Montessori vai Steiner?

Onko täällä kellään kokemuksia montessori- tai steinerkouluista? Minua eivät nuo suuret yhtenäiskoulut kiinnosta, johon on tungettu myös ylä-asteet antamaan pienemmille oppilaille malleja mm. kielenkäytöstä. Mutta toisaalta kuulen koko ajan kritiikkiä varsinkin steinerkoulusta. Ja toisaalta montessorikoulu loppuu kun lapsi juuri täyttää sen 12 vuotta, sitten pitäisi siirtyä tavallisen koulun puolelle, aikamoinen muutos??

Yksityissä tarhoissa piilotellaan usein erityislapsia...kun vanhemmat eivät tahdo hyväksyä sitä, että lapsi tarvitsee apua esim. käytöshäiriöönsä. Onkohan sama näissä yksityisissä kouluissakin?
Ilmoita


85 Vastausta

Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.


ilman muuta. Steinerissa vaikuttaa enemmän omalaatuinen ideologiansa.
5 VASTAUSTA:
Olen ihmetellyt, kun ei oikein löydy mistään kunnon perusteluita sille, että steiner olisi jotenkin huono? Mitäs siinä ideologiassa on vikana? Itse kun luen tuossa juuri asiasta niin sanon vain, että hyvä, kerrankin oppilas otetaan yksilöllisesti huomioon. Mutta tietoa haluaisin enemmänkin kokemuspuolelta eikä tietopuolelta. Tuo montessorikin vaikuttaa niin sellaiselta, että lapsista tehdään pieniä robotteja heti 3-vuotiaasta alkaen unohtaen että he tarvitsevat leikkiä ja ulkoilua.

Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

- Eerikäisen äiti on Steiner- koulussa opettajana...
ihmettele kirjoitti:
Olen ihmetellyt, kun ei oikein löydy mistään kunnon perusteluita sille, että steiner olisi jotenkin huono? Mitäs siinä ideologiassa on vikana? Itse kun luen tuossa juuri asiasta niin sanon vain, että hyvä, kerrankin oppilas otetaan yksilöllisesti huomioon. Mutta tietoa haluaisin enemmänkin kokemuspuolelta eikä tietopuolelta. Tuo montessorikin vaikuttaa niin sellaiselta, että lapsista tehdään pieniä robotteja heti 3-vuotiaasta alkaen unohtaen että he tarvitsevat leikkiä ja ulkoilua.
Eivät kyllä ota oppilaita yksilöinä huomioon. Oma poikani kävi vuoden steinerlukiota eikä hänellä ollut juurikaan mitään positiivista sanomista. Päinvastoin - jotkut opettajat tuntuivat aivopestyiltä ja tuskin heidän omaan opettajainstituuttiin hirveän lahjakkaat hakevatkaan.

Samon ihmettelen, että jos opetusmetodi on niin hyvä, niin miksi steinerlukioiden tulokset ovat niin huonoja?

Epäilen vahvasti koko touhua - ja mihinkä perustuu heidän valtiontuki? Jos tulokset ovat noin huonoja niin miksi syytää Steineropetukseen miljoonia. Parempaankin rahaa voisi pistää.

Lukekaas muuten Steineroppia vähän paremmin - eikös ihmiselämä ja elämä yleensä alkanut neutrista oliosta, joka jakaantui kahdeksi.

Steinerkoulussa myös sallittaan mielestäni normaalista poikkeava käytös: kiusaamiseen ei puututa yms.
HankkikaaTietoa kirjoitti:
Eivät kyllä ota oppilaita yksilöinä huomioon. Oma poikani kävi vuoden steinerlukiota eikä hänellä ollut juurikaan mitään positiivista sanomista. Päinvastoin - jotkut opettajat tuntuivat aivopestyiltä ja tuskin heidän omaan opettajainstituuttiin hirveän lahjakkaat hakevatkaan.

Samon ihmettelen, että jos opetusmetodi on niin hyvä, niin miksi steinerlukioiden tulokset ovat niin huonoja?

Epäilen vahvasti koko touhua - ja mihinkä perustuu heidän valtiontuki? Jos tulokset ovat noin huonoja niin miksi syytää Steineropetukseen miljoonia. Parempaankin rahaa voisi pistää.

Lukekaas muuten Steineroppia vähän paremmin - eikös ihmiselämä ja elämä yleensä alkanut neutrista oliosta, joka jakaantui kahdeksi.

Steinerkoulussa myös sallittaan mielestäni normaalista poikkeava käytös: kiusaamiseen ei puututa yms.
Jännä miten pystytkin tekemään tyhjentävän analyysin steinerkouluista lapsesi vuoden lukio-opintojen pohjalta. En toki vähättele yhtään hänen ikäviä kokemuksiaan, ja harmillista kuulla, että opetus ei ollut laadukasta tai kiusaamiseen ei puututtu. Kysymyksessä on nyt kuitenkin yhden yksittäisen henkilön/perheen kokemus yhden koulun yhdestä luokasta. Omat kokemukseni esim. juuri kiusaamiseen puuttumisessa ovat aivan päinvastaisia.

Olen itse käynyt Tampereella steinerkoulun esikoulusta ylioppilaaksi. Kirjoitin M:n paperit, suurimmaksi osaksi omaa laiskuuttani tulos jäi niin "kehnoksi". Jos lukulomalla olisi vaikka opiskellutkin, eikä vain hengaillut, niin varmaankin tulokset olisivat olleet paremmat. Opetusta en siis voi syyttää.

Tosin steinerideologiaan kuuluu kasvattaa lasta ja nuorta kokonaisena ihmisenä ennemmin kuin vain kävelevänä tietosanakirjana. Kädentaidot, asioiden tekemällä oppiminen ja uudet kokemukset ovat mielestäni koulun keskeisintä antia. Alaluokilla viljelimme itse pellon, korjasimme viljasadon ja veimme jauhot myllyyn, jonka jälkeen pääsimme leipomaan omista jauhoista leipää. Rakensimme vanhempien ja opettajien kanssa leikkimökin. Hoidimme yhden kesän vuorotellen kasvimaata, jonka sadosta valmistimme kokkileirillä ruokaa. Kävimme metsäretkillä tutustumassa sammaleisiin, kasveihin ja jäkäliin, joita olimme koulussa oppineet. Teimme näytelmiä. Kävimme kivilouhoksella tutustumassa geologiassa oppimiiimme kivilajeihin.

Yläluokilla teimme lisää näytelmiä. Sidoimme kirjan. Teimme savitöitä. Opiskelimme arkkitehtuuria. Kävimme kulttuurimatkalla, maanmittausleirillä, Lapissa. Ja tämän lisäksi opiskelimme kaikkea "tavallista" matematiikasta äidinkielelen kautta liikuntaan. Luokkayhteisö, jossa kasvoimme, pysyi liki samana 13-14 vuotta. Sieltä on saatu elinikäiset ystävät, joiden kanssa edelleen, vuosien jälkeenkin, on yhtä helppo olla kuin oman perheen.

Kyse on arvoista. Millaisena haluaa lapsensa tämän maailman kokevan. Kilpailu ja vertailu alkavat nykyään niin kovin varhain. Omasta mielestäni steinerkoulussa lapsi saa olla lapsi hieman pidempään. Tietoa ehtii kerätä maailman tappiin, se joka tapauksessa muuttuu ajan myötä vielä monta kertaa. Mutta elämyksellistä lapsuutta ei voi saada kuin lapsena. Sen voi toki tarjota joku muukin taho kuin steinerkoulu, mutta omat lapseni aion ainakin sinne laittaa.

Ikäviäkin asioita voi toki steinerkoulussa(kin) tulla vastaan. Oppilasmateriaaliin ei voi kukaan vaikuttaa ennalta, mutta lapsia, joilla on vaikeuksia koulun käynnin kanssa, pyritään ensisijaisesti tukemaan, eikä siirtämään toiseen kouluun. Jotkut vanhemmat haluaisivat mieluummin vain siirtää tällaiset lapset (eli ongelmat) toisaalle, ja siitä voi tulla näkemysristiriitoja. Luokanopettaja ja hänen tyylinsä olla ja opettaa vaikuttaa tietysti valtavasti. Hyvä yhteistyökyky vanhempien kanssa on tärkeää, joskin "haastavampienkin" opettajien johdolla kasvaneet lapset ovat usein itse aivan tyytyväisiä koulukokemukseensa. Sitten on vielä lapsia, joille steinerkoulu vain ei ole paras paikka. Toisille se sopii paremmin kuin toisille, ja jos ei ks. koulusta aiempaa kokemusta ole, asia selvinnee vain kokeilemalla. Ainahan koulua voi vaihtaa, jos tilanne sitä vaatii.
ihmettele kirjoitti:
Olen ihmetellyt, kun ei oikein löydy mistään kunnon perusteluita sille, että steiner olisi jotenkin huono? Mitäs siinä ideologiassa on vikana? Itse kun luen tuossa juuri asiasta niin sanon vain, että hyvä, kerrankin oppilas otetaan yksilöllisesti huomioon. Mutta tietoa haluaisin enemmänkin kokemuspuolelta eikä tietopuolelta. Tuo montessorikin vaikuttaa niin sellaiselta, että lapsista tehdään pieniä robotteja heti 3-vuotiaasta alkaen unohtaen että he tarvitsevat leikkiä ja ulkoilua.
miksi keksit tuollaisia ulko leikit unohdus -juttuja ja leikki pois. Vauhdikasta menoa ovat jopa vivahteikkaamminkin kuin ns. tavallisessa p.kodissa. Talvellakin kun hain lasta montsasta poikkeuksellisesti kesken päivän, niin olivat tehneet lumilaivan, hepan ja jonkun muunkin ja kaikki olivat ahkerassa leikkikäytössä. Koska ryhmä on aina kohtuu pieni, saa ainakin meillä tuoda kotoa omat sukset tai lainata leikkikoulun välineitä, niinpä siinä tovin viivähtäessäni huomasin että joku hiihteli, toiset laski pihamäkeä (suuri omakotitalo tiloina) pulkilla ja liukureilla, välillä leikki vaihtui hevosina tai lintuina mäkeä alas juoksemiseksi tai vain hassuttelu kaatumisliukumiseksi naurunremakoiden säestämänä. Niitä lapsia autettiin (lapset siis toinen toisiaan), jotka eivät päässeet pulkkaan ilman apua mäen harjalta ja toisia vedettiin pitkin pihan lumireittejä. Ihan vain päällimmäisiä tunnelmia talvipihalta. Leikki on lapsille mieleistä myös Montsassa, itse kokeminen, keksiminen, eläytyminen, materiaalien erojen tunnistaminen näkyy jossain määrin myös vapaassa leikissä. Itseilmaisu on kokonaisvaltaisempaa eikä niin paljon viljellä valmiiksi pureskeltuja ratkaisuja - saahan niillä smurffeilla ja barbeilla kotonakin leikkiä, tärkeintä on sosiaalinen ryhmään kuulumisen tunnelma, enkä kyllä ole itse havainnut enkä edes kuullut toisten perheiden lasten Montsassa tai heidän vanhempiensa valittavan "tylsistymistä" - päinvastoin. Eikä tarvitse olla mikään älykkölapsi vaikka Montsassa kyllä vivahteikasta virikettä tarjolla onkin!
+Lisää kommentti
mennään jo ennen varsinaista esikouluikää, sillä pedagogiikkaan kuuluu mm. välineopetus jne.

Jos lapsi alkaisi esim. Montessoripäiväkodissa 5-vuotiaana, häneltä on jäänyt paljon "oppimatta" sellaista, jota tarvitaan edetessä eri osa-alueissa.

Tarkoititko että lapsesi menisi koulun aloituksessa Montessorikouluun tai Steineriin? Suoraan esim. kunnallisesta esikoulusta?

Esim. Riihimäellä on sellainen tilanne, että Montessorikouluun saa ilman montessorikokemusta, sillä siellä on "pulaa" oppilaista. Voit googlata Riihimäen Montessorikoulu, johon ulkopaikkakuntalainenkin saa...myös www.riihimaen-montessori.fi

Googlaa ja tutustu esim. Vantaalla Jokiniemen montessoriluokat 1-6, kuvia ja kerrontaa.

Olen työssäni Montessori-päiväkodissa joutunut kertomaan vanhemmille miksi esim. 5-vuotias on "liian vanha" aloittamaan. Mutta poikkeustapauksissa kuten Riihimäellä voidaan ottaa oppilaita 1. luokalle, kun muuten ei ole tarpeksi oppilaita.

Jos Montessori kiinnostaa, niin olen viime vuonna kirjoittanut tosi paljon Suomi24 /Äidit ja isät/päiväkoti. Rullaamalla alaspäin löytyy Montessorilla... Eräs äiti ja minä kävimme keskustelua kahdestaan, muita ei tullut jutustelemaan tai kertomaan kokemuksiaan. Sieltä löytyy. -Tai voit kysyä täälläkin.
Ilmoita
Steiner-koulussa olleen lapseni vanhempana kehottaisin vakavasti harkitsemaan jotain muuta vaihtoehtoa. Montessorista ei kokemusta. Kritiikki tulee täysin vanhempien karvaista kokemuksista. Steinerilaisuudessa näyttää olevan sellainen periaate, että antroposofi edustaa henkisesti korkeampaa ihmisrotua. Siksi opettajilla ei näytä olevan aihetta itsekritiikkiin, eikä myöskään itseohjautuvuuteen, niin "korkealla" henkisellä tasolla oleva on automaattisesti aina oikeassa.

Oman lapseni luokalla oli juuri erityislapsi, jonka älyllinen suorituskyky oli selvästi muita alempana ja jonka olisi pitänyt oikeasti olla erityiskoulussa saamassa asianmukaista opetusta. Häntä selvästi piiloteltiin Steinerkoulussa. Lapsen kotitehtävät ja kotona tehtävät käsityöt olivat selvästi aikuisen tekemiä, mutta lapsi ei tietenkään pärjännyt tunneilla, kokeissa eikä osannut yläluokillakaan lukea, laskea, piirtää tai soittaa. Vanhemmat tekevät typeryyttään tällaisen karhunpalveluksen lapselleen. Eipä ihme, että Steiner-koululla on suuren yleisön mielikuvissa jokin piilovammaisoppilaitoksen ja käytöshäiriköiden säilytyspaikan status. Ei ihme, koska kallistun näiden kokemusten jälkeen samalle kannalle. Opetus laahaa jossain 1930-luvun metodeissa ja maailmankuva on yhtä antiikkinen.

Kadun ikäni lapseni laittamista tuonne, minulla ei ollut tarpeeksi sitä tietoa ko. koulusta mitä nyt on saatavilla. Vaihdoimme koulua kun yläkoululaiseni alkoi opettajan harjoittaman kiusaamisen ja nöyryyttämisen takia sairastua fyysisesti kun pelkäsi opettajaa. Tosin lapseni otti ikäisensä kiinni heti päästyään normaaliin peruskouluun, kun koulunkäynnistä katosi pelko ja jatkuva riittämättömyydentunne. Muksu oli onnellinen kun sai lukea mielenkiintoisia peruskoulun oppikirjoja, sai oikeudenmukaista ja positiivista sekä kannustavaa kohtelua. Numerot paranivat peruskoulussa tyyliin 6 => 10.

Jotkut opettajat toki täysin päteviä ja hyviä, mutta kun opettaja on häiriintynyt ja on luokanopettajana 8 vuotta, hän ehtii pilaamaan aivan liian pitkän ajanjakson toisen elämää.
17 VASTAUSTA:
Edellisen viestin kirjoittanut ihminen on epäilemättä kohdannut ongelmia lapsensa koulunkäynnin tiimoilta, mutta väittäisin että ongelmat eivät liity steinerkouluun sinänsä. Omat lapseni ovat steinerkoulussa ja mitään edellä mainitun kaltaista ei ole tullut vastaan! Opetus on yksilöllistä ja lapsen tarpeet huomioonottavaa. Erityislapsia ei piilotella. Antroposofiaan ei liity minkäälaisia "ylempi ihmisrotu"- teorioita, ne "uhrin äiti" on kehitellyt ihan itse. Outoja opettajia on kaikissa kouluissa, mutta eipä leimata koko koulua yhden epäonnisen kokemuksen takia.
Mother-71 kirjoitti:
Edellisen viestin kirjoittanut ihminen on epäilemättä kohdannut ongelmia lapsensa koulunkäynnin tiimoilta, mutta väittäisin että ongelmat eivät liity steinerkouluun sinänsä. Omat lapseni ovat steinerkoulussa ja mitään edellä mainitun kaltaista ei ole tullut vastaan! Opetus on yksilöllistä ja lapsen tarpeet huomioonottavaa. Erityislapsia ei piilotella. Antroposofiaan ei liity minkäälaisia "ylempi ihmisrotu"- teorioita, ne "uhrin äiti" on kehitellyt ihan itse. Outoja opettajia on kaikissa kouluissa, mutta eipä leimata koko koulua yhden epäonnisen kokemuksen takia.
"Edellisen viestin kirjoittanut ihminen on epäilemättä kohdannut ongelmia lapsensa koulunkäynnin tiimoilta, mutta väittäisin että ongelmat eivät liity steinerkouluun sinänsä."

Virkkeen ensimmäinen lause käy selväksi jo kirjoituksesta johon vastaat. Väitettä virkkeen jälkimmäisessä lauseessa perustelet täsmälleen samoin, kuin miten väite jota yrität kumota on perusteltu.

"Erityislapsia ei piilotella."

Tätä et perustele tai selvennä mitenkään.

"Antroposofiaan ei liity minkäälaisia "ylempi ihmisrotu"- teorioita, ne "uhrin äiti" on kehitellyt ihan itse."

Selkeästikin. Ja jos olisit lukenut ajatuksella, olisit huomannut että hän puhui ylimielisyydestä eikä filosofioista.

"Outoja opettajia on kaikissa kouluissa, mutta eipä leimata koko koulua yhden epäonnisen kokemuksen takia."

Hän vain jakoi kokemuksensa kyseisestä opinahjosta, kuten sinäkin jaoit tietosi kuinka hänen kokemuksensa eivät pidä paikkaansa. Olisit tietysti voinut myös kertoa omista positiivisista kokemuksistasi ;D
Kuinka kauan mainitsemastasi tapahtumasta on aikaa? Millaisiin toimenpiteisiin koulun puolelta - mikä koulu oli kyseessä?
Miten lapsesi oireili- mistä aloititte tapahtumien selvittelyn? Entä rehtori ja ko opettaja? Onko hän yhä opettamassa?
Kuinka lapsesi nyt voi ? Millaista hoitoa hän on saanut?
Tuttavan pieni poika on ensi syksynä aloittelemassa Steiner-polkuaan ja kummina säikähdin kokemuksiasi. Pitäisikö harkita asiaa uudelleen.

