Lainausmerkit, koska kyse on tukitöistä ja työharjoittelusta. Viimeksi sain palkkaa 1198 euroa brutto 85 % työajalla, siitä on jo jonkun aikaa. Vähän väliä oli jotain keräystä, mihin "yleensä" laitettiin viisi euroa. Multakin tultiin aina kysymään, että haluatko osallistua, enkä oikein iljennyt sanoa että ei. Tuo viisi euroa on paljon rahaa, sillä saa jo monta pakettia leipää perheelle. Työstä jäänyt ylimääräinen ilo rahan muodossa meni keräyksiin. Lopussa vielä oli tapana, että jokainen tukityöllistetty tarjoaa kakut. Onneksi osaan itse leipoa, niin ei tullut niin kalliiksi. Sääliksi kävi niitä, jotka eivät osanneet jos joku toi kaupasta pullavaa, sille nyrpisteltiin. Onneksi itseni leipomat lakkakääretortut kelpasivat, silloin oli hyvä lakkakesä ja minulla niitä riitti. Toisaalta sitten noissa keräyksissä, ei sitä varmaan olisi iljennyt kakkukahveille osallistua jos ei olisi antanut, sinänsä ihan hyödyntä sekin, mutta ei taas ilkeä olla poissa. En tule syömään kakkua, josta en erikoisemmin edes perusta, koska en antanut rahaa keräyksiin...työpaikkarahankeräykset voisi lailla kieltää. Ei niihin välttämättä kaikilla vakinaisillakaan liikenisi lantteja, jos niitä on monta kertaa kuussa.
"työpaikkojen" keräykset
tuktiyöllistetty
8344
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kalliiksi tulee jos joka tuki, pätkä, harjoitustöiden jälkeen pitää läksiäisiä viettää. Sanot vaan rohkeesti ettei ole rahaa jos sellaista odotetaan. Pitäköön pitkäaikaiset työntekijät mitä tahansa läksiäisiä muttei sitä joltain pätkäläiseltä voi vaatia.
Ihan turhia ovat kaikki työpaikkojen keräykset, sellaista pakkopullaa. Eikö sitä voisi sitten työnantaja tarjota ne läksiäiskahvit ja lausua runon kiitokseksi.
Ja vielä pitäisi leipoa kakkuja. Katin kontit. Siinä ihmisessä on oikeaa kanttia joka sanoo, että ei käy.
Joo... tietysti työkaveria on kiva muistaa kimpassa ja se on ihan ok. Mutta ehkä pitäisi sitten vaan niiden lähimpien kesken hoitaa homma. Itseltänikin on tultu pyytämään osallistumista jos jonkun eläkkeelle lähtöön tai syntymäpäivään. Hyvä, jos henkilön nimen tiesin. Olen kohteliaasti kieltäytynyt minulle "ei läheisten" lahjakeräyksistä ja välillä saanut hiukka silmien pyöräytystä osakseni "Ai...?".
Ihan sama, siinähän muljauttelevat.
Mutta joo, olen aloittajan kanssa samaa mieltä, että kiusallisia tilanteita saattaa syntyä monelle.
Mä lopetin keräyksiin osallistumisen aikapäiviä sitten. Mua kans alkoi nyppimään kun joka ikinen viikko työnnettiin milloin minkäkinlaista listaa nenän eteen. Mitta täyttyi viimeistään silloin, kun huomasin että työpaikan "tärkeille" ihmisille annettiin arvokkaampia lahjoja ja "vähemmän tärkeille" halvempia.
Joo, enkä odota minkäänlaisia lahjoja itselleni, toivottavasti eivät vaan muista merkkipäiviäni ikinä, sillä en halua pilata niitä työkavereiden muistamisilla. Joillekin tuntuu olevan jokin ihmisarvo, että kuinka monta viiriä tai lasimaljakkoa heillä on esillä iänikuisessa kirjahyllyssään.
Keräykset ja muistamiste on ihan peestä. Se ois sentään jotain jos työnantaja muistas vaikka 20 vuoden pestiä viikon ylimääräisellä lomalla.
Vein aikoinaan erääseen työpaikkaan suklaarasian, en nyt muista minkä takia, mutta tarjosin suklaata työtovereille. Ällistyin siitä että siellä eräs heistä otti tehtäväkseen tuputtaa suklaata toisille tyyliin ota, ota ihan kuin suklaan syönti olisi ollut joku kilpailu. Itse olin ajatellut että siitä suklaarasiasta riittäisi mahdollisimman monelle, kun työntekijöitä oli useammassa vuorossa ja kaikki eivät olleet siinä paikalla. Nämä työtoverit olivat ihan aikuisia ihmisiä joten ihmetyttää moinen käyttäytyminen. Itse olen aina aika arka ottamaan toisten tarjoamuksia tyyliin - että kaikille riittäisi.
mulla ja sama.Oli joku muka hyvä keittiömestari ja hänelle piti sitten lahja ostaa.
Pakko laittaa rahaa ja aika paljon vielä.
Kaikenhuippu sitten se,että kenellekään ei edeltä päin kerrottu mitä hankitaan.
Sillä rahalla olisi jo saanut jotain paljon parempaakin.Ainakin siistimmin tehdyn käsityön.
Mä muistan työkavereita aina sillenen, että kun about kerran vuoteen tyhjennän kuivaruokakaappini, niin sieltä on sitten hyvä viedä vanhat keksinjämät töihin kahvihuoneeseen, kun ei niitä oikein koirallekaan viitsi antaa, vanhoja kun ovat. Kulhoon kun laittaa, ei kukaan tiedä, mikä niissä on ollut päivämäärä ja kenen laittamia ne siihen on - ja kylläpäs porukalle maistuu, ei ehdi tulla ees iltapäiväkahvin aika, kun keksit on hävinny.