Maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin (r.) suomenruotsalainen charmi on koetuksella. Ministeri toivoi löysäävänsä Suomen rajoja niin, että sivistyneet eurooppalaiset virkaveljet olisivat ihastelleet humaanin Pohjoismaan ennakkoluulottomuutta.
Toisin on käymässä.
Lakiesitys osui kansan kiukkusuoneen. Yli 10 000 ihmistä vaatii lakimuutoksen hylkäämistä nettiadressissa. Puoluejärjestöistä ulkomaalaislakia on noussut vastustamaan Kokoomusnuoret. Heidän mielestään ministeri Thorsin oikeustaju eroaa niin ratkaisevasti suomalaisten oikeustajusta, että ministerin on erottava.
Miksi moinen metakka?
Yksi esimerkki: laki sallisi rikoksen tehneelle, laittomalle siirtolaiselle jatkuvan oleskeluluvan, jos vastaanottajamaan viranomaiset eivät halua karkotettavaa ottaa vastaan. Henkilö voisi uuden lain mukaan tuoda myös perheensä Suomeen muutamaksi vuodeksi, kunnes karkotus toteutuu.
Maahanmuuttoviraston mukaan lievennykset hakisivat vertaistaan koko Euroopassa. Pohjoismaat ovat valinneet tiukemman linjan. Turvapaikanhakijoiden määrä on osin siksi lisääntynyt räjähdysmäisesti Suomessa. Viime vuonna hakijoita oli 1 500, nyt 4 000. Kaikki voivat päätellä, mitä tapahtuu, jos oleskeluluvan saantia vielä helpotetaan olennaisesti.
Turvapaikanhakijoiden liikkeitä on vaikea ennakoida, sillä Suomesta hakee turvaa esimerkiksi henkilöitä, joilla on jo oleskelulupa jossakin EU-maassa, esimerkiksi Italiassa. Kyse ei siis ole pelkästään aitoa suojelua tarvitsevista ihmisistä.
Kansanvallalle on häpeäksi, että lähivuosien suurimmasta muutoksesta, maahanmuuton lisääntymisestä, käydään poliittista keskustelua vain internetissä, blogeissa ja keskustelupalstoilla.
Poliitikot eivät vaikeaa asiaa mieluusti käsittele. Ulkomaalaislain porsaanreiät tulivat yleiseen keskusteluun vasta viime hetkillä Alma Median lehdissä, kun lakia oltiin survomassa jo eduskunnan päätettäväksi.
Maahanmuuton rajua lisäämistä perustellaan tulevalla työvoimapulalla. Turvapaikanhakijoiden lisääminen ja työperäinen maahanmuutto ovat eri asioita, jotka helposti poliittisessa keskustelussa sekoittuvat.
Huoltosuhdetta rasittavien henkilöiden raju lisääminen voisi koitua turmiolliseksi varsinkin nyt, kun maassa 36 000 ihmistä odottaa potkuja. Tietoinen poliittinen teko voisi rikkoa jopa yhteiskuntarauhaa.
Jyrkkenevässä laskukaudessa Suomessa asuvat ihmiset haluaisivat varmasti mieluummin taata työpaikat omille läheisilleen kuin avata portit kymmenille tuhansille tuntemattomille. Varsinkin, kun etenkin maahanmuuttajien työllistymisessä on tällä hetkellä kosolti parantamisen varaa.
Näyttää siltä, että maahanmuutto oli kauan aiheena kuin Brežnevin suljettu Neuvostoliitto, kunnes nyt, pakon edessä, keskustelussa on tapahtumassa glasnost, avautuminen.
Toisin on käymässä.
Lakiesitys osui kansan kiukkusuoneen. Yli 10 000 ihmistä vaatii lakimuutoksen hylkäämistä nettiadressissa. Puoluejärjestöistä ulkomaalaislakia on noussut vastustamaan Kokoomusnuoret. Heidän mielestään ministeri Thorsin oikeustaju eroaa niin ratkaisevasti suomalaisten oikeustajusta, että ministerin on erottava.
Miksi moinen metakka?
