Miksi tuntuu, että rukoukseen ei tule mitään vastausta? Tunnustan pahat tekoni ja ajatukseni, itkien kadun tekemääni pahaa, pyydän anteeksi, pyydän Jeesusta elämääni, tunnen, etten voi elää ilman taivasyhteyttä, luen raamattua, katson Sid Rothin juttuja tv7:lta, rukoilen, rukoilen, rukoilen, mutta mitään ei tapahdu. En saa mitään yhteyttä. En edes P.J:n kokouksessa tuntenut muuta, kuin oman tuskani. Hän yritti kaataa minut kumoon, mutten kaatunut. Porukkaa kaatui molemmilta puolilta, mutta minulle ei tapahtunut yhtään mitään. Lähdin kirkosta köyhempänä, kuin olin sinne mennyt. Uskoni oli vahva, mutta menetin toivon. Uskon edelleen, mutta tunnen olevani Jumalan hylkäämä.
Vastaus?
Kadotettuko?
66461
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Onko jotain mitä et kerro ?
Se on vain niin, ettet ole vielä tarpeeksi päästäsi vialla. Sinulla on vielä toivoa, kun vain heität sen satukirjan viemäriin ja annat tieteen kertoa totuus.
" Hän yritti kaataa minut kumoon, mutten kaatunut. Porukkaa kaatui molemmilta puolilta, mutta minulle ei tapahtunut yhtään mitään"
Toi pitäisi päästä oikein katsomaan kun teeskentelijät kaatuu jonkun toisen hölmön kosketuksesta. Ei taida olla teillä kaikki kotona tuollaisten jumalharhojen parissa.
Jumala on satua ja höpötystä, eikä yksikään rukous ole koskaan toiminut. Usko saa ihmiset käyttäytymään aivan hölmösti ja idioottimaisesti.
Kun tutkimme Raamattua;niin huomaamme erään seikan.Jeesuksen vastustajat kaatuivat.Kyllä Herra aikanaan ilmestyy,mutta tämä on koettelumusten aikaa ei yksin sinulle.Mitä olen kuunnellut asioita,niin ihmiset odottavat Herran puuttumista.Jokainen rukous kuullaan,näin opettaa Raamattu.
Silloin kun tuntuu, ettei Jumala kuule, silloin hän on sinua kaikkein lähimpänä. Elämässä jokaisella on hetkiä, jolloin tuntuu, että Jumala on hylännyt. Muista, hän kuulee kyllä sinut, voit ajatella sitä tiedottomuutta, mitä nyt tuskassasi koet niin haasteena: Jumalan haasteena sinulle!
Jumala kuulee pienimmänkin, sorretuimman ja rikotuimman sielun. Jumala kuulee halveksitun, potkitun ja jätetyn, jumala kuulee köyhän ja sairaan, Jumala kuulee toivottoman, Jumala kuulee kärsivän.
MUTTA mitä ei sanota yhtä usein, niin: Jumala kuulee syntisen, Jumala kuulee pahantekijän, Jumala kuulee sortajan, potkijan ja halveksijan. Jumala kuulee rikkaan siinä missä köyhän, ja sairaan siinä missä terveen. JUmala kuulee kaikki ja kaiken.
Kehotan sinua luottamaan. et ole yksin, kaikilla on näitä päiviä, niiden läpi vain eletään ja jaksetaan!
kohota katseesi auringon säteiden maalaamalle iltataivaalle, mitä näet?
-minä näen nyt lilan ja vaaleanpunan värisiä pilviä, harmaata ja sinistä, kun katson, voin tuntea Jumalan olevan siellä-..--
Ajattele näin: Sinä näet Jumalan, miten häneltä muka olisi voinut sinä jäädä näkemättä? Hän tietää kaiken jo sinun elämästäsi 20 vuoden päästä, ei hätää, voit luottaa häneen täysin
""Kun tutkimme Raamattua""
Raamattu on Aku-Ankkaan verrattavissa oleva satukirja. Paljon huonompi vain.
sinulla on tulla tänne Rukoukset-palstalle puhumaan Aku Ankasta, kun Suomi24:ssäkin on erikseen Aku Ankkaa käsittelevät sivut?
Lopeta turha lässytys Kirjoittelija2. Todista joku väitteeni kumoon, please. Jos et tähän pysty niin pysy poissa täältä.
mitä järkeä on sellaisen, joka ei itse usko, joka ei uskosta mitään ymmärrä ja joka haluaa kirjoittaa uskoon ja uskontoihin liittyvistä asioista pilkallisesti, tulla uskontoaiheisille palstoille komentamaan niitä, jotka uskovat, lopettamaan "turhan lässytyksen" ja vaatimaan, että hänen ateistiset väitteensä on todistettava kumoon. Oi, aikoja, oi, tapoja!
ymmärtää uskosta, uskonnoista ja jumalista paljon enemmän kuin uskovaiset. Niinpä puhut hölynpölyä taas kerran olettaessasi, etteivät ateistikeskustelijat ymmärrä mitään uskoon liittyvistä asioista.
Sinun itsesi on näköjään mahdoton ymmärtää, että uskontojen ymmärtäminen on pikemmin ateismia kuin teismia vahvistava tekijä. Mutta vaikket äskeistä pystykään ymmärtämään, en silti sano, ettet saisi vapaasti osallistua ateismipalstan keskusteluihin.
tätä väitettäsi:"Moni ateisti ymmärtää uskosta, uskonnosta ja jumalista paljon enmmän kuin uskovaiset"? Kun ensin olet esittänyt tuon perustelemattoman väitteesi, sitten vetoat siihen ja käyt minun kimppuuni sanoessasi näin: "Niinpä puhut hölynpölyä taas kerran olettaessasi, etteivät ateistikeskustelijat ymmärrä mitään uskoon liittyvistä asioista." Ei sitä tarvitse olettaa, vaan sen näkee helposti ateistien kirjoituksista, etteivät he ymmärrä paljonkaan uskoon liittyvistä asioista. Sen näkee tästäkin väitteestä:"Sinun itsesi on näköjään mahdoton ymmärtää, että uskontojen ymmärtäminen on pikemminkin ateismia kuin teismiä vahvistava tekijä." Mikä sinusta on tehnyt noin aggressiivisen ateistikirjoittajan?
tunnetta. Joskus annetaan tunteitakin. Kun olet rukoillut Jeeusta Kristusta elämääsi, olet uskossa tuntuipa oli sitten tuntumatta. Luota nyt vain että Isä ojaa elämääsi ja olet hänen lapsensa. Hän vain koettelee ja lukjittaa sinua usoon ei tunteisiin tai olosuhteisiin.
Aurinko on vaikka päivä on pilvinen. Tiedämme pitkänkin pimeyden jäleen tulee kevät ja aurinko alkaa jopa näkyä. Niin on sinunkin elämässäsi. Ajallansa Herra ilmestyy!
Tulepa käymään tällä foorumilla: http://p1.foorumi.info/majis/index.php
Saat hyviä uskon ystäviä ja rekisteröitymällä pääset mukaan myös suljetumpiin osioihin, esim. rukouspalstalle.
Yritin päästä noille http:n sivuille mutta ei anna meikäläisen koneelta mitään. Olisi myös tarvetta saada neuvoja sisarilta ja veljiltä.
parantumattomalta hihhulilta, jota mikään ei saa ymmärtämään, että Jumala asuu vain uskovaisten korvien välissä.
