Lueskelin ekaa kertaa palstaa, ja olen kyllä samaa mieltä monessa esille tulleen asian kanssa.
Köyhyys on valinta.
Itse elin nuoruuteni yksinhuoltajaäitin kasvattamana helsingin kantakaupungissa.
Tiukka oli, mutta ei köyhää, äiti työskenteli kyykälänhoitajana.
Itse tienattiin rahaa jos mistä, oli "pyöräkorjaamo" eli huollettiin tuttavien ja naapureiden fillareita, tehtiin keväthuoltoja, sysskunnostuksia jne.
Sitten oli "tupakkatehdas", käärittiin valmiita sätkiä ja myytiin 200 kpl punteissa, hyvin kävi kauppa ja pikku voitto otettiin välistä.
Vappuna kun muut dokas oltiin espalla keräämässä pulloja, siitä saikin jo ihan kivasti tienestiä kuunneltiin nauruja muilta, toki paljon kehujakin.
Yläste kun loppui, menin tehtaaseen töihin ja siellä painoin 2 vuorossa 16 vuotiaana.
Sitten menin armeijaan, jonka jälkeen olin rakennustöissä, heitin muutaman ulkomaankeikankin. Jonkun ajan kuluttua päätin hakea insinöörikoulutukseen ja koulun ohella heitin keikkoja kuorma-autokuskina maanajossa.
3 vuoden lopussa sain mahdollisuuden ostaa oman auton ja aloin pankkilainan turvin yrittäjäksi äitini ollessa takaajana.
4 vuotta ajoin täyspäiväisesti autoani ja opiskelin iltaisin ja valmistuin.
Sain paikan tuotantopäällikkönä metallialan firmassa ja möin auton ja osakkeet, voittoakin sain.
4 vuotta toimin tuotantopäällikkönä ja ylenin yrityksen myyntipäälliköksi ja siinä olen nyt ollut 3 vuotta.
Tänä aikana liikevaihto on 6-kertaisunut yrityksessä.
Olen siis täysin sitä mieltä, että suomessa kaikilla on mahdollisuus, ei kyse ole siitä mistä suvusta on, paljonko rahaa on...
Omalla työllä ja päättäväisyydellä hommat sujuu. Opintolainoja ja talolainoja sitä on itsekin makseltu.
Olen työssäni nähnyt monia ihmisiä, olen vastannut yrityksen henkilöstöstä ja katsellut sitä näin myöhemmin sivusta ja on täysin 100% juttu, että joka haluaa pärjätä se pärjää.
En siis halua moittia ketään, minä tunnen ihmisiä joilla ei ole töitä ja jotka eivät edes halua töitä, mutta se on täysin tietoinen valinta, he ovat valinnet sen tavan. Ja se on ok, mutta sillon ei myöskään pidä valittaa miten surkeaa on.
Ja tiedän tiedän, myös sairastua voi, ja sillon voi olla tilanne pikkaisen eri, mutta itsekin elin 2 vuotta opiskellessa makaronilla ja tonnikalalla, ja kun alkoi tuntua että ei opintotuki riitä niin lähdin ajamaan sitä autoa.
Nykyään minulla on 3 lasta, vanhin on 16 (niin opiskelun aikana vaimonikin synnytti lapsen, eli opi pakko muutenkin tehdä sivuhommia) nuorin on 3. Vanhin poika tienaa moponosat ja bensat jakamalla ilmaislehtiä, vaihtamalla renkaita, leikkaamalla nurmikoita...
10 vuotias poikani on ostanut itselleen tietokoneen pullonkeräyksellä ja synttärirahoilla.
En ostele kakaroilleni krääsää, vaikka "kaikki muutkin saa uusia puhelimia" jne.
Perusasioista huolehdin, 2 vuoden välein ostan sen peruskännykän 40€, vanhin poika tosin laittoi omaa rahaa lisää ja osti musiikkipuhelimen.
Harrastukset maksan tietenkin, matkat, fillarit, skootterista maksoin puolet...
Kyllä se on vaan siitä kiinni mitä itse haluaa, mitä on valmis tekemään ja ajatteleeko "ei kannata" mentaliteetilla kun töitä miettii.
Jos minulla on smaan aikaan 2 työhön hakijaa, toinen on ollut kotona ja toinen puhelinmyyjänä, niin palkkaan ihan 100-varmasti sen, joka on ollut puhelinmyyjänä, jos muuten on sama kokemus/koulutus.
Hän osoittaa että on halukas tekemään töitä ja haluaa pärjätä.
Vaikka joutuukin tekemään oaskaduunia, on se usein jalka oven välissä kun hakee toiseen duuniin.
Kukaan ei halua palkata sitä "ei kannata"-tyyppiä.
Aina saa kuulla näitä "en mä nyt tällä koulutuksella lähe minnekään puehlinmyyjäks tai siivoojak" mutta nämä henkilöt sitten perään vinkuvat kun ei ole töitä ja on köyhää.
Köyhyys on valinta.
Itse elin nuoruuteni yksinhuoltajaäitin kasvattamana helsingin kantakaupungissa.
Tiukka oli, mutta ei köyhää, äiti työskenteli kyykälänhoitajana.
Itse tienattiin rahaa jos mistä, oli "pyöräkorjaamo" eli huollettiin tuttavien ja naapureiden fillareita, tehtiin keväthuoltoja, sysskunnostuksia jne.
Sitten oli "tupakkatehdas", käärittiin valmiita sätkiä ja myytiin 200 kpl punteissa, hyvin kävi kauppa ja pikku voitto otettiin välistä.
Vappuna kun muut dokas oltiin espalla keräämässä pulloja, siitä saikin jo ihan kivasti tienestiä kuunneltiin nauruja muilta, toki paljon kehujakin.
Yläste kun loppui, menin tehtaaseen töihin ja siellä painoin 2 vuorossa 16 vuotiaana.
Sitten menin armeijaan, jonka jälkeen olin rakennustöissä, heitin muutaman ulkomaankeikankin. Jonkun ajan kuluttua päätin hakea insinöörikoulutukseen ja koulun ohella heitin keikkoja kuorma-autokuskina maanajossa.
3 vuoden lopussa sain mahdollisuuden ostaa oman auton ja aloin pankkilainan turvin yrittäjäksi äitini ollessa takaajana.
4 vuotta ajoin täyspäiväisesti autoani ja opiskelin iltaisin ja valmistuin.
Sain paikan tuotantopäällikkönä metallialan firmassa ja möin auton ja osakkeet, voittoakin sain.
4 vuotta toimin tuotantopäällikkönä ja ylenin yrityksen myyntipäälliköksi ja siinä olen nyt ollut 3 vuotta.
Tänä aikana liikevaihto on 6-kertaisunut yrityksessä.
Olen siis täysin sitä mieltä, että suomessa kaikilla on mahdollisuus, ei kyse ole siitä mistä suvusta on, paljonko rahaa on...
Omalla työllä ja päättäväisyydellä hommat sujuu. Opintolainoja ja talolainoja sitä on itsekin makseltu.
Olen työssäni nähnyt monia ihmisiä, olen vastannut yrityksen henkilöstöstä ja katsellut sitä näin myöhemmin sivusta ja on täysin 100% juttu, että joka haluaa pärjätä se pärjää.
En siis halua moittia ketään, minä tunnen ihmisiä joilla ei ole töitä ja jotka eivät edes halua töitä, mutta se on täysin tietoinen valinta, he ovat valinnet sen tavan. Ja se on ok, mutta sillon ei myöskään pidä valittaa miten surkeaa on.
Ja tiedän tiedän, myös sairastua voi, ja sillon voi olla tilanne pikkaisen eri, mutta itsekin elin 2 vuotta opiskellessa makaronilla ja tonnikalalla, ja kun alkoi tuntua että ei opintotuki riitä niin lähdin ajamaan sitä autoa.
Nykyään minulla on 3 lasta, vanhin on 16 (niin opiskelun aikana vaimonikin synnytti lapsen, eli opi pakko muutenkin tehdä sivuhommia) nuorin on 3. Vanhin poika tienaa moponosat ja bensat jakamalla ilmaislehtiä, vaihtamalla renkaita, leikkaamalla nurmikoita...
