Englantilainen jalkapallolegenda Gary Lineker on sanonut, että jalkapallo on peli, jossa kentällä on pallo, 22 miestä – ja lopussa Saksa voittaa. Kunpa sanontaa voisi soveltaa suomalaisessa yhteiskunnassakin: yhteiskunnassa on kyse taistelusta, jossa eri intressiryhmät puolustavat arvojaan – ja lopussa politiikka voittaa. Näin on joka tapauksessa tapahtunut nyt, kun Suomen historian säälittävin pääministeri Anneli Jäätteenmäki on siirtynyt omalle paikalleen historiankirjoituksen alaviitteisiin.
Tosiasioita on katsottava rehellisesti silmästä silmään. Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan valehtelun takia. Yksin valehtelu on jo väärin, teki sitä sitten kuka tahansa maan pääministeristä puhumattakaan. Huono asiantuntemus ja olematon kielitaito taas eivät ole suoranaisia syntejä, mutta ne eivät poistu jäätteenmäkeläisellä maton alle lakaisemisella. Tämän kaiken on Jäätteenmäen tapauksessa kruunannut täydellinen katumattomuus. Edes pientä pahoittelun elettä ei ole nähty. Jos ihminen on vallanhimoinen ja lisäksi häpeämätön valehtelija, ei voida puhua kuin vakavasta luonneviasta. Luopuminen pääministeriydestä ja puolueen puheenjohtajuudesta oli Jäätteenmäelle ulkoisen paineen aiheuttama välttämättömyys, itse hän ei näitä johtopäätöksiä olisi pystynyt vetämään.
Jäätteenmäki sentään tunnusti, että politiikassa tarvitaan luottamusta ja häneltä se on mennyt. Viimeinen kysymys kuuluukin: miten hän voi jatkaa edes kansanedustajana?
Oli puolueen aate ja jäsenistö sitten mitä hyvänsä, puolue henkilöityy aina erittäin vahvasti puheenjohtajaansa. Jäätteenmäen ansaittu haalistuminen rivijäseneksi on keskustalle onnenpotku. Se raikastaa puolueen mainetta ja avaa mahdollisuuksia. Uusi pääministeri Matti Vanhanen on osaaja, joskin väritön sellainen. Keskustan kannalta sopii toivoa, että Jäätteenmäen etääntyminen puolueen ytimestä panee lopun myös illuusiolle keskustan kaupungistumisesta ja naisjohtajuuden autuaaksitekevyydestä. Keskustan nuorempi jäsenistö lienee sen verran sivistyneempää, että ymmärtävät omassa lestissä pysymisen edesauttavan puolueen tavoitteiden saavuttamista kaikkein parhaiten. Agraaripuolue keskustalla on oma vankka asema Suomen poliittisella kentällä ja sen on muistettava, että toisen puolueen jalalle astuminen heikentää jalansijaa omalla maaperällä.
Irak-jupakan myötä Suomeen syntyi myös ikioma tiedotusministeri, Koominen Anneli, naurettavia perättömyyksiä naama peruslukemilla suoltava tohelo. Toivon mukaan Suomeen ei enää koskaan erehdytä valitsemaan näin kyvytöntä ihmistä pääministeriksi. Tapaus toimii toivottavasti varoittavana esimerkkinä niin keskustalle kuin muillekin puolueille.
Tosiasioita on katsottava rehellisesti silmästä silmään. Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan valehtelun takia. Yksin valehtelu on jo väärin, teki sitä sitten kuka tahansa maan pääministeristä puhumattakaan. Huono asiantuntemus ja olematon kielitaito taas eivät ole suoranaisia syntejä, mutta ne eivät poistu jäätteenmäkeläisellä maton alle lakaisemisella. Tämän kaiken on Jäätteenmäen tapauksessa kruunannut täydellinen katumattomuus. Edes pientä pahoittelun elettä ei ole nähty. Jos ihminen on vallanhimoinen ja lisäksi häpeämätön valehtelija, ei voida puhua kuin vakavasta luonneviasta. Luopuminen pääministeriydestä ja puolueen puheenjohtajuudesta oli Jäätteenmäelle ulkoisen paineen aiheuttama välttämättömyys, itse hän ei näitä johtopäätöksiä olisi pystynyt vetämään.
Jäätteenmäki sentään tunnusti, että politiikassa tarvitaan luottamusta ja häneltä se on mennyt. Viimeinen kysymys kuuluukin: miten hän voi jatkaa edes kansanedustajana?
