Tässä jos missä on asiakas saanut monelta kuljettajalta hyvää palvelua, ihan huippua. Mukavaa, että kuljettajiakin joskus muistetaan muistaa hyvästä palvelusta. Tosin westendin porukka hoitaa kaikella kunnialla ja turvallisesti asiakkaan vaikka kotiovelle jos vain voi.
http://www.vartti.fi/artikkeli/5041761e-5a1a-41a6-9a3b-8d10876c58f5
http://www.vartti.fi/artikkeli/5041761e-5a1a-41a6-9a3b-8d10876c58f5
Vastaukset 4
Vanhimmat
Elvi Avikainen on pyörittänyt Franzeninkadun leipomoaan jo neljäkymmentä vuotta. Tomi Setälä
Kun Elvi Avikainen sulkee leipomonsa päivän päätteeksi Kalliossa, hän pakkaa myymättä jääneet herkut mukaan ja vie ne bussikuskille. Kampin ja Haukilahden välillä kulkevan 111-linjan kuljettajat ovat saaneet jo vuosien ajan nauttia Avikaisen leivoksista.
– Kuljettajat jättävät minut "omalle" pysäkilleni kotini kohdalle, täytyyhän siitä jollain tavalla kiittää. Olenkin joskus kysynyt, veisivätkö he minut ovelle asti, 83-vuotias leipuri virnuilee.
Avikaisen ja kuljettajien yhteispeli alkoi aikana, jolloin Kampin terminaalista ei ollut vielä tietoakaan.
– Kun kiirehdin iltaisin bussiin Narinkkatorille, kuljettaja ei lähtenyt ajamaan, ennen kuin olin kyydissä.
Avikainen on vip-asiakas. Kaikki alkoi, kun kyytiin noussut leipuri ja kuski alkoivat vaihtaa kuulumisiaan.
– Jutustelu varmaan auttoi asiaa. Elvi on avoin ja positiivinen, sellainen jokapäivän hyväntahdon lähettiläs, Westendin linjan kuljettaja Seppo Elg kertoo.
Myös kuljettajat antavat hyvän kiertää. Leivokset löytävät tiensä kuljettajien taukotilaan, jossa niistä pääsevät nauttimaan myös asentajat. Pullatarjoilusta on jäljellä muutakin kuin kiristynyt vyötärö. Ystävyys on säilynyt, vaikkei Elg enää Kampissa ajakaan.
– Sain Elviltä taas loppuvuodesta herkkulähetyksen. Myös me kuljettajat muistamme häntä vuosittain lahjalla. Pitäisi mennä joku päivä taas leipomolle häntä moikkaamaan.
Avikaisen leipomossa on leivottu helsinkiläisten leivät, kakut ja pullat jo neljänkymmenen vuoden ajan.
– Asiakaskunta on nuortunut. Viereisen koulun entiset oppilaat ovat tulleet tänne vuosien päästä omien lapsiensa kanssa. He eivät ole uskoa silmiään, kun näkevät minut vielä täällä, Avikainen nauraa.
Avikaisen leipomon historia kulkee Kouvolasta Riihimäen kautta Helsinkiin. Asiakkaat kertovat käsin leivotun vehnäisen tuovan mieleen oman lapsuuden. Myös Avikaisen lapset työskentelevät leipomossa.
Sesonkiaikana tilauksia tulee paljon. Toisinaan Avikaisen työpäivä venyy aamusta seuraavaan aamuun. Myös bussikuskit ihmettelevät, kuinka Asikainen jaksaa työskennellä puolitoista vuorokautta putkeen. Teräsleipuri paljastaa kuntonsa salaisuuden mielellään.
– Kun ei syö liikaa pullaa, niin jaksaa.
"– Kun kiirehdin iltaisin bussiin Narinkkatorille, kuljettaja ei lähtenyt ajamaan, ennen kuin olin kyydissä."
Tämähän se vasta hyvää palvelua onkin, siellä linjan varrella ihmiset seisoo pysäkillä odottamassa missä bussi viipyy. Kyllä se aikataulu on sitä varten että silloin ollaan pysäkillä valmiina odottamassa bussia eikä niin että bussi odottelee matkustajia. Toki se on asia erikseen jos joku juoksee bussia kohti lähellä, mutta ei sitä jäädä odottamaan jos joku kulkija ei ole näköpiirissäkään.
olikos sullakin aikataulun kyttääjä,kääretorttua kuskille..?Eipä varmaankaan ollunna mansikka saati suklaa torttua,jotta kypsy sinne pysäkilles.
Ooppa valmiina odottelemassa pysäkillä, kun kuski saa pullapitkon nieltyä..
jos ooot pellolla juoksentelemassa pahaa oloa kovinkin kaukana,ei jäädä odottelemaan..
Tapiolan leipomossa oli erittäin hyvät lihapiirakat, omilla volkkareilla ajoivat niitä ennen, mitenkähän nykyään?