10 vuotias poikani on ostanut itselleen tietokoneen pullonkeräyksellä ja synttärirahoilla.
En ostele kakaroilleni krääsää, vaikka "kaikki muutkin saa uusia puhelimia" jne.
Perusasioista huolehdin, 2 vuoden välein ostan sen peruskännykän 40€, vanhin poika tosin laittoi omaa rahaa lisää ja osti musiikkipuhelimen.
Harrastukset maksan tietenkin, matkat, fillarit, skootterista maksoin puolet...
Kyllä se on vaan siitä kiinni mitä itse haluaa, mitä on valmis tekemään ja ajatteleeko "ei kannata" mentaliteetilla kun töitä miettii.
Jos minulla on smaan aikaan 2 työhön hakijaa, toinen on ollut kotona ja toinen puhelinmyyjänä, niin palkkaan ihan 100-varmasti sen, joka on ollut puhelinmyyjänä, jos muuten on sama kokemus/koulutus.
Hän osoittaa että on halukas tekemään töitä ja haluaa pärjätä.
Vaikka joutuukin tekemään oaskaduunia, on se usein jalka oven välissä kun hakee toiseen duuniin.
Kukaan ei halua palkata sitä "ei kannata"-tyyppiä.
Aina saa kuulla näitä "en mä nyt tällä koulutuksella lähe minnekään puehlinmyyjäks tai siivoojak" mutta nämä henkilöt sitten perään vinkuvat kun ei ole töitä ja on köyhää.
Vastaukset 71
Vanhimmat
ja toivottavasti kaikille "köyhyydestä valittajille" opettava kertomus. Työ ei lopu suomessakaan ja aina löytyy jotain työtä. Vaikka sitä puhelinmyyntiä jos ei muuta.
Provisiopalkkaisella puhelinmyynnillä pääsee kiltti ihminen äkkiä köyhyyteen, jos ei siellä entuudestaan ole. Se ei ole rehellisen ihmisen työpaikka.
Tyypillistä.
Mutta sen työpaikan avulla voi saada toisen, paremman työn.
Mutta kuten tuossa kirjoitin, elämä on valintoja.
Eipä löydy pääkaupunkiseudulla enää kotimaisia siivoojiakaan, ei kelpaa, eikä bussikuskeja???
jos junalippu kainuusta maksaa lähes 70 euroa yhteen suuntaan, palkka on 7 euroa tunti ja haluaa kerran viikossa katsoa perhettään, niin siinä saa tehdä aika monta kymmentä tuntia töitä ennen kuin kotiin pääsee. Pk-seutu ja pk-seutu, pohjoisessa on pulaa vain puhelinmyyjistä, eikä se homma sovellu, ellei ole muita tuloja tai sydämetön huijari. Lehtiä ostavat enimmäkseen höperöt mummot.
niin ja lääkäreistä on kanssa pulaa, mutta koulutuspaikkoja on kovin vähän. Itse kyllä myönnän, ettei pää riittäisi siihen hommaan.
Oletko monesti hakenut kouluun, lääkärin homma voi olla ihan mielenkiintoinen.
sairaanhoitajiakin tarvitaan kaikkialla, kainuussakin, oletko sjatellut sitä? Nykyäänhän voi ymmärtääkseni opiskella ihan ammattiin päivärahallakin?
Onhan noita kouluja, mutta jos "ei kannata" niin mikäs siinä.
Kuten sanoin, elämä on valintoja.
Valmistun uuteen ammattiin ihan pian - jälleen kerran. Mutta ei oikein hyvältä näytä, alalla piti olla pulaa tekijöistä, mutta kun tuo upm lakkautettiin..selviytymistarinat ovat raskaita lukea sillon kun rivien välissä syytetään vain ettei ole mitään tehnyt. Olen aloittanut työurani 11-vuotiaana lapsenhoidolla, ollut mansikkamaalla yms..tein parhaillaan kahta siivoustyötäkin mansikkamaalla olon lisäksi ja koko lukio ajan siivosin yhtä kerrostaloa.
Hoitoalaa en ole koskaan ajatellut, enkä ajattele, kuten sanoin, pää ei kestä. Siis en tarkoita älliä, vaan sitä puolta, että kaupan tiskilläkin jo raaka maksa oksettaa. Matematiikka ei tuota mitään vaikeuksia.
Minusta tuntuu, että nimenomaan olen yrittänyt liikaa. Tiedän muutamia, jotka vain ovat jääneet odottamaan työkkäriltä osoituksia, saaneet sitten jonkun osa-aikalisän tai vuorotteluvapaan sijaisuuden ja ovat sillä tiellä. Aktiivisuus ja ahkeruus ei ole enää päivän sana, nyt pitää osata nuoleskella ja olla hyvä tyyppi.
Niin ja siihen miksen lähde täätlä pois. Aina kun ehdotan sitä puolisolle, siitä tulee ilmiriita, ehdotinpa että lähden yksin tai lähdetään yhdessä. Tämä ei ole kotiseutuani, vaan puolison kotiseutua.
..mansikkamaalle pääsisin ja varmaan menenkin. Siitä huolimatta, että lääkäri on kieltänyt selkävaivojen takia. Raha on kuitenkin tarpeen.
Nyt kaikki säälii varmaan?
Laita se selkä kuntoon, laihduta ja lopeta se ulina.
SAAMATON LOINEN
Painan 49 kiloa, en takuulla laihduta. Ja lopeta itse. Kiitos, maailmassa on ainakin yksi minua typerämpi, sain itsetunnon kohotusta tuosta roimasti. Minä en sinua sano lihavaksi, koska idiootit tekevät tuollaisia johtopäätöksiä. No sinä olet henkinen pikkulapsi, jota elämä vielä opettaa.
Jos tuollainen kusipää on töissä, ei ole mitään syytä miksen minäkin voisi olla. Kiitos!
Miks et ole, minä olen???
MENE SAATANA TÖIHIN!!!
Just tollaset lusmut on aina ekana työteveydessä, ja kuinka ollakaan se on aina se selkä joka on NIIN paska.
Keksisitte edes uuden syyn, vaikka että päässä surisee ja on nuppi pimee, puhuisitte ainakin totta.
SItten se filmaamisen määrä, kun se selkä on NIIN kipee, ei pysty oikein edes liikkua, NO EI VARMAAN PYSTY ku kattoo sitä läskiä persettä, korkeintaa pizeriaan ja karkkikiskalle.
Töihin siitä tai eläkkeelle, työttömät nyt vaan on niin pohjasakkaa, luskuja paskoja "ei kannata" "liitolta saa paremmin" "minähän en puhelinmyyntiin mene"....
SELITTÄJÄT SELITTÄÄ SAATANA.
Jos on sairas, henkisesti tai fyysisesti jottei töihin kykene on mentävä ruinaamaan sairaseläke tai sitten uudelleenkoulutukseen.
Sinäkin saatana tyypillinen valittäjä, "kohta mä valmistun, mut ei tässä mitään töitä ole..." saatan kun et ole vielä es valmistunut ja nyt jo manaat kun ei ole töitä, asenne kunnossa. Olet kuin se kummelin valmentaja joka ekalla erätauolla tuumes että "me on pojat hävitty tää peli".
Jo nimimerkki kertoo että asennevamma on kympillä, eläkkeelle vaan, ei susta enää ole.
Siis ihan oikeesti, viittiiks joku työantaja katsoo tuollaista? Enpä oikein usko. Oletko kännissä?
Oletko pilvessä kun ei työ maistu?
No kohta systeemi menee uuskis ja sitten katotaan taas.
Sitten alkaa jo "kannattaa" mennä töihin.
Vauva suuttui. Kuule kultsi, minä en saa yhtään mitään rahaa mistään, jos en tee töitä, joten työnnä ne systeemisi sinne missä aurinko ei paista. miksi muuten itse et ole töissä?
Selkä on paikka, joka kipeytyy iän myötä, se tulee miltei jokaiselle vastaan, joka istuu paljon - sullakin kannattaa lapsukainen nousta siitä tietokoneelta vaikka ja mennä lenkille. Minä kävin jo tänään - kahdesti.
Minähän olen töissä.
