18.4.2010 7:30:00
Meänkieli ei kelvannut kokouskieleksi
Kirunalaiset Dennis Björström ja Jonna Tervahauta saivat kulttuuristipendin kieliopinnoistaan.
Tornionlaaksolaisten järjestö STR-T piti lauantaina vuosikokouksensa Haaparannalla.
Kokouskieleksi tuli jälleen kerran ruotsi.
Joko ensi vuonna meänkielellä?
Kun Ruotsin torniolaaksolaisten valtakunnallisen järjestön STR-T:n haaparantalainen puheejohtaja Tore Hjorth oli avannut kokouksen, ehdotti kokouksen kielen vaihtamisesta ruotsiksi Haaparannan kunnavaltuuston puheenjohtaja Tryggve Kenttä. Samalla kun Kentän ehdotus kielestä hyväksyttiin, toivotti hän myös kokousväen tervetulleeksi pitkällä rajayhteistyötä ylistävällä esityksellä.
Pääesitelmän aiheena olisi ollut Uusi aika Ruottin minuriteeteille, mutta sitä ei pääsyt Tukholman maaherra Per Unkel pitämään lentoliikenteen täysseisakin vuoksi. Näin ei selvinnyt, miten hän aikoo jakaa vähemistökielirahoja uusille ja vanhoille hallintoalueille.
Nuorille stipendejä
STR-T:n sipedit sentään jaettiin ja ne saivat kaksi kiirunalaista nuorta. Kuudesluokkalainen Dennis Björnström ja yhdeksäsluokkalainen Jonna Tervahauta opiskelevat innokaasti meänkieltä ja suomea.
- On tärkeätä, että meillä on meänkielen ja suomen kielen yhteistyötä. Olen suomen opettaja, mutta en koskaan sano, että on väärin puhua meänkieltä, tai että on väärin puhua meänkieltä. Stipendinsaajat osaavat molempia kieliä, ylisti heidän opettajansa Elisabeth Virkkunen.
- On hauska saada stipendi, kun olen suomalainen, ja haluan puhua. Se on hauskaa, sanoi Jonna Tervahauta.
Kolmaskymmenes kerta toden sanoo?
Sven Kostenius Matarengistä toivoo muutosta myös Ruotsin tornionlaaksolaisten suhtautumisessa omaan kieleensä:
- Kun ensi vuonna on meidän kolmaskymmenes kokous, niin toivottavasti silloin olemme kypsiä puhumaan kokouksessa meänkieltä.
SR Sisuradio/Juha Tainio
Meänkieli ei kelvannut kokouskieleksi
Kirunalaiset Dennis Björström ja Jonna Tervahauta saivat kulttuuristipendin kieliopinnoistaan.
Tornionlaaksolaisten järjestö STR-T piti lauantaina vuosikokouksensa Haaparannalla.
Kokouskieleksi tuli jälleen kerran ruotsi.
Joko ensi vuonna meänkielellä?
Kun Ruotsin torniolaaksolaisten valtakunnallisen järjestön STR-T:n haaparantalainen puheejohtaja Tore Hjorth oli avannut kokouksen, ehdotti kokouksen kielen vaihtamisesta ruotsiksi Haaparannan kunnavaltuuston puheenjohtaja Tryggve Kenttä. Samalla kun Kentän ehdotus kielestä hyväksyttiin, toivotti hän myös kokousväen tervetulleeksi pitkällä rajayhteistyötä ylistävällä esityksellä.
Pääesitelmän aiheena olisi ollut Uusi aika Ruottin minuriteeteille, mutta sitä ei pääsyt Tukholman maaherra Per Unkel pitämään lentoliikenteen täysseisakin vuoksi. Näin ei selvinnyt, miten hän aikoo jakaa vähemistökielirahoja uusille ja vanhoille hallintoalueille.
Nuorille stipendejä
STR-T:n sipedit sentään jaettiin ja ne saivat kaksi kiirunalaista nuorta. Kuudesluokkalainen Dennis Björnström ja yhdeksäsluokkalainen Jonna Tervahauta opiskelevat innokaasti meänkieltä ja suomea.
- On tärkeätä, että meillä on meänkielen ja suomen kielen yhteistyötä. Olen suomen opettaja, mutta en koskaan sano, että on väärin puhua meänkieltä, tai että on väärin puhua meänkieltä. Stipendinsaajat osaavat molempia kieliä, ylisti heidän opettajansa Elisabeth Virkkunen.
- On hauska saada stipendi, kun olen suomalainen, ja haluan puhua. Se on hauskaa, sanoi Jonna Tervahauta.
Kolmaskymmenes kerta toden sanoo?
Sven Kostenius Matarengistä toivoo muutosta myös Ruotsin tornionlaaksolaisten suhtautumisessa omaan kieleensä:
- Kun ensi vuonna on meidän kolmaskymmenes kokous, niin toivottavasti silloin olemme kypsiä puhumaan kokouksessa meänkieltä.
SR Sisuradio/Juha Tainio
Vastaukset 3
Vanhimmat
asennoitumista suomen kieltä kohtaan taas niin "sivistyneiltä" ja "suvaitsevaisilta" ruotsalaisilta.
Ruotsalaisten hajota-ja hallitse-taktiikkaa koko "meän kieli". Se on vain yksi murre eli Lapin murretta, jota puhutaan Suomen Lapissakin. Ihan sama kuin savoa kutsuttaisiin omaksi kielekseen.
Etelä-suomalainen ymmärtää paremmin "meän kieltä", kuin norrlantilainen skoonea. Ne kuitenkin lasketaan samaksi kieleksi Ruotsissa.
saavat näin parempaa hyväksyntää kielisyydelleen ja identiteetilleen kun vedetään selvä raja suomen kielen ja oman murteensa välille. Ruotsalaisten on helpompi hyväksyä heidät ruotsalaisiksi kun heillä on aivan oma, ruotsalainen meänkieli. Ruotsalaisten harjoittamasta kielirasismista sikiää toinen toistaan irvokkaampaa, vuosisadasta toiseen.