..joskus, aika useinkin, rahavarojen loppuminen johtuu holtittomasta rahankäytöstä. Mutta ei aina.
Koettakaa nyt ihmiset tajuta, että elämäntilanteet muuttuvat ja yllätyksiä elämässä tulee itsekullekin. Kun olet onnellisena kohtuu hyvässä vakipaikassa raskaana ja puolisolla hyvä työ, ja tililläkin säästöjä, et voi aavistaa, että vakipaikkasi menee äitiysloman aikana konkurssiin ja puoliso tullaan lomauttamaan samaan syssyyn. Näitä vain sattuu. Sanokaa nyt, mikä on hyvä aika saada lapsia? Ei milloinkaan, jos ei ole miljonääri jo valmiiksi. Mielestäni alle kolmikymppisenä oli hyvä ikä. Meillä on päästy taas normitasolle, kun koulutin itseni uuteen ammattiin, mutta en todellakaan arvostele ihmisiä, kun tiedän, että elämässä sattuu ja tapahtuu joskus arvamaattomia asioita.
Tiedän myös tapauksen, jossa reumaatikko jakoi postia mopolla kesät talvet, eikä antanut periksi. Lopulta oli pakko, kun ei jalat enää toimineet olleenkaan. Tämä ei ole urbaanilegenda vaan totta, tämä naisihminen oli jo leski, jolla onneksi vanhin lapsi oli jo työelämässä ja pystyi auttamaan. Mutta nuorin oli aika pieni. Häntäkin tietysti olisi voinut syytellä liian sairaan ukon ottamisesta...
Koettakaa nyt ihmiset tajuta, että elämäntilanteet muuttuvat ja yllätyksiä elämässä tulee itsekullekin. Kun olet onnellisena kohtuu hyvässä vakipaikassa raskaana ja puolisolla hyvä työ, ja tililläkin säästöjä, et voi aavistaa, että vakipaikkasi menee äitiysloman aikana konkurssiin ja puoliso tullaan lomauttamaan samaan syssyyn. Näitä vain sattuu. Sanokaa nyt, mikä on hyvä aika saada lapsia? Ei milloinkaan, jos ei ole miljonääri jo valmiiksi. Mielestäni alle kolmikymppisenä oli hyvä ikä. Meillä on päästy taas normitasolle, kun koulutin itseni uuteen ammattiin, mutta en todellakaan arvostele ihmisiä, kun tiedän, että elämässä sattuu ja tapahtuu joskus arvamaattomia asioita.
Tiedän myös tapauksen, jossa reumaatikko jakoi postia mopolla kesät talvet, eikä antanut periksi. Lopulta oli pakko, kun ei jalat enää toimineet olleenkaan. Tämä ei ole urbaanilegenda vaan totta, tämä naisihminen oli jo leski, jolla onneksi vanhin lapsi oli jo työelämässä ja pystyi auttamaan. Mutta nuorin oli aika pieni. Häntäkin tietysti olisi voinut syytellä liian sairaan ukon ottamisesta...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Elämä on riskien hallintaa eikä esittämäsi tapausten kulku ole mitenkään mahdoton yllätys. Sitten juoksee päiväraha ja tulee lapsilisä. Jos kulutusta ei ole mitoitettu liian korkealle, esimerkiksi ostamalla kerralla liian kallis asunto, niillä pärjää hyvinkin. Aikanaan varmaan löytyy toinen työpaikkakin, väittäähän hallitus että niitä riittää lukutaidottomille afrikkalaisillekin.
Niin, mitä sitten? Oikea aika hankkia lapsia? Varmaan silloin, kun on henkisesti kypsä ottamaan vastuun. Sillä ei ole paljonkaan tekemistä ikävuosien kanssa. Kun puhutaan köyhyyspalstalla, se tarkoittaa sitä, että on valmis asettamaan lasten hyvinvoinnin ja perustarpeiden hoitamisen oman mukavuuden edelle. Jos taloudellinen tilanne odottamattomasti huononee, tinkii omasta elintasostaan. Jos tilanne vaatii, tekee "paskaduuneja", jotta lapset saavat tarvitsemansa. Omasta terveydestä ja jaksamisesta pitää kuitenkin huolehtia; tarkoittaa sitä, että vanhemmatkaan eivät saa huonolla ravinnolla elää. Suomessa ei tarvitse kerätä omaisuutta ennen lasten hankkimista. Meillä on perusturva, joka pitää huolen siitä, että kaikilla lapsilla on koti, ruokaa ja mahdollisuus opiskella.
Elämässä sattuu yllätyksiä, ei se ole mikään tekosyy ajautua taloudellisiin ongelmiin...
Kun yllätyksiä tulee kohdalle, turhan moni vain tekee sen virheen että ei välittömästi sopeuta talouttaan muuttuneeseen tilanteeseen, vaan jatkaa entiseen malliin ja alkaa paikkailemaan tilannetta lainoilla ja vipeillä. Luotetaan siis siihen, että kyllä tilanne ennemmin tai myöhemmin normalisoituu mutta sitten jossain vaiheessa huomataankin että hups...
Siispä. Kun jotain yllättävää tapahtuu, siihen on reagoitava välittömästi. Talous on sopeutettava heti vastaamaan muuttunutta tilannetta. Jos se tarkoittaa kämpän myyntiä ja vaihtoa pienempään tai autosta luopumista tms., niin sitten näin on tehtävä. Viisaammat ovat keränneet säästöön puskurin jonka turvin voidaan jonkin aikaa sietää muuttunutta tilannetta, mutta tilanteen pitkittyessä ennemmin tai myöhemmin sopeuttaminen on heilläkin edessä. Joka tapauksessa sopeuttaminen on tehtävä ennen kuin ajaudutaan ongelmiin talouden kanssa.
