Minustako helluntailainen?

* Silloin voit mennä hyvällä mielellä, istu kokuksessa, odota alttarikutsua, ja vastaa siihen nostamalla kätesi. Mene sitten eteen, ja pyydä esirukous palvelua puolestasi. Ole avoimella sydämellä, anna uskon täysttää sydämesi, usko, että Jeesus on kuollut puolestasi, pyydä Häntä tulemaan sydämeesi, saat kokea uudestisyntymisen, äl hellitä, ennenkuin olet varma, että olet kohdannut Vapahtajasi, sen kyllä sitten tietää, älä epäile mitään, unohda ihmiset ympärilläsi, ota vastaan kun puolestasi rukoillaan, hyväksy se. Äl anna kenenkään esirukoilijan poistua luotasi, ennenkuin olet kohdannut Herran Jeesusken, sinä saat kohdta Hänet, kiitä vaanJeesusta verestä ja Golgatan työstä.

* Sitten kaikki sujuukin ihan itsestään, ja saat kutsun kastellee, senjälkeen sinut liitetään ja siunataan seurakuntaan, se on Kristuksen ruumiiseen, olet elävä kivi siinä Kristuksen ruumiisaa. Tärkeintä on, että saat kokea todellisen uudestisyntymisen, vaikka menisi tunti tai enemmän, älä jätä kesken, joskus on taistelu henkien maailmassa, jotka yrittävät väsyttää ja luovuttaisit, uskotaan kuitenkin, että pääset kiittämään mahdollisimman joutuisaan. Siellä kyllä sitten autetaan eteenpäin. Jeesus sinua sunatkoon pelastuksen armolla!

Ihmisistä kun kyse, niin jokainen tietenkin vastaa tavallaan. Luterilainen tietenkin pahoittelee kun olet mennyt eroamaan kirkosta mihin lapsena kastettu ja toivotaan että palaisit ainakin paperilla sinne takaisin. Muuten aivan sama miten elät tai mihin uskot.

Maallinen ihminen, varmaan suuri osa kavereista ajattelee että parempi vain jatkaa juomiskelua ja nauttia elämästä kun vielä voi ajattelematta sen tuomia varjopuolia.

Muut vapaat suunnat ajattelevat että heidän kirkkonsa parempi, siihen kannattaisi liittyä alkaen kuitenkin heti tivata kaikenlaisia asioita että mites nyt se ja se.

Mitä sitten tapahtuu kun menee helluntalaisiin? Se voi olla mitä tahansa. Jumala yksin tietää sen etukäteen ja saattaa olla vähän jäyhä sitä kertomaan.

mitään muuta kuin että menet sellaisena kuin olet. :)

Saat mennä ihan vapaasti kuuntelemaan julistusta. Helluntaiseurakuntiakin on monenlaisia ja riippuu ehkä puhujasta ja/tai saarnan aiheesta millainen tilaisuus on. Suosittelen käymään muutamia kertoja ko. srk:n tilaisuuksissa että saat kokonaiskuvan ja tutustut (toivottavasti) siellä käyviin ihmisiin.

Siinäkin suhteessa on eroa että jossain srk:ssa on avoimempi meininki eli seurakunnan jäsenet tulee helposti ottamaan kontaktia, kyselemään mistä olet kotoisin. Toisissa seurakunnissa taas joutuu itse tekemään aloitteen koska kukaan ei tule juttelemaan, ehkä ajattelevat että on hienotunteista kun antaa toisen olla omissa oloissaan.

Nykyään meininki on lähes kaikissa helluntaiseurakunnissakin että helluntailaisia uskonkäsityksiä ei väkisin tuputeta ihmiselle. Saat ihan rauhassa kuunnella ja muodostaa oman käsityksesi. NEUVON MENEMÄÄN RUKOILLEN, koska se on AINA paras tie. Pyytää että Jumalan Henki auttaa ymmärtämään puhuttua sanaa ja erottamaan epäolennaiset asiat olennaisista.

Monta kertaa meillä ihmisillä menee seurakunnallinen tapakulttuuri ja hengellisyys sekaisin. Käytetyt painotukset ja toimintamallit ei ole tärkeintä - jos on tottunut tietynlaiseen seurakunnalliseen kulttuuriin toisenlainen meno voi tuntua oudolta. Esimerkiksi käsien kohottaminen, kielillä puhuminen tms. Silloin on hyvä että Jumala auttaa ymmärtämään että jos jokin asia tuntuu oudolta ei välttämättä ole kyse siitä että ne asiat olisi epähengellisiä tai ylihengellisiä, ehkä on kyse vaan siitä että ei ole tottunut sellaiseen jumalanpalveluselämään ja siksi se tuntuu vieraalta.

Helluntaiseurakunnan niin kuin muidenkin kristillisten seurakuntien tilaisuuksissa voi käydä tulematta helluntailaiseksi. Sitten jos koet olosi siellä kotoisaksi ryhdyt miettimään liittymistä. Helluntaiseurakuntaan liittyäkseen pitää mennä uskovien kasteelle. Pyydät Jumalan johdatusta siihenkin asiaan.

Joillekin helluntaiseurakuntalaisille on tärkeää kokea olevansa nimenomaan helluntailainen, toisille taas se ei ole niin tärkeää.

Itse kuulun vapaaseurakuntaan mutta en koe olevani niinkään "vapaakirkollinen". Se ei ole tärkeää identiteettini kannalta. Mielestäni on tärkeää että meillä kristittyinä on seurakunta mihin kuulumme ja sitoudumme, mutta identiteettimme on Kristuksessa ja Hänen armossaan, ei yksittäisessä srk:ssa. Kaikki seurakunnat ovat vajavaisia, ja Jumala rakastaa lapsiaan vajavaisuuksista huolimatta. Siksi jokaisessa kristillisessä seurakunnassa tulisi opettaa kristittyjen yhteyttä.

Kuulumme sitten mihin seurakuntaan tahansa on hyvä välillä käydä muissakin seurakunnissa... ja muistaa että todellinen kristittyjen yhteys ei kulje seurakunnallisten nimilappujen eikä toimintapojen mukaan vaan se on sydänten yhteys Hengessä.

Mene rohkein mielin mukaan ja Jumala sinua runsaasti siunatkoon!