Nyt ymmärrän, mitä olen pitkän aikaa katsonut. Näin tämän todellisuuden oikeat kasvot. Kun millään ei ole tarkoitusta ja viimeistä syytä, katoaa kaikki merkityskin. Ainoa, jolla on jotain merkitystä, ovat pysyviä, ne ovat fysikaaliset luonnonlaita ja kemialliset lait, eliöstön puolella kuolema ja rappeutuminen. Ei syytä, ei järkevyyttä, ei tarkoitusta, ei siten siis merkitystä. Elämällä ei ole merkitystä, ei pienintäkään, koska merkitystä ei ole olemassa. Se, että heitän kiven järveen, merkityksetöntä. Se, että tulivuori purkautuu ja purkaus tuhoaa kylän ja sen tuhat asukasta, merkityksetöntä. Se, että ajan päin punaisia, merkityksetöntä. Se, että joku kuolee, ei mitään väliä tai merkitystä. Ystävät, yhtä tyhjää kuin avaruuskin. Ei pienintäkään väliä... Se, että minä olen, ei mitään merkitystä.
Mitä maailmassa tapahtuu, se viestii todellisuuden oikeat kasvot. Kaikki tapahtuvat vain luonnonlakien ja kemiallisten reaktioiden kautta. Tuho, kuolema, rappeutuminen ovat ainoat todelliset. Parempi siis istua alas ja katsoa, kuinka show pyörii. Eihän millään ole mitään väliä, tarkoitusta tai merkitystä. Ne vain pyörivät. Teet mitä tahansa, se on tyhjän kanssa. Merkitystä ei ole. Joka väittää muuta, pakenee todellisuutta.
Mitä maailmassa tapahtuu, se viestii todellisuuden oikeat kasvot. Kaikki tapahtuvat vain luonnonlakien ja kemiallisten reaktioiden kautta. Tuho, kuolema, rappeutuminen ovat ainoat todelliset. Parempi siis istua alas ja katsoa, kuinka show pyörii. Eihän millään ole mitään väliä, tarkoitusta tai merkitystä. Ne vain pyörivät. Teet mitä tahansa, se on tyhjän kanssa. Merkitystä ei ole. Joka väittää muuta, pakenee todellisuutta.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Miksi olet niin katkera ja vihainen?
Hyvä, alat olla jäljillä. Kun oikein tajuat tuon niin koet vapautuksen ja onnen tunteen. Se että millään ei ole mitään suurempaa merkitystä ei tarkoita ettei voisi kokea ilon välähdyksiä tai tyyntä onnea. Ja se että millään ei loppujen lopuksi ole merkitystä ei toisaalta ole mikään erityinen syy tehdä muille sellaista mitä ei toivoisi itselle tehtävän.
Kyllä, alan olla todella jäljillä... En jäljillä, vaan minä näen!
"Se että millään ei ole mitään suurempaa merkitystä ei tarkoita ettei voisi kokea ilon välähdyksiä tai tyyntä onnea."
Totta kyllä, onnea voi tuntea ja iloa... Mutta on virheellistä väittää, että millään on mitään suurempaa merkitystä, sitä merkitystä ei ole! Joten ilon tunteminen on pakenemista todellisuudesta kuviteltuun harhaan.
"Ja se että millään ei loppujen lopuksi ole merkitystä ei toisaalta ole mikään erityinen syy tehdä muille sellaista mitä ei toivoisi itselle tehtävän."
Juuri päinvastoin. Se, että elää todellisuudessa, ei anna yhtään oikeutta luoda kuviteltuja totuuksia. Niitä ei nimittäin ole olemassa. Jokainen kuvitelma on valhe ja elämistä itsepetoksessa, jonka on itse luonut.
Tämän todellisuuden kasvot ovat kauniit. Ne ovat luhistuminen, rappeutuminen, kuolema, toivottomuus, merkityksettömyys, tarkoituksettomuus, hyväksikäyttäminen, hyödyntäminen, tuhoutuminen... Tämä on se maailma, jota fysikaaliset lait ja kemialliset reaktiot pyörittävät. Voin tehdä ns. "hyvää" lähimmäisilleni niin kauan, kuin se hyödyttää minua. Todellisuus on vain hyväksikäyttäminen tuhoutumiseen asti, kuollut on vasta positiviinen, sillä silloin eliöt voivat hyötykäyttää sen ravinnokseen. Eivät esim. vanhemmat opeta lapsilleen moraalia siksi, että lapset olisivat kunnon ihmisiä, vaan siksi, etteivät lapset tappaisi heitä. Mutta lopulta lapset syövät vanhempansa.