Mutta onneksi sinulla on aikaa käydä lenkillä, 2 kertaa päivässä, mutta töihinhän ei jaksa mennä, ei ku siis ei voi kun on niin sairas. Miten itse jaksat istua kotona tietokoneella päivystämässä tätä sivustoa, eikö selkä kipeydy, jos kävisit vielä iltalenkillä?
Alkaahan tuollaiset loiset suututtaa pikkuhiljaa.
Ja jos et saa mistään mitään, niin mitä uliset täällä kurjuudesta ja köyhyydestä?
Vai töissä, tiedätkö mistä erottaa fiksun työssäkäyvän ja vähemmän fiksun? Fiksuilla on parempaakin tekemistä kuin päteä nettipalstoilla. Luuletko, että kirjoittelemalla tänne haukkumaviestejäsi saat mitään aikaan? Muutamia kymmeniä lukukertoja, joista moni tulee samoilta ihmisiltä.
Kaikki muu työ on rehellistä paitsi puhelinmyynti. Voisin kuvitella sinua tyypiksi, joka myy kuurosokealle mummolle tietosanakirjasarjan.
Kuten kirjoitin, eiköhän tässä töitä löydy. Tuollainen aasi jos pääsee töihin, kuka tahansa pääsee. Eihän sitä tarvitse osata kuin kehua itseään ja haukkua muut, et sinäkään mitään muuta osaa.
En istu. Tuokin yksi osoitus tyhmyydestäsi, jos et ole läppäreitä nähnyt.
Just noin se menee. Erittäin hyvin sanottu: "pitää osata nuoleskella ja olla hyvä tyyppi. Aktiivisuus ja ahkeruus ei vain riitä. Tuurikin merkitsee." Se on just niin ketkä menestyvät: ovat sattuneet olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Niin moni huippu urheiljia tai laulaja sanoo, että valmentaja/laulunopettaja vain tiesi, että minussa on jotain. Toki heilläkin varmasti kova koulu takana ja paineet huipulla olon aikana. Sama pätee työelämässä uskoisin.
-elän siinä toivossa onneksi vielä, vaikka olen kovan koulun käynyt työelämässä, työttömänä ja opiskelijana. Ehkä se yrittäminen vielä palkitaan...
Järjestelen asioita niin, mikä on rahallisesti kannattavaa. Suomessa vaan ansiosidonnainen on parempi monessakin tilanteessa. Ikävä asia, enkä usko siihen tulevan ainakan hetkeen muutosta.
yhtä hyvin parjaamistarina, sen verran paljon siinä oiotaan mutkia suoriksi.
Alkuperäinen on joku puhelinmyyjä, tai oikeastaan hän palkkaa nimenomaan niitä puhelinmyyjiä. Tuossahan puhelinmyynnissä ei ole kyse rahasta ainakaan minun kohdallani, rahallisesti kannattaisi. Se homma on vain sellaista, että se on kotirauhan häirintää. Alkuperäisestä poiketen, aika moni työnantaja ei nimenomaan arvosta puhelinmyyntiä minään kokemuksena. Osa ei arvosta juuri mitään hanttihommia, ne menevät ihan samaan kastiin työttömyyden kanssa, eli ö-mappiin. Puhelinmyyjänä pärjää parhaiten ne, jotka saavat myytyä sokealle lehtiä, eli aika häikäilemättömät, sydämettömät tyypit.
Eli siis viestiketjun aloittajalle... kirjoituksesi osui naulan kantaan. Olen itsekin aina ollut sitä mieltä, että elämä on täynnä valintoja ja ihminen itse tekee elämästään sellaisen kun haluaa. Sellaisella "heitetään hanskat naulaan" asenteella on turhaa edes kuvitella saavuttavansa mitään.
Olen itse tavallinen duunari ja tyytyväinen elämääni. Olen aina saanut laksuni maksettua (itse!). Harrastan lumilautailua, omistan moottoripyörän ja matkustelen pari kertaa vuodessa Atlantin takana.
Kaikki tämä sillä "duunarin liksalla", joka ei tosiaankaan päätä huimaa.
En juo tai juokse jatkuvasti radalla, en myöskään pelaa rahojani ja pidän talouteni niinsanotusti hanskassa.
Kun näille "siis mulla menee aina kaikki päin helvettiä"-tyypeille asiallisesti huomauttaa, että joskos et kantaisi kaikkia rahoja siihen paikallisbaariin tai hedelmäpeliin ja lakkaisit odottamasta, että sinut haetaan kotoa töihin, niin johan saa hirvittävät vihat päälleen. On kapitalisti sika ja köyhien vihaaja.
Vaikki itseasiassa on vaan realisti...
Se on jotenkin tabu. Oman elämänsä luuserille ei saisi huomauttaa, että ehkä joskus kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä ihan omia tekemisiään, eikä aina syyttää kaikkia muita, kun menee niin päin helvettiä. Sitäpaitsi, luulevatko ne valittajat olevansa ainoita, joilla on elämässä vastoinkäymisiä?
Yllätys yllätys, niitä on ihan jokaisella. Kaikki eivät vaan jää niihin makaamaan ja istu baarissa räkä poskella jauhamassa kymmenen vuotta sitten tapahtunutta avioeroa. Ku mulla on niin vaikeeta...
Ihanaa Selviytyjä, että sinun kaltaisia selkärangan omaavia ihmisiä on vielä olemassa!! :oD))
Minusta ongelma on nykyaikana koventuneet asenteet. Minun on käsketty lopettaa tupakanpoltto - en ole ikinä polttanut. Käsketty lopettaa baareiss notkuminen - harrastin sitä nuorena opiskelijana tyyliin kerran kahdessa kuussa ja silloinkin tanssimisen takia, en juomisen, otin ehkä drinkin tai kaksi. Nykyisin vain silloin kun olen (pätkä)töissä työporukan mukana kaksi kertaa vuodessa keskimäärin. On käsketty lopettaa noiden pelin pelaaminen, en ole pelannut koskaan ensimmäistäkään kertaa. Vastoinkäymisiä on melkein kaikilla, joillakin ei ollenkaan ja joillekin niitä kasaantuu. Joskus yllättäviä asioita tulee yhtäkkiä eteen. Itselleni työttömyys ja äidin kuolema samaan aikaan, kun parivuotias lapseni todettiin lievästi vammaiseksi oli henkisesti raskas paikka. Silloin en jaksanut hakea töitä, voimat menivät arjesta selviytymiseen.
Sen jälkeen olen yllä kyllä yrittänyt kovasti, kouluttautua uudelleen yms.mutta asenteet on kovia. Koko ajan saa vain syytöksiä niskaan, niitä ei jaksa loputtomasti. Näitä palstojakaan ei pitäisi lukea, sillä näistä tulee vain paha mieli. Keskusteluista te mielestänne paremmat ihmiset löydätte vain sen ruikutksen, ette sitä keskustelua. On parempi vähän purkautua tuntemattomana nettiin kuin rasittaa ystäviä tai perhettä, ystävien kanssa puhutaan iloisempia asioita.
Kun vertaa entisaikoihin, kun kaverini jäi työttömäksi, en sanonut että mene töihin tana tai että katso paikkoja lehdestä (nettiä ei silloin ollut), vaan autoin miettimään yhdessä ihan konkreettisia paikkoja, missä hän olisi hyvä. Emme miettineet, että mene mihin tahansa mitä satut saamaan, vaan mietimme kaverin omasta näkökulmasta. Kaverini sai paikan, jossa oli 15 vuotta. Sitten vaihtoi alaa hiukan kevyempään, kun ikää tuli. Työkaveriani, jolla ei ollut koulutusta, rohkaisin, siis ROHKAISIN, EN KÄSKENYT TAI HUUTANUT, menemään opiskelemaan iltalinjalle. Tämä auttamishalu on kadonnut täysin ja muuttunu huutamiseksi ja haukkumiseksi.
kun huomasin että sinä ja alkuperäinen olette yksi ja sama kirjoittaja hahahahaha. Yritä seuraavalla kerralla edes vähän muuttaa kirjoitustyyliäsi jos haluat että huijaus menee läpi ja kirjoituksissasi on yksi naurunaihe vähemmän!
Luulen, että tämä mainitsemasi kadonnut auttamishalu, joka on muuttunut haukkumiseksi, johtuu osittain myös siitä, että ihmiset ovat muuttuneet. Nykyään myös yrittämishalu on hukassa.
