Suomen kommunistisen puolueen pitkäaikainen puheenjohtaja ja sodanaikaisen Ässä-rykmentin kersantti Aarne Saarinen on kuollut tänään 90-vuotiaana.
Saarisen elämäntaipale liittyi koskettavasti kaikkiin suomalaisen työväenluokan dramaattisiin vaiheisiin lähes sadan vuoden ajan: hänen isänsä virui valkoisen terrorin uhrina vankileirillä v.1918, Saarinen itse vietti parhaan nuoruutensa rintamalla, sitten koitti rauhantöiden aika ay-liikkeessä ja eduskunnassa. Tshekkoslovakian miehityksen v.1968 SKP tuomitsi suoraselkäisesti Saarisen johdolla - toisin kuin muut suomalaiset puolueet.
Saarinen oli siinäkin suhteessa itsenäinen ajattelija, että monista ikätovereistaan poiketen hän ei vanhemmalla iällä suhtautunut nuivasti EU:hun ja eurovaluuttaan. Hänelle EU oli eräänlainen "kapitalistinen suunnitelmatalous", mikä ei EU:n demaripainotteista yleissävyä ajatellen olekaan mikään ihan tuulesta temmattu näkemys.
Nykyiselle lähinnä sisäpoliittiseksi ja jälkijättöiseksi irtopisteiden keruuksi luonnehdittavalle kommunismin "kritiikille" on tyypillistä, että aihetta lähestytään hyvin kapeasti taistolaisiin keskittyen. Tällöin jää ja jätetään usein tarkoituksellisesti huomiotta se tosiseikka, että suomalaisen työväenliikkeen ja työväestön - myös kommunistisen - valtaosa ei koskaan kuulunut siihen lähinnä pääkaupunkiseudun eliittiperheiden nuorisosta koostuvaan ryhmään, jonka tekemisiä on nykyisin muodikasta ruotia. Itse asiassa Saarinen kannattajineen - jopa Hertta Kuusinen mukaan luettuna - olivat taistolaisten päävastustajia.
Sotien jälkeen Suomessa ei ollut montaakaan kaupunkia, joissa SKDL ei olisi ollut suurimpana tai toiseksi suurimpana puolueena. Myös Helsingin valtuuston suurin ryhmä oli SKDL. Sodasta tulleet miehet ja heidän perheensä halusivat muutosta. Ja he tekivät sen. On loukkaus tätä veteraanipolvea kohtaan jättää jälkikäteisarvioissa heidän työnsä ja saavutuksensa paljon vähälukuisemman - ja heitä vastustavan - nuorisoliikkeen varjoon.
Aarne Saarinen edusti mitä parhaimmalla tavalla niitä suomalaisen työväestön ikäryhmiä, joiden aktiivivuodet ulottuivat 20-luvulta aina 80-luvulle. Toivottavasti viimeistään nyt, hänen poismenonsa johdosta hiljentyessämme, ymmärrämme tämän rakentajasukupolven arvon. Toivottavasti myös "kriitikoiden" silmät avautuvat huomaamaan omien tulkintojensa kapea-alaisuuden. Hyvälle kivimiehelle on töitä silläkin työmaalla.
http://www.taidemuseo.hel.fi/suomi/veisto/punaiste.gif
http://www.taidemuseo.hel.fi/suomi/veisto/jr.gif
Saarisen elämäntaipale liittyi koskettavasti kaikkiin suomalaisen työväenluokan dramaattisiin vaiheisiin lähes sadan vuoden ajan: hänen isänsä virui valkoisen terrorin uhrina vankileirillä v.1918, Saarinen itse vietti parhaan nuoruutensa rintamalla, sitten koitti rauhantöiden aika ay-liikkeessä ja eduskunnassa. Tshekkoslovakian miehityksen v.1968 SKP tuomitsi suoraselkäisesti Saarisen johdolla - toisin kuin muut suomalaiset puolueet.
Saarinen oli siinäkin suhteessa itsenäinen ajattelija, että monista ikätovereistaan poiketen hän ei vanhemmalla iällä suhtautunut nuivasti EU:hun ja eurovaluuttaan. Hänelle EU oli eräänlainen "kapitalistinen suunnitelmatalous", mikä ei EU:n demaripainotteista yleissävyä ajatellen olekaan mikään ihan tuulesta temmattu näkemys.