Oli puolueen aate ja jäsenistö sitten mitä hyvänsä, puolue henkilöityy aina erittäin vahvasti puheenjohtajaansa. Jäätteenmäen ansaittu haalistuminen rivijäseneksi on keskustalle onnenpotku. Se raikastaa puolueen mainetta ja avaa mahdollisuuksia. Uusi pääministeri Matti Vanhanen on osaaja, joskin väritön sellainen. Keskustan kannalta sopii toivoa, että Jäätteenmäen etääntyminen puolueen ytimestä panee lopun myös illuusiolle keskustan kaupungistumisesta ja naisjohtajuuden autuaaksitekevyydestä. Keskustan nuorempi jäsenistö lienee sen verran sivistyneempää, että ymmärtävät omassa lestissä pysymisen edesauttavan puolueen tavoitteiden saavuttamista kaikkein parhaiten. Agraaripuolue keskustalla on oma vankka asema Suomen poliittisella kentällä ja sen on muistettava, että toisen puolueen jalalle astuminen heikentää jalansijaa omalla maaperällä.
Irak-jupakan myötä Suomeen syntyi myös ikioma tiedotusministeri, Koominen Anneli, naurettavia perättömyyksiä naama peruslukemilla suoltava tohelo. Toivon mukaan Suomeen ei enää koskaan erehdytä valitsemaan näin kyvytöntä ihmistä pääministeriksi. Tapaus toimii toivottavasti varoittavana esimerkkinä niin keskustalle kuin muillekin puolueille.
Vastaukset 14
Vanhimmat
On tuo naisen kateus toista naista kohtaan kauheata seurattavaa! Siinä ei armoa eikä anteeksiantoa tunneta. Koulun pihalla opettajat pääsevät vielä väliin, mutta mitä tehdä aikuiselle, kateuden myrkyttämälle femakolle?
Tuolle edessä säteilevästi hymyilevälle, mutta takanapäin ilkeitä juoruja levittävälle naispirulaiselle - onko naisen kateuteen toista naista kohtaan mitään parannuskeinoa?
Mitä ihmeen kateutta tuossa muka on?
Siinähän kerrotaan asiat juuri siten kuin ne ovat.
Kirjoittajan sukupuoli ei kirjoitukseen vaikuta mitenkään.
Et ole tainnut olla vielä naisten kanssa (muiden kuin äitisi) kanssa tekemisissä?
toimit kepun keskusteluohjeiston mukaan: kun et kykene puuttumaan kirjoituksen sisältöön syyttelet kirjoittajaa vaikka millä nimityksillä. keskustan rehellisten kannattajien vuoksi on ikävää, että sinun tyylisi on tälläkin palstalla vallitseva kepu-tyyli. eipä silti, on täällä ollut asiallisiakin kepu-keskustelijoita, mutta viimeisinkin niistä alkaa jo unohtua, kun Oiva on lomailemassa.
Keskustalainen hidalgo puolustaa aina naista, joka joutuu epäasiallisten hyökkäysten kohteeksi.
Jos olisi mahdollista, naista häpäisevä roisto pistettäisiin kuriin kaksintaistelussa miekan tai pistoolin avulla.
...
Harvinaisen osuva ja analyyttinen kirjoitus. Jäätteenmäen nostaminen sankariksi Irak-sotkussa on vastenmielistä ja etovaa. Uusimmassa Seurassa hän taas hehkuttaa oikeassa olon ihanuutta ja miten Suomen kansalla "oli oikeus tietää".
Populismi on aina kielteinen piirre ja erityisen raskauttavaa se on tässä tapauksessa. Jäätteenmäki osoittautui juuri niin kyvyttömäksi kuin mitä jotkut ennen vaaleja varoittelivat.
Keskustan päätös nostaa Jäätteenmäki ykkösehdokkaakseen EU-vaaleissa saa minut voimaan pahoin.Missään tapauksessa en voi sellaisen puolueen listaa äänestää, jossa arvostetaan Jäätteenmäen toimintaa.
Jäätteenmäen yhä edelleenkin jatkuva silmitön valehtelu "kansalaisilla oli oikeus tietää" on kuvottavaa, koska Jäätteenmäki ei "paljastanut" mitään, mitä eduskunnalle ja kansalle ei olisi jo aiemmin kerrottu; kunhan vääristeli, vihjaili ja koetti synnyttää epätosia mielikuvia pelkistä keskustan puoluejohdon hyväksymistä, vaalitaktisista syistä.
