edes omaa lastasi syliin, siinä pelossa, että joudut epäilyksen alaiseksi pedofiliasta? Itsellä ei ole lapsia, ja en uskalla enää edes parhaiden ystävien lapsia ottaa halittavaksi.
Uskallatko
enää ottaa
11131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
lapsethan voivat keksiä itsekin kaikenlaista, jos eivät saa haluamaansa.
ja eikös näissä yleensä uskota lasta.
tai vanhemmista sitä ,joka avioeron tullessa käskee lapsen vakuutella että se toinen vanhemmista on kosketellut jonnekkin intiimialueille. Ja tätähän ovat Suomessakin muutamat vanhemmista kokeilleet, tosin kehnoin tuloksin.
pitkä välimatka noihin syytöksiin. Nytkö vasta ovat tiedostaneet pedofilian, vai onko nyt tehty kärpäsestä härkänen?
kollit soittaa iskälle pehmustetun auton.
Täällä joskus hehkutin kuinka lapset ovat ihania ja välittömiä, että rakastan lapsia.....niin eikös joku jo epäillyt et oletko pedofiili ja niinedelleen muuta sontaa. Kaikessa mennään liiallisiin epäluuloihin nykyään.
laten kanssa työtään tekevät? Mitenkä se menee, jos hoitopaikan hoitajat ottavat lapsen syliin, taputtavat jonnekkin, tai silittävät lasta. Miten se tulkitaan, uskaltaako edes itseään loukannutta lasta lohduttaa?
luotan myös omiin tuttuihini sekä hoitajiin sen verran, etten ajattele edes tuollaisia juttuja.
Liika on liikaa asiassa missä tahansa.
toi juttu "vähän"pomppas.
pomppas? alotusko vai mikä? eikö täällä saakkaan akuutteja asioita jutella?
alapeukuttaa? Kolahtiko?
ei oikeen jaksais, kun viimeks se iso jöllikkää kampes syliin, niin hyvä jottei tuoli hajonnut, kun ei muistanut että on jo liki 2 metrinen eikä enää lapsi. Vaan oli se silti hellyyttävä tilanne.
Lupasi tehdä äidilleen sellaisen filminpätkän jossa tekee samoja eleitä kun ennen kun asui vielä kotona lohdutukseksi äidin ikävöintiin. Yksi suosikeistani oli venytellä varvasta jos nukkui aamulla liian pitkään ja varvas kurkkasi peiton alta.
Kävimme myös omituisenlaista kalevalaista näytelmää, itse aloitin sen läiskimällä takapuolelle lausumalla salaisen lorumme ankarana :kakara pian paukkuu pakara, tosin se meni jossain vaiheessa kisailuksi kumpi ehtii enemmän... (äiti jäi mäiskinnässä kakkoseksi) eli kuka puolustaa vanhempia kun kakara pistää takaisin? Jostain syystä nuo lapsen lapsen kaveritkin tykkäsivät silloin tällöin välittämisestä ja naamalle venyi sellainen onnellinen, huomioiduksi tulleen tyytyväinen virne.
Mahtaisikos olla toisinkinpäin sekä lapsia, että vähän vanhempiakin (jopa aikuisia) joitka saavat halauksia ja välittämistä liian harvoin? Joskus on niin jotta vanhemmat keskittyvät liikaa töihin tai keskenänsä riitelemiseen ja laps on totaalisen yksinäinen. Mistä ääripäästä kannattaisi olla eniten huolissaan.