saukseen!" Ensimmäisten aikojen kristityt, eli uskovaiset, ("pistosit"), niinkauan kuin he saattoivat uskossaan horjahtaa, siksi että heidän uskonsa saattoi olla heikkoa, he saattoivat toisena hetkenä varmasti tuntea osaavansa elää Kristus-elämää, mutta toisena hetkenä he saattoivat unohtaa Kristuksen. Sillä voidakseen ja osatakseen elää Kristuksen kaltaista elämää, täytyi uskovaisen muistaa alati, että Kristus oli ja halusi elää kokonaan hänessä omistaa koko persoonan itselleen. Siksi Kristuksen piti antaa elää kokonaan hänessä itsessään.
Mutta se oli hyvin vaikeaa keskittää huomio siihen, siihen ei tavallinen uskovainen aina kyennyt, kuinka hänelle olisikaan käynyt, tai mihin hän olisikaan joutunut, ellei hän olisi saanut ottaa osaa Pyhään ehtoolliseen, joka herätti hänessä uskon voimaa? Kuitenkin ehtoollisen perästä, kun hänet oli tunnustettu (teloiokseksi) eli täydelliseksi, niinkuin Paavali sanoi, hän oli velvollinen muistamaan aina, sen, että olemme Jumalan Poikia. (lapsia). Paavali sanoikin, että hän on velvollinen muistamaan aina olevansa Jumalan Poika.
Sillä onhan (Rakkaus astin lauta ikuiseen elämään). Paavali sanoo kirjeessään Roomalaisille eräässä paikassa: "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä Kristuksessa, eli Kristuksen kanssa perillisiä. Jos muutoin yhdessä hänen kanssaan kärsimme, jotta yhdessä hänen kanssaan kirkastummekin".
"Sillä minä päätän, että tämän nykyajan kärsimykset eivät ole minkään arvoisia sen kirkkauden rinnalla, joka on ilmestyvä meihin. Sillä hartaasti ikävöiden odottaa luomakunta Jumalan poikain ilmestymistä". Suomennoksess kyllä on, että Jumalan lasten, mutta se on ehdottomasti väärin suomennettu, sillä Kreikkalainen teksti on ("hyioon tu Theuu"), joka merkitsee Jumalan Poikain. Samoin kuin - (profaanisessa Kreikkalaisessa kirjallisuudessa tarkoitetaan (pistis) sanalla kokemusperäistä tietoa, eli (empiiristä) tietoa, "huomautus".
Eli, siis kokemusperäisellä tiedolla ei ole yhteyttä ihmisiltä saatuun tietoon, vaan tieto tulee kokemuksesta, sen kautta, että on todella kokenut. (Pistis) tieto, siis kokemusperäinen tieto, oli Paavalin, ja hän vakuuttaa tietonsa tulleen, ei suinkaan ihmisten kautta, siis ei apostoleilta. Pistis sanalla Paavali kuvasi sitä uskoa joka syntyy tiedosta, eli kokemuksesta. Tämä tieto herätti uskoa. siksi (Pistis) ei voi tarkoittaa jonkun opin totena pitämistä - vaan elävää suhdetta Jumalaan.
Me emme voi sitä alentaa jonkun opin totena pitämiseen, - Rakkauden mitä järjellisempänä, valoisampana, tyynimpänä ja iloisimpana olotilana. Siksi tieto on ainoa pelastus pahasta/synnistä. Mutta sitävastoin tietämättömyys on sitävastoin pahuuden alku syy. Siksi tietoa nimitetäänkin Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä valoksi, eli se on sitä "Pyhän Hengen nvaloa". Jumala ei siis etsi aistillista elämää, jota tämä maailman mieli hallitsee.
Vaan hän toimii Herransa välikappaleena, koska Jumala johtaa häntä sisästä päin, hänen sielunsa on puhdistunut Jumalan eli Kristuksen asuin sijaksi joka johtaa hänen elämäänsä. Lopuksi Isä meidän rukous latinaksi.
"Pane nostrum supersubstantialem da nobis hodis.
Et dimitte nobis debita nostra, sicut et nos timittimus
debitoribus nostris. Et ne nos inducas in tentatinem.
Sed libera nos a malo Amen". Rukous loppuu sanoihin "päästä meidät pahasta". Tavalliset "sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia" - ovat jäljestäpäin lisättyjä.
Mutta se oli hyvin vaikeaa keskittää huomio siihen, siihen ei tavallinen uskovainen aina kyennyt, kuinka hänelle olisikaan käynyt, tai mihin hän olisikaan joutunut, ellei hän olisi saanut ottaa osaa Pyhään ehtoolliseen, joka herätti hänessä uskon voimaa? Kuitenkin ehtoollisen perästä, kun hänet oli tunnustettu (teloiokseksi) eli täydelliseksi, niinkuin Paavali sanoi, hän oli velvollinen muistamaan aina, sen, että olemme Jumalan Poikia. (lapsia). Paavali sanoikin, että hän on velvollinen muistamaan aina olevansa Jumalan Poika.
