Hämeenlinnasta Poriin

Hämeenlinnassa Ismo ja Teho joutuivat hypähtämään klubikeikkojen välillä Verkatehtaan Vanajasalin estraadille konserttiyleisön eteen. Sali oli melkein täynnä väkeä. Hengitä aloitti herkästi konsertin. Rytmiduo oli hyväntuulinen. Keikkalista oli paljolti samanlainen kuin aikaisemmilla kerroilla, alkusetti on ihan todellisessa biisijärjestyksessä toisin kuin kakkossetti,mikä meni mulla kokemuksellisuuden puolelle ja en enää kirjoittanut kappaleiden nimiä heti ylös, joten muistin varaan jäi:

Hengitä , Paratiisin puu, Laulajan paras ystävä, Antaudutaan (tämä biisi kolahtaa aina lujaa ja oli vaikeaa istua paikallaan, mutta neljännen penkkirivin näköalapaikalta ei malttanut vielä lähteä jaloittelemaan!), Päästänkö irti, Rakkaus on ruma sana, Sytytä elämä, Rakas rämä elämä, Pelko, Tällä tiellä, Onnellisuus, minkä jälkeen oli väliaika. Sitten kakkossetti muistin varaisesti: Seitsemän päivää, Puupää, Elintaso, Sitä pitää olla viileä, Hullun paperit, Alumiinikuu, Levottomat jalat, Emil Zatopek (järisyttävän hyvä kuten aina), Peltirumpu, Rakkaudesta (minkä alkaessa Ismon akustisesta kitarasta meni jälleen kieli poikki, hän laski kitaran yleisöä hyssytellen lattialle ja alkoi laulaa Tehon vibrafonin soiton säestyksellä kauneimman version tästä kappaleesta mitä olen kuullut) ja setin päätteksi Laulu. Upea konserttikeikka!

Seuraavana päivänä tämä Helppo Duo Helsingistä esiintyi Raumalla Bar Hovin pienen pienellä lavalla, mistä Ismo kommentoi kesken keikan 'Onpa tässä katto lähellä!' Setti oli samantapainen kuin Hämeenlinnassa, mutta yleisön ollessa enemmän tai vähemmän hurmoksellisessa tilassa biisilistan suunniteltu rauhallinen lopetus vaihtui Taiteilijaelämään ja yleisön innostuneeseen kanssalauluun.

Kolmen peräkkäisen päivän keikkakiertueeni päättyi Poriin Bar Kinon komeaan keikkaan. Tämä keikkapaikka on parhaimpia mitä olen nähnyt. Lava on korkealla, joten näköalat ovat suht hyvät kaikkialta salista. Tunnelma oli huumaavin, koskettavin ja iloisin kokemistani tänä keväänä. Päivän uutinen oli biisilistan erikoisuus muihin verrattuna ja vei mukanaan miellyttävän 'mielipuoliseen liemeen'. Rakkaudesta tuli samanlaisena pelkistetyn herkkänä versiona kuin Hämeenlinnassa eli Ismo lauloi ja Teho soitti vibrafonia. Kaunista.

Lämpimät kiitokset keikkakokemuksista taas kerran, Ismo ja Teho ja koko IAT-jengi! Maailma on kauniimpi paikka voimaa, energiaa ja elämyksiä tarjoavien livekeikkojenne ansiosta.