Ei ketään aikuista ihmistä voi pitää loputtomasti pystyssä, jos hän ei itse halua seistä.
Kaikkeen on nykyään joku hieno diagnoosi. Jos juot, olet alkoholisti. Jos pelaat, olet peliriippuvainen. Jos vituttaa, olet maanis-depressiivinen. Jos riehut, olet ADHD. Vain muutamia mainitakseni.
Ihmiset piiloutuvat näiden diagnoosien taakse ja luulevat, että voivat käyttäytyä sen verukkeella miten vaan ja tehdä mitä vaan. "Kato ku mulla on tää sairaus".
Olen itse yrittänyt jeesata vuosien varrella tuttuja ja kavereita erinäisenkin kerran ja samoja tyyppejä useasti. Mutta jos ihminen toistuvasti ihan itse sotkee asiansa, niin jossain menee raja siinä auttamisessakin.
Niinpä, minulla ei omasta mielestäni ole mitään noita ominaisuuksia, mutta silti syytetään tuollaiseksi, jokin vika pitää olla kun en löydä työtä. Jos löytäisin sen vian poistaisin sen. Erittäin repaleista työhistoriaa ei kyllä voi mitenkään poistaa, olen ajatellut jos heittäytyiskin juopoksi: "olin rappiolla 10 vuotta enkä tehnyt mitään". Tosin tällä paikkakunnalla jäisin siitä kiinni, minut tuntee liian moni.
Niinhän tuo näkyy olevan. Duunarin liksa on useimmiten kyllä parempi kuin mitkään korvaukset. Sitä mielellään ajattelee että tuilla elää ja työttömänä saa saman. Sitten kun nämä tyypit jäävät itse työttömiksi, ovat sormi suussa ihmettelemässä että missäs ne tuet ovat, kun olen keskustelupalstoilta lukenut että niitä saa jos on työtön.
Ikinä en ole saanut töissä vähemmän kuin työttömänä, en edes silloin kun tein tukityötä 85 % työajalla. Aina on ollut palkka parempi.
Minut on haettu kotoa töihin. Teille vähemmän osaaville tämä on vieras käsite. Olen hakenut töitä itsekin, mutta tosiaan, se ettei ketään haettaisi kotoa töihin, no jotkut teistä eivät ole sen arvoisia.
..että tuolla yksi köyhyysnyyhkytarina on kirjoitettu samalla tyylillä. Nämä ovat näitä nettihuomionhakijoita. Siinä olisi jollekin yliopistohemmolle tutkimista. Mikä saa ihmiset kirjoittamaan nettiin sellaisia tarinoita, joille yritetään saada mahdollisimman paljon lukijoita? joskus tarinat on nyyhkyjä, joskus provoja täysin toiseen suuntaan, mutta näitä yhdistää aina yksi asia: kirjoittaja on usein erilaisilla tarinoilla sama. Itsekin kirjoittelen eri nimimerkeillä ja muuttelen tarinaani hiukan todesta, ihan siksi, että en halua tulla tunnistetuksi. Esimerkiksi lapseni iät tai oma ikäni heittävät muutamalla vuodella, tai kerron tilanteesta mikä tulee olemaan esim. kahden kuukauden kuluttua. Tarinan ydin on kuitenkin aina sama.
Toimin aikoinaan modena yhdellä vapaaehtoisten palstalla. Siellä samasta ip-osoitteesta tuli erilaisia nyyhkytarinoita ja kun joku alkoi epäillä tarinaa, tuli tauko ja jonkun ajan päästä tuli samasta ip:stä täysin uusi uudenlainen nyyhkytarina. Sääliä piisasi pitkät rimpsut ja sitten joku taas huomasi ristiriitoja. Parhaimmillaan sääliä tuli samasta ip:stä eri nimimerkillä. Itse kirjoittelen muunneltuja tarinoita täysin tietoisena siitä, että ylläpito näkee tarinani. Tosin toisinaan kaverini käy täällä, kun itselllään ei ole liittymää, mutta ei hän tietääkseni paljoa kirjoittele näille palstoille. Meillä samaa konetta käyttää kyllä useampi henkilö omassakin perheessä.
eivät näe IP-osoitteita, eivät ole aiemminkaan nähneet. Milloin toimit moderaattorina, millä palstalla ja millä nimimerkillä?
Kyllä näkee. En sano palstaa, mutta olen toiminut phpp-pohjaisella palstalla sekä modena että rakentanut kavereille yhden harrastepalstan kokonaan, siinä avustavana ylläpitäjänä alkuvaiheen ajan. Sitä ennen toisella pohjalla, siinä en muista mihin pohjaan palsta perustui. Ylläpito puhuu sontaa, jos tuollaista väittää. ip-osoitteet tulevat näkyviin ylläpidolle. Ylläpito voi päättää, näkevätkö modet ne, oletuksena on, että modestatuksella sen näkee. Voi olla, että suomi24:llä ei valvojat näe, mutta kyllä ylläpito ne halutessaan näkee. Lopetin nuo ylläpito hommat pari vuotta sitten, kun pääsin kurssille.
Suomi24 palstalta on tehty jokunen rikosilmoitus kunnianloukkauksesta ja ainakin yksi on johtanut korvauksiin.
S24 keskusteluissa IP-osoitteita näkee. Ylläpito ne tietenkin näkee ja viranomaiset voivat selvittää eteenpäin. Jos sääntöihin pannaan maininta, niin eihän siinä mitään väärää ole jos moderaattorit IP:n näkee, IP:n saa vaikka julkaista viesteihin liitettynä, mutta tosiaan asia pitää mainita säännöissä varsinkin jos IP-osoitteet näytetään vapaaehtoisille moderaattoreille.
Muista palveluista en sano mitään, ne toimii miten toimii.
Modena olet syyllistynyt tietosuojarikokseen.
Vaikka ip-osoite olisi saatavlilla, sitä ei saa selvittää ilman käräjäoikeuden lupaa.
Olen tehnyt kirjoituksestasi ilmoituksen, ja jatkosta päättää joku muu kuin minä.
höpö höpö. En ole selvittänyt kenenkään ip-osoitetta, vaan nähnyt että viestit tulevat samasta osoitteesta, se siitä. Voit saman tien alkaa käydä läpi kaikki keskustelupalstat, joissa modet näkevät ip-osoitteet. Ei henkilöitä tai palveluntarjoajia. Siitä, että jotain näkee, ei joudu mihinkään, haukotus sulle. Meitä modeja oli siinä vuosien aikana n. 30 ja kun otetaan kaikki tuhannet palstat, joissa modet näkee sarjan numeroita, niin johan siinä on selvittämistä, heh. Olet aika hauska tyyppi kaikissa hyvissä yrityksissäsi, mutta vähän sellainen ressukka kuitenkin.
..oletko itse kirjoittanut jotain sellaista, mikä ei kestä päivänvaloa, kun tunnut vähän säikähtävän?
Siihen, kenelle mikäkin ip-osoite kuuluu, ei harrastepalstoilla tietenkään pääse käsiksi, et kai ole tosiaan niin yksinkertainen että luulet noin tapahtuvan??????
Miten niin olisi syyllistynyt rikokseen. Annahan lainsäädäntöä johon viittaat.
IP-osoite on julkista tietoa ja jos sen nyt jotenkin pystyy yhditämään henkilötietoihin niin ei siinä vielä mitään rikosta ole, laillisuus riippuu aivan muista seikoista.
Mitä tarkoitat IP-osoitteen selvittämisellä? Itse IP-osoitteen selvittämistä vai henkilötietojen selvittämistä.
http://hikipedia.info/wiki/Pedofiili
on hienoja nimikkeitä varmaan sullekin sopivia.
kysyn, jos käyttäjä ei ole samaa perhettä paljonko laskutat?
Mulla tuttava jonka toisinaan annan käytää konettani. Hän on vahvassa uskossa, tämä ei maksa minulle oikeastaan mitään, Hänen osaltaan. Siis koska yhteys ja kone on jo, vaikka Hän ei niitä käyttäisi.
En vain haluaisi hänen olevan kotonani kun en itse ole ja silloinkin kun minulla oli TV en katsonut sitä vieraiden ollessa nyt Hän haluaisi tulla kylään koneelleni...
