Tulin uskoon nuorena poikana 1980-luvulla. En koskaan oppinut pyhittymään, enkä pysynyt kovin kauan uskossa, vaan pikkuhiljaa maailma vei mukanaan. Opettelin juopottelemaan, tupakoimaan ja harrastamaan esiaviollista seksiä vasta uskoon tuloni jälkeen. Lo**an seurakuntanuorissa oli sellainen porukka, joka piti näitä asioita aivan normaaleina, ja se porukka houkutteli minutkin mukaansa.
Uskoni oli kuin se Raamatun vertauksen siemen, joka kylvettiin huonoon maaperään; uskoni ei koskaan kasvanut itua pidemmälle, vaan kuihtui pois; mutta onko se siemenen vai kylväjän vika? Ihmisen vai Jumalan vika?
Nyt pukkaa huulisyöpää. Eloonjäämisen ennuste on minun tapauksessani huono. 23 vuoden tupakointi on tehnyt tehtävänsä. En ole katkera Jumalalle enkä elämälle. Ihmiselämässä ei toimi mikään karman laki, mutta kylvämisen ja niittämisen laki kyllä toimii. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää, tai kuten nykyään sanotaan : " Sitä saa, mitä tilaa". Minä tilasin syövän, minä sain syövän. Ei siinä mitään, näin se menee ja näinhän sen pitääkin mennä.
En minä kuolemaa pelkää. Kuolema tapahtumana ei ole mitään muuta, kuin että minä siirryn elämästä helvetin odotushuoneeseen, mikä tarkoittaa sitä, että tulen viimeisen tuomion jälkeen päätymään helvettiin. Se, mitä pelkään, on kuolemaa edeltävä kärsimys. Kovat tuskat ovat hirvittäviä. Niitä koetaan jo kemoterapian aikana, mutta pahimmat tuskat ovat edessä vasta sen jälkeen. Toivon saavani viimeisten elinviikkojeni ajaksi niin kovan morfiinilääkityksen, että en enää tunne kipua.
Uskoni oli kuin se Raamatun vertauksen siemen, joka kylvettiin huonoon maaperään; uskoni ei koskaan kasvanut itua pidemmälle, vaan kuihtui pois; mutta onko se siemenen vai kylväjän vika? Ihmisen vai Jumalan vika?
Nyt pukkaa huulisyöpää. Eloonjäämisen ennuste on minun tapauksessani huono. 23 vuoden tupakointi on tehnyt tehtävänsä. En ole katkera Jumalalle enkä elämälle. Ihmiselämässä ei toimi mikään karman laki, mutta kylvämisen ja niittämisen laki kyllä toimii. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää, tai kuten nykyään sanotaan : " Sitä saa, mitä tilaa". Minä tilasin syövän, minä sain syövän. Ei siinä mitään, näin se menee ja näinhän sen pitääkin mennä.
En minä kuolemaa pelkää. Kuolema tapahtumana ei ole mitään muuta, kuin että minä siirryn elämästä helvetin odotushuoneeseen, mikä tarkoittaa sitä, että tulen viimeisen tuomion jälkeen päätymään helvettiin. Se, mitä pelkään, on kuolemaa edeltävä kärsimys. Kovat tuskat ovat hirvittäviä. Niitä koetaan jo kemoterapian aikana, mutta pahimmat tuskat ovat edessä vasta sen jälkeen. Toivon saavani viimeisten elinviikkojeni ajaksi niin kovan morfiinilääkityksen, että en enää tunne kipua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Elämä on lyhyt. Tänään.
http://www.youtube.com/watch?v=ZrPaEUjtYvQ
Huomisesta ei kukaan tiedä ...