Sillä onhan (Rakkaus astin lauta ikuiseen elämään). Paavali sanoo kirjeessään Roomalaisille eräässä paikassa: "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä Kristuksessa, eli Kristuksen kanssa perillisiä. Jos muutoin yhdessä hänen kanssaan kärsimme, jotta yhdessä hänen kanssaan kirkastummekin".
"Sillä minä päätän, että tämän nykyajan kärsimykset eivät ole minkään arvoisia sen kirkkauden rinnalla, joka on ilmestyvä meihin. Sillä hartaasti ikävöiden odottaa luomakunta Jumalan poikain ilmestymistä". Suomennoksess kyllä on, että Jumalan lasten, mutta se on ehdottomasti väärin suomennettu, sillä Kreikkalainen teksti on ("hyioon tu Theuu"), joka merkitsee Jumalan Poikain. Samoin kuin - (profaanisessa Kreikkalaisessa kirjallisuudessa tarkoitetaan (pistis) sanalla kokemusperäistä tietoa, eli (empiiristä) tietoa, "huomautus".
Eli, siis kokemusperäisellä tiedolla ei ole yhteyttä ihmisiltä saatuun tietoon, vaan tieto tulee kokemuksesta, sen kautta, että on todella kokenut. (Pistis) tieto, siis kokemusperäinen tieto, oli Paavalin, ja hän vakuuttaa tietonsa tulleen, ei suinkaan ihmisten kautta, siis ei apostoleilta. Pistis sanalla Paavali kuvasi sitä uskoa joka syntyy tiedosta, eli kokemuksesta. Tämä tieto herätti uskoa. siksi (Pistis) ei voi tarkoittaa jonkun opin totena pitämistä - vaan elävää suhdetta Jumalaan.
Me emme voi sitä alentaa jonkun opin totena pitämiseen, - Rakkauden mitä järjellisempänä, valoisampana, tyynimpänä ja iloisimpana olotilana. Siksi tieto on ainoa pelastus pahasta/synnistä. Mutta sitävastoin tietämättömyys on sitävastoin pahuuden alku syy. Siksi tietoa nimitetäänkin Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä valoksi, eli se on sitä "Pyhän Hengen nvaloa". Jumala ei siis etsi aistillista elämää, jota tämä maailman mieli hallitsee.
Vaan hän toimii Herransa välikappaleena, koska Jumala johtaa häntä sisästä päin, hänen sielunsa on puhdistunut Jumalan eli Kristuksen asuin sijaksi joka johtaa hänen elämäänsä. Lopuksi Isä meidän rukous latinaksi.
"Pane nostrum supersubstantialem da nobis hodis.
Et dimitte nobis debita nostra, sicut et nos timittimus
debitoribus nostris. Et ne nos inducas in tentatinem.
Sed libera nos a malo Amen". Rukous loppuu sanoihin "päästä meidät pahasta". Tavalliset "sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia" - ovat jäljestäpäin lisättyjä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Sillä onhan Rakkaus astin lauta ikuiseen elämään." Osuvasti todettu!
Elintarvikealan neuvottelut ajautuivat umpikujaan ja lakko alkoi.
Islantilainen tulivuorenpurkaus voi herättää viereisen Katla-tulivuoren
ja sen vaikutus olisi erään asiantuntijan mukaan satakertainen tähänastiseen vaivaan verrattuna. Sula kivimassa on puolta syvemmällä eli 400 metrisen jäätikön
alla ja paljon laajempi, joten savu ja sulamiset ovat mittavampia.
itse ajattelen että on hyökyaaltovaarakin. Joka tapauksessa tuhka
"hallitsisi" laajempaa aluetta kuin vain Eurooppaa. Tuhka sataa kauas ja
ties vaikka raesateitakin aiheutuisi. Tuli ja tulikivi ei kauas lennä eikä laava leviä.
Lähestymmekö vaivanaikaa?
Job 38:22
Oletko käynyt lumen varastohuoneissa, ja oletko nähnyt rakeiden varastot,
23 jotka minä olen säästänyt ahdingon ajaksi, sodan ja taistelun päiväksi?
Matt.24:6
Te kuulette taistelun ääniä ja sanomia sodista, mutta älkää antako sen pelästyttää itseänne. Niin täytyy käydä, mutta vielä ei loppu ole käsillä.
7
Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan,
ja joka puolella on nälänhätää ja maanjäristyksiä.
8
Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua.
35 Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.
36 "Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan,
eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä.
Eivät taivas ja maa heti katoa, emmekä odota niiden katoamista, vaan
koetamme olla valmiit Jeesuksen yllätävään tulemiseen.