Juuri politikoiva ja opportunistinen populistisuus on aina ollut jäätteenmäen vastenmielisin piirre sitkeän akkamaisen jankutuksen rinnalla, koska mikään tosiasia ei ole koskaan kääntänyt Jäätteenmäekä mihinkään suuntaan, vaikka kymmenet puolueettomat lausunnot olisivat osoittaneet hänen olleen jo alusta alkaen niin väärässä kuin olla voi. - Sonera-case on tästä mitä mainioin esimerkki.
Keskustalaisen poliittisen moralin pohjanoteeraus on se, että viime kesäkuussa puolue jätti Jäätteenmäen täysin yksin eduskunnan edessä ja vaihtoi kylmästi pääministerin, ettei keskusta joutuisi opposition ja nyt sama keskusta lypsää eu-vaalissa Jäätteenmäen martyyriarvoa ihan niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
On vaikeaa kuvitella mitään vastenmielisempää kuin nämä keskustan teot.
erään demarin aamutoimista:
...Tätä tarkoitusta varten hän meni kuselle aina kun ei oikein hätä ollutkaan, ja seisoi joskus tuntikausia vessanpöntön ääressä liha kourassa, odottaen virtsan tuloa ja keskittymällä äärimmäisen ankarasti. Kuten yleensä, niin tässäkin tapauksessa maailmankaikkeuden voimat tulivat Arvon avuksi. Kuin evoluution tuloksena lintu tai hyönteinen kehittää suojavärinsä, niin loputtomalta tuntuvan ajan kuluttua alkoi Arvonkin ylähuuli hitaasti nousta, paljastaen ylähampaiston muodostamalla lopulta loivan M-kirjaimen muotoisen kaaren ja samalla irvistyksen mukana Arvon kurkusta kuului vaimeasti ja hitaasti lausuttuna äännähdys, joka kuulosti tältä: "Ooor-rra". Arvo tunsi virtsan lähtevän sisäputkistostaan hitaasti ja vaivalloisesti liikkeelle. Huulet irveessä hän alkoi toistella ooraa, ja nopeasti huomasi että oli ensiarvoisen tärkeää virtsavirtauksen kannalta, että tuo sana lausuttiin oikein. Merkitystä ei niinkään ollut sillä lausuttiinko sana ääneen vai toistettiin mielessään, tärkeää oli muodostaa sana hitaasti ja vaivalloisesti yhteissynkronisaatiossa hitaasti liikkeelle lähtevän kusen kanssa, jolloin mantra toimi katalysaattorina, manipuloiden virtsan yhä kiihtyvään liikkeeseen, samalla kun ylähuuli pysyi pingottuneessa irvistyksessään. R-kirjain tuli lausua pehmeästi kuin ärrävikainen, joka ei osaa värisyttää kieltään kitalakea vasten, ja hitaasti: "Ooo-oorr-r-rra". Kärsimättömänä seuraamaan saippuan hidasta valumista, hän hädissään kehitti saippuamantran, ölähdellen kylpyhuoneessa tukahtuneella äänellä: "Bliww?bliww?Bliw??Pli-IIIWW?tule jo?Bliw?" Arvo ei huomannut että pullon korkki oli kuivettuneen saippuan tukkima, ja niin hän päätteli että mantra oli kenties väärä, joten hän alkoi toistella saippuan valmistajan nimeä, Mölnlycke. Sana oli kuitenkin Arvolle liian vaikea, joten hänen sekavat mylvähtelynsä, joihin alkoi sitä paitsi tulla yhä vaativampi sävy, kuulostivat jokseenkin tällaisilta: "MLÖÖNYKLE! ?MÖÖLNLNLYKLE! ?mÖÖlnlyknle! ? Mö-Ö-LNLYNK! ?le? ?MÖÖÖÖÖÖÖÖÖ-LYYYYYYNKÖ? (Lycka till) ?MÖLYLYYNKÖ KÖLÖKYYNKLE!!!SAATANANPERKELEENVITTU-MÖLÖPÖLÖPÖÖÖ!!!" Lopulta hän raivoissaan repi koko korkin irti, ja niin valahti Arvon möhnäisille käsille aimo annos vaaleansinistä nestesaippuaa. Koska hän oli unohtanut vääntää etukäteen vesihanan päälle, hän joutui harmikseen töhrimään sekä kylmä- että kuumavesihanan saippuaan ja leipämössöön, eikä hän luonnollisestikaan voinut löytää ratkaisua tähän ongelmaan, koska sen keksittyään hän joutuisi hanoja puhdistaessaan töhrimään uudestaan vastapestyt kätensä samaan äklöttävään möhjöön josta suurella vaivalla oli saanut itsensä puhdistettua...