Tämä on tämä todellisuus, sen oikeat kasvot. Eikös olekin kaunis? Juuri siksi kaiken muun väittäminen on valhetodellisuuden luomista ja pakenemista todellisuudelta. Se on se todellisuus, jossa voi vaikka huomenissa ostaa paketin grillihiiliä ja grillata pihani grillissä aamun sanomalehden, tuhkat voi sirotella kukkien juurille, jolloin jäänteet tulee hyväksikäytetyksi. Näin tämä todellisuus toimii!
Sinulla on karu todellisuus. Onneksi minulla ei...
Olen samoilla jäljillä kanssasi. Millään ei ole mitään väliä.. elämä ei ole minkään arvoista. Ajattelu ja aivojen toiminta ovat vain ruumiintoimintojen tuotosta, toisin sanoen mitään sielua ei ole olemassa. Siispä kun kuolemme, kaikki loppuu (onneksi).. eikä kukaan jää muistamaan meitä.
Jos asia on todella niin, voimme elää ilman minkäänlaista katumusta tai häpeän tunnetta. Meillä ei ole mitään rajoitteita. Maailman kaikkeus on niin suuri, että meitä ja meidän tekemisiä ei edes havaita.
Pienet linnutkin osaavat innostua olla iloisia, joskus myös vihaisia tai alakuloisia. Monilla koirilla onkin oikein hieno luonne ja ne ovat aivan rakastettavia. Hevoset ovat hienoja eläimiä ja pitävät myös ihmisistä. Kun näitä monia kohtaamisia on ollut eläinten kanssa, on tullut selväksi, että nekin ymmärtävät paljon, vaikka eivät ihmisen tavalla ajattelekaan. Ne tajuavat varmaan asiat ilman sanoja. Eräillä eläimillä on kyllä eri äänteitä muutamille asioille.
Elämän merkitys on siis eläimillekin itsestään selvyys ja sama koskee varmasti ihmisiäkin. Et elä luonnon kanssa.
"Elämällä ei ole merkitystä, ei pienintäkään, koska merkitystä ei ole olemassa."
Merkityksen antaa havaitsija. Elämän merkitys siis riippuu sinusta. Jos sinä et siis koe elämälle merkitystä, on se vain sinun puutteesi.
"Tuho, kuolema, rappeutuminen ovat ainoat todelliset."
Järjestäytyminen, syntyminen ja kehittyminen ovat myös ihan yhtä todellisia asioista. Olet siis väärässä.
"Joka väittää muuta, pakenee todellisuutta. "
Älä peilaa omaa kokemustasi muihin. Peilauksesi on ainakin minun kohdallani väärin. Enkä minä pakene todellisuutta vaan en ole samanlainen nihilisti kuin sinä vaan ymmärrän sen, että voimme ihan ITSE määrittää merkitykset.
Evoluution päämäärä ei ole rappeutua vaan valikoitua yhä vain kehittyneemmälle asteelle! Tehän ette luota edes evoluution kehittyvään voimaa.
Totta on mikään ilman suunnittelijaa ja ohjelmoijaa luonnossa ei tuota kehitystä vaan kaaosta ja rappoiota!
Tämäkin kumoaa evoluution!
Hannukka
"Totta on mikään ilman suunnittelijaa ja ohjelmoijaa luonnossa ei tuota kehitystä vaan kaaosta ja rappoiota!"
Voisitko perustella vai onko kyseessä uskonnollinen kuvitelmasi?
"Järjestäytyminen, syntyminen ja kehittyminen."
Tuloksena rappeutuminen ja tuho. Ei merkitystä.
Jokainen merkityksen luominen on pakoa todellisuudesta.
"Tuloksena rappeutuminen ja tuho."
Joiden tuloksena kehittyminen ja järjestyminen uudelleen.
