Nürnbergin todistukset jatkuvat

Epäilijä kirjoitti:

Ikäväkseni huomasin että eilen kirjoittamastani SS-Gruppenführer Otto Ohlendorfin todistuksesta oli jäänyt loppuosa pois.

Tässä se nyt kuitenkin tulee...

Sen vuoksi hallinnolliset kysymykset päätettiin sisäministeriössä. Aina kun oli tarpeellista lisätä sisäministeriön virallista toimivaltaa poliisiasioissa, se osoitettiin otsikolla “Valtakunnan sisäasiainministeri”, sekä liitteellä “Pol”, joka oli sisäasiainministeriön poliisiosaston virallinen nimitys. Määräykset varustettiin liitteillä, jotka osoittivat mitkä entisen Hauptamt Sicherheitspolizein toimivaltaisista osastoista olivat kyseessä. Esimerkiksi liite “Pol-S” tarkoitti Sicherheitspolizei ja liite “Pol-V” Amt Verwaltung und Recht (hallinto ja laki).
Tämän vuoksi RSHA ei ollut mitään muuta kuin peitenimitys, joka ei oikeasti järjestellyt asioita, mutta antoi SIPO:n ja SD:n päällikölle kollektiivisen vallan Hauptamt Sicherheitspolizeissa ja SD Hauptamtissa (toimisto joka oli olemassa v. 1939 asti). Samalla se antoi hänelle mahdollisuuden kaikkien eri osastojen joukkojen sisäiseen yhdistämiseen, sekä jakaa niiden toimialueet käytännölliselle ja tehokkaalle perustalle.Tässä Amt-osastossa toimivat valtion toimistot pysyivät kuitenkin edelleen sisäasiainministeriön alaisuudessa, ja samalla lailla SD:n osastot pysyivät puolueen osastoina. SD Hauptamtilla, tai RSHA:lla, oli virallisesti merkitystä ainoastaan toimistoina joihin SIPO:ssa ja SD:ssä toimivat SS-miehet kuuluivat, ja jotka toimivat SS:n hallinnon alaisina. Reichsführer-SS Himmler ei myöskään antanut organisaatiossa toimiville valtion toimistoille virallista oikeutta julkaista määräyksiä.

PUHEENJOHTAJA: En ole varma pysynkö perässä kertomassanne, mutta onko kertomanne syynä siihen että nimenne on liitetty Amt III:een, joka toimi siis ilmeisesti vain Saksan sisällä, kun taas todistuksenne mukaan olitte Einsatzgruppe D:n johtaja, joka operoi Saksan ulkopuolella?
OHLENDORF: Sillä tosiasialla että johdin Einsatzgruppea ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa että olin Amt III:n päällikkö. Johdin Einsatzgruppea yksilönä enkä Amt III:n päällikkönä. Seurauksena kyvykkyydestäni Einsatzgruppen johtajana minut komennettiin täysin uusiin virkatehtäviin, ja sain johdettavakseni osaston joka erosi täysin edellisestä yksiköstäni.

PUHEENJOHTAJA: Aivan, nyt ymmärrän. Ja sen johdostako lähditte Saksasta ja siirryitte miehitetylle alueelle Neuvostoliittoon?

OHLENDORF: Kyllä.

EV. AMEN: Selittäisittekö nyt sinisten katkoviivojen merkityksen verrattuna yhtenäisiin viivoihin?

OHLENDORF: Kiinteät viivat osoittavat suoran kanavan määräyksille, kun taas katkoviivat osoittavat ettei suoraa käskyvaltaa yleensä ollut.

EV. AMEN: Käytettiinkö termiä “SD” koskaan tarkoittaen molempia SIPO:a ja SD:tä?

OHLENDORF: Vuosien kuluessa termiä "SD" käytettiin yhä enemmän virheellisesti. Siitä muodostui pysyvästi SIPO:n ja SD:n lyhenne, mitä se ei kuitenkaan tarkoittanut. "SD" oli alunperin yksinkertaisesti merkkinä siitä, että joku kuului SS:ään SD:n keskustoimiston kautta. Kun SD:n keskustoimisto liitettiin RSHA:han, heräsi kysymys pitäisikö tunnus “SD”, jota kantoivat univormuissaan myös tietyt muut SS-miehet, korvata uudella tunnusmerkillä tai lyhenteellä, esim. ”RSHA”. Sitä ei kuitenkaan tehty siksi, että se olisi vaarantanut RSHA:n peitetarinan. Esimerkiksi kun luin Führerin määräyksen koskien Ranskan SD:tä, oli se esimerkki lyhenteen väärinkäytöstä, sillä Ranskassa ei ollut sellaisia SD:n toimistoja. Mitä taas tulee eri osastojen virkatehtäviin, niin esim. Amt III:lla ei ollut toimeenpanovaltaa asioissa, vaan se oli puhtaasti tiedusteluelin.

EV. AMEN: Kertokaa lyhyesti mikä oli SS:n ja GESTAPO:n välinen suhde?

OHLENDORF: SS:n ja GESTAPO:n välinen suhde oli seuraavanlainen: Reichsführer-SS otti hoitaakseen poliisin päällikön tehtävät ja yritti liittää valtionpoliisin ja SS:n läheisemmin yhteen, eli käyttää palveluksessa vain SS:lle sopivia valtionpoliisin jäseniä, ja toisaalta käyttää SS:n instituutioita esim. koulutuksen suhteen, jolloin valtion-poliisin palvelukseen tulevat uudet jäsenet olisivat Waffen SS:n kouluttamia nuorempia sukupolvia. Himmler yritti myöhemmin laajentaa tämän saman käytännön koskemaan myös SS:n ja sisäasiainministeriön välistä suhdetta, eli toisin sanoen koko valtakunnan sisäistä hallintoa.

EV. AMEN: Kuinka monta täysipäiväistä agenttia ja palkatonta avustajaa SD:ssä oli noin suunnilleen?

OHLENDORF: No niin, tässäkään yhteydessä emme voi käyttää yksiselitteisesti suoraan termiä SD, vaan meidän on sen sijaan puhuttava nyt tässä kohdassa Amt III:sta ja Amt IV:sta. Amt III:ssa, eli sisäisessä tiedustelupalvelussa, toimi noin 3000 palkallista jäsentä, sisältäen miehet ja naiset. Toisaalta sisäinen tiedustelu toimi pääasiallisesti palkattomien avustajien kanssa, jotka antoivat itsensä ja lähipiirinsä tiedot ja taidot sisäisen tiedustelun käyttöön. Heidän lukumääränsä, sisältäen sekä miehet että naiset, arvioisin karkeasti olleen noin 30 000 henkeä.

EV. AMEN: Voisitteko antaa tuomioistuimelle lyhyesti yleisen esimerkin siitä, kuinka tyypillinen tehtävämääräys hoidettiin näitä taulussa näkyviä kanavia pitkin?

OHLENDORF: Ensin yleinen esimerkki asioiden selvittämiseksi. Himmler kuuli että yhä enemmän ja enemmän sabotöörejä oli pudotettu lentokoneista Saksaan, ja että he vaaransivat kuljetuksia ja tehdastuotantoa. Hän informoi asiasta SIPO:n päällikköä, eli Kaltenbrunneria, ja määräsi hänet ryhtymään tarpeellisiin toimiin jotka varmistaisivat että nämä sabotöörit saataisiin kiinni niin pian ja täydellisesti kuin mahdollista. Kaltenbrunner määräsi Amt IV:n, eli valtionpoliisin, päällikön valmistelemaan määräyksen tästä tehtävästä paikallistoimistoilleen. Tämän määräyksen laativat sitten Amt IV:n toimivaltaiset upseerit, jonka jälkeen Müller joko lähetti sen suoraan valtionpoliisin paikallistoimistoille, tai, mikä on tässä tapauksessa luultavampaa johtuen asian tärkeellisyydestä ja tarpeellisuudesta saada se SIPO:n kaikkien osastojen tietoisuuteen, antoi sen Kaltenbrunnerille, joka allekirjoitti sen ja lähetti sitten kaikille paikallisosastoille ympäri valtakuntaa.
Tämänkaltaisessa määräyksessä sanottiin esim. että paikallistoimistojen piti raportoida suorittamistaan tehtävistä ja niiden menestyksellisyydestä. Nämä raportit kulkivat sitten takaisin samoja kanavia pitkin, paikallistoimistoilta ensin Amt IV:n toimivaltaisille henkilöille, sieltä Amt IV:n päällikölle Müllerille, sitten SIPO:n päällikölle Kaltenbrunnerille, ja lopuksi Saksan poliisin päällikölle Reichsführer-SS Himmlerille.

EV. AMEN: Ja lopuksi, antaisitteko erityisesimerkin siitä kuinka tyypillinen tehtävämääräys hoidettiin näitä kanavia pitkin.

OHLENDORF: Otan esimerkiksi vasemmistolaisjohtajien pidätyksen heinäkuun 20. päivän tapahtumien jälkeen. Myös tämän määräyksen Himmler lähetti Kaltenbrunnerille, joka lähetti sen edelleen Amt IV:lle. Amt IV luonnosteli määräyksen sitten tarkoituksenmukaiseen muotoon, jonka jälkeen Kaltenbrunner vahvisti sen allekirjoituksellaan ja lähetti sitten edelleen paikallistoimistoille. Raportit suoritetuista toimista palasivat paikallistoimistoista korkeimpiin toimistoihin samoja kanavia pitkin.

EV. AMEN: Arvoisa tuomioistuin, todistaja on nyt puolestani muiden käytettävissä. Ymmärtääkseni eversti Pokrovskylla on joitain kysymyksiä, joita hän haluaisi esittää Neuvostoliiton nimissä.

