Pohjoismaiden historian suurin taistelu oli Neuvostoliiton suurhyökkäys kesällä 1944. Olisiko Suomi murtunut ilman Saksalta saatavaa apua?
Käsitääkseni avun saanti vaikutti kenraali Dietl ja se että Ryti teki sopimuksen Ribbentropin kanssa. Kun venäläisten eteneminen pysäytettiin vastarinnan takia ja iivanalla tuli kiire Berliiniin niin Mannerheim ilmoitti Hitlerille että nyt ei ole Suomi enää pelissä mukana.
Käsitääkseni avun saanti vaikutti kenraali Dietl ja se että Ryti teki sopimuksen Ribbentropin kanssa. Kun venäläisten eteneminen pysäytettiin vastarinnan takia ja iivanalla tuli kiire Berliiniin niin Mannerheim ilmoitti Hitlerille että nyt ei ole Suomi enää pelissä mukana.
Vastaukset 8
Vanhimmat
noinhan asiat menivät. Kenraalieversi Eduard Dietl oli hyvin suosittu henkilö Suomessa. Hän kuoli lento-onnettomuudessa Salzburgin lähistöllä 23.6.1944. Hänen vaimonsa mm. lahjoitti Suomen sotamuseolle miehensä asetakin kunniamerkkeineen, jotka ovat nähtävänä kävijöille.
Ei mitään tekoa. Stalin pelästyi syksyllä perseettömäksi, kun kuulii somalialaisten sankarheimodivisioonien jo marssivan kohti Suomea savannilla.
Pelastiko Ryti-Ribbentrop-sopimus Suomen v. 1944?
Ns. Rytin-Ribbentropin sopimus oli Tasavallan presidentin Risto Rytin varmentamattoman Adolf Hitlerille osoitetun kirjeen muodon saanut kesäkuussa 1944 annettu sitoumus, jossa presidentti sitoutui siihen, ettei Suomi tekisi Saksan suostumuksetta erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa. Vastikkeeksi Saksan puolestaan lupautui antamaan Suomelle sen Kannaksen suurhyökkäyksen johdosta tarvitseman avun joukkojen ja asetoimitusten muodossa. Rintamatilanne ja tieto siitä, että Neuvostoliitto vaati Suomelta ehdotonta antautumista pakotti Suomen Hitlerin vaatimaan sitoumukseen, jonka kätilönä toimi kutsumatta Suomeen lentänyt valtakunnanulkoministeri Ribbentrop. Suomalaiset jättivät sopimuksen kuitenkin tahallaan varmentamatta ja viemättä eduskuntaan, jolloin siitä voitiin presidentinvaihdoksen kautta vapautua, kun rintamatilanne Saksan aseavun turvin oli ensin saatu vakautettua.
Suurin piirtein näin menee historiantutkijoiden valtavirran kansakunnan viralliseksi totuudeksi vakiinnuttama kertomus Ribbentrop-sopimuksen synnystä ja merkityksestä. Sen on ottanut käsittelyynsä Markku Jokisipilä tuoreessa väitöskirjassaan, joka pyrkii osoittamaan kohta kohdalta tämän virallisen kertomuksen paikkansapitämättömäksi.
Yksi tähän suureen kertomukseen kuuluva väite on, että suomalaiset kävivät jatkosodan aikana koko ajan erillissotaansa ilman mitään liittosuhdetta Saksaan, jonka pyrkimykset liittosuhteen solmimiseen se pystyi aina Ribbentrop-sopimukseen saakka torjumaan. Jo paljon ennen jatkosotaa saksalaiset olivat kuitenkin tottuneet hoitamaan suhteensa Suomeen ennen muuta sotilaslinjaa pitkin, eikä heillä ollut tarvetta kirjallisiin välipuheisiin.
Saksan suhtautuminen muuttui keväällä 1943, jolloin Suomen hallitus reagoi Yhdysvaltain esittämään rauhanvälitystarjoukseen lähettämällä ulkoministeri Henrik Ramsayn Berliiniin kysymään saksalaisilta näiden mielipidettä asiasta. Se ei ainoastaan ollut jyrkän torjuva, vaan herätti ensimmäistä kertaa saksalaisten epäilyn Suomen pyrkimyksiin nähden. Nyt Saksa vaati Suomen hallitusta antamaan tietyllä tavoin liittosuhdetta tarkoittavan julistuksen. Vähemmän tunnettua on, että sotapolitiikan sisärengas - Ryti ja hallituksen ulkoasiainvaliokunta - oli jo suostumassa tähän, mutta se saatiin torjutuksi Mannerheimin ja Fagerholmin johtaman hallituksen vähemmistön toimesta.
Itse Ribbentrop-sopimus ei syntynyt sotilaallisen pakon vuoksi. Rintamalinja oli jo saatu vakautettua ja Neuvostoliitto siirtänyt sotatoimiensa painopisteen eteläisimmille rintamille kun sopimus tehtiin. Saksa toimitti kyllä vuonna 1944 ratkaisevaa aseapua Suomelle, mutta se oli annettu ja käytössä jo paljon ennen Ribbentrop-sopimusta. Kuitenkin se, että esim. varhemmin keväällä Suomeen tuodut uudet panssaritorjunta-aseet saatiin rintamalle pääosin vasta suurhyökkäyksen alettua, jätti useimpien suomalaisten mieliin virheellisen kuvan siitä, että vasta Ribbentrop-sopimus olisi käynnistänyt mittavan aseavun.