"Ei merkitystä."
Minulle on.
"Jokainen merkityksen luominen on pakoa todellisuudesta. "
Ei toki ole. Merkityksen antaminen jollekin ei tee siitä yhtään vähemmän todellista.
Miksi olet niin katkera ja vihainen?
Tosin nyt llääketieteen myötä keski-ikä on noussut: lapsikuolleisuus pieni, antibiootit ym, mutta syntiinlankeemusken jälkeen ihminen voi elää jopa lähelle tuhat vuotiaaksi. Vaatteemme kuluvat, eroosio kulutttaa. Luonnossa ei mitään synny itsetään, täytyy olla elämä ja sille odolliset olosuhteet, mutta elämän takana on aina Jumala. Mikäli nirri lähtee esim. sydämen rytmihäiriön seurauksena, ei organismia saada eloon minkäänkaisilla tempuilla.
Jos olemassa kasa alkuaineita, vettä, lämpöä ym.
Sinä et siis osaa perustella vaan pelkästään julistat. Pitihän arvata, että taustalla on uskonnolliset kuvitelmat ilman kosketusta todellisuuteen.
"utta elämän takana on aina Jumala."
Blaah blaah. Eipä sitä Jumalaa näy elämän takana, joten voimme hyvin todeta, että jauhat paskaa.
"Luonnossa ei mitään synny itsetään, täytyy olla elämä ja sille odolliset olosuhteet"
Höpöhöpö. Jatkuvasti syntyy monimutkaisia rakenteita ilman mitään tekijää.
Mikäli evoluutio, alkuräjähdys ja ateismi ovat todellisuus. Jos olisin ateisit en näkisi tällä elämällä ja olemassaolollani täällä mitään järkeä!
Mutta asia ei ole noin synkkä ja lohduton: tiedän Jumala on kaiken luonut, olen oppinut hänet tuntemaan Jeesusken Kristuksen kautta ja kaikella valtava ja iankaikkisen kestävä tarkka suunniltelma ja tarkoitus.
Olet rehellinen ateisti! Uskon täysin tuntemuksesi! Kuitenkaan sinun ei ole pakko jäädä tähän!
Hanna!
"Mikäli evoluutio, alkuräjähdys ja ateismi ovat todellisuus. Jos olisin ateisit en näkisi tällä elämällä ja olemassaolollani täällä mitään järkeä!"
Se on sinun ongelmasi.
"Olet rehellinen ateisti! Uskon täysin tuntemuksesi! Kuitenkaan sinun ei ole pakko jäädä tähän!"
Älä yritä laittaa omia ongelmiasi muiden hartioille. Muilla ei ole tarvetta henkiselle unirätille vaan eksistentiaalisesta ahdistuksesta ei ole pelkoa, kun itse keksii merkityksen sen sijaan, että olisi Jumalan leikkikalu ilman omaa merkitystä.
Mikski olet niin vihainen ja katkera?
utelias?
Miksi en olisi?
Voisitko vastata näihin kysymyksiin, niin voimme vähän arvella, mistä kirjoituksesi kumpuaa.
1) Oletko teisti eli uskotko yhteenkään jumalaan (kristinuskon Jumala on myös jumala)?
2) Antaako jumalan suunnitelma tai jumala merkityksen elämälle (kristinuskon Jumala on myös jumala)?
Olen vakaumuksellinen kristitty, mutta toisinaan tarkastelen maailmaa ns. toisilla silmillä, millainen se olisi. Etsin merkityksiä ja selityksiä, filosofisia vaihtoehtoja tarkastella maailmaan. Materialismi on karmiva...
"Olen vakaumuksellinen kristitty, mutta toisinaan tarkastelen maailmaa ns. toisilla silmillä, millainen se olisi. "
Ilmankos sinä kirjoittelet tuollaista soopaa.
Soopaa? Voi olla sinusta, mutta minusta aika todellista.
Tutustupa Sartreehen, en esitä kovinkaan uusia ajatuksia, vaan juttu on vanhaa tavaraa, ateistifilosofilta. Taisi Nietzchekin olla vähän samaan suuntaan... Ahdistuksen filosofiat ovat hauskoja!!