EVERSTI Y. V. POKROVSKY (Neuvostoliiton apulaissyyttäjä): Tämän todistajan todistuksesta on tärkeää apua tiettyjen kysymysten selvittämisessä, joiden parissa Neuvostoliiton delegaatio tällä hetkellä työskentelee. Sen vuoksi tuomioistuimen luvalla haluaisin esittää joitakin kysymyksiä todistajalle.
[Kääntyen todistajaan päin.] Todistaja, sanoitte olleenne kahdesti läsnä joukkoteloituksessa. Kenen määräyksestä olitte tarkastajana teloituspaikoilla?

OHLENDORF: Olin paikalla teloituksissa omasta aloitteestani.

EV. POKROVSKY: Mutta sanoitte olleenne paikalla tarkastajana.

OHLENDORF: Sanoin olleeni paikalla tarkastusmielessä.

EV. POKROVSKY: Omasta aloitteestanne?

OHLENDORF: Kyllä.

EV. POKROVSKY: Oliko joku päämajanne upseereista aina teloituspaikoilla tarkastusmielessä?

OHLENDORF: Aina kun oli mahdollista lähetin jonkun läheisen upseerini todistamaan teloituksia, mutta se ei ollut aina mahdollista koska Einsatzgruppe toimi niin valtavan laajalla alueella.

EV. POKROVSKY: Miksi joku henkilö lähetettiin paikalle tarkastusmielessä?

OHLENDORF: Voisitteko toistaa kysymyksen?

EV. POKROVSKY: Missä tarkoituksessa tarkastaja lähetettiin?

OHLENDORF: Valvomaan noudatettiinko määräämiäni menettelytapoja teloitusten suhteen vai ei.

EV. POKROVSKY: Ymmärränkö siis, että tarkastajan tehtävänä oli valvoa että teloitukset todella suoritettiin?

OHLENDORF: Ei, ei ole oikein ilmaista asiaa noin. Hänen tehtävänään oli varmistaa että asettamiani menettelytapoja teloitusten suhteen todella noudatettiin.

EV. POKROVSKY: Mitä menettelytapoja mielessänne oli?

OHLENDORF: 1. Yleisön poissulkeminen; 2. Sotilaallinen teloitus ampumalla koko ryhmä kerralla; 3. Kuljetusten vastaanottaminen ja teloitusten hoitaminen välttäen turhien jännitteiden syntymistä; 4. Uhrien omaisuuden valvonta ja teloittajien toimesta tapahtuvien ryöstöjen estäminen. Näiden lisäksi saattoi olla vielä muita yksityiskohtia joita en enää muista, mutta joka tapauksessa kaikenlainen pahoinpitely, niin fyysinen kuin psyykkinenkin, tuli estää näiden tapahtumien aikana.

EV. POKROVSKY: Halusitteko siis varmistua siitä että se mitä piditte oikeudenmukaisena omaisuuden jakona tapahtui, vai pyrittekö saamaan arvoesineet täydellisesti hallintaanne?

OHLENDORF: Kyllä.*
* Vain ensimmäinen puolisko edellisestä kysymyksestä, joka puhuttiin alunperin venäjäksi, käännettiin tulkin toimesta saksaksi. Tämän vuoksi todistajan vastaus koskee siis ainoastaan kysymyksen ensimmäistä puoliskoa.

EV. POKROVSKY: Puhuitte pahoinpitelyistä. Mitä tarkoititte pahoinpitelyillä teloitusten aikana?

OHLENDORF: Jos esimerkiksi kuljetuksen aikana tai teloituspaikalla esiintyi jännittyneisyyttä ja tottelemattomuutta uhrien keskuudessa, olivat kommandot pakotettuja palauttamaan järjestyksen väkivalloin.

EV. POKROVSKY: Mitä tarkoitatte tuolla "palauttamaan järjestyksen väkivalloin"? Mitä tarkoitatte uhrien keskuudessa esiintyvän jännityksen tukahduttamisella väkivalloin?
OHLENDORF: Kuten olen jo aiemmin sanonut, jotta teloitukset voitiin toteuttaa sujuvalla tavalla, oli joskus pakko turvautua esimerkiksi uhrien hakkaamiseen järjestyksen palauttamiseksi.

EV. POKROVSKY: Oliko ehdottoman tarpeellista hakata uhreja?

OHLENDORF: En koskaan henkilökohtaisesti nähnyt sitä, mutta kuulin siitä kyllä.

EV. POKROVSKY: Keneltä?

OHLENDORF: Keskusteluissa Einsatzkommandojen jäsenten kanssa.

EV. POKROVSKY: Sanoitte että myös autoja, kuorma-autoja, käytettiin teloituksissa?

OHLENDORF: Kyllä.

EV. POKROVSKY: Tiedättekö missä ja kenen avustuksella autojen valmistaja Becker otti ne käyttöön?

OHLENDORF: Muistan vain että asiaa hoiti RSHA:ssa Amt II, mutta muuta en voi sanoa enää varmasti.

EV. POKROVSKY: Kuinka monta uhria teloitettiin näissä autoissa?

OHLENDORF; En ymmärtänyt kysymystä.

EV. POKROVSKY: Kuinka monta henkilöä surmattiin käyttäen näitä kaasutusautoja?

OHLENDORF: En tiedä tarkkoja lukuja, mutta määrä oli suhteellisen pieni – ehkä muutamia satoja.

EV. POKROVSKY: Sanoitte että enimmäkseen naisia ja lapsia surmattiin näissä autoissa. Minkä vuoksi?

OHLENDORF: Se oli Himmlerin erityismääräys siksi, etteivät naiset ja lapset joutuisi kärsimään teloitustilanteiden aiheuttamasta henkisestä paineesta, ja lisäksi etteivät Einsatzkommandojen jäsenet, jotka olivat suurelta osin naimisissa olevia miehiä, joutuisi pakotetuiksi ampumaan naisia ja lapsia.

EV. POKROVSKY: Tarkkailiko kukaan uhrien käyttäytymistä näissä autoissa?

OHLENDORF: Kyllä, lääkäri.

EV. POKROVSKY: Tiesittekö Beckerin raportoineen kuoleman autoissa olevan todella tuskallisen?

OHLENDORF: En. Sain tietää Beckerin raporteista ensimmäisen kerran hänen kirjeestään Rauffille, joka näytettiin minulle täällä. Päinvastoin, luin lääkäreiden raporteista että uhrit eivät olleet tietoisia lähestyvästä kuolemastaan.

EV. POKROVSKY: Osallistuivatko mitkään sotilasyksiköt, tarkoitan siis armeijan yksiköt, näihin joukko-teloituksiin?

OHLENDORF: Yleisesti ottaen eivät.

EV. POKROVSKY: Ja poikkeustapauksissa?

OHLENDORF: Muistaakseni Nikolajevissa ja Simferopolissa oli armeijan johdon edustaja lyhyen aikaa paikalla tarkastajana teloitustilaisuudessa.

EV. POKROVSKY: Missä tarkoituksessa?

OHLENDORF: En tiedä, luultavasti saadakseen tietoa henkilökohtaisesti.

EV. POKROVSKY: Oliko armeijan yksiköitä määrätty suorittamaan teloituksia näissä kaupungeissa?

OHLENDORF: Virallisesti yhtään armeijan yksikköä ei oltu määrätty tähän tehtävään. Armeija itse asiassa vastusti näitä teloituksia.

EV. POKROVSKY: Mutta käytännössä?

OHLENDORF: Yksittäiset yksiköt ilmoittautuivat silloin tällöin vapaaehtoisiksi. En kuitenkaan tällä hetkellä tiedä yhtään tapausta armeijan itsensä sisältä, vaan kaikki olivat armeijaan liitettyjä yksiköitä (Heeresgefolge).

EV. POKROVSKY: Te olitte mies jonka määräyksistä ihmisiä tuomittiin kuolemaan. Olivatko juutalaiset ainoita jotka tuomittiin kuolemaan, vai myös kommunistit, ”kommunistivirkailijat”, kuten te heitä ohjeissanne kutsutte? Tuomittiinko heidätkin kuolemaan yhdessä juutalaisten kanssa?

OHLENDORF: Kyllä, aktivistit ja poliittiset komissaarit. Pelkkä jäsenyys kommunistipuolueessa ei ollut riittävä perusta ihmisten vainoamiselle tai surmaamiselle.

EV. POKROVSKY: Tehtiinkö mitään tutkimuksia koskien ihmisten roolia kommunistipuolueessa?

OHLENDORF: Ei, sanoin että pelkkä jäsenyys kommunistipuolueessa ei ollut itsessään ratkaiseva perusta vainolle tai surmaamiselle. Kuolemaantuomitulla täytyi olla erityinen poliittinen tehtävä.

EV. POKROVSKY: Kävittekö mitään keskusteluita kaasutusautojen lähettämisestä Berliinistä tai niiden käytöstä?

OHLENDORF: En ymmärtänyt kysymystä.

EV. POKROVSKY: Keskustelitteko missään vaiheessa esimiestenne tai kollegoidenne kanssa siitä, että Berliinistä lähetettiin Einsatzgruppeille kaasutusautoja teloituksia varten? Muistatteko mitään sellaisia keskusteluja?

OHLENDORF: En muista mitään erityistä keskustelua.

EV. POKROVSKY: Olitteko tietoinen siitä tosiasiasta että teloitusryhmien jäsenet olivat haluttomia käyttämään näitä kaasutusautoja teloituksissa?

OHLENDORF: Tiesin että Einsatzkommandot käyttivät näitä autoja.

