessä, tulee HÄN, jota koko maailma tulee kumartamaan, JUMALA, JEESUS KRISTUS.
Kiitän keskustelun aloittajaa hyvästä kirjoituksesta, ja kiitoksesti haluan kertoa sinulle kirjasta koskien profetioita, jotka eivät ole vielä toteutuneet,erityisesti Suomen osalta.
Edesmennyt,Kerttu Kalmari ;Jumalan ihmeitä.
Kirja on muutamissa kirjastoissa lainattavissa,teos on omakustanne joten se ei ole valitettavasti monenkaan tiedossa.
Älä pelkää, kirjassa ei ole mitään "hihhulointia".
Uskallan väittää,että pidät siitä.Mielelläni kuulisin myöhemmin mielipiteesi kirjasta, jos niin tahdot.
Siunausta ja iloista kesän odotusta.
Tulevaa historiaa en kykene itse hahmottamaan, joten kiitos kirjavinkistä. Yritän löytää sen käsiini, kunhan ehdin.
Olen myös kanssasi samaa mieltä Stalin kyvyistä. Tarkoitukseni ei ollut kehua häntä näitä muita sotahulluja ovelammaksi. Yhtä hyvin asiantila sopi Hitlerin suunnitelmiin, joten sattuma tms. tässä on tietysti ratkaisevassa roolissa olut.
Minustakin olisi parasta, jos voisimme elää pahan maailma ulkopuolella. Aiemmin olin liittoutumista vastaan, nyt en ole ihan varma.
Kirjoituksesi sävy oli miellyttävä. Kiitos myös siitä, sillä monet täällä mielellään piikittelevät toisiaan, kun eivät hyväksy jotain mielipidettä.
Nato-jäsenyys ei vedä automaattisesti mukaan mihinkään kahakkaan, se sanotaan Naton:n säännöissä. Jäsenvaltio voi itse päättää siitä. Tämä pitää Nato:n vastustajien muistaa. Tämä voi tapahtua vain, jos NATO-maata vastaan hyökätään, silloin voi astua ns. viides artikla voimaan.
kun NATO hyökkää?
"20 totuutta Natosta
Kirjoittanut: Otava, 31.12.2002 klo 01.02
Seuraavassa parikymmentä tosiasiaa Natosta.
Ydinaseilla uhkailua vastoin kansainvälistä lakia
1. Nato on kylmän sodan luomus, joka tulisi lakkauttaa sen sijaan, että sitä laajennetaan. Nato kuitenkin haalii jäsenikseen yhä uusia maita. Natolle on myös hyväksytty uusi sotilasoppi, jonka mukaan Naton tehtävänä ovat oman alueen puolustamisen sijasta sotilaalliset interventiot missä tahansa maapallolla.
2. Naton virallinen sotilasoppi varaa oikeuden ydinaseiden käyttämiseen huolimatta siitä, että Haagin kansainvälinen tuomioistuin julisti vuonna 1996 ydinaseiden käytön tai sillä uhkaamisen kansainvälisen lain vastaiseksi. Naton ydinasepolitiikka rikkoo myös kaikkien Naton jäsenmaiden allekirjoittamaa ydinsulkusopimusta, joka velvoittaa kaikkia valtioita pyrkimään kiireesti eroon ydinaseista.
Naton jäsenvaltioilla USA:lla, Britannialla ja Ranskalla on nyt aktiivisessa käytössä yli 9 000 ydintaistelukärkeä, mikä on noin 60 prosenttia maailman ydinase-arsenaalista. Nämä kolme Nato-valtiota ovat luovuttaneet osan ydinaseistaan Natolle käytettäväksi mahdollisessa sodassa.
Natolla itsellään on 60:stä 200:een ydinasetta ilmavoimien tukikohdissa Länsi-Euroopassa. Naton ydinaseet ja uhka niiden käyttämiseen ovat pakottamisen ja pelottelun väline erityisesti valtioita vastaan, joilla ei ole ydinaseita.
Naton ydinaseet muodostavat myös ympäristökatastrofin riskin.