Kannattaa silti elää siivosti, mm. jottei joutuisi harmittelemaan pahoja tekojansa. Jos olet aiheuttanut vahinkoa toisille, niin pyydä anteeksi niiltä, jotka ovat kärsineet takiasi ja yritä hyvittää asia. Ei siinä jeesuksia tarvita. Syyllisyys saattaa kylläkin olla uskovaiselle pienempi taakka kuin uskomattomalle, uskovainenhan voi kuvitella Jeesuksen simsalabim sovittaneen uskovaisen rötökset.
Mutta järkevän uskomattoman ei ainakaan tarvitse ikinä tuskailla, miksei rukouksiin vastata, ei harmitella pystyssä pysymistään kaatamistilaisuudessa, eikä menettää toivoaan, kun ei ole satuolennoilta ikinä mitään toivonutkaan.
Sua nämä asiat kiinnostaa selväsikkin kun jaksat näillä sivustoilla vieläpä kommentoidakin. Ole onnellinen omista ajatuksistasi ja uskomattomuuksistasi mutta meitä kaikkia ei ole samasta puusta veistetty, ei edes uskomusten saralla.
onnellisia omilla tavoillamme, mutta enkö olekin kiltti, kun vaivaudun välillä muistuttamaan rukousvastausten puutteesta kärsiviä, että elämää on uskontojen ulkopuolellakin?
Olemmekin onnellisia tahoillamme. Mutta tiedoksi: ei sun tarvitse muistuttaa elämästä uskontojen ulkopuolella. Koska tällaisillä mielipiteillä ei ole merkitystä suuntaan eikä toiseen uskovalle ihmiselle. Lähinnä se turhauttaa että näitä palstoja täytetään turhanpäiväisillä uskonnon vastaisilla kommenteilla.
...ja ateisteillekin ja muillekin täällä näyttäisi olevan omia palstoja...eikös tämä ollutkaan uskoville suunnattu.....täytyypä käydä tsekkaamassa olenko vahingossa eksynyt väärälle palstalle!!!
ei todellakaan ole vain uskoville suunnattu. Palstan otsikko on Rukoukset eikä Rukoilijoiden palsta.
Myöskään Ateismi -palsta ei ole suunnattu vain ateisteille. Eikä Enkelit -palsta ole suunnattu vain enkeleille.
Toki näin. Mutta se mikä tympii semmonen pilkallinen, lapsellinen kirjoittelu. Jos oikeasti on asiasta kiinnostunut tutustumaan syvällisesti mistä esim. kristinuskosta on kyse, niin silloin se edellyttää omakohtaista sitoutumista asiaan. Ei pinnallisiin kysymyksiin täällä voi antaa vastauksia, kun jo kysymyksenasettelu kertoo, ettei ihminen ymmärrä hengellisiä asioita. Ja: ei täällä ateistejakaan - ainakaan itse - haukuta taukeiksi, vaikka hihhuli nimitys kyllä uskoville suotiin tässäkin keskusteluketjussa.
Ei ollut tarkoitus loukata ketään enkä tarkoittanut että tämä palsta olisi vain uskoville suunnattu. Silmään pistää vain se tapa jolla suhtaudutaan toisten kirjoituksiin. Monet täällä kirjoittavat ovat todellisessa hädässä tai kriisissä ja sillon tämä voi olla ainut kanava saada tarvitsemiaan neuvoja/tukea. Monesti on helpompi anonyyminä kirjoittaa ja toivoa että jos löytyisi niitä hengenheimolaisia jotka eivät tuomitse tai latista, vaan voisivat nostaa ja antaa uutta kipinää elää ja jatkaa. Maailma on muutenkin paha joten meidän ihmisten pitäisi myös sanallisesti voida tukea toisiamme. Sellainenkin ihminen joka kyselee täällä miksi ei saa rukousvastauksia, tietää myös todellakin tämän elämän realiteetit. Sellainen ihminen joka ei ole tullut uskoon ei vain voi tätä ymmärtää.
"Ja ei täällä ateistejakaan -ainakaan itse - haukuta taukeiksi, vaikka hihhuli nimitys kyllä uskoville suotiin tässäkin keskusteluketjussa."
"Hihhulit, lestadiolaisten pilkkanimitys." ( Otavan Iso tietosanakirja, painettu vuonna 1960 )
"hihhuli usk. kans. ( uskonnoissa, kansanomaisesti ) = jyrkimpään lestadiolaissuuntaan kuuluva henkilö ( Nykysuomen sanakirja, painettu v. 1963 )
hihhuli halv. ( halventavasti ) = ( usein uskonnollinen ) kiihkoilija ( Uusi suomen kielen sanakirja, painettu v. 2002 )
Alun perin sana "hihhuli" oli siis lestadiolaisten pilkkanimitys, ja sitten sitä ruvettiin käyttämään uskonnollisesta, poliittisesta tai muusta kiihkoilijasta. Näillä keskusteupalstoilla jotkut uskomattomat käyttävät tahallaan halventavaa hihhuli-sanaa yleensä uskovista.
Joka tapauksessa sana "hihhuli" on nykysuomessa halventavaa kieltä, käytetään sitä sitten kenestä hyvänsä. Yhtä halventavaa kieltä olisi, jos joku puhuisi ateistihihhuleista.
Niin on. Toivois jonkinlaista kunnioitusta mutta kun on näitä suomi 24 sivustoja selannut, niin ihan älytöntä kielenkäyttöähän täällä on - siis täällä uskontopalstoilla ja muillakin - joten siihen turtuukin. Surullista ja kummallista on se, että kun uskoville herjaavia kommentteja heitetään, niin eihän he sillä mitään voita eikä siinä ole mitään rakentavaa tavoitetta.
ovat ateistien suosimia lemmikkejä varsinkin netissä. Jos on onnistunut hankkimaan oman nimikkohihhulin, sitä ei pidä jättää oman onnensa nojaan, vaan on huolehdittava tunnollisesti sen hyvinvoinnista.
http://velhottaret.net/~aallokko/ajanviete/hihhuli.html
Mitä sulle on tapahtunu kun olet noin vihainen? Jumala rakastaa sinuakin! Olen itse uskossa (enkä hihhuli!!!) ja vihainen. On varmaan todella raskasta olla vihainen ja ei uskoa mihinkään.
vihainen, vaan päinvastoin aivan hyväntuulinen.
Etkö huomaa miten hassun linkinkin laitoin kaikkien huumorintajuisten lukijoiden iloksi?
Oletteko te uskovaiset synkkämielisiä siksi kun rukouksiinne ei vastata?
"Surullista ja kummallista on se, että kun uskoville herjaavia kommentteja heitetään, niin eihän he sillä mitään voita eikä siinä ole mitään rakentavaa tavoitetta."