EV. POKROVSKY: Ei, minulla oli muuta mielessä. Halusin tietää vastaanotitteko raportteja siitä että teloitusryhmien jäsenet olivat haluttomia käyttämään näitä autoja, ja käyttivät mieluummin muita teloitustapoja?

OHLENDORF: Että he olisivat surmanneet uhrit mieluummin autoissa kuin ampumalla?

EV. POKROVSKY: Ei, vaan päinvastoin. Että he suosivat mieluummin ampumista kuin kaasutusautoja.

OHLENDORF: Kyllä, olen jo kertonut että kaasutusautot...

EV. POKROVSKY: Ja miksi he pitivät ampumista parempana kuin kaasutusautoja?

OHLENDORF: Koska, kuten olen jo aiemmin kertonut, Einsatzkommandojen johtajana mielipiteeni oli että ruumiiden purkaminen autoista ja niiden hautaaminen oli tarpeeton henkinen rasite kommandoille.

EV. POKROVSKY: Mitä tarkoitatte “tarpeettomalla henkisellä rasitteella”?

OHLENDORF: Muistaakseni näky autoissa teloituksen jälkeen oli aika vastenmielinen, koska kaasutuskuoleman aiheuttamat tietyt ruumiintoiminnot olivat sotkeneet auton sekä ruumiit eritteisiin ja ulosteeseen.

EV. POKROVSKY: Tarkoitatte siis että kuolinkamppailun ja kärsimysten jäljet olivat selvästi havaittavissa uhreista? Ymmärsinkö oikein?

OHLENDORF: En ymmärrä kysymystä; tarkoitatteko surmaamisen aikana autossa?

EV. POKROVSKY: Kyllä.

OHLENDORF: Voin vain toistaa mitä lääkäri minulle kertoi; että uhrit eivät olleet tietoisia kuolemastaan.

EV. POKROVSKY: Siinä tapauksessa vastauksenne edelliseen kysymykseeni, että ruumiiden purkaminen autoista oli todella vastenmielistä, tuntuu aivan käsittämättömältä.

OHLENDORF: Ja kuten jo sanoin, vastenmielisyys johtui ruumiiden asennoista ja siitä, että sekä ruumiit että auton takaosa olivat eritteiden ja ulosteen tahraamat.

EV. POKROVSKY: Minulla ei ole enempää kysymyksiä tälle todistajalle tässä vaiheessa oikeudenkäyntiä.

PUHEENJOHTAJA: Haluaako Ranskan tasavallan syyttäjä kuulustella todistajaa?

M. FRANCOIS DE MENTHON (Ranskan tasavallan pääsyyttäjä): En.

PUHEENJOHTAJA: Haluaako syytetty Kaltenbrunnerin asianajaja ristikuulustella nyt tai myöhemmin?

DR. KAUFFMANN: Ehkäpä voisin esittää muutaman kysymyksen nyt, ja pyytäisin että saisin esittää risti-kuulusteluni myöhemmin, keskusteltuani Kaltenbrunnerin kanssa.

PUHEENJOHTAJA: Olkaa hyvä.

DR. KAUFFMANN [Kääntyen todistajaan päin.]: Kuinka kauan olette tuntenut Kaltenbrunnerin?

OHLENDORF: Voisinko istuutua?

PUHEENJOHTAJA: Tietenkin.

OHLENDORF: Näin Kaltenbrunnerin ensimmäisen kerran matkalla Berliinistä Himmlerin päämajaan, kun häntä oltiin nimittämässä SIPO:n ja SD:n päälliköksi. Sitä ennen olin vain kuullut hänestä. En ollut tavannut häntä henkilökohtaisesti koskaan aiemmin.

DR. KAUFFMANN: Ette siis tuntenut häntä?

OHLENDORF: Tiesin vain hänen olemassaolostaan.

DR. KAUFFMANN: Olitteko henkilökohtaisesti kontaktissa Kaltenbrunnerin kanssa hänen tultuaan RSHA:n päälliköksi?

OHLENDORF: Kyllä, tietysti olin.

DR. KAUFFMANN: Tiesittekö hänen näkemyksiään esim. juutalaiskysymyksen suhteen?

OHLENDORF: Ei, en tiedä hänen henkilökohtaisista näkemyksistään tähän asiaan.

DR. KAUFFMANN: Tiedättekö hänen asenteestaan kirkkokysymykseen?

OHLENDORF: Kirkkokysymyksessä hän kieltäytyi Saksassa noudatetusta kirkkovastaisesta linjasta. Olimme samaa mieltä siitä että kirkkojen kanssa olisi saavutettava yhteisymmärrys.

DR. KAUFFMANN: Tiedättekö hänen asenteestaan siviilivankien, vihollisen laskuvarjojääkäreiden jne. surmaamiseen?

OHLENDORF: En.

DR. KAUFFMANN: Tiedättekö että Kaltenbrunner näki erityistä vaivaa käyttää SD:tä hankkimaan puuttuvaa kritiikkiä Führerstabille?

OHLENDORF: Kyllä, se oli SD:n tehtävänä jo ennen Kaltenbrunneria, ja myös hän antoi materiaalisen tukensa tälle tehtävälle.

PUHEENJOHTAJA: Hieman hitaammin, olkaa hyvä.

OHLENDORF: Se oli SD:n tehtävänä jo ennen Kaltenbrunnerin tuloa, ja hän hyväksyi ja antoi materiaalisen tukensa tälle pyrkimykselle.

DR. KAUFFMANN: Tiedättekö suorasti tai epäsuorasti että Kaltenbrunnerilla ei olisi ollut valtuuksia antaa teloitusmääräyksiä tai lähettää ihmisiä keskitysleireille tai vapauttaa heitä niistä, että yksinomaan Himmler ja Müller olisivat käsitelleet kaikkia tällaisia asioita?

OHLENDORF: Luulen että tämä kysymys on liian yleisluontoinen jotta siihen voitaisiin vastata konkreettisella tavalla. Kysymystä täytyy hieman eriyttää jotta se selkenee. Jos kysytte pystyikö Kaltenbrunner määräämään teloitustoimista, niin minun on vastattava myöntävästi. Jos sitten taas sanotte Himmlerin ja Müllerin poissulkevan Kaltenbrunnerin, on minun huomautettava että RSHA:n organisaatiossa Müller oli Kaltenbrunnerin alainen, ja niinmuodoin Himmlerin määräykset Müllerille olivat myös määräyksiä Kaltenbrunnerille, ja Müller oli velvollinen informoimaan Kaltenbrunneria niistä. Toisaalta, on varmaa että erityisesti keskitysleireihin liittyvissä asioissa, lopullinen päätös leireille lähettämisestä tai niistä vapauttamisesta oli todellisuudessa vain Himmlerin käsissä. Voin sanoa ehdottomalla varmuudella että Himmler varasi lopullisen päätöksen itselleen. Siihen, oliko Kaltenbrunnerilla mitään valtuuksia tämän asian suhteen, en osaa vastata.

DR. KAUFFMANN: Näittekö henkilökohtaisesti Kaltenbrunnerin aidolla allekirjoituksella varustettuja alkuperäisiä teloitusmääräyksiä, koskien sabotaasijoukkojen jne. likvidointia?

OHLENDORF: En.

DR. KAUFFMANN: Tiedättekö suorasti tai epäsuorasti että Heydrichin kuoleman jälkeen RSHA:ssa olisi tapahtunut muutos, joka ei varmastikaan ollut virallinen muutos, ja että Kaltenbrunner olisi noudattanut uutta, pehmeämpää linjaa, kuin edeltäjänsä Heydrich?

OHLENDORF: En pysty vastaamaan tuohon kysymykseen täydellä varmuudella.

DR. KAUFFMANN: Jätän tuon kysymyksen sitten, ja siirryn seuraavaan. Tiesikö Kaltenbrunner että olitte Einsatzgruppen johtajana idässä?

OHLENDORF: Kyllä.

DR. KAUFFMANN: Kuka teidät määräsi tuohon tehtävään?

OHLENDORF: Heydrich.

DR. KAUFFMANN: Heydrich antoi teille tuon tehtävän? Sittenhän se oli ennen Kaltenbrunnerin aikaa?

OHLENDORF: Kyllä, tietysti oli.

DR. KAUFFMANN: Minulla ei ole enempää kysymyksiä tällä hetkellä.

TUOMIOISTUIN (Kenraalimajuri T. Nikitchenko, Neuvostoliiton delegaation jäsen.): Todistaja Ohlendorf, voitteko vastata mihin asti johtamanne Einsatzgruppe operoi?

OHLENDORF: Einsatzgruppe D:n miehistö eteni aina Kaukasukselle asti ja palasi sitten. Muistaakseni siitä muodostettiin sitten taisteluyksikkö (Kampfkommando) nimeltä "Bierkamp", johtajansa mukaan, ja sitä käytettiin sitten taistelussa partisaaneja vastaan. Sitten luullakseni Einsatzgruppe hajotettiin kokonaisuudessaan. Bierkamp siirtyi sitten kenraalikuvermenttiin ja vei suuren osan miehistä mukanaan.

TUOMIOISTUIN (Gen. Nikitchenko): Mitä jäljelle jäänyt ryhmä teki Bierkampin lähdettyä?
OHLENDORF: Luulen voivani sanoa että Einsatzgruppe lakkasi olemasta Kaukasukselta paluun jälkeen. Se otti hoitaakseen samanlaisia tehtäviä kuin Wehrmacht. Ryhmä toimi Ukrainan SIPO-johtajan välittömässä komennuksessa, sekä osin Ukrainan korkeimman SS- ja poliisijohtajan alaisuudessa.