Kyse ei ole mistään sen kummemmasta kuin henkilökohtaisesta varautumissuunnitelmasta ja riskienhallinnasta. Jos näiden kanssa sössii ja siksi ajautuu taloudelliseen kurimukseen, syy on ihan oma.
Ette ymmärtäneet. Kyse on siitä, että lapsia ei saisi tehdä, jos ei ole varaa elättää. Tuostahan on juuri kyse, että noita tukia ei saisi ottaa vastaan, vaan täytyy suunnitella lapset tehtäväksi sitten kun on varaa. Meillä peruuntui edellisen laman aikaan jo suunniteltu talon rakennuskin, mutta jouduimme talotehtaalle maksamaan markka-aikaan pari tonnia peruuttamisesta.
Minkä kokoiseen riskiin sitten pitäisi varautua, se on oma ongelmansa. Kuinka moneen päällekkäiseen, yhtä aikaiseen te edelliset olette varautuneet? Eipä sitä muuten osannut työttömyyteenkään varautua, kun aina oli töitä saanut ja massairtisanomiset tulivat yllätyksenä. Väitän, että tämänkin taantuman aikana on jäänyt työttömäksi tuhansia, jotka ovat kuvitelleet olevansa tuosta vaan työtä saavia yli-ihmisiä.
"Minkä kokoiseen riskiin sitten pitäisi varautua, se on oma ongelmansa."
Riippuu pitkälti siitä, kuinka voimakkaasti olet valmis sopeuttamaan talouttasi tilanteen sattuessa kohdalle. Riskiä myös voi ja kannattaa pienentää. Itse ostin auton (uutena) vasta, kun rahat oli 100% säästettynä. Taloa varten otin 100000 euroa lainaa, mutta sitä ennen säästin omaa rahaa 200000 euroa. Kaikkea rahaa en taloon kuitenkaan laittanut vaan jätin myös säästöön, varmuuden vuoksi. Riskienhallintaa, siis.
Mutta työttömänä on otettava työpaikka vastaan, vaikkei julkisia kulkisi ja työpaikka on 50 km päässä. Eikä kyse ole aina edes missään korvessa asumisesta, vaan joihinkin paikkoihin ei pääse millään julkisella liikennevälineellä. On näet niinkin päin, että työpaikka on syrjässä. Erään tuttavani tyttöystävä käy vuorotyössä huvialueella (tanssia, leirintää yms.) keskellä maaseutua yli 40 km, ei sinne kulje bussit klo 02.00 yöllä. Auto on ainoa vaihtoehto, myös turvallisin. Noilla alueilla kun asuntojakaan ei oikein ole. Minkä riskin tässä ottaa? Ostaako auton, vai ottaako karenssin? Nuorella ihmisellä ei ole vielä ollut töitä niin paljon, että olisi säästöjä voinut kertyä tonnitolkulla. Tässä tapauksessa tyttöystävä lainaa poikaystävänsä autoa, mutta mitä jos sattuu onnettomuus? Toisen autolla ajetussa kolarissa vakuutuskorvaus ei olekaan ihan yksinkertainen juttu, ei ole kyllä muutenkaan.
Kun ei ole lainoja, ei ole huolia. Muut saavat selitellä.
Jaa-a. Kerro minulle, kuinka olet saanut menosi nollaan? Minäkin haluan samaan tilanteeseen. Aina on ollut jotain maksettavaa, ei siihen lainoja tarvita. Tällä hetkellä ottaa päähän, kun hammas on kipeä eikä julkiseen pääse. Nyt on vaihtoehtona kärsiä kipua tai mennä yksityiselle hammaslääkärille. Valitsen kuitenkin sen hammaslääkärin, sillä edellinen pitkittäminen tuli kalliiksi. Ei kun keräämään pulloja normaalia enemmän, niin tästä selviää ilman että tulotaso laskee. Jospa nyt keväällä jonkun työsyrjän löytäisi.
että jos et tarvitse leipäjonoa, tämä paikka ei ole sinua varten!!!
Miksi roitkut täällä jos asia ei sua koske??? Ole onnellinen siitä ettei koske.
Siksi tämä palsta on jotta ne jotka tarvitsevat sitä tulevat tänne. En minäkään mene moottorivene kauppaan jos en venettä tarvitse! Enkä silti hauku heitä jotka venettä tarvitsee!!!
..esimerkiksi autonäyttelyissä, vaikkei ole pienintäkään aikomusta ostaa autoa (käyttöä kyllä olisi jos pääsee töihin jonnekin vähän kauemmaksi). Sieltä saa usein ilmaiset pullakahvit.
Missä kohdin olen haukkunut köyhiä? Olen kyllä toistanut pari lausetta mitä muut ovat kirjotelleet, anteeksi, taisin kyllä unohtaa lainausmerkit.
Eihän tämä palsta ole köyhien yksinomaan, vaan tarkoitus on keskustella köyhyydestä yleensäkin. Ja minusta on varsin asiallista keskustella sen syistä ja seurauksista, oli keskustelija itse köyhä tai ei. Ei oteta stressiä. Mutta eipä sitten toisaalta auota päätäkään toisen epäonnesta.