Olen agnostikko, eli ne tieteen vielä selvittämättömät asiat (braanit, mahdollinen muu elämä muissa galakseissa, muut kuusi ulottuvuutta nykyisten neljän lisäksi ym ym) ovat toistaiseksi sellaisia ettei niistä saada tietoa eli emme tiedä ja se siitä. Näiden suhteen olen agnostikko.
Se että määrittäisin elämänkatsomukseni sen perusteella, että joku vastaantulija "tietää" totuuden. Esim ison kiven henki on se oikea usko ja tuo henkilö on siis kiviuskova. Pitäisikö minun alkaa siis samantien ei-kiviuskovaksi. Paskat!
Ja sama juttu, vaikka vastaan marsii tuhat eri jumalaan uskovaa, joista vi**u (anteeksi) jokaisella oma tarinansa, tulkintansa , jumalansa, taivaansa ja todellakin oma ihana taivaanisänsä tuhmille lapsosilleen järjestämä helvetti. Ei, ei ja vielä kerran ei!
Mutta!
Ateisti on henkilö, jolta puuttuu jumalusko, eli olen ateisti(kin). Toisaalta en pysty (ikävä kyllä) tieteellisesti todistamaan ettei ed. mainittua kiven henkeä ole olemassa, koska se kuuluu kategoriaan yliluonnolliset. Sama juttu noiden muiden "uskontojen" kanssa.
En ole nähnyt enkä tule näkemään (tämä on totetuva ennustus) mitään todisteita sen enempää meedioiden kyvyistä, ajatustenluvusta, ennustusten toteutumisesta, kuin noista tuhansista toisensa poissulkevista uskonnoista/lahkoistakaan.
Mielestäni tällä palstalla vastaillaan liian paljon "hurahtaneiden" juttuihin. Mitä iloa olisi esim inttää lapsen kanssa ettei joulupukkia ole olemassa. Lapsi vastaa, että kyllä se on mää oon nähny sen, jutellu sen kanssa ja se (hän) toi lahjojakin jouluna. Aivan sama juttu uskovan kanssa, täysin turhaa eli helmiä sioille (sorry siat).
Uskovaisuus on mielestäni syntynyt ihmisen tiedostaessa, että joskus kuolee pois. Se on osalle ihmisistä liian kova pala haukattavaksi ja todella tehokkaasti on ongelman kimppuun käyty. Ei niin pientä viidakkoheimoa, etteikö sillä olisi oma ja OIKEA usko, mikä se sitten sattuukin olemaan, mutta paino sanalla oikea. Nykyisin valtaosa ihmisistä on mielestäni ratkaissut asian perin rationaalisesti. Normipäivänä suunnitellaan ostoksia ja mielessä kiiltelee ehkä uusi auto, ehkä kesämökki. Ja lauantaina odotellaan kuumeisesti josko se lottorivi lopultakin napsahtaisi kohdalleen ja per**le! taivaan ilot sais tänne maan päälle.
No sitten kun jokin asia menee aivan päin peetä (sairaus, onnettomuus tms) niin vain pieni osa edes silloin ristii kätösensä ja kääntyy rukouksineen "taivaallisen isän/äidin tms puoleen. Ehkä vasta kun kuolema kohtaa lähiomaisen, niin mielee hiipii omakin kuolema ja voipi rukoilla vaikka mielessään.
Eli uskominen on suurimmalle osalle ns "kristittyjä" unirätti, mihin turvataan pahimmalla hetkellä. ))% ajastaan heidän elämänsä ei eroa mitenkään ateistin arjesta.
Se että määrittäisin elämänkatsomukseni sen perusteella, että joku vastaantulija "tietää" totuuden. Esim ison kiven henki on se oikea usko ja tuo henkilö on siis kiviuskova. Pitäisikö minun alkaa siis samantien ei-kiviuskovaksi. Paskat!