Olen ollut tietoinen tuosta koneen numerosta ja oikeusvastuusta siltä kirjoitetusta teksteistä. En vain haluaisi sitä käytää, koska tämä tuttava on sen verran itsekäs että siitä tulisi myrsky.
Näitä pitkiä esseeitä samalla kirjoitustyylillä on vähän siellä sun täällä. Noissa on aina sitten ollut joku asiavirhe kuitenkin. Tonnikala on kallista, en ymmärrä miksi siitä on tehty mukahalpaa opiskelijaruokaa. Kun katsoo itse aineen syötävän osan kilohintaa, on ihan sama ostaa kunnon lohta tarjouksesta, citymarketissa on joskus pakattu 6,99/kg. Sen kun laittaa samanlaisiin osiin mitä tonnikalapurkista saa itse kalaa, tulee enemmän syötävää samalla hinnalla.
Kun minä opiskelin, niin ei ollut vielä tuota halpaa norjan kalaa, oli markat ja lohi oli lohta, pulla oli pullaa.
Nykyaikana tilanne voi olla toinen. En kyllä osta vieläkään tuota norjan värjättyä paskaa, ostan mielummin silakoita ja muikkuja.
Maailma muuttuu eskoseni.
Enpä tiedä voiko sitä sanoa asioiden sotkemiseksi, jos vaan on sattunut sellaisiin työpaikkoihin, mitkä lopettavat toimintansa, useaan kertaan peräkkäin. Tästä tulee repaleinen työhistoria ja ihmettelyä miksi tuo on aina saanut potkut, kun eihän työnantaja tiedä että firma on lopettanut tai konkannut; minusta on outoa kirjoittaa sitäkään ansioluetteloon moneen kertaan.
Minä en ole koskaan saanut apua keltään, mutta naljailua ja haukkumista kyllä siitäkin edestä. Vaikka olen lähes raitis - no otan ylppäreissä shampanjan yms, mutta en ns. röpöttele, en tupakoi, en ole ylipainoinen, liikun...en minä apua tarvitse, mutta nuo haukkumiset voisi jättää vähemmälle. Sanokaapa yksikin, joka on vittuilulla ja alistamisella saanut töitä/elämänsä kuntoon? Minä en tiedä ketään.
Ihan hyvin voit kirjoittaa ansioluetteloon konkasta
Työnantaja se ja se ajalla xxx-xxx Työsuhde päättyi yritystoiminnan loppumiseen/konkurssiin....
Älä elvistele.
Minä olen opiskellut kunnon ammatin ihan hyvillä arvosanoilla ja jäin suoraan koulusta työttömäksi. Olen kolkutellut aika hiton monia ovia. Enkä ole nirsoillut duunin suhteen, vaan ihan laidasta laitaan alipalkatusta hyvään palkkaan. Ei vain ole töitä, niin ei ole.
Jakeluun hain myös. Nauroivat suoraan pois. Harjoitetaan kuulemma positiivista syrjintää ja otetaan maahanmuuttajia siihen. Puhelinmyyntiin en soveltunut lainkaan. Siinä piti olla vähän munaa, että sai tulosta. En edes pärjännyt harjoittelua. Pääsin sijaiseksi ja kehottivat lisäkouluttautumaan opettajaksi. Pyh.
Että älä sinä kehuskele siinä. Sinullakin äiti takasi. Olisit kokeillut ilman äitiä.
Minä kävin kerran (monta muutakin kertaa, mutta tämä jäi mieleen) haastattelussa siivojaan paikkaan. Kun lähdin pois, kuulin, kun kaksi haastattelijaa oven takana naureskelivat että onpa epätoivoinen kun tuolla koulutuksella siivoojaksi pitää tulla hakemaan. Luulen, että puhuivat tahallaan niin kovaan ääneen että kuulisin tuon.
Köyhyys lähtee siitä miten sinut on opetettu lapsena käyttämään rahaa.!
Miksi tänne pitää tulla valittamaan siitä, että muut valittavat? Menee älyttömäksi.
Olkaa Te Selviytyjät iloisia siitä, että maailmassa on myös luusereita, sillä he saavat teidät näyttämään niin paljon paremmilta.
Köyhyys ei ole aina valinta, mutta omassa ylemmyydentunnossanne te tuskin sitä huomaatte.
Jonkun pitää aina olla köyhä, että joku muu voisi olla rikas. Luin toisaalta, että aina on oltava porukkaa, joiden palkat jäävät keskipalkan alle, niinhän se on. Matikassa on aina numeroita keskiarvon ylä- ja alapuolella. En tiedä, miksi tämä on joidenkin niin vaikea ymmärtää. Ehkä se on jokin pelko, mikä saa ihmiset tulemaan ja nostamaan itseään. Voi olla kyse siitä, että he eivät saa todellisessa elämässä tarpeeksi. Ehkä tämä puotipuksu tai duunari on suvusta (jotka tosin vaikuttavat samalta kirjoittajalta), jossa kuuluu olla korkeakoulutettu johtaja, ja on suvussaan halveksittu, se alimman kastin edustaja. Tämä selittäisi paljon näitä pätemistarpeita.
Siis tämä palsta on vain köyhille keskenään vaitettavaksi.
Tänne ei saa kirjoittaa sellaiset jotka ovat olleet köyhiä, mutta eivät jääneet kotiin makaamaan peukalo perseessä?
Keskustelupalstan taroitus on juuri KESKUSTELLA ja herättää erilaisilla mielipiteillä ajatuksia ja keskustelua.
Tylsäks menee jos täällä kaikki vaan beesaa jotain ekaks valittanutta.
On kurjaa, niin on, niin onki, joo, tosi kurjaa, voi voi, joo, täällä kans, ei oo duunia, ei oo rahaa, ei niin, ei jaksa mennä hakeen duunia, ei sitä kuitenkaan ole, ei kannata, hallituksen vika, kansanedustajien vika.....
Huvittavinta on juuri se, että kaikki köyhät ja muut surkuttelijat, ja muutenkin vähäosaiset syyttävät siitä omasta tilanteesta aina muita, ihan aina, millon rikkaat, millon hallitus, millon ministerit, millon työvoimatoimisto, millon verottaja, millon pankki...
Mutta kuinka moni onnistuja ja pärjääjä pitää omaa onnistumistaan muiden saavutuksena, ei kukaan koska se ei ole.
Looserit odottaa muiden tekevän kaikki heidän puolestaan, onnistujat ovat tienneet aina, että tässä maailmassa kukaan ei tee asioita sinun puolestasi, ne on tehtävä itse.
Kukapa sitä kissan häntää nostaa jos ei kissa itse?
Niin kauan kun ihminen ei tätä asiaa tunnusta itselleen tilanne ei tule koskaan muuttumaan.
Ihan sama pätee esim lihavuuteen, huonoon kuntoon.....
Lueskelin ekaa kertaa palstaa
Höpö höpö. Olet ns. ammattiprovoilija, joka kirjoittelee näitä tarinoitaan vähän sinne sun tänne. Vaihda tyyliä välillä tai ota haamukirjoittaja, niin et jää kiinni. Saunalauteilla et ole tainnut vähään aikaan olla.
Oho.
Sori kun kirjoitin, taitaa olla melko turha palsta, ei täällä keskustelua näemmä harrasteta.
Kiitos ja näkemiin, en kirjoita toista kertaa, mielenkiintoisempiakin palstoja on.
Puolestani saa "köyhät" märehtiä keskenään täällä.
Kyllähän tuolla on montakin viestiä, joissa keskustellaan. Minusta se on keskustelua jos joku huomaa, että äitisi oli takaajana on iso apu tai että joku tosiaan on hakenut hanttihommaa, mutta ei saa, et taida pitää näistä viesteistä?
Mutta, olet tosiaan tuo sama tyyppi, joka keksii näitä tarinoita. Lopetatkin aina tuohon tyyliin, muka närkästyneenä, keksi ihmeessä jo uusi tyyli.
Ehkä teihin valittajiin porukka tosiaan närkästyy?
Ehkä siihen närkästyy kun valittaja toteaa ensimmäisenä "ei tuo ole mahdollista, satuja kerrot, äitis takas".. Kun sillai on helpompaa perustella varmaan itselle se tilanne, "ei tuollaista oikeasti tapahdu" se nyt vaan on näin, ei vika ole minussa vaan maailmassa ympärilläni.