Noin on. Minun mielestäni pitäisikin hyväksyä alkuasetelmaksi se, että on niitä, jotka uskovat ja niitä, jotka eivät usko. Keskustelu onnistuu, jos kumpikaan osapuoli ei pilkkaa eikä pelottele toisiaan. Uskovaa ei saa pilkkaamalla, mitä tuo annettu linkkikin edusti, menettämään uskoaan eikä uskomatonta saa pelottelemalla alkamaan uskoa. Siksi olisikin viisainta jättää käännytysyritykset pilkkaamalla, pelottelemalla yms. tavalla kokonaan pois ja antaa itse kunkin rauhassa uskoa tai olla uskomatta. Olisi myös hyvä käyttää asiallista kieltä ja miettiä, millaisiin teksteihin antaa linkin, ettei tahallaan pahoita eri tavalla kuin itse uskovan tai ajattelevan mieltä.
Siitä, että jotkut uskovat typeryyksiin ja jotkut eivät usko typeryyksiin, ei seuraa, että typeryys on samanarvoista viisauden kanssa.
Niin kauan kuin et viitsi tutkia sitä, mihin oikein uskot, pysyt typeränä.
Hihhuli halv. ( = halventavasti ) ( usein uskonnollinen ) kiihkoilija
Hihhuli on siis halventavaa kieltä, ja se tarkoittaa uskonnollista tai muuta kiihkoilijaa.
"Jos on onnistunut hankkimaan oman nimikkohihhulin, sitä ei pidä jättää oman onnensa nojaan, vaan on huolehdittava tunnollisesti sen hyvinvoinnista."
Mitähän tuo tarkoittaa suomeksi? Miten ateisti voisi hankkia "oman nimikkohihhulin" ja miten "huolehtia sen hyvinvoinista"? Pilkallisilla kirjoituksillako? No, tuo vaikuttaa lähinnä uskomattomien, empatiakyvyttömien aikuisten leikiltä aikansa kuluksi, kun he eivät itse asiasta, uskosta ja uskonnoista, ymmärrä yhtään mitään. Miksi eivät ateistit mene tiedepalstoille keskustelemaan ja jätä uskovia rauhaan? Niin asiallinen, uskomaton aikuinen menettelisi. Eri asia sitten on, onko heitä olemassa.
Uskossa ja uskonnoissa ei ole kysymys mistään typeryyksistä. Luulisi tyhminmmänkin ateistin tietävän tuon, jos on vähänkin kuunnellut opetusta peruskoulussa eikä vain lähinnä nukkunut tunneilla. Sinulta ilmeisesti puuttuu uskonnollisuus geeneistäsi ja myös uskonnollinen kasvatus. Siksi et uskontoihin ja uskoon liittyviä asioita ymmärrä. Ihmetyttää kuitenkin se, miksi et mene muiden uskomattomien pariin vaan jämähdit tänne haukkumaan uskovia. Saat kai uskovien haukkumisesta jonkinlaista tyydytystä, muuten ei tuota asiaa voi ymmärtää.
typerää kuvitella, että neitsyt voi tulla raskaaksi jostakin jumalasta, ja että Jeesus tulee takaisin ja nostattaa kuolleet haudoistaan tuomiolle.
Tuollaiset tarinat ovat lasten satujen tasoa, eivätkä siitä sen viisaammiksi muutu, vaikka kuinka moni ihminen uskoisi niihin hartaasti ja menisi joka sunnuntai kirkkoon hokemaan niitä hengenheimolaistensa kansa.
ole mikään pakko uskoa, mutta sen verran tahdilkkuutta olisi hyvä olla uskomattomillakin, etteivät tule uskontoaiheisille palstoille loukkamaan tahallaan epäasiallisilla viesteillään niitä, jotka uskovat. Kyllä jotkut uskomattomatkin pystyvät keskustelemaan asiallisesti uskosta ja uskonnoista, jos haluavat. Sinun viestisi pohjalta on kuitenkin mahdotonta keskustella asiallisesti. Ymmärtänet itsekin sen. Sinuntyyliseesi pohdintaan pystyy jokainen viimeistään murrosiässä. Ehkäpä löydät tasoistasi seuraa joltakin muulta palstalta.
tosissasi noihin kristillisiin satuihin, niin ilmeisestikään et ole pystynyt pohtimaan niitä edes aikuisena.
Älykkäiltä ihmisiltä loppuu usko usein jo murrosiässä, ja pysyykin sen jälkeen poissa, ja syyksi riittää se, että kun osaa erottaa viisaat käsitykset, niin ei enää viitsi uskoa lasten satujen tasoisiin älyttömyyksiin.
Uskot epäasiallisiin juttuihin, eivätkä ne asiallisiksi muutu, vaikka et koko elämäsi aikana kuulisi yhtäkään kriittistä sanaa uskontoa vastaan. Hölmöys on hölmöyttä, riippumatta, puhutaanko siitä vai vaietaanko. Sinä kannatat vaikenemista, se tuli selväksi, mutta uskosi on ja pysyy hölmöläisen hommana. Piste.
Kuten olet huomannut, jotkut ei vaan ymmärrä. Joillekin musta on valkea ja valkea musta ja vaikka siitä ratapölkystä vääntäisi, niin ei sittenkään. Vaikka kuinka yrität selittää, niin jotkut vain eivät pysty/halua näkemään/ymmärtämään/ajattelemaan muuta kuin oman kantansa. Senpä tähden ihmetyttääkin miksi joku sellainen yleensä viihtyy tällaisilla palstoilla??????
Kuule, päinvastoin: uskova on nimenomaan pysähtynyt pohtimaan elämää juuri sellaisella syvällisellä tasolla, mitä näköjään ateisti/et tavoita. Ja kun se ei tavoita sitä, niin silloin alkaa leimaaminen.
Ja jos älykkyydestä puhutaan, niin sitä voisi ilmentää esimerkiksi toisen kunnioittaminen. Voi kunnioittaa toista, vaikka olisi eri mieltä. - Itse olen pyrkinyt tällä palstalla asiallisuuteen ja olemaan ateisteja/toisin ajattelevia leimaamatta. Joten olettaisin että ateistit/toisin ajattelevat - varsinkin kun moni mainostaa älykkyyttään - siihen myös itse kykenisivät.
Sitäpaitsi tämä edellyttää oman erillisyyden tiedostamista: ei voi vaatia toisia ajattelemaan samalla tavalla kuin itse. Ei voi myöskään väittää ettei toisen usko olisi totta, koska et voi havainnoida ulkopäin toisen sisäistä maailmaa. Et siis voi tietää mistä uskossa on kyse, jos sinulla ei ole siitä henkilökohtaista kokemusta. Eli nyt näytät tekevän arvoita (eli leimaamista) vain omasta kokemuspiiristä käsin, ulkoa päin. - Itse kyllä ymmärrän että et usko, ei se ole mikään ihmetys eikä pilkkaamisen aihe.
Joten antaa jo olla leimaaminen. Tämä palsta on rukouksille, niille joilla on oikeasti asiaa.
minua et puijaa epätoivoisella sepustuksellasi, miten ateistit eivät ymmärrä uskonnoista mitään. Se kertoo vain haluttomuudestasi kohdata elämän tosiasioita, kuten sitä, että vain vähemmistö kirkkosikaan jäsenistä enää ottaa tosissaan sen uskontunnustukset.
Kirjoittelet yhtä järjettömiä kuin jokin entisajan litteän maan kannattaja, jonka mielestä pyöreän maan kannattajat eivät tajunneet maan muodosta mitään. Mutta kun et edes ymmärrä, mikä on tosiasiaväittämä, niin et voi tuotakaan ymmärtää.