Kaunista kevättä teille!
Mother-71 kirjoitti:
Edellisen viestin kirjoittanut ihminen on epäilemättä kohdannut ongelmia lapsensa koulunkäynnin tiimoilta, mutta väittäisin että ongelmat eivät liity steinerkouluun sinänsä. Omat lapseni ovat steinerkoulussa ja mitään edellä mainitun kaltaista ei ole tullut vastaan! Opetus on yksilöllistä ja lapsen tarpeet huomioonottavaa. Erityislapsia ei piilotella. Antroposofiaan ei liity minkäälaisia "ylempi ihmisrotu"- teorioita, ne "uhrin äiti" on kehitellyt ihan itse. Outoja opettajia on kaikissa kouluissa, mutta eipä leimata koko koulua yhden epäonnisen kokemuksen takia.
Epäpäteviä opettajia...Edes työterveydenhuollon lääkäri ja työsuojeluviranomainen ei saanut asiaa korjattua, koska "meidän koulussa ei ole mitään vialla..."
Mother-71 kirjoitti:
Edellisen viestin kirjoittanut ihminen on epäilemättä kohdannut ongelmia lapsensa koulunkäynnin tiimoilta, mutta väittäisin että ongelmat eivät liity steinerkouluun sinänsä. Omat lapseni ovat steinerkoulussa ja mitään edellä mainitun kaltaista ei ole tullut vastaan! Opetus on yksilöllistä ja lapsen tarpeet huomioonottavaa. Erityislapsia ei piilotella. Antroposofiaan ei liity minkäälaisia "ylempi ihmisrotu"- teorioita, ne "uhrin äiti" on kehitellyt ihan itse. Outoja opettajia on kaikissa kouluissa, mutta eipä leimata koko koulua yhden epäonnisen kokemuksen takia.
Veljeni ei oikein pärjännyt normaalissa koulussa. Hänet laitettiin toisesta luokasta eteenpäin Steineriin. Vanhempani olivat varakkaita ja näinollen maksetulla rahalla pääsi sen periaatteen ohi jonka mukaan lapsi olisi tuolloin pitänyt jo vuosia ennen ilmoittaa kyseiseen kouluun. Minun näkemäni mukaisesti veljeni pärjäsi koulussa entistäkin huonommin ja kyseinen Steiner- pedagokiikka antoi kunnon pohjan jo 13- vuotiaalle alkoholi ja huumekokeilujen puitteissa. Veljeni luokalta 3- oppilasta on pois työelämästä joko huumeiden tai niistä johtuvien seurausten vuoksi. En tiedä mutta kyllä se ihan normaali koulu olisi ehkä ollutkin se oikea tie. Tai sitten kaikissa kouluissa on yhtäpaljon eläkkeellä ennenaikaisesti olevia nuoria.
Meillä on 3 lasta steinerkoulussa ja ikävä kyllä opettajia riittää moneen lähtöön, pari hyvää opettajaa on sattunut, mutta suurin osa aiheuttaa ahdistusta lapselle. Kevään aikana vahvistui päätös, että otamme nyt nuorimman pois steinerkoulusta. Lapsi sairastui, mutta tätä steinerkoulussa EI ymmärretty, oppimateriaalia ei saanut mistään ja poissaoloista lasta syyllistettiin niin että lopulta koulunkäynnistä ei tuolla koulussa tullut enää mitään.

Lääkärit, psykologit ja koulukuraattori ovat kaikki samaa mieltä, että ratkaisumme oli välttämätön lapsen kannalta. En voi ikinä suositella kenellekään että laittaisi lapsensa steinerkouluun. Eikähän sitä vääntöä jaksa vanhemmatkaan, huh.
> "Opetus laahaa jossain 1930-luvun metodeissa ja maailmankuva on yhtä antiikkinen."

Ymmärrettävä pointti, mutta tosiasiassa opetus oli silloin aikaansa vuosikymmeniä edellä, toimien esimerkkeinä esim. peruskouluja varten. Lisäksi se on vieläkin monessa asiassa peruskouluja ja niiden pedagogiikkaa edellä, kuten taiteen ottamisessa opettamiseen mukaan, käden taidoissa että sanallisen arvostelun käytössä, sikäli kun se on hyvä juttu.

En tunne historiaa kovin hyvin, mutta waldorf-koulujen eli steinerkoulujen uudempia juttuja olivat alussa esim. tyttöjen ja poikien opettaminen samassa luokassa yhtä aikaa. Samalla hyväksyttiin ja otettiin mukaan myös kaikkien yhteiskuntaluokkien oppilaita, toisin kuin silloin yleisissä luokkajaon mukaisissa oppilaitoksissa. Lisäksi steinerkoulun opettajilla "pitäisi" olla selvää, että pedagogia elää ja voi elää koko ajan edelleen, eli uutta voi myös löytää ja kehittää.

Pedagogian kannalta ja peruskoulun käyneenä en pysty ymmärtämään, mistä tulee se välillä uutisissa ollut juttu, jonka mukaan Suomen peruskoulu on muka maailman huippua ja parasta oleva koulu. Eihän siellä edes mitään pedagogiaa ollut, ja yleensä pänttäämistä vaan. Ja pelkkiä pään asioita vaan. Tässä mulla on aina tuntunut, että steinerkoulusta voisi se paras koulu löytyä.

Antiikkisesta maailmankuvasta voin olla sekä samaa että täysin eri mieltä : ), mutta tieteen kannalta hengentiede on ja pitäisi olla tiedettä, jossa myös "tavallinen" tiede on mukana . . ollen valmiina tutkimaan ja käsityksiään vaihtamaan. Yhtenä piirteenä tässä on sama tilanne kuin historiassa, "onko maa litteä vai pyöreä ?" "jne." . . .
vieläkin hyötyä kirjoitti:
> "Opetus laahaa jossain 1930-luvun metodeissa ja maailmankuva on yhtä antiikkinen."

Ymmärrettävä pointti, mutta tosiasiassa opetus oli silloin aikaansa vuosikymmeniä edellä, toimien esimerkkeinä esim. peruskouluja varten. Lisäksi se on vieläkin monessa asiassa peruskouluja ja niiden pedagogiikkaa edellä, kuten taiteen ottamisessa opettamiseen mukaan, käden taidoissa että sanallisen arvostelun käytössä, sikäli kun se on hyvä juttu.

En tunne historiaa kovin hyvin, mutta waldorf-koulujen eli steinerkoulujen uudempia juttuja olivat alussa esim. tyttöjen ja poikien opettaminen samassa luokassa yhtä aikaa. Samalla hyväksyttiin ja otettiin mukaan myös kaikkien yhteiskuntaluokkien oppilaita, toisin kuin silloin yleisissä luokkajaon mukaisissa oppilaitoksissa. Lisäksi steinerkoulun opettajilla "pitäisi" olla selvää, että pedagogia elää ja voi elää koko ajan edelleen, eli uutta voi myös löytää ja kehittää.

Pedagogian kannalta ja peruskoulun käyneenä en pysty ymmärtämään, mistä tulee se välillä uutisissa ollut juttu, jonka mukaan Suomen peruskoulu on muka maailman huippua ja parasta oleva koulu. Eihän siellä edes mitään pedagogiaa ollut, ja yleensä pänttäämistä vaan. Ja pelkkiä pään asioita vaan. Tässä mulla on aina tuntunut, että steinerkoulusta voisi se paras koulu löytyä.

Antiikkisesta maailmankuvasta voin olla sekä samaa että täysin eri mieltä : ), mutta tieteen kannalta hengentiede on ja pitäisi olla tiedettä, jossa myös "tavallinen" tiede on mukana . . ollen valmiina tutkimaan ja käsityksiään vaihtamaan. Yhtenä piirteenä tässä on sama tilanne kuin historiassa, "onko maa litteä vai pyöreä ?" "jne." . . .
Ainakin tiedon määrä tuntuu olevan aikaansa edellä. Tytär, 9. luokalla, kertoi juuri viime viikolla, että opettaja oli opettanut seuraavasti: mustia aukkoja on ilmakehässämme ja tähdet ovat linnunradallamme. Liekö siellä jotakin uutta tietoa asiasta :D
Mother-71 kirjoitti:
Edellisen viestin kirjoittanut ihminen on epäilemättä kohdannut ongelmia lapsensa koulunkäynnin tiimoilta, mutta väittäisin että ongelmat eivät liity steinerkouluun sinänsä. Omat lapseni ovat steinerkoulussa ja mitään edellä mainitun kaltaista ei ole tullut vastaan! Opetus on yksilöllistä ja lapsen tarpeet huomioonottavaa. Erityislapsia ei piilotella. Antroposofiaan ei liity minkäälaisia "ylempi ihmisrotu"- teorioita, ne "uhrin äiti" on kehitellyt ihan itse. Outoja opettajia on kaikissa kouluissa, mutta eipä leimata koko koulua yhden epäonnisen kokemuksen takia.
Totta on, ettei koko koulua voi oman kokemuksen perusteella tuomita.

Luulen kuitenkin, sekä omasta kokemuksesta että monen, monen, vanhemman kertomuksen perusteella että Steiner-koulun antroposfia-uskonto houkuttelee paljon opettajaksi pyrkivää ainesta, jolla on jonkinlaisia grandiositeetti- ja persoonallisuushäiriöitä muttei riittävää pohjakoulutusta eikä lahjakkuutta, alemmuutta ja pätemisentarvetta kompensoidaan tuolla narsismilla. Olin itse siinä uskossa, että Steiner-koulun opettajat ovat saaneet paremman koulutuksen kuin muut luokanopettajat. Mutta asia oli päin vastoin. Opettaja voi opettaa yläluokille kahdeksannelle asti tavallisen peruskoulun opettajaksi kelpaamattomalla koulutuksella. Oman lapseni opettaja ei pääsisi edes tavalliseen päiväkotiin omalla todistuksellaan, koska hänellä ei ollut edes ylioppilastutkintoa, tämän kuulimme vasta jälkikäteen.

Oman lapseni lisäksi neljää muuta lasta kiusattiin ja nöyryytettiin opettajan taholta, eikä vanhempia haluttu uskoa. Myös kahdella muulla luokalla tapahtui samoja asioita, asiat tulivat ilmi kun juttelimme vanhempien kanssa. Asiasta järjestettiin aika monta vanhempainiltaa sekä me vanhemmat keskenämme, että koulun kanssa, mutta turhaan tämän asian korjaamiseksi. Jotkut opettajat (kiitos heille myötäelämisestä ja avusta!) olivat painineet näiden samojen ongelmaopettajien kanssa vuosia, mutteivat pysty tekemään mitään, jos taakse ei saada tarvittavaa enemmistöä. Johtosääntö koulussa turvaa että täysin mielenvikainenkin opettaja voi olla työssä lasten kanssa, ja lapsen sana ei paina mitään - siinä se lasta ja tämän sielua kunnioittava "aate". Tällaista mahdollisuutta ei ilmeisesti ole muissa oppilaitoksissa, jossa rehtori on esimies ja hänellä on mahdollisuus tutkia asia. Steiner-koulussa rehtorilla ei ole mitään valtaa, ja homma on kiertävä, ja koston uhka ilmeisesti elää, kun kukaan ei uskalla tehdä mitään

Opettajat peittelevät näitä työkaveriensa väärinkäytöksiä ilmeisesti sen takia, että koulun ja oma maine ei menisi, ihan kuin missä tahansa uskonlahkossa siis. Kaikki kritiikki kimpoaa takaisin, ja kaikki syy on vanhemmissa, jos ongelmia tulee. Vaikka siis oppilas ei uskaltaisi enää mennä kouluun opettajan mielivallan ja henkisen väkivallan takia. Steiner-koulu nauttii kuitenkin valtionapua ja jokaisen lapsen oikeusturva pitäisi taata samalla tavalla kuin peruskoulussakin. Me saimme apua vasta lääninhallituksesta, johon teimme valituksen. Steiner-koululle on ehkä tärkeämpää lapsen tuoma valtionapu kuin itse lapsi, hän on pelkkä yleisön edustaja monen narsistiopettajan pitäessä itseriittoista opetusperformanssia monella luokalla. Myös vanhempainillat olivat opettajan narsistisia käsityksiä täynnä olevia luentotilaisuuksia. Aloimme vaatia vanhempainiltoja, jossa juteltaisiin lasten asioista eikä opettajan suuresta persoonasta.

Huvittavaa oli vielä se, että opettaja yritti kostaa jälkikäteen lapselleni tämän episodin: kun peruskoulusta pyydetiin opettajan arvioimaa numeroarvostelua lapselleni päättötodistusta varten, olivat numerot käsittämättömän huonoja, vaikka lapseni on normaalilahjainen ja älykäs. Kuvaamataito 6 muuttui kympiksi peruskoulussa. Lapseni on soittanut pienestä pitäen ja suorittanut tutkintoja ja osasi musiikin teorian paremmin kuin opettaja, jonka teoriaopetusta joutui korjaamaan oppitunnilla, koska tämä opetti väärin. Silti hän sai musiikista seiskan.

Koulu salasi tuota koulutusasiaa, että siis opettajalla ei ollut mitään alan tutkintoa (ennen kuin vaadimme asian julkistamista), ja tämän hankkima "pätevyyden" osoittava todistus oli sellaiselta taholta kirjoitettu, jolla ei ollut siihen mitään laillista oikeutta. Tämän häpeällisen ja salatun asian paljastivat lääninhallituksen viranomaiset.

Kun kirjoitin, että Steiner-koulussa piilotellaan vammaisia ja älyllisesti heikkolahjaisia, tarkoitan sillä, että vanhemmat piilottelevat, ei niinkään koulu! Tosin koulun pitäisi kieltää näiden pääsy ja ohjata heidät kunnolliseen erityisperusopetukseen, Steinerissä sitä ei pystytä antamaan, mutta jokainen oppilas taitaa olla nykyään Steinerissä rahanarvoista tavaraa, mitä siitä tulisi jos kukaan ei laita lastaan Steineriin ja opettaja joutuisi hakemaan oikeita töitä ihan sillä tavallisen kansalaisen statuksella - ei siis henkisen gurun ja puolijumalan statuksella. Ainakin tuntemani tapauksen vanhemmat eivät leimaantua erityislapsen vanhemmaksi, olivathan he itse älykkäitä ja "onnistuneita" ihmisiä. Onhan toki hienompaa olla Steiner-koulussa kuin "apukoulussa". Valitettavasti asia paljastuu heti siinä vaihessa, kun lapsi hakee toisen asteen koulutukseen, eikä osaa piirtää edes kissaa.
niih.... kirjoitti:
"Edellisen viestin kirjoittanut ihminen on epäilemättä kohdannut ongelmia lapsensa koulunkäynnin tiimoilta, mutta väittäisin että ongelmat eivät liity steinerkouluun sinänsä."

Virkkeen ensimmäinen lause käy selväksi jo kirjoituksesta johon vastaat. Väitettä virkkeen jälkimmäisessä lauseessa perustelet täsmälleen samoin, kuin miten väite jota yrität kumota on perusteltu.

"Erityislapsia ei piilotella."

Tätä et perustele tai selvennä mitenkään.

"Antroposofiaan ei liity minkäälaisia "ylempi ihmisrotu"- teorioita, ne "uhrin äiti" on kehitellyt ihan itse."

Selkeästikin. Ja jos olisit lukenut ajatuksella, olisit huomannut että hän puhui ylimielisyydestä eikä filosofioista.

"Outoja opettajia on kaikissa kouluissa, mutta eipä leimata koko koulua yhden epäonnisen kokemuksen takia."

Hän vain jakoi kokemuksensa kyseisestä opinahjosta, kuten sinäkin jaoit tietosi kuinka hänen kokemuksensa eivät pidä paikkaansa. Olisit tietysti voinut myös kertoa omista positiivisista kokemuksistasi ;D
Kiitos sinulle tästä kommentista. Puhun todella siitä mitkä ovat omat kokemuksemma koulusta. En voi väittää sellaista, mistä minulla ei ole mitään tietoa. Outoa on, että joku täysin tuntematon ihminen väittää, etten ole kokenut sitä mitä olen kokenut. Lieneekö vastaväittäjä itse Jumala, hänhän tiettävästi näkee kaiken. =) Ihan tulee mieleen ne lapsen kouluajat. Kun lapsi innoissaan kertoi opettajalle, että tämä oli nähnyt **** istuvan läheisellä kebab-kioskilla, oli opettaja vastannut, että "et sä mitään *****ole nähnyt!" Eli tämä sama toisen kokemuksen ja tunteen tyhjäksitekemismenetelmä ja vähättely sopiii hyvin tuohon vastaajaan yhtä hyvin kuin Steiner-pedagogiikaankin. Ikävä vain, että lapsi saa tuosta vaurioita, kun aikuinen taas tajuaa, että tuollainen ei ole kovin tervettä ja jättää sen omaan arvoonsa.

Kaikki faktat löytyy lääninhallituksen sivistysosaston arkistosta. Myös muut lapseni kaverien vanhemmat voisivat kertoa tämän saman. Oikein hyvää kevättä sinulle! =)
Järkyttynyt kirjoitti:
Kuinka kauan mainitsemastasi tapahtumasta on aikaa? Millaisiin toimenpiteisiin koulun puolelta - mikä koulu oli kyseessä?
Miten lapsesi oireili- mistä aloititte tapahtumien selvittelyn? Entä rehtori ja ko opettaja? Onko hän yhä opettamassa?
Kuinka lapsesi nyt voi ? Millaista hoitoa hän on saanut?
Tuttavan pieni poika on ensi syksynä aloittelemassa Steiner-polkuaan ja kummina säikähdin kokemuksiasi. Pitäisikö harkita asiaa uudelleen.

Kaunista kevättä teille!
En ole käynyt täällä katsomassa, enkä tiennyt, että olen saanut vastauksia. Tapahtumasta on aikaa, eli siitä kun tein valituksen lääniin, nyt neljä vuotta. Lue noita toimenpiteitä tuosta aiemmasta kommenteista. Toimenpiteitä ei juuri ollut, koska opettajakunnan mielestä ongelmia ei ole. Julkisivu pidetään pystyssä viimeiseen asti. Vain me vanhemmat tiedottelimme toisillemme tapahtumien kulusta.

Opettajan tapana oli nöyryyttää ja pilkata lastani muiden nähden milloin mistäkin syystä. Olen yksityiskohtaisesti näitä resitoinut niin paljon, etten jaksa mennä enää niihin.

Opettaja ei koskaan neuvonut lastani, vaan ohitti kysymykset, ja sitten haukkui, jos lapseni ei osannut. Opettajalla on tapana etsiä lapsista heikot kohdat, mihin hän aina iski. Hän kysyi vastausta kun oppilas ei sitä varmasti tiennyt, eikä antanut koskaan vastata, kun oppilas tiesi vastauksen. Näin sairaalla tavalla ja helposti lapsen saa tuntemaan, ettei hän osaa mitään, eikä saa koskaan näyttää osaamistaan. Minulla meni paljon energiaa, kun yritin korjata kotona näitä sairaita metodeja.

Lohtuna oli, että tätä tapahtui muillekin lapsille eikä vain omalleni, koska siten pääsimme ongelmaa selvittämään eikä koulu voinut kääntää kritiikkiä yhden vanhemman syyksi, kuten tavanomainen yritys on kaikkien ongelmia kohdanneiden vanhempien kertomuksien perusteella. Kouluhan ei halua näitä tapauksia käsitellä vaan mielummin väittää että vanhemmissa on jotain vikaa.

