Olen muutaman kerran yrittänyt antaa vinkkejä Kepulle puolueen aatteen ja tavoitteiden muokkaamiseksi valtavirrasta enemmän näkyviksi. Meillä on Suomessa noin kaksi sellaista puoluetta, joilla olisi luontaisia mahdollisuuksia kyseenalaistaa nykyinen meno. Toinen niistä on Kepu ja toinen Vihreät.
Maailman meno ja erityisesti länsimainen maailmanmeno pitää ensin hahmottaa jollain lailla, jotta voimme löytää sille kriittistä vastapainoa. Itse löydän länsimaisesta elämäntyylistä muutamia sisällöllisiä ominaisuuksia, jotka ruokkivat toisiaan ja mahdollistaneet tämänsuuntaisen kehityksen.
Ensimmäinen ja ehkä keskeisin kehityspiirre alkoi teollistumisesta. Se nosti vähitellen ihmisten elintasoa ja johti kulutuksen kasvuun. Länsimaisia yhteiskuntia voi pitää suorastaan kulutushysterian vallassa olevina yhteiskuntina. Poliittisesti on ollut täysin korrektia yllyttää kansalaisia kuluttamaan yhä enemmän. Ja hyvin ovat kehotukset menneet perille. Uskollisimmat kuluttavat jo useimmin velaksi. Koko teollisuus, yritystoiminta, työllisyyden ylläpitäminen sekä yhteiskuntien infrastruktuurin rakentaminen palvelee ja suorastaan tarkoitettu kuluttamista varten. Me tai ainakin suurin osa meistä pitää kulutusyhteiskuntaa jo niin itsestään selvyytenä, ettei sille edes hahmoteta olevan vaihtoehtoa.
Toinen ominaispiirre, joka tukee kuluttamista tai mahdollistaa maksimaalisen kuluttamisen, on narsistinen individualismi. Yksineläminen on lisääntynyt, lapsiluku on vähentynyt, ydinperheen käsite on pienentynyt tai suorastaan poistunut, heimotunne on vähentynyt ja kansallissuusaate miedontunut. Yksilökohtainen hedonismi on korvannut yhteisöllisyyden hyvin suuressa määrin. Jokainen elää yhä enemmän itselleen muista välittämättä. Muita täytyy jotenkin sietää, mutta katsekontaktia ei ole syytä luoda muissa tilanteissa kuin yhden yön sänkyseuraa haettaessa.
Kolmas ominaispiirre on seurausta näistä. Hillitön kuluttaminen on johtanut ja johtamassa vakaviin ympäristöongelmiin sekä välillisesti kaikkien aikojen suurimpaan kansainvaellukseen.
Kulutushysteria ja narsistinen mammonanpalvonta on syrjäyttänyt uskonnon elämisen keskiöstä, se on syrjäyttänyt myös nationalismin ja viimeksi ns. reaalisosialismin. Se syrjäyttää rationaalisesti tieltään kaiken, mikä vaikeuttaa yksilökeskeistä nautinnonhakua ja kuluttamista.
Globaalisti tämänkaltaisen elämenmenon vastapainoina ovat olleet ennen muuta fundamentalistinen islam, ympäristöaktivismi ja globalisaatiota vastustava anarkismi. On hyvä huomata, että listassa mainitut toimivat enimmäkseen järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella ja monasti myös laittomin keinoin. Terrorismin kasvu kuuluu tähän olennaisena osana. Lailliseen ja järjestäytyneeseen valtioon liittyneet orgaanit tuntuvat tulevan osaksi kulutusyhteiskuntaa ylläpitävää koneistoa, vaikka olisivat aiemmin esittäneet elämänmenokritiikkiä. Meillä Vihreät ovat tästä hyvä esimerkki. Vihreä työministeri on samoilla keinoin huolissaan työttömyydestä kuin edeltäjänsä, mikä käytännössä tarkoittaa lisäpanoksia kulutusyhteiskunnan tukemiseen ja ympäristöongelmien lisäämiseen. Ydinvoimakaan ei ole enää mikään kynnyskysymys. Riittää, kun annetaan sellainen mielikuva, että asiaa vastustetaan, kun samalla pannaan nimet alle uusien rakentamiseksi.
Kirjoituksestani voisi tähän mennessä paistaa jonkinlainen idealismi. Se on väärä kuva, sellaista en halua antaa, koska olen itse samassa liemessä kuin melkein kaikki muutkin enkä potki kovin aktiivisesti tutkainta vastaan. Pyrin mieluummin olemaan realisti. Siihen kuuluu havainnointi hieman korkeammalta ja yrittäen erottautua omasta itsestä. Kun sillä tavoin havainnoi kulutusyhteiskuntia, voi havaita menon monella tavoin järjettömäksi ja vaikeuksiin johtavaksi. Vaikeuksia on jo tullut, mutta uhkaavimmat ovat vielä edessäpäin odottamassa.
Jatkoa vähän myöhemmin, kun tuli ilmoitus "body is too long, mikä vähän imartelee minua, jos sillä tarkoitetaan omaa bodyani.
Kestokulustuspuolueet
25
309
Vastaukset
Vihreät on siis joukko ja nyttemmin puolue, jonka koko olemassaolon perusta on kulutushysterian arvostelemisessa siltä osin kuin se aiheuttaa ristiriitoja luonnon pysyvyyden kanssa. Tähän liittyy tietysti se logiikka, että luonnon kärsiessä lopulta myös ihminen kärsii, vaikka tämä johtopäätös jätetäänkin usein sanomatta. Tullessaan mukaan puolueena politiikkaan ja päästessä hallitusvaltaan, Vihreät ovat alkaneet merkittävästi tinkiä aatteistaan ja tukevat täysin rinnoin sitä, mitä aiemmin puheen tasolla vastustivat. Melkien voi sanoa, että heidän ympäristöpoliittisest tekonsa on tarkoitettu vain omantunnon hyvittämiseksi ja ovat siten itsepetosta.
Miten sitten Kepu tähän liittyy? Kepulainen elämäntapa eli maaseutumaisen elinympäristön kannattaminen, ydinperheajattelu ja perinteisempi yhteisöllisyys sekä uskonnollisuus yhdistettynä vielä nationalisuuteen ovat tekijöitä, jotka ovat omiaan heikentämään taloudellista kehitystä eivätkä suosi kuluttamista läheskään samassa määrin kuin kaupunkikeskeiset länsimaiset yhteiskunnat. Tällainen elämäntapamalli siis syrjii jo rakenteellisesti taloudellista kasvua ja kuluttamista.
Politiikassa Kepu kuitenkin tekee paljon työtä sen eteen, että kuluttaminen kasvaisi edelleen. Puolue suosii yritteliäisyyttä ja myös kaupunkiyrittämistä pyrkien sitten vain varastamaan sen uurastuksen hedelmät myös niille, joiden elämäntyylillä kulutuskeskeisyyttä voitaisiin vastustaa. Tämä malli laajentaa kulutuksen sitä kautta ympäri maata, vaikka toki heikentää koko yhteiskunnan taloudenkasvukykyä.
Jos Kepussa aidosti haluttaisiin asettaa yhteisöllinen ja luonnonläheinen elämäntapa vastatusten järjetöntä kuluttamista vasten, politiikassa pitäisi tehdä selvä pesäero näiden kesken. Siihen Kepussa ei ole ollut mitään halukkuutta tähän asti. Se kyllä houkuttelee äänestäjiä näillä elämäntapa-asenteilla, mutta viime kädessä varastaa kuluttamisen mahdollisuudet niiltä, jotka ovat panneet itsensä täysillä likoon kuluttamisen kasvun puolesta. Näissä maaseudun perussuomalaisissa, joilla tarkoitan myös punaniskakepulaisia, on kyllä jonkinlainen vaistonvarainen vastarinta länsimaisen yhteiskunnan rappion torjumiseksi. Maahanmuuttovastaisuus, EU-vastaisuus ja globalismin vastaisuus ovat kaikki merkkejä tästä tulevan ja ehkä väistämättömän rappion torjumisyrityksestä.
Tällaisia ajatuksia on tässä tullut mieleen, kun olen lueskellut Timo Vihavaisen kirjaa länsimaiden tuhosta.- kapu-evp
Sinänsä pohditun ja viisaan tuntuista puhetta, mutta mielestäni tuossa tuot hyvinä asioina esille pyrkimyksiä, jotka lyövät toisiaan korville. Lieneekö ne Timo Vihavaisen näkemyksiä vai sinun, en tiedä, kun en ole kirjaa lukenut, Timo Vihavaisen aiemmin muista asioista kirjoittamaa pidän kyllä varsin selkeänä. Tai ehkä minä nyt ymmärrän väärin tarkoituksesi.
On noissa esille ottamissasi asioissa monia, joita voin kannattaakin, mutta toisia, joita en kannata. Ihmettelen hieman, että nyt kritisoit kepua jostain sellaisesta joka mielestäni on epä-kepulaista ja toivot siltä muutosta siihen impivaaralaiseen suuntaan, jllaisesta pyrkimyksestä olet aikaisemmin olet kepua mielestäni hyvin aiheellisesti arvostellut. Niinpä niin vastaa mielestäni hyvin Sinulle, ja erityisesti tämä kohta on huomion arvoinen:
>> Keskustapuolueen on väistämättä kohdattava se, ettei meillä ole kovinkaan pitkään varaa impivaaralaiseen elämäntapaan, jos kuntatalouksien nykyiset ongelmat kiinnitetä huomioidaan. Mikäli mitään ei tehdä, meidän aluepolitiikkamme ei ole enää tasa-arvoista, näin etenkin sairaanhoidon ja sosiaalipolitiikan osalta. Tuleeko Keskustapuolue hyväksymään tämän kehityksen, se on eräs mahdollisuus, jos pyritään kannatusta ylläpitämään. Kaupunkien kantokyvylläkin on rajansa ja aivan mahdottomia tulonsiirtoja ei voida tehdä. Kulutuksen hillitseminen siten, että kaupunkilaistumiskehitys loppuisi on sekin varsin epävarmaa. Nuoret tuskin jaksavat jäädä syrjäseuduille, tämä on elämäntapavalinta ja varsin luonteva sellainen. Nuoriso seuraa trendejä ja nehän ovat nyt selkeästi kulutusta, sinkkuutta ja kaupunkiasumista suosivia. kapu-evp kirjoitti:
Sinänsä pohditun ja viisaan tuntuista puhetta, mutta mielestäni tuossa tuot hyvinä asioina esille pyrkimyksiä, jotka lyövät toisiaan korville. Lieneekö ne Timo Vihavaisen näkemyksiä vai sinun, en tiedä, kun en ole kirjaa lukenut, Timo Vihavaisen aiemmin muista asioista kirjoittamaa pidän kyllä varsin selkeänä. Tai ehkä minä nyt ymmärrän väärin tarkoituksesi.
On noissa esille ottamissasi asioissa monia, joita voin kannattaakin, mutta toisia, joita en kannata. Ihmettelen hieman, että nyt kritisoit kepua jostain sellaisesta joka mielestäni on epä-kepulaista ja toivot siltä muutosta siihen impivaaralaiseen suuntaan, jllaisesta pyrkimyksestä olet aikaisemmin olet kepua mielestäni hyvin aiheellisesti arvostellut. Niinpä niin vastaa mielestäni hyvin Sinulle, ja erityisesti tämä kohta on huomion arvoinen:
>> Keskustapuolueen on väistämättä kohdattava se, ettei meillä ole kovinkaan pitkään varaa impivaaralaiseen elämäntapaan, jos kuntatalouksien nykyiset ongelmat kiinnitetä huomioidaan. Mikäli mitään ei tehdä, meidän aluepolitiikkamme ei ole enää tasa-arvoista, näin etenkin sairaanhoidon ja sosiaalipolitiikan osalta. Tuleeko Keskustapuolue hyväksymään tämän kehityksen, se on eräs mahdollisuus, jos pyritään kannatusta ylläpitämään. Kaupunkien kantokyvylläkin on rajansa ja aivan mahdottomia tulonsiirtoja ei voida tehdä. Kulutuksen hillitseminen siten, että kaupunkilaistumiskehitys loppuisi on sekin varsin epävarmaa. Nuoret tuskin jaksavat jäädä syrjäseuduille, tämä on elämäntapavalinta ja varsin luonteva sellainen. Nuoriso seuraa trendejä ja nehän ovat nyt selkeästi kulutusta, sinkkuutta ja kaupunkiasumista suosivia.kirjoitukseni varmaan on tai ainakin se herättää ristiriitaisia näkemyksiä. Se oli tarkoituskin. Vihavainen vyöryttää asioita kirjassaan sellaisella hektisellä palolla, että minä jään selvästi toiseksi. Kannattaa kyllä lukea hänen ajatuksiaan kirjasta.
- Niinpä niin
Länsimaista kulttuuria voidaan toki luonnehtia kulutusyhteiskunnaksi, mutta tämän näkökulman yksipuolinen korostaminen on väärin. Jos ajatellaan länsimaista kulttuuria sen tärkein piirre on kuitenkin suvaitsevaisuus ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen.
Elämme vasta nyt kulttuurin piirissä, jossa jokaisella ihmiselle pyritään takamaan oikeus toteuttaa itseään ja mahdollisuus oman elämänsä suunnitteluun: väristä, syntyperästä, sukupuolesta, etnisestä tausta jne.. riippumatta. Oikeudet eivät vielä täysimääräisesti toteudu, mutta tavoitteellista kehitys on ollut. Jossakin mielessä yksilön vapaudet ovat ristiriidassa yhteisöllisyyden ihanteiden kanssa, tämä johtuu siitä, että individualismi on osittain narsistista. Narsistisuus on kuitenkin myös eräs yksilöiden voimavaroista. Terveellä tavalla narsistinen ihminen ei luovu omasta tilastaan, eikä myöskään luovuta omaa määräysvaltansa pois.