Ylikansallisten yhtiöiden asialla
3. Naton keskeisillä jäsenillä USA:lla, Britannialla, Saksalla, Hollannilla, Belgialla ja Espanjalla on pitkä laajojen imperiumien hallinnan historia. Näiden Nato-maiden aiemmat siirtomaat, nykyinen kolmas maailma, kärsivät yhä traagisista taloudellisista seurauksista, joita nykyisten Naton jäsenten vuosisatoja harjoittama imperialismi on aiheuttanut. Nyt ylikansalliset yhtiöt ja niiden etuja ajavat Nato-maat jatkavat näiden entisten siirtomaiden hallitsemista uusliberalistisen taloudellisen järjestelmän avulla. Kyse on yhtiövaltaisesta, kapitalistisesta globalisaatiosta.
4. Kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin mukaan Nato-maat tuottivat vuonna 1996 noin 80 prosenttia maailman kokonaisaseistuksesta. Nato-maista maailman kymmenen suurimman asetuottajan joukkoon kuuluvat USA, Britannia, Ranska, Saksa, Italia ja Kanada. Pelkästään USA, Britannia ja Ranska vastasivat tuona vuonna noin 70 prosentista maailman asetuotannosta.
Hyökkäyssodan väline
5. Neuvostoliiton ja Varsovan liiton katoamisen jälkeen Natosta tuli entistä merkityksettömämpi ja se tarvitsi jatkuvalle olemassaololleen syyn. Niinpä Nato laajensi pyrkimyksiään lietsoa etnisiä sotia Balkanilla luodakseen tekosyitä sotilaallisille interventioilleen tuolla alueella. Naton interventioita - ns. "humanitaarisia sotia" - markkinoitiin sitten yleisölle keinona rauhoittaa etnisten ryhmien välisiä selkkauksia. Naton todellinen tarkoitus on laajentaa jäsenvaltioidensa ja niiden yhtiöiden koloniaalisia vaikutusalueita.
6. Nato kävi Jugoslaviaa vastaan hyökkäyssodan, joka oli sen oman peruskirjan ja monien kansainvälisten lakien mukaan laiton.
7. Naton 1 200 lentokonetta ja helikopteria tekivät 35 000 hyökkäyslentoa Jugoslaviaa vastaan. Nato pudotti 20 000 pommia, 80 000 tonnia räjähdysaineita, Jugoslaviaan. Kansainvälisen lain vastaisesti Nato hyökkäsi siviili-infrastruktuuria vastaan, mukaan lukien yli tuhat kohdetta, joilla ei ollut mitään sotilaallista merkitystä.
8. Naton pommikampanja vaikutti vakavasti Jugoslavian siviiliväestön terveyteen. Tuhansia siviilejä sai surmansa, vähintään 6 000 haavoittui ja lukemattomat muut, varsinkin lapset kärsivät vakavista psyykkisistä vammoista.
9. YK:n ympäristöohjelman mukaan Naton pommituskampanja aiheutti ekologisen katastrofin Jugoslaviassa ja sitä ympäröivällä alueella.
10. Sodassaan Jugoslaviaa vastaan Nato käytti Haagin ja Geneven sopimusten sekä Nürnbergin peruskirjan kieltämiä aseita, kuten köyhdytetyllä uraanilla varustettuja ohjuksia ja rypälepommeja. Jälkimmäiset on kielletty myös Ottawan maamiinasopimuksessa. Nato jatkaa näiden kiellettyjen aseiden varastointia käytettäväksi tulevissa sodissa siviilejä vastaan.
Mielivaltaa Balkanilla
11. Jugoslavian pommitusten jälkeen Nato kieltäytyi vastoin YK:n päätöslauselmaa 1244 riisumasta aseista Kosovon "vapautusarmeijaa" KLA:ta ja sitä vastoin muunsi sen Kosovon "suojelujoukoiksi". Naton joukkojen suojeluksessa nämä joukot suorittivat 250 000 ihmisen etnisen puhdistuksen. Naton miehityksen aikana. 1 300 ihmistä sai surmansa ja toiset 1 300 on ilmoitettu kadonneiksi.