TUOMIOISTUIN (Kenm. Nikitchenko): Toisin sanoen, se siis pelkästään jatkoi toimintaansa eri ympäristössä eri johtajan alaisuudessa, ja siinä kaikki muutos. Samaiset toiminnot joita harjoitettiin menneisyydessä sen ollessa Einsatzgruppe jatkuivat uudessa ympäristössä.

OHLENDORF: Ei, siitä tuli itseasiassa taisteluyksikkö.

TUOMIOISTUIN (Kenm. Nikitchenko): Mitä se tarkoittaa? Ketä vastaan sotilaalliset toimet oli suunnattu?

OHLENDORF: Ryhmä toimi partisaaniliikettä vastaan suunnattujen operaatioiden piirissä.

TUOMIOISTUIN (Kenm. Nikitchenko): Voitteko kertoa tarkemmin mitä tämä ryhmä itseasiassa teki?

OHLENDORF: Perääntymisen jälkeenkö?

TUOMIOISTUIN (Kenm. Nikitchenko): Kun sanoitte että tämän ryhmän toimintatavat muuttuivat kun se siirtyi operoimaan partisaaneja vastaan.

OHLENDORF: Minulla ei ole konkreettisia kokemuksia itselläni. Sitä käytettiin luultavasti tiedustelutehtävissä partisaanisodassa, mutta myös mukana itse taisteluissa.

TUOMIOISTUIN (Kenm. Nikitchenko): Mutta suorittiko ryhmä teloituksia?

OHLENDORF: En sanoisi että ehdottomasti tuona aikana, koska ryhmä toimi tuolloin alueilla joilla sen kaltainen toiminta ei tullut kyseeseen.

TUOMIOISTUIN (Kenm. Nikitchenko): Sanoitte todistuksessanne että Einsatzgruppejen päämääränä oli tuhota juutalaiset ja poliittiset komissaarit. Pitääkö tämä paikkansa?

OHLENDORF: Kyllä.

TUOMIOISTUIN (Kenm. Nikitchenko): Ja mihin kategoriaan sisällytitte lapset? Mistä syystä lapset oli murhattava?

OHLENDORF: Määräys oli että juutalaisväestö oli murhattava kokonaisuudessaan.

TUOMIOISTUIN (Kenm. Nikitchenko): Myös lapset?

OHLENDORF: Kyllä.

TUOMIOISTUIN (Kenm. Nikitchenko): Murhattiinko kaikki juutalaislapset?

OHLENDORF: Kyllä.

TUOMIOISTUIN (Kenm. Nikitchenko): Entäpä ne ihmiset jotka luokittelitte komissaarien kategoriaan? Murhattiinko heidänkin lapsensa?

OHLENDORF: En ole tietoinen että neuvostokomissaarien perheitä olisi koskaan jäljitetty.

TUOMIOISTUIN (Kenm. Nikitchenko): Lähetittekö mihinkään raportteja ryhmänne suorittamista teloituksista?

OHLENDORF: Raportit teloituksista lähetettiin säännöllisesti RSHA:lle.

TUOMIOISTUIN (Kenm. Nikitchenko): Ei, vaan tarkoitin että lähetittekö itse henkilökohtaisesti yhtään raporttia teidän käskystänne suoritetuista tuhansien ihmisten murhista? Laaditteko itse henkilökohtaisesti yhtään raporttia?

OHLENDORF: Raportit tulivat operaatioita suorittavilta Einsatzkommandoilta Einsatzgruppelle, josta ne toimitettiin edelleen RSHA:lle.

TUOMIOISTUIN (Kenm. Nikitchenko): Kenelle?

OHLENDORF: Raportit menivät RSHA:n päällikölle henkilökohtaisesti.

TUOMIOISTUIN (Kenm. Nikitchenko): Henkilökohtaisesti?

OHLENDORF: Kyllä, henkilökohtaisesti.

TUOMIOISTUIN (Kenm. Nikitchenko): Kuka tämä upseeri oli? Voitteko kertoa hänen nimensä?

OHLENDORF: Siihen aikaan Heydrich.

TUOMIOISTUIN (Kenm. Nikitchenko): Ja Heydrichin jälkeen? .

OHLENDORF: Olin silloin jo toisissa tehtävissä, mutta se oli pysyvä määräys.

TUOMIOISTUIN (Kenm. Nikitchenko): Kysyn teiltä että jatkoitteko raportointia Heydrichin kuoleman jälkeen vai ette?

OHLENDORF: Heydrichin kuoleman jälkeen en ollut enää Einsatzgruppessa, mutta raportit tietysti kulkivat edelleen.

TUOMIOISTUIN (Kenm. Nikitchenko): Oliko määräys neuvostokansalaisten murhaamisesta yhdenmukainen Saksan hallituksen ja kansallissosialistisen puolueen politiikan kanssa, vai oliko se sitä vastaan? Ymmärrättekö kysymyksen?

OHLENDORF: Kyllä, mutta yksi erotus tässä täytyy tehdä: Likvidointimääräys tuli suoraan Führeriltä, ja hän antoi sen toimeenpanon Reichsführer-SS Himmlerin tehtäväksi.

TUOMIOISTUIN (Kenm. Nikitchenko): Mutta oliko se yhdenmukainen vai ristiriitainen Saksan hallituksen ja kansallissosialistisen puolueen harjoittaman politiikan kanssa?

OHLENDORF: Se oli Führerin harjoittamaa omaa politiikkaa, mutta jos tarkoititte kysymyksellänne oliko se yhdenmukainen kansallissosialistisen aatteen kanssa, niin minun on vastattava ei.

TUOMIOISTUIN (Kenm. Nikitchenko): Puhun käytännöstä.

PUHEENJOHTAJA: Ymmärsin että kerroitte aikaisemmin juutalaisten vanhempainneuvoston keränneen arvo-esineet juutalaisilta uhreilta?

OHLENDORF: Kyllä.

PUHEENJOHTAJA: Päättikö vanhempainneuvosto siitä ketkä teloitettaisiin?

OHLENDORF: Juutalaisten vanhempainneuvosto luokitteli ketkä olivat juutalaisia, ja rekisteröi heidät sitten yksitellen.

PUHEENJOHTAJA: Ja keräsivätkö he arvoesineet heiltä rekisteröinnin yhteydessä?

OHLENDORF: Keräilyä tehtiin monin eri tavoin. Muistaakseni vanhempainneuvostolle oli annettu määräys kerätä juutalaisten arvoesineet rekisteröinnin yhteydessä.

PUHEENJOHTAJA: Siis jotta vanhempainneuvosto ei tietäisi surmataanko uhrit vai ei?

OHLENDORF: Kyllä.
PUHEENJOHTAJA: Pidämme taukoa nyt klo 14.05 asti.
[Tauko pidettiin.]

Iltapäiväistunto

TUOMIOISTUIN (Mr. Biddle): Kun puhuitte kirjallisesta sopimuksesta Einsatzgruppejen komentajien ja armeijan välillä, tiedättekö kuvailtiinko sopimuksessa Einsatzgruppejen tehtäviä ja tarkoitusta? Kerrottiinko sopimuksessa mitä ryhmät tulisivat tekemään?

OHLENDORF: En muista sitä enää. Joka tapauksessa teloitustehtävistä ei siinä mainittu.

TUOMIOISTUIN (Mr. Biddle): Ymmärrättekö kysymyksen?

OHLENDORF: Kyllä. En muista oliko sopimuksessa yleinen maininta tehtävistä ja turvallisuuspoliisin toimista alueella, mutta olen varma että se ei sisältänyt mitään teloituksia koskevaa.

TUOMIOISTUIN (Mr. Biddle): Kerroitte että oli olemassa yleinen määräys kaikkien juutalaisten surmaamisesta. Oliko se kirjoitettu määräys?

OHLENDORF: Ei.

TUOMIOISTUIN (Mr. Biddle): Tiedättekö kuka määräyksen antoi?

OHLENDORF: Koskeeko tämä kysymys Einsatzgruppejen toimintaa?

TUOMIOISTUIN (Mr. Biddle): Kyllä.

OHLENDORF: Koskien Einsatzgruppeja, määräys tuli ensin Himmlerin, Heydrichin ja Streckenbachin kautta Einsatzgruppeille. Sitten Himmler vielä toisti sen henkilökohtaisesti.

TUOMIOISTUIN (Mr. Biddle): Saiko armeija samanlaisen määräyksen?

OHLENDORF: En tiedä armeijan saaneen tällaista määräystä tässä muodossa.

PUHEENJOHTAJA: Haluaako kukaan syytettyjen asianajajista ristikuulustella todistajaa nyt?

DR. OTTO NELTE (syytetty Keitelin asianajaja): Todistaja, kerroitte että joitakin viikkoja ennen Neuvostoliiton sotaretken alkua pidettiin konferensseja koskien Einsatzgruppejen ja Einsatzkommandojen tehtäviä. Olitteko henkilökohtaisesti läsnä näissä konferensseissa?

OHLENDORF: Voisinko lyhyesti oikaista että pääaiheena ei ollut Einsatzgruppejen tehtävät, vaan niiden rakentelu operatiiviselle alueelle…

PUHEENJOHTAJA: Hetkinen, toistaisitteko tuon.

OHLENDORF: Että voisinko hieman oikaista tätä asiaa, sillä muistini mukaan pääaiheena ei ollut Einsatzgruppejen tehtävät, vaan näiden liikkuvien organisatoristen yksiköiden perustaminen armeijan operatiivisella alueella tapahtuvaa toimintaa varten.

DR. NELTE: Toisin sanoen, tämä siis koski armeijan toimintaalueella tapahtuvia tehtäviä?

OHLENDORF: Kyllä.

DR. NELTE: Todistitte että tämä kirjallinen sopimus solmittiin siis RSHA:n, OKW:n ja OKH:n kesken. Oletteko tietoinen vallinneista toimivallan eroista OKW:n ja OKH:n välillä?