Ja sama juttu, vaikka vastaan marsii tuhat eri jumalaan uskovaa, joista vi**u (anteeksi) jokaisella oma tarinansa, tulkintansa , jumalansa, taivaansa ja todellakin oma ihana taivaanisänsä tuhmille lapsosilleen järjestämä helvetti. Ei, ei ja vielä kerran ei!
Mutta!
Ateisti on henkilö, jolta puuttuu jumalusko, eli olen ateisti(kin). Toisaalta en pysty (ikävä kyllä) tieteellisesti todistamaan ettei ed. mainittua kiven henkeä ole olemassa, koska se kuuluu kategoriaan yliluonnolliset. Sama juttu noiden muiden "uskontojen" kanssa.
En ole nähnyt enkä tule näkemään (tämä on totetuva ennustus) mitään todisteita sen enempää meedioiden kyvyistä, ajatustenluvusta, ennustusten toteutumisesta, kuin noista tuhansista toisensa poissulkevista uskonnoista/lahkoistakaan.
Mielestäni tällä palstalla vastaillaan liian paljon "hurahtaneiden" juttuihin. Mitä iloa olisi esim inttää lapsen kanssa ettei joulupukkia ole olemassa. Lapsi vastaa, että kyllä se on mää oon nähny sen, jutellu sen kanssa ja se (hän) toi lahjojakin jouluna. Aivan sama juttu uskovan kanssa, täysin turhaa eli helmiä sioille (sorry siat).
Uskovaisuus on mielestäni syntynyt ihmisen tiedostaessa, että joskus kuolee pois. Se on osalle ihmisistä liian kova pala haukattavaksi ja todella tehokkaasti on ongelman kimppuun käyty. Ei niin pientä viidakkoheimoa, etteikö sillä olisi oma ja OIKEA usko, mikä se sitten sattuukin olemaan, mutta paino sanalla oikea. Nykyisin valtaosa ihmisistä on mielestäni ratkaissut asian perin rationaalisesti. Normipäivänä suunnitellaan ostoksia ja mielessä kiiltelee ehkä uusi auto, ehkä kesämökki. Ja lauantaina odotellaan kuumeisesti josko se lottorivi lopultakin napsahtaisi kohdalleen ja per**le! taivaan ilot sais tänne maan päälle.
No sitten kun jokin asia menee aivan päin peetä (sairaus, onnettomuus tms) niin vain pieni osa edes silloin ristii kätösensä ja kääntyy rukouksineen "taivaallisen isän/äidin tms puoleen. Ehkä vasta kun kuolema kohtaa lähiomaisen, niin mielee hiipii omakin kuolema ja voipi rukoilla vaikka mielessään.
Eli uskominen on suurimmalle osalle ns "kristittyjä" unirätti, mihin turvataan pahimmalla hetkellä. ))% ajastaan heidän elämänsä ei eroa mitenkään ateistin arjesta.
Vastaukset 30
Vanhimmat
et voi olla agnostikko ja ateisti samaan aikaan
ateisti on henkilö joka uskoo ettei jumalaa ole olemassa
agnostikko on henkilö jolta tuo usko puuttuu
Väärin. Lue nyt se FAQ.
"Ateismi (muinaiskreikaksi ἄθεότης, atheotes) eli jumalattomuus tarkoittaa jumalauskon puuttumista..." Lainattu (luvatta) wikipediasta eli meikäläisen "raamatusta"
kuin odottaisit vastausta Jumalalta johonkin asiaan, jota et ole saanut ja siksi et halua uskoa Jumalaan.
Mistä sinä noin varmasti voit sanoa, että jokin sairaus, onnettomuus tms saisi vasta uskovan ristimään
kätensä ? Kyllä uskovat rukoilevat muutenkin, eikä käsiä tarvitsee ristiin laittaa rukoillakseen.
"Mielestäni tällä palstalla vastaillaan liian paljon "hurahtaneiden" juttuihin."
