Kristityt usein selittävät, että Jumala haluaa ihmisten vapaasta tahdostaan rupeavan luulemaan itseensä ja sen takia se ei anna selkeitä todisteita olemassaolostaan. Mutta niinhän ei ole aina ollut Raamatun mukaan. Silloin kun Jumalalla oli vielä suosikkijärjestelmä ja juutalaiset olivat sen erityisuojeluksessa, se teki vaikka mitä taikatemppuja milloin mitäkin taikapilviä lähetteli maan päälle. Miksi tämä vapaan tahdon argumentti ei silloin pätenyt? Onko täydellinen ja kaikkitietävä jumalameemiloinen muuttanut mieltään siitä, millä perusteilla ihmisten tulee uskoa siihen?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sillä perusteella, että Hänen Poikansa antoi henkensä ristinkuolemalla ihmisten edestä, että jokaisella, joka Häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä!
Et siis osaa vastata kysymykseen, joten rupeasit hokemaan asiaanliitymätöntä krisselien taikauskomantraa.
Minä uskon että isäni pääsi taivaaseen. Olen niin onnellinen.
Kristillinen käsitys Jumalasta ja ihmisestä pois sulkee vapaan tahdon kokonaan pois ja tästä syystä kaikki kristilliset argumentit vapaasta tahdosta ovat loogisesti itsensä kanssa ristiriitaisia seuraavasta syystä johtuen.
Jos esitetään että jokin jumala on kaikkivoipa ja kaikkitietävä luoja jumala, jonka lisäksi esitetään että ihmisen mieli ja kyky tehdä valintoja on rajallisempi kuin tämän jumalan: Ei mitään vapaata tahtoa ylipäätään ole olemassa.
Jos tämä jumalolento on kaikkivoipa se kykenee mihinkä tahansa, jolloin se kuinka vaikea taikka hankala jokin asia on, on täysin triviaalia tämän olennon kannalta.
Jos tällä jumalolennolla on olemassa tietämys kaikesta, vaikka pois suljetaan absoluuttinen tietämys tulevista tapahtumista, tämän jumalolennon tietotaso ei rajoita sitä mitä se voi tehdä omaamillaan voimilla.
Jos oletetaan että tällä kyseisellä jumalolennolla on vapain ja kaikkein täydellisin mahdollinen kyky hahmottaa ja tehdä päätöksiä, silloin mieli joka on kaikkein vapain ja kykenevin vapaaseen päätöksen tekoon on mieli joka vastaa tämän jumalan omaa.
Koska tämä jumalolento on kaikkivoipa ja kaikki tietävä se omaa sekä kyvyn että tietämyksen siitä kuinka muodostaa tahto joka kykenee yhtäläiseen vapaaseen ajatteluun ja päätöksentekoon, toisin sanoen kuinka muodostaa tahto joka on yhtäläinen sen itsensä omaaman kanssa.
Jos ihmisen tahto ja kyky tehdä valintoja ja päätöksiä on siis rajoitetumpi kuin tämä jumalolennon omaama, vaikka tämä olisi kyennyt ja osannut muodostaa mielen ja tahdon joka on yhtä vapaa kuin sen oma: Mieli jonka tämä jumalolento on luonut on tarkoituksenmukaisesti vajavainen ja niinpä kykenemätön vapaaseen ajatteluun ja päätöksentekoon.
Tämä voidaan ohittaa ainoastaan kolmella eri tavalla.
1. Tämä jumalolento ei ole kaikkivoipa ja vaikka se periaatteessa omaakin tietämyksen oman mielensä vapaudesta se on kykenemätön muodostamaan olentoa joka omaa vastaavan mielen kuin sillä itsellään.
2. Tämä jumalolento ei ole kaikkitietävä ja vaikka sillä olisikin raaka voima suorittaa tämä suoritus siltä puuttuu ymmärrys siitä kuinka niin voisi tehdä.
3. Ihmisen mieli sellaisena kuin se meillä on vastaa jumalan mieltä.
Mikäli mikään näistä kolmesta ominaisuudesta ei ole osa tätä jumalaa, mieli jonka tämä jumala on luonut ihmiselle on tarkoituksenmukaisesti rajoitettu tämän jumalolennon toimesta eikä mitään vapaata tahtoa ylipäätäänkään ole olemassa.
Minä näen asian niin että vapaa tahto on aina sidottu kaikkivoipaisuuteen, muuten vapaa tahto on vain pinnallista ja on aina ulkopuolisten tekijöiden rajoittama ja ohjaama. Eihän kellään tässä maailmassa ole todellista vapaata tahtoa, paitsi tietysti kaikkivaltiaalla Jumalalla itsellään. Todellinen kaikkivoipa vapaan tahdon omaava olento on sellainen että tämän tahto toteutuu aina ja kokoajan. Raamattu puhuu esim. luomisesta kuin se olisi ollut jotenkin vaativa työ kaikkivoipalle Jumalalle. Mutta kaikkivoipan Jumalan ei tarvitse todellisuudessa kuin ajatella millaisen maailman haluaisi ja sellainen tulee olemassaolevaksi pelkästään Jumalan ajatusprosessin, vapaan tahdon tuloksena.
Kaikkivoipalla Jumalalla on yksi paha rajoitus voimissaan, Hän kykenee luomaan asioita jotka seuraavat Hänen tahtoaan aina koska itse maailmankaikkeus aina noudattaa Jumalan tahtoa. On mahdotonta olla mitään mitä Jumala vihaisi koska viha tarkoittaisi että kyseinen asia on Jumalan tahdon vastainen ja siten sen on mahdotonta olemassa koska Jumalan tahto määrää kaiken todellisuuden. Jumalan tahto siis käytännössä toteutuu aina vaikka kuinka Jumala yrittäisi sen estää.
Ja tämä on se pahin ristiriita, miksi Jumala yrittäisi kumota oman perusluonteensa jota kristinusko toteutuakseen väistämättä vaatii. Jumalan käytännössä pitää lopettaa kokonaan ihmisen tekemisistä välittämisen että pystyy tälle edes jonkin tason vapaan tahdon antamaan. Oikeastaan ainoa tapa päästä tuon rajoituksen yli on se että Jumala omalla tahdollaan tekee itsestään olennon joka ei olekaan enää kaikkivoipa. Jos Jumala ei ole enää kaikkivoipa niin tulee mahdolliseksi se ettei Hänen tahtonsa toteudukaan aina. Tosin se tarkoittaisi että Jumala valehtelee Raamatussa, Hän ei olekaan kaikkivoipa vaan paljon rajallisempi olento.
Ellei sitten maailmassa ole toista tahoa joka on yhtä paljon kaikkivoipa, kaikkitietävä ja kaikkivaltias kuin Jumala on, maailmassa on mahdoton olla mitään mikä ei olisi Jumalan tahdon mukaista. Vain toisen kaikkivoipan olennon tahto voi kumota kaikkivoipan olennon tahdon. Ellei sitten ihmisen vapaa tahto ole sitä oikeaa kaikkivoipaa sorttia, meillä ei ole koskaan vapaata tahtoa ollutkaan vaan olemme aina olleet vain pelinappuloita.
Tosin kristinusko on niin pahasti ristiriidassa itsensä kanssa että on aivan liian epätodennäköistä että se voisi olla totta.
Uskovoivatko ne kaikki, jotka näkivät taikatemppuja?
ollut pitkällä vuorotteluvapaalla niinkuin Hectori laulussaan virkkoi.