LUOTATKO VAISTOIHISI?

Olen usein huomannut, että vaistoihin olisi syytä luottaa. Yksityiskohtia en halua ruveta kertomaan, mutta useamman kuin yhden kerran olen tehnyt melkoisen emämokan, kun en ole totellut vaistoani. Yhtään kertaa en muista, että moka olisi tapahtunut jos luotin vaistooni.

Pari kertaa on tapahtunut niin, että olen joutunut selittämättömän kauhuntunteen valtaan, aivan tavalliselta vaikuttavan ihmisen lähellä. Mikään seikka ei ole viitannut siihen, että heitä olisi syytä pelätä. Noissa tilanteissa, en olisi uskaltanut olla noudattamatta vaistoani. Mistään hinnasta en olisi jäänyt ottamaan selvää, oliko vaistoni kenties väärässä.

Luotan vaistoihini vain sellaisissa asioissa, joissa ei ole niin väliä vaikka homma kusahtais. :) Eli en voi sanoa että mulla olis jotain "kuudetta aistia".

Voin kyllä vetää myöhemmin oikeaksi huomaamiani johtopäätöksiä vaikkapa tapaamistani ihmisistä lyhyenkin tutustumisen jälkeen, mutta siinä ei ole kyse vaistosta vaan kokemuksesta ja päättelystä. Ei mene aina nappiin tietty näinkään.

jollei ole sivistyneitä ihmisiä ja on oltava koko ajan varuillaan. Puskissa vaanivat ihmiset, kyllä kai vaisto pahan läsnäolosta varoittaa.
Normaali elämä on tehty niin jännittäväksi, että jos aina toimii pelon sanelemana, olisi oltava bunkkerissa maan alla.
Ihmisiä ei valitettavasti voi laskea, paitsi jos tuntee ja osaa lukea jonkun yksinkertaisen henkilön logiikan.
Joka haluaa täydellistä elämää, on elettävä yksin.
On kauhean ankaraa sanoa että ensivaikutelma olisi pysyvä, toisaalta on vaikea saada ihmisiä kuorestaan, säilykepurkissa on varmaan tukala olla, et saa silti sitä auki.
Istuin ravintolassa silloisen ystäväni ja hänen miespuolisen tuttavansa kanssa. He olivat sopineet, että suututtavat jollain sanomisella, oletettavasti menen pois. Ulkona odotti kaveri, jonka piti pahoinpidellä minut. Hillitsin itseni, ja menimme samalla autolla kotiin. Sitten he keskustelivat keskenään: "Kauheaa ettei se edes mitään sano". Kuulin vahingossa.
Olen nainen, herkkävaistoinen.

ovat vähän eri asioita. Varsinaiset vaistot ovat ihmisellä ”rappeutuneet”, eli meidän kykymme oppia on niin kehittynyt. Kuten vaikka Wikipediassa on määritelty; ”Vaisto on elävien olentojen (lajin) sisäänrakennettuja taipumuksia… Esimerkkejä vaistoista ovat itsesäilytysvaisto, lisääntymisvaisto, muuttovaisto sekä vastasyntyneen imemis- ja tarrautumisvaisto…” ja intuitiosta taas että se on tiedostamatonta tietoa.

Eli sitä oppii ja havainnoi kaikennäköistä vaikkei itse aina niin tiedostakaan. Sitten sitä tietoa käyttää ikään kuin ”vaistomaisesti”. Toisilla on vähän herkempi tuo ”tutka”, he keräävät tietoa enemmän joko ihan kiinnostustaan tai kokemuksen myötä.

Itse toimin ihmisten parissa, jolloin vuosien saatossa on kehittynyt tietynlainen ”vaisto”. aina ei pysty sanomaan miksi joku asia tuntuu tietyltä, ehkä jonkun ajan päästä. Sanatonta viestintää kun joutuu opettelemaan, niin tulee laitettua yhtä ja toista jo automaattisesti merkille. Kai se sitten ilmenee intuitiivisena tietona.

Vähemmän tieteellisiä ovat sitten ennakkoaavistukset ja ennakolta näkeminen. Uskon että jonkinlainen kyky ihmisellä on (ei ehkä sentään voi ennustajana toimia) ja tuo kyky vain sammuu tässä nykyajan kiireessä ja tohottamisessa. Näitä kokemuksia minulla on joitakin. Suhtaudun kyllä niihin varauksellisesti, joskin joitakin vuosia pitämäni päiväkirja todentaa aika monta tapausta. Ehkä tiede tulevaisuudessa selvittää tämänkin ilmiön.

Luotan ehdottomasti vaistoihin. Lisäksi jotenkin ajattelen, että vaikka en sanallisesti pysty kaikkea ilmaisemaan, "vaisto" on jotain sisäsyntyistä oppimista, joka on selitettävissä lopulta. Eläimetkin vaistoavat vaaran ja toimivat vaiston mukaan lähes aina niin kuin pitää.

Vaikeinta on ollut silloin, kun vaisto on sanonut jotakin ihmisestä, myöhemmin on täytynyt kuitenkin unohtaa vaistot ja esimerkiksi olosuhteiden pakosta muuttaa ajatuksiaan, siitä on seurannut lähes aina ongelmia. Ja toisinpäin niin, että kun ongelmia on tullut, tulee mieleen, että minähän tiesin ja arvasin ja olisi pitänyt tietää heti. Ennakkoluulot ovat valitettavan usein tosia.

Olen yrittänyt järkeillä liikaa asioita elämässä. Kun kaikki alkoi olla tarpeeksi huonosti ajattelin, että antaa virran sitten viedä. Ja jotenkin on ollut paljon helpompaa.

Vaiston äänen vaan monesti hiljentää. Eikä luota siihen, että selviäisi ilman ihmisiä. Sitten ajautuu esimerkiksi vääränlaisten ihmisten seuraan.

enemmän logiikkaan-> päättelykykyyn.