Mitenkä välttäisin köyhyyden - tai ainakin köyhyydestä puhumisen? Pitäisikö olla hiljaa kun puhutaan antaumuksella minimaalisista ruokakuluista ja kahden euron riittämisestä viikoksi kolmelle hengelle ihan kohtuudella. Mässyn, mässyn.
Eihän sitä nyt toki saa rehennellä liioilla rahoilla. Tulevat vielä kateellisiksi.
Kun kenenkään ei pidä ostaa ruokaa ennen kuin on maksettu monikansallisille yhtiöille velat, etteivät liituraidat vaan hetkeksikään kärsimään joutuisi. Onhan se hirveää jos saavutetuista eduista luopumaan joutuisivat. Kamalaa suorastaan luopua sähköstä ja vedestä ja ennen kaikkea puhelimesta ja laajakaistasta. Pitää maksaa ja kiristää vyötä vaikka ei olekaan työtä. Lapset nälkää näkee, mutta menkööt mäkeen, laskemaan. Makaroonia riittää ja sähköyhtiö kiittää.
Eihän sitä nyt toki saa rehennellä liioilla rahoilla. Tulevat vielä kateellisiksi.
Kun kenenkään ei pidä ostaa ruokaa ennen kuin on maksettu monikansallisille yhtiöille velat, etteivät liituraidat vaan hetkeksikään kärsimään joutuisi. Onhan se hirveää jos saavutetuista eduista luopumaan joutuisivat. Kamalaa suorastaan luopua sähköstä ja vedestä ja ennen kaikkea puhelimesta ja laajakaistasta. Pitää maksaa ja kiristää vyötä vaikka ei olekaan työtä. Lapset nälkää näkee, mutta menkööt mäkeen, laskemaan. Makaroonia riittää ja sähköyhtiö kiittää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei puhu raha-asioistaan. Oli sitä rahaa paljon tai vähän.
joskus kauan sitten, jo 70 - luvulla opin, etteivät työmiehet koskaan paljastaneet tulojaan tai näyttäneet tilipussejaan kenellekkään. Kaikki kulkivat pystypäin. Asia oli niin ja on vielä tänäänkin keski-ikäisillä, että paksuin lompakko on suurin arvostus. Äly tai sosiaalinen lahjakkuus ei merkitse mitään. Ihminen ei ole mitään eevan tai aatamin puvussa. Se mitä on taskussa merkitsee kaikkea. Tänäkin päivänä työmies on tarkin tuloistaan, ei akateeminen. Kuka näin sanoo? Kansa. Se on opetettu kunnioittamaan lompakkoa, joka elättää. Nuori polvi taitaa tehdä tähän pesäeron, ajatukset ja tavoitteet ovat muuttuneet.