Synti on Jumalan rikkomista. Kun synti tuli maailmaan, ihminen joutui ristiriitaan Jumalan koko olemuksen kanssa. Paratiisissa ei ollut vielä muuta lakia kuin hyvän ja pahantiedon puusta syömiskielto, mutta kun Jumala myöhemmin ilmaisi Siinain laissa pyhän tahtonsa ja tunteensa, kävi ilmi, kuinka syvä ristiriita oli. Käskyt paljastivat, mitä Jumala-suhteesta puuttui. Jumala vaati ihmisluonnon (Ef.2:3 "joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;"), ajatusten (Matt.5:22 "Mutta minä sanon teille: jokainen joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: `Sinä tyhjänpäiväinen`, on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: `Sinä hullu`, on ansainnut helvetin tulen."), sanojen (Matt.12:36 "Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomionpäivänä.") ja tekojen puhtautta. Syntiinlankeemuksen jälkeen ei näitä ollut, vaan ihminen rikkoi jatkuvasti Jumalan pyhää tahtoa vastaan eli teki laitonta. Siksi synti oli laittomuus (1Joh.3:4 "Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus.") Ihmisestä tuli tottelemattomuu-den lapsi. Sen jälkeen kukaan ei ole ollut sivussa seisova havainnoitsija vaan kaikki ovat asianosaisia.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa. Synti on turmelusta. Kun Jumalan kirkkaus katosi ihmisestä, Jumalan alkuperäinen kuva särkyi. Aadamin jälkeläinen syntyi ilman kirkkautta ja oli langenneen Aadamin kaltainen, hänen kuvansa (1Moos.5:3 "Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet.") Siitä lähtien ihminen on syntynyt langenneessa tilassa, sillä mikä lihasta on syntynyt, on liha (Joh.3:6 "Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.")Periessään lihan, lihallisen olemuksen, ihminen ei peri Jumalan rakastavaa ja tottelevaa mieltä, vaan lihan mielen eli Jumalaa vastustavan ja vihaavan mielen (Room.8:7 "sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.") Ihminen perii turmeluksen ja pahuuden, joka myöhemmin kehittyy teoiksi. Tätä perittyä kirkkaudettomuut-ta, hyvän puutetta ja uinuvassa tilassa olevaa turmelusta kutsutaan perisynniksi. Perisynnin tähden koko ihmiskunta on erossa Jumalasta ja ihminen syntyy turmeltuneesta ihmisestä turmeltuneeseen maailmaan (Job 14:4 "Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.")
Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa. Synti on turmelusta. Kun Jumalan kirkkaus katosi ihmisestä, Jumalan alkuperäinen kuva särkyi. Aadamin jälkeläinen syntyi ilman kirkkautta ja oli langenneen Aadamin kaltainen, hänen kuvansa (1Moos.5:3 "Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet.") Siitä lähtien ihminen on syntynyt langenneessa tilassa, sillä mikä lihasta on syntynyt, on liha (Joh.3:6 "Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.")Periessään lihan, lihallisen olemuksen, ihminen ei peri Jumalan rakastavaa ja tottelevaa mieltä, vaan lihan mielen eli Jumalaa vastustavan ja vihaavan mielen (Room.8:7 "sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.") Ihminen perii turmeluksen ja pahuuden, joka myöhemmin kehittyy teoiksi. Tätä perittyä kirkkaudettomuut-ta, hyvän puutetta ja uinuvassa tilassa olevaa turmelusta kutsutaan perisynniksi. Perisynnin tähden koko ihmiskunta on erossa Jumalasta ja ihminen syntyy turmeltuneesta ihmisestä turmeltuneeseen maailmaan (Job 14:4 "Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.")
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vaikka ihminen on hengellisesti kuollut, synnin ja saatanan orja, hänessä on jäljellä kosketuskohtia, jotka Jumala voi herättää. Ensimmäinen on omatunto, josta Room.2:14,15 sanoo: "Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot voat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä."