Fundamentalistinen Islam on uhka länsimaiselle kulttuurille, se on sitä nimenomaan siksi, koska uhkakuvia ei nähdä ja oman kulttuurimme arvostusta ei ole riittävästi. On pystyttävä tekemään ne rajat, jota kulttuurimme piirissä ei voida hyväksyä ja mahdollisuuksien mukaan myös poistettava ne ryhmät maasta, joiden on mahdotonta tänne sopeutua. Kulttuurirasismia ei tule sallia, ei edes suvaitsevuuden nimissä.
Globaalisuutta vastustavat anarkistit ovat harvoin perillä siitä, mitä he todellisuudessa haluavat. He usein sulkevat pois nationalismin ja eivät käy kuluttamista vastaan kamppailua. Anarkistit haluaisivat tasa-arvoisemman maailman -kuitenkin siten, että omien etujen tulisi olla turvattuja. Maailmankaupan rajoitukset iskisivät eniten kehittyviin maihin, eniten tästä kehityksestä kärsisi Kiina ja osa Afrikan kehittyviä maita. Näin on mieletöntä vaatia rajoja maailmankaupalle -kehitysmaiden nimissä.
Talouskasvun hillitseminen johtaa elintason laskuun ja on aivan totta, että meillä on siihen varaa. Kuluttamista voidaan hillitä ja se tulee vähenemään jo siitäkin syystä, että verotus kasvaa ja myös materiaalien hinnat ja energian hintojen nousu ovat väistämättömiä.
Keskustapuolueen on väistämättä kohdattava se, ettei meillä ole kovinkaan pitkään varaa impivaaralaiseen elämäntapaan, jos kuntatalouksien nykyiset ongelmat kiinnitetä huomioidaan. Mikäli mitään ei tehdä, meidän aluepolitiikkamme ei ole enää tasa-arvoista, näin etenkin sairaanhoidon ja sosiaalipolitiikan osalta. Tuleeko Keskustapuolue hyväksymään tämän kehityksen, se on eräs mahdollisuus, jos pyritään kannatusta ylläpitämään. Kaupunkien kantokyvylläkin on rajansa ja aivan mahdottomia tulonsiirtoja ei voida tehdä. Kulutuksen hillitseminen siten, että kaupunkilaistumiskehitys loppuisi on sekin varsin epävarmaa. Nuoret tuskin jaksavat jäädä syrjäseuduille, tämä on elämäntapavalinta ja varsin luonteva sellainen. Nuoriso seuraa trendejä ja nehän ovat nyt selkeästi kulutusta, sinkkuutta ja kaupunkiasumista suosivia.
Olen optimisti ja luulen päinvastoin länsimaisen kulttuurin ja sen positiivisen ihmiskäsityksen leviävän maailmalla yleisemminkin. Tärkeää olisi kuitenkin se, että länsimaat jaksaisivat pysyä vahvan yhteiskuntamoraalin tiellä ja pyrkiä karsimaan omassa toiminnassaan olevat vinoutumat ja samalla aidosti kritisoida muualla tapahtuvat ihmisoikeusloukkaukset.
Uskonto on yhteisöllisyyttä korostava, tämä on totta, mutta uskontoihin liittyy myös varsin vahvana se, ettei yksilöiden ominaisuuksia hyväksytä, syyksi torjuntaan voi riittää pelkkä sukupuoli sukupuolisesta suuntauksesta puhumattakaan. Haluammeko kasvattaa yhteisöllisyyttä siten, että jotkut ryhmät jäävät syyttään ulkopuolelle? Valinnathan eivät ole yksilöiden tekemiä, torjunta sitä on, mutta hylkiminen on sosiaalista toimintaa aina, se ei onnistu yksittäisen ihmisen toimesta.
Kulttuurimme siis kestää, vaikka luopuisimmekin kulutuksen ihannoinnista, meidän pohjamme on merkittävästi vahvempi kuin se näyttäisi olevan.
Jos voisi antaa neuvon Keskustapuolueelle, se olisi se, että nyt olisi hyvä mahdollisuus toteuttaa sitä kuuluisaa avoimuutta ja myös vakavasti puntaroida sitä, mitä linjoja aluepolitiikassa halutaan noudattaa. Asia olisi jo hyvä aloittaa tämän hallituksen aloitteesta. Seuraavat vaalien teemat ovat luultavasti maahanmuutto- ja aluepolitiikka.Länsimainen kulttuuri lepää toki vapaus- ja suvaitsevaisuusihanteiden varassa. En osaa sanoa varmasti, onko tämä kuitenkaan länsimaisen yhteiskunnan vahvuus vai heikkous. Sen voi sanoa, että länsimaiseen elämänmenoon mieltyneenä ja tähän kulttuuriin syntyneenä, pidän näitä ominaisuuksia kulttuurissa kaikkein mieluisimpina.
Suvaitsevaisuudella on kuitenkin kääntöpuolensa tällaisina kansainvaellusten aikoina. Maahanmuuttajien sikiävyys on selvästi suurempi kuin länsimaiseen hedonismiin tottuneiden. Väestötietilijät ovat ennustaneet tämän kehityksen johtavan pakostakin mullistuksiin maiden väestöpohjansa ja tämä on niin vallankumouksellinen muutos, että sillä voi olla myös poliittisia seurauksia, jos maahanmuuttajat pitäytyvät kulttuurisesti siinä, mihin heidät on kasvatettu. Vihavainen kuvaa maukkaasti Yhdysvalloissa pelattua jalkapallo-ottelua, missä vastakkain olivat USA ja Mexico. Muualta tullut joukkue sai paljon suuremman kannatuksen. USAssa espanjankieli on valtaamassa alaa englanninkieleltä. Nyt on jo nähtävissä merkkejä siitä, että suvaitsemattomuus on kasvussa, kun on alettu mieltää nämä kulttuuriset vaarat.
Itse en pidä konsumentarismia liioiteltuna asiana. Minusta se on aivan olennainen osa länsimaista elämäntapaa. Käypä viikonloppuisin ihan meikäläisessä suuressa ostokeitaassa. Ihmiset viettävät joukottain siellä vapaa-aikaansa hypistelemässä tavaroita, jos ei aina rahat riitäkään kaiken ostamiseen. Ihmisten asunnoista alkaa löytyä kasoittain sellaista krääsää, mille he eivät enää jaksa keksiä käyttöä.- kapu-evp
...kompetenssini ei riitä niiden suhteen muuhun kuin tunnustuksen antamiseen. Juuri kehuin Mielipidepankillekin kirjoitustasi, varsinkin sen tätä kohtaa
>> Keskustapuolueen on väistämättä kohdattava se, ettei meillä ole kovinkaan pitkään varaa impivaaralaiseen elämäntapaan, jos kuntatalouksien nykyiset ongelmat kiinnitetä huomioidaan. Mikäli mitään ei tehdä, meidän aluepolitiikkamme ei ole enää tasa-arvoista, näin etenkin sairaanhoidon ja sosiaalipolitiikan osalta. Tuleeko Keskustapuolue hyväksymään tämän kehityksen, se on eräs mahdollisuus, jos pyritään kannatusta ylläpitämään. Kaupunkien kantokyvylläkin on rajansa ja aivan mahdottomia tulonsiirtoja ei voida tehdä. Kulutuksen hillitseminen siten, että kaupunkilaistumiskehitys loppuisi on sekin varsin epävarmaa. Nuoret tuskin jaksavat jäädä syrjäseuduille, tämä on elämäntapavalinta ja varsin luonteva sellainen. Nuoriso seuraa trendejä ja nehän ovat nyt selkeästi kulutusta, sinkkuutta ja kaupunkiasumista suosivia. - Niinpä niin
Mielipidepankki kirjoitti:
Länsimainen kulttuuri lepää toki vapaus- ja suvaitsevaisuusihanteiden varassa. En osaa sanoa varmasti, onko tämä kuitenkaan länsimaisen yhteiskunnan vahvuus vai heikkous. Sen voi sanoa, että länsimaiseen elämänmenoon mieltyneenä ja tähän kulttuuriin syntyneenä, pidän näitä ominaisuuksia kulttuurissa kaikkein mieluisimpina.
Suvaitsevaisuudella on kuitenkin kääntöpuolensa tällaisina kansainvaellusten aikoina. Maahanmuuttajien sikiävyys on selvästi suurempi kuin länsimaiseen hedonismiin tottuneiden. Väestötietilijät ovat ennustaneet tämän kehityksen johtavan pakostakin mullistuksiin maiden väestöpohjansa ja tämä on niin vallankumouksellinen muutos, että sillä voi olla myös poliittisia seurauksia, jos maahanmuuttajat pitäytyvät kulttuurisesti siinä, mihin heidät on kasvatettu. Vihavainen kuvaa maukkaasti Yhdysvalloissa pelattua jalkapallo-ottelua, missä vastakkain olivat USA ja Mexico. Muualta tullut joukkue sai paljon suuremman kannatuksen. USAssa espanjankieli on valtaamassa alaa englanninkieleltä. Nyt on jo nähtävissä merkkejä siitä, että suvaitsemattomuus on kasvussa, kun on alettu mieltää nämä kulttuuriset vaarat.
Itse en pidä konsumentarismia liioiteltuna asiana. Minusta se on aivan olennainen osa länsimaista elämäntapaa. Käypä viikonloppuisin ihan meikäläisessä suuressa ostokeitaassa. Ihmiset viettävät joukottain siellä vapaa-aikaansa hypistelemässä tavaroita, jos ei aina rahat riitäkään kaiken ostamiseen. Ihmisten asunnoista alkaa löytyä kasoittain sellaista krääsää, mille he eivät enää jaksa keksiä käyttöä.Maahanmuutto ei sinänsä ole ongelma, eikä sitä myöskään ole väestöpohjan etninen muuttuminen. On kyse siitä, mitkä kulttuurilliset erityispiirteet tulevat säilymään? Mikäli maahanmuutto on hallitsematonta ja .muuttajat tulevat vain tekemään niitä töitä, jotka valtaväestölle eivät kelpaa ja samaan aikaan unohdetaan koulutus ja kouttauttaminen, ongelmia seuraa väistämättä. Suvaitsemattomuutta ei tule hyväksyä myöskään maahan muuttaneiden taholta. Vihapuheet ovat sellaisia, vaikka ne tulisivat imaamin suusta ja lausuttaisiin Koraanin säestämänä. Gettoutuminen on myös eräs ongelmakohta, kaupunkisuunnittelussa tulisi erityisesti tähän kiinnittää huomiota, liikkumisen helppous ratkaisi erillään asumisen ongelmista varsin paljon. Ihmisillähän on tapana pysyä oman ryhmänsä parissa jopa siten, että etnisiä kaupunginosia pääsee syntymään, tämä on huomioitava.
Kulutus on tietenkin varsin leimallinen asia, mikäli ajatellaan nykyistä yhteiskuntaamme. Kulutus on myös sosiaalista kanssakäymistä, mikäli havainnoi ostosparatiisikäyttäytymistä, se on varsin sosiaalista. Lähdetään kavereiden kanssa tekemään jotakin kivaa, maalla vastaavasti mentäisiin paikalliseen baariin, Esson-baari taitaa olla toisin vanhentunut käsite.
Aivan niin, kasoittainhan sitä krääsää löytyy itsekultakin, muuta samaan aikaan myös vaihdantatalous on elpynyt. On kirpputoreja, on kierrätyskeskuksia, on nettihuutokauppoja, tämä kaikki toiminta on vastavoimaa kulutukselle, vaikka sekin on toki kuluttamista. Varsin viehättäviä yhteisöllisyyden piirteitä on myös syntynyt, on palveluksien vaihdantaa, on kotien vaihtojärjestelmä, on ruokapiirejä, järjestetään kimppakyytejä jne.. nämä ilmiöt ovat yhtä todellisia, kuin on kuluttaminenkin. - Vanha-Ukki.
Siinä kirjoittelee kaksi minun suosikkijournalismiani, selostaen kulutus ynnä muutakin kulttuuria, tosi asiantuntijain tavoin. Nämä kirjoittajat ehkä selvittävät asioita palstan seuraajien käsityskyvyn ylärimaa hipoen. Palstan rasvanahkaiset ja Aitovierillä pyörivät maalaisjuntit ehkä eivät pysy oikein näitten mestarikirjoittajien matkassa, tai ainakin hyvin vastahakoisesti lukevat pikien juttuja.
Sen huomaa jo siitäkin, koska vastaajat ovat noinkin vähissä, ei edes solvaajat voi noita poikien tosiasioita vääristellä. Niinpä minä entinen Uusi-Ukki, nykyisin vanha, koetan noin kansanomaisesti selvittää mitä nuo oppineet ystäväni tarkoittavat.
On totuuden nimissä sanottava, että elintason nousun ehdoton edellytys on kulutuksen kasvun nostaminen, jopa "yli äyräidensä", se mihin se lopultakin johtaa, sen uudet sukupolvet tulevat näkemään. Onhan tässä "kulutushysteriässä" paljonkin mätää, koska se tarkoittaa, koska että ennen säästäminen oli kaiken aja o. nyt säästäminen on melkein kirosana, koska kaikki liikenevä raha olisi pantava kiertoon.
Pitäisi siis ostaa ensiksikin uusi auto, uudet huonekalut, jääkaapit ja kaiken maailman hiluvikuttimet, että saataisiin syntymään uusia työpaikkoja. Vaikeaahan se on, kun vielä entisilläkin tavaroilla tulee hyvin toimeen. Toisaalta nuo ulkomaat eivät osta enää Suomalaista voitakaan, sitäkin täytyy viedä puoli ilman Venäjälle.
No pitäähän näiden Suomalaisten viljelijäinkin elää, keinolla milla hyvänsä, onhan heitä sentään Oivan mukaan jopa 8-prosenttia väestöstämme, ja sitä asiaa minä en käsitä, miksi he kuitenkin kuuluvat yhtenä kolmen suuren puolueen koplaan.