Turha se on yrittää rohkaista tai kertoa miten tyhjästäkin voi nousta, jos ei kukaan ole haluka ottamaan asioita todesta ja neuvosta vaarin.
Te ette oman uskonomaisen "köyhyyssokeuden" läpi näe että maailmassa ei kaikki ole mustaa ja valkoista.
Ja kyllä, jos äitini ei olisi ollut takaajana olisi se ollut vaimoni, anoppini, isäni, siskoni, kaverini.... Kyllä maailmaan takaajia mahtuu. Ei se ole muuttanut tilannetta, että minä omalla työlläni olen nuo asiat tehnyt, äitini ei maksanut sitä lainaa, äitini ei ajanut sitä autoa....
Mutta toki, on ihmisiä joille ei uskalla lähteä takaamaan, juuri näitä joita yritetään auttaa, mutta kun tuki lähtee niin kaadutaan. Jos henkilöllä on näyttöä yrittämisestä ja pärjäämisestä niin takaajia ja apua löytyy.
Ja tosiaan, on sellaisia vätyksiä joille edes oma äiti ei takaa, kun tietää että sama kun ottais lainan omalla nimellä suoraan. On eri asia pyytää apua, kuin syyttää muita omasta tilanteesta.
Kuten tuolla joku kirjoitti, auttaa voi, mutta kun apua ei oteta vastaan, tai sitä tarvitaan taas kohta uudestaan, niin muut kyllästyy.
On eri asia auttaa kun elättää.
Niin kauan kun katkera kateellinen saamaton ihminen ei itse halua pärjätä, ei sitä voi tehdä kukaan muukaan hänen puolestaan.
Kuules kultsi, maailma muuttuu, sinunkin pitäisi. Takaajia on ollut vaikea saada 90-luvun jälkeen yhtään mihinkään, se vain on fakta. Minä en takaa mitään, näin kuinka ihmiset todella maksoivat toisten velkoja, kun olivat hyvää hyvyyttään taanneet lähisukulaisille.
Minäkin olen kirjoittanut, että minulla ei ole hätää, mutta sinulla on vain taito skipata nekin viestit ja jatkaa syyttelyä kohteeseen, johon se ei edes kuulu. Minulla vain on jotain mikä monelta muulta puuttuu: empatiakyky. Selviytymistarinoita vanhoilta ajoilta on kiva lukea, mutta apua on vain sellaisista, jotka on suhteutettu tähän päivään. Yhtenä esimerkkinä voisi pitää J.K Rowlingia, joka löysi sopivan sauman työttömyydestä. En tarkoita, että miljönääriksi pitäisi päästä, vaan että tämän päivän maailmassa selvitään eri keinoilla kuin ennen. Mutta nykyään selviytymistä vaikeuttaa v*ttuilijat. jos kirjoittaa edes yrittäneensä, saa siitä vain haukut, luepa näitä viestejä välillä silläkin silmällä. Täällä on paljon niitäkin.
Puhun nyt yleisellä tasolla, en mitenkään ole kohdistanut juuri sinuun mitään
Olen vain sinun kirjoitukseesi vastannut yleisellä tasolla.
Ei kannata ottaa kaikkea henkilökohtaisesti.
Jos luet avaukseni niin kirjoitin juuri että minulle on sama haluaako töitä vai ei, kunhan ei valita.
Ei minua haittaa jos ei halua töitä tehdä, kunhan ei valita. Suomessa ei kenenkään tarvi nukkua pahvilaatikossa ja syödä roskiksesta, mutta jos niin haluaa tehdä niin se on oma asia.
Minullakin on ihan hyviäkin ystävi ihmisistä, jotka eivät koskaan aio mennäkään "virallisiin" töihin, ovat päivärahalla ja heittävät sillon tällön kuutamokeikan jonnekin, toiset heistä eivät saa edes päivärahaa, mutta eivät silti valita kun ovat sen tien valinneet.
Mutta eivät he ajele autoilla, eivät matkustele.....
Ja mitä tulee "entisaikaan" ja "nykyaikaan" niin ei siitä nyt niin kauaa ole kun valmistuin, sama meno jatkuu, koulutus vaan on tullut vielä tärkeämmäksi.
minun poikani ainakin jakaa lehtiä ja tienaa sillä, toinen keräilee pulloja, tekevät yhtä ja toista hanttihommaa josta tulee kivasti rahaa.
Nyt tälle kesälle vanhin poika pystyi hakea jo kesätöihin kun ikää on. Vaan monien perheissä lapsilla ei käy mielessäkään hakea kesätöihin kaupungille, seurakunnalle.... Vaan miksipä hakea kun mamma ja pappa betalar, ei ole vaikea arvata ovatko he tulevassa, aina vain tiukkenevassa työmaailmassa niitä selviytyjiä vai valittajia.
Elämä on valintoja.
Ei siis mitään henkilökohtaista.
Ei minua haittaa jos ei halua töitä tehdä, kunhan ei valita. Suomessa ei kenenkään tarvi nukkua pahvilaatikossa ja syödä roskiksesta, mutta jos niin haluaa tehdä niin se on oma asia.
Mielestäni siitä saa valittaa, jos töitä ei löydy. Myös siitä saa valittaa, että sinun ylistämäsi puhelinmyyjän palkalla ei elä - jos ei ole munaa myydä jalattomalle polkupyörää, siinä hommassa ei provikkapalkalla pärjää, palkka kun tulee usein vain myydyistä, peruuttamattomista tilauksista. Arvaa, montako tilausta on anopiltakin tilattu, kun ei osaa sanoa ei? Lehdet ovat juuri sellainen menoerä, mitä vähävarainen ei tarvitse, samoin moni muukin. Iltasanomiin joku kirjoitti, että hänen kuurolle äidilleen oli myyty satojen eurojen arvosta luontaistuotteita. Itselleni puhelinmyynti on ainoa homma, mitä en tekisi, sama melkein ryöstää mummo kuin tyrkyttää tälle tavaroita, joita tämä ei tarvitse/ole varaa maksaa.
Netissä on hyvä välillä vähän purkautua ja päästää pahimmat höyryt ulos, kotona sitten ollaan ihan normaalisti. En näe siinä mitään pahaa. Jos ei halua valituksia nettipalstoilta lukea, siihen on hyvin yksinkertainen keino: Ei lue niitä. Varsinkin, kun osa on ihan täyttä soopaa, täällä on noita keksittyjä "ei ole ruokaa, säälikää minua" -tarinoita aika paljon. Ne tulevat siitä, että kun yksi kirjoittaa ehkä todellisenkin tarinan, niin toinen haluaa kirjoittaa samanlaisen vain saadakseen vastauksia.
Esimerkiksi lasten synttärilahjasta kertova tarina on aito ja todellisesta maailmasta Tuo synttäreiden överiksi meneminen tuntuu jo ihan työssäkäyvien pienituloisten kukkarossa, siinä ei ole kyse mistään yhteiskunnan tuista.
Onhan niitäkin, jotka haluavat tietoisesti elää tekemättä mitään, mutta ei tämä ole mikään uusi ilmiö. Näitä on ollut aina.
siis peruttu
Aina oikoluku tökkää, siis anopin tilauksia joudutaan perumaan koko ajan. Hänellä ei ole varaa maksaa kansaneläkkeestä niitä lehtiä, joita on tilannut. Anoppi on muuten sitä ikäluokkaa, että oli luonnollista olla naisten maaseudulla kotiäitinä, eikä eläkettä kertynyt, kun pieni parin lehmän tila oli miehen nimissä ja mies kuitenkin kävi muualla töissä. Näitä ihmisiä on paljon.
Miten ihmeessä puhelinmyyjä voi myydä kuurolle ihmiselle jotain?
Miten kuuro ihminen puhuu puhelinmyyjän kanssa?
Laissa on suojattu "vähä-älyiset" ihmiset.
Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 3 LUKU. 31, 32 ja 33 §,.
Samoin kun on etäkaupassa 14 päivän palautusoikeus.
Kuluttajansuojalaki 6 LUKU 15 §
Jos siis alkaa kaduttaa puhelimen kautta ostettu tavara, on 14 päivää aikaa palauttaa se.