Lapseni voi erittäin hyvin. Kaverit Steineristä ovat edelleen kavereita. Lapsi sai keskusteluapua, ensiksi vaihdoimme koulua - sen jälkeen kaikki muuttui tosi hienoksi ja lapsi pärjää hyvin keskiasteen koulutuksessa ja on onnellinen että pääsi eroon siitä pimeästä kouluympäristöstä. Hän voi itse kertoa aikuisena, miten on kokenut nämä jutut. Peruskoulun rehtori kertoi, että Steineristä tulee heille paljon lapsia näiden ongelmien vuoksi, vaikka Steiner-koulu yrittää laittaa omat ongelmansa vanhempien syiksi. Lapseni sanoi, että jos olisi tiennyt kuinka kivaa muualla on, niin hän olisi halunnut pois aiemmin - ehdotin sitä moneen kertaan, muttei hän halunnut lähteä sydänystävän vuoksi.

Täällä näkyy olevan ihmisillä niin paljon samantyyppisiä kokemuksia, että täytyiskö sitä perustaa yhdistys "steiner-koulun uhrien tuki"??....
uhrin äiti kirjoitti:
En ole käynyt täällä katsomassa, enkä tiennyt, että olen saanut vastauksia. Tapahtumasta on aikaa, eli siitä kun tein valituksen lääniin, nyt neljä vuotta. Lue noita toimenpiteitä tuosta aiemmasta kommenteista. Toimenpiteitä ei juuri ollut, koska opettajakunnan mielestä ongelmia ei ole. Julkisivu pidetään pystyssä viimeiseen asti. Vain me vanhemmat tiedottelimme toisillemme tapahtumien kulusta.

Opettajan tapana oli nöyryyttää ja pilkata lastani muiden nähden milloin mistäkin syystä. Olen yksityiskohtaisesti näitä resitoinut niin paljon, etten jaksa mennä enää niihin.

Opettaja ei koskaan neuvonut lastani, vaan ohitti kysymykset, ja sitten haukkui, jos lapseni ei osannut. Opettajalla on tapana etsiä lapsista heikot kohdat, mihin hän aina iski. Hän kysyi vastausta kun oppilas ei sitä varmasti tiennyt, eikä antanut koskaan vastata, kun oppilas tiesi vastauksen. Näin sairaalla tavalla ja helposti lapsen saa tuntemaan, ettei hän osaa mitään, eikä saa koskaan näyttää osaamistaan. Minulla meni paljon energiaa, kun yritin korjata kotona näitä sairaita metodeja.

Lohtuna oli, että tätä tapahtui muillekin lapsille eikä vain omalleni, koska siten pääsimme ongelmaa selvittämään eikä koulu voinut kääntää kritiikkiä yhden vanhemman syyksi, kuten tavanomainen yritys on kaikkien ongelmia kohdanneiden vanhempien kertomuksien perusteella. Kouluhan ei halua näitä tapauksia käsitellä vaan mielummin väittää että vanhemmissa on jotain vikaa.

Lapseni voi erittäin hyvin. Kaverit Steineristä ovat edelleen kavereita. Lapsi sai keskusteluapua, ensiksi vaihdoimme koulua - sen jälkeen kaikki muuttui tosi hienoksi ja lapsi pärjää hyvin keskiasteen koulutuksessa ja on onnellinen että pääsi eroon siitä pimeästä kouluympäristöstä. Hän voi itse kertoa aikuisena, miten on kokenut nämä jutut. Peruskoulun rehtori kertoi, että Steineristä tulee heille paljon lapsia näiden ongelmien vuoksi, vaikka Steiner-koulu yrittää laittaa omat ongelmansa vanhempien syiksi. Lapseni sanoi, että jos olisi tiennyt kuinka kivaa muualla on, niin hän olisi halunnut pois aiemmin - ehdotin sitä moneen kertaan, muttei hän halunnut lähteä sydänystävän vuoksi.

Täällä näkyy olevan ihmisillä niin paljon samantyyppisiä kokemuksia, että täytyiskö sitä perustaa yhdistys "steiner-koulun uhrien tuki"??....
Hei! Kokemuksesi tuntuu niin tutulta. Jos vain kiinnostaa, niin laita emailia tirinen@suomi24.fi

Meillä tuore tapaus tällaisesta.
hämmästynyt_ kirjoitti:
Ainakin tiedon määrä tuntuu olevan aikaansa edellä. Tytär, 9. luokalla, kertoi juuri viime viikolla, että opettaja oli opettanut seuraavasti: mustia aukkoja on ilmakehässämme ja tähdet ovat linnunradallamme. Liekö siellä jotakin uutta tietoa asiasta :D
Hämmästyttää muakin, opettajien pitäisi kyllä pysyä eri alojen tiedon tasalla.
Kenties palaute voisi auttaa.
Mother-71 kirjoitti:
Edellisen viestin kirjoittanut ihminen on epäilemättä kohdannut ongelmia lapsensa koulunkäynnin tiimoilta, mutta väittäisin että ongelmat eivät liity steinerkouluun sinänsä. Omat lapseni ovat steinerkoulussa ja mitään edellä mainitun kaltaista ei ole tullut vastaan! Opetus on yksilöllistä ja lapsen tarpeet huomioonottavaa. Erityislapsia ei piilotella. Antroposofiaan ei liity minkäälaisia "ylempi ihmisrotu"- teorioita, ne "uhrin äiti" on kehitellyt ihan itse. Outoja opettajia on kaikissa kouluissa, mutta eipä leimata koko koulua yhden epäonnisen kokemuksen takia.
Steinerkoulujen oppilaat pärjäävät yo-kirjoituksissa keskimäärin huonommin kuin normaalin koulun käyneet.
hämmästynyt_ kirjoitti:
Ainakin tiedon määrä tuntuu olevan aikaansa edellä. Tytär, 9. luokalla, kertoi juuri viime viikolla, että opettaja oli opettanut seuraavasti: mustia aukkoja on ilmakehässämme ja tähdet ovat linnunradallamme. Liekö siellä jotakin uutta tietoa asiasta :D
Mulla tulee tosta yksi kuulemani juttu mieleen, että maan päälle silmin näkyvät tähdet olisivat joko kokonaan (tai vähintään suurimmaksi osaksi) meidän oman galaksimme tähtiä. Mustista aukoista opettajalla meni kyllä pieleen. Toisaalta, onko kyse aineopettajasta, joka voi myös olla yliopistosta valmistunut ?
uhrin äiti kirjoitti:
Kiitos sinulle tästä kommentista. Puhun todella siitä mitkä ovat omat kokemuksemma koulusta. En voi väittää sellaista, mistä minulla ei ole mitään tietoa. Outoa on, että joku täysin tuntematon ihminen väittää, etten ole kokenut sitä mitä olen kokenut. Lieneekö vastaväittäjä itse Jumala, hänhän tiettävästi näkee kaiken. =) Ihan tulee mieleen ne lapsen kouluajat. Kun lapsi innoissaan kertoi opettajalle, että tämä oli nähnyt **** istuvan läheisellä kebab-kioskilla, oli opettaja vastannut, että "et sä mitään *****ole nähnyt!" Eli tämä sama toisen kokemuksen ja tunteen tyhjäksitekemismenetelmä ja vähättely sopiii hyvin tuohon vastaajaan yhtä hyvin kuin Steiner-pedagogiikaankin. Ikävä vain, että lapsi saa tuosta vaurioita, kun aikuinen taas tajuaa, että tuollainen ei ole kovin tervettä ja jättää sen omaan arvoonsa.

Kaikki faktat löytyy lääninhallituksen sivistysosaston arkistosta. Myös muut lapseni kaverien vanhemmat voisivat kertoa tämän saman. Oikein hyvää kevättä sinulle! =)
Olen todella iloinen, että joku uskaltaa vastata oman kokemuksen kautta kysymykseeni. Ehdottomasti haluan tietää, mikä steinerkoulu oli kysymyksessä enkä usko kyllä, että sillä on mitään väliä vaikka koulun nimi mainittaisiinkin. Se on vain hyvä, että vanhemmat tietävät, mitä koulussa tapahtuu. Kun usein vain on niin, että vanhemmat kulkevat laput silmillä. Joten mistä lääninhallituksesta valituksesi löytyy? Alan kaivamaan tätä negatiivistakin tietoa vielä steinerista, sillä ihan oikeasti olen ollut innostunut tuosta steinerpedagogiikasta, mutta olen varma, että nämä erityislapsipiilottelut pitävät 100 prosenttisesti paikkansa. Kun rahat loppuvat kaikki lapset kelpaavat kouluun.
Mother-71 kirjoitti:
Edellisen viestin kirjoittanut ihminen on epäilemättä kohdannut ongelmia lapsensa koulunkäynnin tiimoilta, mutta väittäisin että ongelmat eivät liity steinerkouluun sinänsä. Omat lapseni ovat steinerkoulussa ja mitään edellä mainitun kaltaista ei ole tullut vastaan! Opetus on yksilöllistä ja lapsen tarpeet huomioonottavaa. Erityislapsia ei piilotella. Antroposofiaan ei liity minkäälaisia "ylempi ihmisrotu"- teorioita, ne "uhrin äiti" on kehitellyt ihan itse. Outoja opettajia on kaikissa kouluissa, mutta eipä leimata koko koulua yhden epäonnisen kokemuksen takia.
Millä perusteella antroposof. "yli-ihmis"- ajatteluko muka on täysin vailla perusteita? Mikseiköhän näissä keskusteluissa käsitellä lainkaan tätä ihmiskuva-puolta? Enivei, vanhemmilla on tietty velvollisuus selvittää mikä syvempi ihmiskuva kolun filosofian taustalla on. Se kuitenkin läpäisee koko opetussuunnitelman ja ohjaa myös opettajan suhtautumista eri taustoista tuleviin oppilaisiin. Tässä sivutaan klassista pärstäkerrointa, eikä ainakaan ns. tavanomaisempi tapa käsittää maailma anna plussapisteitä... Miksi sitten vanhempi haluaa työntää lastaan elämässä eteenpäin tietyn "erityisen" ihmiskuvan mallin suuntaan? No se on jokaisen vapaasti ratkaistavissa, hyvä niin, mutta kun valintoja saatetaan tehdä aika usein "oisko toi kiva" - ajattelulla vailla tarkempaa tietämystä. Jos vaikka haluat antaa lapselle perinteisen luterilaisen kasvatuksen, otapa selvää antroposofien sielu-ajattelusta ja päätä vasta sitten, onko oppi sitä, mitä haluat lapsellesi tarjota. Oleellista siis että tiedät mitä valitset niin homma hoituu.
+Lisää kommentti
Noissa on yksi tärkeä pointti jota ei mainoksessa kerrota, sinun kannattaa miettiä henkilö kemioiden yhteen sopivuus. Siis teidän ja paikan henkilöstön ja ehkä myös oppilaiden välillä.
Se on kuitenkin niin että jos kemiat natsaa niin silloin kaikki ongelmat ovat vain jarru, eivät kaiken loppu.
Huonoilla henkilö kemioilla taas hyväkin paikka voi muuttua huonoksi.
Tsemppiä ja jaksamista teille, toivottavasti löytyy sopiva ja hyvä ratkaisu.

http://mattiviikate.newsvine.com/
2 VASTAUSTA:
Huonolla suomen kielellä ja eri toten kirjoitus virheillä on myös erityis taipumus yhteen saattaa epä sopivia henkilö kemioita.
Toivonmukaan jokatapauksessa steiner polku ei myötä vie kommunikaatio ongelmiin.
janbenda kirjoitti:
Huonolla suomen kielellä ja eri toten kirjoitus virheillä on myös erityis taipumus yhteen saattaa epä sopivia henkilö kemioita.
Toivonmukaan jokatapauksessa steiner polku ei myötä vie kommunikaatio ongelmiin.
Janbenda: Jos tarkoitit minua niin ihan ok, mutta mielestäni sisältö ratkaisee ja kiitän aidosti että huomioit viestini. Ei ole juuri järkeä kirjoittaa jos kukaan ei lue. En myöskään loukkaannu lainkaa jos epäilet Suomenkielen taitoani, se kun ei ole minulle se tärkein.

http://mattiviikate.newsvine.com/
+Lisää kommentti
Kristilliseen kouluun!
1 VASTAUS:
Jos mulla olisi lapsia, niin siinä olisi turvallinen polku pikkuisille.

http://www.vakri.fi/linkit/43-kristillisiae-kouluja-suomessa
+Lisää kommentti
Joskus tuntuu siltä , että näihin kyseisiin kouluihin laitetaan lapsi pelkästään vanhempien erikoisuuden tavoittelun takia. Kuvitellaan, että oma lapsi olisi jotenkin ihan erityinen, tai sitten lasta käytetään omien toiveiden välikappaleena. Varmaan kaikista kouluista tulee kunnon kansalaisia, kun muistaa, että koti on se paikka, jossa lapsi kasvatetaan.
Ilmoita
Kahden steinerkoulua käyvän tyttären äitinä annan sellaisen vinkin, että kannattaa tutkailla lapsesi tempperamenttia.
Mielestäni steinerkoulu sopii parhaiten aktiiviselle, puuhailevalle, paljon mielikuvitustaan käyttävälle lapselle, joka on jo eskari-iässä hyvin kiinnostunut lukemisesta ja laskemisesta. Kun taas lapsi, joka on taipuvainen haaveiluun ja leppoisaan möllöttely meininkiin, sopii mielestäni paremmin peruskouluun. Lapsi joka on vöhemmän kiinnostunut "akateemista" aineista hyötyy mielestäni peruskoulun alaluokkien tiukemmasta opintotahdista. Steinerkoulussa leppoisa lapsi jää helposti opinnoissa jälkeen, jos vanhemmilla ei ole tarpeeksi aktiivista asennetta kotona. Läksyjä kun ei todellakaan tule joka päivä ennenkuin viidennellä luokalla.
Steinerkoulua suosittelen siis sellaiselle lapselle, jota peruskoulun alaluokkien kiivas tahti saattaisi stressata, lisätä suorituspaineita ja kilpailua, lapselle jonka mielikuvitukselle ja luovuudelle peruskoulu olisi liian tasapäistävä.
3 VASTAUSTA:
Tytär steinerkoulun 3.luokkalainen ja kyllä meillä läksyjä on tullut joka päivä ihan 2.luokalta lähtien. Jokainen luokan oppilaasta on osannut lukea ja kirjoittaa 1.lk:n keväästä lähtien. Peda sinällään on opettajavetoisempi kuin peruskoulun puolella, joten jokainen opettaja toteuttaa aina lähtökohtaisesti omaa näkemystään steinerpedasta. Luokalle jättämistä siellä ei harrasteta, mutta vastoin yleisiä kuvitelmia vanhemmille tehdään hyvin selväksi, jos koulun rahkeet eivät riitä esim. sen erityislapsen kohdalla. Koulu/luokkakohtaisia eroja (ihan niin kuin peruskoulujenkin tasoissa) on.
.... kirjoitti:
Tytär steinerkoulun 3.luokkalainen ja kyllä meillä läksyjä on tullut joka päivä ihan 2.luokalta lähtien. Jokainen luokan oppilaasta on osannut lukea ja kirjoittaa 1.lk:n keväästä lähtien. Peda sinällään on opettajavetoisempi kuin peruskoulun puolella, joten jokainen opettaja toteuttaa aina lähtökohtaisesti omaa näkemystään steinerpedasta. Luokalle jättämistä siellä ei harrasteta, mutta vastoin yleisiä kuvitelmia vanhemmille tehdään hyvin selväksi, jos koulun rahkeet eivät riitä esim. sen erityislapsen kohdalla. Koulu/luokkakohtaisia eroja (ihan niin kuin peruskoulujenkin tasoissa) on.
Kumpaakin koulua erittäin läheltä seuranneena en missään nimessä laittaisi lastani kumpaankaan. Teoriassa voidaan esittää kauniita ja kannatettavia asioita, joilla kouluja myydään, mutta käytännnöt ovat pelottavan toisenlaisia.

Haluan, että lapseni kasvaa sosiaaliseksi, ihmisiä ja luontoa ymmärtäväksi ja kunnioittavaksi ihmiseksi. Siihen ei kumpikaan näistä pysty. Sama koskee päiväkoteja.

Surullisia tarinoita löytyy aivan liian paljon.
Minullakin on lapsi joka on taipuvais altis möllöttely meininkiin.
Rudolf Steiner JR suosittelikin häntä pantavaksi.
Möller kouluun.
+Lisää kommentti
Netistä löytyy myös artikkeleita spedasta ja pedagogiikasta,
josta tässä yksi, ehkä enemmän puolesta oleva:

www.hengentiede.info/steinerpedagogiikasta.htm

Lapsia ja koululaisia ei mulla ole, mutta teoriassa mulla
on tullut sellainen kuva, että jos opettaja on hyvä
niin steinerkoulu on tai olisi paras koulu. Pedagogisesti
varsinkin.

Montessorista tulee mieleen yksi kommentti, jonka mukaan
hänkin olisi ollut mm. teosofi, mutten tiedä pitääkö lainkaan
paikkaansa tai onko mitenkään pedagogian luomiseen vaikuttanut.
Toisaalta jos on aito teosofi tai kristillinen teosofi, niin se on
mm. sama kuin olla aito tiedemies, ei siis uskovaisuutta, tms.
sokeaa uskovaisuutta . .
3 VASTAUSTA:
Mielen kiintoista!
Spede gogiikka onkin sokeiden uskovaisten mielestäkin ollut näkyvä parannus keino savolaisen siedätys hoito muotona
Tuliskohan tämä linkki toimivassa muodossa:

www.hengentiede.info/steinerpedagogiikasta.htm

(eli osoite loppuu kohtaan ".htm", lopun ollessa
ylimääräistä)
janbenda kirjoitti:
Mielen kiintoista!
Spede gogiikka onkin sokeiden uskovaisten mielestäkin ollut näkyvä parannus keino savolaisen siedätys hoito muotona
Käykää katsomassa Steinerkoulun nettisivulta mitä ala-asteen opettajat lukevat: puutarhan ja kiinteistönhoitoa sun muuta. Ei alkuunkaan sellaisia aineita mitä esim. Hesan yliopistossa luetaan kun valmistutaan luokanopeksi.
+Lisää kommentti
Moi

kaikki 3 lastani ovat olleet Montessori-opeissa, ensin leikkikoulussa ja sitten pari oli myös alaluokilla sellaisessa. Ei ne mitään kummajaisuuksia ole opeiltaan. Yksi hyvä ja huono asia on, että oppivat ihan kuin vahingossa verbaalisuutta nuorena. Siis tarkoitan, että oppivat lukemaan tosi aikaisin ja samalla myös tajuamaan. Eli saattaa pieneen päähän tulla liiankin raskasta kuonaa tiedotusvälineistä ja lööpeistä.