Nykyiselle lähinnä sisäpoliittiseksi ja jälkijättöiseksi irtopisteiden keruuksi luonnehdittavalle kommunismin "kritiikille" on tyypillistä, että aihetta lähestytään hyvin kapeasti taistolaisiin keskittyen. Tällöin jää ja jätetään usein tarkoituksellisesti huomiotta se tosiseikka, että suomalaisen työväenliikkeen ja työväestön - myös kommunistisen - valtaosa ei koskaan kuulunut siihen lähinnä pääkaupunkiseudun eliittiperheiden nuorisosta koostuvaan ryhmään, jonka tekemisiä on nykyisin muodikasta ruotia. Itse asiassa Saarinen kannattajineen - jopa Hertta Kuusinen mukaan luettuna - olivat taistolaisten päävastustajia.
Sotien jälkeen Suomessa ei ollut montaakaan kaupunkia, joissa SKDL ei olisi ollut suurimpana tai toiseksi suurimpana puolueena. Myös Helsingin valtuuston suurin ryhmä oli SKDL. Sodasta tulleet miehet ja heidän perheensä halusivat muutosta. Ja he tekivät sen. On loukkaus tätä veteraanipolvea kohtaan jättää jälkikäteisarvioissa heidän työnsä ja saavutuksensa paljon vähälukuisemman - ja heitä vastustavan - nuorisoliikkeen varjoon.
Aarne Saarinen edusti mitä parhaimmalla tavalla niitä suomalaisen työväestön ikäryhmiä, joiden aktiivivuodet ulottuivat 20-luvulta aina 80-luvulle. Toivottavasti viimeistään nyt, hänen poismenonsa johdosta hiljentyessämme, ymmärrämme tämän rakentajasukupolven arvon. Toivottavasti myös "kriitikoiden" silmät avautuvat huomaamaan omien tulkintojensa kapea-alaisuuden. Hyvälle kivimiehelle on töitä silläkin työmaalla.
http://www.taidemuseo.hel.fi/suomi/veisto/punaiste.gif
http://www.taidemuseo.hel.fi/suomi/veisto/jr.gif
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lienee paljolti Aarne Saarisen asiallisuuden ja asiapitoisen politiikan ansiota, että SKDL, myöhemmin Vasemmistoliitto, yleensä niinkin pitkään kestivät pinnalla suomalaisessa politiikassa.
Vaikka en ole yhtään missään asiassa ollut koskaan samaa mieltä Aarne Saarisen kanssa, niin kunnioitan hänen poliittista tyyliään.
Kokoomuksen tulisi nyt löytää puheenjohtajakseen henkilö, joka omaa saman asiallisen asenteen ja tyylin politiikan tekoon, kuin Aarne Saarisella oli, varsinkin kun keskustalla näyttäisi vihdoinkin Johannes Virolaisen jälkeen olevan johdossaan mies, Matti Vanhanen, jolle asiallisuus ja asiapitoisuus on ensisijaista ja populistinen pikkunäppärä politikointi totaalisen vierasta.
Hiljainen hetki asialliselle kivimiehelle.
...
Aarne Saarinen oli tosiaan älykäs, kansallinen ja tyylikäs poliitikko. Saarisen suurin ansio oli, että hän valitsi Suomen, ei Neuvostoliittoa. Mielestäni taistolaisia (ei siis enemmistöläisiä) voidaan aiheellisesti jahdata heidän maanpetoksellisen toimintansa vuoksi. Aiemmin kuollut Taisto Sinisalo ei ollut politiikkaa harrastava pääkaupunkiseudun eliittinuori, vaan Suslovin käskyttämän väkivaltakoneiston kuuliainen etäispääte. Saarinen pystyi pitämään Neuvostoliittoa käsivarren mitan päässä Suomesta. Hänessä oli jotain paasikivimäistä suhteessa Sinisalon kekkosmaisuuteen tai karjalaismaisuuteen.
Huomaava tupakoitsija on poistunut ajattomaan savuun.
..valkoisen terrorin uhrina....
joopa joo. Punaiset tekivät melkoisen hirveitä temppuja valkoisille. On myös muistettava, mikä punaiset olisivat voittaneet meitä ihmisinä ei olisi enää olemasssa, saatikka valkoisena.
Turhaa lätistelyä ainainen vankileiristä puhuminen, sen aikaiset terroristit pantiin sen aikaisella oikeustajulla hiljaiseksi, kauheaahan se oli, mutta suomi säilyi suomena ja ihmisiäkin on tullut reilusti lisää..................