No jaa, sehän toisaalta tämän palstan viehätys on.
Jos löytää jonkun asiallisesti keskustelevan uskovaisen (joka on kyllä vaikeata), voi huomata että onkin yllättävän vaikeaa selittää yksinkertaisia asioita. Ja uskovaisilla on toisaalta ollut 2000 vuotta aikaa hioa omia väitteitään - ja jumalansa määritelmää - sellaisiksi, että niihin on mahdollisimman vaikea mitenkään tarttua. Kyllä se helposti shakinpeluuta vastaa.
On myös mielenkiintoista kuulla näiden "hurahtaneiden" perusteluja, ja yrittää ymmärtää. :)
Ja onhan tässä kieltämättä usein sellainen hupiaspektikin. Ja sitä hupia saa parhaiten lisää, kun kiskoo sillä lailla sopivasti. Tiedäthän, niin kuin kalastaessa.
Totuus valuu uskovalta niin kuin vesi hanhen selästä. Ei niitä todellakaan kiinnosta esim se pieni ristiriita, että uskontoja on niin paljon. Lahkoja vielä enemmän. Ja lisäksi moni uskova soveltaa sitä omaa uskoaan omiin tarpeisiin sopivalla tavalla. Esim rahanahne ei koe olevansa uskonsa mukaan "liian" ahne jne.
Loppupeleissä uskova livahtaa aina sen "puun" taakse piiloon, että selittämättömät on jumalan teot tai muuta yhtä fiksua. Ei siitä pitkää keskustelua synny.
Ps. Muuten paavi uskoo kuulemma evoluutioon. Richard (Dawkins) vihjas että evoluutio-opista seuraa vakaumuksena ateismi? HärreGood, mihin tää maailma on menossa. Pian se paavi lähtee tietysti jakaan kortsuja mustille eteläafrikkaan HIV:n estämiseksi. Anna mun kaikki kestää.
ihmiseltä, joka ei tiedä uskoon liittyvistä asioista paljoakaan.
Jos et usko jumalhahmojen olemassaoloon, olet ateisti.
Agnostismi on teistien harhautusta ja näiden keksintöä hämärtämään ateismin oleellista ajatusta, joka on liian selkeä ja yksinkertainen teistin vastustettavaksi. Jotta teisti voisi vastustaa ihmisiä, jotka eivät usko jumalhahmojen olemassaoloon, heidät pitää kategorisoida, lokeroida, filosofoida ja määrittää niin moneen lahkoon kuin mahdollista ja tuhota sitten yksitellen.
Lokerointi on keino hallita ihmisiä, ja nämä molemmat kirkko osaa. Ateisteja ei ole kuin yhdenlaisia. Joko olet tai et ole.
Tai voi noinkin sen esittää, mutta (suora laiton kopio wikipediasta): Agnostisismi on käsitys, jonka mukaan jostain väittämästä ei saada tietoa, eikä sitä voi siksi osoittaa todeksi.
Agnostisismiin lisätään yleensä käsitys että jumalista ei voi saada tietoa, eikä voikaan. Mutta ei voi myöskään riihitontuista saada tietoa, vaikka niistä on kirjoitettu monta satukirjaa. Eli kirjoitettua dokumenttia riihitontuista, jos kohta menninkäisistäkin on, mutta todistappas tieteellisesti että niitä ei varmasti ole. Ps en usko tonttuihin, en henkiin, jumaliin,enkä muihinkaan satuolentoihin.
ateisteihin ajatuksiltasi, hekin kun vastustavat uskoa Jumalaan ja arvostelevat uskovia.