Itsenäisyyteen montessorilaisuus ohjaa hyvin ja upeita ainekirjoittajia ja pohdiskelevia nuoria näistä on kehkeytynyt. Eli ei kaduta ne opit.
Ilmoita
Ite ollu montessorilla ala-asteen. Montessori tekee ehkä vähän luovemmaks ja oma alotteisemmaks kun normi, mutta en tiä sitten että kumpi ois parempi montessori vai normi koulu. Stainerista ei osaa sanoo yhtään.
Ilmoita
Molempien koulujen perusideoligiat ovat antikristillisiä. Vaikka siellä olisi kuinka hienosti opettavat ja käyttäytyvät opettajat, niin pohjalla vaikuttava ideologia (uskonto) tekee katalaa työtään heidän kauttaan. Tiedän kyllä, että tähänkin viestiin joku taas älähtää ärräpäin, mutta meidän tulee vielä tänäänkin muistaa, että kristityt aloittivat alunperin koululaitoksen. Systeemit ovat kyllä maallistuneet, varsinkin täällä Suomessa, missä kaikkea kristinuskoon viittaava pidetään lapselle vaarallisena. Kuitenkin kristillinen arvopohja ja kasvatus antavat lapselle parhaan mahdollisuuden kasvaa tasapainoiseksi ihmiseksi.
2 VASTAUSTA:
Minulla ei ole mielipidettä kristillisyyteen tai ei-kristillisyyteen steinerkouluissa, mutta kaiken kaikkiaan luulin steiner-pedagogiikan olevan näistä yläpuolella aikoinaan. Ajattelin, että päämäärä on lapsen temperamentin ja persoonallisuuden huomioonottaminen. Näin ei kuitenkaan kokemukseni mukaan ole. Steinerin ajatuksia ei käytännössä ole sovellettu ainakaan siinä koulussa, jossa lapseni ovat ja tällä on todellakin huono vaikutus. On ollut yksi hyvä opettaja ja muut ovat sanoisinko ala-arvoisia. Steinerin ajatukset eivät toteudu. Jopa opetuksen taso on ollut ala-arvoista eli tarkoitan että tiedot ovat olleet vanhanaikaisia: emme varmaankaan enää halua lastemme oppia keskiaikaisia tietoja?

Jos opettajat eivät tiedä mitä opettavat, niin missä on opetuksen taso?
Steineriläisyydestä olen opettajaopintojeni aikana ymmärtänyt, ettei se ainakaan kristinuskon peruslähtökohtia allekirjoita - kristillisyydellä voidaan toki tarkoittaa lähes mitä tahansa ja new agegin on johonkin ranskalaiseen viivaansa napannut Kristuksen nimen, mutta siis että Montessorilaisuus? Toivoisin kovin perusteluja tästä, jos sinulla Rinik on sen kristinuskon suhteesta jostakin tietoa, ette vain niputtaisi tähän Rudolf S:n pedagogian asiayhteyteen?
+Lisää kommentti
Olin Steiner koulussa seitsemän vuotta. 1-5 luokalta en muista juurikaan mitään erikoista, omalta kohdaltani. Mutta 6-7 luokalla kun alkoi itse tajuamaan asioita niin huomasin haluavani jotakin muuta. Opettajia on erilaisia eri kouluissa mutta itselläni oli pari todella huonoa opettajaa, omalta kannaltani ainakin. Esimerkkinä liikunnanopettaja (mies) kirjoitti minulle todistukseen aina pelkkää ikävää tekstiä. Aina olin liikuntatunneilla ollut (paitsi tietenkin kipeänä ollessa) ja aina yritin parhaani ja olin hyvin mukana kaikessa. Silti minulle aina sanottiin rivien välistä luettuna että olen huono kaikessa eikä minusta ole mihinkään ja arvosana oli n.6. 7.luokan jälkeen vaihdoin koulua. Ensiksi minua pelotti mennä peruskouluun, koska ajattelin olevani muita huomattavasti huonompi. Ja tähän kohtaan mainittakoon että jouduin käymään peruskoulussa 7.luokan uudelleen, peruskoulun rehtori sanoi Steinerin opetussuunnitelman olevan niin erilainen kuin heidän että minun täytyisi käydä 7.luokka uudelleen jotta olisin edes jotenkin samassa "tilassa" kuin muut. Tämä on minun kokemukseni Steineristä. Itselleni Steiner ei ollut hyvä valinta, mutta ehkä se saattaa jollekin toiselle olla..
3 VASTAUSTA:
Oma, nyt 17-v. tyttäreni kävi Steiner-päiväkotia ja -kouluakin 9 v. Ennen Steiner-päiväkotia hän ehti olla kahdessa kunnallisessa pk:ssa ja yhdessä perhepäivähoidossa. Oma kokemukseni Steiner-päiväkodista on on lähes yksinomaa positiivinen. Koin siellä lähtökohdaksi asenteen, miten HE voisivat auttaa siinä tai tässä pulmassa, mitä nyt matkan varrella sattui ilmaantumaan. Kunnallisessa pk:ssa taas koin, että perhettämme ja lasta yritettiin sopeuttaa heidän ajatuksiinsa, jotka eivät läheskään kaikki vielä jälkeenkäänpäin ajatellen tunnu ihan lapsilähtöisiltä. Myös tytär itse on sanonut jälkikäteen, että S-tarha "oli ihan ok kun vertaa niihin muihin paikkoihin". Vanhemmalta "steinerilaisuus" kuitenkin edellyttää mielestäni sellaista asennetta, että on vähän tavallista enemmän kiinnostusta ja jaksamista monenlaisiin yhteisöllisiin asioihin. Samoin se edellyttää (minun kokemanani) sitä, että itse arvostaa monenlaisia kädentaitoja. Muuten ristiriita tarhan ja muun elämän välillä voi nousta ehkä liian isoksi. Toisaalta kyllä tyttäreni tarhassa oli monenlaisia vanhempia tässäkin mielessä ja aika hyvin mielestäni siellä "annettiin kaikkien kukkien kukkia" - se tavallaan kuuluu ko. filosofiaankin.
Myös koulu oli mielestäni hyvä suunnilleen siihen asti, kunnes peruskoulussa olisi samalla ikätasolla tullut vastaan yläasteelle siirtyminen. Koulussakin mielestäni on hyvä, jos vanhemmilla riittää intoa tuohon monenlaiseen yhteisöllisyyteen ja kädentaitojen, oman itsen kautta tekemisen yms. arvostamiseen. Taideaineita on melko paljon.
Kuten joku jo kirjoitti, aika paljon on varmaan henkilöistä kiinni - kaikissa kouluissa on monenlaisia ihmisiä, myös henkilökemiat vaikuttavat aina. Steinerissa koin kuitenkin aina, että voin puhua lapseni kaikista asioista. Opettaja on siellä käytettävissä ihan eri tavalla kuin peruskoulussa - tekee mm. alkuvaiheessa kaikkiin koteihin vierailukäynnin tutustuakseen lapsen koko perheeseen. Lapselle open vierailu oli iso ja odotettu asia.
Luokanopettajavaiheen loppupuolella opetus alkoi mielestäni laahata monissa aineissa (tosiasiassa silloin oli jo useita opettajia luokanopettajavaiheesta huolimatta). Päivät olivat kovin pitkiä (selvästi pidempiä kuin peruskoulussa) ja silti oppiminen edistyi hitaasti ja ainakin omaa tytärtäni kyllästyttävästi ja siksi jopa ahdistavasti. Kaikki oli jotenkin epämääräisen jäsentymätöntä vanhemman silmin katsottuna.Tytär siirtyi "lukiovaiheessa" "tavalliseen" lukioon ja on pärjännyt hyvin ja on ollut tyytyväinen uuteen lukioon - hyvin hän kyllä pärjäsi Steinerissakin.
Jos jotain muuttaisin menneessä, siirtäisin tyttäreni ns. yläasteelle peruskouluun, muuten olen erittäin tyytyväinen. Varsinkin kielten opetus alkoi olla yläluokilla tietyissä kielissä suorastaan huonoa - kieltenopetuksesta olen kuullut moitteita toisessa S-koulussa käyvältä tuttavaperheen lapseltakin yläluokilla.
Kristillisyys liittyy S-kouluun yhtä paljon kuin tavalliseen peruskouluunkin jos on liittyäkseen kumpaankaan. Itse asiassa antroposofia liittyy kristillisyyteen. Paljonko antroposofia tulee koulussa esiin, riippuu varmaankin henkilöistä ihan samoin kuin peruskoulussakin se, paljonko ateismi, kristinusko tms. tulee siellä esiin. S-koulussa on tunnustuksellista (kristinusko) uskonnonopetusta samoin kuin peruskoulussakin, samoin siellä voi valita elämänkatsomustiedon.
Asia, mikä kannattaa miettiä Steinerkoulua valitessa, on se, että oppilaat tulevat sinne hyvinkin laajalta alueelta. Se taas vaikuttaa varsinkin ylemmillä luokilla kavereiden tapaamishelppouteen tai vaikeuteen. Pieniä koululaisia oman kokemukseni mukaan kuljetellaan joka tapauksessa aika paljon, mutta se ei käy laatuun enää yhtä hyvin isomman lapsen kohdalla eli he haluaisivat ehkä itse enemmän vaikuttaa kavereiden tapaamiseen. Steinerkoulua käyvän lapsen voi olla vaikea löytää asuinympäristöstään kavereita, koska ei käy alueen koulua, jossa muut tutustuvat.
Samoin koulun koon perusteella ei aina Steineria kannata valita. Tampereella on nyt valtavan iso Steiner-yhtenäiskoulu, jossa oppilasmäärä taitaa olla 700-800 oppilasta. Ehkä kysyjä kuitenkin asuu jonkin muun Steinerkoulun piirissä, koska miettii myös koulun kokoa.
Steiner- ja Montessorikoulu ovat käsittääkseni hyvin erilaisista pedagogisista lähtökohdista lähteviä eli eivät ne mielestäni siksi ole samalla viivalla toistensa vaihtoehtoina. Steinerkoulun alaluokilla opiskelun tahti ja menetelmät ovat leikinomaisempia verrattuna peruskouluun, sen koin hyväksi pienelle koululaiselle. Ja meillä niitä läksyjäkään ei ollut pitkään aikaan kuin nimeksi.
ent. aktiivinen äiti kirjoitti:
Oma, nyt 17-v. tyttäreni kävi Steiner-päiväkotia ja -kouluakin 9 v. Ennen Steiner-päiväkotia hän ehti olla kahdessa kunnallisessa pk:ssa ja yhdessä perhepäivähoidossa. Oma kokemukseni Steiner-päiväkodista on on lähes yksinomaa positiivinen. Koin siellä lähtökohdaksi asenteen, miten HE voisivat auttaa siinä tai tässä pulmassa, mitä nyt matkan varrella sattui ilmaantumaan. Kunnallisessa pk:ssa taas koin, että perhettämme ja lasta yritettiin sopeuttaa heidän ajatuksiinsa, jotka eivät läheskään kaikki vielä jälkeenkäänpäin ajatellen tunnu ihan lapsilähtöisiltä. Myös tytär itse on sanonut jälkikäteen, että S-tarha "oli ihan ok kun vertaa niihin muihin paikkoihin". Vanhemmalta "steinerilaisuus" kuitenkin edellyttää mielestäni sellaista asennetta, että on vähän tavallista enemmän kiinnostusta ja jaksamista monenlaisiin yhteisöllisiin asioihin. Samoin se edellyttää (minun kokemanani) sitä, että itse arvostaa monenlaisia kädentaitoja. Muuten ristiriita tarhan ja muun elämän välillä voi nousta ehkä liian isoksi. Toisaalta kyllä tyttäreni tarhassa oli monenlaisia vanhempia tässäkin mielessä ja aika hyvin mielestäni siellä "annettiin kaikkien kukkien kukkia" - se tavallaan kuuluu ko. filosofiaankin.
Myös koulu oli mielestäni hyvä suunnilleen siihen asti, kunnes peruskoulussa olisi samalla ikätasolla tullut vastaan yläasteelle siirtyminen. Koulussakin mielestäni on hyvä, jos vanhemmilla riittää intoa tuohon monenlaiseen yhteisöllisyyteen ja kädentaitojen, oman itsen kautta tekemisen yms. arvostamiseen. Taideaineita on melko paljon.
Kuten joku jo kirjoitti, aika paljon on varmaan henkilöistä kiinni - kaikissa kouluissa on monenlaisia ihmisiä, myös henkilökemiat vaikuttavat aina. Steinerissa koin kuitenkin aina, että voin puhua lapseni kaikista asioista. Opettaja on siellä käytettävissä ihan eri tavalla kuin peruskoulussa - tekee mm. alkuvaiheessa kaikkiin koteihin vierailukäynnin tutustuakseen lapsen koko perheeseen. Lapselle open vierailu oli iso ja odotettu asia.
Luokanopettajavaiheen loppupuolella opetus alkoi mielestäni laahata monissa aineissa (tosiasiassa silloin oli jo useita opettajia luokanopettajavaiheesta huolimatta). Päivät olivat kovin pitkiä (selvästi pidempiä kuin peruskoulussa) ja silti oppiminen edistyi hitaasti ja ainakin omaa tytärtäni kyllästyttävästi ja siksi jopa ahdistavasti. Kaikki oli jotenkin epämääräisen jäsentymätöntä vanhemman silmin katsottuna.Tytär siirtyi "lukiovaiheessa" "tavalliseen" lukioon ja on pärjännyt hyvin ja on ollut tyytyväinen uuteen lukioon - hyvin hän kyllä pärjäsi Steinerissakin.
Jos jotain muuttaisin menneessä, siirtäisin tyttäreni ns. yläasteelle peruskouluun, muuten olen erittäin tyytyväinen. Varsinkin kielten opetus alkoi olla yläluokilla tietyissä kielissä suorastaan huonoa - kieltenopetuksesta olen kuullut moitteita toisessa S-koulussa käyvältä tuttavaperheen lapseltakin yläluokilla.
Kristillisyys liittyy S-kouluun yhtä paljon kuin tavalliseen peruskouluunkin jos on liittyäkseen kumpaankaan. Itse asiassa antroposofia liittyy kristillisyyteen. Paljonko antroposofia tulee koulussa esiin, riippuu varmaankin henkilöistä ihan samoin kuin peruskoulussakin se, paljonko ateismi, kristinusko tms. tulee siellä esiin. S-koulussa on tunnustuksellista (kristinusko) uskonnonopetusta samoin kuin peruskoulussakin, samoin siellä voi valita elämänkatsomustiedon.
Asia, mikä kannattaa miettiä Steinerkoulua valitessa, on se, että oppilaat tulevat sinne hyvinkin laajalta alueelta. Se taas vaikuttaa varsinkin ylemmillä luokilla kavereiden tapaamishelppouteen tai vaikeuteen. Pieniä koululaisia oman kokemukseni mukaan kuljetellaan joka tapauksessa aika paljon, mutta se ei käy laatuun enää yhtä hyvin isomman lapsen kohdalla eli he haluaisivat ehkä itse enemmän vaikuttaa kavereiden tapaamiseen. Steinerkoulua käyvän lapsen voi olla vaikea löytää asuinympäristöstään kavereita, koska ei käy alueen koulua, jossa muut tutustuvat.
Samoin koulun koon perusteella ei aina Steineria kannata valita. Tampereella on nyt valtavan iso Steiner-yhtenäiskoulu, jossa oppilasmäärä taitaa olla 700-800 oppilasta. Ehkä kysyjä kuitenkin asuu jonkin muun Steinerkoulun piirissä, koska miettii myös koulun kokoa.
Steiner- ja Montessorikoulu ovat käsittääkseni hyvin erilaisista pedagogisista lähtökohdista lähteviä eli eivät ne mielestäni siksi ole samalla viivalla toistensa vaihtoehtoina. Steinerkoulun alaluokilla opiskelun tahti ja menetelmät ovat leikinomaisempia verrattuna peruskouluun, sen koin hyväksi pienelle koululaiselle. Ja meillä niitä läksyjäkään ei ollut pitkään aikaan kuin nimeksi.
ent. aktiivinen äiti kirjoitti:
Oma, nyt 17-v. tyttäreni kävi Steiner-päiväkotia ja -kouluakin 9 v. Ennen Steiner-päiväkotia hän ehti olla kahdessa kunnallisessa pk:ssa ja yhdessä perhepäivähoidossa. Oma kokemukseni Steiner-päiväkodista on on lähes yksinomaa positiivinen. Koin siellä lähtökohdaksi asenteen, miten HE voisivat auttaa siinä tai tässä pulmassa, mitä nyt matkan varrella sattui ilmaantumaan. Kunnallisessa pk:ssa taas koin, että perhettämme ja lasta yritettiin sopeuttaa heidän ajatuksiinsa, jotka eivät läheskään kaikki vielä jälkeenkäänpäin ajatellen tunnu ihan lapsilähtöisiltä. Myös tytär itse on sanonut jälkikäteen, että S-tarha "oli ihan ok kun vertaa niihin muihin paikkoihin". Vanhemmalta "steinerilaisuus" kuitenkin edellyttää mielestäni sellaista asennetta, että on vähän tavallista enemmän kiinnostusta ja jaksamista monenlaisiin yhteisöllisiin asioihin. Samoin se edellyttää (minun kokemanani) sitä, että itse arvostaa monenlaisia kädentaitoja. Muuten ristiriita tarhan ja muun elämän välillä voi nousta ehkä liian isoksi. Toisaalta kyllä tyttäreni tarhassa oli monenlaisia vanhempia tässäkin mielessä ja aika hyvin mielestäni siellä "annettiin kaikkien kukkien kukkia" - se tavallaan kuuluu ko. filosofiaankin.
Myös koulu oli mielestäni hyvä suunnilleen siihen asti, kunnes peruskoulussa olisi samalla ikätasolla tullut vastaan yläasteelle siirtyminen. Koulussakin mielestäni on hyvä, jos vanhemmilla riittää intoa tuohon monenlaiseen yhteisöllisyyteen ja kädentaitojen, oman itsen kautta tekemisen yms. arvostamiseen. Taideaineita on melko paljon.
Kuten joku jo kirjoitti, aika paljon on varmaan henkilöistä kiinni - kaikissa kouluissa on monenlaisia ihmisiä, myös henkilökemiat vaikuttavat aina. Steinerissa koin kuitenkin aina, että voin puhua lapseni kaikista asioista. Opettaja on siellä käytettävissä ihan eri tavalla kuin peruskoulussa - tekee mm. alkuvaiheessa kaikkiin koteihin vierailukäynnin tutustuakseen lapsen koko perheeseen. Lapselle open vierailu oli iso ja odotettu asia.
Luokanopettajavaiheen loppupuolella opetus alkoi mielestäni laahata monissa aineissa (tosiasiassa silloin oli jo useita opettajia luokanopettajavaiheesta huolimatta). Päivät olivat kovin pitkiä (selvästi pidempiä kuin peruskoulussa) ja silti oppiminen edistyi hitaasti ja ainakin omaa tytärtäni kyllästyttävästi ja siksi jopa ahdistavasti. Kaikki oli jotenkin epämääräisen jäsentymätöntä vanhemman silmin katsottuna.Tytär siirtyi "lukiovaiheessa" "tavalliseen" lukioon ja on pärjännyt hyvin ja on ollut tyytyväinen uuteen lukioon - hyvin hän kyllä pärjäsi Steinerissakin.
Jos jotain muuttaisin menneessä, siirtäisin tyttäreni ns. yläasteelle peruskouluun, muuten olen erittäin tyytyväinen. Varsinkin kielten opetus alkoi olla yläluokilla tietyissä kielissä suorastaan huonoa - kieltenopetuksesta olen kuullut moitteita toisessa S-koulussa käyvältä tuttavaperheen lapseltakin yläluokilla.
Kristillisyys liittyy S-kouluun yhtä paljon kuin tavalliseen peruskouluunkin jos on liittyäkseen kumpaankaan. Itse asiassa antroposofia liittyy kristillisyyteen. Paljonko antroposofia tulee koulussa esiin, riippuu varmaankin henkilöistä ihan samoin kuin peruskoulussakin se, paljonko ateismi, kristinusko tms. tulee siellä esiin. S-koulussa on tunnustuksellista (kristinusko) uskonnonopetusta samoin kuin peruskoulussakin, samoin siellä voi valita elämänkatsomustiedon.
Asia, mikä kannattaa miettiä Steinerkoulua valitessa, on se, että oppilaat tulevat sinne hyvinkin laajalta alueelta. Se taas vaikuttaa varsinkin ylemmillä luokilla kavereiden tapaamishelppouteen tai vaikeuteen. Pieniä koululaisia oman kokemukseni mukaan kuljetellaan joka tapauksessa aika paljon, mutta se ei käy laatuun enää yhtä hyvin isomman lapsen kohdalla eli he haluaisivat ehkä itse enemmän vaikuttaa kavereiden tapaamiseen. Steinerkoulua käyvän lapsen voi olla vaikea löytää asuinympäristöstään kavereita, koska ei käy alueen koulua, jossa muut tutustuvat.
Samoin koulun koon perusteella ei aina Steineria kannata valita. Tampereella on nyt valtavan iso Steiner-yhtenäiskoulu, jossa oppilasmäärä taitaa olla 700-800 oppilasta. Ehkä kysyjä kuitenkin asuu jonkin muun Steinerkoulun piirissä, koska miettii myös koulun kokoa.
Steiner- ja Montessorikoulu ovat käsittääkseni hyvin erilaisista pedagogisista lähtökohdista lähteviä eli eivät ne mielestäni siksi ole samalla viivalla toistensa vaihtoehtoina. Steinerkoulun alaluokilla opiskelun tahti ja menetelmät ovat leikinomaisempia verrattuna peruskouluun, sen koin hyväksi pienelle koululaiselle. Ja meillä niitä läksyjäkään ei ollut pitkään aikaan kuin nimeksi.
Ai että itse asiassa antroposofia liittyy kristillisyyteen? Ai niin ku se njyy eidzkin, voihan sen niinkin sanoa. Kohta sanot, että kristillisyys liittyy antroposofiaan. Kyllä se on kuule oma uskontonsa, ellet sitten tarkoita jotain ilmassa leijuvaa jotain mutu-mutu-kristillisyyttä. Jonkun vuoden kuluttua hoksaavat varmaan mainostaa itseään sellaiseksi, jos tämä ks. kommenttisi "entinen akt. äiti" ymmärretään hieman - niin.. miten?!!
+Lisää kommentti
Nämä kaksi pedagogiikkaa ovat lähes vastakohdat toisillensa. Jos haluat lyhyesti ja monipuolisesti ihan konkreettista tietoa steinerkoulun sisällöstä, suosittelen kirjaa Kasvatuksen taide.
1 VASTAUS:
On hyvä opetus,jossa tervepäiset lapset oppivat erittäin hyvin.
+Lisää kommentti
Omat lapseni ovat käyneet steinerpäiväkodin ja steinerkouluakin käyneet alusta asti. Toinen nyt yläasteella, toinen lukiossa. Niin päiväkodista kuin koulusta enemmän hyvää kuin huonoa sanottavaa. Opetus on muutakin kuin tiedollista pänttäämistä. Opetuksessa siis paljon myös omaa ajattelua ja erilaista käsillä tekemistä, joka on todella tervetullutta opetuksen keskelle. Sanoisin, että steinerkoulussa oppii ajattelemaan omilla aivoillaan...
Ilmoita
Montessori noista vaihtoehdoista.
Oma lapsenin kiitteli, kun en laittanut häntä Steiner.
Huomaa Steinerin arvomaailma myös.
2 VASTAUSTA:
kokemusta... ja kaikki siihen liittyvä todella positiivista. Normaalia koulunkäyntiä, eikä minkäänlaista aatteellisuutta mihinkään suuntaan! Työvälineet ja toimintatavat ehkä useammin vaihtelevia kuin normiluokissa. Todella tyytyväisiä olemme olleet! Ei ole mikään edellytys, että olisi käynyt M-päiväkodissa ennen kouluun menoa!
pro M kirjoitti:
kokemusta... ja kaikki siihen liittyvä todella positiivista. Normaalia koulunkäyntiä, eikä minkäänlaista aatteellisuutta mihinkään suuntaan! Työvälineet ja toimintatavat ehkä useammin vaihtelevia kuin normiluokissa. Todella tyytyväisiä olemme olleet! Ei ole mikään edellytys, että olisi käynyt M-päiväkodissa ennen kouluun menoa!
Steiner - koulu on nousukkaiden nirppanokka vanhempien mukamas parempana opinahjona.Kuvittelevat olevansa elitistisempiä.
+Lisää kommentti
Kokemusta on kahdesta sukulaisesta, jotka kävivät Steiner-koulun. Toinen ylä-asteelle asti, jonka puolessa välissä siirtyi erityisluokalle ja toinen kävi yläasteen loppuun, josta siirtyi "tavalliseen" lukioon.