Well, we are still living in this reality. Would you like dance with it?
"Soopaa?"
"Voi olla sinusta, mutta minusta aika todellista."
Sinun "todellisuus" ei vastaa todellisuutta.
Tässä ne kohdat ovat, jotka kuvaavat lähinnä sitä kokonaisuutta, jonka olet kirjoittanut:
"Tuho, kuolema, rappeutuminen ovat ainoat todelliset." Väärin eli soopaa.
"Teet mitä tahansa, se on tyhjän kanssa. Merkitystä ei ole. Joka väittää muuta, pakenee todellisuutta. " Väärin eli soopaa.
Kolmen, neljän sadan vuoden päästä sinun kättesi jäljistä ei ole välttämättä mitään jäljelle eikä kukaan edes muista sinun olleen olemassa, joten mitä merkitystä sinullakin on isommassa mittakaavassa?
"Kolmen, neljän sadan vuoden päästä sinun kättesi jäljistä ei ole välttämättä mitään jäljelle eikä kukaan edes muista sinun olleen olemassa, joten mitä merkitystä sinullakin on isommassa mittakaavassa? "
En ole sellaista väittänytkään. Minä olen tässä ja nyt ja nyt minulla on merkityksiä asioille. Minulla on myös tällä hetkellä merkitystä sille, mitä jätän ja en jätä jälkeeni. Ei sen takia muistaako joku minua sen takia vaan tällä hetkellä minulle on merkitystä kuinka vaikutan tuleviin sukupolviin (en mm. viskele elohopeaa vesistöihin vaikka en niihin yhteydessä koskaan uudestaan olisikaan).
Varmaan tarkoitti että ei ole mitään suurta suunnitelmaa, isoveli ei vahdi, eikä kuoleman jälkeen mennä puuhamaahan, että siinä mielessä tekemisillä ei ole merkitystä.
Niin varmaan tarkoitti. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt merkityksen luonnetta. Merkitys on merkitys, riippumatta siitä onko se pysyvä vai ei tai onko se universaali vai ei.
Kun todellisuudella tai sen tapahtumilla ei ole tarkoitusta, ei millään ole mitään merkitystä (poislukien pysyvät fysikaaliset lait ja kemialliset reaktiot). Kun ei ole merkitystä, kommentoija ........ on oikeassa, ei ole häpeää tai katumusta, ei rajoitteita. Tämä on tämä todellisuus, joka on niin raaka, ettei ihminen kestä sitä. Siksi selviytyäkseen ja pysyäkseen järjissä, hän luo itselleen valhetodellisuuden, ollakseen kasassa ja hengissä. Joka päättää elää yhdessä todellisuuden kanssa, tulee mielenvikaiseksi. Siksi psykopaatit ymmärtävät kai kaikkein parhaiten todellisuuden mielettömyyden... Kun millään ei ole väliä, ei elämälläkään ole arvoa, kuten toinen kommentoija pohti.
Tämä on se todellisuus, jonka keskellä elämme. Miksi siis paeta sitä keinotekoisten todellisuuksien tai merkityksien taakse? Jos sitä kehittää minkä tahansa merkityksen, arvon tms. säännön tai lain, jollekin, silloin luo itselleen valhetodellisuuden, jonne paeta oikeaa todellisuutta.
Näen todellisuuden oikeat kasvot. Ne ovat kauniin raa'at, enkä kestä sitä. Se on niin mieletön, niin järjetön, vailla mitään syytä tai tarkoitusta... Ah, käydäkö tanssiin sen kanssa vaiko paeta säilyäkseen hengissä?
Tämä on rasittava taito tarkastella asioita myös "toisin silmin" ja nähdä... Onneksi se ei ole todellisuus jossa elän, se on todellisuus ilman Jumalaa... Oma todellisuuteni on järkevä, ymmärrettävä, sillä on tarkoitus. Tämän takia asioilla on merkitys ja arvot ovat todellisesti olemassa, minulla itsellänikin arvo. En ole tyhjä tai merkityksetön. Valitako järkevä todellisuus vai järjetön? Valitsen järkevän ja jätän ateistit tyhjään, järjettömään, mielettömään todellisuuteensa, joka on tyhjä, vailla mitään... Ostan huomenissa ne grillihiilet, laitan tulen pihani grilliin ja paistan pihvin. Käyn pihakatokseen suojaan kevättuulelta ja -sateelta. Nostan lasillisen aterian äärellä ja tuumaan: "Jumala on hyvä."