Olen kärsivällisesti ja ystävällisesti tarjonnut sinulle valistusta, joka sinulta on kotona ja koulussa jäänyt saamatta. Olen käsittänyt, että sinua on jo lapsena peloteltu uskonnolla. Luultavasti sinuun on jäänyt pysyvä kauhistus mielesi pohjalle, joka estää sinulta järjen käytön katekismusta ja aamen&öylättiä lukiessasi.
Toivotan sinulle hyviä uusia huolenpitäjiä alakuloisella taipaleellasi, jossa menneisyyden varjot estävät sinua näkemästä totuuden vapauttavaa valoa.
Oletko kirjoittanut tämän ihan tosissasi:"Olen kärsivällisesti ja ystävällisesti tarjonnut sinulle valistusta, jota sinulta kotona ja koulusta on jäänyt saamatta. Olen käsittänyt, että sinua on jo lapsena peloteltu uskonnolla. Luultavasti sinuun on jäänyt pysyvä kauhistus mielesi pohjalle, joka estää sinulta järjen käytön katekismusta ja aamen&öylättiä lukiessasi."
Olet täysin väärässä. Minua ei ole koskaan lapsena ( eikä myöskään aikuisena ) peloteltu uskonnolla. Olen kertonut näilläkin palstoilla, että vanhempani eivät koskaan pakottaneet meitä lapsia kirkkoon tai katsomaan televisiosta tai kuuntelemaan radiosta jumalanpalvelusta. Mukaan kirkkoon sai lähteä, jos halusi, mutta kotiinkin sai jäädä. Olen kertonut myös sen, että minua ei ole ihmetyttänyt, että juuri ne sisarukseni, joita ei kiinnostanut kirkkoon lähtö tai jumalanpalveluksen seuraaminen televiosta tai radiosta, ovat täysi-ikäisinä eronneet kirkosta. Miksi kirjoitat minusta sellaista, mikä ei pidä paikkaansa? Mikä tarve sinulla on puhua minusta pötyä?
"Toivotan sinulle hyviä uusia huolenpitäjiä alakuloisella taipaleellasi, jossa menneisyyden varjot estävät sinua näkemästä totuuden vapauttavaa valoa."
Mitä ihmettä oikein tarkoitat, kun puhut uusista huolenpitäjistä, alakuloisesta taipaleesta, menneisyyden varjoista ja totuuden vapauttavasta valosta? Puhutko itsestäsi? Minusta et missään nimessä puhu. Ethän sinä koskaan aikaisemmin ole kirjoittanut tänne noin hölmöjä kuin nyt.
Oletko lukenut niistä kolmesta tutkimuksesta ( Hamerin, Persingerin ja Koenigin ), joiden mukaan uskonollisuus riippuisi lähinnä geeneistä? Myös kasvatus ja ympäristö vaikuttaisivat asiaan. Hamerin tutkimuksesta on kirjoitettu myös Tieteen kuvalehdessä otsikolla Geeni altistaa uskonnolle.
Jos sinulta puuttuu uskonnollisuus geeneistäsi ja mahdollisesti myös uskonnollinen kasvatus ja ympäristö, niin et sitten usko. Eihän se keskusteluissa haittaa mitään, jos vain pystyt keskustelemaan asiallisesti ja ketään ainakaan tahallasi loukkaamatta. Tuo viestisi ei kuitenkaan ollut kovin asiallinen.
Jos haluaisin kuulla nimenomaan uskomattomien käsityksiä uskosta ja uskonnoista, menisin silloin Ateismipalstalle. Tosin Ateismipalstalla taidetaan keskustella kaikesta muusta.
Oliko viestisi minulle, mistä olet eri mieltä, mitä asiatonta mun viestissä oli? En ole lukenut tutkimusta. Tarkoitukseni viestissäni oli osoittaa se, että kun leimataan toista, niin se ei ole kovin hedelmällistä. Ja kyllä se alkaa jurppia kun tarpeeksi tällaisia kirjoituksia lukee, että itsekin alkaa terävää tekstiä suoltamaan. -Monissa keskusteluissa on ollut se piirre, että jos joku ei ymmärrä eikä ole omakohtaista kokemusta asiasta, se on sitten toisen mielestä tyhmää tms. - Sitä kuulutin perään että kun vakaumuksessa on kyse sisäisestä asiasta, sanotaan vaikka sitä sanalla "kokemus", ja jos sitä toisella ei ole, niin miksi toinen sitten kiistää sen kokemuksen, vain sen takia ettei hänellä itsellä sitä ole. Se oli se pointti.
hiljattain kertonut, miten lapsuuden iltarukous herätti pelkoa?
Oikein ymmärrettynä se rukous nimittäin kertoo, että lapsi voi kuolla yön aikana, ja siinä pyydetään jumalan luokse pääsyä, jos niin tapahtuisi. Mukana on silloin ajatus, että kuolevalle lapselle voi käydä paljon huonomminkin, muutenhan ko. pyyntö olisi tarpeeton.
Uskontojen tutkijat, joiden teoksiin olen tutustunut, ovat sitä mieltä, että juuri aikuisten suhtautuminen ratkaisee, mitkä yliluonnolliset käsitykset lapsi alkaa ottaa vakavasti. Joulupukkia aikuiset eivät ota vakavasti, niinpä lapsikin pian ymmärtää sen leikiksi, mutta uskovaiset vanhemmat ottavat vakavasti jumalansa ja kuolemanjälkeiset uhkakuvat ja lupaukset, tartuttaen siten lapseenkin asenteensa vaikkapa iltarukouksen avulla. Kuutta vuotta jotkut psykologit ovat pitäneet ikärajana, jonka jälkeen aloitettu uskonnonopetus tepsii lapseen jo paljon huonommin.
Lapsena tartutetusta uskonnosta voi päästä eroon, siitä on monia esimerkkejä, kuten se pappi, josta itsekin olet laittanut linkkejä. Se vaatii kuitenkin monesti varsin ahkeraa ajattelutyötä ja tiedonhankintaa, joiden seurauksena se pappikin lakkasi uskomasta kristillisiin jumaltaruihin.
Pinnallisella tasolla voi tietysti jo nuorena "lakata uskomasta", jos vaikka tykkää bilettämisestä ja kuvittelee uskonnon pilaavan huvittelujansa. Sellaiset palaavat joskus vanhempina uskonnon helmaan, jos on tullut alkoholiongelmaa tms.
Luonnontieteellinen tieto ja looginen ajattelu ovat hyviä ymmärryksen kirkastajia, tai voisi myös sanoa, että ne ovat kirkkaan ymmärryksen ilmentymiä. Mutta kun ne puuttuvat ihmiskunnan enemmistöltä, niin kyllähän sitä silloin uskotaan pappien ym. imaamien tarinoihin. Ajattelemattomat voivat tietysti jopa uskoa pappeja, jotka sanovat, etteivät usko ja tieto ole ristiriidassa. Se riippuu tietysti siitä mihin uskotaan, ja kristinusko kuuluu kylläkin niihin ristiriitaisiin asioihin, vaikka papit eivät tiedäkään tarpeeksi tajutakseen sitä, tai eivät taktisista syistä myönnä sitä.