Erityisluokalle siirtyneen Steiner- opettaja arvioi olevan jäljessä ikäisistään, mutta peruskoulun erityisluokalla huomattiin, ettei näin ole, ja oppilas oli ihan normaalitasolla. Opettajan kanssa oli selkeästi ongelmia ihan siitäkin syystä että oppilaalla oli ongelmia, mutta opettajan käytös ei kuitenkaan ollut mielestäni oikeanlaista tilanteessa. Tältä luokalta oli myös kuulemma poistettu kaksi oppilasta kun luokalle oli tullut ulkomailta adoptoitu lapsi. Lähteneiden vanhemmat eivät olleet hyväksyneet, että luokalla on tummaihoinen. Ei sinänsä kuulu Stener-aiheeseen, mutta huvittavaa, että em pedagokiikkaan uskovat ovat rasisteja.

Toinen tapaus oli kiltti lapsi, jolla Steiner-koulu meni hyvin. Muistan vain sen, että ylä-asteella hän oli huomattavasti jäljessä kielissä peruskoululaisiin verrattaessa. Sukulaiseni kertoi, että vielä yläasteella kielien opiskelu oli tyyliä "piirretään kuva ja kirjoitetaan alle sen nimi englanniksi". Lukemaan oppi muistaakseni noin yhdeksän vanhana. Koulupäivät olivat myös tosi pitkiä eli esim. 8-16 ala-asteellakin.

Kaikenlaista tuli koulusta kuultua vuosien varrella, pääasiassa kuitenkin neutraaleja juttuja, mutta näiden perusteella tein päätelmän, että Steiner sopii kilteille ja helpoille lapsille. Opiskelu vaatii mielestäni pienestä asti itseohjautuvuutta.Lapsille joilla on erityistarpeita ei koulu mielestäni sovi. Paitsi ehkä siinä tapauksessa että on poikkeuksellisen lahjakas taideaineissa koska uskoisin että sieltä löytyisi tukea/ innostusta asiassa.
2 VASTAUSTA:
Olen itse käynyt Steinerkoulun, eikä minulla ole siitä juurikaan pahaa sanottavaa... Te jotka kirjoittelitte sukulaistenne ja tuttavienne lapsista, ketkä ovat huume/alkoholi kierteessä tai heistä "tuli" häirikköjä/ongelma nuoria jne jne. helppohan se on koulun piikkiin laittaa ;) Vanhemmissa, kasvatuksessa ja kotioloissa ei varmastikkaan ole mitään moittimista!? Lyön vaikka pääni pantiksi, että koulu ei ketään huonoille teille elämässä aja, vaan jokainen tekee itse valintansa.. Steinerkoulussa jos missä kodin ja koulun yhteistyö toimii!!! Edellyttäen tietenkin vanhemmilta halua sellaiseen..
Lpr Steinerin käynyt kirjoitti:
Olen itse käynyt Steinerkoulun, eikä minulla ole siitä juurikaan pahaa sanottavaa... Te jotka kirjoittelitte sukulaistenne ja tuttavienne lapsista, ketkä ovat huume/alkoholi kierteessä tai heistä "tuli" häirikköjä/ongelma nuoria jne jne. helppohan se on koulun piikkiin laittaa ;) Vanhemmissa, kasvatuksessa ja kotioloissa ei varmastikkaan ole mitään moittimista!? Lyön vaikka pääni pantiksi, että koulu ei ketään huonoille teille elämässä aja, vaan jokainen tekee itse valintansa.. Steinerkoulussa jos missä kodin ja koulun yhteistyö toimii!!! Edellyttäen tietenkin vanhemmilta halua sellaiseen..
Ehkä se kodin ja koulun välinen yhteistyö toimii JOISSAKIN Steinerkouluissa. Oma äitini oli todellakin kiinnostunut koulun käynnistäni ja koulun ja kodin yhteistyöstä mutta silti pystyin olemaan yläaste ajalla pois kouluista ilmaan minkäänlaisia seuraamuksia. Ja lopulta kun jäin kiinni, äitini ilmoitti Steinerkouluun että olin ollut asiattomasti poissa koulusta ja vastausta ei juuri tullut. Ja niin kuin aikaisemmin kirjoitin, vaihdoin myöhemmin peruskouluun 7-luokalle jossa kokeilin samaa ja heti kutsuttiin äitini koululle keskustelemaan minun ja luokanvalvojani kanssa ja minulle tehtiin selväksi ettei asia ole hyväksyttävää. (jonka äitinikin oli minulle sanonut mutta en kuunnellut häntä , ikävä kyllä) johtopäätöksenä tästä sanoisin että omasta mielestäni peruskoulu on paras vaihtoehto. Siellä puututtiin ( meillä ainakin) nuorten huonoon käyttäytymiseen ja lintsaukseen samantien kun taas Steinerissä olisin pystynyt olemaan ties kuinka monta päivää pois ilman minkäänlaista selitystä. Steiner aikaisella ystävälläni meni koulu todella huonosti ja hän lintsasikin monet kerrat ja opettaja siellä rupesi lopulta pyytämään OPPILAALTA tietoa missä kyseinen oppilas on ollut kun ei ole koulussa näkynyt... Mielestäni kyseisessäKIN asiassa toimittiin väärin.. Tämän on minun kokemustani jälleen...
+Lisää kommentti
Montsat on nössöjä, steinerit outoja ja tyhmiä. Laita lapsesi tavalliseen kouluun, saatanan erikoisuudentavoittelija.
4 VASTAUSTA:
Kun laitat lapsesi tavalliseen kouluun, heistä kasvaa yhtä fiksusti kommunikoivia kuin "ThisIsFact"...
Olisipa joku kertonut tämän minullekin vuonna 1999. Halusin lapselleni parasta, kuten varmasti kaikki vanhemmat. Mutta minua olisi saanut valistaa mieluusti juuri noilla sanoillasi! Toivottavasti joku tulee järkiinsä ennen kuin laittaa lapsen tuonne. Vielä eka luokan jälkeenkään ei ole myöhäistä. Moni lähtikin ainakin minun lapsen luokalta heti eka vuonna, jotkut lähtivät kesken viikkoa.
uhrin äiti kirjoitti:
Olisipa joku kertonut tämän minullekin vuonna 1999. Halusin lapselleni parasta, kuten varmasti kaikki vanhemmat. Mutta minua olisi saanut valistaa mieluusti juuri noilla sanoillasi! Toivottavasti joku tulee järkiinsä ennen kuin laittaa lapsen tuonne. Vielä eka luokan jälkeenkään ei ole myöhäistä. Moni lähtikin ainakin minun lapsen luokalta heti eka vuonna, jotkut lähtivät kesken viikkoa.
Kävin 13 vuotta Steiner-koulua, ja olen siitä hyvin kiitollinen vielä tänä päivänäkin! Se vaikutti positiivisesti lapsuuteeni ja nuoruuteeni. Koko elämäni ajan olen kuullut mitä kummallisimpia ajatuksia ja "juttuja" Steineristä, kyllästymiseen saakka. Omat kokemukseni ovat silti hyviä, ja mukavia muistoja on kertynyt roppakaupalla. Monet 7-vuotiaasta tuntemani luokkatoverit ovat edelleen elämässäni, sillä melkein sama luokka vuosien ajan teki meistä kiinteän yhteisön. Oma pärjääminen johtuu mielestäni enemmänkin persoonallisista piirteistä, kaikesta ei voi koulua syyttää. Opiskelen yliopistossa maisteriksi eikä Steinerissä oleminen ole vaikuttanut millään tavalla negatiivisesti jako-opintoihini tai elämässä pärjäämiseen ylipäätään.
***---*** kirjoitti:
Kävin 13 vuotta Steiner-koulua, ja olen siitä hyvin kiitollinen vielä tänä päivänäkin! Se vaikutti positiivisesti lapsuuteeni ja nuoruuteeni. Koko elämäni ajan olen kuullut mitä kummallisimpia ajatuksia ja "juttuja" Steineristä, kyllästymiseen saakka. Omat kokemukseni ovat silti hyviä, ja mukavia muistoja on kertynyt roppakaupalla. Monet 7-vuotiaasta tuntemani luokkatoverit ovat edelleen elämässäni, sillä melkein sama luokka vuosien ajan teki meistä kiinteän yhteisön. Oma pärjääminen johtuu mielestäni enemmänkin persoonallisista piirteistä, kaikesta ei voi koulua syyttää. Opiskelen yliopistossa maisteriksi eikä Steinerissä oleminen ole vaikuttanut millään tavalla negatiivisesti jako-opintoihini tai elämässä pärjäämiseen ylipäätään.
Eli tuli vain mieleen että toivottavasti kaikki lukevat valitsevat tuolta oikealta yläreunalta tuon ensimmäisen valinnan, jolloinka näkyy mihin viestiin on vastattu ja vastausten ajat! Muuten tähänkin ketjuun hukkuu ja asia jää unholaan.

Ja sinä, joka olet käynyt 13 vuotta steinerkoulua: olet ilmeisesti kovinkin tavallinen, ongelmaton, suht koht ok opettajat omaava nuori. Näin ei ole kaikkien kohdalla, kuten olen itse joutunut äitinä kokemaan. Toli olisin halunnut itselleni terveet, normaalit lapset... niitä ei vain kaikki nyt sattunut olemaan ja sille en voi mitään. Yksi selviää oikein hienosti steinerkoulussa, mutta hän olisi ehkä selvinnyt vieläkin hienommin tavallisessa koulussa jos olisin aikoinani tajunnut sen!

Kuitenkin minulle sattui myös yksi nykyään sairas lapsi, ja tiedän mitä sellaisen kanssa taisteleminen steinerkoulussa on! Toivon etten ikinä olisi laittanut tätä lasta tähän jotenkin kieroutuneeseen kouluyhteisöön, koska siellä ei tosiaan ymmärretä mitään poikkeamia. Luulen että lapseni olisi voinut käydä normaalia yleistä peruskoulua kohtuullisen hyvin sairaudestaan huolimatta, mutta steinerkoulussa se ei onnistunut mitenkään.... päinvastoin asiasta tuli kamala syyllistäminen ja koko koulun keskeytyminen sen takia.
+Lisää kommentti
En suosittele laittamista ainakaan steinerkouluun. Meillä on siitä kylliksi huonoja kokemuksia. Luin joskus aikoinaan filosofiaa opiskellessa Steinerin Vapauden filosofia-kirjan ja jotenkin tuntui hyvältä ajatukselta se, että lapset otettaisiin huomioon yksilöinä ja persoonallisuuksina ja jopa että yhdistettäisiin näitä erilaisia persoonallisuuksia keskenään. Näistä yhdistelmistä lapset muotouisivat omaksi itsekseen, vapaasti.

Ideologia särkyi todella pahasti siinä vaiheessa, kun omat lapset olivat steinerkoulussa. Siellä ei ideologia toiminut laisinkaan. Päinvastoin, tuntuu näin ajatellen, että koulukiusaaminen on sallitumpaa, opettajakin voi olla koulukiusaaja ja nämä kaikki hienot ideologiat on unohdettu. Enemmänkin tulee mieleeni jokin lahkolaisuus, jossa suojellaan jokaista opettajaa mahdollisilta syytteiltä. Näin kukaan ei voi syyttää mistään ketään paitsi vanhempia tietenkin.
Ilmoita
Jos haluat lapsesi kasvavan pumpulissa, niin voithan kokeilla vaikka mitä keinoja, todellisuudessa elämän realiteetit ovat edessä ennemmin tai myöhemmin ja varhaisempi kokemus usein valmistaa pehmeämpään laskuun kuin shokkihoito myöhemmin.
Stainerkouluun ei lasta kannata laittaa, jos meinaa antaa hyvät lähtökohdat korkeakouluopintoihin tai yleensäkään jatko-opinnoissa menestymiseen. Ala-asteen ajan kummankin pedagokiikan opettajien tiedot riittävät juuri ja juuri normaalin peruskoulun opettajien tietotasolle, mutta yläasteikäiset putoavat kärryltä ensimmäisestä päivästä alkaen. Stainerkoulujen lukioista reputtaa joka vuosi yli 30 % oppilaista, joten sitä ei voi edes lukioksi luokitella, koska muutoin se olisi lakkautettu liian heikkotasoisena oppilaitoksena.
Stainerkoulussa voi myös selvitä koko koulun oppimatta tietämään kumpi on enemmän 35e vai 25 e, eli siellä ei puututa mitenkään mm lapsen mahdollisiin hahmotushäiriöihin, eli kuten arvelit piilotetaan ongelmat. Jos lapsi ei opi lukemaan tai edes lukujen suuruuksia, niin korostetaan vain luovuutta yms ja unohdetaan moinen ongelma.
Montesorikoulu ei elämän kannalta pysty yhtä isoihin vahinkoihin, koska sieltä siirrytään yläkouluun normaaliin peruskouluun ja viimeistään siinä vaiheessa ongelmat tulevat ilmi. Se oppiiko lapsi lukemaan 4- vai 7-vuotiaana, ei hänen tulevaan kehitykseensä juurikaan vaikuta tiedollisesti. Kyllähän fiksu 4-vuotias oppii opetettaessa lukemaan. Juuri kaksi vuotta täyttänyt voi osata laskea 2 3 ja 2x3 ja jopa ymmärtää kerto- ja jakolaskun eron ilman ,että asiaa on hänelle opetettu. Älykäs lapsi selviää koulussa kuin koulussa, häntä on aika vaikea estää oppimasta, mutta jos on pienikin ongelma, sen korjaamatta jättämisestä voi tulla elinikäiset vauriot.
Todellisuudessa kun keskustelin kuukausi sitten käyttäytymiseen liittyvistä asiosita omien murrosikäisteni kanssa, he totesivat eniten vaikuttavan sen millainen malli tulee kotoa. Rauhallisilla ja järkevän realistisesti nuoriinsa suhtautuvilla vanhemmilla on kaltaisiaan lapsia ja se ei edes riipu siitä onko koko vai avioeroperhe. Riitelevä perhe on usein huonompi kasvupaikka kuin rauhallisesti jomman kumman vanhemman kanssa. Onnea pienokaisellesi opintiellä, minkä vaihtoehdon hänelle valitsetikin. Positiivinen palaute ja kohtuullinen huomiointi kannaltasi on kuitenkin kantavin voima.
12 VASTAUSTA:
Suosittelen lämpimästi Montessoria, omat lapseni ovat käyneet sen eli päiväkodin ja alakoulun 6. luokkaan asti. Pienet opetusryhmät, lapset saavat edistyä omassa tahdissaan. Sopii erityisen hyvin helposti oppiville, eivät turhaudu tavallisen opetuksen parissa ja saavat oppia asiat omassa, haluamassaan tahdissa.