OHLENDORF: Kyllä.

DR. NELTE: Kuka edusti OKW:ta näissä konferensseissa?

OHLENDORF: En voi mainita yhtään nimeä, koska en itse ollut läsnä näissä konferensseissa, mutta näiden konferenssien vetäjinä toimivat Heydrich ja hänen sijaisensa Schellenberg.

DR. NELTE: Schellenberg puhui myös tästä asiasta ollessaan läsnä todistajana täällä, mutta hän mainitsi kenraali Wagnerin virkamieheksi kenen kanssa hänen piti neuvotella. Voitteko nyt muistaa oliko Wagnerilla tekemistä näiden konferenssien kanssa?

OHLENDORF: Kenraali Wagner on yksi harvoista mainituista nimistä jotka muistan yhteydestä näihin konferensseihin.

DR. NELTE: Tiedättekö ettei kenraali Wagnerilla ollut mitään tekemistä OKW:n kanssa instituutiona?

OHLENDORF: Kyllä.

DR. NELTE: Käsitänkö siis ettette siksi voi nimetä ketään henkilöä joka olisi ollut OKW:n edustajana?

OHLENDORF: Ei, en voikaan. Sanoin ainoastaan että muistan vain kirjeen otsikon OKW-OKH. Voin nähdä sen vieläkin mielessäni. Käsitin tuon tuplaotsikon tarkoittavan sitä että keskeiset ja välttämättömät neuvottelut Canariksen kanssa oli luultavasti käyty, ja että Canariksen kanssa suoritettavat järjestelyt olisi sisällytetty sopimukseen, mikä selittäisi otsakkeen OKW-OKH, joka minusta tuntui muuten epätavalliselta, koska OKH sinällään oli luonnollisesti vastuussa ryhmien liikkuvuudesta ja varustelusta.
DR. NELTE: Otsikko OKW-OKH ei tietenkään sellaisenaan käsinkirjoitettuna voinut olla asiakirjassa. Teidän tapauksessanne se on siis voinut olla vain konekirjoitettu kopio?

OHLENDORF: Muistan vieläkin kopioidun paperin.

DR. NELTE: Tiedättekö keiden allekirjoitukset olivat tässä näkemässänne dokumentissa?

OHLENDORF: En voi muistaa, olen pahoillani.

DR. NELTE: Eräs tuomareista kyseenalaisti jo että määräykset luonnollisesti syntyisivät tämänkaltaisesta sopimuksesta. Onko OKW:n nimeä sisällytetty mihinkään tällaiseen määräykseen?

OHLENDORF: Nyt en ymmärrä minkälaisia määräyksiä tarkoitatte.

DR. NELTE: Kun tehtiin sopimus kahden erilaisen organisaation, kuten RSHA:n, ja sanokaamme vaikka OKH:n välillä, niin sovituista toiminnoista täytyi informoida sotilaallisella kielenkäytöllä ”määräyksinä”. Tiedättekö mitään sellaisia OKW:n julkaisemia määräyksiä?

OHLENDORF: Olkaa hyvä ja ymmärtäkää etten vastaanottanut mitään sellaisia määräyksiä OKW:lta tai sotaministeriöltä. Minun piti vastaanottaa vain armeijan esittämiä toivomuksia tai määräyksiä.

DR. NELTE: Armeijalta vaiko ylemmiltä esimiehiltänne?

OHLENDORF: Ei. Puhun nyt… jos ajattelen asevoimia…

DR. NELTE: Siksi siis teillä, Einsatzgruppen komentajana, ja OKW:lla sellaisenaan ei ollut mitään kontaktia välillänne?

OHLENDORF: Ei välitöntä kontaktia. Tiedän kuitenkin erittäin hyvin että yksittäiset raportit kulkivat myös OKW:lle virallisia kanavia pitkin.

DR. NELTE: Jos tiedätte tuon, niin voitteko kertoa minulle mihin toimistoon ne kulkeutuivat? Loppujen lopuksihan OKW oli kuitenkin suuri organisaatio jossa oli paljon eri toimistoja.

OHLENDORF: Olettaisin että ne päätyivät lopuksi Canarikselle.

DR. NELTE: Minä kiitän teitä.

DR. EGON KUBUSCHOK (Saksan hallituksen puolustusasianajaja): Todistaja, asemassanne yhtenä SD:n johtohenkilöistä, teillä on luultavasti jotain käsitystä hallituksen jäsenten luotettavuudesta, ja siitä miten salassa erittäin tärkeät asiat käsiteltiin ja pidettiin. Vastaisitteko tähän kysymykseen: oliko tämä teloituksia koskeva määräys, josta olemme tänään keskustelleet, alunperin lähtöisin Saksan hallitukselta, ja olivatko hallituksen yksittäiset jäsenet tietoisia määräyksestä?

OHLENDORF: Olen vakuuttunut että molempiin kysymyksiin tulee vastata kieltävästi.

DR. KUBUSCHOK: Haluaisin kysyä todistajalta hieman lisää kysymyksiä syytetty Speerin puolesta, koska hänen asianajajansa on poissa oikeudesta, ja minä kollegana hoidan hänen tehtäviään. Todistaja, onko tiedossanne että syytetty Speer, vastoin Hitlerin määräyksiä, ryhtyi toimiin estääkseen tehtaiden sekä muiden teollisuus- ja tuotantolaitosten tuhoamisen?

OHLENDORF: Kyllä.

DR. KUBUSCHOK: Tiesittekö että nämä toimet ulottuivat myös Saksan ulkopuolelle, silloin vielä miehitettynä olleeseen ylä-Sleesian alueeseen?

OHLENDORF: Luulen että tulin tietoiseksi tästä asiasta niin myöhäisessä vaiheessa, että vaikka toimia sovellettiin silloin joillakin pienillä alueilla lännessä, ei niitä sovellettu enää millään idän alueilla.

DR. KUBUSCHOK: Vielä yksi kysymys josta saatatte tietää jotakin. Tiedättekö että syytetty Speer valmistautui Hitlerin murhaamiseen tämän vuoden helmikuun puolivälissä?

OHLENDORF: En.

DR. KUBUSCHOK: Tiesittekö että Speer otti tehtäväkseen Himmlerin luovuttamisen liittoutuneille, jotta hänet voitaisiin kutsua todistamaan ja mahdollisesti puhdistamaan syyttömien maine.

OHLENDORF: En.

DR. KUBUSCHOK: Tähän kysymykseen voisi ehkä toinen todistaja vastata paremmin myönteisesti. Oletteko hyvin selvillä heinäkuun 20. päivän 1944 tapahtumista?

OHLENDORF: Suuressa määrin.

DR. KUBUSCHOK: Tiesittekö että salaliittolaiset aikoivat pitää syytetty Speerin ministeriönsä johdossa?

OHLENDORF: Kyllä.

DR. KUBUSCHOK: Tiedättekö mitään yksityiskohtia siitä?

OHLENDORF: Heinäkuun 20. päivän salaliittoon osallistujista tiedän ainoastaan, että he olivat miettineet organisaatioluonnoksessaan Speerin jatkavan varusteluministeriön johdossa.

DR. KUBUSCHOK: Todistaja, uskotteko että tämä salaliittolaisten aikomus johtui siitä tosiasiasta, että syytetty Speeriä, toimiensa valossa, pidettiin muuallakin kuin vain näissä ympyröissä enemmänkin ainoastaan asian-tuntijana kuin poliitikkona?

OHLENDORF: Kysymykseen on hyvin vaikea vastata. On hyvin vaikea olla pitämättä häntä poliitikkona, koska hän on toiminut niin läheisessä yhteydessä niihin kolmannen valtakunnan vallanpitäjiin, jotka tekivät lopulliset poliittiset päätökset. Lisäksi hän on ehkäpä toiminut olennaisena avustajana niissä ehdotuksissa ja esityksissä joista päätökset kehittyivät. Toisaalta, ministeri Speeristä tiedettiin, tai ainakin uskottiin, ettei hän olisi pelkästään poliitikko.

DR. RUDOLF MERKEL (GESTAPO:n asianajaja): Todistaja, tiedättekö että GESTAPO perustettiin Preussissa huhtikuussa 1933?

OHLENDORF: En tiedä kuukautta, mutta tiedän vuoden.

DR. MERKEL: Tiedättekö mikä oli tämän instituution luomisen tarkoitus?

OHLENDORF: Taistella valtiolle potentiaalisesti vaarallisia poliittisia vastustajia vastaan.

DR. MERKEL: Tiedättekö miten tämä järjestö, joka toimi alunperin vain Preussissa, laajeni toimimaan koko Saksan valtakunnassa?

OHLENDORF: Joko 1933 tai 1934 luotiin koko valtakunnan kattava poliittinen poliisi. Muistaakseni nämä poliittisen poliisin toimistot tulivat virallisesti Reichsführer-SS:n käskyvallan alaisiksi vuonna 1934. Preussin salaisen valtionpoliisin toimisto vastasi ensimmäistä keskuspäämajaa. Turvallisuuspoliisin keskus-toimiston luomisen jälkeen komentotehtävät siirtyivät Himmleriltä Heydrichille, joka hoiti niitä turvallisuuspoliisin keskustoimiston kautta.

DR. MERKEL: Kuka loi ja perusti GESTAPO:n yksittäisille alueille?

OHLENDORF: En osaa vastata tähän kysymykseen.

DR. MERKEL: Tiedättekö oliko alueella, josta sittemmin muodostui kolmas valtakunta, ennen vuotta 1933 olemassa samankaltaista järjestöä, poliittisia poliisivoimia?