Yksi esimerkki: laki sallisi rikoksen tehneelle, laittomalle siirtolaiselle jatkuvan oleskeluluvan, jos vastaanottajamaan viranomaiset eivät halua karkotettavaa ottaa vastaan. Henkilö voisi uuden lain mukaan tuoda myös perheensä Suomeen muutamaksi vuodeksi, kunnes karkotus toteutuu.
Maahanmuuttoviraston mukaan lievennykset hakisivat vertaistaan koko Euroopassa. Pohjoismaat ovat valinneet tiukemman linjan. Turvapaikanhakijoiden määrä on osin siksi lisääntynyt räjähdysmäisesti Suomessa. Viime vuonna hakijoita oli 1 500, nyt 4 000. Kaikki voivat päätellä, mitä tapahtuu, jos oleskeluluvan saantia vielä helpotetaan olennaisesti.
Turvapaikanhakijoiden liikkeitä on vaikea ennakoida, sillä Suomesta hakee turvaa esimerkiksi henkilöitä, joilla on jo oleskelulupa jossakin EU-maassa, esimerkiksi Italiassa. Kyse ei siis ole pelkästään aitoa suojelua tarvitsevista ihmisistä.
Kansanvallalle on häpeäksi, että lähivuosien suurimmasta muutoksesta, maahanmuuton lisääntymisestä, käydään poliittista keskustelua vain internetissä, blogeissa ja keskustelupalstoilla.
Poliitikot eivät vaikeaa asiaa mieluusti käsittele. Ulkomaalaislain porsaanreiät tulivat yleiseen keskusteluun vasta viime hetkillä Alma Median lehdissä, kun lakia oltiin survomassa jo eduskunnan päätettäväksi.
Maahanmuuton rajua lisäämistä perustellaan tulevalla työvoimapulalla. Turvapaikanhakijoiden lisääminen ja työperäinen maahanmuutto ovat eri asioita, jotka helposti poliittisessa keskustelussa sekoittuvat.
Huoltosuhdetta rasittavien henkilöiden raju lisääminen voisi koitua turmiolliseksi varsinkin nyt, kun maassa 36 000 ihmistä odottaa potkuja. Tietoinen poliittinen teko voisi rikkoa jopa yhteiskuntarauhaa.
Jyrkkenevässä laskukaudessa Suomessa asuvat ihmiset haluaisivat varmasti mieluummin taata työpaikat omille läheisilleen kuin avata portit kymmenille tuhansille tuntemattomille. Varsinkin, kun etenkin maahanmuuttajien työllistymisessä on tällä hetkellä kosolti parantamisen varaa.
Näyttää siltä, että maahanmuutto oli kauan aiheena kuin Brežnevin suljettu Neuvostoliitto, kunnes nyt, pakon edessä, keskustelussa on tapahtumassa glasnost, avautuminen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mutta, mitäs tuohon voi muuta vastata.
Ikävä kyllä suomalaiset poliitikot ovat jo pyllistelleet pitkään tavallisille suomalaisille. Nyt "turvapaikka"-asioissa valehtelu ja uskottelu on saavuttanut kaikki mahdolliset kulminaatiopisteensä. Median kuolemattomille fraaseille on itketty ja naurettu monta vuotta. Seuraavaksi vuorossa on vain poliitikkojen nolo kiinnijääminen - talkapuoli paljaana. Aivan kuin taistolaiset, stasi-poliitikot ja Tehtaankadun kävijät aikoinaan. Nyt aihe on vaan tekopyhä irtopisteiden haaliminen muka-humaanisuudella ja selän kääntäminen suomalaisille, heidän todellisille tarpeilleen ja maksukyvylleen. Poliitikot pelkäävät kohta tulevansa muistetuksi vuosikymmenten noloimmasta teosta: suomalaisten maksaman sosiaaliturvan jakamisesta kehitysmaiden kansalaisille. Kukaan ei varmaan halua joutua silmätikuksi maanpetturina.
Nyt ollaan tekemässä päätöksiä, joilla on oleellinen vaikutus Suomen tulevaisuuteen. Härskeintä asiassa on se salamyhkäisyys, millä päättäjät yrittävät asiassa menetellä.