SS-Obersturmbannführer Rudolf Höss kertoo...

Kuolemanleireissä vangit ensin tapettiin kaasukammioissa, minkä jälkeen ruumiit poltettiin krematoriouuneissa tai maakuopissa. Auschwitzin komentaja Rudolf Höss kirjoittaa Nürnbergin tuomioistuimelle 24.4.1946 kirjoittamassaan todistuksessa, ns. Höss-dokumentissa:
”Birkenaussa oli 5 yksikköä. 2 suurta krematoriota joilla kummallakin oli kapasiteettia 2.000 ihmiselle 24 tunnin sisällä, ts. kaasukammiossa voitiin tappaa enintäin 2.500 ihmistä, 24 tunnin sisällä voitiin 5:ssä (koksilämmitteisessä) kaksoisuunissa polttaa korkeintaan 2.000. 2:ssa pienemmässä yksikössä, joissa kummassakin oli 4 suurta kaksoisuunia, voitiin hävittää noin 1.500 ihmistä. Tämän lisäksi vielä erillinen yksikkö – nimittäin vanhasta maalaistalosta oli tiivistämällä tehty kaasukammio ja sinne mahtui kerralla noin 1.500 ihmistä. Polttaminen tapahtui avoimissa kuopissa puulla, ja tämä oli oikeastaan rajatonta, 24 tunnin sisällä voitiin laskelmieni mukaan tällä tavalla polttaa jopa 8.000 ihmistä. –Näissä yllä kuvatuissa yksiköissä oli siis mahdollista 24 tunnin sisällä tuhota ja hävittää 10.000 ihmistä. Tietääkseni tämä luku tavoitettiin vain kerran 1944, kun junien myöhästymisen vuoksi yhtenä päivänä kerran samanaikaisesti saapui viisi kuljetusta.”

Hössin "kiduttamalla saadusta tunnustuksesta"

Hössin vanginneet sotilaat pahoinpitelivät häntä, kuten hän itse muistelmissaan kuvaa. Huomionarvoista on, että tätä tietoa ei ole yritettykään pimittää - päinvastoin kuin uusnatsipropaganda yhä halukkaasti väittää. Hänen vankeusaikanaan antamat selostuksensa toiminnastaan kuolemanleirin komendanttina sensijaan eivät liity tähän välikohtaukseen. Väite Hössin todistajanlausuntojen ja muistelmien arvottomuudesta pulpahtaa aika ajoin esille ja leviää mm. internetissä. Kuvaavaa on, että tunnettu ranskalainen, läheiset yhteydet uusnatseihin omaava Robert Faurisson väittää, että hänellä on hallussaan todisteet Hössin kiduttamisesta mutta (kuinka ollakaan) hänellä ei ole lupa esittää niitä eikä kertoa mistä hän on ne haltuunsa saanut. Kun tämänkaltaiset väitteet kaikesta huolimatta elävät voidaan niitä lähestyä myös esittämällä hyvin yksinkertaisia kriittisiä vastakysymyksiä: Jos Höss alkoi kuulusteltaessa kertoa hänelle pakolla syötettyjä tarinoita, täytyy salaliiton olla todella kattava, koska niin monien muidenkin — niin uhrien kuin tekijöiden — todistajanlausunnot ovat yhtäpitäviä Hössin ja muiden kuulusteltujen natsijohtajien sanojen kanssa. Edelleen voidaan yleisemmin ihmetellä minkälainen kidutus saa kuulustellut pysymään lausunnoissaan uskollisesti läpi vuosikymmenien kidutuksen uhan jo poistuttuakin. Niinikään olisi sangen hämmästyttävää, jos Höss vielä kuolemantuomiota odottaessaankin olisi muistelmissaan uskollisesti toistanut liittoutuneiden hänelle sanelemaa tarinaa kaasukammioista ja joukkomurhista.

Rudolf Höss toimi keskitysleirien hallinnossa vuodesta 1934 alkaen, ensin Dachaussa, sitten vuodesta 1938 Sachsenhausenissa, josta hänet 5.1.1940 siirrettiin Auschwitzin komentajaksi. Tässä tehtävässä hän toimi 12.1.1943 saakka. Hän kertoo toiminnastaan seikkaperäisesti sekä todistuspuheenvuorossaan Nürnbergissä (josta luettavissa otteita) että muistelmakirjassaan, jonka hän kirjoitti vankilassa (julkaistu suomeksi 1959). Brittiläiset sotilaat vangitsivat maatyöläisenä esiintyneen Hössin 11.3.1946. Nürnbergin kuulustelujen jälkeen häntä vastaan käytiin oikeudenkäynti Varsovassa. Höss hirtettiin Auschwitzin krematorioalueella 16.4.1947. Neljä päivää ennen teloitustaan kirjoittamassaan, lähinnä Puolan kansalle suunnatussa anteeksipyynnössä hän sanoo: "Kunpa kirjoittamani paljastukset ja kuvaukset kammottavista rikkomuksista ihmiskuntaa ja ihmisyyttä vastaan johtaisivat siihen, että kaikiksi ajoiksi estettäisiin jo edellytyksetkin sellaisiin hirvittäviin tapahtumiin."