Keskustelu on mennyt niin steinerpainotteiseksi, etten sen enempää perustele, mutta suosittelen perehtymään montessoriin esim. googlen avulla.
montsaäiti kirjoitti:
Suosittelen lämpimästi Montessoria, omat lapseni ovat käyneet sen eli päiväkodin ja alakoulun 6. luokkaan asti. Pienet opetusryhmät, lapset saavat edistyä omassa tahdissaan. Sopii erityisen hyvin helposti oppiville, eivät turhaudu tavallisen opetuksen parissa ja saavat oppia asiat omassa, haluamassaan tahdissa.

Keskustelu on mennyt niin steinerpainotteiseksi, etten sen enempää perustele, mutta suosittelen perehtymään montessoriin esim. googlen avulla.
Montsaäiti kerrot kuinka sopii erityisen hyvin helposti oppiville, eivät turhaudu. Pitää paikkansa koska lapset voivat edetä oman oppimisensa mukaan, sekä huomioiden ihan pienestä asti ns. herkkyyskaudet.

Mutta jotta ei yleisesti luulla koulun ja päiväkodin olevan enemmän helposti oppiville, kerron kokemuksestani kuinka olen voinut auttaa oppimisvaikeuksissa olevia lapsia sekä oppilaita montessorimenetelmän keinoin.

Olen ollut vuosia alalla päiväkodissa ohjaajana, ja siirryttyäni peruskoulun puolelle valmistin montessorivälineitä oppimisen tueksi tukea tarvitseville oppilaille.

On aivan eri asia lapselle esim. kirjainten kirjoitusta opetellessa, tehdäänkö ilmaan ns. "taikakynällä" harjoitus vai konkreettisesti hiekkaan tai mannaryyniin, hiekkapaperikirjainten avulla jne.

Taikakynä on sormi jolla tehdään ilmaan kirjaimen muoto ennen paperille kirjoittamista. Opettaja antaa merkin jolloin kaikkien sormi sojottaa ylös tehden opettajan perässä kirjainta taikakynällä.

Kuinkahan moni lapsi jo unohti mistä kirjaimesta oli kyse tai millainen siitä taikakynällä tuli...Opettaja tekee kirjaimen vielä taululle, mutta sen jälkeen lapsen on saatava mahtumaan kirjaimensa ensin vähän isompaan viivastoon, mikä on liian pieni ala vasta opettelevalle. Kirjainmallissa on katkoviivat tai pisteet joita pitkin kynä kulkee...

Muutaman harjoituskirjaimen jälkeen täytyykin jo mahtua pieneen alaan pientä kokoa olevat kirjaimet. Usein niitä ei mahdu montaa koska harjoitusta ei ole ollut paljon.

Tämä konkreettisuus on ehdottomasti tärkeää, esim. tuntoaistin avulla sormen päitä käyttäen, saa vaikka silmät kiini mielikuvan viivoista ja kaarista joista syntyy kirjain. Turhautumista ei tule epäonnistumisesta, sillä harjoitusta saa jatkaa kunnes on valmis kynällä tekemään paperille. (Kynäotekin hoituu kuin itsestään lapsen tehdessä nuppipalapelejä. Hän ottaa nupista kiinni kolmella sormella, kynäotteella...)

Aivan ensin käden hallintaa on harjoiteltu ns. metallikehyksillä, joissa kaarevat viivat tulevat tutuiksi, samat joita kirjaimissakin on, kirjaimet eivät ole pelkkiä suoria viivoja.

Asiaa on vaikka kuinka "puolesta puhumaan" mutta olen kirjoittanut pitkät kirjoitukset kokemuksistani ja tiedoistani päiväkoti-palstalle.

Jos jotain kiinnostaa rullaamalla päiväkoti/ löytyy minun ja erään äidin kahden keskinen keskustelu, minulla muutama eri nimimerkki...
Lasta kunnioittava kirjoitti:
Montsaäiti kerrot kuinka sopii erityisen hyvin helposti oppiville, eivät turhaudu. Pitää paikkansa koska lapset voivat edetä oman oppimisensa mukaan, sekä huomioiden ihan pienestä asti ns. herkkyyskaudet.

Mutta jotta ei yleisesti luulla koulun ja päiväkodin olevan enemmän helposti oppiville, kerron kokemuksestani kuinka olen voinut auttaa oppimisvaikeuksissa olevia lapsia sekä oppilaita montessorimenetelmän keinoin.

Olen ollut vuosia alalla päiväkodissa ohjaajana, ja siirryttyäni peruskoulun puolelle valmistin montessorivälineitä oppimisen tueksi tukea tarvitseville oppilaille.

On aivan eri asia lapselle esim. kirjainten kirjoitusta opetellessa, tehdäänkö ilmaan ns. "taikakynällä" harjoitus vai konkreettisesti hiekkaan tai mannaryyniin, hiekkapaperikirjainten avulla jne.

Taikakynä on sormi jolla tehdään ilmaan kirjaimen muoto ennen paperille kirjoittamista. Opettaja antaa merkin jolloin kaikkien sormi sojottaa ylös tehden opettajan perässä kirjainta taikakynällä.

Kuinkahan moni lapsi jo unohti mistä kirjaimesta oli kyse tai millainen siitä taikakynällä tuli...Opettaja tekee kirjaimen vielä taululle, mutta sen jälkeen lapsen on saatava mahtumaan kirjaimensa ensin vähän isompaan viivastoon, mikä on liian pieni ala vasta opettelevalle. Kirjainmallissa on katkoviivat tai pisteet joita pitkin kynä kulkee...

Muutaman harjoituskirjaimen jälkeen täytyykin jo mahtua pieneen alaan pientä kokoa olevat kirjaimet. Usein niitä ei mahdu montaa koska harjoitusta ei ole ollut paljon.

Tämä konkreettisuus on ehdottomasti tärkeää, esim. tuntoaistin avulla sormen päitä käyttäen, saa vaikka silmät kiini mielikuvan viivoista ja kaarista joista syntyy kirjain. Turhautumista ei tule epäonnistumisesta, sillä harjoitusta saa jatkaa kunnes on valmis kynällä tekemään paperille. (Kynäotekin hoituu kuin itsestään lapsen tehdessä nuppipalapelejä. Hän ottaa nupista kiinni kolmella sormella, kynäotteella...)

Aivan ensin käden hallintaa on harjoiteltu ns. metallikehyksillä, joissa kaarevat viivat tulevat tutuiksi, samat joita kirjaimissakin on, kirjaimet eivät ole pelkkiä suoria viivoja.

Asiaa on vaikka kuinka "puolesta puhumaan" mutta olen kirjoittanut pitkät kirjoitukset kokemuksistani ja tiedoistani päiväkoti-palstalle.

Jos jotain kiinnostaa rullaamalla päiväkoti/ löytyy minun ja erään äidin kahden keskinen keskustelu, minulla muutama eri nimimerkki...
Kiitos viesteistä. Minäpä kävin tsekkaamassa, mitä ne steineropet oikein lukevat. Ja kyllä olette monet oikeassa taitaa se koulutus olla enemmän huuhaata kuin oikeaa didaktiikkaa. Snellman-korkeakoulun sivulla kerrotaan , että mm. suorittavat kiinteistön huoltotöitä, maan parannustöitä, taidetta sun muuta. Ei ihme, että eivät osaa opettaa lapsia lukemaan.

Mutta montessori kuulostaa hyvältä ja aina kuulen/luen pitkän tarinan siitä kuinka ne välineet ovat hyviä. Mutta mietittyttää se oppilaiden sosiaalinen puoli. Oppiiko siinä ryhmätyötaitoja kun tekee yksikseen välineillä vain? Varsinkin pienille oppilaille toisten kanssa toimeentulo, ryhmätyötaidot yms. ovat tärkeitä.
monta vai steiner kirjoitti:
Kiitos viesteistä. Minäpä kävin tsekkaamassa, mitä ne steineropet oikein lukevat. Ja kyllä olette monet oikeassa taitaa se koulutus olla enemmän huuhaata kuin oikeaa didaktiikkaa. Snellman-korkeakoulun sivulla kerrotaan , että mm. suorittavat kiinteistön huoltotöitä, maan parannustöitä, taidetta sun muuta. Ei ihme, että eivät osaa opettaa lapsia lukemaan.

Mutta montessori kuulostaa hyvältä ja aina kuulen/luen pitkän tarinan siitä kuinka ne välineet ovat hyviä. Mutta mietittyttää se oppilaiden sosiaalinen puoli. Oppiiko siinä ryhmätyötaitoja kun tekee yksikseen välineillä vain? Varsinkin pienille oppilaille toisten kanssa toimeentulo, ryhmätyötaidot yms. ovat tärkeitä.
"Oppiiko siinä ryhmätyötaitoja kun tekee yksikseen välineillä vain? Varsinkin pienille oppilaille toisten kanssa toimeentulo, ryhmätyötaidot yms. ovat tärkeitä."

Omat kokemukseni ovat vain montessoripäiväkodin puolelta mutta siellä ainakin sosiaalisuus toimi minusta paremmin kuin monissa tavallisissa päiväkodeissa. Lapset oppivat olemaan rauhassa tehdessään tehtäviä ja ehkä siksi myös vapaammalla ajalla liika riehuminen jäi pois. Siksi luulen että lapset tutustuivatkin toisiinsa oikeasti paremmin kun ei aina oltu vain villissä menossa. Ainakin meidän lapsillemme se sopi ja aikaisemmin tavallisessa päiväkodissa arka poika muuttui paljon sosiaalisemmaksi ja rohkeammaksi. Siellä myös osaamisen kokemukset olivat tärkeitä, ei vain sosiaalisessa ryhmässä paikkansa löytäminen. Ja ainakin meidän päiväkodissa myös kiusaamiseen puututtiin aina heti eikä sen suhteen ollut ongelmia.
monta vai steiner kirjoitti:
Kiitos viesteistä. Minäpä kävin tsekkaamassa, mitä ne steineropet oikein lukevat. Ja kyllä olette monet oikeassa taitaa se koulutus olla enemmän huuhaata kuin oikeaa didaktiikkaa. Snellman-korkeakoulun sivulla kerrotaan , että mm. suorittavat kiinteistön huoltotöitä, maan parannustöitä, taidetta sun muuta. Ei ihme, että eivät osaa opettaa lapsia lukemaan.

Mutta montessori kuulostaa hyvältä ja aina kuulen/luen pitkän tarinan siitä kuinka ne välineet ovat hyviä. Mutta mietittyttää se oppilaiden sosiaalinen puoli. Oppiiko siinä ryhmätyötaitoja kun tekee yksikseen välineillä vain? Varsinkin pienille oppilaille toisten kanssa toimeentulo, ryhmätyötaidot yms. ovat tärkeitä.
"Montsa vai steiner" ajatteli kuinka oppilaiden sosiaalipuoli toimii.

Ryhmässä on tarkoituksella eri ikäisiä lapsia, isommat voivat auttaa pienempiä ja pienemmät näkevät mallia isommista.

Jo päiväkotipuolella lapsilla on mahdollisuus keskittyä tekemään itsekseen "töitä" jolloin häntä ei häiritä...mutta esim. lapsen tehdessä lattialla maton päällä vaikka palapeliä, saa siihen mennä mukaan joku lapsista jos kysyy palapelin tekijältä luvan. On näitä jotka tekevät yhdessä ja siihen myös on mahdollisuus, aivan kuten komenkin tai neljän mukana oloon.

Esim. lapsilla on mahdollisuus tutustua tuntoaistin avulla kankasiin. Kankaat ovat saman suuruisia, eri karkeus -tai pehmeysasteisia, kutakin samaa laatua on kaksi kappaletta, etsitään pari.

Lapsia voi olla kaksi vaikka moni haluaa yksinkin tunnustellen etsiä pareja.

Kangaspalat ovat levitettynä toisen lapsen eteen, toisella on silmät peitettynä, koska työ perustuu tuntoaistiin, sormilla tunnustellaan mitkä kaksi tuntuvat samalta. (Ensin on saatettu hangata sormien päitä johonkin karkean jotta saadaan tuntoaisti hyvin esille)

Lapsi ojentaa silmät peitettynä olevalle lapselle yhden kankaan jota hän tunnustelee, sitten hän saa toisen kankaan, joka voi olla jo pari mutta myös esim. silkkiä kädessä ollen samettia. Jos tunustelija tuntee sormissaan löytäneensä parin, hän siirtää kankaat sivuun mutta jos ei vielä ole paria, antaa kaveri sormiin seuraavan kankaan jne.

Myös lapsilla on mahdollisuus esim. lettujen tekoon. Vuoroon pikkukeittiöön menee lapsi joka tekee lettutaikinan, aikuinen ohjaa tarvittaessa, lapsi paistaa lettuja sekä kattaa itselleen ja jollekin toiselle lapselle, kenet haluaa. Hän käy pyytämässä haluamansa lapsen, jos vaikka tulisi lettukesteille.

Kun letut on syöty kaverin kanssa, alkaa letun paistajalla tiskaus ja jälkien siivoaminen keittiössä...Pidetään huolta ettei aina sama letun paistaja sekä sama lettuvieras...

Lapsille pyritään laittamaan esille hyllyyn esim. hedelmiä kuten banaania. Lapsi saa viipaloida banaaneja, jotka tarjoaa sitten kaikille esim. piiriaikaan tai ruokailussa, jos hammastikun päässä niin miksi ei heti viipaloitunakin jolloin lapsi kiertää kaikkien luona tarjoten ja sanoen -Ole hyvä. Lapsilta odotetaan myös hyvien tapojen mukaan vastaus -Kiitos.

Näitä hyviä tapoja lapset oppivat aikuisilta, esim. piiirissä; yksi aikuinen tarjoaa toiselle aikuiselle sanoen -Ole hyvä, toinen aikuinen ottaessaan tarjottavan vastaa -Kiitos

Joissakin paikoissa vanhemat tuovat vuorollaan kilon hedelmiä tai muuta pilkottavaa kuten tuoretta kurkkua, että on aina halukkaille pilkkomista ja viipalointia, kuorimista, raastamistakin jne. Lapsi huolehtii tarjoilun jälkeen välineiden pesusta...Myöhemmin ne pestään vielä aikuisen toimesta...
Joskus lapsi on tehnyt tiikerikakkua. Sen valmistuttua tarjoaapaloittelemansa palaset kaikille jolloin harjoitellaan hyviä tapoja sanomalla -ole hyvä ja -kiitos.

Pöydissä ei olla yleensä yksin. Pöytiin mahtuu neljäkin lasta, jotka kukin voivat tehdä eri työtä mutta ovat samassa pöydässä, eivät eristäytyneenä. Pöydissä lapset voivat pelata yhdessä, katsella kirjoja, piirtää yhdessä jne.

Oma rauha on lapselle kuuluvaa, toisen työtä ei saa häiritä, mutta lapsi saa toimia monissa töissä ja harjoituksissa myös yhden tai useamman kanssa.

Nykyään on käytössä myös leluja, jotka ovat eri tilassa kuin montessorivälineet. Joissakin paikoissa montessorityöskentelyä on vain n. tunti ja muu aika menee päivän muihin askareisiin, kuten yhteispiiriin, ulkoiluun jossa on leluja. Leluilla on mahdollisuus leikkiä yhteisleikkejä.

Liikuntapäivänä on yhdessä tekemistä.

Otan lapset esim. Kim-leikkiin, jossa liinalla peitetään esineitä tai kuvia. Mukana voi olla useampi lapsi samaan aikaan. Usein lapset jäävät keskenään jatkamaan samaa. Lukuhetkiin tulee pikku hiljaa uusia kuulijoita jne.

Lapset voivat olla esim. katsomassa toisen lapsen työskentelyä, kunhan ei häiritse. Näin ollen voi kiinnostus herätä tähän alueeseen kuten esim. kirjaimiin tai numeroihin jne.

Montessoreissa harjoitellaan mm. vuorottelua. Välineitä on yleensä yksi, jolloin joskus on odotettava sen ilmestymistä hyllyyn tai paikalle jossa sen pitää ollla odottamassa uutta ottajaa.

Pidin kerran tutustumisillan kunnallisen päiväkodin työntekijöille työpaikassani. Hoitajat näkivät kaikkien osa-alueiden välineet ym. ja ihmettelivät eikö tosiaan lapsille tule riitaa kun yleisesti ottaen välineitä on yksi.

He ajattelivat että heidän päiväkodissaan lapset tappelisivat jos ei samaan aikaan saakaan jotain mitä on toisella. Montessoreissa on ulkoilussa ämpäreitä ja hiekkalapiota yleensä kaikille samaan aikaan....

Montessorissa riittää tekemistä, joten ei yleensä tarvitse kilpailua kuka minkäkin välineen saa jne. Myös kukaan lapsista ei saa varata kaverilleen jotain suosittua tekemistä, vaan lapsen on palautettava se paikalleen kun lopettaa, palautus sinne mistä on ottanutkin. Vuorottelu ja odotus toimii, koska se on luonnollista hyvässä ja toimivassa ilmapiirissä.
Lasta kunioittava kirjoitti:
"Montsa vai steiner" ajatteli kuinka oppilaiden sosiaalipuoli toimii.

Ryhmässä on tarkoituksella eri ikäisiä lapsia, isommat voivat auttaa pienempiä ja pienemmät näkevät mallia isommista.

Jo päiväkotipuolella lapsilla on mahdollisuus keskittyä tekemään itsekseen "töitä" jolloin häntä ei häiritä...mutta esim. lapsen tehdessä lattialla maton päällä vaikka palapeliä, saa siihen mennä mukaan joku lapsista jos kysyy palapelin tekijältä luvan. On näitä jotka tekevät yhdessä ja siihen myös on mahdollisuus, aivan kuten komenkin tai neljän mukana oloon.

Esim. lapsilla on mahdollisuus tutustua tuntoaistin avulla kankasiin. Kankaat ovat saman suuruisia, eri karkeus -tai pehmeysasteisia, kutakin samaa laatua on kaksi kappaletta, etsitään pari.

Lapsia voi olla kaksi vaikka moni haluaa yksinkin tunnustellen etsiä pareja.

Kangaspalat ovat levitettynä toisen lapsen eteen, toisella on silmät peitettynä, koska työ perustuu tuntoaistiin, sormilla tunnustellaan mitkä kaksi tuntuvat samalta. (Ensin on saatettu hangata sormien päitä johonkin karkean jotta saadaan tuntoaisti hyvin esille)

Lapsi ojentaa silmät peitettynä olevalle lapselle yhden kankaan jota hän tunnustelee, sitten hän saa toisen kankaan, joka voi olla jo pari mutta myös esim. silkkiä kädessä ollen samettia. Jos tunustelija tuntee sormissaan löytäneensä parin, hän siirtää kankaat sivuun mutta jos ei vielä ole paria, antaa kaveri sormiin seuraavan kankaan jne.

Myös lapsilla on mahdollisuus esim. lettujen tekoon. Vuoroon pikkukeittiöön menee lapsi joka tekee lettutaikinan, aikuinen ohjaa tarvittaessa, lapsi paistaa lettuja sekä kattaa itselleen ja jollekin toiselle lapselle, kenet haluaa. Hän käy pyytämässä haluamansa lapsen, jos vaikka tulisi lettukesteille.