Mitä mieltä tästä olet:
"Uskontoja arvostelevan älymystön edustajan on Pihlströmin mukaan turha kuvitella, että uskova henkilö olisi kovinkaan kiinnostunut hänen todisteluistaan. Pihlströmin mielestä hänen olisi siltikin jatkettava keskustelua siitä, kuinka todellisuus tulisi mahdollisimman vastuullisesti hahmottaa. Samalla uskonnon arvostelusta välittämistä voidaan Pihlströmin mielestä pitää elämänsä ja toimintansa perustasta kiinnostuneen uskovan ihmisen keskeisenä älyllisenä velvollisuutena. Uskova ei saisi sulkea silmiään ja jättää ateistisia vastaväitteitä sikseen."
?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteilijöiden_esittämä_uskontokritiikki
tarkoitettu, vaan sille kirjoittajalle, joka kirjoitti tälle uskonnollisaiheiselle Rukoukset-palstalle mm. näin epäasiallisesti:" Sinä kannatat vaikenemista, se tuli selväksi, mutta uskosi on ja pysyy hölmöläisten hommana. Piste."
Sinä kirjoitit mm. näin:" Sitä kuulutin perään että kun vakaumuksessa on kyse sisäisestä asiasta, sanotaan sitä vaikka sanalla "kokemus", ja jos sitä toisella ei ole, niin miksi toinen sitten kiistää sen kokemuksen, vain sen takia ettei hänellä sitä itsellään ole." Tuota samaa olen ihmetellyt minäkin.
ole mitään kokemuksia jumalasta, jotkin tuntemukset läsnäolosta, outojen äänien kuuleminen, haltioituneet tunnetilat, unihalvaukset, erikoiset yhteensattumat jne eivät millään lailla merkitse minkään yliluonnollisen voiman läsnäoloa, vaikka uskovainen ne sellaisiksi väärin tulkitseekin.
että se pelkoa herättänyt rukous vaihdettiin toiseen rukoukseen, joka ei herättänyt pelkoa, kun olin isoaäidille asiasta kertonut. Ei se ollut tuon ihmeempi asia.
tuommoisesta, että joku uskova tai uskomaton pitäisi outojen äänten kuulemista, haltioituneita tunnetiloja, unihalvauksia ( ! ), erikoisia yhteensattumia yms. " minkään yliluonollisen voiman läsnäolona". No, onhan meitä moneksi.
ihmetyttää se, miksi ne, jotka eivät ymmärrä yhtään mitään uskosta ja/tai uskonnoista, kuitenkin välttämättä haluavat viipyä tällaisilla palstoilla ja kommentoida palstan viestejä. Joillakin näkyy vielä olevan hyvin ylimielinen asenne. Luulisi, että uskomattomille olisi riittävästä palstoja, joilla he voisivat keskustella aiheista, joista he jotakin ymmärtävät ja jotka heitä kiinnostavat.
Ok, kiva kun vastasit, hoksasin kyllä myöhemmin että viestisi oli varmaan toiselle. Näitä nettipalstoja kun en oo vielä niin kauan tuntenut, niin olen joskus viestiketjujen kanssa hukassa.. Juu, tämä keskustelu on täällä vellonut yllättävänkin kauan. Yhteyttä vaan ei tunnu rakentuvan.
minun irl tuntemillani uskiksilla on käsitys, että he joutuvat kuoltuaan kadotukseen kärsimään pahojen henkiolentojen seuraan, jolleivat he usko Jeesukseen.
Kaikilla on myös ollut uskovainen tausta, jossa heidän on jo pieninä annettu ymmärtää suoremmin tai epäsuoremmin, että jos he eivät harjoita uskomista (esim. rukoile), niin siitä koituu heille jotain ikävää.
Näin luulisi, mutta olen piipahtanut erinäisillä palstoilla täällä suomi 24:ssa, ja minne tahansa menen, mm. ateismipalsta, niin pääasia on uskontojen ja uskossa olevien haukkuminen. Mua yllätti tämä kovin, ja myös se että tämä rukoukset palstakin täytyy kaikenmaailman asiattomuuksilla.
Ja olen vakuuttunut että jos haluaa rauhassa keskustella uskoon liittyvistä asioista, niin s 24 ei ole hyvä, täytyy mennä muille foorumeille. - Muutenhan tällainen ns matalan kynnyksen kohtaamispaikka olisi hyvä, mutta ei ainakaan itseä rakenna sellaiset turhanpäiväiset haukkumiset mitä täällä on nähty.
kirkkoherran tyylinäyte, miten asiallisesti kirjoitetaan vapaa-ajattelijoista:
"Syyllisyyttään pakeneva vapaa-ajattelija kertoo kampanjallaan omasta likaisesta sielustaan, jonka hän tahtoo yrjöä oksennuksena kaikkien muidenkin nähtäväksi ja haistettavaksi."
http://juhamolari.blogspot.com/2009/06/bussikampanja-loukkaa-bussikuskeja-ja.html
"Kaikilla minun tuntemillani uskiksilla on käsitys, että he joutuvat kuoltuaan kadotukseen kärsimään pahojen henkiolentojen seuraan, jolleivat he usko Jeesukseen."
Mistä sinä tunnet uskovia? Netistäkö vai myös netin ulkopuolella? Olen kertonut sinulle jo joskus aikaisemmin Helsingin luterilaisen ja ortodoksipiispan käsityksen, että taivas merkitsisi sitä, että ollaan lähellä Jumalaa ja helvetti/kadotus puolestaan sitä, että ollaan kaukana Jumalasta. Et ole kuitenkaan hyväksynyt tuota käsitystä, vaan muistaakseni jopa kritisoit sitä vähän pilkallisesti. Onko nyt niin, että sinun mielestäsi uskova ei saa ajatella noin, vaan vain noiden sinun tuntemiesi uskovien tapaan, "että he joutuvat kuoltuaan kadotukseen pahojen henkiolentojen seuraan, jolleivat he usko Jeesukseen"?
"Kaikilla on myös ollut uskovainen tausta, jossa heidän on jo pieninä annettu ymmärtää suoremmin tai epäsuoremmin, että jos he eivät harjoita uskomista ( esim. rukoile ), niin siitä koituu heille jotain ikävää."
Ikävää heidän kannaltaan, että noin on ollut. Minua eikä sisaruksiani ei onneksi ole kasvatettu pelottelemalla tuolla tavalla, ei kotona eikä isoäidin luona. En itsekään ole kasvattanut lapsiani pelottelemalla. Ovatko tuttusi tavallisia luterilaisia vai kuuluvatko he johonkin herännäisliikkeeseen? Jos kuuluvat, niin ehkä se selittäisi asiaa.
että en pitänyt tuosta tyylinäytteestä. Kyseinen kirjoittaja olisi voinut vähän harkita ensin ja kirjoittaa vasta sitten. Tahtoo vain olla ihmisten kesken niin, että kiistatilanteissa harkinta saattaa pettää ja silloin annetaan vain tulla, mitä sylki suuhun tuo.
itse antanut linkkejä aamen&öylätti sivuille, joilla kerrotaan mm. pahojen henkien seurasta kadotuksen ikuisessa pimeydessä. Mutta hyvähän se on, jos olet tällä välin unohtanut omat linkkisi, jotteivat ne enää pelota sinua.