Ilma-aseen osalta tärkeä vahvistus Suomelle oli taisteluosasto Kuhlmeyn ja sen syöksypommittajien lähettäminen Suomeen, mutta se oli antanut ratkaisevimman panoksensa taisteluihin jo ennen Ribbentrop-sopimusta. Jos sitten Saksa todella olisi Ribbentropin uhkauksen mukaisesti vetänyt jo antamansa vahvistukset pois Suomesta. ei tälläkään enää olisi ollut ratkaisevaa vaikutusta Suomen puolustuskykyyn. Myös sotatarvikevarastot olisivat hyvinkin riittäneet ainakin vuoden 1944 loppuun saakka.
Kaiken lisäksi Ribbentropin uhkaus oli ilmeisen katteeton. Jokisipilän mukaan sille, että Ribbentrop olisi todella puhelimitse saanut Hitleriltä tällaisen uhkavaatimuksen esitettäväkseen, ei ole muuta todistetta kuin Ribbentropin oma kertomus. Hitlerin aiemmin ja myöhemmän käyttäytymisen perusteella Jokisipilä päättelee, että kyseessä oli kolmannen valtakunnan valtakeskuksesta jo marginalisoituneen ulkoministerin uskallettu bluffi, joka onnistuessaan olisi palauttanut hänet führerin suosioon.
Suomalaiset eivät myöskään juonineet jättämällä sopimuksen tarkoituksella viemättä eduskuntaan. Näin meneteltiin siksi että tiedettiin, ettei eduskunnan enemmistö olisi sitä koskaan hyväksynyt. Saksalaiset eivät myöskään olleet niin tietämättömiä Suomen valtiosäännön hienouksista ja varmennuksen merkityksestä, kuin meillä on selitetty.
"Markku Jokisipilä tuoreessa väitöskirjassaan pyrkii osoittamaan kohta kohdalta virallisen kertomuksen paikkansapitämättömäksi."
"Yksi tähän suureen kertomukseen kuuluva väite on, että suomalaiset kävivät jatkosodan aikana koko ajan erillissotaansa ilman mitään liittosuhdetta Saksaan"
"Vähemmän tunnettua on, että sotapolitiikan sisärengas - Ryti ja hallituksen ulkoasiainvaliokunta - oli jo suostumassa liittosuhdetta tarkoittavan julistukseen keväällä 1943, mutta se saatiin torjutuksi Mannerheimin ja Fagerholmin johtaman hallituksen vähemmistön toimesta."
"Itse Ribbentrop-sopimus ei syntynyt sotilaallisen pakon vuoksi."
Ei ole kovin vakuuttavaa. Tämä herättää kysymyksiä: Miksi Ryti-Ribbentrop sitten syntyi? Miksi saksalaiset halusivat julistusta, jos ei ollut mitään erillissotaa vaan selvä liittosuhde? Oliko Rytillä joku muu syy sitten tehdä sopimus kuin sotoilaallinen? Jokaiselle oli selvää, että tuon sopimuksen allekirjoittaminen tuossa vaiheessa tiesi suurta vaaraa allekirjoittajalle lähitulevaisuudessa. Saattaa olla, että sopimusta ei ehkä sittenkään tarvittu, mutta ainut syy miksi Ryti on siihen suostunut täytyy olla se, että Ryti ja Mannerheim tilannetta analysoidessaan pitivät sitä välttämättömänä.
" Käsitääkseni avun saanti vaikutti kenraali Dietl ja se että Ryti teki sopimuksen Ribbentropin kanssa. "
Hitler oli vastakkaista mieltä Dietlin kommenttiin. Nimittäin, 22.6.-44 kenraalieversti Dietl vieraili Berchtesgadenissa Führerin luona. Yleistilannetta Dietl arvostelee Hitlerille peittelemättä: Tanskassa, Norjassa ja Suomessa meillä on n. 600 000 miestä. Me annamme nuorten sotilaittemme maata auringossa Kreetalla ja kalastella Egean meressä ja samanaikaisesti venäläinen marssii Berliiniin.
Tämä oli Hitlerille liikaa, ei edes hänen suosikki kenraalinsa suusta lähtenyttä kritiikkiä Hitler ei suostunut
kuuntelemaan , hän hyppäsi pystyyn ja karjui: " DIETL, te olette rohkea sotilas mutta politiikasta te ette ymmärrä yhtään mitään,. perustamme kyllä riittävästi divisioonia lopullisen voiton varmistamiseksi. Pohjoista rintamaa ei saa heikentää, koska Suomi ei muuten pysy meidän puolellamme.
Näin se meni.
vielä. Suomi ei olisi pystynyt käymään todellista "erillissotaa" ilman Saksan tukea 1941-1944.
Hitlerin vakuutus 12.4.1943
”Hän [Hitler.MJ] ei koskaan ryhtyisi mihinkään ilmoittamatta siitä etu-
käteen liittolaisilleen. Saksan historia oli täynnä esimerkkejä uhrauksis-
ta, joita se oli tehnyt liittolaistensa puolesta. Silti se ei ollut milloinkaan
neuvotellut rauhasta liittolaistensa tietämättä. Hän (Führer) tulisi joka
tapauksessa aina puhumaan Mussolinin, Antonescun, Horthyn ja Rytin
kanssa avoimesti eikä koskaan ryhtyisi heidän selkänsä takana rauhan-
neuvotteluihin. Saksa ja sen liittolaiset sidottuja toisiinsa niin myötä-
kuin vastoinkäymisissäkin. Niiden joukot ovat taistelleet yhdessä.
Dietl lähetti jonkun tulikepin omistaan, ainoa joka päätti oli Dolle.