OHLENDORF: Kyllä, sellainen oli olemassa. Muistaakseni esimerkiksi poliisin päämajassa Berliinissä toimi osasto IA. Joka tapauksessa poliittisia poliisiorganisaatioita oli olemassa.

DR. MERKEL: Tiedättekö mitään tämän ennen vuotta 1933 toimineen organisaation toimintatavoista?

OHLENDORF: Kyllä, ne olivat samanlaiset kuin myöhemmin GESTAPO:lla. Pohjimmiltaan organisaation toimintatavat olivat joka tapauksessa samankaltaisia.

DR. MERKEL: Tiedättekö mitään GESTAPO:n henkilöstöstä? Sehän oli kokonaisuudessaan aivan uusi organisaatio, eikä sen henkilöstö muodostunut pelkästään entisestä poliittisesta poliisista siirretyistä henkilöistä.

OHLENDORF: Kun tulin tutuksi GESTAPO:n kanssa, oli varmaa että eksperttien ydinjoukko oli otettu rikos-poliisista, ja suurin osa johtohenkilöstöstä valtionpoliisin eri toimistoista, eli toisin sanoen, he olivat nousseet siviilihallinnon riveistä, ja mahdollisesti myös eri alueiden poliisihallinnoista (Landerpolizeiverwaltungen). Osa heistä oli jopa varta vasten irroitettu siviilihallinnon tehtävistä. Sama päti myös Amt IV:ssä, eli GESTAPO:ssa toimiviin ekspertteihin.

DR. MERKEL: Sanoitte että suurin osa virkailijoista oli irroitettu muista tehtävistä?

OHLENDORF: En sanonut että suurin osa olisi irroitettu, vaan sanoin että “osa heistä.”

DR. MERKEL: Osa heistä? Oliko kellään näistä henkilöistä mahdollisuutta kieltäytyä siirrosta GESTAPO:n tehtäviin, vai ei?

OHLENDORF: En väittäisi että ehdoton kieltäytyminen olisi ollut mahdollista. Jotkut heistä saattoivat oveluutensa ansiosta onnistua välttämään komennuksen, jos eivät olleet siihen halukkaita. Mutta jos joku komennettiin siviili-hallinnosta tällaisiin tehtäviin, hänen täytyi virkailijana vain totella. Kuten virkailijoiden yleensäkin.

DR. MERKEL: GESTAPO:n henkilöstö koostui siis miltei yksinomaan, tai yksinomaan, siviilihallinnon virkailijoista? Tiedättekö tarkemmin siitä?

OHLENDORF: Asianlaita ei luultavasti enää ollut sellainen sodan aikana. Mutta sääntönä voidaan olettaa heidän olleen virkailijoita, ainakin sikäli mitä ekspertteihin tulee. Jotkut heistä tietenkään, koulutuksen aikana, eivät vielä olleet virkailijoita, ja jotkut taas oli otettu palvelukseen ainoastaan työntekijöinä, tai erityisesti avustajina.

DR. MERKEL: Voitteko kertoa minulle noin suunnilleen GESTAPO:n jäsenten lukumäärän sodan loppua kohden?

OHLENDORF: Arvioisin GESTAPO:n koko organisaation, sisältäen paikallistoimistot ja miehitetyt alueet, olleen noin 30 000 hengen vahvuisen.

DR. MERKEL: GESTAPO:ssa toimi siis sen vuoksi huomattava määrä henkilöitä, jotka olivat pelkästään hallinnollisia virkailijoita, ja joilla ei ollut mitään tekemistä käytännön operaatioiden kanssa?

OHLENDORF: Kyllä, tietysti.

DR. MERKEL: Ja mikä oli näiden pelkästään hallintotehtäviä hoitavien virkailijoiden osuus koko henkilöstöstä?

OHLENDORF: Meidän täytyy ensimmäisenä esimerkkinä ottaa huomioon että tämä osuus sisältää kaikki avustajat, naiset mukaan lukien, enkä voi suoralta kädeltä antaa mitään lukemia. Varmaa on kuitenkin että esim. yhtä spesialistia kohden saattoi olla kolme tai neljä henkilöä, jotka eivät kuuluneet millään lailla käytännön operaatioiden kapasiteettiin. Tällaista väittämää heidän osuudestaan ei voida mielestäni pitää liioiteltuna tai kohtuuttomana.

DR. MERKEL: Tiedättekö kuka vastasi keskitysleirien johdosta ja hallinnosta?

OHLENDORF: SS-Obergruppenführer Pohl.

DR. MERKEL: Oliko vai eikö GESTAPO:lla mitään tekemistä keskitysleirien johdon ja hallinnon kanssa?

OHLENDORF: Tietääkseni ei.

DR. MERKEL: Sen vuoksi siis GESTAPO:n jäsenillä ei ollut mitään tekemistä keskitysleireillä tapahtuneiden asioiden kanssa? Että he eivät olleet mitenkään osallisia niihin?

OHLENDORF: Niin pitkälle kuin tiedän, vain valtionpoliisin tutkintavirkailijat hoitivat keskitysleiriasioita.

DR. MERKEL: Osallistuiko GESTAPO millään tavoin Einsatzgruppenne suorittamiin joukkomurhiin, joita kuvailitte tänä aamuna?

OHLENDORF: Vain siinä määrin kuin kuka tahansa Einsatzgruppeen kuulunut.

DR. MERKEL: Pyytäisin tuomioistuimelta mahdollisuutta kuulustella todistajaa uudestaan syytetty Kaltenbrunnerin paluun jälkeen, sillä olen riippuvainen yksinomaan Kaltenbrunnerilta saatavista tiedoista.

PUHEENJOHTAJA: Tuomioistuin sallinee teidän esittää lisää kysymyksiä myöhempänä ajankohtana.

DR. MERKEL: Kiitos.

PROFESSORI DR. FRANZ EXNER (Saksan asevoimien korkeimman johdon ja kenraalikunnan puolustus-asianajaja): Todistaja, mainitsitte neuvotteluista joita käytiin OKW:n, OKH:n ja RSHA:n välillä, ja jotka myöhemmin johtivat sopimukseen näiden osapuolten välillä. Olen kiinnostunut tästä kohdasta: Voitteko vakuuttaa että näiden neuvotteluiden aikana mainittiin juutalaisten hävittäminen ja surmaaminen?

OHLENDORF: En voi sanoa mitään konkreettista tästä asiasta, mutta uskoakseni ei.

DR. EXNER: Uskoaksenne ei mainittu?

OHLENDORF: Ei.

DR. EXNER: Lisäksi olette kertonut että 11. armeijan komentava kenraali tiesi teloituksista, ja haluaisin kysyä teiltä: Tiedättekö olivatko muiden armeijoiden komentavat kenraalit tietoisia asiasta?

OHLENDORF: Yleisesti heidän on täytynyt olla tietoisia tästä asiasta Führerin puheen kautta ennen Neuvostoliiton sotaretken alkua.

DR. EXNER: Olette siis tulleet tällaiseen johtopäätökseen?

OHLENDORF: Ei, se ei ole päätelmä jonka olen itse luonut. Se on pelkästään kuvaus Hitlerin puheesta, jonka hän, Himmlerin lausunnon mukaan, oli pitänyt armeijan komentaville kenraaleille.

DR. EXNER: Olette puhunut 11. armeijan komentavan kenraalin antamista ohjeista. Minkälaisia ohjeita ne olivat?

OHLENDORF: Puhuin ensin komentavan kenraalin Nikolajevin tapauksessa antamasta määräyksestä, jonka mukaan teloitukset tuli suorittaa vähintään 200 kilometrin päässä armeijan korkeimman johdon päämajasta. Toisella kerralla en puhunut komentavasta kenraalista, vaan armeijan korkeimmasta johdosta Simferopolissa, koska en voi varmuudella muistaa kuka pyysi Einsatzkommandoja kiirehtimään teloituksia Simferopolissa.

DR. EXNER: Tämän kysymyksen haluan erityisesti osoittaa teille: Kenen 11. armeijan edustajan kanssa te neuvottelitte tuohon aikaan?

OHLENDORF: En henkilökohtaisesti neuvotellut kenenkään kanssa tästä asiasta, koska en itse ollut suoranaisesti tekemisissä näiden asioiden kanssa. Armeijan korkein johto neuvotteli toimivaltaisen paikallisen Einsatzkommandon kanssa, joko vastuullisen armeijan toimiston nimeltään I – C tai I - CAD kautta, joka oli aina yhteydessä Einsatzkommandojen kanssa, tai CQ:n henkilöstön kautta.

DR. EXNER: Kuka antoi teille määräykset etenemisestä?

OHLENDORF: Etenemismääräykset tulivat yleensä armeijan esikuntapäälliköltä.

DR. EXNER: Esikuntapäälliköltä? Armeijan komentava kenraali oli tuolloin Von Manstein. Saitteko siis koskaan Von Mansteinin allekirjoittamaa määräystä?

OHLENDORF: En voi muistaa yhtään sellaista määräystä, mutta kun etenemisestä keskusteltiin, puhuin suullisesti asiasta Von Mansteinin ja esikuntapäällikön kanssa.

DR. EXNER: Siis silloin kun keskusteltiin etenemisestä?

OHLENDORF: Kyllä.

DR. EXNER: Sanoitte että armeija vastusti teloituksia. Voitteko kertoa miten tämä tuli ilmeiseksi?

OHLENDORF: Ei armeija itsessään, vaan sen johtajat olivat henkilökohtaisesti teloituksia vastaan.

DR. EXNER: Kyllä, mutta tarkoitin että kuinka huomasitte tuon asian?