Tietysti piispat saavat esittää unelmiaan taivaasta, vaikka eivät käsitä edes sitä, ettei ikuista elämää ole saatavana kenellekään. Hiukan yksinkertaista porukkaa siis.
"Olet itse antanut linkkejä aamen&öylättisivuille, joilla kerrotaan mm. pahojen henkien seurasta kadotuken ikuisessa pimeydessä."
Olen antanut kylläkin linkin noille sivuille, mutta ei siellä kerrota "pahojen henkien seurasta kadotuksen ikuisessa pimeydessä", vaan mm. näin:"Kadotus merkitsee siten iankaikkista, pysyvää, muuttumatonta pimeyttä ELI eroa Kristuksesta." Se muuttumaton pimeys tarkoittaa siis tuossa yhteydessä samaa kuin erossaolo Kristuksesta. Sinulle ei kelpaa, jos kertoo omin sanoin tuommoisista uskontoon liittyvistä asioista, mutta ei kelpaa sekään, jos antaa linkin ao. sivuille. Tuskin kelpaa sekään, jos kertoo omin sanoin asiasta.
"Mutta hyvähän se on, jos olet unohtanut omat linkkisi, jotteivat ne enää pelota sinua."
En ole unohtanut noita linkkejä eivätkä ne pelota minua, eivät ole koskaan pelottaneetkaan. En ymmärrä sitä ajatusta, että noiden linkkien yleensä pitäisi pelottaa ketään. Vähän omituisia mielleyhtymiä sinulla tänään.
"Tietysti piispat saavat esittää unelmiaan taivaasta, vaikka eivät käsitä edes sitä, ettei ikuista elämää ole saatavana kenellekään. Hiukan yksinkertaista porukkaa siis."
Hiukan yksinkertaiseen porukkaan kuuluu nimenomaan sellainen, jolta itseltään puuttuu usko, niin ettei hän ymmärrä uskosta ja uskonnoista hönkäsenpöläystä, mutta joka silti tulee jatkuvasti uskontoaiheisille palstoille repostelemaan asioita, joista hän ei mitään ymmrrä. Viisas ja empatiakykyinen uskomaton ei missään nimessä tekisi noin, vaan menisi muualle keskustelemaan muista aiheista muiden uskomattomien kanssa tai jos hän kirjoittelsi uskontoiheisille palstoille, niin hän ei ainakaan tahallaan loukkaisi ketään.
aamen&öylätti kadotuksesta: "Kadotus merkitsee siten iankaikkista, pysyvää, muuttumatonta pimeyttä eli eroa Kristuksesta. Tässä pimeydessä ovat jo Saatana ja hänen enkelinsä."
Yritit näköjään johtaa minua harhaan omalla lainauksellasi jättäen pahat henkiolennot kokonaan pois. Kuten lainauksesta ilmenee, ei siellä ilman niiden seuraa uskontosi mukaan olla. Vai luuletko että kadotuksessa on jokaisella oma eristyssellinsä? Ovatko piispat sanoneet niin?
On turha vetää empatiaa esiin, sillä se ei vaikuta tosiasioihin mitään. Vaikka 1800-luvun uskonsisaresi olisi kuinka halunnut vaiettavan ihmisten ja apinoiden yhteisistä esivanhemmista, niin ei totuus ihmisen alkuperästä vaikenemalla miksikään olisi muuttunut.
Haluatko empatiaan vetoamalla, että minäkin kertoisin sinulle taruja vastoin parempaa tietoani? Vai haluatko estää minulta sananvapauden käytön?
Kuten ehkä tiedät, mikään fakta ei tue käsitystä, että kuoleman jälkeen olisi elämää. Miksi sanot ymmärryksen puutteeksi sitä, että ihminen tuntee faktat ja tekee niistä loogiset johtopäätökset?
kadotuksesta kerrota sen tarkemin, kuin että ollaan erossa Kristuksesta. Loogiselta tuntuisi sanomattakin ajatus, että Saatana ja hänen enkelinsä ovat erossa Kristuksesta. Jos tuo ajatus ei sinulle riitä tai kelpaa, niin kukas sinua kieltää ajattelemasta toisin. Niinhän ateistina teet joka tapauksessa.
"Vaikka 1800-luvun uskonsisaresi olisi kuinka halunnut vaiettavan ihmisten ja apinoiden yhteisistä esivanhemmista, niin ei totuus ihmisen alkuperästä vaikenemalla olisi miksikään muuttunut."
En tiedä, keitä uskonsisaria tarkoitat. Jos sinä ja minä olisimme eläneet 1800-luvulla, niin luultavasti olisimme ajatelleet, niin kuin silloin ajateltiin.
"Haluatko empatiaan vetoamalla, että minäkin kertoisin sinulle taruja vastoin parempaa tietoani ? Vai haluatko estää minulta sananvapauden käytön? "
Vastaus kumpaankin kysymykseesi on kielteinen: En halua. En halua. Olet huono tarujenkertoja. Sananvapauden käyttöä en halua estää keneltäkään.
"Kuten ehkä tiedät, mikään fakta ei tue käsitystä, että kuoleman jälkeen olisi elämää."
Ehkä tiedän tuon.
"Miksi sanot ymmärryksen puutteeksi sitä, että ihminen tuntee faktat ja tekee niistä loogiset johtopäätökset?"
En ole sanonut ymmärryksen puutteeksi sitä, että "ihminen tuntee faktat ja tekee niistä loogiset johtopäätökset".
En ollut ns. uskovainen, kun aivokalvon tulehdukseen sairastuin. Päänsärky oli niin kamalaa, ettei sitä pysty edes kuvailemaan. Silloin rukoilin tosissani; "Jos Jumala olet olemassa, niin anna minun kuolla". Kuolema tuntui paremmalta vaihtoehdolta, kuin kipu. Olin 19v. v.1973. Hoin koko ajan, että haluan kuolla. Yhtäkkiä huone, jossa olin, hävisi. Huomasin olevani jonkun aukon suulla ja katselevani alas päin hämärään laaksoon. Puiden takaa kajasti valoa ja oikealla puolella olevien puiden alla näin tutun pariskunnan ja itseäni 2v. nuoremman pojan. Oloni oli, jos saa sanoa, taivaallinen. Ihmeellinen rauha, kivuista ei tietoakaan, vaan vain hyvä, rakkaudellinen olotila, jossa ei tullut mikään maanpäällinen asia mieleen. Tunsin itseni erittäin onnelliseksi. Lempeä, hieman nuhteleva ääni mainitsi nimeni ja sanoi, ettei minun aikani ole vielä tullut. Yritin vastustella, mutta minut palautettiin karuun todellisuuteen. Jouduin parin päivän päästä kriittisessä tilassa keskussairaalaan, jossa toivuin ja olin parin viikon päästä taas kotonani. Se poika, jonka näin siellä laaksossa, kuoli 2viikkoa näkyni jälkeen. Pariskunnasta vaimo kuoli hiljattain, mutta mies on vielä elossa. Mahtaako aikani tulla sitten miehen kuoleman jälkeen? En tiedä. Koin kuitenkin jotain selittämätöntä Jumalaa rukoiltuani, vaikken ollut uskovainen. Kokemus muutti minua aikalailla.
viestissäsi yritit kiistää, että kadotuksessa olisi luterilaisuuden mukaan tarjolla pahojen henkiolentojen seuraa. Hyvä ettet enää kiistä sitä, vaan myönnät sen olevan jopa loogista. Enkä ole missään sanonut ajattelevani toisin, yrität nyt laittaa minun niskoilleni itsesi tarjoaman väärän tulkinnan. Saanen huomauttaa, että juuri tuollaisista kiertelyn yrityksistä olet saanut yhteiseltä nettitutultamme N oman verbin, josta et pidä lainkaan.