Mutta eikös ihmisten (vai onko ateisti ihminen?) harhauttaminen ole syntiä? Eli jos ne uskovat harhauttaa mua ja mä meen retkuun niin ne joutuu helvettiin, vai? Ei per**le eihän sitä helvettiä edes ole olemassa, ja just kun sitä olis tarvittu. mrrrrrrrr.
entisiä Jumalaan uskovia, jotka luopuessaan uskostaan ovat alkaneet kapinoida ja uhmata kaikkea Jumalaan liittyvää vastaan ja alkaneet sitten ateisteiksi kieltämällä Jumalan olemassaolon ja täällä
he selittävät, miten ovat yhtäkkiä alkaneet ajatella omalla järjellään ja heräänneet jostain..uskovana
tiedän, että he tietävät sisimmässään Jumalan olevan olemassa.
Arvoisa multinimimerkki: "Osa ateisteista on"
Oisko mitenkään mahdollista (vaikka telepaattisesti, ettei muu "ateistit" saa selville), että ottaisit selville oonko mää oikeesti ateisti vai uskova, asia on joskus pienenä (6v.) painanu mieltä. Sulla kun on tuo totuus (mikä se sitten onkaan) niin hyvin hallussa.
Jooko!
Kaikkea hyvää sulle ja jaksamisia tässä kenkussa maailmassa.
Olemattomasta ei voi saada tietoa, mutta se ei tarkoita, että jostain olemassa olevastakaan ei voitaisi saada tietoa. Maailmankaikkeuden tapahtumahorisontti on hyvä esimerkki rajasta, jonka takaa ei mitään tietoa teoriassakaan voi saada. Voimme kuitenkin erittäin vahvoin perustein _olettaa_, että tämän rajan tuolla puolen maailmankaikkeus jatkuu aivan samanlaisena kuin täällä havainnoitavassa maailmankaikkeudessakin, mutta me emme _tiedä_ sitä.
Jokaiselle "agnostikolle" sopii purtavaksi Näkymättömän Vaaleanpunaisen Yksisarvisen tapaus: Mitä jumalissa on olemassaolevuuden kannalta, mitä IPU:ssa ei ole?
http://en.wikipedia.org/wiki/Invisible_pink_unicorn
Korvaisin sanan usko sanalla tiedä. En tiedä onko braaneja vai ei. Minulle agnostismi on vain periaatteellinen tapa suhtautua sellaiseen, mistä ei voi (ainakaan nyt) saada tietoa. Eli en ota kantaa puolesta enkä vastaan asioihin joita tiede ei ole vielä ratkaissut. Ylipäätään en usko yhtään mihinkään. En ihmisen vapaaseen tahtoon, en pyyteettömyyteen, en tiedä onko maailma heikko- vai vahvadeterministinen. Vai onko lainkaan deterministinen.
Ateistina koen että suora puhe, uskovien näkemysten naurunalaiseksi tekeminen on OK. Sieltä päin on satanu paskaa vastapuolen (me pakanat ja muut) niskaan jo satoja vuosia.
Joku jesse ei jaksa edes naurattaa, onhan me luettu uskontojen historiaa täältä linkitettyyn vapaa-ajattelijoiden sivuilla jne. Eli samat kolminaisuudet , helvetit, taivaat, vedenpaisumukset ja muut shitit on ollu eri uskonnoissa jo useita, useita kertoja. Sama tavara tarjolla, paketin nimi vain on välillä vaihtunut.
Ps tuo tapahtumahorisontti pisti miettimään, pitää ottaa tarkempi selko.
Kaikesta tietämättömyytensä ilmaiseva agnostikko hyppii kirkon pillin mukaan, mikä on naurettavaa. Bertrand Russell osasi sivaltaa ilkeästi moiselle:
http://en.wikipedia.org/wiki/Russells_teapot
"Agnostismi on teistien harhautusta ja näiden keksintöä hämärtämään ateismin oleellista ajatusta, joka on liian selkeä ja yksinkertainen teistin vastustettavaksi. Jotta teisti voisi vastustaa ihmisiä, jotka eivät usko jumalhahmojen olemassaoloon, heidät pitää kategorisoida, lokeroida, filosofoida ja määrittää niin moneen lahkoon kuin mahdollista ja tuhota sitten yksitellen."