12. Bosniassa Nato-joukot auttoivat mitätöimään vaalitulokset, hävittivät Naton läsnäoloon kriittisesti suhtautuneiden tiedotusvälineiden toimistoja ja lähetysmastoja ja sulkivat yhteistyöstä Naton kanssa kieltäytyneiden puolueiden toimistotiloja.
13. Makedoniassa Nato on ollut tilanteen horjuttamisen päälähde, kun se on antanut sotilaallista apua siellä oleville albanialaisille terroristeille. Nato on myös painostanut diplomaattisesti Makedonian hallitusta alistumaan albanialaisten vaatimuksiin.
14. Nato on antanut täyden tukensa USA:n hyökkäykselle Afganistaniin ja useat Nato-maat ovat osallistuneet USA:n rinnalla tai myötävaikuttaneet sotatoimiin. Samoin on käymässä, jos USA hyökkää Irakiin.
Uusien jäsenmaiden alistaminen
15. Naton aggressiivinen laajentuminen itäiseen Eurooppaan uhkaa vakavasti kansainvälistä vakautta sekä vaikeuttaa pyrkimyksiä ei-asevaraisen turvallisuuden ja ydinaseista vapaiden vyöhykkeiden rakentamiseen. Sen jälkeen kun Tshekki, Unkari ja Puola on liitetty Natoon, Albanian, Bulgarian. Georgian, Latvian, Liettuan, Romanian, Slovakian, Slovenian ja Viron länsimieliset vallanpitäjät ovat nyt julistaneet haluaan liittyä Natoon. Nato on myös asettanut tavoitteekseen tunkeutua vielä syvemmälle entisen Neuvostoliiton alueelle yrittämällä sulkea vaikutuspiiriinsä tai ympäröidä Azerbaizhanin, Valko-Venäjän, Kirgistanin ja Ukrainan.
16. Naton laajeneminen keskiseen ja itäiseen Eurooppaan on keino integroida näiden maiden asevoimat Naton (ja USA:n) valvontaan. Naton sotilasyksikköinä uusien Nato-maiden asevoimien on alistuttava sotilaskoulutuksen, aseiden ja muun sotilaallisen varustuksen yhdenmukaistamisvaatimuksille. Yhdenmukaistaminen on valtava etu yhdysvaltalaiselle ja eurooppalaiselle aseteollisuudelle, joka hyötyy suuresti laajentuvista vientimarkkinoista.
17. Uudet Naton jäsenmaat menettävät suvereenisuutensa myös komento-, valvonta-, tietoliikenne- ja tiedustelutoimintojen osalta.
Energiavarojen turvaaminen
18. Naton itälaajentumisen syyt ovat paljolti taloudelliset. Naton sotilaallisen läsnäolon laajentaminen itäiseen Eurooppaan, Kaukasiaan ja Keski-Aasiaan auttaa länsieurooppalaisia yhtiöitä turvaamaan strategiset energiavarat, kuten Kaspian ja Keski-Aasian öljyn. USA ja länsieurooppalaiset yhtiöt hyötyvät suuresti siitä, että Nato valvoo näiden alueiden öljy- ja kaasureittejä.
19. Nato uhkaa myös Kiinan ja muiden Aasian maiden turvallisuutta. Jos nämä maat vastaavat kasvattamalla sotilasbudjettejaan, nämä rahat ovat pois väestön perustarpeista. Naton laajentuminen voi johtaa Naton vastaisen liittoutuman muodostumiseen Aasiassa, mikä puolestaan horjuttaisi rauhaa ja lisäisi sotien vaaraa.
Yhä lisää rahaa aseisiin
20. Osana Naton puolustuskykyaloitetta (NATO Defence Capabilities Initiative) Naton jäsenmaat ovat sitoutuneet kasvattamaan sotilaallista kykyään sekä asevoimiensa liikkuvuutta ja yhteensopivuutta. Tämä vaatii merkittävää lisäsatsausta varustelumäärärahoihin.