Jos olisimme eläneet 1800- luvulla, sinä olisit tietysti uskonut kirjaimellisesti Aatamiin ja Eevaan paratiisissa niin kuin kirkko siihen aikaan opetti, minä taas olisin luottanut ajankohdan uusimpaan tieteeseen. Vaikkei tiede olekaan erehtymätöntä, se on paremmin perusteltua ja siten älyllisempi valinta kuin katteeton usko vanhoihin myytteihin ja pappien muihin argumentointivirheisiin tarinointeihin.
Olet sanonut ateisteilla olevna ymmärryksen puutetta uskonasioihin. Kun faktat ja loogiset johtopäätökset selvästi viittaavat siihen, ettei kuoleman jälkeen ole mitään jatkoaikaa ihmiselämälle, niin miten voit sanoa ymmärrykseksi sitä, että uskovaiset uskovat iankaikkiseen elämään vastoin kaikkea järkevää ajattelua? Samoin nimität ymmärryksen puutteeksi sitä, että epäuskoiset juuri asioiden ymmärtämisensä vuoksi eivät pidä sellaista uskoa järkevänä. Yritäpä nyt kerrankin yllättää minut iloisesti suoralla ja järkevää ajattelua osoittavalla vastauksella kuin asiallinen keskustelija.
kirkon sivujen mukaan kadotus merkitsee mm. "iankaikkista, pysyvää, muuttumatonta pimeyttä eli eroa Kristuksesta." Sanotaan myös, että "tässä pimeydessä ovat jo Saatana ja hänen enkelinsä."
En tiedä, mistä kiertely-yrityksistä puhut. Onko se sinusta kiertely-yritystä, jos ei osaa vastata sinun tai jonkun muun ateistin viestiin tai osaa vastata vain osaan viestin kysymyksistä? Minä olen luullut, että jokainen voi vastata siihen kysymykseen, mihin osaa tai haluaa vastata, ja voi jättää vastaamatta siihen kysymykseen, johon ei osaa tai ei halua vastata.
"Saanen huomauttaa, että juuri tuollaisista kiertely-yrityksistä olet saanut yhteiseltä nettitutultamme N oman verbin, josta et pidä lainkaan."
Siis jos en osaa vastata, jolloin sinun mielestäsi on kysymys kiertely-yrityksestä, niin silloin nimimerkki Nas.se saa käyttää entisestä nimimerkistäni Verna-Liisa muodostamaansa vääristelymuotoa "vernistely", joka tuo mieleen sanan virnistely? Että noinko minua saa rangaista, jos en osaa vastata?
"Jos olisimme eläneet 1800-luvulla, sinä olisit tietysti uskonut kirjaimellisesti Aatamiin ja Eevaan paratiisissa niin kuin kirkko silloin opetti, minä taas olisin luottanut ajankohdan uusimpaan tieteeseen."
Jos olisimme eläneet 1800-luvulla, niin mistä sinä sen voit tietää, miten olisimme silloin ajatelleet ja uskoneet?
"Olet sanonut ateisteilla olevan ymmärryksenpuutetta uskonasioihin."
En muista enää, että olisin puhunut juuri "ymmärryksenpuutteesta uskonasioihin". Jos sanoin, niin oliko se sinusta pahasti sanottu? Vai olisiko sinun mielestäsi jokin muu tapa sanoa parempi? Jos, niin mikä?
"Kun faktat ja loogiset johtopäätökset selvästi viittaavat siihen, ettei kuoleman jälkeen ole mitään jatkoaikaa ihmiselämälle, niin miten voit sanoa ymmärrykseksi sitä, että uskovaiset uskovat iankaikkiseen elämään vastoin kaikkea järkevää ajattelua?"
Jos uskovat uskovat iankaikkiseen elämään, niin mitä sanoja sinä hyväksyt siitä käytettävän? Vai pitäisikö uskovien yrittää lopettaa uskominen tai valehdella atestien kuullen, että eivät usko?
"Samoin nimität ymmärryksen puutteeksi sitä, että epäuskoiset juuri asioiden ymmärtämisensä vuoksi eivät pidä sellaista uskoa järkevänä."
Miten sitten saisi sanoa?
"Yritäpä nyt kerrankin yllättää minut iloisesti suoralla ja järkevää ajattelua osoittavalla vastauksella kuin asiallinen keskustelija."
Näytäpä sinä hyvää esimerkkiä. Itse olen nimittäin hyvin skeptinen sen suhteen, että uskomaton ja uskova löytäisivät asiallisen ja järkevän tavan keskustella uskontojen sisällöistä, sillä uskomattomilla keskustelu tuosta aiheesta menee helposti uskontojen ja uskovien pilkkaamiseksi, kuten on näillä palstoillakin usein nähty.
että sinua tai ketään saisi rangaista, jos ei osaa vastata. Mutta jollen olisi itse katsonut, mitä aamen&öylätti sanoo pahoista henkiolennoista kadotuksesta, niin sinun antamasi lainauksen ja viestisi perusteella olisi saanut väärän käsityksen luterilaisesta henkiolento- ja niiden asuinsijaopista. Olet ennenkin tehnyt tuollaisia vaillinnaisia lainauksia, jotka ovat vaikuttaneet tarkoitushakuisilta, ja luulen, vaikken varmasti tiedäkään, Nassen tulkinneen ne sinun kannaltasi epäedullisesti. En itse pidä sinua epärehellisenä, mutta vuosien varrella olen tullut ajatelleksi, että sinulla voi olla jotain ongelmia uskomisessa. Ei ole tarkoitukseni yrittää käännyttää sinua ateistiksi. Ajatustenvaihtoonhan nämä palstat on tarkoitettu, ei käännytykseen.
Poistatin lut. palstalta sen viestini, jossa käytin vanhaa nimimerkkiäsi, koska toivoit saavasi olla rauhassa.
"Jos uskovat uskovat iankaikkiseen elämään, niin mitä sanoja sinä hyväksyt siitä käytettävän? Vai pitäisikö uskovien yrittää lopettaa uskominen tai valehdella atestien kuullen, että eivät usko?"
Ei tarvitse lopettaa uskomista eikä valehdella, mutta jos sinä mielestäsi ymmärrät iankaikkisen elämän olevan aivan vakavasti otettava mahdollisuus, niin voithan selittää ne perusteet, joiden nojalla pidät noin ihmeellistä yliluonnollista asiaa uskottavana tulevaisuuden näkymänä.
Mutta jos uskosi on sokeaa, niin en odota sille perusteita. Silloin sinun ei mielestäni myöskään pitäisi sanoa ateisteista, etteivät he ymmärrä, paitsi jos olet tutustunut ateistien perusteluihin ja osoittanut niiden puutteet.