OHLENDORF: Keskusteluistamme. Eivät ainoastaan armeijan johtajat olleet teloituksia vastaan, vaan myös suurin osa niistä miehistä jotka niitä joutuivat suorittamaan.

DR. EXNER: Minä kiitän teitä.

PROFESSORI DR. HERBERT KRAUS (Syytetty Schachtin puolustusasianajaja): Oletteko perehtynyt osastossanne pidettyihin Reichsbankin (Saksan valtionpankki) johtajan Schachtin henkilökohtaisiin tietoihin?

OHLENDORF: En.

DR. KRAUS: Tiedättekö miksi Reichsbankin entinen johtaja Schacht pidätettiin ja sijoitettiin keskitysleirille 20. heinäkuuta 1944 jälkeen?

OHLENDORF: Luultavasti heinäkuun 20. päivän tapahtumat loivat viimeinkin suotuisan tilanteen myös Reichsbankin johtajan Schachtin, joka tunnettiin vihamielisyydestään puoluetta kohtaan, tuomitsemiselle, sikäli että hänet voitiin nyt todistajien, tai muiden menettelytapojen avulla tuoda oikeuden eteen epäiltynä heinäkuun 20. päivän tapahtumista.

DR. KRAUS: Teidän väkenne siis tunsi syytetty Schachtin puolueelle vihamieliseksi?

OHLENDORF: Kyllä, ainakin vuosista 1937 – 1938 eteenpäin.

DR. KRAUS: Vuosista 1937 – 1938 lähtien? Ja te myös epäilitte häntä osallisuudesta vallankaappausyritykseen?

OHLENDORF: En epäillyt häntä henkilökohtaisesti, koska en ollut millään lailla tekemisissä näiden asioiden kanssa. Hän oli pääasiassa epäiltynä sen vuoksi, että hänen vihamielisyytensä puoluetta kohtaan oli yleisesti tunnettua. Tietääkseni ei näitä epäilyjä hänen osallisuudestaan kuitenkaan koskaan vahvistettu.

DR. KRAUS: Voitteko kertoa minulle, kuka aiheutti Schachtin pidätyksen?

OHLENDORF: En pysty kertomaan sitä.

DR. KRAUS: Ette siis tiedä määräsikö pidätyksestä Führer, Himmler, vai joku alempi vallanpitäjä?

OHLENDORF: En usko olleen mahdollista että määräys olisi tullut miltään alemmalta tasolta.

DR. KRAUS: Oletatte siis määräyksen tulleen Führeriltä?

OHLENDORF: Tai ainakin vähintään Himmleriltä.

DR. OTTO STAHMER (Syytetty Göringin puolustusasianajaja): Todistaja, jos ymmärsin teitä oikein, kerroitte että vuoden 1933 alussa Hitlerin valtaannousun jälkeen GESTAPO luotiin Preussissa, mutta että ennen tätä Preussissa oli jo olemassa vastaavanlainen organisaatio, sillä erotuksella että se toimi kansallissosialismia vastaan. Senkin tehtävänä oli pitää poliittiset vastustajat tarkkailun alaisena ja tarvittaessa pidättää heidät, sekä suojata valtiota näiltä poliittisilta vastustajilta.

OHLENDORF: Kyllä.

DR. STAHMER: Kerroitte myös että vuoden 1933 valtaannousun jälkeen samanlainen poliittinen poliisi perustettiin myös kaikille muille kolmannen valtakunnan alueille.

OHLENDORF: Kyllä, vuosina 1933 -1934.

DR. STAHMER: Tämä poliittinen poliisi, joka toimi kaikilla alueilla, yhdistettiin sitten vuonna 1934, ja sen johtajaksi tuli siis Reichsführer-SS Heinrich Himmler?

OHLENDORF: Ei sitä ensin yhdistetty, mutta Himmler tuli kaikkien alueiden poliisipäälliköksi.

DR. STAHMER: Vielä yksi kysymys. Näyttelikö Preussin GESTAPO johtavaa roolia muihin alueisiin nähden jo vuonna 1933, vai vasta Himmlerin tultua sen johtajaksi vuonna 1934?

OHLENDORF: En usko että Preussin valtionpoliisi, joka kuitenkin oli valtakunnanmarsalkka Göringin johdon alaisena, olisi tullut hallintavaltaiseksi virastoksi muillekin valtakunnan alueille.

FLOTTENRICHTER OTTO KRANZBÜHLER (Syytetty Dönitzin puolustusasianajaja): Puhun syytetty suuramiraali Raederin puolustusasianajajan sijaisena.
[Kääntyen todistajaan päin.] Todistaja, mainitsitte juuri Führerin puheesta armeijan komentajille, jossa hän olisi antanut heille ohjeet juutalaisten likvidoimisesta. Mitä konferenssia tarkoitatte?

OHLENDORF: Konferenssia, joka on täytynyt pitää juuri ennen Neuvostoliiton sotaretken alkua, ja johon ovat ottaneet osaa Führerin päämajassa toimineet armeijaryhmien ja armeijoiden komentajat.

FLOTTENRICHTER KRANZBÜHLER: Olivatko asevoimien eri haarojen edustajat läsnä?

OHLENDORF: En tiedä sitä.

FLOTTENRICHTER KRANZBÜHLER: Olitteko itse paikalla tässä konferenssissa?

OHLENDORF: En. Olen selostanut tämän asian Himmlerin kanssa käymäni keskustelun pohjalta.

FLOTTENRICHTER KRANZBÜHLER: Tapahtuiko tämä keskustelu Himmlerin kanssa muiden läsnäollessa, vai oliko se yksityinen keskustelu?

OHLENDORF: Se oli yksityinen keskustelu.

FLOTTENRICHTER KRANZBÜHLER: Saitteko vaikutelman että Himmler puhui totta, vai pidittekö mahdollisena että hän olisi halunnut rohkaista teitä vaikeassa tehtävässänne?

OHLENDORF: En pitänyt. Keskustelu tapahtui paljon paljon myöhemmin, eikä se johtunut laisinkaan tuollaisista motiiveista, vaan Himmlerin mielipahasta asevoimien eräiden kenraalien asenteita kohtaan. Himmler halusi sanoa etteivät nämä kenraalit voineet sanoa itseään irti tapahtuneista asioista, vaan että he olivat aivan yhtä vastuullisia niihin kuin kaikki muutkin.

FLOTTENRICHTER KRANZBÜHLER: Ja koska tämä keskustelu Himmlerin kanssa tapahtui?

OHLENDORF: Toukokuussa 1945 Flensburgissa.

FLOTTENRICHTER KRANZBÜHLER: Kiitos.

DR. SERVATIUS: Todistaja, kun RSHA siirsi määräyksiään täytäntöönpantaviksi taktisille organisaatioille kuten esim. SD:lle ja keskitysleireille, niin oliko sillä käytössään omat komentokanavat, vai turvautuiko se puolueen yleisiin kanaviin, eli toisin sanoen, kiersivätkö nämä määräykset Gauleitungin ja Kreisleitungin kautta?

OHLENDORF: En tiedä mitään siitä. Mielestäni se on täysin poissa kyseestä.

DR.SERVATIUS: Mielestänne on siis täysin poissa kyseestä että Gauleitungia ja Kreisleitungia olisi informoitu? Kuinka se oli, esimerkiksi…

OHLENDORF: Pieni hetki, olkaa hyvä. Kysyitte minulta kiersivätkö nämä määräykset Gauleitungin ja Kreis-leitungin kautta. Ette kysyneet informoitiinko niitä.

DR.SERVATIUS: Informoitiinko näitä toimistoja määräyksistä?

OHLENDORF: Tarkastajia, GESTAPO-johtajia ja SD-johtajia pidettiin kaikkia Gauleiterin tai Reichsstatthalterin poliiseina tai poliittisina agentteina (Referenten), ja näiden osastopäällikköjen piti raportoida Gauleiterille omista toimintakentistään. Siihen, missä laajuudessa tätä tapahtui, en osaa vastata. Se riippui toiminnoista ja Gauleiterin ja näiden osastojen välisestä yhteistyöstä. Joka tapauksessa tuntuu käsittämättömältä että valtionpoliisi olisi voinut minkään aikaa suorittaa näitä tehtäviä ilman vastuullisten puolueorganisaatioiden tietoa asiasta.

DR. SERVATIUS: Käsittääkö tämä myös raportit alemmilta ylemmille yksiköille? Toiminnasta keskitysleireillä?

OHLENDORF: Keskitysleirit eivät olleet valtionpoliisin alaisia. Olen vakuuttunut, koska nämä olivat puhtaasti koko valtakunnan asioita, ettei Gauleitereilla ja keskitysleireillä ollut niin läheistä yhteyttä kuin heillä oli valtion-poliisin vakinaisten tehtävien kanssa.

DR.SERVATIUS: Edustan myös syytetty Sauckelia. Tiedättekö SS:n käyttämistä ulkomaisista pakkotyöläisistä, jotka itse asiassa tulivat juuri keskitysleireiltä?

OHLENDORF: Vain pinnallisesti.

HERR BABEL: Todistaja, mainitsitte tänä aamuna puhuttaessa turvallisuuspalvelun henkilöstöstä lukemat 3000 ja 30 000 henkilöä. Haluaisin nyt tietää kuinka nämä lukemat tulisi tarkasti ottaen ymmärtää. Edustavatko mainitsemanne 3000 SD:n jäsentä koko tuon aikaista SD:n vahvuutta, vai kuuluivatko he vain kentällä toimineisiin liikkuviin yksiköihin, jotka myös mainitsitte tänä aamuna?

OHLENDORF: Ei, he edustavat koko henkilöstöä, mukaanlukien työntekijät ja naisavustajat.