..nyt jotain rajaa, tai esitä näyttö, että agnostismi jota itsekin edustan, olisi jotenkin teistien ja kirkkojen salajuoni atteja vastaan. Siis marginaalista joukkoa vastaan jota yhdistää suunnilleen samanlainen yhteinen negatiivinen tekijä kuin autottomia, tupakoimattomia tai kouluttamattomia.
Onko ateille jotenkin perusvastenmielistä lähestyä aihetta älyllisestä näkökulmasta, ja erotella ja tehdä erilaisista vakaumuksista useita eri ryhmiä sen mukaan mikä erottaa ja yhdistää erilaisissa vakaumuksissa ihmisiä toisistaan.
"Lokerointi on keino hallita ihmisiä, ja nämä molemmat kirkko osaa. Ateisteja ei ole kuin yhdenlaisia. Joko olet tai et ole."
Eikö tuokin ole yhdenlainen keino pyrkiä luokittelemalla hallitsemaan ihmisiä, antamalla heille vain kaksi huonosti sopivaa vaihtoehtoa joista valita. Vai onko niin että se luokittelu on okei, kun sen tekee atet, mutta paha, jos sen tekee muut?
(En muuten ole atte, mutten teistikään, vaan olen agnostikko.)
Mihin jumalaan sitten uskot, ellet ole ateisti?
..merkitystä sen enempää kuin sen puutteella muille kuin kiihkohihhuleille ja ateille.
Tosin atetkin mielenkiintoisesti määrittelevät teistit uskon perusteella, ja silti paradoksaalisesti hyökkäävät heidän uskonnollisuuttaan vastaan, vaikkei uskolla ja uskonnollisuudella ole mitään suoraan kytkentää. Uskova ei ole välttämättä erityisen uskonnollinen tai edes lainkaan, toisaalta on jopa kiihkouskonnollisia, joilla se liittyy enemmänkin yhteisön identiteettiin ja ulkoisiin tapoihin ja näiden puolustamiseen.
Mutta vastaapas kysymykseen, onko sinulla näyttöä edellä olevalle väitteellesi että agnostismi onkin vain teistien juoni, ja eikö tuo todellisuutta vastaamaton luokittelusi jonka taakse yrität puolustautumismielessä piiloutua ole jo ihan käyttötapasikin perusteella yksi hallintakeino? Siis samanlainen kuin mitä kritisoimasi teistitkin käyttävät.
tai paremminkin sen puutteesta ja sen todistamisesta. On totta, että jumalaa yleisesti ei voi todistaa olemattomaksi, mutta erinäisiä jumalia voi. Esimerkki: kysyin joskus tällä palstalla, kuinka moni tänne kirjoittavista uskiksista on kreationisteja. Vastauksia tuli toista kymmentä ja yhtä vaille kaikki tunnustautui kreationisteiksi. Heidän palvomallaan jumalalla on tehnyt asioita, jotka ovat ristiriidassa tunnettujen faktojen kanssa, joten sitä jumalaa ei ole todistetusti olemassa (muuten kuin päänsisäisenä kuvitelmana). Tämä siis koskee esimerkkini mukaan suurinta osaa palstan saarnaajista.
No jos oletetaan että joitain jumalia voidaan todistaa olemattomaksi. Jää siis jumalia joita ei voida todistaa olemattomaksi. Kysymys kuuluu siis että miten voi olla varma että on olemassa jumala A jos on ihmisiä jotka väittävät kivenkovaan että on jumala X.
Jumalasta A ja X on kirjoja joistain jopa näköhavaintoja ja osa on kommunikoinut ihmisten kanssa.
Siis miten valita jumalan A ja X väliltä... ja miten tietää että uskoo juuri siihen OIKEAAN.
Ihmettelen aina miten uskova voi sivuuttaa tämän ristiriidan...