Kun uskot Jeesukseen, niin se on Jumalan antama lahja ja kallis. Anna Jumalan tehdä työtä hitaasti, kun luet Raamattua ja rukoilet ja muutoinkin tahdot häntä oppia tuntemaan ja hänessä vaeltaa, sillä kaikki ihmiset hänessä ovat. Ano elävää vettä ja pyri vaeltamaan Herran tahdon mukaan. Kiitos Isälle Jumalalle, mitä hän on puolestasi tehnyt antamalla Jeesuksen ja lähettämällä Pyhän Hengen, sillä vaikuttaa sinussakin, vaikka ei siten kuin odotat. Ole pitkämielinen, raitis ja kestävä. Annan Herran Jeesuksen tehdä työtä ja vaikuttaa tahtomista ja tekemistä.
Mistä tietää, miten vaeltaa Herran tahdon mukaan? Mikä on elävä vesi? Elossa olen kaikesta huolimatta, vaikka kerran pyysinkin päästä pois. Sanottiin nuhtelevasti, ettei ole vielä minun aikani tullut. Raitis en ole, mutta pitkämielinen kylläkin. Kiitän kaikesta, mitä Jumala on tehnyt puolestani. Ja Hän on todella ollut rinnallani, monessa mukana. Minä uskon, mutta haluaisin tuntea Hänen läsnäolonsa elämässäni. Kertokaa ihmeessä, kuinka kauan teillä kesti saada varmuus siitä, että kuljette Jumalan hengen johdatuksessa.
Johdatuksen näen pienissä asioissa, mutta tällä hetkellä suuret asiat on kesken. Eli kipuilen johdatuksen kanssa, koska elämäntilanteeni ollut epävarma pitkään. Olen miettinyt olenko kulkenut harhaan. Joskus johdatuksen olen voinut nähdä ajoittain ja häivähdyksittäin, mutta se avautuu jälkikäteen. Mutta silti luotan siihen että tämä on minun tie, ja sitä käyn. Jos olen harhapolulla, niinkuin joskus olen ollut, kyllä minut sieltä on takaisin temmattu. Itse turvaan siihen että kun rukoilen ja pyydän johdatusta ja viisautta omiin valintoihin, niin se riittää. Mietin niinkin, että koska en voi nähdä kokonaisuutta, en voi tietää miksi tämä elämänvaihe tuntuu ns odottamiselta. Siunausta ja voimia.
Olen samassa tilanteessa kanssasi. Välillä kiroan välillä rukoilen ja mietin olenko menettämässä järkeni lopullisesti. Sisällä velloo niin paljon kysymyksiä ja ikävä Herraan niin suunnaton ettei tiedä mitä tekisi. On niin väsynyt maailman ja itsensä pahuuteen ja vailinaisuuteen. Olen kateellinen: miksi Herra näyttäytyy toisille, miksi Herran enkeli ilmestyy joillekin? Miksi ei minulle, olenko myös kadotettu, unohdettu, hyljätty.
Minä uskon, olen kiitollinen perheestäni ja kaikesta siitä mistä Herra on minut pelastanut. En vain täytä "normiuskovan" kriteereitä. Ajattelen kuitenkin että "Paimen tuntee lampaansa ja lampaat tuntevat paimenensa". Ajattelen että jumala on niin suuri että Hän kyllä kestää, olenhan kuitenkin Hänen luomus. Hän tuntee sydämeni ja ajatukseni.
Siispä neuvoisin sinua "kadotettuko" näin, vaikka olenkin itse rikkonainen astia : Sinulla on usko, sinä uskot! Se on jo merkki siitä että olet johdatuksessa. Sitten jonakin päivänä, kunnes näemme Herramme Jeesuksen kasvot saamme sen "heureka"-ahaa-elämyksen ja vastauksen kaikkeen niihin asioihin jotka on meitä piinanneet. Usko ja kestä vielä hetki. Jeesus kyllä tietää tuskamme.
Mulle tulee mieleen sellainen kirja kuin Häikäisevä pimeys. Kirjoittaja Owe Wikström. Olen selaillu kirjaa joskus, ja jotenkin kirjoituksesi nosti tämän teoksen muististani esiin. Olen kuullut muiden kertomana, ja itsekin saanut häivähdyksiä siitä elämän varrella, että tuntuu kuin Jumala vaikenisi. Eli ymmärtääkseni tämäkin on osa kristityn polkua ja kasvua, joten älä vielä heitä toivoasi. Ja tosiaan kannattaa hakeutua kristillisille foorumeille keskustelemaan.
Jumalan hyvyys vetää ihmistä parannukseen, sillä Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.
Näin Raamattu meille opettaa. Jakeet on irroitettu asiayhteyksistään, mutta sanoma on selkeä: Jeesus tuli, että meillä olisi elämä.
Kun siemen kylvetään maahan, vie aikansa ennenkuin se itää, nousee taimelle maan pinnalle ja kasvaa sitten ajallaan täysikokoiseksi kasviksi lajinsa mukaan. Eivät kaikki eri siemenet idä samassa ajassa eivätkä edes saman kasvinkaan siemenet idä ja orasta samaan aikaan. Maaperän kosteus, kylvösyvyys yms. vaikuttaa itämiseen ja kasvamiseen.
Eivätkä kaikki ihmiset tule uskoon samalla tavalla jonkun edeltämäärätyn kaavan mukaisesti. Joku esim. osaa kertoa tarkan hetken, milloin hän tuli uskoon, joku on vain pitkän ajan kuluessa huomannut uskon syntyneen hänen sydämeensä. Hän ei osaa tarkkaa ajankohtaa kertoa.
En ole sielunhoitaja enkä profeetta, mutta Raamatun sana, joka tässä hetkessä tulee mieleeni löytyy Room.kirjeen 10. luvusta jakeet 9 ja 10: Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Jos et ole kertonut, niin kerro jollekin, että uskot Jeesukseen. Käännä ajatuksesi pois omasta itsestäsi ja omista teoistasi Jeesukseen ja siihen, mitä Hän teki sinun puolestasi. Kiitä Häntä siitä, Hän on kaiken kiitoksen ja kunnian arvoinen.
Kaatumisista en osaa enkä uskalla sanoa mitään. Kerron vain sen, mitä itse olen kokenut. Aiemmin kaaduin usein, ja koin siinä sellaista hyvänolon tunnetta, mutta muuten lattialta nousi ylös muuttumaton mies. Ajan oloon tämä alkoi kiusata minua ja erään kerran rukousjonossa ollessani rukoilin hiljaa itsekseni: Herra, jos tästä ei ole minun uskonelämälleni mitään hyötyä, älä anna minun kaatua, älä nyt äläkä koskaan tämän jälkeen. Tuona iltana en kaatunut, enkä ole kaatunut kertaakaan sen jälkeen.
Tilanteissa, joissa P.J on rukoillut puolestani olen ollut useamman kerran ja hän on profetoinut minulle asioista, jotka ovat pitäneet paikkansa tai ovat toteutuneet, mutta pystyssä ole seisonut. Ei kaatuminen tai seisominen sinällään ole välttämättä merkki mistään.
Kaatumista en osaa selittää, mutta omalla kohdallani rukoilen ja pyydän, että Pyhä Henki nostaisi minut ylös Jumalan maailmoihin, sinne, missä kasvetaan Kristuksen kuvan kaltaisuuteen. Tätä suosittelen sinullekin.