Tämänverran tälläkertaa Uusi-Vanha Ukki. - Vanha-Ukki
Vanha-Ukki. kirjoitti:
Siinä kirjoittelee kaksi minun suosikkijournalismiani, selostaen kulutus ynnä muutakin kulttuuria, tosi asiantuntijain tavoin. Nämä kirjoittajat ehkä selvittävät asioita palstan seuraajien käsityskyvyn ylärimaa hipoen. Palstan rasvanahkaiset ja Aitovierillä pyörivät maalaisjuntit ehkä eivät pysy oikein näitten mestarikirjoittajien matkassa, tai ainakin hyvin vastahakoisesti lukevat pikien juttuja.
Sen huomaa jo siitäkin, koska vastaajat ovat noinkin vähissä, ei edes solvaajat voi noita poikien tosiasioita vääristellä. Niinpä minä entinen Uusi-Ukki, nykyisin vanha, koetan noin kansanomaisesti selvittää mitä nuo oppineet ystäväni tarkoittavat.
On totuuden nimissä sanottava, että elintason nousun ehdoton edellytys on kulutuksen kasvun nostaminen, jopa "yli äyräidensä", se mihin se lopultakin johtaa, sen uudet sukupolvet tulevat näkemään. Onhan tässä "kulutushysteriässä" paljonkin mätää, koska se tarkoittaa, koska että ennen säästäminen oli kaiken aja o. nyt säästäminen on melkein kirosana, koska kaikki liikenevä raha olisi pantava kiertoon.
Pitäisi siis ostaa ensiksikin uusi auto, uudet huonekalut, jääkaapit ja kaiken maailman hiluvikuttimet, että saataisiin syntymään uusia työpaikkoja. Vaikeaahan se on, kun vielä entisilläkin tavaroilla tulee hyvin toimeen. Toisaalta nuo ulkomaat eivät osta enää Suomalaista voitakaan, sitäkin täytyy viedä puoli ilman Venäjälle.
No pitäähän näiden Suomalaisten viljelijäinkin elää, keinolla milla hyvänsä, onhan heitä sentään Oivan mukaan jopa 8-prosenttia väestöstämme, ja sitä asiaa minä en käsitä, miksi he kuitenkin kuuluvat yhtenä kolmen suuren puolueen koplaan.
Tämänverran tälläkertaa Uusi-Vanha Ukki.koolla taas, kyllä on mahtavaa seurata kun palstan "aivoriihi" suoltaa tekstiä Jomppekin joutui mukaan, piti sanoa, että kyllä me Papit naurettiin, mutta minä Kanttorina suljen kuitenkin suuni.
- kirjoituksesi
Olipa sekava sepustus. Se kuuluisa johtoajatus taisi olla totaalisen kateissa.
Totta on, että nykyinen maailmantalous ja sen meille suoma hyvinvointi perustuu kulutusyhteiskuntaan, jopa kulutushysteriaan kuten sanot. Sen sijaan se, että mammonanpalvonta olisi syrjäyttänyt uskonnon, nationalismin tai sosialismin ei ole totta. Noiden ilmiöiden tukahtumisen syynä on niiden sisäänpäinkääntyneisyys, avoimmuuden ja vaihtoehtojen puute. Uskonnot ovat usein suvaitsemattomia muita kohtaan, samaa on nationalismissa ja erityisen voimmaakkaana suvaitsemattomuus näkyi ja näkyy sosialismissa, sehän pyrkii rajoittamaan ja manipuloimaan yksilöiden tiedonsaantia jotta näille saadaan ohjatusti annettua oikeaa tietoa. Näkyyhän tuo meilläkin vaikkapa SDP:n propagandassa vieläkin, se perustuu puhtaisiin stereotypiohin "me vastaan nuo" tyylillä. Mannonan tavoittelu taas on menestynyt avoimessa maailmassa, siellä missä yksilön vapauksia ei ole rajoitettu. Yksilöillä on ollut mahdollisuus hankkia tavaraa yli oman perustarpeen, mukavuuden vuoksi. Tarpeita luodaan jopa tavaran valmistajien toimesta
Mitä sitten tuohon suomalaisten puolueiden kannattajien elämäntapaan tulee, niin vihreissä varmasti on paljon ihan aidosti kulutuskriititisiä ja omilla valinnoillaan kulutushysteriaa hillitseviä. Kierrätys ja vaikkapa polkupyöräilyn suosiminen kuuluvat elämäntapaan. Myös Keskustan kannattajissa on paljon kulutustottumuksiltaan kestävän kehityksen kannalta oikein toimivia. Maasedun ihmiset ovat tottuneet keräämään marjat metsistä, kalastamaan ruokakalat lähijärvestä, metsästämään ja syömään riistaa possun tai broilerin sijaan, lämmittämään asumuksensa puulla eikä kaikista hölmöimmällä tavalla eli suoralla sähköllä, leipomaan leipänsä kotiuunissa jne. Hyvät perinteiset opit ovat tässä auttaneet enemmän kuin ideologia. Toki kepulaisen tunnistaa autostaan, siitä Toyota Corollasta jonka vuosimalli on liki kymmenen vuoden takaa ja siis päästöiltään kaukana nykyautoista
Ympäristön kannalta välinpitämättömimpiä ja kestävän kehityksen kannalta kritiikittömimpiä ovat ehdottamasti demarien kannattajat. Heille merkitsee vaikkapa ruuan hinta enemmän kuin sen ekologisuus tai eettisyys. Brasialaista nautaa ostetaan välittämättä että se on tuotettu lapsityövoimalla sademetsiä tuhoten, puolalaista tai tanskalaista possua pannaan pataan vaikka sen ympäristökuormitus on moninkertainen suomalaiseen sikaan verrattuna, norjalainen lohi tirisee pannulla vaikka sen kasvatus aiheuttaa luonnonlohen sairauksia ja katoamista. Demari hankkii suoralla sähköllä lämpiävän talon koska se on edullinen rakentaa, miettimättä kuinka vaikkapa Helsinki tuottaa tuon sähkön hiilellä. Ja useihan se demarikin ajaa sillä kepu-corollalla.
Nykymenoon voi vaikuttaa hyvin monella tapaa. Otan esimerkiksi itseni, helsinkiläisen vielä työelämässä olevan 66-vuotiaan.
Kymmenkunta vuotta sitten rakennutin uuden asunnon itselleni ja perheelleni, samalla kolmelle muulle perheelle, siis rivitalon. Se täyttää jopa nykyiset matalaenergiatalon määritteet, ja pitkälle passiivisen aurinkoenergian hyödyntömisen sekä hyvän eristämisen vuoksi. Lämpö tuotetaan kaukolämmöllä, jota kuluu lähinnä käyttöveden lämmittämiseen, sillä takat ja uunit sekä kiukaat lämpiää puulla ja lämmöntalteenotto varmistaa vielä ettei edes ilmanvaihdon kautta karkaa takan lämpöä harakoille. työmatkat pyöräilen aina kun se on mahdollista, siis huhtikuusta marraskuulle, joskus pidempäänkin jos lumiolosuhteet ovat helpot. Kasvatan vilejypalstallani kaikki perheemme kuluttamat perunat, jurekset yms, pihoihin on koristekasvien sijaan istutettu herukkaa, karviaista, vadelmaa, luumua. omenaa, kirsikkaa jne. Kaikki hyötykasveja joista saa mehuja, hilloja ja jopa liköörejä talvi-iltojen iloksi. Metsämarjoja keräämme niin paljon kuin pakastin vetäää. Kalassa käyn Helsingin edustalla kesät talvet, kuhaa, siikaa, taimenta, ahventa ja muita kaloja riittää naapureillekin, sillä niille ei enää pakkasessa tilaa ole. Komposti hoitaa biojätteistä multaa oman pihan kasveille, vain pieni määrä sekajätettä menee kaatikselle. Auto meilla vielä on, uusi Volkkarin pikkudiesel jonka päästöt (109 g/km) ovat markkinoiden alhaisimpia.
Elämäntavasta ja yksinkertaisista valinnoista tuo kaikki on kiinni. Elämänlaatu tai elintaso ei laske vaikka kulutuksesta tinkii.silti vastata, vaikka se johtoajatus olikin kateissa. Länsimaisen yhteiskunnan yksi ominaispiirre onkin siinä, että kaikki tieto jaetaan valmiiksi pureskeltuna ja mahdollisimman paljon yksinkertaistettuna. Rappioon kun kuuluu myös yleensä se, ettei jakseta tai viitsitä enää ajatella omilla aivoilla. Eli älyllinen ja kulttuurinen degeneraatio kuuluu sihen. Jo vanhat eurooppalaiset arvostelivat amerikkalaisuutta roskakulttuurin markkinoinnista.
Sinulla johtoajatuksena näyttäisi olevan usko jonkinlaiseen kestävään kehitykseen, josta esimerkkinä kerrot omista kulutus- ym. tavoista. Se on ohan hienoa, mutta pelkään, että olet siinä hyvin harvinainen poikkeus. Itse olen paljon pessimistisempi sen suhteen, että esimerkkisi voisi toimia kovin yleisenä toimintamallina. Teoriassa kyllä, mutta käytännössä ei.
Kun otat esimerkiksi demarit, olet oikeassa siinä, että siinä on puolue, joka tavoittelee estoitta taloudellista kasvua ja hyväksyy kulutusyhteiskunnan tavat ilman suurempaa kritiikkiä. Työläiset ja poliittiset edustajansa ovat tässä suhteessa ihan samassa veneessä porvarien kanssa. Nämä ovat niitä kestokulutuspuolueita. Sen vuoksi toinkin esiin vaihtoehtoina poliittisista puolueista Vihreät ja Kepun, koska näiden ideologiaan kulutusyhteiskunnan vastustaminen voisi helpommin istua.
Kulutuskeskeisen ja rappiokulttuurisen yhteiskunnan vastakohtana kriitikot ovat mm. Venäjällä jo 1980-luvulla esittäneet talonpoikaisen yhteiskuntamallin. Siinä osataan arvostaa ihmisen henkisyyttä roskakulttuurin palvonnan sijaan. Pikkuporvarillisuutta ovat arvostelleet näistä samoista näkökulmista aikoinaan myös ranskalaiset, britit ja tietysti natsit, joka Nietschen teorioihin pohjautuen loivat yli-ihmiskäsitteen rappioihmisen alistajaksi. Näitä kaikki näkökulmia ei tietenkään pidä niputtaa samaan, mutta siitä havaitaan, että länsimaisen kulutusyhteiskunnan arvostelu on lähtöisin monenlaisista suunnista.Mielipidepankki kirjoitti:
silti vastata, vaikka se johtoajatus olikin kateissa. Länsimaisen yhteiskunnan yksi ominaispiirre onkin siinä, että kaikki tieto jaetaan valmiiksi pureskeltuna ja mahdollisimman paljon yksinkertaistettuna. Rappioon kun kuuluu myös yleensä se, ettei jakseta tai viitsitä enää ajatella omilla aivoilla. Eli älyllinen ja kulttuurinen degeneraatio kuuluu sihen. Jo vanhat eurooppalaiset arvostelivat amerikkalaisuutta roskakulttuurin markkinoinnista.
Sinulla johtoajatuksena näyttäisi olevan usko jonkinlaiseen kestävään kehitykseen, josta esimerkkinä kerrot omista kulutus- ym. tavoista. Se on ohan hienoa, mutta pelkään, että olet siinä hyvin harvinainen poikkeus. Itse olen paljon pessimistisempi sen suhteen, että esimerkkisi voisi toimia kovin yleisenä toimintamallina. Teoriassa kyllä, mutta käytännössä ei.
Kun otat esimerkiksi demarit, olet oikeassa siinä, että siinä on puolue, joka tavoittelee estoitta taloudellista kasvua ja hyväksyy kulutusyhteiskunnan tavat ilman suurempaa kritiikkiä. Työläiset ja poliittiset edustajansa ovat tässä suhteessa ihan samassa veneessä porvarien kanssa. Nämä ovat niitä kestokulutuspuolueita. Sen vuoksi toinkin esiin vaihtoehtoina poliittisista puolueista Vihreät ja Kepun, koska näiden ideologiaan kulutusyhteiskunnan vastustaminen voisi helpommin istua.
Kulutuskeskeisen ja rappiokulttuurisen yhteiskunnan vastakohtana kriitikot ovat mm. Venäjällä jo 1980-luvulla esittäneet talonpoikaisen yhteiskuntamallin. Siinä osataan arvostaa ihmisen henkisyyttä roskakulttuurin palvonnan sijaan. Pikkuporvarillisuutta ovat arvostelleet näistä samoista näkökulmista aikoinaan myös ranskalaiset, britit ja tietysti natsit, joka Nietschen teorioihin pohjautuen loivat yli-ihmiskäsitteen rappioihmisen alistajaksi. Näitä kaikki näkökulmia ei tietenkään pidä niputtaa samaan, mutta siitä havaitaan, että länsimaisen kulutusyhteiskunnan arvostelu on lähtöisin monenlaisista suunnista.Länsimaiden kulutushysteria on tietysti totta, eikä ole varmaa onko paluuta kestävälle reitille enää olemassakaan, ainakaan ilman suuria katastrofeja ja linkolalaisia massamurhia sisällisotineen? Amerikkalaisten kulttuuri-imperialismi vaikuttaa kaikkialla länsimaissa ja sen lisäksi lähes kaikissa muissakin maissa. Länsimaiden vauraus on mahdollistanut roskakulttuurien näkymisen niissä ensimmäisinä, mutta kyllä "turhuuden palvonta" on tyypillistä lähes kaikille materialistuville yhteiskunnille. Useinhan uusi otetaan ensin vanhan rinnalle ja ajan kanssa vanha jää taustalle. Demokratioissa tällainen kehitys on yhtenäiskulttuureja nopeampaa. Toisaalta demokratioissa elää roskakulttuurin rinnalla paljon korkeakulttuuria ja tieteellistä huippuosaamista, joiden perimmäinen tarkoitus ei ole kaupallinen voitto. Jopa amerikoissa ja Suomessa.