"Epä"todellisuus on minulle parempi, jos toinen vaihtoehto on edes todellisuus laisinkaan. Materialismi ei tarjoa mitään muuta kuin tyhjää ja rappion. Tyydyn olemaan kristitty.
Kirjoittelet tänne toisia ihmisiä järkyttäviä sepityksiä. Kristitty ei saa tehdä sellaista. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin pelkkä hourailu. Olet törkeä tyyppi.
Lääkärille sinulla olisi asiaa.
Jätä ad hoc -argumentointi, eli ihmiseen meneminen, syrjään. Se on epäreilua keskustelua, ja toisaalta johtaa selvästi virhepäätelmiin. Vai että olisin mielenvikainen? Erehdyt, olen täysin järjissäni. Pystyn tarkastelemaan eri näkökulmista asioita ja ymmärtämään niitä. Tässä ei ole muusta kyse. Joskus on hyvä herätellä ajatuksia ja etsiä omalle todellisuuskäsitykselle perusteita. Omani ovat selvät, mutta tekstini taisi kolahtaa sinuun aika henkilökohtaisesti, koska kun asia loppuu, voi ottaa jutun tunteella. Tässä asiassa kasva aikuisemmaksi! Jos näet maailmassa merkityksiä, niin hyvä. Mutta millä perusteilla?? Siinä on pohtimista.
Keskustelumme päättyy tähän. Törkykirjoittelua en ota vastaan.
"Pystyn tarkastelemaan eri näkökulmista asioita ja ymmärtämään niitä."
Aika suppeasti sinä siihen pystyt, kun tarkastelet sitä vain nihilistin näkökulmasta.
Se on yksi vaihtoehto. Ihana eikös? Ja silti elämme sen keskellä... =)
"Se on yksi vaihtoehto. Ihana eikös? Ja silti elämme sen keskellä... =) "
Niinhän se voi olla, mutta ei se tee siitä vaihtoehdosta yhtään sen järkevämpää.
>Jätä ad hoc -argumentointi, eli ihmiseen meneminen, syrjään.<
katso vaikka ihan ex tempore, mitä ad hoc tarkoittaa via google prima vista.
Ups, kiitos korjauksesta. Virheitä sattuu tekevälle... Jotenkin olin muistavinani oikein...
Ei se teekään siitä vaihtoehdosta yhtään sen järkevämpää. Relativismi suhteellistaa kaiken, jolloin kaikki ovat lähinnä samanarvoisia. Onko joku siinä muita parempi? Ei pitäisi, tällöinkään ei mm. universaaleja arvoja ole... Evolutionismi oikeuttaa väkivallan vahvimman oikeutena... Pragmatismi käsittää asiat toimivuuden kautta, näin lyhyesti. Mutta lähinnä mikä tahansa järjestelmä (esim. arvojärjestelmä) voi silloin olla oikeutettu, koska se toimii. Tässä sitten jos arvottaa jonkin asia toista paremmaksi, niin tarvitaan tueksi toinen filosofia... Humanismi mittaa asiat ihmisen kautta, jolloin ihmisen tarve voi olla mikä tahansa. Sen lisäksi humanismi sain kuoliniskun perusteilleen 1900-luvulla... Jotenkin nihilismi vain tiivistää ja antaa oikean kuvan todellisuudesta.
No jaa, taaplataan tyylillämme ja yritetään olla tekemättä tuhmuuksia. Kiitos keskustelusta.
"Relativismi suhteellistaa kaiken, jolloin kaikki ovat lähinnä samanarvoisia."
Väärin. Relativismi ei tarkoita sitä, että kaikki on samanarvoista vaan sitä, että arvot ovat suhteellisia.
"Evolutionismi oikeuttaa väkivallan vahvimman oikeutena..."
Väärin. Se ei jakele mitään oikeuksia.
"Sen lisäksi humanismi sain kuoliniskun perusteilleen 1900-luvulla..."