Niin todellakin vain Jumalan rakkaus, joka saa vallata ihmisen elämän niin, että siitä kehittyy yksinomaan astinlauta kohti syvempää sisäistämistä elämän perustarkoituksesta, ja käsittää ihmisen tärkein tarkoitus ajallisen elämän perustarkoituksesta. Ja siihen ihminen saa vastauksen syventymällä tutkimaan Jeesuksen Kristuksen Vuorisaarnan evankeliumin rakkauden avartavaan ja selventävään sanomaan, jossa Jeesus Kristus kuvaa Isäänsä Jumalaa rakastavana palvelevana Jumalana, joka on aina lähinnä palvelemassa kärsivää ja kurjaa, rikkaiden ja hyvinvoivien hylkäämää olentoa - kulkijaa, ihmispoloista.
kokemus peräistä tietoa, niinkuin juuri Paavalin kääntymiskokemus nimeen omaan oli. Sillä Paavali sanookin kirjeissään, että hän ei ole oppiansa saanut keneltäkään ihmiseltä, ei siis apostoleilta, vaan Damaskon tapahtuman - persoonallisen omakohtaisen kokemuksen pohjalta, joka kongretisoitui hänenssä persoonallisena kokemuksena. Eli se oli niin ilmeinen ja täydellinen kohtaaminen Kristuksessa, jollaista tuskin on tapahtunut sen jälkeen. Kokemusperäinen täydellinen muutos ja kääntymys Jeesuksen Kristuksen opetuslapseuteen, sitä nimenomaan (pistis) kokemuksena oli Paavalille. Kun on kokenut jotain suurta kongreettista tapahtuvan elämässään, niin ei kai siihen muuta voi kuin uskoa elämässään, jossa kuulee aivan kuin korvissaan tapahtuman aiheuttajan äänen, niin eihän sitä voi muuta kuin uskoa, että itse Mestari siellä häntä kutsuu, ja varoittaa, eli Jeesuksen ääni.
ei tarkoita Uuden testamentin kreikassa tietoa, vaan uskoa ja uskollisuutta, koska sen tausta on Septuagintassa.
Mutta Paavalille se tieto tuli yksinomaan vain kokemuksen kautta, ja todellakin se oli niin perusteellinen kokemus eli ("pistis"), että siihen ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin uskoa. Ja sellainen mies, kuin Paavali, joka rakasti koko sydämestään totuutta ja oli hyvin syvällisesti tutustunut juutalaiseen filosofiaan, ei todella aivan pinistä ihmeisestä ole valmis uskomaan, ellei hänelle pystytä vakuuttmaan tapahtuman lähtökohtia. Paavali oli ollut juutalaisten suurimpien hengellisten opettajien, kuten Gamalielin oppilaana, joten hän kyllä tiesi, voisi sanoa lähes kaiken valkoisesta magiasta, jos myöskin mustasta. Mutta damaskon tien tapahtuma oli hänen elämässään käänteen tekevä, koska se muutti täysin Paavalin elämän. Hänestä tuli vainottujensa rakkaudella suhtautuva palvelija, apostoli joka halusi olla kaikkein pienin heidän joukossaan, eli heidän palvelijansa Jeesuksen Kristuksen opetuksen mukaan. Paavalin kokemus oli niin todellinen, että ympärillä olijatkin näkivät mitä hänelle tapahtui.
neenä, eli teoreettisesta teologian tiedosta on tullut käytännössä kirkkoyhteisöjen oppien vallanväline jolla jolla on tarkoitus pitää jäsenet dogmien sisällä. Mutta kuitenkaan emme etsi Jumalaa joka on katoavan yläpuolella, sen sijaan etsimme vain pysyvyyttä häiriintymätöntä tyydytyksen tilaa. Ihmisluonto on sellainen, mutta sensijaan Jumala on kiistan ja oppirakennelmien, ja niistä aiheutuvien murheiden tuolla puolen, eli katoavan saavuttamattomissa.
Saavutammeko täydellisen tyydytyksen olotilan sillä, että pakenemme uskonnollisesta oppisuunnasta toiseen, - uskonnosta toiseen, opista toiseen, etsimme Jumalaa oman tyydytyksemme vuoksi, ja siksi kiellämme itseltämme monenlaista - tietyt asiat vain suuremman tyydytyksen vuoksi. On tosiasia, että me kaikki olemme vakavia etsiessämme tyytyväisyyttä, - syvää tyytyväisyyttä, olivatpa sen saavuttamiskeinot mitä hyvänsä, tai sitten miten erilaisia hyvänsä.
Me saatamme harjoittaa itsekuria voidaksemme saavuttaa valtaa ja aseman tässä maailmassa. Joku saattaa harjoittaa hyvinkin tiukasti tiettyjä opillisia kohtia toivoen siten saavuttavansa ns, henkisen tilan, molemmissa tapauksissa vaikutin on sama, - olennaisesti, eli halu menestyä, olla jotakin. Haluamme, että ihmiset hyväksyvät aatteemme. Me samastamme itsemme niihin. Me emme voi pyyteitä hävittää niitä tyydyttämällä. Alhaiset pyyteet ja niiden tyydyttäminen vahinkoittavat Jumalallisia tavotteita. Me emme voi muuttaa toisia, mutta sensijaan hyvin paljon itseämme.