HERR BABEL: Mukaanlukien työntekijät ja naisavustajat. Ja tuo lukema 30 000, josta myös keskustelimme, olivatko he vain Saksan sisällä toimivia palkattomia jäseniä (ehrenamtliche Milglieder)?

OHLENDORF: Kyllä, yleisesti ottaen olivat.

HERR BABEL: Ja jotka suurimmaksi osaksi kuuluivat SS:ään, tai ainakin muuten natsipuolueeseen?

OHLENDORF: Kyllä.

HERR BABEL: Kuinka suuria olivat kentällä toimineet SD:n liikkuvat yksiköt?

OHLENDORF: SD:llä itsellään ei ollut mitään liikkuvia yksiköitä, vaan ennemminkin yksittäisiä SD:n jäseniä irroitettiin erikoistehtäviin muihin organisaatioihin. SD erillisenä kokonaisuutena ei toiminut itsenäisesti missään.

HERR BABEL: Teidän mielipiteenne ja oman kokemuksenne mukaan; kuinka paljon tällaista erikoistehtäviin komennettua henkilöstöä oli?

OHLENDORF: Lukumäärä oli melko pieni.

HERR BABEL: Voisitteko antaa arvion lukumäärästä noin suunnilleen?

OHLENDORF: Arvioisin määräksi noin 2 – 3 SD-eksperttiä Einsatzkommandoa kohden.

HERR BABEL: Haluaisin tietää SS:n kokonaisvahvuuden. Onko teillä mitään käsitystä siitä?

OHLENDORF: Ei, ei minkäänlaista.

HERR BABEL: Ei minkäänlaista käsitystä. Olivatko mitkään Waffen SS-yksiköt ja muut SS-yksiköt mukana Einsatzgruppeissa?

OHLENDORF: Kuten jo sanoin tänä aamuna, jokaisessa Einsatzgruppessa oli, tai oikeamminkin olisi pitänyt olla, yksi Waffen SS-komppania.

HERR BABEL: Yksi komppania. Ja mikä tuohon aikaan oli yhden komppanian tarkka vahvuus?

OHLENDORF: En tiedä Waffen SS:n toiminnasta muissa Einsatzgruppeissa, mutta arvioisin oman komppaniani muodostuneen noin 100:sta Waffen SS-miehestä.

HERR BABEL: Oliko pääkalloprikaatin (Totenkopf Verbande) yksiköitä myös mukana?

OHLENDORF: Ei.

HERR BABEL: Oliko Adolf Hitlerin henkivartiosto (Leibstandarte Adolf Hitler) edustettuna mitenkään?

OHLENDORF: Se on mahdollista. En osaa nimetä yhtään yksittäistä Waffen SS-yksikköä mistä nämä miehet tulivat.

HERR BABEL: Taas kysymys jota jo käsiteltiin tänä aamuna. Koska SD luotiin, ja mitkä sen tehtävät aluksi olivat?

OHLENDORF: Tietääkseni SD luotiin vuonna 1932.

HERR BABEL: Ja mitä sen tehtäviin tuolloin kuului?

OHLENDORF: Siitä muodostui puolueen tiedustelujoukot. Heidän oli tarkoitus antaa tietoa puolueen vastustajista ja tarvittaessa lannistaa heidät.

HERR BABEL: Muuttuivatko nämä tehtävät ajan kuluessa? Jos muuttuivat, niin milloin?

OHLENDORF: Kyllä, valtaannousun jälkeen taistelu poliittisia vastustajia vastaan oli tietyillä aloilla yksi heidän päätehtävistään. Myöskin tietojen keräämistä tietyistä ihmisistä pidettiin tärkeänä tekijänä. Siihen aikaan tiedustelupalvelua, sanan varsinaisessa merkityksessä, ei ollut vielä olemassa. SD-koneistossa toimivan sisäisen tiedustelupalvelun todellinen synty seurasi vasta 1936 – 1937. Siitä lähtien työ muuttui yksittäisten ihmisten tarkkailemisesta laajemmaksi teknisemmäksi toiminnaksi. Vuoden 1939 uudelleenorganisoinnissa, kun SD:n keskustoimisto hajoitettiin, poliittisten vastustajien käsittely siirrettiin täysin pois SD:n työkentästä, jonka työ rajoittui sen vuoksi teknisiin kysymyksiin. SD:n tehtävänä oli nyt tarkkailla valtakunnan johtavien viranomaisten suorittamien toimenpiteiden vaikutuksia ja seurauksia, sekä vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kuinka ihmisjoukot reagoivat niihin. Lisäksi heidän tuli ottaa selvää, millä mielellä ja asenteella kansa, ja sen eri yhteiskuntaluokat, milloinkin olivat sodan kuluessa. SD oli itse asiassa ainoa organisaatio, joka osoitti kritiikkiä valtakunnan sisällä ja raportoi vallitsevista tosiasioista valtakunnan korkeimmille tasoille objektiivisestä näkökulmasta. Pitää myös tähdentää että puolue ei missään vaiheessa laillistanut tätä työtä ennen vuotta 1945. Ainoa laillistaminen tälle kriittiselle työlle tapahtui valtakunnanmarsalkka Göringin toimesta, ja sekin vasta vuonna 1945. Tällä tavoin hän pystyi valtakunnan puolustusneuvoston kokouksissa vetämään muiden osastojen huomion virheellisiin ja puutteellisiin kehitystuloksiin. Tämä erityinen kriittinen työ tuli siis itse asiassa vuoden 1939 jälkeen SD:n sisäisen tiedustelun päätehtäväksi.

HERR BABEL: Seuraava kysymys. Missä laajuudessa SD:n yksiköt osallistuivat toimintaan keskitysleireillä?

OHLENDORF: Pyytäisin teitä aina erottamaan SD:n sisäisen tiedustelun (SD-Inland) ja ulkoisen tiedustelun (SD-Ausland) toisistaan. En voi antaa teille mitään tietoa SD-Ausland in toiminnasta, mutta sen, eli Amt III:n, päällikkö Schellenberg on läsnä tässä oikeussalissa. Mitä Amt III:een tulee, en tiedä että SD-Inland olisi ollut missään tekemisissä keskitysleirien kanssa.

HERR BABEL: Nyt kysymys teille henkilökohtaisesti. Keneltä vastaanotitte määräyksenne esim. juutalaisten teloittamisesta? Ja missä muodossa?

OHLENDORF: Teloitustehtävät eivät olleet minun vastuullani, mutta johdin henkilöitä jotka ohjasivat Einsatzkommandojen toimintaa kentällä. Einsatzkommandot itse olivat jo vastaanottaneet tämän määräyksen Berliinissä Himmlerin, Heydrichin ja Streckenbachin antamissa ohjeissa. Himmler uudisti tämän määräyksen sittemmin Nikolajevissa.

HERR BABEL: Ette siis henkilökohtaisesti osallistunut näiden määräysten täytäntöönpanoon?

OHLENDORF: Johdin Einsatzgruppea, ja sen vuoksi tehtävänäni oli katsoa kuinka Einsatzkommandot toteuttivat nämä annetut määräykset.

HERR BABEL: Mutta eikö teillä ollut mitään tunnontuskia näiden tehtävien toteuttamisen suhteen?

OHLENDORF: Kyllä, tietysti oli.

HERR BABEL: Ja kuinka ne silti toteutettiin näistä tunnontuskista huolimatta?

OHLENDORF: Koska minusta on käsittämätöntä kuinka alempiarvoinen upseeri voisi jättää tottelematta valtakunnan johtohenkilöiden antamia määräyksiä.

HERR BABEL: Tuo on teidän oma mielipiteenne, mutta sen on täytynyt olla myös suurimman osan näihin tehtäviin osallistuneiden miesten mielipide. Eikö kukaan näitä määräyksiä toteuttamaan määrätyistä miehistä pyytänyt teiltä vapautusta tällaisista tehtävistä?

OHLENDORF: En voi muistaa yhtään konkreettista tapausta. Vapautin joitakin joita en pitänyt sopivina toteuttamaan näitä tehtäviä, ja lähetin jotkut heistä kotiin.

HERR BABEL: Esitettiinkö näiden määräysten laillisuus valheellisin perustein näille joukoille?

OHLENDORF: En ymmärrä kysymystänne. Koska määräyksen olivat antaneet ylemmät esimiehet, ei kysymys niiden laillisuudesta voinut tulla näiden miesten mieleen, koska he olivat vannoneet uskollisuutta näitä määräyksen antaneita henkilöitä kohtaan.

HERR BABEL: Olisiko kukaan voinut onnistua välttämään näiden määräysten täytäntöönpanon?

OHLENDORF: Ei, tuloksena olisi ollut sotaoikeus ja samanlainen tuomio.

PUHEENJOHTAJA: Eversti Amen, haluatteko vielä kuulustella?

EV. AMEN: Vain muutama kysymys, teidän korkeutenne.
[Kääntyen todistajaan päin.] Mikä organisaatio hoiti Einsatzgruppejen varustelun?

OHLENDORF: RSHA hoiti varustelun.

EV. AMEN: Mikä organisaatio hoiti Einsatzgruppejen aseistuksen?

OHLENDORF: Aseistuksesta vastasi myöskin RSHA.

EV. AMEN: Mikä organisaatio keräsi miehistöt Einsatzgruppeihin?

OHLENDORF: RSHA:n järjestely- ja henkilöstöosasto.

EV. AMEN: Siis kaikki tarvittavat henkilövahvistukset kentällä jo toimivien henkilöiden lisäksi?

OHLENDORF: Kyllä.

EV. AMEN: Minulla ei ole enempää kysymyksiä.

PUHEENJOHTAJA: Hyvä on, kiitos.
[Todistaja poistui aitiosta.]

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä