minäkin tykkäisin.
"Ja israelilaiset vaelsivat erämaassa kaksitoista tuntia, ja tulivat sitten tuntemattomien mulukialaisten kaupungin porteille. He kolkuttivat porttiin ja sanoivat vartiomiehelle:
- Ymmärrämme, että et voi laskea meitä sisälle, mutta voisimmeko saada vähän vettä ja ruokaa ainakin lapsillemme, sillä katso, me olemme matkasta väsyneet ja etsimme itsellemme suojaa ja maata, jossa voisimme asua, eikä meillä ole mitään halua ruveta teidän kanssanne tappelemaan.
Ja vartiomies sai ruhtinaalta neuvon, että koko Israelin kansa oli ruokittava auttavasti ja heidän oli saatava leiriytyä muurin viereen yöksi.
Ja katso, aamun valjetessa ruhtinas tuli juttelemaan israelilaisille ja kysyi, mikä heidän tilanteensa niinku on.
Ja katso, Aaron ja Mooron selittivät hänelle kaiken heidän orjuudestaan ja pakomatkastaan. Ja ruhtinas sanoi:
- Totisesti, kansanne on saanut kestää kovan koettelemuksen. Meillä ei ole tilaa tässä kaupungissa, mutta tuolla puolen peninkulman päässä on semmoista joutomaata, että jos haluatte sinne perustaa leirin, niin kyllä te voitte mennä sinne. Voidaan auttaa kyllä teitä sen aitaamisessa. Jos rupeatte siellä maata viljelemään, niin ei se meitä haittaa.
Ja israelilaiset sanoivat:
- Voi vitsi, kiitti! Me kyllä ollaan siellä kunnolla.
Ja niin he asuivat naapureina ja lapset kävivät toistensa luona leikkimässä ja israelilaiset lapset opettivat mulukialaisille uusia lauluja ja mulukialaiset opettivat israelilaisille, miten kastanjoita paahdetaan. Ja niin he asuivat naapureina sovussa ja käyden kauppaa keskenään. Ja tulihan siinä sitten häitäkin ja kaikkia sellaisia juhlia, ja israelilaisilla ja mulukialaisilla tuli jonkin verran sanomista yhteisten miespuolisten lastenlasten elimen leikkauksesta, mutta tässä antoivat israelilaiset periksi, koska kukaan ei pohjimmiltaan ollut tykännyt koko jutusta. Ja viisaat sanoivat:
- Hiton hyvä, että geenipoolimme tälleen monipuolistuu.
Kerran eräs israelilaisnuorukainen ja eräs mulukialaisnuorukainen ajautuivat sanaharkkaan hevoskärryjensä ominaisuuksista. He kävivät kiinni toistensa ihokkaisiin tarkoituksenaan vettä toinen toisiaan köniin. Silloin Herra, Israelin Jumala, ilmestyi valopilvestä taivaalla ja sanoi jylisevällä äänellä:
- Katso, Israelin poika: viisaampi antaa periksi! Tuo nyt on aivan lapsellista!
Ja niin israelilainen painoi päänsä ja pyysi anteeksi ja kehui mulukialaisen kärryä. Mulukialainen sanoi:
- Totisesti, sinun Jumalasi on ihan kiva."
"Ja israelilaiset vaelsivat erämaassa kaksitoista tuntia, ja tulivat sitten tuntemattomien mulukialaisten kaupungin porteille. He kolkuttivat porttiin ja sanoivat vartiomiehelle:
- Ymmärrämme, että et voi laskea meitä sisälle, mutta voisimmeko saada vähän vettä ja ruokaa ainakin lapsillemme, sillä katso, me olemme matkasta väsyneet ja etsimme itsellemme suojaa ja maata, jossa voisimme asua, eikä meillä ole mitään halua ruveta teidän kanssanne tappelemaan.
Ja vartiomies sai ruhtinaalta neuvon, että koko Israelin kansa oli ruokittava auttavasti ja heidän oli saatava leiriytyä muurin viereen yöksi.
Ja katso, aamun valjetessa ruhtinas tuli juttelemaan israelilaisille ja kysyi, mikä heidän tilanteensa niinku on.
Ja katso, Aaron ja Mooron selittivät hänelle kaiken heidän orjuudestaan ja pakomatkastaan. Ja ruhtinas sanoi:
- Totisesti, kansanne on saanut kestää kovan koettelemuksen. Meillä ei ole tilaa tässä kaupungissa, mutta tuolla puolen peninkulman päässä on semmoista joutomaata, että jos haluatte sinne perustaa leirin, niin kyllä te voitte mennä sinne. Voidaan auttaa kyllä teitä sen aitaamisessa. Jos rupeatte siellä maata viljelemään, niin ei se meitä haittaa.
Ja israelilaiset sanoivat:
- Voi vitsi, kiitti! Me kyllä ollaan siellä kunnolla.
Ja niin he asuivat naapureina ja lapset kävivät toistensa luona leikkimässä ja israelilaiset lapset opettivat mulukialaisille uusia lauluja ja mulukialaiset opettivat israelilaisille, miten kastanjoita paahdetaan. Ja niin he asuivat naapureina sovussa ja käyden kauppaa keskenään. Ja tulihan siinä sitten häitäkin ja kaikkia sellaisia juhlia, ja israelilaisilla ja mulukialaisilla tuli jonkin verran sanomista yhteisten miespuolisten lastenlasten elimen leikkauksesta, mutta tässä antoivat israelilaiset periksi, koska kukaan ei pohjimmiltaan ollut tykännyt koko jutusta. Ja viisaat sanoivat:
- Hiton hyvä, että geenipoolimme tälleen monipuolistuu.
Kerran eräs israelilaisnuorukainen ja eräs mulukialaisnuorukainen ajautuivat sanaharkkaan hevoskärryjensä ominaisuuksista. He kävivät kiinni toistensa ihokkaisiin tarkoituksenaan vettä toinen toisiaan köniin. Silloin Herra, Israelin Jumala, ilmestyi valopilvestä taivaalla ja sanoi jylisevällä äänellä:
- Katso, Israelin poika: viisaampi antaa periksi! Tuo nyt on aivan lapsellista!
Ja niin israelilainen painoi päänsä ja pyysi anteeksi ja kehui mulukialaisen kärryä. Mulukialainen sanoi:
- Totisesti, sinun Jumalasi on ihan kiva."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mutta ei. Kristittyjen Jumala pakottaa poloiset piltit pikku krisselit floodaamaan Suomi24:n ateistipalstaa omilla homofantasioillaan.
Ei kauhean kiva jumala.