Kun letut on syöty kaverin kanssa, alkaa letun paistajalla tiskaus ja jälkien siivoaminen keittiössä...Pidetään huolta ettei aina sama letun paistaja sekä sama lettuvieras...

Lapsille pyritään laittamaan esille hyllyyn esim. hedelmiä kuten banaania. Lapsi saa viipaloida banaaneja, jotka tarjoaa sitten kaikille esim. piiriaikaan tai ruokailussa, jos hammastikun päässä niin miksi ei heti viipaloitunakin jolloin lapsi kiertää kaikkien luona tarjoten ja sanoen -Ole hyvä. Lapsilta odotetaan myös hyvien tapojen mukaan vastaus -Kiitos.

Näitä hyviä tapoja lapset oppivat aikuisilta, esim. piiirissä; yksi aikuinen tarjoaa toiselle aikuiselle sanoen -Ole hyvä, toinen aikuinen ottaessaan tarjottavan vastaa -Kiitos

Joissakin paikoissa vanhemat tuovat vuorollaan kilon hedelmiä tai muuta pilkottavaa kuten tuoretta kurkkua, että on aina halukkaille pilkkomista ja viipalointia, kuorimista, raastamistakin jne. Lapsi huolehtii tarjoilun jälkeen välineiden pesusta...Myöhemmin ne pestään vielä aikuisen toimesta...
Joskus lapsi on tehnyt tiikerikakkua. Sen valmistuttua tarjoaapaloittelemansa palaset kaikille jolloin harjoitellaan hyviä tapoja sanomalla -ole hyvä ja -kiitos.

Pöydissä ei olla yleensä yksin. Pöytiin mahtuu neljäkin lasta, jotka kukin voivat tehdä eri työtä mutta ovat samassa pöydässä, eivät eristäytyneenä. Pöydissä lapset voivat pelata yhdessä, katsella kirjoja, piirtää yhdessä jne.

Oma rauha on lapselle kuuluvaa, toisen työtä ei saa häiritä, mutta lapsi saa toimia monissa töissä ja harjoituksissa myös yhden tai useamman kanssa.

Nykyään on käytössä myös leluja, jotka ovat eri tilassa kuin montessorivälineet. Joissakin paikoissa montessorityöskentelyä on vain n. tunti ja muu aika menee päivän muihin askareisiin, kuten yhteispiiriin, ulkoiluun jossa on leluja. Leluilla on mahdollisuus leikkiä yhteisleikkejä.

Liikuntapäivänä on yhdessä tekemistä.

Otan lapset esim. Kim-leikkiin, jossa liinalla peitetään esineitä tai kuvia. Mukana voi olla useampi lapsi samaan aikaan. Usein lapset jäävät keskenään jatkamaan samaa. Lukuhetkiin tulee pikku hiljaa uusia kuulijoita jne.

Lapset voivat olla esim. katsomassa toisen lapsen työskentelyä, kunhan ei häiritse. Näin ollen voi kiinnostus herätä tähän alueeseen kuten esim. kirjaimiin tai numeroihin jne.

Montessoreissa harjoitellaan mm. vuorottelua. Välineitä on yleensä yksi, jolloin joskus on odotettava sen ilmestymistä hyllyyn tai paikalle jossa sen pitää ollla odottamassa uutta ottajaa.

Pidin kerran tutustumisillan kunnallisen päiväkodin työntekijöille työpaikassani. Hoitajat näkivät kaikkien osa-alueiden välineet ym. ja ihmettelivät eikö tosiaan lapsille tule riitaa kun yleisesti ottaen välineitä on yksi.

He ajattelivat että heidän päiväkodissaan lapset tappelisivat jos ei samaan aikaan saakaan jotain mitä on toisella. Montessoreissa on ulkoilussa ämpäreitä ja hiekkalapiota yleensä kaikille samaan aikaan....

Montessorissa riittää tekemistä, joten ei yleensä tarvitse kilpailua kuka minkäkin välineen saa jne. Myös kukaan lapsista ei saa varata kaverilleen jotain suosittua tekemistä, vaan lapsen on palautettava se paikalleen kun lopettaa, palautus sinne mistä on ottanutkin. Vuorottelu ja odotus toimii, koska se on luonnollista hyvässä ja toimivassa ilmapiirissä.
Meidän luokalla on montessoreja ja ainoostaan kolme niistä osaa puhuu. Kaikki muut on iha hiljaa koko ajan ja pysyy syrjässä muista. On sitten vielä yks joka haastaa riitaa muiden kans ilman mitää syytä. Niitä on jotai 6 meiän luokal ja kaikki muut paitsi ne kolme on kauheita nössöjä oikeesti. Ei niitten työtaidois oo mitää vikaa, suurin osa saa hyviä numeroit kokeist mut sosiaalisesti ne on tosi kehittymättömiä :D
Lasta kunioittava kirjoitti:
"Montsa vai steiner" ajatteli kuinka oppilaiden sosiaalipuoli toimii.

Ryhmässä on tarkoituksella eri ikäisiä lapsia, isommat voivat auttaa pienempiä ja pienemmät näkevät mallia isommista.

Jo päiväkotipuolella lapsilla on mahdollisuus keskittyä tekemään itsekseen "töitä" jolloin häntä ei häiritä...mutta esim. lapsen tehdessä lattialla maton päällä vaikka palapeliä, saa siihen mennä mukaan joku lapsista jos kysyy palapelin tekijältä luvan. On näitä jotka tekevät yhdessä ja siihen myös on mahdollisuus, aivan kuten komenkin tai neljän mukana oloon.

Esim. lapsilla on mahdollisuus tutustua tuntoaistin avulla kankasiin. Kankaat ovat saman suuruisia, eri karkeus -tai pehmeysasteisia, kutakin samaa laatua on kaksi kappaletta, etsitään pari.

Lapsia voi olla kaksi vaikka moni haluaa yksinkin tunnustellen etsiä pareja.

Kangaspalat ovat levitettynä toisen lapsen eteen, toisella on silmät peitettynä, koska työ perustuu tuntoaistiin, sormilla tunnustellaan mitkä kaksi tuntuvat samalta. (Ensin on saatettu hangata sormien päitä johonkin karkean jotta saadaan tuntoaisti hyvin esille)

Lapsi ojentaa silmät peitettynä olevalle lapselle yhden kankaan jota hän tunnustelee, sitten hän saa toisen kankaan, joka voi olla jo pari mutta myös esim. silkkiä kädessä ollen samettia. Jos tunustelija tuntee sormissaan löytäneensä parin, hän siirtää kankaat sivuun mutta jos ei vielä ole paria, antaa kaveri sormiin seuraavan kankaan jne.

Myös lapsilla on mahdollisuus esim. lettujen tekoon. Vuoroon pikkukeittiöön menee lapsi joka tekee lettutaikinan, aikuinen ohjaa tarvittaessa, lapsi paistaa lettuja sekä kattaa itselleen ja jollekin toiselle lapselle, kenet haluaa. Hän käy pyytämässä haluamansa lapsen, jos vaikka tulisi lettukesteille.

Kun letut on syöty kaverin kanssa, alkaa letun paistajalla tiskaus ja jälkien siivoaminen keittiössä...Pidetään huolta ettei aina sama letun paistaja sekä sama lettuvieras...

Lapsille pyritään laittamaan esille hyllyyn esim. hedelmiä kuten banaania. Lapsi saa viipaloida banaaneja, jotka tarjoaa sitten kaikille esim. piiriaikaan tai ruokailussa, jos hammastikun päässä niin miksi ei heti viipaloitunakin jolloin lapsi kiertää kaikkien luona tarjoten ja sanoen -Ole hyvä. Lapsilta odotetaan myös hyvien tapojen mukaan vastaus -Kiitos.

Näitä hyviä tapoja lapset oppivat aikuisilta, esim. piiirissä; yksi aikuinen tarjoaa toiselle aikuiselle sanoen -Ole hyvä, toinen aikuinen ottaessaan tarjottavan vastaa -Kiitos

Joissakin paikoissa vanhemat tuovat vuorollaan kilon hedelmiä tai muuta pilkottavaa kuten tuoretta kurkkua, että on aina halukkaille pilkkomista ja viipalointia, kuorimista, raastamistakin jne. Lapsi huolehtii tarjoilun jälkeen välineiden pesusta...Myöhemmin ne pestään vielä aikuisen toimesta...
Joskus lapsi on tehnyt tiikerikakkua. Sen valmistuttua tarjoaapaloittelemansa palaset kaikille jolloin harjoitellaan hyviä tapoja sanomalla -ole hyvä ja -kiitos.

Pöydissä ei olla yleensä yksin. Pöytiin mahtuu neljäkin lasta, jotka kukin voivat tehdä eri työtä mutta ovat samassa pöydässä, eivät eristäytyneenä. Pöydissä lapset voivat pelata yhdessä, katsella kirjoja, piirtää yhdessä jne.

Oma rauha on lapselle kuuluvaa, toisen työtä ei saa häiritä, mutta lapsi saa toimia monissa töissä ja harjoituksissa myös yhden tai useamman kanssa.

Nykyään on käytössä myös leluja, jotka ovat eri tilassa kuin montessorivälineet. Joissakin paikoissa montessorityöskentelyä on vain n. tunti ja muu aika menee päivän muihin askareisiin, kuten yhteispiiriin, ulkoiluun jossa on leluja. Leluilla on mahdollisuus leikkiä yhteisleikkejä.

Liikuntapäivänä on yhdessä tekemistä.

Otan lapset esim. Kim-leikkiin, jossa liinalla peitetään esineitä tai kuvia. Mukana voi olla useampi lapsi samaan aikaan. Usein lapset jäävät keskenään jatkamaan samaa. Lukuhetkiin tulee pikku hiljaa uusia kuulijoita jne.

Lapset voivat olla esim. katsomassa toisen lapsen työskentelyä, kunhan ei häiritse. Näin ollen voi kiinnostus herätä tähän alueeseen kuten esim. kirjaimiin tai numeroihin jne.

Montessoreissa harjoitellaan mm. vuorottelua. Välineitä on yleensä yksi, jolloin joskus on odotettava sen ilmestymistä hyllyyn tai paikalle jossa sen pitää ollla odottamassa uutta ottajaa.

Pidin kerran tutustumisillan kunnallisen päiväkodin työntekijöille työpaikassani. Hoitajat näkivät kaikkien osa-alueiden välineet ym. ja ihmettelivät eikö tosiaan lapsille tule riitaa kun yleisesti ottaen välineitä on yksi.

He ajattelivat että heidän päiväkodissaan lapset tappelisivat jos ei samaan aikaan saakaan jotain mitä on toisella. Montessoreissa on ulkoilussa ämpäreitä ja hiekkalapiota yleensä kaikille samaan aikaan....

Montessorissa riittää tekemistä, joten ei yleensä tarvitse kilpailua kuka minkäkin välineen saa jne. Myös kukaan lapsista ei saa varata kaverilleen jotain suosittua tekemistä, vaan lapsen on palautettava se paikalleen kun lopettaa, palautus sinne mistä on ottanutkin. Vuorottelu ja odotus toimii, koska se on luonnollista hyvässä ja toimivassa ilmapiirissä.
Hienoa opetusta!
monta vai steiner kirjoitti:
Kiitos viesteistä. Minäpä kävin tsekkaamassa, mitä ne steineropet oikein lukevat. Ja kyllä olette monet oikeassa taitaa se koulutus olla enemmän huuhaata kuin oikeaa didaktiikkaa. Snellman-korkeakoulun sivulla kerrotaan , että mm. suorittavat kiinteistön huoltotöitä, maan parannustöitä, taidetta sun muuta. Ei ihme, että eivät osaa opettaa lapsia lukemaan.

Mutta montessori kuulostaa hyvältä ja aina kuulen/luen pitkän tarinan siitä kuinka ne välineet ovat hyviä. Mutta mietittyttää se oppilaiden sosiaalinen puoli. Oppiiko siinä ryhmätyötaitoja kun tekee yksikseen välineillä vain? Varsinkin pienille oppilaille toisten kanssa toimeentulo, ryhmätyötaidot yms. ovat tärkeitä.
Martina Aitolehti: esimerkki steiner-koulun opettajan kasvattamasta lapsesta. Päätelkää siitä itse.
Jaa... kirjoitti:
Martina Aitolehti: esimerkki steiner-koulun opettajan kasvattamasta lapsesta. Päätelkää siitä itse.
Sovittiin tapaaminen opettajan kanssa, opettaja näytti paksua liidunpätkää, sanoi, että tällaisella lapset sitten kirjoittelevat ja piirtävät ensimmäiset kolme vuotta, ja jos kuulema aloittaa Steinerissa pitää sitten käydä se koko koulu loppuun, koska ei muualle huolita.....vein lapsen sitten ihan kiltisti tavalliseen peruskouluun ja hyvin on pärjätty
Lasta kunioittava kirjoitti:
"Montsa vai steiner" ajatteli kuinka oppilaiden sosiaalipuoli toimii.

Ryhmässä on tarkoituksella eri ikäisiä lapsia, isommat voivat auttaa pienempiä ja pienemmät näkevät mallia isommista.

Jo päiväkotipuolella lapsilla on mahdollisuus keskittyä tekemään itsekseen "töitä" jolloin häntä ei häiritä...mutta esim. lapsen tehdessä lattialla maton päällä vaikka palapeliä, saa siihen mennä mukaan joku lapsista jos kysyy palapelin tekijältä luvan. On näitä jotka tekevät yhdessä ja siihen myös on mahdollisuus, aivan kuten komenkin tai neljän mukana oloon.

Esim. lapsilla on mahdollisuus tutustua tuntoaistin avulla kankasiin. Kankaat ovat saman suuruisia, eri karkeus -tai pehmeysasteisia, kutakin samaa laatua on kaksi kappaletta, etsitään pari.

Lapsia voi olla kaksi vaikka moni haluaa yksinkin tunnustellen etsiä pareja.

Kangaspalat ovat levitettynä toisen lapsen eteen, toisella on silmät peitettynä, koska työ perustuu tuntoaistiin, sormilla tunnustellaan mitkä kaksi tuntuvat samalta. (Ensin on saatettu hangata sormien päitä johonkin karkean jotta saadaan tuntoaisti hyvin esille)

Lapsi ojentaa silmät peitettynä olevalle lapselle yhden kankaan jota hän tunnustelee, sitten hän saa toisen kankaan, joka voi olla jo pari mutta myös esim. silkkiä kädessä ollen samettia. Jos tunustelija tuntee sormissaan löytäneensä parin, hän siirtää kankaat sivuun mutta jos ei vielä ole paria, antaa kaveri sormiin seuraavan kankaan jne.

Myös lapsilla on mahdollisuus esim. lettujen tekoon. Vuoroon pikkukeittiöön menee lapsi joka tekee lettutaikinan, aikuinen ohjaa tarvittaessa, lapsi paistaa lettuja sekä kattaa itselleen ja jollekin toiselle lapselle, kenet haluaa. Hän käy pyytämässä haluamansa lapsen, jos vaikka tulisi lettukesteille.

Kun letut on syöty kaverin kanssa, alkaa letun paistajalla tiskaus ja jälkien siivoaminen keittiössä...Pidetään huolta ettei aina sama letun paistaja sekä sama lettuvieras...

Lapsille pyritään laittamaan esille hyllyyn esim. hedelmiä kuten banaania. Lapsi saa viipaloida banaaneja, jotka tarjoaa sitten kaikille esim. piiriaikaan tai ruokailussa, jos hammastikun päässä niin miksi ei heti viipaloitunakin jolloin lapsi kiertää kaikkien luona tarjoten ja sanoen -Ole hyvä. Lapsilta odotetaan myös hyvien tapojen mukaan vastaus -Kiitos.

Näitä hyviä tapoja lapset oppivat aikuisilta, esim. piiirissä; yksi aikuinen tarjoaa toiselle aikuiselle sanoen -Ole hyvä, toinen aikuinen ottaessaan tarjottavan vastaa -Kiitos

Joissakin paikoissa vanhemat tuovat vuorollaan kilon hedelmiä tai muuta pilkottavaa kuten tuoretta kurkkua, että on aina halukkaille pilkkomista ja viipalointia, kuorimista, raastamistakin jne. Lapsi huolehtii tarjoilun jälkeen välineiden pesusta...Myöhemmin ne pestään vielä aikuisen toimesta...
Joskus lapsi on tehnyt tiikerikakkua. Sen valmistuttua tarjoaapaloittelemansa palaset kaikille jolloin harjoitellaan hyviä tapoja sanomalla -ole hyvä ja -kiitos.

Pöydissä ei olla yleensä yksin. Pöytiin mahtuu neljäkin lasta, jotka kukin voivat tehdä eri työtä mutta ovat samassa pöydässä, eivät eristäytyneenä. Pöydissä lapset voivat pelata yhdessä, katsella kirjoja, piirtää yhdessä jne.

Oma rauha on lapselle kuuluvaa, toisen työtä ei saa häiritä, mutta lapsi saa toimia monissa töissä ja harjoituksissa myös yhden tai useamman kanssa.

Nykyään on käytössä myös leluja, jotka ovat eri tilassa kuin montessorivälineet. Joissakin paikoissa montessorityöskentelyä on vain n. tunti ja muu aika menee päivän muihin askareisiin, kuten yhteispiiriin, ulkoiluun jossa on leluja. Leluilla on mahdollisuus leikkiä yhteisleikkejä.

Liikuntapäivänä on yhdessä tekemistä.

Otan lapset esim. Kim-leikkiin, jossa liinalla peitetään esineitä tai kuvia. Mukana voi olla useampi lapsi samaan aikaan. Usein lapset jäävät keskenään jatkamaan samaa. Lukuhetkiin tulee pikku hiljaa uusia kuulijoita jne.

Lapset voivat olla esim. katsomassa toisen lapsen työskentelyä, kunhan ei häiritse. Näin ollen voi kiinnostus herätä tähän alueeseen kuten esim. kirjaimiin tai numeroihin jne.

Montessoreissa harjoitellaan mm. vuorottelua. Välineitä on yleensä yksi, jolloin joskus on odotettava sen ilmestymistä hyllyyn tai paikalle jossa sen pitää ollla odottamassa uutta ottajaa.

Pidin kerran tutustumisillan kunnallisen päiväkodin työntekijöille työpaikassani. Hoitajat näkivät kaikkien osa-alueiden välineet ym. ja ihmettelivät eikö tosiaan lapsille tule riitaa kun yleisesti ottaen välineitä on yksi.

He ajattelivat että heidän päiväkodissaan lapset tappelisivat jos ei samaan aikaan saakaan jotain mitä on toisella. Montessoreissa on ulkoilussa ämpäreitä ja hiekkalapiota yleensä kaikille samaan aikaan....