Eurooppalaiset Nato-maat ovat jo kasvattaneet asemäärärahojaan reilusti yli 10 prosentilla vuoteen 1995 verrattuna. Samaan aikaan USA:n ja Kanadan sotilasbudjetit ovat myös viime vuosina paisuneet. Nato-maiden sotilasbudjetit muodostivat vuonna 2000 jo noin 60 prosenttia koko maailman sotilasmenoista. Tulevia interventioitaan varten Nato aikoo kasvattaa sotilasbudjetteja lähivuosina entisestään. USA:n yksiselitteinen vaatimus on, että eurooppalaiset Nato-maat nostavat sotilasmenojaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1000000000000009&posting=21500000000026801
Myös huomioitavaa
"Nato-harjoitus
Kirjoittanut: anarkisti, 3.9.2003 klo 01.02
8.9. alkaa Suomessa Naton kriisinhallintaharjoitus. Esitellään mm. Ahtisaaren aloitteesta kehitetty ITCM-järjestelmä.
Mikä ITCM?
Siviilien aiheuttamien kriisien (=mellakoitten) torjuntaa kehitetty järjestelmä, jossa koordinoidaan sotilaallisten ja ei-sotilaallisten ryhmien yhteistoimintaa:
http://www.ahtisaari.fi/files/ITCM_seminar_report.pdf
"Crises occur not only between but also within individual countries, often involving an ethnic dimension. A wide range of means must be available to put an end to hostilities and restore conditions of peace, but also to create trust between parties and to begin the rebuilding of a functioning society. "
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1000000000000009&posting=22000000001129874
Siinä hieman tumattavaa.
Kuka on kirjoittanut? Otava ei voi olla kirjoittaja. Kun ei olisi sieltä toiselta äärilaidalta...
NATO on nimenomaan puolustusliitto.
sieltä toiselta äärilaidalta, mutta kysymys, miten sanoitkaan>>NATO on nimenomaan puolustusliitto.>>?
"6. Nato kävi Jugoslaviaa vastaan hyökkäyssodan, joka oli sen oman peruskirjan ja monien kansainvälisten lakien mukaan laiton.
7. Naton 1 200 lentokonetta ja helikopteria tekivät 35 000 hyökkäyslentoa Jugoslaviaa vastaan. Nato pudotti 20 000 pommia, 80 000 tonnia räjähdysaineita, Jugoslaviaan. Kansainvälisen lain vastaisesti Nato hyökkäsi siviili-infrastruktuuria vastaan, mukaan lukien yli tuhat kohdetta, joilla ei ollut mitään sotilaallista merkitystä.
8. Naton pommikampanja vaikutti vakavasti Jugoslavian siviiliväestön terveyteen. Tuhansia siviilejä sai surmansa, vähintään 6 000 haavoittui ja lukemattomat muut, varsinkin lapset kärsivät vakavista psyykkisistä vammoista.
9. YK:n ympäristöohjelman mukaan Naton pommituskampanja aiheutti ekologisen katastrofin Jugoslaviassa ja sitä ympäröivällä alueella."
Joku ei nyt natsaa kohdalleen?
Jos aikaa kelattaisiin takaperin, huomattaisiin, että taloudellisesti sodan jälkeiset neljä vuosikymmentä olivat Suomelle kulta-aikaa. Enkä nyt halua haikailla menneitä takaisin, saati vanhoja "pieruja" puikkoihin.
Halosen ja Putin:in yhteiset harrastukset vaan ovat niin vähissä, että Suomessa heikkohermoisimmat vanhojen aikojen muistelijat (politiikassa ja tiedotusvälineissä) ovat jo löysät housuissa.
Hoetaan vaan Venäjän epävakaata tilannetta vuodesta toiseen. Tosiasia on, että meiltä puuttuu nyt se Paasikivi tai Kekkonen, joka "hoitaisi" venäläiset (vaihtuivathan siellä johtajat ennen-vanhaankin) ja loisi turvallisuutta välillemme.