Höpöhöpö.
"Jotenkin nihilismi vain tiivistää ja antaa oikean kuvan todellisuudesta."
Höpöhöpö. Selittelysi menee pieleen monessa kohdassa.
Relativismi ei tarkoita kaiken samanarvoisuutta.
Universaaleja arvoja on, jotka nousevat biologiasta. Tosin ne eivät ole mitään kiveen hakattuja absoluuttisia totuuksia vaan ne ovat lajikäyttäytymistä.
Evolutismi ei anna mitään arvoja ja se ei oikeuta väkivaltaa vahvemman arvona. Eikä se myöskään vahvemman suorittamaa väkivaltaa läheskään ainoana selviytymisstrategiana, johon harhasi oikeutuksesta ilmeisemmin perustuu.
Suhteellisia arvojärjestelmiä voidaan arvottaa keskenään. Kun arvoasteikot ovat suhteellisia, on väitetty absoluuttinen arvoasteikko myös suhteellinen niihin. Siksi uskovan maailmankuvaan liittyvä moraaliajattelu on ihan samalla nihilismin kourissa, jos sitä nihilismiä halutaan painottaa.
Humanismi ei ole kuollutta vaan elää hyvin ja perustelutkin toimivat hyvin.
"No jaa, taaplataan tyylillämme ja yritetään olla tekemättä tuhmuuksia."
Luomassasi todellisuuskuvassa on paljon pielessä, mutta siinä taitaakin olla kyse olkiukosta, jonka yrität ateistin maailmankuvasta luoda. Samaa typerää selittelyä ovat yritelleet monet täällä aikaisemmin.
Linnunlaululla on hieno tarkoitus. Luoja on säätänyt upeita soittoääniä lintujen soittorasiaan.
Vai onko ne ite opetellu ja käyny laulunopettajalla ? Satakieli on esim. melkoinen taikuri luomaan ääniä.
Äänet auttavat lintuja keskinäisessä yhteydenpidossa ja myös ihmisiä nauttimaan luonnosta ja kevään heräämisestä.
Miksi harakoilla ja variksilla on sitten niin möreä ääni, onko ne ateisteja, koska ovat niin älykkäitäkin.
Mikäs nyt noin masentaa?
Vanha Kiinalainen tarina kertoo saman asian näin:
Olipa kerran oppilas, joka etsi merkitystä olemassaololleen ja vastausta perimmäisiin kysymyksiin. Hän opiskeli vanhan mestarin ohjauksessa, kunnes eräänä päivänä hän sanoi mestarilleen:
"Rakas opettajani, ajattelin lähteä tuonne kauemmaksi hakemaan lisää syvennystä opintoihini".
Vanha mestari oli vaiti. Kului viikko, oppilas lähestyi mestaria kirjeitse. "Nyt tiedän, mitä kaikkien elollisten olemassa olo merkitsee!". Mestari rypisti kirjeen ja heitti tulisijaan.
Kului jonkin aikaa ja oppilaalta tuli uusi kirje. "Nyt tiedän, mitä valaistuminen tarkoittaa!", oppilas hehkutti. Tälläkin kirjeellä oli sama kohtalo joutua takan sytykkeeksi, kuten edelliselläkin.
Vuosien varrella kirjeiden tulo väheni, kunnes loppui kokonaan. Sitten, eräänä päivänä vanha mestari muisti tuon vanhan, tiedon janoisen oppilaansa ja tuli uteliaaksi, mitä hänen elämään mahtaa kuulua. Mestari kirjoitti kirjeen, jossa kysyi, löysikö oppilas etsimänsä ja antoi kirjeen lähetille toimitettavaksi perille.
Kuinka ollakaan, oppilas lähetti vastauksen opettajalleen, jossa luki ainoastaan: "Mitä sillä on väliä?"
"HÄN LÖYSI SEN!!", huudahti vanha mestari.
istuessasi teet todellisuutta, itsellesi ja ympäristöllesi - mistä voit "tietää", ettei sillä ole mitään merkitystä??? ... jos (ja kun) silläkin on merkitystä, niin kait nyt kaikella muullakin, jopa mielestäsi merkityksettömillä tapahtumilla, on...