LAPSUUS JA SOTA
Aarne Saarinen syntyi 5.12.1913 Inkoo Degerbyssä. Hänen lapsuusaikaansa leimasi kansalaissota. Saarisen isä joutui vankileirille ja perhe kärsi nälkää. Sosialistinen aatemaailma iskostui Aarne Saariseen jo lapsuudenkodissa. Hän luki paljon marxilaista kirjallisuutta.
Kansakoulun jälkeen Saarinen elätti itsensä kivimiehenä Helsingissä.
Vasemmistolaisuudestaan huolimatta Saarinen ei epäröinyt lähteä rintamalle NL:n hyökättyä Suomeen 1939. Saarinen vietti rintamalla viisi vuotta ja kotiutettiin lopulta kersanttina. Sodasta hän totesi, ettei isänmaallisuus katso puoluekantaa.
Sodan jälkeen Saarinen työskenteli Rakennustyöläisten liiton asiamiehenä ja nousi liiton puheenjohtajaksi asti. Ennen puheenjohtajuutta hän oli toiminut kolme vuotta Rakennusalan kansainvälisen liiton pääsihteerinä.
Saarinen kertoo, että työväenliikkeessä häntä innosti erityisesti halu nostaa työläisten arvostusta yhteiskunnassa. Hänen kokemuksensa mukaan varsinkin rakennuksilla oli töissä ansioitunutta väkeä, joka kuitenkin tunsi itsensä alistetuksi. Saarinen halusi valaa heihin itsetuntoa.
POLIITTINEN URA
Saarinen nousi eduskuntaan SKP:n riveistä vuonna 1962. Hän pysyi kansanedustajana yhtä taukoa lukuunottamatta yhtäjaksoisesti aina vuoteen 1983 saakka. Hän johti SKP:tä 1966-1982. Lisäksi Saarinen toimi SKDL:n varapuheenjohtajana 1976-1985. Hän oli presidentin valitsijamies kolmissa presidentinvaaleissa sekä mm. luomassa nykyistä työehtosopimus- ja työttömyyskassajärjestelmää.
Aarne Saarisen aikana kommunistinen puolue oli jakautunut puolue. Vähemmistö, eli ns. taistolaiset pyrkivät lisäämään NL:n valtaa Suomessa. Saarinen hillitsi taistolaisten intoa, mikä johti jatkuviin kiistoihin puolueen ideologiasta ja toiminnasta. Kirjassaan ”Kivimies” Saarinen kuvaa syvää vastenmielisyyttään vähemmistön johtajaa Taisto Sinisaloa kohtaan.
Poliittisen uransa ikävin vaihe Saariselle oli vuonna 1968, kun NL miehitti Tsekkoslovakian. Saarisen johdolla SKP tuomitsi tapahtuman.
Neuvostoliitto oli Saariselle henkinen painolasti. Hän kertoo olleensa NL:n hajoamisesta helpottunut. Saarinen toivoi, että sosialismi olisi muuttunut inhimilliseksi. Neuvostososialismi oli kelvoton erityisesti siksi, että ihmiset eivät saaneet esittää ajatuksiaan vapaasti, Saarinen pohdiskeli. Hän kertoo pettyneensä havaittuaan, että NL:n lakattua olemasta valtio vei se mukanaan koko sosialistisen aatemaailman. Nykypolitiikka on hänen mielestään aatteetonta ”täiden nyppimistä.”
VANHUUS JA KUOLEMA
Saarinen muutti Helsingin Maunulassa sijaitsevaan Helander-kotiin. Hän kirjoitteli lehtiin ajatuksiaan politiikasta. Hän painotti erityisesti, että Suomen on edelleen pidettävä huolta suhteistaan Venäjään. EU ja yhteisvaluutta saivat Saarisen tuen. Vaikka neuvostotyylinen suunnitelmatalous ei onnistunut, EU ja euro olivat Saariselle ”kapitalistista suunnitelmataloutta.”
Saariselta ilmestyivät kirjat ”Suomalaisen kommunistin kokemuksia” (1984) ja muistelmateos ”Kivimies” (1995).
Aarne Saarinen menehtyi varhain aamulla 13.4.2004 palvelukodissa Helsingissä 90-vuotiaana. Aikalaispoliitikot muistavat Saarisen suoraselkäisenä, ”Suomen rehellisimpänä kommunistina.”
Aarne Saarinen syntyi 5.12.1913 Inkoo Degerbyssä. Hänen lapsuusaikaansa leimasi kansalaissota. Saarisen isä joutui vankileirille ja perhe kärsi nälkää. Sosialistinen aatemaailma iskostui Aarne Saariseen jo lapsuudenkodissa. Hän luki paljon marxilaista kirjallisuutta.