Demarit ja kokoomus kelpaavat monelle kepulaiselle ja vihreälle esimerkiksi kulutushysterian lietsomisesta. Työn ja pääoman liitto on perinteisesti panostanut taloudelliseen kasvuun ja taloudellisen tilanteen/voiton kasvattamiseen. Tuo pyrkimys on nostanut Suomen elintasoltaan maapallon vauraimpien maiden joukkoon ja mahdollistanut myös kaiken turhan. Demarit ovat tehneet itsestään perinteisessä mielessä tarpeettomia, eikä kokoomuslaisuuttakaan pidetä enää mentaalisesti vaurauden synonyyminä. Ennenhän kokoomuslaista varastomiestä katsottiin vino hymy naamalla.
Keskustassa ja vihreissä vannotaan luonnon puolesta. Toinen on aina panostanut luonnon hyödyntämiseen materiaalisesti ja toinen sen museoimiseksi ikiaikaisesti. Keskustan opeilla emme kuitenkaan olisi montaa askelta luolan suuta pidemmällä, koska impivaaralaisuuteen on sisäänrakennettuna kaiken muuttumattomuuden perusvaatimus. Muutokseen vaaditaan monipuolisempaa ajattelua ja ulkopuolisia voimia. Niitä ovat aina tarjonneet kaupunkien ajatushautomot. Kaupungeissa iti myös vihreä liike, joka tosiasiallisesti syntyi vastustamaan keskustalaista "luontopolitiikkaa". Koijärvestähän se alkoi ja vastustuksena kekkoslovakialaista politiikkaa kohtaan. Pitkään vihreät pysyivätkin liikkeenä, mutta puoluehan siitäkin sitten tuli. Nykyiset kettutytöt ja valaidensuojelijat jatkavat vihreiden periaatteiden perustalta. Turkistarhaus ja valaiden metsästys on heidän mielestään turhamaisuuden korkein oodi. Ministeripuolueesta moista ei enää näe.
Keskustalaiset ja vihreät ovat löytäneet toisensa hallituksessa. Liituraita yhdistää, samoin menettelytavat. Umpikierot puolueet ovat "monipuolisuudessaan" hyväksyneet kristyksen poliittiseen valikoimaansa. Kepulle tämä on tietysti tuttua vanhastaankin. Risupaketteja ja tuulivoimaa vaaditaan ydinvoiman hyväksymisen ehdoksi. Toki miljardien veroeurojen tukipakettien ryydittämänä. Tämä on tietysti keino köyhdyttää kansalaisia, mutta se ei ehkä kuitenkaan ole nietcheläisen moraalinen keino kasvattaa kansalaista. Kepusta ja vihreistä ei mielestäni ole turhuuden ongelman ratkaisijoiksi, koska ne rappeutuvat niin kovaa vauhtia. Kaikki on myytävissä.
Tieteen perusaksiooma on, että se on itseäänkorjaava. Huono "totuus" siivotaan pois paremman tieltä. Politiikassa keskusta ja vihreät ovat minun mielestäni suurimmista eräitä kaikkein suurimpia huuhaa-puolueita. Sinnemäki on naivi runotyttö vihreiden osto- ja myyntiliikkeessä, keskusta taas täysin hämärämiesten hallussa oleva puhuva pää. Ei näistä ole.- tuohon..
Mielipidepankki kirjoitti:
silti vastata, vaikka se johtoajatus olikin kateissa. Länsimaisen yhteiskunnan yksi ominaispiirre onkin siinä, että kaikki tieto jaetaan valmiiksi pureskeltuna ja mahdollisimman paljon yksinkertaistettuna. Rappioon kun kuuluu myös yleensä se, ettei jakseta tai viitsitä enää ajatella omilla aivoilla. Eli älyllinen ja kulttuurinen degeneraatio kuuluu sihen. Jo vanhat eurooppalaiset arvostelivat amerikkalaisuutta roskakulttuurin markkinoinnista.
Sinulla johtoajatuksena näyttäisi olevan usko jonkinlaiseen kestävään kehitykseen, josta esimerkkinä kerrot omista kulutus- ym. tavoista. Se on ohan hienoa, mutta pelkään, että olet siinä hyvin harvinainen poikkeus. Itse olen paljon pessimistisempi sen suhteen, että esimerkkisi voisi toimia kovin yleisenä toimintamallina. Teoriassa kyllä, mutta käytännössä ei.
Kun otat esimerkiksi demarit, olet oikeassa siinä, että siinä on puolue, joka tavoittelee estoitta taloudellista kasvua ja hyväksyy kulutusyhteiskunnan tavat ilman suurempaa kritiikkiä. Työläiset ja poliittiset edustajansa ovat tässä suhteessa ihan samassa veneessä porvarien kanssa. Nämä ovat niitä kestokulutuspuolueita. Sen vuoksi toinkin esiin vaihtoehtoina poliittisista puolueista Vihreät ja Kepun, koska näiden ideologiaan kulutusyhteiskunnan vastustaminen voisi helpommin istua.
Kulutuskeskeisen ja rappiokulttuurisen yhteiskunnan vastakohtana kriitikot ovat mm. Venäjällä jo 1980-luvulla esittäneet talonpoikaisen yhteiskuntamallin. Siinä osataan arvostaa ihmisen henkisyyttä roskakulttuurin palvonnan sijaan. Pikkuporvarillisuutta ovat arvostelleet näistä samoista näkökulmista aikoinaan myös ranskalaiset, britit ja tietysti natsit, joka Nietschen teorioihin pohjautuen loivat yli-ihmiskäsitteen rappioihmisen alistajaksi. Näitä kaikki näkökulmia ei tietenkään pidä niputtaa samaan, mutta siitä havaitaan, että länsimaisen kulutusyhteiskunnan arvostelu on lähtöisin monenlaisista suunnista.Mielenkiintoista tuo sinun "hyödyllisenä idioottina" omaksumasi amerikka viha. Nytkin surutta esität, että amerikkalaisuus on roskakulttuuria. Onhan siellä sitäkin, mutta ei siellä kaikki tieto ole valmiiksi pureskeltua. Ei ollenkaan
Jos maassa voi samanaikaisesti toimia Chomskyn kaltaiset, vasemmistoon palvovan kritiikittömästi suhtautuvat, ja Ku Klux Klanin kaltaiset äärioikeistolaiset voimat, ei kait kaikki tieto mitä saadaan ole valmiiksi pureskeltua, päinvastoin, ihmisillä on vapaus tutkia eri katsantokantoja ja näkökulmia. Eiköhän se ole sosialismissa jossa kaikki tieto on valmiiksi pureskeltu oikean muotoiseksi ennen kansalle syöttämistä - pakkosyöttämistä. Toki täälläkin monelle kelpaa Chomskyn kirjoitukset ihan totuutena. Ja jotkut häneen ihastuneet pitävät itseään jopa sivistyneinä.
Myös kestävän kehityksen ajatukset ovat länsimaista lähteneitä, ei nekään ole syntyneet sosialismissa tai köyhissä maissa. Länsimaisen "rappiokulttuurin" arvoistelu lähtee siis sisältä päin. Muualla, ns. kehitysmaissa, taasen pyritään kohti länsimaista kulutusyhteiskuntaa kaikin keinoin ympäristöstä tai kestävästä kehityksestä piittaamatta.
Oma esimerkkini vain osoittaa, ettei ne kestävän kehityksen ideat ole edes vaikeita toteuttaa käytänössä - jos oivaltaa mistä on kysymys. Turhan kulutuksen, tarpeettoman tuhlauksen, karsiminen jopa parantaa elintasoa kun asunnon sähkölasku tai kauppakassin sisältö vie keskivertoa vähemmän rahaa, silloin on mahdollisuus vaikkapa niihin kulttuuriharrastuksiin joilla vastustaa älyllistä ja kulttuurista degeeraatiota.
Esimerkkini ongelma on siinä, että sen toteuttaminen kaupunkiympäristössä vaatii rutkasti vaivaa. Et arvaakkaan kuinka nihkeitä virkamiehet ovat, kun ovat määränneet tontin rajalle orapihlajaa ja asukkaat haluaakin marja-aronian, siis hyötykasvin josta voi syksyllä keitellä mehua. Se on sitä sosialidemokratiaan irvokkaimmillaan kun virkamiehiä vastaan pitää taistella, he kokevat viisauttaa loukatun, kun se mauton ravinnoksi sopimaton orapihlaja ei kelpaa vaan asukki haluaa katkaista yhteinäisen katuvierusnäkymän erilaisella pensaalla. Helsingin kaupunkisuunnittelu kerkesi olla liian kauan demarivetoinen, joten se on irtaantunut ihmisten todellisuudesta virkamiesten byrokratian näyttämöksi. Jos meillä kaupunkisuunnittelu suosisi moniarvoisuutta, mahdollisuutta tehdä asukkaiden haluamia asioita virkamiesten määräämän sijaan, syntyisi myös innovatiivisia ja kestävää kehitystä tukevia ratkaisuja, samankaltaisia kuin nostalgisiksi koetuissa Käpylän puutalokortteleissa tai vastaavissa. - Niinpä niin
ironcurtain kirjoitti:
Länsimaiden kulutushysteria on tietysti totta, eikä ole varmaa onko paluuta kestävälle reitille enää olemassakaan, ainakaan ilman suuria katastrofeja ja linkolalaisia massamurhia sisällisotineen? Amerikkalaisten kulttuuri-imperialismi vaikuttaa kaikkialla länsimaissa ja sen lisäksi lähes kaikissa muissakin maissa. Länsimaiden vauraus on mahdollistanut roskakulttuurien näkymisen niissä ensimmäisinä, mutta kyllä "turhuuden palvonta" on tyypillistä lähes kaikille materialistuville yhteiskunnille. Useinhan uusi otetaan ensin vanhan rinnalle ja ajan kanssa vanha jää taustalle. Demokratioissa tällainen kehitys on yhtenäiskulttuureja nopeampaa. Toisaalta demokratioissa elää roskakulttuurin rinnalla paljon korkeakulttuuria ja tieteellistä huippuosaamista, joiden perimmäinen tarkoitus ei ole kaupallinen voitto. Jopa amerikoissa ja Suomessa.
Demarit ja kokoomus kelpaavat monelle kepulaiselle ja vihreälle esimerkiksi kulutushysterian lietsomisesta. Työn ja pääoman liitto on perinteisesti panostanut taloudelliseen kasvuun ja taloudellisen tilanteen/voiton kasvattamiseen. Tuo pyrkimys on nostanut Suomen elintasoltaan maapallon vauraimpien maiden joukkoon ja mahdollistanut myös kaiken turhan. Demarit ovat tehneet itsestään perinteisessä mielessä tarpeettomia, eikä kokoomuslaisuuttakaan pidetä enää mentaalisesti vaurauden synonyyminä. Ennenhän kokoomuslaista varastomiestä katsottiin vino hymy naamalla.
Keskustassa ja vihreissä vannotaan luonnon puolesta. Toinen on aina panostanut luonnon hyödyntämiseen materiaalisesti ja toinen sen museoimiseksi ikiaikaisesti. Keskustan opeilla emme kuitenkaan olisi montaa askelta luolan suuta pidemmällä, koska impivaaralaisuuteen on sisäänrakennettuna kaiken muuttumattomuuden perusvaatimus. Muutokseen vaaditaan monipuolisempaa ajattelua ja ulkopuolisia voimia. Niitä ovat aina tarjonneet kaupunkien ajatushautomot. Kaupungeissa iti myös vihreä liike, joka tosiasiallisesti syntyi vastustamaan keskustalaista "luontopolitiikkaa". Koijärvestähän se alkoi ja vastustuksena kekkoslovakialaista politiikkaa kohtaan. Pitkään vihreät pysyivätkin liikkeenä, mutta puoluehan siitäkin sitten tuli. Nykyiset kettutytöt ja valaidensuojelijat jatkavat vihreiden periaatteiden perustalta. Turkistarhaus ja valaiden metsästys on heidän mielestään turhamaisuuden korkein oodi. Ministeripuolueesta moista ei enää näe.
Keskustalaiset ja vihreät ovat löytäneet toisensa hallituksessa. Liituraita yhdistää, samoin menettelytavat. Umpikierot puolueet ovat "monipuolisuudessaan" hyväksyneet kristyksen poliittiseen valikoimaansa. Kepulle tämä on tietysti tuttua vanhastaankin. Risupaketteja ja tuulivoimaa vaaditaan ydinvoiman hyväksymisen ehdoksi. Toki miljardien veroeurojen tukipakettien ryydittämänä. Tämä on tietysti keino köyhdyttää kansalaisia, mutta se ei ehkä kuitenkaan ole nietcheläisen moraalinen keino kasvattaa kansalaista. Kepusta ja vihreistä ei mielestäni ole turhuuden ongelman ratkaisijoiksi, koska ne rappeutuvat niin kovaa vauhtia. Kaikki on myytävissä.
Tieteen perusaksiooma on, että se on itseäänkorjaava. Huono "totuus" siivotaan pois paremman tieltä. Politiikassa keskusta ja vihreät ovat minun mielestäni suurimmista eräitä kaikkein suurimpia huuhaa-puolueita. Sinnemäki on naivi runotyttö vihreiden osto- ja myyntiliikkeessä, keskusta taas täysin hämärämiesten hallussa oleva puhuva pää. Ei näistä ole.Kun pohdimme länsimaiden rappiota, silloin olisi myös hyvä miettiä, mikä olisi tämän "rappion" vaihtoehto? Sosialismin kokeiluista opimme sen, ettei luonto- ja ihmisarvot ole priorionnissa ensimmäisenä, kun yhteiskunnallista (demokraattista) valvontaa ei ole. Toimitaan surutta sekä luontoa tuhoten, että myöskin ihmisten oikeuksia polkien.
Vahvasti uskonnollisessa valvonnassa olevissa maissa, ei myöskään luontoarvot ole ne vahvimmat arvot. Vain se, että eriarvoinen yhteiskunta on myös tuottamaton, on mahdollistanut luonnon säilymisen, jos on sekään. Vahvoihin uskonnollisiin yhteiskuntiin on sisäänrakennettu se, että köyhyyttä on jossakin määrin oltava, näin sen torjumiseksi ei juurikaan mitään tehdä. Köyhyys on oikeastaan ainoa vastavoima kulutuksen hillitsemiseksi. Köyhyyden ihannointi on normi oikeastaan kaikissa valtauskonnoissa, se on sitä myös kristinuskon eräissä suuntauksissa.
Islam on dogmaattisesti eriarvoinen uskonto, siihen on sisäänrakennettu ihmisten eriarvoisuus ja luokittelu. Koska uskontoon kuuluu köyhien auttaminen dogmaattisena perustana, silloin kerjäläisiä on myös oltava.
Hindulaisuuteen kuuluu myös rakenteellinen eriarvoisuus, tämänhän perustalle englantilaiset saivat luotua varsin irvokkaan luokkayhteiskunnan (yhteiskunnallisen kastijärjestelmän), koska järjestelmä on uskonnollinen, sen purkaminen on mahdotonta ilman maallistumiskehitystä.
Afrikassa ei myöskään ole kulutushysteriaa laajemmassa mitassa, koska ongelmat ovat aivan toiset. Afrikkalainen kulttuuri on myös pirstaleinen ja varsin vahvasti epätasa-arvoinen.
Jos kulutus nähdään maailmantasolla suurimmaksi ongelmaksi, sen poistaminen on kohtalaisen helppoa. Lisätään epätasa-arvoisuutta, aiheutetaan köyhyyttä, poistetaan naisten oikeuden ja hups. nopeasti kulutus vähenee ja tuotanto myös. Ongelmaksi muodostuukin sitten väestön lisääntyminen räjähdyksenomaisesti.
Aasialaisesta kulttuurista sen verran, että siellä rikastuminen on osa hengellistä kehitystä, näkökulma on saman tapainen kuin kalvinisteilla. Maallinen rikastuminen nähdään siis siunauksena ja se on todiste myös hengellisestä palkitsemisesta. Aasian-maiden talouskasvu on varsin luonnollinen kehityskulku ja myös siellä kulutus on kasvava, se on jopa mittavampaa kuin länsimaissa. Kulutuskasvu on suurta sen vuoksi, koska uuden tavaran arvo on (näissä kulttuureissa) aina käyttöarvoa suurempi, vanha tavara on arvoton, jos se on ollut toisten käytössä. Kulttuurinen piirre johtuu käsityksestä, että myös tavaroilla on "henkinen" olemus. Niinpä niin kirjoitti:
Kun pohdimme länsimaiden rappiota, silloin olisi myös hyvä miettiä, mikä olisi tämän "rappion" vaihtoehto? Sosialismin kokeiluista opimme sen, ettei luonto- ja ihmisarvot ole priorionnissa ensimmäisenä, kun yhteiskunnallista (demokraattista) valvontaa ei ole. Toimitaan surutta sekä luontoa tuhoten, että myöskin ihmisten oikeuksia polkien.
Vahvasti uskonnollisessa valvonnassa olevissa maissa, ei myöskään luontoarvot ole ne vahvimmat arvot. Vain se, että eriarvoinen yhteiskunta on myös tuottamaton, on mahdollistanut luonnon säilymisen, jos on sekään. Vahvoihin uskonnollisiin yhteiskuntiin on sisäänrakennettu se, että köyhyyttä on jossakin määrin oltava, näin sen torjumiseksi ei juurikaan mitään tehdä. Köyhyys on oikeastaan ainoa vastavoima kulutuksen hillitsemiseksi. Köyhyyden ihannointi on normi oikeastaan kaikissa valtauskonnoissa, se on sitä myös kristinuskon eräissä suuntauksissa.
Islam on dogmaattisesti eriarvoinen uskonto, siihen on sisäänrakennettu ihmisten eriarvoisuus ja luokittelu. Koska uskontoon kuuluu köyhien auttaminen dogmaattisena perustana, silloin kerjäläisiä on myös oltava.
Hindulaisuuteen kuuluu myös rakenteellinen eriarvoisuus, tämänhän perustalle englantilaiset saivat luotua varsin irvokkaan luokkayhteiskunnan (yhteiskunnallisen kastijärjestelmän), koska järjestelmä on uskonnollinen, sen purkaminen on mahdotonta ilman maallistumiskehitystä.
Afrikassa ei myöskään ole kulutushysteriaa laajemmassa mitassa, koska ongelmat ovat aivan toiset. Afrikkalainen kulttuuri on myös pirstaleinen ja varsin vahvasti epätasa-arvoinen.
Jos kulutus nähdään maailmantasolla suurimmaksi ongelmaksi, sen poistaminen on kohtalaisen helppoa. Lisätään epätasa-arvoisuutta, aiheutetaan köyhyyttä, poistetaan naisten oikeuden ja hups. nopeasti kulutus vähenee ja tuotanto myös. Ongelmaksi muodostuukin sitten väestön lisääntyminen räjähdyksenomaisesti.
Aasialaisesta kulttuurista sen verran, että siellä rikastuminen on osa hengellistä kehitystä, näkökulma on saman tapainen kuin kalvinisteilla. Maallinen rikastuminen nähdään siis siunauksena ja se on todiste myös hengellisestä palkitsemisesta. Aasian-maiden talouskasvu on varsin luonnollinen kehityskulku ja myös siellä kulutus on kasvava, se on jopa mittavampaa kuin länsimaissa. Kulutuskasvu on suurta sen vuoksi, koska uuden tavaran arvo on (näissä kulttuureissa) aina käyttöarvoa suurempi, vanha tavara on arvoton, jos se on ollut toisten käytössä. Kulttuurinen piirre johtuu käsityksestä, että myös tavaroilla on "henkinen" olemus.Ideani oli juuri esittää valistus itseään korjaavana systeeminä. Tiede kukoistaa toki muullakin kuin länsimaissa, mutta kaikkialla tieteellinen "totuus" on pystyttävä altistamaan kokeelle. Kehittynyt Itä on imenyt taloudellisen kasvunsa plagiaatiosta, jota se on kyllä kehittänyt merkittävästi. On kuitenkin huomattavissa, etteivät merkittävät keksinnöt määrällisesti synny perinteisten länsimaiden ulkopuolella. Koulutus- ja kehitysympäristö ovat ratkaisevassa asemassa.
Vaikka Tatu Vanhanen -referaattien mukaan- uskoo älykkyyserojen ratkaisevan valtioiden tulevaisuuden, itse näkisin kulttuurien ratkaisevan sen. Monet Afrikan maan johtajat ovat saaneet huippukoulutuksen Euroopan ja USA:n huippuyliopistoissa, mutta ovat sortuneet korruptioon kansan kehittämisen sijaan. Keskusta ja kokoomus pieniltä osiltaan muistuttavat tätä Afrikkalaista "kehitystä". Kehitystä katsotaan Etujoukko-vinkkelistä.
Länsimaisissa tiedeyhteisöissä voidaan periaatteessa tehdä täysin riippumatonta tutkimusta mistä hyvänsä asiasta. Diktatuureissa ja taikauskoisissa maissa näin ei aina ole. Luonnontieteen tutkimus on helpoiten yhdistettävissä minkä hyvänsä diktatuurin tiedeyhteisön kanssa. Maa järähtelee sinänsä, tai jumalan tahdosta, mutta sitä voi mitata. Toisaalta Euroopassa ei Vatikaani vieläkään vaadi puolueetonta tutkimusta siitä, moniko katolinen pappi hakeutui kimeä-äänisen kuoripojan hameen alle? Suuri sivistystappio.
Suomessa monet pieniin kristillisiin yhteisöihin kuuluvat "maalliikosaarnaajat" asettavat muille ohjeita ja merkityksiä elämän varalle. He aikovat päästä "neulan silmän läpi", vaikka ovat tehneet varallisuutensa puhumalla vaatimattomuuden hyveestä. Surullista.- Niinpä niin
ironcurtain kirjoitti:
Ideani oli juuri esittää valistus itseään korjaavana systeeminä. Tiede kukoistaa toki muullakin kuin länsimaissa, mutta kaikkialla tieteellinen "totuus" on pystyttävä altistamaan kokeelle. Kehittynyt Itä on imenyt taloudellisen kasvunsa plagiaatiosta, jota se on kyllä kehittänyt merkittävästi. On kuitenkin huomattavissa, etteivät merkittävät keksinnöt määrällisesti synny perinteisten länsimaiden ulkopuolella. Koulutus- ja kehitysympäristö ovat ratkaisevassa asemassa.
Vaikka Tatu Vanhanen -referaattien mukaan- uskoo älykkyyserojen ratkaisevan valtioiden tulevaisuuden, itse näkisin kulttuurien ratkaisevan sen. Monet Afrikan maan johtajat ovat saaneet huippukoulutuksen Euroopan ja USA:n huippuyliopistoissa, mutta ovat sortuneet korruptioon kansan kehittämisen sijaan. Keskusta ja kokoomus pieniltä osiltaan muistuttavat tätä Afrikkalaista "kehitystä". Kehitystä katsotaan Etujoukko-vinkkelistä.
Länsimaisissa tiedeyhteisöissä voidaan periaatteessa tehdä täysin riippumatonta tutkimusta mistä hyvänsä asiasta. Diktatuureissa ja taikauskoisissa maissa näin ei aina ole. Luonnontieteen tutkimus on helpoiten yhdistettävissä minkä hyvänsä diktatuurin tiedeyhteisön kanssa. Maa järähtelee sinänsä, tai jumalan tahdosta, mutta sitä voi mitata. Toisaalta Euroopassa ei Vatikaani vieläkään vaadi puolueetonta tutkimusta siitä, moniko katolinen pappi hakeutui kimeä-äänisen kuoripojan hameen alle? Suuri sivistystappio.
Suomessa monet pieniin kristillisiin yhteisöihin kuuluvat "maalliikosaarnaajat" asettavat muille ohjeita ja merkityksiä elämän varalle. He aikovat päästä "neulan silmän läpi", vaikka ovat tehneet varallisuutensa puhumalla vaatimattomuuden hyveestä. Surullista.Jos ja kun tieteellinen tutkimus nähdään prosessina, jonka tehtävänä on korjata omia virheitään ja myös siten, että jokaisen tieteellisen tutkimustuloksen on oltava toistettavissa, silloin tiede on todentava, eikä selittävä. Näin maailmankuva avartuu.
Länsimaisen moraalin suhteen, meillä olisi vielä paljon opittavaa tästä tieteellisestä maailmankuvasta. Yhteiskuntamoraalin tulisi olla saman tyyppistä. Suhtautuminen mm. ihmisoikeusloukkauksiin olisi oltava johdonmukaista, ei taloudellista suhteista, eikä myöskään uskonnollisista antipatioista riippuvaista. Jos ajatellaan vaikkapa Kiinan ihmisoikeustilannetta (tai vaikkapa Venäjän) niin silloin nämä ihmisoikeuksienloukkaukset tulisi johdonmukaisuuden nimissä tuomita, vaikka kyseessä olisi tärkeätkin kauppakumppanit. Israelin tilanne on myös varsin hankala. mikäli ajatellaan ihmisoikeuksien kunnioitusta. Lähi-Idässä tapahtuvat palestiinalaisten oikeuksien loukkaamiset, ovat valtava häpeäpilkku myös länsimaiselle oikeuskäsitykselle. Asioita katsotaan sivusta vaieten, koska kannanottaminen vaikuttaa, joko taloussuhteisiin tai tuntuu muuten moraalisesti vaikealta.
Elämme monessakin mielessä murrosaikaa, tämän ajan merkkejä on, jopa globalisaatiota ja kulutustakin enemmän, moraaliarvojen nouseminen keskusteluun. Koska tiedon määrä on myös lisääntynyt, kannanottoja on vaikea olla tekemättä. Nyt siis tulee punnittavaksi omat moraaliarvomme ja polttopisteessä on silloin, kuinka halvalla olemme valmiita myymään tämän kulttuurimme perustan?
Luultavasti Unionin taloudellisen painoarvon kasvaessa, myös mahdollisuus ottaa aidosti kantaa, tulee lisääntymään. Yhdysvaltain politiikka on varsin opportunistia, se on ollut sitä aina, joten maan vaikutusvallan väheneminen muuttaa keskustelun painopistettä. Yllättäen on vanhan ja väsyneen Euroopan käsitykset ihmisoikeuksista ja myös kulttuurista ovat tulleet tärkeiksi, kuinka käytämme tämän mahdollisuuden, se jää nähtäväksi?
Kulttuurirelativismin hyväksyminen maan sisäisenä toimintana on mahdotonta. Mikäli arvot törmäävät näissä varsin tärkeissä ihmisoikeuskysymyksissä, myös toisten maiden arvojen punninta tulee olla mahdollista ja sen tulisi perustua pelkästään aitoon eettiseen arviointiin, näin saisimme kuitenkin pelastettua jotain arvokasta omasta kulttuuristamme. Länsimaiden tärkein vientituote noin moraalisesti, tulisikin olla meidän ihmiskäsityksemme. Niinpä niin kirjoitti:
Kun pohdimme länsimaiden rappiota, silloin olisi myös hyvä miettiä, mikä olisi tämän "rappion" vaihtoehto? Sosialismin kokeiluista opimme sen, ettei luonto- ja ihmisarvot ole priorionnissa ensimmäisenä, kun yhteiskunnallista (demokraattista) valvontaa ei ole. Toimitaan surutta sekä luontoa tuhoten, että myöskin ihmisten oikeuksia polkien.