Toivon hartaasti vastauksia.
"Uskovaisuus on mielestäni syntynyt ihmisen tiedostaessa, että joskus kuolee pois"
-Se on varmaankin yksi taustavaikuttajista. Eli syntymässä tulemme "jostain" eli luotuina ja kuolema ei olekaan kuolema, vaan se on vasta ikuisen elämän alku. Kuulostaa todella hyvältä, liian hyvältä ollakseen totta. Eli uskonnolla pyritään nousemaan yliluonnollisuuteen itse.
Toinen vaikuttaja lienee luonnon selittäminen ja hallitseminen: eli kun emme tienneet miten asiat toimivat, uskonto antoi kaikkeen mieleiset vastaukset. Heittämällä uhrilahjan jumalalle uskottiin satojen paranevan tai kuivuuden häipyvän tms.
Juuri näin. Evoluutio on mielestäni selitys kaikkeen.
Myös Karl Marxilla oli hyvä käsitys miksi ihminen uskoo jumaliin (vaikken kaikesta ole samaa mieltä).
"Uskonto on Marxin mukaan hallitsevan luokan käyttämä väline, jonka kautta ihmiset voivat hetkellisesti saada lievitystä kärsimyksiinsä kokemalla uskonnollisia kokemuksia" -wikipedia
Marx oli myös sitä mieltä että uskonto on haitallista, sillä uskova ei etsi ratkaisua ongelmiin vaan hakee lohdutusta uskosta.
Agnostikko vastataa kysymykseen mitä tiedän ja ateisti mitä en usko.
On siis 2 parametriä: tieto ja usko. Agnostikko ei usko ennen kuin tietää, joten agnostikko on ateisti.
Varmaan ymmärrätte, miksi olen uskonnollisesti neutraali.
"Agnostikko ei usko ennen kuin tietää, joten agnostikko on ateisti. "
Tällä palstalla on esitetty attejen ja agnojen suhteista seuraavia näkemyksiä:
A, Agnostikkoja ei edes ole olemassa. (ilmeisesti mielikuvitusolentoja tai pahasti harhaanjohdettuja?)
b, Agnostikko on aina ateisti?
c, Agnostikko on aina joko ateisti tai teisti
d, Agnostikko voi olla ateisti, teisti tai jokin muu?
Edustat tällä palstalla esitettyä kantaa b, ja minä edustan kantaa d.
B on attejen hienovaraisempi yritys pyrkiä eliminoimaan agnojen oma identiteetti, sen lähtökohtana on se, että atet määrittelevät uskon tai sen puutteen jotenkin olennaiseksi ja itsenäiseksi tekijäksi vakaumusta arvioitaessa, itse asiassa niin olennaiseksi, että kaikki muut tekijät voidaan unohtaa.
Kuitenkin uskonnollisen ihmisen kohdalla henkilökohtainen usko on vain yksi motiivi toimia uskonnollisesti, itse asiassa vieläpä aika protestanttishenkinen. Useissa uskonnoissa riittää kuitenkin määrittämään henkilö uskonnolliseksi sillä, että hän noudattaa ulkoisia uskonnollisia tapoja ja uskontoon liittyviä sääntöjä, eli oikeastaan tällä henkilökohtaisella uskolla ei ole edes suurempaa merkitystä useissa uskonnollisissa yhteisöissä.
Ja onko uskonnollisuus sitten tärkeää? Jos uskonnollisuus määritellään yhteisöksi, jolla on yhteiset arvot, käyttäytymissäännöt, rituaalit ja myytit, jotka yhdistävät saman vakaumuksen omaavia, niin havaitaan että esim. vapaa-ajattelijat ja muut kiihkeimmät antiteistit eivät kovin usein pidäkään itse uskoa ongelmana jota vastaan hyökkäävät, vaan uskonnollisuutta ja sen näkyvää osaa eli kirkkoja ja niiden asemaa.