Montessorissa riittää tekemistä, joten ei yleensä tarvitse kilpailua kuka minkäkin välineen saa jne. Myös kukaan lapsista ei saa varata kaverilleen jotain suosittua tekemistä, vaan lapsen on palautettava se paikalleen kun lopettaa, palautus sinne mistä on ottanutkin. Vuorottelu ja odotus toimii, koska se on luonnollista hyvässä ja toimivassa ilmapiirissä.
Paljon vouhkataan noista erityispedagogiikoista ja käytäntö sitten osoittaa, että ainoa etu, jonka yksityinen päiväkoti voi tarjota, on pieni opetusryhmä. Muuten toiminta perustuu yleensä myös kunnallisissa päiväkodeissa melko lailla Montessorin oppeihin. Tai lähinnä niin, että Montessorilta on omaksuttu noita hyviä asioita - joita edellinen mainitsi, mutta sen lisäksi korostetaan yhteistyön ja esim.ulkoilun tärkeyttä - ja vapaan leikin merkitystä luovuuden kehittäjänä.

Paras ystäväni on Montessoriopettajana päiväkodissa ja hän totesi, että ihan samaa toimintaa hänen lapsensa saa kunnallisessa päivähoidossa kuin montessoripäiväkodissa.

Ja aika hauska oli lukea, että joku tässä ketjussa kertoi kuinka nokkelasti montessorissa opetetaan kirjaimia - hiekkapaperiin, hiekkaan, ilmaan jne harjoittelemalla. Ihan samaa tehdään kunnallisessakin esi- ja perusopetuksessa. Se, joka kuvittelee, että peruskoulussa opetus tapahtuu vain opettajajohtoisesti, on tosi väärässä. Opetus ei ole enää samanlaista kuin 80- tai 90-luvuilla. Montessorissa on paljon hyvää ja se on omaksuttu opettajien koulutukseen ja se epäsosiaalistava ja luovuutta tuhoava aines on jätetty pois.
dhfkÖLÄ kirjoitti:
Paljon vouhkataan noista erityispedagogiikoista ja käytäntö sitten osoittaa, että ainoa etu, jonka yksityinen päiväkoti voi tarjota, on pieni opetusryhmä. Muuten toiminta perustuu yleensä myös kunnallisissa päiväkodeissa melko lailla Montessorin oppeihin. Tai lähinnä niin, että Montessorilta on omaksuttu noita hyviä asioita - joita edellinen mainitsi, mutta sen lisäksi korostetaan yhteistyön ja esim.ulkoilun tärkeyttä - ja vapaan leikin merkitystä luovuuden kehittäjänä.

Paras ystäväni on Montessoriopettajana päiväkodissa ja hän totesi, että ihan samaa toimintaa hänen lapsensa saa kunnallisessa päivähoidossa kuin montessoripäiväkodissa.

Ja aika hauska oli lukea, että joku tässä ketjussa kertoi kuinka nokkelasti montessorissa opetetaan kirjaimia - hiekkapaperiin, hiekkaan, ilmaan jne harjoittelemalla. Ihan samaa tehdään kunnallisessakin esi- ja perusopetuksessa. Se, joka kuvittelee, että peruskoulussa opetus tapahtuu vain opettajajohtoisesti, on tosi väärässä. Opetus ei ole enää samanlaista kuin 80- tai 90-luvuilla. Montessorissa on paljon hyvää ja se on omaksuttu opettajien koulutukseen ja se epäsosiaalistava ja luovuutta tuhoava aines on jätetty pois.
Meillä on neljä lasta käynyt montesori-päiväkodin, kaksi nuorinta on nyt montessorikoulussa. Tosi tyytyväisiä olemme olleet, vanhimmat lapset ovat itsenäisiä, älykkäitä ja ahkeria korkeakouluopiskelijoita. Nuoremmat innokkaita ja kaikesta kiinnostuneita koululaisia. Tosi on, että normikouluun ollaan otettu tosi paljon montessori-oppeja. Montessorit sen sijaan meidän lasten koulussa ovat paaaaljon sosiaalisempia kuin normi-puolen oppilaat. Yhteistyötä ja ryhmätöitä tehdään paljon, ja eri-ikäistenkin kanssa. Opitaan hyväksymään erilaisia ja eri-ikäisiä lapsia. Kielten opettaja opettaa tosi mielellään montessoreja, koska nämä ovat niin aktiivisia ja osallistuvia oppilaita. Taideaineita on saman verran kuin tavallisessa koulussa, enemmänkin voisi olla. Omatoimisuutta ja omaehtoista oppimista on paljon enemmän. Normaalia opetussuunnitelmaa noudatetaan, milloin vain on helppo siirtyä tavalliseen kouluun, ongelmia ei ole ollut.
AWwww kirjoitti:
Meidän luokalla on montessoreja ja ainoostaan kolme niistä osaa puhuu. Kaikki muut on iha hiljaa koko ajan ja pysyy syrjässä muista. On sitten vielä yks joka haastaa riitaa muiden kans ilman mitää syytä. Niitä on jotai 6 meiän luokal ja kaikki muut paitsi ne kolme on kauheita nössöjä oikeesti. Ei niitten työtaidois oo mitää vikaa, suurin osa saa hyviä numeroit kokeist mut sosiaalisesti ne on tosi kehittymättömiä :D
Yläasteella- nimimerkki taidat tosiaan olla koululaishuumori-iässä. Laita ens kerralla oma pipo kuminauhalla parraksi ja laita tonttulakki päähän ja ajattele positiivisesti
+Lisää kommentti
Montessorista jtn olen kuullut jos normaali kyläkoulu kelpaa niin sitten kristillinen koulu.

STEINERIIN EI MIISSÄÄN TAPAUKSESSA.
Ilmoita
Heh, te ootte niiiiin väärässä... Raukat. Steiner-koulu on nimenomaan aivan mahtava koulu, koska siellä EI ole kiusaamista ja jos on, niin se kitketään heti alkuun. Johtuen siitä, että vanhemmat joutuvat olemaan niin paljon toistensa kanssa tekemisissä, niin keskustelu on avoimempaa. Nyt puhun nimenomaan ELIAS-koulusta Helsingissä. Se on ihanan pieni koulu ja luokat pienempiä. Suosittelen lämpimästi. Steiner ideologia on nimenomaan myös se, että lapset eivät joudu kilpailemaan toisten kanssa, vaan heidät otetaan yksilöinä. Kun ette tiedä mistä puhutte, niin älkää puhuko. Esim. ystäväni luokkakokouksessa JOKAINEN oppilas oli "jotain". Kukaan ei ollut syrjäytynyt tms. Oli lakimiehiä ja insinöörejä yms.
1 VASTAUS:
Tuo on kyllä typerin väite jonka koskaan olen kuullut. Ja niitä kuulin kuudessa vuodessa Steinerissa aika paljon.

Tai nojoo, jos kerran Steiner-kiihkoilija olet, niin ihan sama mitä tässä sanon.

Vanhemmille varoituksen sanana: Steiner toimii, tai ainakin oman kokemukseni mukaan toimi, kuin kultti. En väitä ettei ole onnistuneita Steinerkouluja tai luokkia, mutta sen voin sanoa omasta kokemuksestani että kun meno ei onnistu niin lopputulokset ovat kaameita.

Omalle luokalleni sattui opettaja joka kyllä oli kiltti ihminen mutta valitettavasti tuli siinä neljännen paikkeilla mielisairaaksi. Kun Steinerissahan ei opettajat vaihdu, ei koskaan eikä mistään syystä, koska koulu nyt on vain niin paljon parempi, niin samalla miehityksellä jatkettiin. Se oli pelottavaa.

Samalle luokalle sattui myös muutama oppimisvaikeuksia omaava (jotka eivät sitten viidennelläkään osanneet lukea, mutta sitäkin peiteltiin. Sekä todistusten että opettajain väitteiden perusteella pärjäsivät todella hyvin).

Pahinta oli se että opettajan sekoamisen jälkeen syntyi väkivallan ja kiusaamisen kulttuuri. Eikä kyse ollut vain siitä ettei siihen puututtu, vaan oppilaita uhkailtiin opettajien taholta että vanhemmillehan sitten ei kerrota. Aikuisille tämä vaikuttaa uskomattomalta -omien vanhempienikin oli vaikea uskoa mitä oikeastaan oli tekeillä, sitten kun lopulta arvelin että "tappavat kai jos kerron, mutta ei väliä, kerronpa kuitenkin". Mutta on vaikea ymmärtäää miten kymmenvuotias voi pelätä kun selvästi annetaan ymmärtäää että ikävä jos isompi oppilas taas hakkasi, mutta uskallapas jos kerrot siitä kenellekään.

Menin sitten normaalille ylä-asteelle, olin aika oudosti sosialisoitunut, mutta ikionnellinen kun ei hakattu eikä uhkailtu. Kirjoitin E'n paperit -en kuitenkaan mistään aineesta mitä Steinerissä "opetettiin", valitsin uudet kieletkin ja luin peruskoululaiset kiinni. Lahjaton en siis ollut.

Ent. Steinerilaisia on oman kokemukseni mukaan muutamaa sorttia -itseni kaltaisia jotka lähtivät ajoissa ja tulivat aika normaaleiksi, erilaisia häiriintyneita tapauksia, ja taysin kulttiin liittyneitä jotka eivät ehkä koskaan kirjoittaneet mutta ovat Parempia Ihmisia ja säälivät kaikkia jotka eivät Steinerin ja Steinerilaisten erinomaisuutta ymmärrä.

En siis yritä väittää ettei Steinerissä koskaan kukaan ole menestynyt, enhän voi sitä tietääkään. Mutta väitän, ja väitteessäni pysyn, että jos Steinerissa kerran alkaa mennä pieleen niin se meneekin sitten todella, todella pahasti, koska systeemi luulee olevansa aivan liian täydellinen tarvitakseen mitään valvontaa.
+Lisää kommentti
EI KINÄ STEINERIIN! Yksilöllisyys on sana sanakirjassa Y:n kohdalla, käytännössä oppilaat tasapäistetään ikäkausiopin ja temperamentin mukaan. Liian aikaisin ei saa osata tiettyjä asioita. Tämä käytäntö on nähtävissä jo päiväkodissa. Kouluissa ja opettajissa on eroja. Suurimmat ongelmat steinereissa ovat nämä: ongelmat lakaistaan maton alle koska se on mukavampaa, opettajakoulutus on lähinnä vitsi - kuka vaan voi opiskella snellussa opettajaksi. Olen nähnyt työni puolesta steineria sekä talon sisältä että vanhempana ulkoapäin. Totuus on että rikkaat perheet ovat tervetulleimpia. Muutama kommentti opettajien suusta: "tuo (oppilas) olisi hyvä valinta kouluun. Perhe käy joka vuosi Karibialla." "Jos lapsi seisoo jalkaterät ulospäin, hänellä on taipumusta skitsofreniaan". Perheitä arvostellaan sen mukaan kuinka oikeaoppisia ovat. Jos kodissa on esim. sähköinen kosketinsoitin, se on toooosi paha asia. Vain akustiset soittimet, kasvottomat nuket ja palikkalelut hyväksytään. Oppimisvaikeuksiin ei puututa ja perheitä kielletään viemästä lasta erityisopettajalle jos tämä ei edusta samaa pedagogiikkaa. On lapsia jotka eivät osaa lukea vielä 12-vuotiaanakaan. Pahin esimerkki josta olen kuullut, oli 7.luokkalainen poika. Muut kokemukset ovat ensikäden tietoa, itse nähtyjä, kuultuja. Steinerissa muhii myös jonkin sortin Kauniit ja Rohkeat - draama: opettajat pettävät, flirttailevat keskenään, vievät kollegalta elämänkumppanin, steinervanhemmat (isät) kyttäävät nuoria naispuolisia työntekijöitä. Ulospäin koulu on niin ihana mutta tosiasiassa sen toiminta perustuu ihan huuhaalle. Taiteet ja kädentaidot ovat plussaa mutta niitä voi opiskella muuallakin. Montessori ja steiner eivät ole mielestäni vaihtoehtoisia sikäli että kyse on kahdesta aivan erilaisesta pedagogiikasta. Se, mihin montessorissa kannustetaan, on steinerissa kielletty ikäkausioppiin tai pedagogiikaan vedoten. Steiner sopii laumasieluile jotka eivät kyseenalaista asioita ja haluavat olla kuin yhtä suurta perhettä jossa kaikkien asiat ovat julkisia. Juoruilu näissä piireissä on vakio, niin opettajien kuin vanhempien keskuudessa. Omahyväisyyttä on havaittavissa: kilpaillaan siitä kuka on henkisesti korkeampi. Tämän narsistisen tarpeen toteuttamiseksi toimii ulkomailla ihan oma oppilaitos, Goetheanum, jossa on eri luokkatasoja hengentieteen oppimiseksi. Steinerin itsensä on täytynyt olla psykoosissa kirjoittaessaan kaiken sen huuhaan mitä on kirjoittanut ja ihmiset vielä tänäkin päivänä uskovat sellaista sontaa.
Ilmoita
No, johan on juttua!

Kaikissa kouluissa, niin peruskoulussa kuin erityiskouluissakin, on omat hyvät ja huonot puolensa. Samoin niissä on sekä hyviä että huonoja opettajia kuten myös hyviä ja huonoja oppilaita. Ja jokaisella oppilaalla on myös omanlaisensa suhde jokaiseen opettajaan etc. Täten ei ole mahdollista yleistää jotakin yksittäistä tapausta koko kyseiseen koululaitokseen. Lapsellista ja tarkoituksenhakuista tehdä niin, kukaan normaalijärkinen ihminen ei voi ottaa sellaista tosissaan!

Ihmiset ovat kärkkäitä arvostelemaan sellaista, mikä vähänkin eroaa "normaalista" ja heidän omasta kokemuspiiristään. Sitä varmempia ja jyrkempiä heidän mielipiteensä ovat, mitä vähemmän he asiasta tietävät!

Jokaisen kannattaa kyllä harkita, millaiseen kouluun lapsensa laittaa. Jos on ujo ja hiljainen, eikä halua olla pilkan ja ivan kohde esim. työpaikallaan, niin kannattaa mennä suuren enemmistön mukana ja pistää lapsensa peruskouluun. Jos taas haluaa perustella elämänvalintojaan ja selitellä muiden ihmisten kummien kaimojen naapureiden erityiskoulusta kuulemien epäkohtien syitä, niin voi valita erityiskoulun, ei väliä minkä! Sama on kaikkien kohdalla.

Jos ei ole selviä syitä erityiskoulun valinnalle, niin mielestäni kannattaa valita peruskoulu. Pääsee itse vähemmällä.
Ilmoita
Minusta koulu tai koulutyyppi ei ole normaaliuden tai erityisyyden mittari, lasten tai vanhempien suhteen.

Kyllä kai kouluputki taistellaan läpi kuka mitenkin. Mietin tätä itse, kun lapseni on menossa kouluun pian. Kunhan lapsi on iloinen, viimeinen asia mitä ajattelisin on se, mitä muut sanovat.

Ihmisille ei ole lajityypillistä tehdä asioita laumana yhtä aikaa saman ikäisen porukan kanssa. Siksi koulu jo itsessään on 'luonnoton' asia, ja tuottaa lieveilmiöitä, kun sosiaalisesti liian epäkypsät ihmiset (lapset) ovat toistensa seurassa liikaa yksinään: kiusaamista, stressiä, päihdeongelmia, ym. Kavereita lapset kaipaavat, ja liikuntaa, oppia ja intoa, mutta en ole varma edustaako koulu aina juuri noita asioita. Jo lapset ovat ihmisinä niin erilaisia, että voivat viihtyä aivan eri ympäristöissä. Kyllä ihmiset oppivat, opiskelevat, opettelevat asioita, ja löytävät motivaatiota vaikka eivät olisi juuri tietyssä ympäristössä. Minun on vaikea perustella itselleni että joku tietty tapa käydä koulua olisi parempi kuin toinen, koska olen nähnyt monia kulttuureja ja niiden kouluja.

Minusta Suomessa on tyypillistä niin lasten kuin aikuistenkin jättäminen yksin 'pärjäämään' ilman myötätuntoa. Yksityiskoulujärjestelmän puuttuessa on vain peruskouluja, jotka ovat 'normaaleja' ja muut pelottavan 'erityisiä.' Lapsi lykätään kouluun ja idea on pärjätä siellä keskinkertaisesti niinkuin muutkin ja tavoite olla normaali kansalainen. Jos jollain menee huonosti, se on hänen syy. Jos lapsi ei opi koulussa tai häiriökäyttäytyy, vanhemmat 'piilottelevat' häntä. Jos joku häiriköi bussissa, katsotaan muualle. Kaiken pitäisi mennä hyvin, ilman että itse tarvitsee ottaa kontaktia omaan yhteisöön ja sen ihmisiin. Jos jotain epämiellyttävää tulee eteen, hypätään toisista johtopäätöksiin jotka pohjautuvat omaan tietämättömyyteen.

Minusta koululaitos on akateemisesti jopa liian hyvä, niin että ihmiset eivät pysty enää käsittelemään asioita käytännön tasolla ja tunteita rehellisesti vaan piiloutuvat jonkun kimurantin tietopalan taakse piilotellessaan henkilökohtaisesti motivoituneita mielipiteitä. Muitakin taitoja on kuin tieto, jota pystyy kyllä keräämään myöhemminkin.
2 VASTAUSTA:
Kokemukseni mukaan steinerkoulun vanhempien keskuudessa pesiytyy erikoisuuden tavoittelijoita, jotka katsovat olevansa muita parempia ihmisiä. Näin nämä paremmat henkilöt kasvattavat omat lapsensakin luulemaan: "Olemme muita parempia!" Tällaiset vanhemmat saattavat tunkea johtokuntiin ja hallituksiin ja aiheuttaa paljon surua ja harmia muille ihmisille. Eli steinerkoulu saattaa olla joillekin kypsymättömille vanhemmille paikka, jossa saavat yrittää päteä.
Myös näiden itsensä ylentäjien lapset alkavat toimia yhteisöissään samaan tapaan, eli kuvittelevat olevansa ikään kuin parempaa ihmisrotua. Saavat paljon pahaa aikaa vanhempansa rinnalla. Vaikuttavat elävän symbioottisessa suhteessa keskenään - siis lapset (mahdollisesti jo aikuiset ja vanhemmat).
+Lisää kommentti
Reppanat, kun luulevat olevansa muita parempia, joutuvat tietty pettymään pahasti. Eräskin lähti rinta rottingilla nenä kohti merituulia ehdokkaaksi vaaleihin. Tuloksena kokonaista 1 ääni, eli oma ääni. Ei julistanut tuo steinerkoulun käynyt koskaan Facebookissaan tuota elämänsä kokemusta, vaikka paksuilla kirjaimilla kehuskelee koulutuksillaan ja muilla (olemattomilla) avuillaan. Säälittäviä tapauksia!
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Montessori vai Steiner?

Onko täällä kellään kokemuksia montessori- tai steinerkouluista? Minua eivät nuo suuret yhtenäiskoulut kiinnosta, johon on tungettu myös ylä-asteet antamaan pienemmille oppilaille malleja mm. kielenkäytöstä. Mutta toisaalta kuulen koko ajan kritiikkiä varsinkin steinerkoulusta. Ja toisaalta montessorikoulu loppuu kun lapsi juuri täyttää sen 12 vuotta, sitten pitäisi siirtyä tavallisen koulun puolelle, aikamoinen muutos??

Yksityissä tarhoissa piilotellaan usein erityislapsia...kun vanhemmat eivät tahdo hyväksyä sitä, että lapsi tarvitsee apua esim. käytöshäiriöönsä. Onkohan sama näissä yksityisissä kouluissakin?

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta