Voisiko joku kuvailla sitä millaista oli kasvaa keskustalaisessa perheessä? Ja miten elämä sitten meni, kun siitä pääsi eroon?
Keskustalainen lapsuus?
Murhekukkanen
896
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vappu
Kun vanhemmatkin oli.
Kun penskatkin laitetaan keskustajäseniksi samalla.
Olen vissiin vieläkin keskustan jäsen vaikka äänestän vihreitä.
aika lailla samanlaista kuin Suomessa, kun kouluunhan melkein kaikki lapset pannaan ja opetetaan ala-asteella Ruotsin historiaa ja kuninkaita.
Oli tilaa, ruokaa, puhdasta ilmaa, eläimiä, naurua, rakkautta, järvi, -kaikkea oli. Kun lähdin opiskelemaan Helsinkiin, tuntui, että tukehdun. Kyllä oli kiire viikonlopuiksi maalle. Päivätyöni olen tehnyt Helsinkiläisessä lakiasiaintoimistossa ja erään firman lakinaisena, mutta kahden vuoden kuluttua koittaa eläkepäivät ja VAPAUS ihanassa maalaismaisemassa. Tuskin käyn montakaan kertaa Helsingissä, siksi paljon vihaan tätä kivikylää.
juristinaiset ovat aina jo kaksi vuotta ennen eläkeikää oppineet, että helsinkiläinen kirjoitetaan pienellä h:lla. Muuten eivät olisi siellä helsinkiläisessä lakiasiaintoimistossa elämäntyötään tehneet, vaan päätyneet Valintatalon kassalle :) Nice try :)
Isä juopotteli ja eläimet jäi meidän lasten hoidettavaksi. Äiti sai tarpeekseen ja muutti kaupunkiin, ei jaksanut katsoa äijien kännäämistä ja jatkuvaa örveltämistä. Sivistystä oli se, kun naapurin isäntä tuli kännipäissä kehumaan verkkosta saamillaan matikoilla ja hirvien metsästyksestä tai siis salakaadoista.
Naapuri oli kuitenkin kateellisia, koska meillä oli metsää aika paljon ja siitä sitä viina ja taksirahaa riitti.
Nuorena se yksinäisyys oli pahinta, ei kaverin kaveria, tai sitten vanhemmat eivät antaneet käydä muiden lasten perheissä, aina oli joku tie- tai metsästysriita. Itselläni oli vihreitä ajatuksia jo nuorempana, mutta ei niistä uskaltanut puhua, siihen aikaan maalla vihattiin synkästi kaikkea luonnosuojeluun liittyvää.
Tosin tämä oli otos yhdeltä seudultä, varmaan on ollut sellaisiakin, missä on ollut hyväkin asua, tai jopa naapurit on ollut miellyttäviä.
Olen köyhästä sosialistiperheestä lähtöisin oleva varaton vanhus mutta muistan hyvin vielä lapsuuteni synkän varjon ja kokemukset. Isäni oli 165 sm velttoa sekatyömiestä ja äiti isän myymä yhteishyvä, jota me lapset saimme katsella siinä yhden huoneen tilassa monet monet kerrat.
Isäni istui lähes tulkoon aina kyläpahasen baarissa kuuluisana kylän huuliveikkona ja ilonpitäjänä ja söi lasten eväät nälkäisten suiden edessä. Äiti yritti pitää huolta lapsista käymällä hieromassa talollisten väkeä ja sai palkaksi leipää, maito ja joskus lihapahasen mutta nälkä ja kurjat vaatteet olivat silti aina läsnä. Isällä oli tuima tyyli suhtautua äitiin ja lapsiin, hän oli juopotteleva narsisti, joka näytteli ihmisten silmissä upseeria ja herrasmiestä mutta todellisuudessa oli täysi mädäntynyt hapankaali ja haisi myös sille.
Keskustalaisessa kunnassa oli oikein mukava kasvaa aikuiseksi. Maalla oli tilaa, kavereiden kanssa touhuttiin ja ruokaakin oli pöydässä vaikka olimmekin pienviljelijä-perhe.
Ei silloin lapset mitään politiikasta välittäneet vaan kavereista, hiukan koulustakin, leikeistä ja tapahtumista. Ongelmia ja vaaroja oli ympäristössä ja ihmisissä suorastaan vähän ja lapsuus oli suorastaan upeaa aikaa. Kylän vanhat, mukavat ihmiset, kyläkauppa ja -koulu... ihanaa !.
Nythän Keskusta pääpäsmärinä on pilannut maaseudun; kaiken pitää olla suurta ja rikkaita pitää tukea. On ongelmia perheissä ja työpaikkoja ei ole; eihän niitä Kepu kuntiin halunnutkaan... tulee vielä sosialisteja.
Keskusta on itse aiheuttanut maaseudun alasajon ahneudellaan ja maaseutua on enää vaikea pelastaa. Ei kepulien "yhteistyö" enää auta, kun aikansa ovat kunnissa öykkäröineet.