Jos vapaa-ajattelijat ym. näkevät kuitenkin uskonnollisuuden ongelmana jota vastaan on hyökättävä, niin miksi atet ja kumppanit sitten jaksavat höpistä aina henkilökohtaisesta uskosta ja sen puutteesta olennaisena tunnusmerkkinä sille onko atte vai teisti?
Se johtuu siitä, että osa ateista, etenkin vapaa-ajattelijoista joutuisi kiusalliseen tilanteeseen kun he kritisoisivat yhtä vakaumuksellisen yhteisöllisyyden muotoa, mutta tarjoavaisivatkin sen tilalle itse asiassa vain toista vakaumukseen perustuvaa yhteisöllisyyden muotoa, jonka näkyvänä osana olisi osan vapaa-ajattelijoiden noudattamat ulkoiset rituaalit, kuten omat hautajaismenot ja rippikoulua vastaavat protu, ja lisäksi osalla antiteistisillä ateilla olisi itse asiassa vakaumuksen perusteena lähes puhtaasti uskontoon verrattavissa oleva antiteistinen positiivinen vakaumus. Tällöin on parempi markkinoida, että itse asiassa ei olekaan kyse vakaumuksellisesta yhteisöllisyydestä, vaan ero onkin siinä henkilökohtaisessa uskossa, jolloin ateilta se tietenkin puuttuu, ja kyse onkin ihan eri asiasta, kuin uskonnollis-tyyppisissä vakaumuksissa.
Entä jumala tai muu vastaava yliluonnollinen jumalolento, sitähän ateilla ei kuitenkaan ole? No ei sillä tähänkään päivään asti ollut missään uskonnossa mitään käytännön merkitystä, vaan se on ollut joka uskonnossa lähinnä ollut symbolinen tai vertauskuvallinen toimija, joka on joskus puuttunut asioihin, tulee ehkä joskus puuttumaan lisää tai jo puuttuu, mutta näkymättömästi, mikä tarkoittaa että jokainen uskonnollinen yhteisö arvomaailmoineen on ollut käytännön tasolla suunnilleen yhtä kuin sen kannattajien arvomaailma. Näin ollen esim. vapaa-ajattelijoiden yhteisöllisyys ei ole olennaisesti poikkeavaa kuin muukaan uskonnolliseen vakaumukseen perustuva yhteisöllisyys.
Vaihtoehto d on paras vaihtoehto, sillä jokaisen arvomaailma on omanlaisensa, sitä ei voi määritellä suoraviivaisesti uskon tai uskon puuttumisen kautta, vaan kokonaisarvion, johon liittyy se haluaako kuulua ja noudattaa jonkin vakaumuksellisen yhteisön arvoja vai ei. Tai mitä asioita kukin painottaa olennaisiksi sen osalta joilla määrittää sen millä perusteella vakaumuksen voi muodostaa.
Kaikki vaihtoehdot voisivat olla oikeita, jos niitä katsotaan tietyltä kannalta.
Käsittääkseni agnostikko identiteettinä on eri asia kuin varman tiedon puuttumisen tunnustaminen, jonka voi myös teisti tai kuka muu tahansa tehdä.
Käsittääkseni agnostikko on henkilö, joka ei voi tai ei halua tunnustautua ateistiksi eikä teistiksi, koska varmaa tietoa ei ole puolesta eikä vastaan.
Varmaa tietoa jumalien olemassaolosta ei ole _kellään_, mutta se ei estä sitä tosiseikkaa, että monet ihmiset ovat teistejä, eli uskovat jumalhahmojen olemassaoloon.
"Varmaa tietoa jumalien olemassaolosta ei ole _kellään_"
Kaikki eivät tunnusta, että varmaa/todistettua tietoa jumalien olemassaolosta ei ole, vaan heillä on esimerkiksi henkilökohtainen kokemus "jumalista" tai niiden olemassaolosta, tms..