Vahvasti uskonnollisessa valvonnassa olevissa maissa, ei myöskään luontoarvot ole ne vahvimmat arvot. Vain se, että eriarvoinen yhteiskunta on myös tuottamaton, on mahdollistanut luonnon säilymisen, jos on sekään. Vahvoihin uskonnollisiin yhteiskuntiin on sisäänrakennettu se, että köyhyyttä on jossakin määrin oltava, näin sen torjumiseksi ei juurikaan mitään tehdä. Köyhyys on oikeastaan ainoa vastavoima kulutuksen hillitsemiseksi. Köyhyyden ihannointi on normi oikeastaan kaikissa valtauskonnoissa, se on sitä myös kristinuskon eräissä suuntauksissa.
Islam on dogmaattisesti eriarvoinen uskonto, siihen on sisäänrakennettu ihmisten eriarvoisuus ja luokittelu. Koska uskontoon kuuluu köyhien auttaminen dogmaattisena perustana, silloin kerjäläisiä on myös oltava.
Hindulaisuuteen kuuluu myös rakenteellinen eriarvoisuus, tämänhän perustalle englantilaiset saivat luotua varsin irvokkaan luokkayhteiskunnan (yhteiskunnallisen kastijärjestelmän), koska järjestelmä on uskonnollinen, sen purkaminen on mahdotonta ilman maallistumiskehitystä.
Afrikassa ei myöskään ole kulutushysteriaa laajemmassa mitassa, koska ongelmat ovat aivan toiset. Afrikkalainen kulttuuri on myös pirstaleinen ja varsin vahvasti epätasa-arvoinen.
Jos kulutus nähdään maailmantasolla suurimmaksi ongelmaksi, sen poistaminen on kohtalaisen helppoa. Lisätään epätasa-arvoisuutta, aiheutetaan köyhyyttä, poistetaan naisten oikeuden ja hups. nopeasti kulutus vähenee ja tuotanto myös. Ongelmaksi muodostuukin sitten väestön lisääntyminen räjähdyksenomaisesti.
Aasialaisesta kulttuurista sen verran, että siellä rikastuminen on osa hengellistä kehitystä, näkökulma on saman tapainen kuin kalvinisteilla. Maallinen rikastuminen nähdään siis siunauksena ja se on todiste myös hengellisestä palkitsemisesta. Aasian-maiden talouskasvu on varsin luonnollinen kehityskulku ja myös siellä kulutus on kasvava, se on jopa mittavampaa kuin länsimaissa. Kulutuskasvu on suurta sen vuoksi, koska uuden tavaran arvo on (näissä kulttuureissa) aina käyttöarvoa suurempi, vanha tavara on arvoton, jos se on ollut toisten käytössä. Kulttuurinen piirre johtuu käsityksestä, että myös tavaroilla on "henkinen" olemus.Kovin mietoja vaihtoehtoja ei taida olla. Toin Vihreät ja Kepun esille poliittisina vaihtoehtomalleina, mutta samalla totesin, että ne ovat uineet niin syvälle länsimaisen elämänmenon megatrendeihin, ettei niistä ole tosiasiallisesti minkään muuttajiksi. Eihän muutos tietysti mistään pienestä Suomesta voisikaan lähteä, mutta myöskään muualla länsimaissa ei ole näköpiirissä sellaista, mikä voisi sysätä kehitystä johinkin muuhun suuntaan.
Timo Vihavaisen näkemystä voi luonnehtia ehkä kovaksi ja kyyniseksi, kun hän ennustaa tulevaa kulttuurista tuhoa. Ei sille olekaan ehkä kovin tuoretta vaihtoehto tulevaisuudessa, vaan paluuta menneeseen, mutta ei länsimaisessa ympäristössä eikä enää sen ehdoilla.
Vihavainen kuvaa kulttuurista rappiota, jonka ydin on konsumerismissa ja hedonismissa. Hän näkee hyveiden, sankaruuden ja toisia noteeraavan moraalin kadonneen. Sen tilalle on tullut kyltymätön nautintohakuisuus tässä ja nyt heti. Erityisen kovin sanoin hän suomii populaarikulttuuria merkkinä tästä rappiosta. Tämän kulttuurin edustavin mies on - vaikka onkin nainen - Madonna. Kulttuurisesti mielenkiintoisena ja ajalle sopivana hän näkee myös suositun sinkkuelämää -sarjan, joka edustaa parhaimmillaan - tai siis pahimmillaan - hedonistista rappiota.
Vihavaisen mukaan länsimaat ovat tekemässä itsemurhaa. Hän kutsuu modernia sukupolvea dink-sukupolveksi. Se tulee sanoista douple income, no kids. Eli voi kuluttaa myös syntymättä jääneiden lastensakin puolesta. Se on siis ympäristöteko. Länsimaat ovat alenevan väestökehityksen virrassa ja siirtolaisuus vähitellen korvaa länsimaiden väestön muutten sen enemmistöksi suuren syntyvyyden ansiosta. Vihavaisen mielestä on kyseenalaista jakavatko nämä siirtolaiset ne länsimaiset arvot, jotka meillä on. Lasten hankkiminen sopii huonosti kulutusyhteiskuntaan ja nautintohakuiseen elämäntyyliin. Jo nyt on nähtävissä, että hedelmällisimpien siirtolaisten arvomaailma ajoittuu meidän mielestä paremmin jonnekin 1000-luvulle kuin nykyaikaan. Ehtivätkö nämä harpata ajoissa länsimaiseen kullttuuriin vai muutavatko he sen lopullisesti joksikin muuksi noustessaan väestön enemmistöksi.
Vihavainen pitää konsumerismin ja kulttuurisen rappion - äärinarsistisen individualismin, hillittömyyden, hedonismin, kaikki on sallittua -ajattelun - uskonnon loppumiseen ja Jumalan kuolemaan. Länsimaissa uskonnon merkitys on enää vähäinen ja kun jumalia ei tarvitse pelätä, olemme voineet vapautua meihin rakennetusta ns. sisäisestä herruudesta.
Vihavaisen kirjaa ei varmaan kannata tulkita niin, että hän jotenkin ihannoisi uskonnollisia pakkopaitoja, sillä eivät nekään ole ongelmattomia. Hän vain kuvaa sitä, mitä noiden pakkopaitojen täydellisestä riisumisesta on länsimaissa seurannut. Hupaisimpana esimerkkinä itsensä toteuttamisen täydellisestä sallittavuudesta Vihavainen pitää Marja-Siskoa, joka ei voinut toteuttaa itseään täydellisesti synnyttyään väärään sukupuoleen. Vihavainen toteaa, että vielä 1950-luvulla tällainen olisi herättnyt suurta suuttumusta, mutta nyt sai osakseen voittopuolisesti sympatiaa. Vakavimpia ajan merkkejä ovat esim. se, että viihdeteollisuuden sallitaan esittää mitä karkeinta väkivaltaa mitenkään kyseenalaistamatta sitä.
Vihavaisen tekemä yllättävän raju hyökkäys länsimaisen elämänmenon eri ilmöitä kohtaan on rohkea ja kun sen tekee ihan arvostettu tiedemies, sitä ei voi sivuuttaa huuhaana. Kirja pitää sisällään myös paljon tietoa venäläisestä ajattelusta, koska Vihavainen on Venäjän tutkimuksen professori. Silkkihansikkain Vihavainen ei toki käsittele venäläisiä eikä varsinkaan kommunismia, mutta jakaa silti tietoa myös Venäjän intellegentsijan näkemyksitä kauempaakin historiasta, mikä on sinällään mielenkiintoista. Kirjassa mennään eteenpäin erittäin kovalla sykkeellä ja sen lukeminen vaatisi kyllä oikeastaan aika paljon pohjatietoa filosofiasta ja yhteiskuntatieteistä. Silti kirjaa voi suositella, kunhan sen lukee kiiruhtamatta ajatuksen kanssa. Latinan ja sisvistyssanakirja kannattaa ottaa myös viereen, jos kaikki termit eivät muuten aukene. Tällaisia kirjoja ihmiset kyllä tarvitsivat enemmän ajatusten herättäjinä.tuohon.. kirjoitti:
Mielenkiintoista tuo sinun "hyödyllisenä idioottina" omaksumasi amerikka viha. Nytkin surutta esität, että amerikkalaisuus on roskakulttuuria. Onhan siellä sitäkin, mutta ei siellä kaikki tieto ole valmiiksi pureskeltua. Ei ollenkaan
Jos maassa voi samanaikaisesti toimia Chomskyn kaltaiset, vasemmistoon palvovan kritiikittömästi suhtautuvat, ja Ku Klux Klanin kaltaiset äärioikeistolaiset voimat, ei kait kaikki tieto mitä saadaan ole valmiiksi pureskeltua, päinvastoin, ihmisillä on vapaus tutkia eri katsantokantoja ja näkökulmia. Eiköhän se ole sosialismissa jossa kaikki tieto on valmiiksi pureskeltu oikean muotoiseksi ennen kansalle syöttämistä - pakkosyöttämistä. Toki täälläkin monelle kelpaa Chomskyn kirjoitukset ihan totuutena. Ja jotkut häneen ihastuneet pitävät itseään jopa sivistyneinä.
Myös kestävän kehityksen ajatukset ovat länsimaista lähteneitä, ei nekään ole syntyneet sosialismissa tai köyhissä maissa. Länsimaisen "rappiokulttuurin" arvoistelu lähtee siis sisältä päin. Muualla, ns. kehitysmaissa, taasen pyritään kohti länsimaista kulutusyhteiskuntaa kaikin keinoin ympäristöstä tai kestävästä kehityksestä piittaamatta.
Oma esimerkkini vain osoittaa, ettei ne kestävän kehityksen ideat ole edes vaikeita toteuttaa käytänössä - jos oivaltaa mistä on kysymys. Turhan kulutuksen, tarpeettoman tuhlauksen, karsiminen jopa parantaa elintasoa kun asunnon sähkölasku tai kauppakassin sisältö vie keskivertoa vähemmän rahaa, silloin on mahdollisuus vaikkapa niihin kulttuuriharrastuksiin joilla vastustaa älyllistä ja kulttuurista degeeraatiota.
Esimerkkini ongelma on siinä, että sen toteuttaminen kaupunkiympäristössä vaatii rutkasti vaivaa. Et arvaakkaan kuinka nihkeitä virkamiehet ovat, kun ovat määränneet tontin rajalle orapihlajaa ja asukkaat haluaakin marja-aronian, siis hyötykasvin josta voi syksyllä keitellä mehua. Se on sitä sosialidemokratiaan irvokkaimmillaan kun virkamiehiä vastaan pitää taistella, he kokevat viisauttaa loukatun, kun se mauton ravinnoksi sopimaton orapihlaja ei kelpaa vaan asukki haluaa katkaista yhteinäisen katuvierusnäkymän erilaisella pensaalla. Helsingin kaupunkisuunnittelu kerkesi olla liian kauan demarivetoinen, joten se on irtaantunut ihmisten todellisuudesta virkamiesten byrokratian näyttämöksi. Jos meillä kaupunkisuunnittelu suosisi moniarvoisuutta, mahdollisuutta tehdä asukkaiden haluamia asioita virkamiesten määräämän sijaan, syntyisi myös innovatiivisia ja kestävää kehitystä tukevia ratkaisuja, samankaltaisia kuin nostalgisiksi koetuissa Käpylän puutalokortteleissa tai vastaavissa.Ei tässä ole kyse mistään amerikkavihasta eikä sosialismin asettamisesta sen vaihtoehdoksi. Sosialismi ja natsismi yrittivät kyllä olla vaihtoehtoja siinä epäonnistuen.
Länsimaissa on paljon varmaan sellaista, mitä voi pitää ylevänä ja kaikinpuolin hyväksyttävänä kulttuurina. Minä käsittelinkin kulttuurin valtavirtaa, en sitä mitä toteutetaan yliopistojen tutkijankammioissa. USA on esim. monella yhteiskuntatutkimuksen saralla maailman johtava maa. Ongelma on vain siinä, että näitä tutkimuksia ei hyödynnetä millään lailla. Ne jäävät pienen piiriin tietoon. Valtavirtapolitiikassa kuluttamisen ja sitä tukevan nautintohakuisuuden juoksu on paljon väkevämpi ja peittää alleen kaiken.
Kirjoitukseni perustuu mainittuun Timo Vihavaiseen kirjaan länsimaiden tuhosta. Tämä suomettumiskirjastaan tunnettu professori ei taatusti aseta mitään sosialismia vaihtoehdoksi. Juju ei ole siinä, vaan pointtina on länsimaiden itsetuhoisuus, mikä näkyy syntyvyyden rajuna vähentymisenä. Tämä länsimainen sukupolvi elää sananmukaisesti kuin viimeistä päivää. Piekmminkin voisi ajatella, että Vihavainen peräänkuuluttaa sellaista yhteiskuntaa, missä hyveellisyys asetettaisiin takaisin arvoonsa. Hän näkee tässä kohdin uskontojen merkityksen vähenemisen ja sen korvaantumisen kulutuksella ja hedonismilla johtaneen nykyiseen tilaan, joka siis on luonteeltaan itsetuhoinen, vaikkemme sitä vielä itse mielläkään.Niinpä niin kirjoitti:
Jos ja kun tieteellinen tutkimus nähdään prosessina, jonka tehtävänä on korjata omia virheitään ja myös siten, että jokaisen tieteellisen tutkimustuloksen on oltava toistettavissa, silloin tiede on todentava, eikä selittävä. Näin maailmankuva avartuu.