Paljon on tietysti muuttunut neukkuajoista, ihmisten välinen kanssakäyminen on moninkertaistunut, mikä on hyvä asia, sillä jos on kontakteja, niitä myös pidetään yllä. Mutta näillä ei tietenkääm voi korvata hyviä presidettitason suhteita. Ikävää, että näistä suhteista on tehty tabu, joko tarkoituksella tai ilman.
Mitä Nato:on turvaamiseen tulee, niin Nato:lla tuntuu olevan aivan muita päänsärkyjä kuin Venäjä.
"Jos aikaa kelattaisiin takaperin, huomattaisiin, että taloudellisesti sodan jälkeiset neljä vuosikymmentä olivat Suomelle kulta-aikaa. Enkä nyt halua haikailla menneitä takaisin, saati vanhoja "pieruja" puikkoihin. "
Mitäs, jos ei olisi tarvinnut maksaa törkeitä "sotakorvauksia" muka sotasyyllisyydestä ja sodasta, jonka N:liitto aloitti. Olisi säästetty lukemattomia miljardeja. Vai kulta-aikaa. Miten paljon vauraampi Suomi olisi ollut ilman näitä korvauksia?
Sotakorvausten merkitys on kahtalainen. Tietysti ne oli raskasta maksaa ja maksu näkyy loppusaldossa miinus- eli menopuolella. Sotarkorvaukset kuitenkin pakottivat Suomen radikaalisti uudistamaan tuotantorakennettaan teollisuutta suosivaksi. Samalla teollisuuden konekanta muuttui uudeksi ja tehokkaaksi. Ilman tätä pakkoa Suomi olisi hyvinkin jatkanut enemmän maatalousvaltaisena maana, mikä olisi jarruttanut elintason kasvua. Maalla ei olisi ollut sodan jälkeen sellaisia pääomia, jotka olisivat vapaaehtoisuuden kautta muokanneet tuotantorakennetta samassa määrin. Lisäksi Suomessa oli vahva maataloutta puolustava poliittinen suuntaus, mikä pyrki kanavoimaan voimavaroja kannattamattomaan maatalouteen.
Tätä plus- eli tulopuolen merkitystä on vaikeata tarkasti mitata, koska vaikutukset ulottuvat kauas tulevaisuuteen, kun taas sotakorvaukset maksettiin lyhyessä ajassa.
Tekstissäsi on myös yksi paha virhe. NL ei aloittanut sitä sotaa, jonka tuloksena nämä sotakorvaukset määrättiin. Sen sodan aloitti Saksa, siis myös Suomen maaperältä käsin 22.6.1941.
tukee myös se, että ensimmäinen talouden laskusuhdanne sodan jälkeen koettiin kohta sen jälkeen kun viimeinen "sotakorvaus-juna" lähti Vainikkalan asemalta Neuvostoliittoon.Elokuun 30 päivä 1952 viimeinen sotakorvausjuna lähti tältä asemalta veturin nro 619 vetämänä.
Junan viimeinen vaunu muodosti viimeisen renkaan junaketjussa, jossa kokonaisuudessaan oli yli
300 tuhatta vaunua ja jonka yhteenlaskettu pituus oli 3125 km. Tämän lisäksihän korvauseriä,
mm laivoja, kuljetettiin meriteitse.
Tänä päivänä meillä on kaikki syy muistella viimeisen sotakorvausjunan lähtöä ylpein mielin,
pää pystyssä, merkitsihän se taas tuolloin kansakunnalle vapaampaa hengittämistä, mahdollisuutta parempaan elintasoon säännöstelyvuosien jälkeen, entistä vahvempaa itsenäisyyttä ja pitkää askelta vapaiden läntisten sivistysmaiden joukkoon.
Olisiko Suomi ollut vähemmän vauraampi kuin nyt ilman sotakorvauksia? Tuskinpa vaan. Sotakorvauksia ei olisi koskaa Suomelle määrätty, ellei se olisi puolustanut alueitaan N:liiton hyökkäyssotaa vastaan. Ei nämä sodat ole erillisiä tapahtumia, ilman Talvisotaa ei olisi ollut Jatkosotaakaan.