Toinen on järjen aavistus Jumalan olemassaolosta, voimasta ja pyhyydestä, josta Room.1:20 sanoo: "Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa."
Kolmas on ihmisessä oleva sovituksen kaipaus, jossa Saarn.3:11 sanotaan: "Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua." Jokaisella on vähintään aavistus Korkeimmasta, ristiriidasta Korkeimman kanssa ja jonkin asteinen halu päästä sovintoon Korkeimman kanssa. Jumala koskettaa näitä kohtia ihmisessä ja vetää häntä Kristuksen tykö, josta Joh.6:44 sanoo: "Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä." Kun ihminen saa Sanan ja Hengen kosketuksen, hänen omatuntonsa, järkensä ja tunteensa heräävät ja hän voi valita. Käytin tähän Juhani Kuosmasen kirjoittamaa tekstiä Raamatun Opetuksia kirjasta.
.. liian teologinen ja kuiva selitys, kun ei ole tullut kenenkään kommentteja. Ei ollut tarkoitus harrastaa yksinpuhelua.
Jos et halua harrastaa yksinpuheluita laita vähän lyhyempiä avauksia jostakin tähdellisestä aiheesta
Synti on aiheena aika yksilökeskeinen ja omakohtainen ensisijaisesti, mutta se voi myös olla kollektiivistä antautumista pahan edessä.
Laita itsesi peliin raajarikkona niin saat paljon
keskustelua aikaiseksi.
Johannes kastaja menetti ensin päänsä ja sitten vasta Hän lopetti saarnaamisen. ja sitä ennen Hän
kastoi ihmisiä vedessä häpäistäkseeen sen aikaista
papistoa, joilla oli yksinoikeus uskonnollisiin toimituksiin israelissa.
Oli hieno mies ja uskollinen Herralleen elämänsä loppuun asti, meinaan tuo Johannes kastaja.
Jokainen ihminen on syntinen ja Jumalan kirkkautta vailla. Uskovainen haluaatehdä ja toimia aina oikain, mutta kun eläävielä lihassa,joka taistelee henkeä vastaan, joutuu monta kertaa elämänsä aikana pyytämään anteeksi mokiaan ja pahoja sanoja tai tekoja Jumalalta.
Ja ihmisestä riippuu joutuuko pyytämään anteeksi aina vain uudestaan. Mutta koska Jumala rakastaa niin paljon ihmisiä, että antoi ainoan poikansa, saa pyytää taas anteeksi, ja myöskin saa anteeksi.
Ei Jumala halua että yksikään hukkuu, vaan Hän haluaisi että kaikki pelastuisivat.
Kyllähän ihminen pikkuhiljaa oppii myöskin elämään uskovaisena, joillekkin ihmisille siihen vaan kuuluu kaikenlaisia mutkia matkaan.
Kannattaa ottaa pelastus vastaan, jos uskoo, koska vielä on siihen mahdollisuus.
Ihmisen elämää ei jatku loputtomiin.
Minua häiritsee syntikeskustelussa se, että kun Jumala määritetään kaiken luojaksi, jolla on kaikki valta ja kaikki tieto, mutta silti sanotaan, että ihminen voi tehdä jotain kaiken vallan, äärettömän, yli.
Hän on siis luonut ihmisen juuri sellaiseksi kuin on halunnut. Ihminen ei voi toimia Jumalan tahdon vastaisesti. Jos niin voi, niin Jumalalla ei ole kaikki valta. Ei Jumalan tarvitse pyydellä, anella tai käskeä. Jumala on luoja ja kaikkivaltias. Hän siis luo ja panee asiat toimimaan juuri niin kuin haluaa.
Monet eivät oikein tiedosta sitä, mitä se tarkoittaa, että on kaikkivaltias. Maallisia lakeja voi rikkoa, mutta Jumalan lakeja ei voi. Jos me niin kuvittelemme, niin kysymys ei ole silloin Jumalan laista.