Länsimaisen moraalin suhteen, meillä olisi vielä paljon opittavaa tästä tieteellisestä maailmankuvasta. Yhteiskuntamoraalin tulisi olla saman tyyppistä. Suhtautuminen mm. ihmisoikeusloukkauksiin olisi oltava johdonmukaista, ei taloudellista suhteista, eikä myöskään uskonnollisista antipatioista riippuvaista. Jos ajatellaan vaikkapa Kiinan ihmisoikeustilannetta (tai vaikkapa Venäjän) niin silloin nämä ihmisoikeuksienloukkaukset tulisi johdonmukaisuuden nimissä tuomita, vaikka kyseessä olisi tärkeätkin kauppakumppanit. Israelin tilanne on myös varsin hankala. mikäli ajatellaan ihmisoikeuksien kunnioitusta. Lähi-Idässä tapahtuvat palestiinalaisten oikeuksien loukkaamiset, ovat valtava häpeäpilkku myös länsimaiselle oikeuskäsitykselle. Asioita katsotaan sivusta vaieten, koska kannanottaminen vaikuttaa, joko taloussuhteisiin tai tuntuu muuten moraalisesti vaikealta.
Elämme monessakin mielessä murrosaikaa, tämän ajan merkkejä on, jopa globalisaatiota ja kulutustakin enemmän, moraaliarvojen nouseminen keskusteluun. Koska tiedon määrä on myös lisääntynyt, kannanottoja on vaikea olla tekemättä. Nyt siis tulee punnittavaksi omat moraaliarvomme ja polttopisteessä on silloin, kuinka halvalla olemme valmiita myymään tämän kulttuurimme perustan?
Luultavasti Unionin taloudellisen painoarvon kasvaessa, myös mahdollisuus ottaa aidosti kantaa, tulee lisääntymään. Yhdysvaltain politiikka on varsin opportunistia, se on ollut sitä aina, joten maan vaikutusvallan väheneminen muuttaa keskustelun painopistettä. Yllättäen on vanhan ja väsyneen Euroopan käsitykset ihmisoikeuksista ja myös kulttuurista ovat tulleet tärkeiksi, kuinka käytämme tämän mahdollisuuden, se jää nähtäväksi?
Kulttuurirelativismin hyväksyminen maan sisäisenä toimintana on mahdotonta. Mikäli arvot törmäävät näissä varsin tärkeissä ihmisoikeuskysymyksissä, myös toisten maiden arvojen punninta tulee olla mahdollista ja sen tulisi perustua pelkästään aitoon eettiseen arviointiin, näin saisimme kuitenkin pelastettua jotain arvokasta omasta kulttuuristamme. Länsimaiden tärkein vientituote noin moraalisesti, tulisikin olla meidän ihmiskäsityksemme.Tieteellisen tutkimuksen arviointi on hankalaa. Luonnontieteellisten saavutusten ja väittämien todistettavuus, hyväksyminen tai hylkääminen yleisesti, on periaatteessa helpompaa kuin "ihmistieteiden" väittämien todenmukaisuuden todentaminen. Itse asiassa esim. filosofian ja psykologian väittämien totuusarvot ovat pysyvässä ristiriidassa monenlaisten rintamalinjojen kesken. Suomessa on tapana kutsua päivystävä julkkisfilosofi antamaan raportti "kansakunnan tilasta" porvarihallitusten rämpiessä talouden suossa. Ahon hallituksen aikana työryhmää johti filosofi Ilkka Niiniluoto, Vanhasen kakkosen aikana vetuvastuun on ottanut filosofi Pekka Himanen. Psykologien apua kansakunnan henkisen tilan arvioinnissa ei tietääkseni vielä ole käytetty. itse olisin sitä mieltä, että moiset keinot ovat epäeettisiä. Ei kansakunnan henkistä tilaa voi arvioida tilausryhmätyönä kriisin ollessa päällä. Kyseessä on silmänkääntötemppu, jolla talouden leikkausten kovat arvot ja keinot yritetään pehmentää "yhteisellä huolella" olemisessa.
Olen samoilla linjoilla mielipiteestäsi yhteiskuntamoraalin linjakkuuden tarpeesta kaikissa olosuhteissa. Suomessa valtiojohdon moraali on toisen maailmansodan jälkeen ollut erittäin notkea suhteessa siihen, mitä itse olemme pääsääntöisesti julkituoneet arvoinamme. Neuvostoliiton painostus ja Kekkosen kiivas kaksoismoraalin edistäminen kasvattivat Suomeen päättäjien sukupolven, joka tunnistaa "monenlaisten pelikenttien toimintasäännöt". Neuvostoliitto oli pitkään merkittävin kauppakumppanimme, mikä seikka aiheutti eliitin suiden tukkiintumisen. Kekkonen erosi aikanaan ja kuoli myöhemmin. Ihmisoikeusmoraali ei silti palannut. Tianmenin Aukion verilöylyn jälkeisen moraalisen suutahtamisen jälkeen ensimmäinen länsimainen ministeri virallisella valtiovierailulla Kiinassa oli Suomen Pertti Salolainen. Suomessa oli totuttu siihen, että ihmisoikeudet eivät saa sotkea kaupankäyntiä. Lähi-Idästä sanoisin sen verran, että jos palestiinalaiset tunnustaisivat israelin valtiona yksiselitteisesti ja ottaisivat kiinni terroristitekoja suunnittelevat ääriainekset, ja samaan aikaan israelilaiset keskeyttäisivät siirtokuntien laajentamiset, voisi se tarjota edellytykset pitkille neuvotteluille pysyvän rauhan saamiseksi. Minusta ei kannata hyysätä palestiinalaisia poliittisesti sen enempää kuin israelilaisia voimapoliittisesti.
Vanha hokema "tieto lisää tuskaa" pitää edelleenkin paikkaansa, jopa vahventuen. Monet asiat ovat niin ristissä, etteivät puhtaat kannat ole mahdollisia. Moraalisesti vahvin menee kuitenkin aina heikoimman puolelle, koska se edellyttä moraalista valintaa ohi taloudellisten etujen. Heikon suosiminen ei kuitenkaan voi olla kulttuuriravalitismin salliminen moniarvoisessa yhteiskunnassa. Burkhat pois ja hommiin, on kotouttamisen kestävin tie.- Niinpä niin
Mielipidepankki kirjoitti:
Kovin mietoja vaihtoehtoja ei taida olla. Toin Vihreät ja Kepun esille poliittisina vaihtoehtomalleina, mutta samalla totesin, että ne ovat uineet niin syvälle länsimaisen elämänmenon megatrendeihin, ettei niistä ole tosiasiallisesti minkään muuttajiksi. Eihän muutos tietysti mistään pienestä Suomesta voisikaan lähteä, mutta myöskään muualla länsimaissa ei ole näköpiirissä sellaista, mikä voisi sysätä kehitystä johinkin muuhun suuntaan.
Timo Vihavaisen näkemystä voi luonnehtia ehkä kovaksi ja kyyniseksi, kun hän ennustaa tulevaa kulttuurista tuhoa. Ei sille olekaan ehkä kovin tuoretta vaihtoehto tulevaisuudessa, vaan paluuta menneeseen, mutta ei länsimaisessa ympäristössä eikä enää sen ehdoilla.
Vihavainen kuvaa kulttuurista rappiota, jonka ydin on konsumerismissa ja hedonismissa. Hän näkee hyveiden, sankaruuden ja toisia noteeraavan moraalin kadonneen. Sen tilalle on tullut kyltymätön nautintohakuisuus tässä ja nyt heti. Erityisen kovin sanoin hän suomii populaarikulttuuria merkkinä tästä rappiosta. Tämän kulttuurin edustavin mies on - vaikka onkin nainen - Madonna. Kulttuurisesti mielenkiintoisena ja ajalle sopivana hän näkee myös suositun sinkkuelämää -sarjan, joka edustaa parhaimmillaan - tai siis pahimmillaan - hedonistista rappiota.
Vihavaisen mukaan länsimaat ovat tekemässä itsemurhaa. Hän kutsuu modernia sukupolvea dink-sukupolveksi. Se tulee sanoista douple income, no kids. Eli voi kuluttaa myös syntymättä jääneiden lastensakin puolesta. Se on siis ympäristöteko. Länsimaat ovat alenevan väestökehityksen virrassa ja siirtolaisuus vähitellen korvaa länsimaiden väestön muutten sen enemmistöksi suuren syntyvyyden ansiosta. Vihavaisen mielestä on kyseenalaista jakavatko nämä siirtolaiset ne länsimaiset arvot, jotka meillä on. Lasten hankkiminen sopii huonosti kulutusyhteiskuntaan ja nautintohakuiseen elämäntyyliin. Jo nyt on nähtävissä, että hedelmällisimpien siirtolaisten arvomaailma ajoittuu meidän mielestä paremmin jonnekin 1000-luvulle kuin nykyaikaan. Ehtivätkö nämä harpata ajoissa länsimaiseen kullttuuriin vai muutavatko he sen lopullisesti joksikin muuksi noustessaan väestön enemmistöksi.
Vihavainen pitää konsumerismin ja kulttuurisen rappion - äärinarsistisen individualismin, hillittömyyden, hedonismin, kaikki on sallittua -ajattelun - uskonnon loppumiseen ja Jumalan kuolemaan. Länsimaissa uskonnon merkitys on enää vähäinen ja kun jumalia ei tarvitse pelätä, olemme voineet vapautua meihin rakennetusta ns. sisäisestä herruudesta.
Vihavaisen kirjaa ei varmaan kannata tulkita niin, että hän jotenkin ihannoisi uskonnollisia pakkopaitoja, sillä eivät nekään ole ongelmattomia. Hän vain kuvaa sitä, mitä noiden pakkopaitojen täydellisestä riisumisesta on länsimaissa seurannut. Hupaisimpana esimerkkinä itsensä toteuttamisen täydellisestä sallittavuudesta Vihavainen pitää Marja-Siskoa, joka ei voinut toteuttaa itseään täydellisesti synnyttyään väärään sukupuoleen. Vihavainen toteaa, että vielä 1950-luvulla tällainen olisi herättnyt suurta suuttumusta, mutta nyt sai osakseen voittopuolisesti sympatiaa. Vakavimpia ajan merkkejä ovat esim. se, että viihdeteollisuuden sallitaan esittää mitä karkeinta väkivaltaa mitenkään kyseenalaistamatta sitä.
Vihavaisen tekemä yllättävän raju hyökkäys länsimaisen elämänmenon eri ilmöitä kohtaan on rohkea ja kun sen tekee ihan arvostettu tiedemies, sitä ei voi sivuuttaa huuhaana. Kirja pitää sisällään myös paljon tietoa venäläisestä ajattelusta, koska Vihavainen on Venäjän tutkimuksen professori. Silkkihansikkain Vihavainen ei toki käsittele venäläisiä eikä varsinkaan kommunismia, mutta jakaa silti tietoa myös Venäjän intellegentsijan näkemyksitä kauempaakin historiasta, mikä on sinällään mielenkiintoista. Kirjassa mennään eteenpäin erittäin kovalla sykkeellä ja sen lukeminen vaatisi kyllä oikeastaan aika paljon pohjatietoa filosofiasta ja yhteiskuntatieteistä. Silti kirjaa voi suositella, kunhan sen lukee kiiruhtamatta ajatuksen kanssa. Latinan ja sisvistyssanakirja kannattaa ottaa myös viereen, jos kaikki termit eivät muuten aukene. Tällaisia kirjoja ihmiset kyllä tarvitsivat enemmän ajatusten herättäjinä.Aluksi täytyy myöntää, etten ole lukenut Vihavaisen kirjaa, sikäli olen hieman väärä ihminen tähän keskusteluun. Motiivinani on kuitenkin se, ettei Vihavainen ole kritiikissään yksin, eikä hän ole myöskään tämän nykyajan kritiikin pioneereja, hän astelee tukevasti Aristoteleen jalan jäljissä. Aristoteles ennusti myös kulttuurin rappiota, koska nuoriso on kuritonta ja myös hedonistista.
Kulttuurin kuolemaan on ennusteltu siis aina, mitenkään uutta tämä ei ole. Koska olemme hautaamassa erästä kulttuuria, meidän tulisi ensiksi pohtia, mikä on kulttuuri? Ahlman esitti aikoinaan:" että kulttuuri on arvojen toteuttamiseen tähtäävä muodostuma. Kaikki ne arvot, joita inhimillisessä toiminnassa tavoitellaan, ovat kulttuuria, jolloin esim. tiede, taide, uskonto, historia ja urheilu ovat kulttuuria ja niitä koskeva filosofia on kulttuurifilosofiaa. Silloin jopa tieteenfilosofiasta tulee väljässä mielessä kulttuurifilosofiaa." Ahlmanin näki sota-ajan, natsismin, kommunismin ja fasismin vaikutuksen länsimaiseen kulttuurin kehitykseen vahvana. Kulttuuriamme muokkaavia tekijöitä on siis paljon, mutta onko muutos suurempi, heille jotka maahan muuttavat vai maalle, johon muuttajat tulevat. Onko muuttajien arvot vahvempia, jos ovat niin miksi? Jos ajatellaan. Ahlmannin tapaan, että meidän kuttutuurimme on muodostunut historian pohjalta, johon on vaikuttanut merkittävästi mm. sisällissota. Jos lähdemme tästä ajatuksesta, silloin muutto uuteen maahan muuttaa väistämättä alkuperäistä kulttuuria. Kuinka paljon ja nopeasti tämä tapahtuu, se riippuu kuinka vastaanottomaa toimii. Yhdysvallat on hyvä esimerkki maasta, jonka kulttuuri on omaleimaisensa ja kohtalaisen yhtenäinen, vaikka muuttajista on koostunut lähes koko nykyinen väestö
Amartya Sen on eräs kehitysetiikan tärkeimpiä filosofeja, hänen mukaansa kehityksen kannalta on tärkeintä tarjota ihmisille keinot hyvinvoinnintavoitteluun. Näkemys on liberaalin yhteiskuntapolitiikan perusta. Senin mukaan, ihmisillä on oikeus tavoitella sitä hyvinvoinnin tilaa, jonka he näkevät itselleen riittävän. Näkemys on varsin mullistava, mikäli ajatellaan nykyisen kaltaista sosiaalipolitiikkaamme. Kuitenkin, jokainen ihminen, saadessaan avoimen ja vapaan mahdollisuuden pyrkii hyvinvointiin ja itsensä toteuttamiseen. Voidaankin siis ajatella, että maahanmuuttajien hyvinvointi ei ole pidemmällä tähtäimellä se, että lapsia synnytetään tauotta, uskonnolliset riitit ovat välttämättömiä ja kulttuuriperimän mukanaan tuomat rajoitukset eivät häiritsisi. Koska sekä kulttuuri, että myös uskonnot kulkevat naisjohteisesti, silloin kotouttamistoimet ovat kohdistettava nimenomaan naisiin. Näin muutos on nopeampi ja myös naisten mahdollisuuden tavoitella omaa hyvinvointiaan ovat mahdollisia.