Ja yhtälailla kaupat myy "vähä-älyisille" tavaraa tv, lehti, netti... mainoksilla, ja jo heräteostoina kaupassa oikeanlaisella esillepanolla ja markkinoinnilla.
Etämyynti on täysin laillista, ja niitä on monenlaista.
Toiset ostavat lehtiä ja kalsareita, ihan omasta tahdostaa, itsekin olen tilannut lehtiä puhelinmyyjältä.
Edelleen haluaisin kyllä olla näkemässä myyntitilanteen jossa puhelinmyyjä myy kuurolle jotain:) Taas näitä urbaanilegendoja. Toisaalta käyttävät kuurotkin luontaistuotteita, kuurohan ei ole mitenkään älyllisesti vajaavainen, kuuro ei tarvi holhousta sen erityisemmin kuin "normaali". Mikä lie se sitten on.
Usein näissä puhelinkaupoissa ne kaupat häiritsevät juuri muita, yleensä niitä joila on kova tarve suojella sitä tulevaa perintöä. "Ei meidän äiti mitään lehtiä tarvi".
Ja nämä ihmiset kärsivät eniten juuri yksinäisyydestä
He ovat dementoituneina yksin maatilallaan tajuamatta mitä lehtiä tilaa, mutta kukaan ei huolehdi, ei es lapset. Siellä sitten istutaan yksin ja ollaan onnellisia kun edes joku soittaa, edes puhelinmyyjä.
Eihän se puhelimyyjä tiedä onko se mummo henkisesti siinä tilassa että on kykenevä tekemään tuollaisia päätöksiä. Jos ei ole niin holhous olisi oikea systeemi, ja ehkä laitos jos ei ole itse halukas/kykenevä hoitamaan vanhaa äitiään.
Mitä lehtiä anopille tulee, jos hän oikeasti haluaisi tilata jotain lehtiä, mutta ei ole vara, voisko vaikka lapset maksaa mummolle muutaman lehden vuosikerran, ainakaan minun mielestäni se ei ole liikaa.
Olet ihan oikeassa lain suhteen. Tässä tapauksessa omainen oli itseki ihmetellyt asiaa. Keskustelu on vielä iltasanomissa, käy itse katsomassa juttu sieltä. Anoppini kohdalla ei tarvitse odotella perintöä, hän on jo jakanut mökkinsä lapsilleen, muuttanut sieltä pysyvästi pois ja itse en ainakaan jäljelle jääneistä keinutuolista tai parvekkeella olevista puutarhatontuista perusta.
Minullekin on tullut lasku lehdestä, jota en ole tilannut, samoin puolisolleni. Näissä on kaksi yhteyttä: 1. Olemme joskus tilanneet ko. lehden, emme edes puhelinmyyjältä. 2.Myyjäfirma on aina ollut sama (täkäläinen), joka on surullisen kuuluisa vastaavista tapauksista. Provikkapalkka tekee ihmiset epätoivoiseksi.
On minullekin tullut haamulaskuja, en edes soita ja kysy, heitän suoraan roskikseen.
Kerran tuli lasku eräältä yritykseltä, kun olin kuulemma puhelimessa tilannut yhteystietopalvelua.
Soittivat perään ja puhelimessa oli henkilä kovana tilauksesta ja siitä että he eivät sitä peruuta, ja yrityksenä minulla ei ole etämyynnin kuluttajakaupan mukaista peruutusoikeutta.
Sanoin kylmösti että sehän asia selviää sitten käräjäoikeudessa mm. puhelintietojen perusteella.
Sen koommin ei heistä kuulunut.
Maailmaan mahtuu epärehellisiä yrittäjiä ja yrityksiä laidasta laitaan, olen törmännyt rahoja vaihtaviin taxeihin, epärehellisiin virkamiehiin..... Ei sen perusteella kuitenkaan pidä leimata kaikkia, kaikki ihmiset ovat yksilöitä, toiset vaan myyntitaitoisempia kuin toiset.
Nyt kotiin, työpäivä on täys, kuten viikko, aika mennä viikonlopun viettoon.
Katselen taas maanantaina näitä kirjoituksia, vapaalla en jaksa murehtia muiden marinoista.
Yrittäjillä haamulaskut ovatkin aika yleisiä. Niissä lasketaan sen varaan, että laskuja ei kunnolla tarkisteta. Itse muistan kun nuorena olin konttoristina, ensimmäisiä työpaikkojani siistissä sisätyössä, ja vein myyntipäällikölle ihan nuoruuden naiviiuuttani tuollaisen laskun. Siitä opin kyllä nopeasti nämä erottamaan, kiva myyntipäällikkö neuvoi.
Tämä eräs puhelinmyyntifirma on leimannut ihan itse itsensä, se on se ainoa, mistä täällä saisi töitä kuka tahansa. Toiseen (kuten moneen muuhunkaan "hantti"hommaan) en muuten päässyt, se ei ollut lehtimyyntiä, vaan olisi ollut myös vastaamista puheluihin. Varsinaisia myyntifirmoja tiedän vain nuo kaksi. Mutta noin yleensä, en juurikaan ole tavannut ihmisiä, jotka pitäisivät siitä, että heille soitellaan. Markkinointikieltojen määrä kasvaa koko ajan.
Minä pääsen selkeästi paremmin haastatteluihin oman alan töihin kuin muihin, joten keskitän energiani myös siihen, että haen töitä juuri niistä. Hakijoita vain on nyt paljon ja nimenomaan kokeneita hakijoita.
Hyvää viikonloppua, taisimme kuitenkin päästä jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Itselleni tulee nyt vieraita, joille tarjoan itse tehtyä tuoretta kanelipullaa, jota alan nyt leipoa. sain veljeltäni eu-paketin maitojauhetta ja jauhoja, pullaa vien vastineeksi myös hänelle ensi viikolla kun menen käymään. Poikamies ei osaa itse leipoa, eikä oikein pystykään kätensä takia.
valita. Ottaa päähän syyttely, ettei yritä jos ei tee ihan mitä tahansa työtä. Tässä maassa rahallisesti kannattaa olla ennemmin työtön kuin huonosti palkatussa tai osa-aika työssä. Ei ole kiinni yrittämisestä vaan fiksuudesta -monesta eri ns. hanttihomma työkokemuksesta voin todeta ansiosidonnaisellani saavani enemmän käteen minä 200e joku ehkä enemmänkin ja sillä "ylimääräisellä voitolla" lyhennän jo opintolainaani.
Se joka on puhelinmyyjänä saattaa ansaita paljon vähemmän ja pärjätä huonommin kuin se joka on ansiosidonnaisella "kotona makaamassa". Puhelinmyyjänä teet töitä 7,5h/pv viisi pv viikossa ja tiedän, että kuukausi liksa voi olla vähintäänkin 200-500e kk.ssa pienempi kuin työtä tekevällä. Mielestäni noissakin asioissa pätee lausahdus "fiksut pärjää aina". Väitän olevani juurikin tuollaisista virheistä viisastunut.
Osa-aikatyökään ei kannata, jos ansiosidonnainen on tarjolla. Tiedän kokemuksesta, että asunto- ja opintovelallisena ei voi aina valita sitä tietä mikä ehkä tulevan työnantajan mielestä olisi ollut parempi vaihtoehto, jos oikeasti on esim. asunto- ja opintovelkaa asumis ja elämiskulut. Harmi todellakin, että johtajat eivät osaa katsoa asioita yleensä kuin yhdeltä kantilta.
Nyt lähden kuukauden sairasloman sijaisuuten jakamaan lehtiä ja tiedän, että voin todeta taas kerran kaikille tuttavilleni ja vanhemmilleni yhteiskunnan olevan juurikin tuossa kohtaa "vääränlainen". Työnteosta rangaistaan. Saan enemmän käteen ansiosidonnaisella "kotona makaamalla". Onneksi en kuitenkaan kirjaimellisesti makaa, sillä harrastus "työnteko" eläin rakkaiden kanssa kyllä pitää mielenvirkeänä ja kuntoa yllä. Olen todistetusti tunnollinen ja hyvä työntekijä. Tiedän monen työnantajan ajattelevan kuin te, mutta minun on pakko laskea kannattavuus, koska olen velallinen ja jokainen 100e on aina kotiinpäin. Huono palkkainen tai osa-aika työ ei vain kannata ja se on ikävä totuus.