Tuo meni mulla hukkaan, kun en ymärrä kaunokirjallisuudesta mitään.
että äänestäjät päättävät Jäättenmäen tekojen moraalisen oikeutuksen.
Tosiasiaksi jää, että Jäätteenmäki veti esiin tärkeän asian, jota ilman Jäätteenmäkeä ei ehkä olisi saatu oikaistua. Suomi oli Lipposen neuvottelujen jälkeen menossa USA:n syliin.
Tosiasia on, että Keskusta on pelkureitten ja pelureitten puolue, joka hylkäsi kylmästi johtajansa. Siitä huolimatta että tämä oli kaikessa oikeassa.
Tästä johtuen Jäätteenmäki tulee eurovaaleissa saamaan paljon myös sellaisten ei-keskustalaisten ääniä, jotka halveksivat tätä puoluetta syvästi sen opportunismin takia.
Jäätteenmäki tulee saamaan myös kaikki Paavo Lipposta inhoavien äänet. Niitä on paljon. Ja ne ovat kaikki ihmisiä, jotka tuntevat huojennusta siitä ettei Lipposen amerikkanuoleskelu onnistunut.
Lipponen on käytännössä siirretty valtapolitiikasta syrjään. Kansalle tämä tuskin riittää. Kun Lipposta ei saada sinne minne hänen koetaan kuuluvan - valtakunnanoikeuteen maanpetoksesta syytetynä - kansa osoittaa mielensä antamalla äänensä Jäätteenmäelle.
Se on laimea vaihtoehto, mutta mitäpä nämä Lipposen tapaiset kansanviholliset muuta mahdollisuutta kansalle antavat?
Hyvä juttu, mutta vaihda sana tosiasia joksikin toiseksi, koska sillä ei ole mitään sijaa sepitelmissäsi.
Anneli Jäätteenmäellä ei ole omia ansioita. Hän on osunut paikalle kun sanatuojaa on tarvittu. Koko hänen menestyksensä perustuu siihen että Lipponen menetteli äärimmäisen tyhmästi neuvotellessaan Bushin kanssa. Me kaikki olemme muistiosta lukeneet: Bush kiitti Suomen hallitusta liittymisestä koalitioon. Sitä ei olisi pitänyt päästää tapahtumaan. Se oli virhe jota mikään jälkikäteen tapahtuva kikkailu käsitteillä ei pese puhtaaksi.
Tosiasia on että Jäätteenmäen moraalia voidaan arvostella. Mutta vaikka sitä kuinka arvosteltaisiin, hän jää puhtaaksi pulmuseksi niiden asioiden rinnalla jotka hän nosti esiin. Mitään sen moraalittomampaa kuin Bushin nuoleskelu Irak-kysymyksessä ei voi olla.
Tosiasia on että jokainen kuluva päivä muistuttaa ihmisiä siitä miten väärä ratkaisu meneminen Bushin kelkkaan olisi ollut. Irakin tilanne näyttää todellisen luonteensa, ja nyt tiedämme senkin, että Bush oli päättänyt hyökkäyksestä joko YK:n tuella tai oman koalition kanssa jo ennen WTC-tapahtumia. Tämä on tosiasia.
Tosiasia on että Jäätteenmäki tulee saamaan eurovaaleissa äänivyöryn. Tosiasia on että jokainen noista äänistä kertoo enemmänkin siitä miten huonosti Lipponen maan asioita hoiti, eikä niinkään Jäätteenmäen omista kyvyistä.
Hemmetin hyvä kirjoitus! Se ei tarvitse edes loppuhuudahdusta "tosi on". Koska se on tosi.
Osoitat aivan ihailtavaa viisautta. Mitenkähän vain saisi nuo kepulaiset ajattelemaan noita filosofisesti esittämiäsi tosiasioita, asettamiasi kysymyksiäsi ja ymmärtämään, että niiden ajatteleminen ja tajuaminen olisi todella heidän itsensä parhaaksi? Ei kai meidän välttämättä tarvitsisi huolehtia kepulaisten parhaasta, mutta kyllä kai heidän ymmärryksensa laajeneminen toimisi myös maan parhaaksi.