Suomalaisista filosofeista Kaila on ilmeisesti Vihavaisen kanssa samoilla linjoilla, Kaila näkin ns. syvähenkisten arvojen olevan perusarvoja, eikä niiden kritiikki ollut näin mahdollista ja niiden muuttumattomuus oli siis kulttuurimme perusta. Nykyisin nähdään kulttuurimme hieman toisin, mitään perusarvoja ei ole siis sellaisia, joita koskaan ei tarvitsisi asettaa kritiikin ja koettelun kohteiksi, arvojemme tarkastelun ajatellaan ulottuvan kaikkialle. Tämä näkemys loi pohjan postmodernille kulttuurille ja myös liberaalille yhteiskuntakehitykselle.
Kulttuurinkritiikki on hyvin hankalaa, koska oma arvomaailma tulee väistämättä totuudeksi. Jos ajatellaan Marja-Siskoa, niin hänen henkilökohtaiset ratkaisunsa ja niiden hyväksyminen ovat merkki suvaitsevaisuuden lisääntymisestä, eivät niinkään rappeutumisesta. Miksi ihmisellä ei voisi olla oikeutta toteuttaa itseään, jos hän ei sitä tehdessään loukkaa toisten oikeuksia? Väkivaltaviihde nähdään nykyajan ajankuvan, mutta samalla unohdetaan varsin tietoisesti se, että todellista väkivaltaa on ollut aina. Mikäli ajatellaan ihmiskunnan historiaa ja sen tapahtumia, eriasteiset väkivallanteot ovat niissä vahvasti esillä. Ihmiset ovat siis myös kulttuuriperimänsä mukaisesti tottuneet väkivaltaa ja hyvinkin raakaan sellaiseen. Aikoinaan giljotiinin katsojajoukot, kokivat näytelmän viihteenä ja he tiesivät tapahtumien olevan totta. Näytelmien ja elokuvien katseleminen samassa tarkoituksessa, ei tee nykyajan ihmisestä huonompia.
Uskonnoista luopuminen ei ole lisännyt moraalittomuutta, se on ainoastaan muuttanut käsityksiämme siitä, mikä on oikein ja väärin. Aikoinaan siveysrikokset olivat hyvinkin tärkeitä ja samaan aikaan nähtiin epätasa-arvoisuus luonnollisena. Lapsien oikeudet olivat olemattomia, samoin sitä oli myös naisten. Väkivalta etenkin perheiden sisällä koettiin velvollisuutena. Esimerkkejä voisi luetella edelleenkin, en siis näe liberaalin maailmankäsityksen vaikutuksia vahingollisina, en jos asioita tarkastelee relativistisesti.
- tuollainen
Luin noita asiallisen avauksesi saamia vastineita, oma jatkosi mukaanlukien. Hyvän asian saatte Niinpä niin ja Kapin kanssa näyttämään surkuhupaisalta vääntämällä väkisin joukkoon kepukaunaa.
Ikävä nähdä teissä kaikissa kolmessa tuollaista älyllistä epärehellisyyttä. Asiat asioina, niin tulee paljon parempaa jälkeä.
Mitä kulutuskeskeisyyteen tulee, niin kyllä sitä on mahdollisuus järkiperäistää ja muuttaa ekologisesti kestävämmälle pohjalle ilman suuria leikkauksia elintasoomme. Uskon, että kehitys pakostakin vie siihen suuntaan. Tarvitaan vain kansalliset rajat ylittävää järkevää politiikkaa.
Yksi esimerkki järkevästä kulustusta ohjaavasta politiikasta on meillä nykyisen hallituksen toteuttama autoverouudistus. Kun autovero pohjautuu päästöihin verotuksen suosiessa pienikulutteisia autoja, on myös kysyntä siirtynyt pienikulutteisiin automalleihin. Kun muuallakin läntisessä maailmassa on säädetty tiukennettuja päästörajoja autoilulle, on autoteollisuuden pitänyt reagoida, insinöörit ovat suhtkoht nopeasti kehittäneet entistä tehokkaampia ja samalla entistä vähäpäästöisempiä moottoreita. Turhakkeet, isot citymaasturit yms, keräävät nyt yleistä paheksuntaa, vaikka muutama vuosi sitten sellaisella sai naapurin kateudesta vihreäksi.
Ruuan kanssa olemme myös menneet liian pitkälle tehotuotannon kanssa. Länsimaissa tullaan piankin palaamaan lähiruuan ja slow-foodin pariin nykyisestä pikaruokakulttuurista. Ruuan alkuperä ja tuotannon ympäristövaikutuset sekä eettisyys nousevat hintaa tärkeämmiksi valintakriteereiksi, broilerien tehokasvatus Thaimaassa ja kuskaaminen Eurooppaan pikaruokapaikkoihin loppuu kun ihmiset valitsevatkin kotimaassa valvotuissa oloissa kasvatettua kanaa kotona laitettavaksi, norjalainen kassilohen kasvattaja joutuu tekemään investoinnit ympäristöpäästöjen vähentämiseksi ja kalasairauksien estämiseksi jos halajaa kalaansa kaupan tiskeille. ja niin edespäin.
Kun kuluttajien valintoja ohjataan oikealla politiikalla, kuten oikein kohdennetuilla kulutusveroilla (kts. autovero), niin turha hömppäkulutus vähenee. Ei se lopu, sillä aina on niitä joille on samantekevää miten tai missä tavarat tai elintarvikkeet on tuotettu, tai niitä joille on yks hailee mitä ympäristölle tapahtuu kunhan pääsee kolme kertaa vuodessa lentämään etelänmatkalle.
Elintasoakin tullaan tulevaisuudessa mittaamaan ihan muilla arvoilla kuin nykyisellä BKT:llä, tai muulla puhtaisiin taloudellisiin mittareihin perustuvilla mittauksilla. Ympäristön laatu tulee mukaan tavalla tai toisella, turvallisuus, terveystekijät jne. Nythän elintaso koetaan etenkin ns. suurten ikäluokkien keskuuudessa pelkkänä mammonan määränä, asunto Helsingissä jossain lähiössä koetaan arvokkaammaksi kuin vastaava pienellä paikkakunnalla vain koska asunnon jälleenmyyntiarvo sattuu olemaan korkeampi, olkoonkin, että sen asuttavuus on surkea, asuinympäristö likainen ja naapurustossa on häiriötä. Jos asunnon arvo mitattaisiinkin muuten, vaikkapa ympäristön laadulla ja asuttavuudella, ja unohdettaisiin hinta, monet perusasiat tajuttaisiin kokonaan toisin.
Puoluepolitiikalla ei ole juurikaan tekemistä näiden arvostusten kanssa, hallitus tai eduskunta voi ohjata ihmisiä valinnoissa veropolitiikalla tms, enemmän näihin tulevaisuuden megatrendeihin vaikuttaa media, nuoren sukupolven uudenlainen sosiaalisuus ja tietoisuus oman toiminnan vaikutuksista. Siksi on surkuhupaisaa katsoa tuota teidän fiksujen ihmisten kaunaa yhtä poliittista puoluetta kohtaan.- Niinpä niin
Minusta kepukauna on mielenkiintoinen ilmaus, se näköjään pitää sisällään hyvinkin merkillisiä ulottuvuuksia mm. yhteiskuntakritiikin. Tosia asia on nyt se, että osalla Suomen kunnista on vuosia jatkunut velkaantumisen kierre, on eletty siten, että käyttöpääoman tarpeisiinkin on velkaannuttu. Tilanne on nyt tämä, ettei enää voida puhua alueellisesta tasa-arvosta, mikäli erikoissairaanhoidosta ja osittain myös koulutuksesta keskustellaan. Jos tämä on osalta Keskustapuolueen kannattajilta jäänyt havaitsematta, aika olisi viimeinkin herätä. Meillä on myös merkittävä sosiaalisen eriarvoistumisen kierre joka on jatkunut kohtalaisen kauan, Pohjois -Savo, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Pohjamaalla on alueita, joissa ihmisten elinotot ovat merkittävästi heikommat kuin muualla. Työttömyys ja muut sosiaaliset ongelmat ovat kasaantuneet.
Koska keskusta on profiloitunut alueellisen tasa-arvon ajamiseen, sen tulisi kiinnittää tähän kehitykseen huomiota ja myös miettiä vakavasti keinovalikoimia. Kuntaministeriössä on Keskustalainen ministeri jonka palstalle nämä asiat kuuluvat. Seuraavien vaalien alla nimenomaan alueellisen tasa-arvon kysymykset nousevat keskiöön, tämä on pakko tehdä. Silmien ummistelulla ei oikein asioita maan laajuisesti hoideta.
Osittain olen samaa mieltä siitä, että kuluttajien valintoja voidaan ohjailla yhteiskunnallisella suunnittelulla, sen merkitys on suuri. Kysyä voidaankin, miksi näin ei ole jo tehty. Suomessa on etupiirejä joiden vastustuksen vuoksi mm. uusien vähän päästöisten autojen myyntiä on jarruteltu. Autoveron lasku tapahtui turhan hitaasti, hyvä kuitenkin kun se saatiin tehdyksi.
On aika vaikea puhua tehotuotannon ympäristövaikutuksista, kun samaan aikaa ei oikeasti tiedetä, kuinka pistekuormitus vaikuttaa. Pienet tuotantolaitokset ovat tehottomia myös ympäristösuojelun kannalta, tehokkaat suodattimet ovat aika hintavia nekin.
Samaa mieltä olen osittain myös siitä, että hyvinvointia tullaan mittamaan muilla asteikoilla kuin BKT.llä, näinhän tehdään jo nyt. Kuitenkin mikäli kansakunnalla ei ole tuotantoa ja vientiä, silloin sen hyvinvointi laskee väistämättä, koska infrastruktuuri ei toimi ilman pääomia, näin se ikävä kyllä vain on. Mikäli annamme kriittisiksi infrastruktuureiksi lukemamme rakenteiden rapautua, silloin elin- ja hyvinvoinnintaso laskee väistämättä. Tätähän tilannetta pyritään Euroopan laajuisesti torjumaan Kreikassa.
Nuoriin uskon minäkin, en kuitenkaan siten, että he tekisivät valintojaan aivan noin sosiaalisin perustein, ellei yhteiskunnallista ohjausta ole. Median vaikutus nuorten kulutustottumuksiin on kuitenkin enemmänkin mainospohjaista, näin, mikäli uskomme uusimpia nuorisotutkimuksia. Tässä kohdin pyrin tietoisesti sivuuttamaan kepuvastaisuuteni. Minusta Niinpä Niin ei myöskään eikä yleensäkään ole erityisen kepuvastainen, vaan asiallinen. Kapi nyt saattaa aina vähän veistellä, mutta se on hänellä niin verissä, että jonkinlainen hauskanpito suotakoon.
Puoluepolitiikalla on vähän tekemistä asian kanssa. Olet siinä ihan oikeassa. Tämä on paljon syvempi kulttuurinen trendi, jota on lähes mahdoton vastustaa, jos elää sen sisällä. Vastustus tarjoaisi kuiten Kepulle tilaisuuden toteuttaa niitä tavoitteita, joista se aina puhuu. Tässä kohdin sekä Kepu että Vihreät harrastavat muiden pettämisen lisäksi itsepetosta. Minusta se on kuitenkin aika ymmärrettävää ja vaikeasti vältettävissä.
- Kriitikkoneiti
Taitaa tulla takkiin ensivaaleissa. Miten tällaisilla aineksilla keittää äänestäjille kelpaavan sopan:
http://www.porvarihallitus.justfree.com/
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?741390Tumman vihreä mercedes
Mikä se on tuo kylää ympäri ajava vihreä mercedes, takakontti tärisee kuin hullu ja välillä kylän juoppojakin kuskailee,13937Miksi tällainen pelottaa ja aiheuttaa joillakin ärtymystä?
"Sitoudun ystävien ja kollegoiden kanssa puuttumaan seksistisiin vitseihin ja vähättelyyn. Sanon ääneen, kun jokin ei ol79872Käyttäkää kumia kajaanilaisten naisten kanssa
Elkää ottako riskiä ilman kumia kun saattaa käydä niin että sinusta tuleekin isä lapselle ja elättäjä molemmille.90798Tunnusmerkkejä Kaivatulle
Jotain mistä toinen tunnistaa. Täällä vaalea nainen kaipaa miestä jolla vaaleat hiukset ja asuu maalla. Pelataanko kortt51694- 53654
Oletko nainen enää täällä?
En ole tunnistanut kirjoituksiasi hetkeen. Ainoastaan yhdessä neutraalissa ketjussa, missä ei ollut kyse tunteista. Hyv45605Pakkomielle
Tahdon pyytää anteeksi, että olen kaivannut sinua kaikki nämä vuodet ja olet ollut minulle pakkomielle. Nyt on aika pääs46594Jymyuutinen: Suomen talous kasvaa hurjaa vauhtia
https://www.iltalehti.fi/talous/a/11fba8a8-a7fb-44f4-a58b-f129f6d5bdf5 Akavan pääekonomistin mukaan Suomen kokonaistuot134588Hurmasit sitten minut
kauneudellasi nainen ja kun sait minut rakastumaan itseesi muutuit ihan porsaaksi etkä välitä vartalostasi enää yhtään.45547