Aktiivisuudesta ja jokaisen työhakemuksen räätälöinnistä paikkaa vastaavaksi sekä alan työkokemuksestani huolimatta, en ole saanut yhtään työhaastattelu kutsua -johtuneeko juuri siitä etten yksinkertaisesti voi vastaanottaa huono palkkaista tai osa-aika työtä. Olisin halunnut työkkärissä alkavaan ilmaiseen koulutukseen rakennusalalle, mutta olen nainen ja jo kaksi tutkintoa eri alalta takana on kuulemma hätiköity päätös. Olen kuulemma niiden tiellä jotka oikeasti haluavat rakennusalan ammattilaiseksi. Minä en voi ilmeisesti olla tosissani. Syksyllä kuulemma katsotaan uudestaan haluanko vieläkin rakennusalalle sitten harkitaan voinko hakea tutkinto koulutukseen. Hassua, minua jarruteltiin. Toivottavasti sen takia, että he tietävät vain jostain minun löytävän työtä pikapuoliin joka rahallisesti kannattaa.
Kaikki kiva loppuu aikanaan.
Ansiosidonnainenkin loppuu aikanaan, ja sillon toivot että olisit ottanut sen "huonon" duunin.
Päiväran idea on ollut että ihminen pärjää sen pinen väliaikaisen hetken, kunnes hakee itselleen uuden työn.
Mutta ihmiset vain ovat tylsistyneet ja laitostuneet, ja töihin "ei kannata" mennä.
sen "huono" palkkaisen duunin sittenkun siitä on rahallisesti etua. Eli minun tapauksessani 430 päivän päästä. Tekisin tällä hetkellä todellakin ihan mitä töitä tahansa, jos se kannattaisi rahallisesti. Kuuntelen mielelläni esimerkkejä niistä tilanteista joissa huonosti palkatulla tai osa-aika työllä tienaa enemmän kuin ansiosidonnaisella.
Ansiosidonnaisesta jää käteen tapauksessani 1100e/kk.
Menen viivana töihin, jos joku on valmis maksamaan vähintään 1500e/kk. Uudella verokortillani käteen jäisi reilu 1250e/kk ja se jo kannattaa.
Mutta sitten kun ne 430 päivää on mennyt, niin ei ehkä ole tarjolla sitä paskaa duunia, ja sitten tulet tänne vinkumaan miten lainat painaa päälle ja on kurjaa ja opintolaina menee ulosottoon jne jne jne...
Ja koulua käyneelle ihmiselle on kyllä töitä.
Mikä alan koulusta sinulla on?
Jos vanhat merkit paikkansa pitää paskaduunia on aina tarjolla. Reilu kymmenen vuotta opintoja ja töitä yhteensä. Aina on löytynyt jotain siivous, ravintola-alan tms. hommaa. Päivätyön ohella olen tehnyt sivutöitä ("huono palkkaisessa" työssä) pyydettäessä/sijaisuuksia.
Kysyit koulutuksestani "sdfg" -niin mitä sillä ajoit takaa? Koulunkäyntiavustaja, Datanomi-merkonomi, lisäksi amk-opintoja liiketalouden puolelta (100op). Töitä tehnyt vastuullisessa työssä toimistoalalla reilu kaksi vuotta. Muuta työkokemusta ravintola ja siivousalalta vaikka kuinka paljon, koska opiskelijana kannatti tehdä määräaikaisia ja osa-aika töitä toisin kuin ansioturvan kohdalla.
En todellakaan poraa täällä kurjuuttani. Koitan saada mielipiteitä ja keskustella aiheesta. Tiedän tasan tarkkaan, että moni juttu on itsestä ja asenteesta kiinni. Mutta yksin ei riitä asenne siihen tulee paljon muuta lisää. Itse olen jokaisen työn saanut joiden työhaastatteluissa olen käynyt. Paikat ovat olleet "hantti" hommista vaativiin toimistotöihin (kirjanpito, palkanlaskenta, tilinpäätökset).
Tilanteessani ehkä työ ja opiskelukokemukseni ei vain riitä. Joku on ollut jo viisi vuotta tai kymmenen ehkä ylikin alalla -tottakai se on ensisijainen joka valitaan. Välillä kyse on tuurista ja onnestakin, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Älkää hyvät ihmiset syytelkö perusteitta ketään! Aina ei ole onni matkassa. Köyhyydestäkin löytää ilonsa, jos haluaa. Yhteiskunta vaan on tehnyt asioista nurinkurisen näissä työttömyys, osa-aika ja matala palkka jutuissa. Harmi ja asia jolle vain ei voi mitään. Nalle karkit ei käy tasan. Asenne kyllä kunnossa, mutta rahallinen kannattavuus etusijalla.
Koulutuksen merkityksestä vielä sen verran, että
Työn saannin edellytyksiä ovat:
Oikea asenne
oikea paikka ja aika
onni/tuuri
koulutus ja kokemus = uusi työpaikka.
Jos onni puuttuu, voi työ mennä ohi... se onni olikin sillä toisella tyypillä, joka valittiin. Kumpa ne haastatteluun plokkaavat työnantajat eivät heti tuomitsisi ihmistä koulutuksen perusteella, vaikka se onkin tärkeä juttu. Koulutus antaa ehkä osviittaa, mutta kumpa työhaastattelijat katsoisivat toisen ja kolmannen asteen koulujen numeroita. Kertoo mielestäni paljon hakijasta, jos on esim. maijalla on merkonomin tutkinto ja keskiarvo on 4 tai yli (1-5asteikolla). Kun että on tradenomi ja kurssit on käyty rimaa hipoen 1 ehkä muutama 2 löytyy arvosanoista.
Eli vaikka on sitä ammatillista, korkea tai yliopistotason koulutustakin takana ei se aina takaa työnsaantia. Hyvän työpaikan löytyminen on monen asian yhteensattumien summa. Joskus toki riittää pelkkä onnikin. Menestymiseen tarvitaan myös muutakin kuin asenne ja koulutus -onni on, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Onnesta sen verran, että tein kerran opiskeluaikana markkinointihakemuksen muutamaan yritykseen. Toisesta soitettiin, että tulipa kirjeesi just sopivasti kun meillä jäi juuri yksi työntekijä pidemmälle sairaslomalle. Paikkasin sijaisuutta opiskeluaikana. Siinä kävi mielestäni HYVÄ TUURI!
Että näin minä olen kokenut ja näkenyt tämän maailman asiat.
Taas hakemuksia vain meneen, jospa se toimistoalan homma löytyis. Edelleen on asennetta ja koulutustakin hyvillä numeroilla sekä työtodistuksia, joissa minua on pidetty ahkerana, tunnollisena ja osaavana työntekijänä. Haastatteluun pääseminen ois iso juttu jo, että voisin perustella olevani oikeasti hyvä tyyppi. Hmm... tuosta sainkin idean.
Olen eri mieltä noista numeroista. Entinen koulutoverini on eräässä virastossa asiakaspalvelussa. Ei tykkää asiakkaat eikä työkaverit, kun räksyttää ja syyttelee muita joka asiasta. Keskiarvo lähes vitonen. Se keskiarvo ei kerro luonteesta mitään. Itselläni on suht. hyvä keskiarvo insinööriopinnoista, 3,9. Mutta mutta, olen saanut noita hyviä numeroita pänttäämällä. Olen toki matikassa hyvä. Niinpä olen laskenut ammattiaineiden, esimerkiksi lujuusopin, laskuja täysin oikein, tajuamatta kunnolla, mitä oikeastaan edes lasken. En minä tiedä, mitä inssin hommia viitsisin hakea, kun tuntuu, etten ymmärrä alasta oikeasti mitään. Lopputyöni numeroksi tulee 3-4, siinä sain sentään aiheen, mistä jotain ymmärsin.
Tuurin merkityksestä olen samaa mieltä. Itse olen jäänyt toiseksi paikkaan, siis ekaksi varalle, kun yksi hakija oli käynyt amk:n kun minulla oli vain opisto, aikaan jolloin itse olin lähdössä amk:aan iltalinjalle. Työkokemuksen suhteen olimme samoissa.