Kansakoulun jälkeen Saarinen elätti itsensä kivimiehenä Helsingissä.
Vasemmistolaisuudestaan huolimatta Saarinen ei epäröinyt lähteä rintamalle NL:n hyökättyä Suomeen 1939. Saarinen vietti rintamalla viisi vuotta ja kotiutettiin lopulta kersanttina. Sodasta hän totesi, ettei isänmaallisuus katso puoluekantaa.
Sodan jälkeen Saarinen työskenteli Rakennustyöläisten liiton asiamiehenä ja nousi liiton puheenjohtajaksi asti. Ennen puheenjohtajuutta hän oli toiminut kolme vuotta Rakennusalan kansainvälisen liiton pääsihteerinä.
Saarinen kertoo, että työväenliikkeessä häntä innosti erityisesti halu nostaa työläisten arvostusta yhteiskunnassa. Hänen kokemuksensa mukaan varsinkin rakennuksilla oli töissä ansioitunutta väkeä, joka kuitenkin tunsi itsensä alistetuksi. Saarinen halusi valaa heihin itsetuntoa.
POLIITTINEN URA
Saarinen nousi eduskuntaan SKP:n riveistä vuonna 1962. Hän pysyi kansanedustajana yhtä taukoa lukuunottamatta yhtäjaksoisesti aina vuoteen 1983 saakka. Hän johti SKP:tä 1966-1982. Lisäksi Saarinen toimi SKDL:n varapuheenjohtajana 1976-1985. Hän oli presidentin valitsijamies kolmissa presidentinvaaleissa sekä mm. luomassa nykyistä työehtosopimus- ja työttömyyskassajärjestelmää.
Aarne Saarisen aikana kommunistinen puolue oli jakautunut puolue. Vähemmistö, eli ns. taistolaiset pyrkivät lisäämään NL:n valtaa Suomessa. Saarinen hillitsi taistolaisten intoa, mikä johti jatkuviin kiistoihin puolueen ideologiasta ja toiminnasta. Kirjassaan ”Kivimies” Saarinen kuvaa syvää vastenmielisyyttään vähemmistön johtajaa Taisto Sinisaloa kohtaan.
Poliittisen uransa ikävin vaihe Saariselle oli vuonna 1968, kun NL miehitti Tsekkoslovakian. Saarisen johdolla SKP tuomitsi tapahtuman.
Neuvostoliitto oli Saariselle henkinen painolasti. Hän kertoo olleensa NL:n hajoamisesta helpottunut. Saarinen toivoi, että sosialismi olisi muuttunut inhimilliseksi. Neuvostososialismi oli kelvoton erityisesti siksi, että ihmiset eivät saaneet esittää ajatuksiaan vapaasti, Saarinen pohdiskeli. Hän kertoo pettyneensä havaittuaan, että NL:n lakattua olemasta valtio vei se mukanaan koko sosialistisen aatemaailman. Nykypolitiikka on hänen mielestään aatteetonta ”täiden nyppimistä.”
VANHUUS JA KUOLEMA
Saarinen muutti Helsingin Maunulassa sijaitsevaan Helander-kotiin. Hän kirjoitteli lehtiin ajatuksiaan politiikasta. Hän painotti erityisesti, että Suomen on edelleen pidettävä huolta suhteistaan Venäjään. EU ja yhteisvaluutta saivat Saarisen tuen. Vaikka neuvostotyylinen suunnitelmatalous ei onnistunut, EU ja euro olivat Saariselle ”kapitalistista suunnitelmataloutta.”
Saariselta ilmestyivät kirjat ”Suomalaisen kommunistin kokemuksia” (1984) ja muistelmateos ”Kivimies” (1995).
Aarne Saarinen menehtyi varhain aamulla 13.4.2004 palvelukodissa Helsingissä 90-vuotiaana. Aikalaispoliitikot muistavat Saarisen suoraselkäisenä, ”Suomen rehellisimpänä kommunistina.”
Vastaukset 5
Vanhimmat
Päästiinpä paskasta eli komu-Saarisesta
Aarne Saarinen 1913-2004 komupaska eli turhan pitkään:)
http://home.thirdage.com/politics/seppolehto/Henkilogalleria.html
Mihin voin mennä kuselle?
Seppo Lehto miehitettyjen alueiden palauttja
PS:) Ole sinäkin
Seppo Lehtoa oikeasti edes olemassa?
kyllä, mutta se ei tarkoita sitä, että mokomaa pitäisi kuunnella. jos Lehtoon ei kiinnitä huomiota, se katoaa itsestään pois.
ime munaas!!!!
Heil Hitler, meil Lehto.